Tavatessamme Domin kanssa, muistan kuinka hän kerran huomautti minun puhuvan paljon, mutta kuitenkaan en kuulemma kertonut itsestäni juuri mitään. Sitä ei oltu tarkoitettu vitsiksi, mutta naurahdin siihen päälle kuitenkin. Tiesin sen olevan totta ja tein sen tarkoituksella. Erottuani minusta oli tullut hyvin tarkka siitä, mitä puhuin ja kenelle puhuin. Puhuin paljon, mutta en todellisuudessa juuri mitään. Minua pidettiin avoimena ihmisenä, mutta todellisuudessa vain perheeni ja lähimmät ystäväni tiesivät missä mennään. Pelko ajoi minut siihen, etten halunnut kertoa itsestäni asioita. Ollessasi avoin laitat itsesi myös alttiiksi sille, että sinua voidaan satuttaa, en halunnut sitä.Arvostan ihmisissä avoimuutta todella paljon, mutta itse huomasin yhtäkkiä olevani kaikkea muuta kuin avoin. Kun ihmiset kysyivät mitä minulle kuului, vastasin aina samalla tavalla ja heitin vasta kysymyksen. Keskustelin mielelläni Ameliesta ja hänen kasvustaan tai vaikka korvatulehduskierteestä, mutta en halunnut vastata itseäni koskeviin kysymyksiin, välttelin niitä. En halunnut kertoa ihmisille, että siihen aikaan en voinut kovin hyvin vaan päinvastoin, minusta tuntui pahalta, todella pahalta. Hymyilin ja juttelin, mutta en kertonut miltä minusta oikeasti tuntui. Ihmiset ympärilläni usein puhuivat, kuinka vahva heidän mielestään olin. En ollut, olin todella heikko. Olin niin heikko, että en voinut edes myöntää ääneen olevani heikko. Miksi? En todellakaan tiedä. Jälkikäteen on aina helppoa kertoa, että sillon aikoja sitten oli sellainen tilanne, koska se tilanne ei ole enää tällä hetkellä päällä. Mutta juuri sillä hetkellä vaikeuksien myöntäminen muille oli äärimmäisen vaikeaa.

Ehkä se oli vaikeaa, koska pelkäsin. Pelkäsin ihmisiä ja ihmisten reaktioita. Pelkäsin, että päätöksiäni arvostellaan ja minua arvostellaan. Otin eron osaksi identiteettiäni, minkä onneksi myöhemmin olen oppinut olevan vain tapahtuma elämässäni, ei se kuka minä olen, sanoivatpa muut mitä tahansa. Ihmiset arvostelevat suoraan ja selän takana, en halunnut antaa yhtään enemmän puheenaihetta itsestäni. Omat kokemukseni opettivat minulle sen, että en halua olla se ihminen joka keskustelee muiden selän takana. Välillä siihen kelkkaan lähtee liiankin helposti mukaan. En usko, että olin ainoa ihminen tällä planeetalla, joka ei ole uskaltanut olla avoin, vaan on pelännyt ihmisten reaktioita. Eiköhän siis olisi aika lähteä luomaan armollisempaa ilmapiiriä? Eiköhän meillä jokaisella ole omassa elämässä tarpeeksi huolehtimista. Kritisoimisen sijaan meidän tulisi kannustaa toisiamme. Alas painamisen sijaan nostaa toisiamme ylös. Hetkinä, kun tuntui, että olin kämmännyt kaiken, niin perheeni ja ystäväni kertoivat kuinka hyvä tyyppi olin ja kuinka paljon he minua arvostivat, tajusin kuinka hullun siisteillä tyypeillä minut oli ympäröity. Heidän sanansa kertoivat enemmän heistä kuin minusta, kaiken keskellä he olivat valmiina näkemään minussa hyvää.Kun ystäväsi juoruaa sinulle toisesta ystävästänne, niin kyllä se kertoo enemmän kertojasta kuin kerrottavasta.  Haluatko sinä olla se, joka nostaa muita vai se joka lannistaa muita?

Housut* / House of Brandon

Takki* / House of Brandon

Superdry huppari * /House of Brandon

*=saatu blogin kautta

Amelie oli monta kertaa ehtinyt toivoa itselleen pikkusiskoa, nimenomaan pikkusiskoa. Hän oli pari kertaa pyytänyt minua ostamaan vatsaani kasvamaan hänelle pienen tummahiuksisen pikkusiskon, jolla olisi ruskeat silmät. Kerroin hänelle, ettei se ole mahdollista ostaa vauvaa kasvamaan vatsaani. Hän puhui useasti siitä, kun jonain päivänä hänelläkin on oma pikkusisko. Muistan muutamat kerrat miettineeni, että mitä jos hän ei milloinkaan saa pikkusisarusta ja se sattui edes ajatella sellaista, niin paljon Amelie itselleen pikkusisarusta toivoin.Muistan vieläkin Amelien ilmeen, kun hän kuuli vatsassani olevan hänen ikioma pikkusisarus. Hän hymyili aivan mielettömän leveää hymyä ja tarkisti olihan asia aivan todella totta, siitä päivästä lähtien hän kutsui itseään isosiskoksi. Kun ihmiset kysyivät miltä tuntuu, että pian hänestä tulee isosisko, hän korjasi aina sanoen:” minä olen jo isosisko, vauva on vaan vielä piilossa äidin vatsassa.” Amelie silitti joka päivä vatsaani ja jutteli pikkusiskolleen, nimenomaan pikkusiskolleen. Kävimme välillä Amelien kanssa keskustelua siitä, että vauva voi olla myös poika. Amelie totesi vaan päättäväisesti, että tahtoo pikkusiskon. Ultrassa meille paljastettiin vauvan olevan poika. Juttelimme Domin kanssa kuinka kerromme asian Amelielle, että siskon sijaan hänelle tuleekin veli. Uutiset kerrottuamme Amelie totesi tyynesti, että hän haluaa pikkusiskon, oman pikkusiskon, pikkuveli oli kuulemma tervetullut pikkusiskon jälkeen. Asiasta ei hirveästi puhuttu ja ajattelimme Amelien pikkuhiljaa tottuvan ajatukseen pikkuveljestä. Toisin kuitenkin kävi, päivien kuluessa pikkusiskosta puhuttiin, pikkusiskolle puhuttiin ja pikkusiskoa odotettiin. Amelie tuntui tietävän lääkäriä paremmin, että veljen sijaan vatsassani todellakin kasvoi pieni sisko hänelle. Parin viikon päästä meille oli varattu uusi ultra-aika ja sielläkin lääkäri kertoi vauvan olevan poika. Olimme siis hyvin varmoja, että Amelie tulisi saamaan pikkuveljen, toisin kuitenkin kävin. Seuraavassa ultrassa vauva paljastui tyttövauvaksi. Menimme kotiin ja kerroimme Amelielle uutiset, että hän tulisi saamaan pikkusiskon. Hän halasi ja pussasi vatsaani, hän jutteli pikkusiskolleen ja kertoi hänelle, kuinka paljon hän vauvaa odotti.Estella syntyi keskellä yötä ja luonnollisesti synnytyksessä Amelie ei ollut paikalle. Heti seuraavana aamuna seitsemän jälkeen Dom lähti hakemaan Amelieta katsomaan siskoaan. Elämäni yksi ikimuistoisimmista hetkistä, oli se hetki, kun Dom ja Amelie astuivat sairaalaan huoneeseemme. Olimme koko perhe koolla. Amelie sai siskonsa syliinsä ja me tirautimme kumpikin Domin kanssa muutamat kyyneleet. Siinä hän oli ylpeä isosisko pieni rakas pikkusisko sylissään. Amelie oli toivonut siskolleen myös ruskeita hiuksia ja tummia silmiä, mutta Estella olikin täysin blondi. Se ei kuitenkaan tuntunut isosiskoa haittaavan, vaan sekin asia kuitattiin sillä, että pikkusiskon hiukset voidaan myöhemmin värjätä. Amelie on alusta asti ollut vain ja ainoastaan innoissaan sekä superonnellinen uudesta tittelistään olla isosisko. Amelie kertoo monta kertaa päivässä rakastavansa siskoaan kaikista eniten, enemmän kuin Afrikkaan asti. 

Haluaisitko panostaa hieman lisää omaan hyvinvointiisi? Tiedätkö kuinka paljonko sinä istut päivän aikana? Itse arvioin oman istumiseni aivan liian alakanttiin ja lopulliset tulokset todellakin yllättivät minut. Pidän itseäni melko aktiivisena ihmisenä. En istu telkkarin vieressä tuijottamassa sarjoja tuntitolkulla (okei, okei, välillä pari jaksoa Game Of Thronessia iltasin ;)), pyrin kävelemään lyhyet välimatkat, käymme lasten kanssa usein ulkoilemassa ja pyrin treenaamaan säännöllisesti. Tuntuu, että lähes koko päivän olen jalkeillani, jos ei muuta, niin juoksen meidän taaperon perässä estämässä tuhoja. Miten ihmeessä ehdin silti istua keskimäärin 6h 13min. Dom luonnollisesti kilpailuhenkisenä tyyppinä pisti paremmaksi ja istui vain runsas 4 tuntia. Meille kerrottiin, että istumamme aika on vieläpä melko vähän verrattuna siihen, että keskimäärin suomalaiset istuvat jopa 9-11 tuntia päivästään. Tulokset kuullessani ihmettelin ääneen Domille, että missä vaiheessa olen muka ehtinyt istua yli kuusi tuntia? Kuusi tuntia pelkkää istumista? Ei toki yhtäjaksoista, mutta silti. Vaikka en haluaisi, niin pakko kai se on uskoa, istun huomattavasti enemmän, kuin olen osannut arvioida. Oletko sinä tietoinen kuinka paljon sinä istut päivästäsi? Oletko istumatyössä, jonka jälkeen ajat autolla kotiin, syötkö pöydän vieressä pitkän kaavan mukaan ja istahdat sohvalle katsomaan Game Of Thronessia? Kuinka paljon ehdit istua yhden vuorokauden aikana? Vuorokauden, jossa on vain 24h, minä istuin siitä yli kuusi tuntia. Haluaisitko sinä edistää terveyttäsi ja ensimmäisenä askeleena ottaa selville, kuinka paljon vuorokaudessa käytät tunteja istumiseen? Fibion haluaa auttaa sinua ymmärtämään arkiaktivisuutesi potentiaalin terveytesi edistämisessä sekä auttaa sinua löytämään juuri sinun arkeesi sopivat terveelliset istumis- ja aktiivisuusrutiinit. Fibion on analyysi, joka on tarkoitettu mittaamaan arkiaktiivisuuttasi. Fibion- mittari kertoo tarkasti, kuinka paljon päivästäsi istut, seisot, juokset tai kävelet. Fibion– mittari kulkee kätevästi reisipannassa tai housujesi taskussa. Mittari kulkee matkassasi huomaamattomasti muutaman päivän, jonka jälkeen saat yksityiskohtaisen todella selkeän raportin. Mittauksen jälkeen sinua ei jätetä yksin istumis-ongelman kanssa, vaan saat juuri sinulle sopivat ehdotukset terveytesi edistämiseksi. Itse fiilistelen ihan hulluna Fibionia, koska muutosehdotukset ovat todella arkisia. Saat konkreettisia helppoja pieniä muutoksia arkeesi, jotka voit toteuttaa täysin ilman lisähankintoja. Sinua kannustetaan sinun omissa rajoissasi lisäämään arkiliikuntaa, arkiliikuntaa johon jokainen meistä pystyy.

Fibion on suunnattu liikunta- ja terveysalan ammattilaisten työkaluksi. Heidän asikkaitaan ovat mm. liikuntakeskukset, lääkäriasemat, fysioterapeutit sekä personal trainerit. Heidän kauttaan saa kätevästi tilattua mittauksia niin yrityksille kuin myös yksityishenkilöille. Mikäli haluat tietää itse kuinka paljon päivästäsi kulutat istuen tai haluat hyödyntää Fibionia omassa työssäsi työkaluna tai tehdä mittauksen vaikka koko työporukalle, niin kannattaa rohkeasti ottaa yhteyttä Fibioniin. Aina on hyvä aika aloittaa panostamaan enemmän omaan hyvinvointiin.

Äitiydessä suurin yllätys ei ollut oman ajan menettäminen tai edes unettomat yöt. Suurin yllätys oli ehdottomasti pelon ja huolen määrä. Muistan pienen rakkaan Amelien ollessa parin tunnin ikäinen, kun  hoitaja vei minut hän sylissäni osastolle. Siinä hän oli, täydellinen mustahiuksinen tyttö, minun tyttöni. Rakastin häntä jo silloin, rakastin häntä niin paljon, etten ollut milloinkaan pystynyt edes kuvittelemaan. että se tulisi tuntumaan siltä. En pystynyt kuvailemaan tunteitani. Ne olivat jotain onnen, huolen, helpotuksen, innostuneisuuden, pelon ja tajuttoman suuren rakkauden sekoitusta. Siinä hän oli ja katseli minua suurilla tummilla silmillään. Tuo pieni nyytti oli minun vastuullani, olihan se pelottavaa.En osannut kuvitella, että huoli ja niin suuri rakkaus voisi tuplaantua. Olin väärässä. Pieni ihana Estella tuplasi kaiken. Minulle kerrottiin, kuinka kahden lapsen kanssa tulee yllätyksenä kuinka rankkaa kaikki on, kaksin verroin rankempaa. Kuinka kahden lapsen kanssa oma-aika on minimissä, kaksin verroin kiireisempää, kaksin verroin enemmän unettomattomia öitä. Ne eivät kuitenkaan yllättäneet minua, eivätkä oikeastaan edes pitäneet suurelta osin paikkansa. Suurimmat yllätykset olivat siinä, kuinka huoli ja rakkaus voi konkreettisesti tuplaantua yhdessä sekunnissa. Tuo pieni blondi prinsessa parkaisi ensimmäisen huutonsa ja sain hänet rinnalleni. Siinä hän oli, toinen täydellinen tyttäreni. Toinen pieni nyytti ja meidän vastuullamme. Hoitaja vei minut taas tuttuun tapaan parin tunnin ikäisen pienen kääröni kanssa yöllä osastolle. Tunsin taas kaikkia mahdollisia tunteita, onnellisuutta, huolta, pelkoa, mutta suurin oli äärettömän suuri rakkaus. Siinä hetkessä tunsin olevani maailman onnekkain nainen, kahden pienen tytön äiti. Kahden täydellisen tytön äiti.  Tyttöjen syntymästä lähtien olen saanut tuntea jotain aivan mieletöntä rakkautta, mutta myös pelkoa. Se yllätti minut, se pelon ja huolen määrä. Siitä minulle ei kerrottu, mutta se yllätti eniten.

Sängyissään nukkuvat tällä hetkellä meidän kaksi äärettömän rakasta prinsessaamme, jotka tulevat aiheuttamaan meille huolta tasan niin kauan kuin meissä henki pihisee, halusivatpa tai eivät. Enemmän kuin mitään, haluamme Domin kanssa olla heille hyvät vanhemmat, rakastaa heitä, ohjata heitä oikeaan, rukoilla heidän puolestaa, olla olkapäänä, itkeä heidän kanssaan, nauraa heidän kanssaan, huolehtia heistä ja olla läsnä heidän elämässään. Kiitos Jeesus, että pidät huolta meidän neideistä!I rocked her in my arms
And kissed the tiny brow
I said “Darling I’m just as scared as you
But I promise you somehow”

I will take care of you
The very best that I can
With all of the love in my heart
And all of the strength in my hands
Your every joy I’ll share
For every tear I’ll be there
My whole life through

Imetysviikon kunniaksi blogimme ensimmäinen imetys-postaus ilmestyi eilen ja tänään onkin hyvä jatkaa samalla teemalla. Mitä mieltä minä ole julki-imetyksestä?

Miksi julki-imettämisestä tulisi puhua? Miksi minä halusin kirjoittaa tällaisesta aiheesta tietäen, että saatan saada kommenttiboksin ja sähköpostini täyteen vastakommentteja? Siksi, että tämä on mielestäni todella tärkeä asia ja julki-imetys pitäisi olla mahdollista jokaiselle äidille. Yhdenkään äidin ei tulisi miettiä, voiko hän imettää julkisella paikalla. Rintamaito on kiistatta parasta ravintoa lapselle, joten on mielestäni selkeää, että yhteiskuntamme tulisi tukea kaikintavoin äitejä imettämään. Tässä muutama syy miksi jokaisen äidin pitäisi kokea imetyksen olevan sallittua kaikkialla.

  1. Emme pyydä ketään muitakaan yhteiskunnassamma sopeutumaan ruokailutottumuksiinsa muiden ihmisten herkkyyksien mukaan. Milloin viimeksi kuulit, kun pihvin syöjää pyydettiin siirtymään vessaan syömään, ettei vahingossa loukkaisi kasvissyöjiä?
  2. Se on maitoa, ei pissaa. Haluatko sinä juoda cappuccinosi saniteettitavaran vieressä? Sama koskee babycinoa.
  3. Vauvan synnyttyä naisilla on edelleen lupa jatkaa elämäänsä ja käydä esimerkiksi ravintolassa syömässä. Kukaan tuskin haluaa lähteä ravintolaan ystäviensä kanssa ja maksaa ruoasta, jos istuu tunnin vessassa imettämässä nälkäistä vauvaa. Kyllä, pienet vauvat saattavat syödä kauan.
  4. Näet enemmän paljasta pintaa kävelykadulla kuin imetystilanteessa. Ellei äidille ole tehty todella suuria leikkauksia, niin vauvan pää on todennäköisesti huomattavasti suurempi kuin nänninpiha.
  5.  Usko pois, myös ympäristö sinun ympärilläsi on rauhallisempi. Jos vauva ei saa ruokaa, niin desipelit nousevat hyvin nopeasti hyvin korkeaksi. Kaikki nauttivat tilanteesta enemmän, kun äiti syöttää nälkäisen lapsensa.
  6. Rintoja näkyy kaikkialla. Jos et kestä nähdä rintoja, niin älä missään nimessä käynnistä televisiota, avaa lehteä tai katsele mainostaulua. Rintoja näkyy kaikkialla ja ihmiset pukeutuvat todella paljastaviin vaatteisiin, mutta rikkomus tuntuu olevan ainoastaan silloin, kun rintoja käytetään lapsen ruokkimiseen, vaikka tilanteessa itse rintoja ei edes näkyisi.
  7. Ei se ei ole seksiä, eikä liity seksiin mitenkään. Kyllä, rinnat voivat olla seksuaalisia tietyissä aikuisten välisissä tilanteissa, mutta tämä ei ole niiden ensisijainen tarkoitus. Se, että yhteiskuntamme on niin vääristynyt ja nainen nähdään ainoastaan seksuaalisessa mielessä, on täysin väärin. Jokainen joka uskoo, että imetys on jotenkin eroottinen tilanne, tulisi hakea itselleen apua välittömästi.
  8. Se ei ole lainvastaista. Äiti ei tee mitään väärää, jos imettä julkisesti.
  9. Solidaarisuus. Kun yksi äiti imettää, niin hän kannustaa myös ympärillä olevia imettämään. Imetys on täysin normaalia toimintaa. On äärimmäisen surullista, että imetyksestä julkisilla paikoilla ikinä edes saadaan ongelma. Mitä enemmän naisia, jotka imettävät kaupungilla, niin sitä useammat naiset saavat varmuutta, että se on ihan sallittua.
  10. Äidillä on oikeus vastata vauvansa tarpeisiin. Äitien kroppa on luotu ihan hullun ihmeellisellä tavalla, hän pystyy kropallansa ruokkimaan vauvansa! Wau, mikä supervoima!Kuvat eivät ole omiani, joten sitä suuremmalla syyllä ethän kopioi niitä! Kuvissa esiintyvät ihmiset ovat antaneet luvan heidän kuvansa julkaisemiseen blogissani. Suuri kiitos heille siitä!

Amelien synnyttyä huomasin, ettei imettäminen ollutkaan vain helppoa ja luonnollista. Se oli stressaavaa, kivuliasta ja koin ensimmäiset päivät itseni todella huonoksi äidiksi, joka ei osannut edes imettää. Sairaalassa vauvalleni jouduttiin antamaan korviketta, koska rinnoistani ei kuulemma tullut tarpeeksi maitoa. Minun kroppani ei toiminut niinkuin piti ja tämän takia vauvani ei saanut parasta mahdollista ravintoa. Itkin, olin pettynyt itseeni. Siitä hetkestä lähtien ymmärrän hyvin, miksi imetys tuo esiin monilla naisilla paljon tunteita. Jollekin imetys tuo pintaan onnistumisen, rakkauden, ilon ja onnen tunteita. Toiselle imetyksestä puhuttaessa tunteet pyörivät vain epäonnistumisen, häpeän ja stressin ympärIllä. On hyvä tuoda esille imetyksen hyviä puolia, onhan se kiistatta parasta ravintoa lapselle sekä hyödyksi myös äidille. On todella tärkeää, että terveydenhuollon hoitohenkilökuntakin saisi lisää tietoutta imetyksestä, jolloin he pystyisivät enemmän kannustamaan naisia imettämään. Mutta yhtä tärkeänä pidän myös, että imetys ei määrittele kenenkään äitiyttä. Kaikki eivät syystä tai toisesta pysty imettämään, vaikka kuinka haluaisivat. Monet äidit, jotka eivät ole pystyneet imettämään kokevat asiasta huonommuuden tunnetta. Imetyksen epäonnistuessa tai päättyessä monet äidit kokevat jäävänsä ilman tukea ja saavat osakseen vain kritiikkiä. On hyvä ymmärtää, missä menee raja kannustaa imetykseen ja missä raja tukea äitiä imetyksen epäonnistuttua. Olin onnekas, että ympärilläni oli ihmisiä, jotka kertoivat minulle totuuksia imetyksestä. Päästyämme Amelien kanssa kotiin päätin jättää pullomaidon pois, koska tajusin maitoni riittävän täysin hyvin. Se, että lapsi syö tiheästi ei ole automaattisesti merkki siitä etteikö maitoni riittäisi. Vaikka en saanut pumpattua maitoa tippaakaan, niin silti vauvani sai imettyä maitoa tarpeeksi rinnastani. Vauva kasvoi kg/kk ensimmäisen puolen vuoden ajan ja ainoastaan minun maidollani. Useimmiten imetyksessäkin on kyseessa kysynnän ja tarjonnan laki, vauva tilaa maitoa lisää, kun hän sitä tarvitsee ja päinvastoin. (Toki on poikkeuksia, jolloin lisämaito vauvalle on tarpeellinen.) Naisen kroppa on ihmeellinen ja siihen kannattaa luottaa. Amelien ollessa kahden viikon ikäinen, lisämaito oli pelkkää historiaa ja neiti oli vihdoin täysimetyksellä. Tajusin, ettei kroppani missään vaiheessa ollut viallinen. Imetystietous, mitä minulle annettiin oli väärää. Olen todella onnellinen, että päätin jatkaa imetystä haasteista huolimatta, sillä imetin Amelieta lähes vuoden, josta täysimetin 6kk. Imetys on elämän yksi hienoimpia asioita!

Estellan kohdalla luotin kroppaani ja myös sairaalassa imetyksen suhteen toimittiin eritavalla. Sain heti Estellan rinnalle eikä mihinkään ollut kiire. Maitoa ei tullut, mutta ei siitä hätiköity. Sain pitää vauvaa rinnalla ensimmäiset päivät lähes yötä päivää ja pikkuhiljaa maito alkoi nousta. Estella ei saanut tippakaan lisämaitoa, eikä jatkuvaa imetystä pidetty merkkinä maidon vähyydestä. Kukaan ei epäillyt kroppaani, mutta isoin asia oli, että minä en epäillyt itseäni. Estella söi usein vähintään tunnin välein, mutta pikku hiljaa syöttövälit harvenivat. Imetys sattui myös Estellan kanssa ensimmäiset päivät, mutta sekään ei ollut enää yllätys. Kaikki tuntui niin luonnolliselta. Täysimetin myös Estellaa vajaa 6kk ja hänen kohdallaan myös muutaman kuukauden olin taaperoimettäjä. Nyt kun muistelen kahta imetystaivaltani olen vain täynnä positiivisia tunteita. Tuo hetki oli rauhallinen ja täynnä rakkautta. Imettäessä ei ollut mihinkään kiire, siinä hetkessä aika pysähtyi. Imettäminen tuntui usein kuin omalta kuplalta, jossa läsnä oli vain minä ja vauva. Ensimmäisien päivien imetystunteiden, epäonnistumisen, huolen ja häpeän tilalle on tullut vain positiivisa tunteita. Imetys on jotain niin upeaa ja luonnollista. Olen niin onnellinen, että ensimmäisen lapsen kohdalla olin valmis näkemään vaivaa ja satsaamaan imetykseen. Imettäminen on ehdottomasti elämän yksi kaunein asia!

Motivaatiolauseita löytyy  kotoamme seinältä, vihoistani, tietokoneeltani, puhelimestani, päiväkirjastani ja nyt myös blogistamme. Motivaatiolauseet ovat lauseita, jotka sanansa mukaan auttavat ja motivoivat jatkamaan. Lempi motivaatiolauseeni muuttuvat aina elämäntilanteeni mukaan, mutta osa niistä on kulkenut lempparilistallani jo monia vuosia. Motivaatiolauseet ovat minulle enemmän kuin vain treenaamista varten, ne ovat ihan normaalia arkea varten.

“If you are too lazy to plow, don´t expect harvest.” -Proverbs 20:4

Raamatussa on ihan mielettömästi viisaita lauseita, joista tämä on yksi ehdoton suosikkini. Jos istuu kädet ristissä kotona, niin on turha odottaa mistään asiasta hurjia tuloksia. Duunia on tehtävä, jos haluaa tuloksia! Enkä nyt tarkoita ainoastaan salilla, vaan myös elämässä ja ihmissuhteissa. Jos haluat läheisen suhteen lastesi kanssa, niin vietä heidän kanssaan aikaa. Jos haluat avioliittosi voivan hyvin, niin nää vaivaa sen eteen. Jos haluat isot lihakset, niin lähde salille. Jos haluat opiskella, aloita opiskelemaan pääsykokeisiin. 

 “Sometimes the smallest step in the right direction ends up being the biggest step of your life.”

Milloinkaan ei sais aliarvioida pienien tekojen suurutta. Monilla pienillä asioilla on suuret seuraukset, niin hyvillä kuin huonoilla. Haluaisin oppia arjessa  tekemään niitä pieniä hyviä tekoja, joilla on suuret seuraukset ja päinvastoin oppia näkemään ja muuttamaan ne pienet teot, joilla ei ole hyviä seurauksia.

“The moment you´re ready to quit is usually the moment right before it gets easier.”

Jokaisella on varmasti niitä hetkiä kun tekisi mieli luovuttaa. Niin treenaamisessa kuin arkielämässäkin tekisi välillä heittää pyyhe kehään, mutta just se hetki on useimmiten se, kun pitäisi jaksaa vielä hetki ja kasvaa (niin fyysisesti tai henkisesti).

Give God your weakness and He´ll give you His strength”

Tuntuu, että nykyään pitäisi olla vahva tai vähintään esittää vahvaa. Musta on niin helpottavaa tietää, että mä voin olla heikko. Mä voin kämmätä ja siitä huolimatta mulla on ihan hullun rakastava Isä, joka voi kääntää mun heikkoudet mun voitoksi.motivaatiolauseet

When you feel like quitting, think about why you started.”

Niinkuin aiemmin sanoin, niin kaikilla tulee joskus niitä hetkiä, kun haluaisi lopettaa. Ei sillä ole väliä, että sellaisia fiiliksiä tulee. Mutta se miten toimit niiden fiiliksien tullessa, sillä on väliä. Silloin on hyvä hetki istua alas ja miettiä, miksi aloitin.

“If you want to have something you´ve never had, you have to do something you´ve never done.”

Jos haluan jotain, mitä ei minulla koskaan ole ollut, niin tottakai minun tarvitsee tehdä jotain, mitä en ole koskaan tehnyt. Tämä on hyvä muistutus aina välillä, että harvemmin tuloksia annetaan ilman työtä!

“If the plan don´t work, change the plan but not the goal.”

Tämä lause motivoi niin monessa paikassa. Niin salitreeniä miettiessä kuin avioliittoa tai lastenkasvatustakin miettiessä. Kunhan pitää tavoitteen samana, niin kyllä tapoja joilla sinne päästään voidaan ja kuuluukin muuttaa.

“Before you ever had this problem, God already had the solution.”

“For with God nothing shall be impossible.” -Luke 1:37

” One year is 365 opportunities.”

motivaatiolauseet

Tennarit ova saatu blogiyhteistyössä täältä: Color4Care. Sieltä löydät suuren valikoiman treenikenkiä sekä duuniisi sopivat työsandaalit, kannattaa käydä tsekkailemassa! 🙂

Kyselin muutamilta naisilta, mitä he haluaisiva kehossaan korjata tai mitä he eivät koe kehossaan kauniina. Yksi nainen kertoi hänen takapuolensa olevan liian suuri, toisella se oli liian pieni, kolmannella liian alhaalla ja neljäs ei omistanut takapuolta hänen mukaansa ollenkaan. Yksi haastateltavistani oli hänen mukaansa liian laiha eikä omistanut ollenkaan kurveja ja toinen liian lihava ja kurvikas. Yksi neljän lapsen äiti kertoi vatsassaan olevan raskausarpia, jotka häiritsivät hänen miestään. Arvet, jotka kertovat siitä, mihin kaikkeen tämän naisen keho on pystynyt neljä kertaa. Arvet, jotka ovat muistoja siitä, että hän on neljä kertaa kantanut sisällään rakkaita lapsiaan kuukausia. Yksi nainen kertoi olevansa liian lyhyt. Yksi kertoi omistavansa liian pitkät jalat, eikä hänen mukaansa kukaan mies haluaisi seurustella niin pitkän ihmisen kanssa. Yksi nainen kertoi hiustensa olevan liian kiharat, toisella ne olivat liian lättänät. Yksi nainen kertoi huuliensa olevan liian isot ja toinen nainen halusi täytettä omiinsa. Yksi nainen kertoi omistavansa liian isot tissit, kun toinen ei kuulemma omistanut ollenkaan. Yksi nainen kärsi tummasta ihonväristään, kun toinen oli liian kalpea.Haluaisitko sinä olla täydellinen? Haastavan siitä tekee se, että jokaisen määritelmä täydellisyydestä on erilainen. Luin jokin aika sitten lehteä, jossa täydellinen nainen kuvailtiin hoikaksi ruskettuneeksi, 170cm pitkäksi, jonka jalat ovat suhteessa vartaloon pitkät, hiukset paksut, tasainen iho, kapeat kasvot, selkeät poskiluut… ja yksityiskohtainen lista vain jatkui. Luin listaa ja totesin, että näiden stereotypioiden mukaan olen kaukana täydellisestä naisesta. Olisi sydäntäsärkevää, jos jonain päivänä minun tyttäreni eivät pitäisi itseään kauniina, koska eivät täytä näitä typeriä stereotypioita. Tunnen useita ja olen nähnyt vielä useampia naisia, todella kauniita naisia, niin lyhyitä kuin pitkiä, paksu hiuksisia sekä lyhythiuksisia, hoikkia ja tukevia, jotka eivät täytä listalla mainittuja asioita, mutta ovat mielettömän kauniita.

Naiset kaikenikäisinä kohtaavat aivan liikaa ulkonäköpaineita. Raskauden jälkeen sinun pitäisi näyttää siltä, ettet olisi milloinkaan synnyttänytkään. Synnytys vie naisen kropan aivan äärirajoille, on aivan naurettavaa ajatella, ettei se saisi näkyä missään. Sinun tulisi olla urheilullinen, mutta menettämättä isoa rintavarustusta. Sinun tulisi omata iso pylly, mutta tietyn muotoinen. Nainen on kuulemma kauneimmillaan hiukset auki, mutta ne tarvitsisivat olla paksut ja ilmavasti aseteltu. Ei ihme, että niin monet naiset kokevat oman kroppansa huonoksi. On todella surullista, että emme osaa arvostaa omaa ja toisten vartaloa. Ja tiedän, että myös miehet kokevat nykyään paljon ulkonäköpaineita, mikä on tasan yhtä väärin kuin naisten kokemat ulkonäköpaineet.En halua, että yksikään lapsi tai nuori ei halua mennä esimerkiksi luokkansa kanssa uimaan, koska häpeää vartaloaan. Tällaiset ajatukset eivät tule lapsille itsellään, ne tulevat, koska he kuulevat sen jostain. Hakiessani Amelieta päiväkodista yksi poika kutsui toista läskiksi, voi kuinka meinasin raivostua. Tällaista ei kuulu tapahtua ja se on meidän vanhempien vastuulla. Meidän tulee esimerkillämme opettaa lapsillemme, että olemme kaikki erilaisia, mutta kaikki tasan yhtä arvokkaita. Meidät on luotu näyttämään erilaisilta ja se on rikkaus. Toinen on lyhyt ja toinen pidempi, toinen blondi ja toinen brunette, sehän tässä onkin hienoa, erilaisuus.

Kuvat: pixabay

Amelie alkoi muutama viikko sitten puhumaan, että heidän huoneeseensa sopisi hyvin pieni karhumatto tiipii-teltan eteen. Yritin etsiä netistä sopivaa karhumattoa ja muutaman löysinkin, mutta neidin vastaus oli aina sama, “ei tollanen.”  Selailin yhtenä iltana pinterestissä ideoita lastenhuoneen sisustukseen ja sieltä silmiini osui karhumatto. Näytin kuvaa aamulla Amelielle ja matto oli juuri sellainen, kun hän oli tarkoittanut. Ainut ongelma oli, että mattoon ei ollut minkäännäköistä ohjetta, mutta Amelien mielestä se ei ollut ongelma. Niimpä tuumasta toimeen aloin tekemään karhumattoa tyttöjen huoneeseen. Matto oli kertaalleen jo täysin valmis, mutta se meni hieman rullalle, joten jouduin purkamaan koko maton ja alottamaan alusta. Nyt vihdoin matto on valmis ja aseteltu tiipii-teltan “eteisen” matoksi. Tässä vielä ohje, mikäli joku muukin haluaa kotiinsa karhumaton. Suosittelen tekemään ontelokuteesta, jolloin matosta tulee hieman jämäkämpi. Itse tein trikookuteesta ja matto on hieman “löysä”(en nyt keksinyt parempaa sanaa kuvamaan maton ryhdikkyyttä). ideoita lastenhuoneen sisustukseenideoita lastenhuoneen sisustukseen

1.krs : Virkkaa viisi ketjusilmukkaa ja sulje ne renkaaksi yhdellä piilosilmukalla

2.krs: Virkkaa renkaaseen 8 kiinteää silmukkaa

3. krs: Virkkaa jokaiseen silmukkaan (8) kaksi kiinteää silmukkaa. Tämän kierroksen jälkeen sinulla tulisi olla 16 silmukkaa tällä rivillä.

4. krs: Virkkaa joka toiseen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa. Joka toiseen silmukkaan yksi.

5.krs: Virkkaa joka kolmanteen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa. Muihin yksi.

6. krs: Virkkaa joka neljänteen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa. Muihin yksi.

7. krs: Ei lisäyksiä, eli yksi kiinteäsilmukka jokaiseen silmukkaan.

8.krs: Joka viidenteen silmukkaan kaksi, muihin yksi.

9.krs: Joka kuudenteen kaksi, muihin yksi

10.krs. Ei lisäyksiä. Yksi kiinteä silmukka per silmukka.

11.krs: joka seitsemänteen kaksi silmukkaa, muihin yksi

12.krs: joka kahdeksanteen kaksi silmukkaa, muihin yksi

13. krs: Ei lisäyksiä

Jata virkkaamista tällä tavoin, kunnes matto on sopivan kokoinen.  Eli kaksi kerrosta lisäyksillä ja yksi kerros ilman lisäyksiä.

Silmät ja nenä

Meidän matostamme puuttuvat vielä nenä sekä silmät ja saattaapi olla ettei niitä koskaan tulekaan. Mutta halutessasi voit sellaiset tehdä. Virkkaa silmät ja nenä samalla tavalla kuin maton, kunnes ne ovat sopivan kokoiset.

Korvat

Ota silmukat maton reunasta ja aloita virkkaamaan niiden päälle kiinteitä silmukoita (jätä rivin ensimmäinen silmukka aina virkkaamatta), kunnes korvat ovat sopivan kokoiset.ideoita lastenhuoneen sisustukseen

Olimme viikonloppuna Domin kanssa Lahdessa tsekkaamassa Nordic Fitness Expon ja päällimmäinen fiilis on proteiiniähky. Kova treenaaminen kulkee useimmiten käsi kädessä hyvän ravitsemuksen kanssa, ainakin mikäli tavoittelee hyviä tuloksia treenaamisesta. Mutta jostain kumman syystä terveellinen ravitsemus näytti ainakin messuilla siltä, että se olisi yhtäkuin hurjat määrät protskua. Olin oikeasti vähän pettynyt messujen proteiinituputukseen. Minulle yritettiin myydä proteiinipatukoita kertomalla, että niillä on kätevä korvata lounas. Siis, että mitä? Proteiinivalmisteita tulisi käyttää lisänä, mikäli niitä tarvitsee, ei todellakaan korvata kunnon ruokaa. Toinen yritti myydä minulle proteiinivanukkaita myyntipuheella, että kerrankin voi syödä herkkua niin paljon kuin haluaa. Niinkö tosiaan? Se, että suklaalevyyn lisätään proteiinia ei tee siitä terveellistä. Proteiinilisät ovat hyvä juttu omalla paikallaan, nimittäin nimenomaan proteiinilisänä.

Proteiinilisät ovat toki hyvä juttu joissakin tapauksissa ja kovaa treenatessa monet tarvitsevat proteiinilisää. Mutta perusaktiivisesti liikkuva ihminen, jos hieman katselee mitä syö ja kuinka paljon, niin ei edes tarvitse proteiinilisiä. Proteiininsyönti tuntuu räjähtäneen käsiin ja sitä luullaan, että kaikki missä on proteiinia on terveellistä. Ei sillä väliä, että proteiinipatukka saattaa sisältää proteiinin lisäksi vaikka mitä kakkaa. Messuilla tuli maisteltua paljon erilaisia tuotteita ja osa niistä maistuivat niin teolliselta kuin olla ja saattaa. Tuotteita maistellessa totesin Domille, että ei osa näistä jutuista voi vaan mitenkään olla hyväksi ihmisen kropalle, ei vaikka kuinka niissä olisi proteiinia sata grammaa sadassa grammassa. Ja kuinka moni proteiinilisän käyttäjistä edes tarvitsisi proteiinilisää? Sanotaan nyt vielä kerran, että omalla paikallaan ne ovat hyvä juttu, lisänä hyvää ravitsemusta, mikäli on tarvetta proteiinilisälle.proteiinilisä

Hiilarit tuntuivat olevan pahin vihollinen siellä. Pastat vaihdetaan proteiinipastaksi, ettei tule syötyä liikaa hiilareita. Proteiinipatukoista hehkutettiin kuinka vähähiilarisia ne ovat. Miksei messulla mainostettu hyviä hiilareita? Miksi messuilla ei hehkutettu hiilarien tärkeyttä? Miksi hiilarit ovat niin väärinymmärretty makroravinne? Miksi siellä ei ollut näytteilleasettajia, jotka olisiva puhuneet hiilarien tärkeyden puolesta. Jos oletetaan porukan treenaavan niin kovaa, että jokaisella on järjettömän suuri tarve lisäprotskulle, niin eiköhän heillä olisi myös aika järjettömän suuri tarve hyville hiilareille? Ihminen tarvitsee myös hiilareita! Entä hyvät rasvat, vihannekset, marjat ja hedelmät? Just saying.

Mikäli käytät proteiinilisiä, niin suosittelen ihan mielenkiinnosta laskemaan paljonko oikeasti tarvitset proteiinia ja paljonko sitä saat. Jos syöt todella proteiinipitoista ruokaa ja sen lisäksi vedät protskupatukoita sekä muita proteiinivalmisteita, niin saatat todellakin saada liikaa proteiinia. Proteiinit eivät ole poikkeus, liika on liikaa. *Kuinka paljon tarvitset proteiinia riippuu myös luonnollisesti koostasi sekä tavoitteistasi. Treenatessasi kovaa on aiheellista pitää huolta riittävästä proteiinin saannista lihasten korjaamisen sekä rakentamisen kannalta. Mutta liiallinen proteiininsaanti ei nopeuta prosessia. Liiallinen proteiinin saaminen voi olla haitallista esimerkiksi munuaisille.

Olisin kaivannut messuille enemmän näytteilleasettajia, jotka puhuvat terveellisen ravitsemuksen puolesta ja vähemmän proteiinipatukoita. Sekä minua harmitti se, että ihmisille myydään proteiinipatukoita, mitä “voi syödä ihan niin paljon kuin haluaa ilman huonoa omaatuntoa.” Tänään käyn ostamassa ihan kunnon rehellisen suklaapatukan ihan vaan sen takia, että tekee mieli ja voin syödä myös sen täysin hyvällä omalla tunnolla ilman, että siihen on lisätty proteiinia. Kun muu ravitsemus on kunnossa, niin viikossa pari suklaapatukkaa eivät kaada kuppia nurin sekä päinvastoin. Jos koko muu ravitsemus on pyllyllään, niin proteiinilisät eivät sitä yksinään paranna.

*Mutta niinkuin jo aiemmin sanoin, niin proteiinilisät ei ole itsessään se paha juttu, mutta liika vaan on liikaa. Itsekin käytän proteiinivalmisteita välillä ja Dom käyttää niitä päivittäin. Ja mitä vielä proteiinilisiin ja niiden teolliseen makuun tulee, niin messujen jälkeen enemmän kuin koskaan olen iloinen, että on olemassa myös yrityksiä, joiden protskut eivät ole täynnä makeutusaineita yms…!

*Muokattu tekstiä julkaisemisen jälkeen