Tänään haluan kertoa teille tarinan epäitsekkyydestä, altruismista, ja perheestä, joka tekee kovasti töitä elantonsa eteen ja silti antaa rakkauttaan ja voimavarojaan ihmisille, jotka niitä eniten tarvitsevat. Haluan kertoa teille Martinista ja Nicolesta ja heidän säätiöstään “Kurima – neues Leben für Simbabwe” (Kurima – Uusi elämä Zimbabwelle)Tiedän Nicolen jo yläkouluajoilta. Olin silloin pieni kapinallinen, Nicolen taas en muista ikinä puhuneen mitään pahaa noina neljänä vuotena. Joten, vuosia myöhemmin en ollut yllättynyt kuullessani, että hän oli mennyt yliopistosta Zimbabween, jossa oli työskennellyt orpokodissa. Siellä hän tapasi myös miehensä Martinin. Nyt he ovat muuttaneet Itävaltaan kahden lapsensa kanssa ja tapasimme heidät tänä talvena. Saimme viettää upean päivän itävaltalaisella maatilalla, jossa lapset saivat ajella poneilla. Martinin ja Nicolen seurassa on helppo olla, sillä he ovat todella avoimia ja nöyriä ihmisiä. He kertoivat, että ovat perustamassa säätiötä, jonka tarkoituksena on auttaa zimbabwelaisia. Mutta taidan antaa Martinin ja Nicolen kertoa tästä teille itse: (kuvat ovat perheeltä, joita he ovat jo saaneet auttaa)Nicole and Martin: “Säätiömme “Kurima – Uusi elämä Zimbabwelle” perustettiin vuonna 2017 Tirolin Pollingissa Martin Karomben (Zimbabwesta) ja Nicole Karombe-Rottin (Itävallasta) toimesta. Säätiön tavoitteena on auttaa ihmisiä, etenkin zimbabwelaisia orpoja ja haavoittuvassa asemassa olevia lapsia opettamalla heille maanviljelytaitoja. Sana “kurima” on shonan kieltä ja tarkoittaa maanviljelyä.Zimbabwe oli ennen yksi Afrikan rikkaimmista maista maataloutensa ansiosta, mutta taloudellisesti ja poliittisesti epävakaan tilanteen takia zimbabwelaiset menettivät lähes kaikki ulkomaiset maatalouden sijoittajat. Viljelyskasvien tuotannon heikkeneminen pakotti zimbabwelaiset turvautumaan jokapäiväiselle elämälle välttämättömissä elintarvikkeissakin lähes kokonaan maahantuotuihin tuotteisiin. Tuota kaunista maata varjostaa äärimmäinen köyhyys, HIV, työttömyys ja inflaatio. Onneksi Zimbabwella on vielä runsaasti viljelyskelpoista maata ja monipuolinen ilmasto, jotka mahdollistavat monenlaisten raaka-aineiden viljelyn niin tuottajan omaan käyttöön kuin myyntiinkin. Zimbabwessa on myös hyvät ilmasto-olosuhteet myös erilaisten eläinten kasvattamiselle projekteja varten. Vuonna 2009 Zimbabwessa asui noin 1,3 miljoonaa lasta, jotka olivat orpoutuneet HIV:in tai AIDS:in seurauksena. Tämä määrä ei vielä edes sisällä orpoja, jotka ovat menettäneet vanhempansa muiden syiden takia. Äärimmäinen köyhyys ajaa monia naisia hylkäämään lapsensa ja lähtemään maasta.

Koska olemme asuneet ja työskennelleet zimbabwelaisten orpolasten kanssa useamman vuoden ajan, tunnemme heidän tarpeensa ja heidän maahansa — erityisesti lapsia koskettavat — liittyvät ongelmat. Poliittinen tilanne näyttää olevan muutoksessa, minkä johdosta nyt on hyvä aika sijoittaa tähän maahan ja erityisesti tähän sukupolveen. Ihanat zimbabwelaiset todella ansaitsisivat sen. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta zimbabwelaiset ovat rauhanomainen, ystävällinen ja lämmin kansa. Tavoitteemme on perustaa lastenkoti tai kylä maatilalle, jotta se voi olla omavarainen. Lasten kylään tulee useita pieniä rakennuksia, joihin kuhunkin mahtuu kymmenen lasta ja kaksi hoitajaa, jotka ovat läsnä yötä päivää lasten luona. Aluksi otamme tilalle 20 lasta, mikä tarkoittaa, että tarvitsemme kaksi rakennusta, joissa lapset voivat opetella maataloustaitoja.

Emme halua ainoastaan pitää huolta lapsista, kunnes he ovat täysi-ikäisiä, vaan myös opettaa heille elämäntaitoja, jotta he pystyvät aikuisina pitämään huolta itsestään ja perheistään.

Vaikka muutimme Itävaltaan heinäkuussa 2017, emme pysty unohtamaan tuota avutonta tilannetta, jossa niin monet zimbabwelaiset lapset ovat. Uskomme, että Jumala lähetti meidät Itävaltaan, jotta voimme aloittaa tämän projektin. Kaikki ne kokemukset, jotka sieltä saimme, vaikuttivat elämiimme valtavasti ja haluamme jatkaa mahdollisimman monen lapsen auttamista. Toivomme, että koulutuksen ja omavaraisuuden kautta Zimbabwessa on tulevaisuudessa vähemmän orpolapsia.” Olen niin kiitollinen Martinin ja Nicolen kaltaisista ihmisistä, jotka ovat upeita roolimalleja meille kaikille. Siksi blogimme käyttäminen asian levittämiseen oli meille sydämen asia. Näytetään, että myös me Suomen kaltaisessa upeassa maassa haluamme auttaa! Vakuutan, että 100% jokaisesta lahjoituksesta menee suoraan lasten ja yllämainitun projektin hyväksi!

Liitän postauksen loppuun säätiön pankkitiedot. Jos sinulla on kysyttävää, voit ottaa yhteyttä Maritiniin ja Nicoleen englannin tai saksan kielellä heidän Facebook-sivujensa kautta. Sivut ovat nimeltään “Kurima – Neues Leben für Simbabwe“. Voit myös olla yhteydessä heihin sähköpostin välityksellä: kurimazimbabwe@gmail.com

Voit myös kirjoittaa kysymyksesi suomeksi kommenttikenttäämme ja me välitämme kysymyksesi heille.

Kiitos jo etukäteen kaikesta antamastanne avusta. Siunausta!

Tilitiedot:

Kurima – Neues Leben für Simbabwe

Osoite: Polling 115/2 Postalnr.: 6404 City: Polling

IBAN: AT94 3633 6000 0490 6251

BIC: RZTIAT22336

— English —

A Matter of the Heart

Today I want to tell you a story about selflessness, about altruism, about a family that has to work hard for their living and still give all their love and energy to the ones who need it the most. I want to tell you about Martin and Nicole and their trust “Kurima – neues Leben für Simbabwe” (Kurima – New Life for Zimbabwe).

I know Nicole back from junior high. Back then I was a little rebel and I can’t remember a bad word from here during those four years. So, years later, I wasn’t really surprised to hear that she went from university to Zimbabwe, where she worked in an orphanage. There she also met here husband Martin. Now they have moved to Austria with their two kids where we met them this winter. We had a great day on a farm in Tirol where the kids could ride ponies. It’s really easy to be with somebody like Martin and Nicole who are so open-hearted and humble. They told us that they are starting a trust to help people in Zimbabwe. But maybe I let Martin and Nicole tell you about this in their own words: (the pictures are from a family they have already been helping)

The trust „Kurima – neues Leben für Simbabwe“ (New life for Zimbabwe) was established in December 2017 in Polling in Tyrol, by Martin Karombe (from Zimbabwe) and Nicole Karombe-Rott (from Austria). This trust is focused on helping people, especially orphan and vulnerable children in Zimbabwe by enabling them to learn farming skills. The word “Kurima” is Shona and it means farming.

Zimbabwe used to be one of the richest African countries through agriculture, but because of economic and political instabilities, Zimbabweans lost almost all its foreign investors in agriculture. Production of crops deteriorated and they are forced to import almost all the necessary food items for their daily lives. The beautiful country is characterized by extreme poverty, HIV, unemployment and inflation. Positively Zimbabwe still possess abundant arable land and diverse climate which enables cultivation of a wide variety of food and cash crops. It’s not only limited to horticulture but has goods weather conditions that are favorable to raise different types of animals for projects.

In 2009, an estimated number of 1.3 Million orphans lived in Zimbabwe due to HIV and Aids. This number doesn’t even include orphans who had lost their parents due to other reasons. The extreme poverty forces many women to abandon their children and to leave the country.

Since we have been living and working with orphans in Zimbabwe for some years, we know their needs and the problems of the country and especially those of the children very well. The political situation seems to be changing, hence this is a good time to invest in the country and particularly in this generation. The lovely people in Zimbabwe would really deserve it. Despite all the difficulties, Zimbabweans are very peaceful, welcoming and friendly.

Our goal is to establish a children’s home / village on a farm in order to make the home self-sustainable. A children’s village incorporates a various number of round huts for 10 children and two caregivers who will be taking care of the children day and night. To start with we would have 20 children on the farm, which means we need two villages, where the children will learn farming skills.

We don’t only want to keep children until they are grown-ups, we want to teach them farming skills and life skills, so that when they grow up they will be able to cater for themselves and their families.

Even though we moved to Austria in July 2017, we can’t forget the helpless situation, children are facing in Zimbabwe. And we feel that God sent us to Austria, so that we will be able start this project. All the experiences we made in Zimbabwe impacted our lives tremendously and we want to continue helping as many children as possible. And we do hope that through education and self-sustainability, there will be less orphans in the near future.

Dom:

I’m so thankful to know people like Martin and Nicole who are such great role models for us all. That’s why it was a matter of heart for us to use this platform to inform you, our readers about this. Let’s show them that also us, who life in as great of a country like Finland, want to help! I can guarantee that 100% of each donation will be used directly for the benefit of the children and the project described above!

I will put the bank information at the end of this post. If you have any questions, you can contact Martin and Nicole in English or German over their Facebook page “Kurima – Neues Leben für Simbabwe“ or email: kurimazimbabwe@gmail.com

Or you can write your question in Finnish to our comment section and we pass it on to them. And feel free to share this post everywhere!

Thank you already for all the help and God bless.

Bank account:

Kurima – Neues Leben für Simbabwe

Street: Polling 115/2 Postalnr.: 6404 City: Polling

IBAN: AT94 3633 6000 0490 6251

BIC: RZTIAT22336

Meillä oli viime viikon perjantaina ensimmäinen virallinen ultra. Aurinko paistoi ja hieman jopa lämmittikin, kun kävelimme Domin kanssa äitiyspolille. Todettiin siinä yhteen ääneen, että justhan me vasta oltiin täällä Estellan raskausaikana. Vaikka onhan siitä aikaa jo kaksi vuotta, mutta se aika vaan kuuluu niin äkkiä. Kävellessämme sisään kaikki jotenkin konkretisoitui. Meille on oikeasti tulossa kolmas lapsi. Perheemme on ihan oikeasti kasvamassa. Jos kaikki vaan menee hyvin, niin kesän jälkeen saamme tulla ulos tuolta samasta paikasta uusi vauva mukanamme. Vauva, mikä on tällä hetkellä saanut isoimmalta isosiskoltaan lempinimeksi: PikkuLanttu. Meidän perheeseen kuuluu pian viisi ihmistä. Mehän olemme sitten suurperhe. Saamme olla aivan äärimmäisen onnellisia, että meitä on siunattu kolmannella aarteella.Ultrassa kaikki näytti todella hyvältä. Mitä näillä viikoilla voidaan sanoa, niin vauva oli kaikinpuolin täydellinen. Täydellinen vauva olisi ollut meille vanhemmilleen silloinkin, vaikka kätilön mukaan vauva ei täydellinen olisikaan ollut. Ultran jälkeen kätilö alkoi laskea sikiön riskilukuja esim. downsyndroomaan, mutta hän ei löytänyt verikoe vastauksiani mistään. Näillä viikoilla verikoetta ei voida enää ottaa, joten minulle suositeltiin Nipt-tutkimusta. Aiemmin tehtiin lapsivesipunktio, mutta nykyään se pyritään korvaamaan Nipt-tutkimuksella, mikä mm. ei lisää keskenmenoriskiä (lapsivesipunktiossa keskenmenoriski on 0.5-1%).Hetken mietimme haluammeko Nipt-tutkimukseen, koska tuloksesta huolimatta meidän vauvamme on meidän vauvamme ja hän on tasan yhtä tervetullut tähän maailmaan, vaikka tulos olisi mikä. Päätimme kuitenkin osallistua tutkimukseen, koska tutkimuksesta ei ole haittaa minulle tai vauvalle. Ja onhan se hyvä tietää, mikäli vauvalla olisi jokin poikkeavuus, että osaisimme varautua. Mikäli näin olisi, niin raskauttani osattaisiin seurata eri tavalla ja osaisimme myös itse valmistautua tulevaan. Joten päätimme osallistua Nipt-tutkimukseen.Nipt-tutkimuksessa myös sukupuoli pystytään selvittämään 99,9% varmuudella. Dom oli ihan fiiliksissä tästä tiedosta ja sanoi, että tottakai me selvitetään sukupuoli heti kuin mahdollista. Itse olen jo vähän kaavoihin kangistunut ja tottunut saamaan tiedon puolessa välissä raskautta rakenneultrassa. Se on ikäänkuin palkinto siitä, että puolet raskaudesta on jo mennyt. Tuntuisi vähän hassulta saada jo parin viikon sisällä tietää onko meille tulossa pikkujätkä vai pikkuneiti. Toisaalta verikokeen tulos on tietysti huomattavasti luotettavampi kuin ultran. Ultrassa meidän Estellaa luultiin kaksi ensimmäistä kertaa pojaksi, kunnes kolmannella kerralla kerrottiin vauvan olevan selkeä tyttö ja tyttöhän sieltä tuli. Tämän suhteen ajatuksemme ovat siis vielä hieman ristiriitaiset, mutta enemmän olemme kallistumassa sen puolelle, että sukupuolenkin selvittäisimme.Onko teistä ketään osallistunut Nipt-tutkimukseen? Selvitittekö sukupuolen? Haluaisitko tietää sukupuolen niin aikaisin kuin mahdollista?

Pohdimme Domin kanssa viikko sitten tapoja, miten pystymme opettamaan lapsemme fiksuiksi rahankäyttäjiksi. Fiksulla rahankäyttäjällä emme kumpikaan tarkoita itsekästä pihiä ihmistä, jolle tärkeintä on raha, ei todellakaan. Toiveemme olisi opettaa lapsemme ennen kaikkea olemaan anteliaita ja ymmärtämään, että raha on vain  rahaa. Tämän lisäksi haluamme opettaa lapsemme kiitolliseksi pienistäkin asioista, niin että he voivat nauttia elämästään ilman taloudellisia rikkauksiakin. Haluamme opettaa lapsemme säästämään ja ajattelemaan tätä päivää pidemmälle. Haluamme opettaa lapsemme ymmärtämään, että raha ei kasva puussa ja sen eteen tarvitsee tehdä töitä. Haluamme opettaa lapsemme kiitollisiksi jokaisesta eurosta, minkä he saavat, niin etteivät he koskaan pidä sitä itsestäänselvyytenä. Järkevä rahankäyttäjä ei myöskään tarkoita sitä, ettei milloinkaan voisi rahoillaan mitään tehdä. Haluamme opettaa lapsiamme näkemään, että he voivat myös satsata rahallisesti heille tärkeisiin asioihin, mutta rahaa ei tule itsestään, vaan sitä varten joutuu näkemään vaivaa.Omassa lapsuudessani vanhemmat onnistuivat opettamaan yhden mielestäni tärkeimmistä asioista, mitä raha-asioihin tulee. Meidän perheessä raha oli aina vain rahaa ja tämän haluan myös opettaa omille lapsilleni. Rahalla et voi ostaa rakkautta, perhettä, ystäviä tai terveyttä. Raha voi helpottaa monia asioita, mutta ei missään nimessä takaa onnellisuutta. Toinen tärkeä asia mitä omassa lapsuudessani opein, oli vieraanvaraisuus. Apua tarvitsevia autettiin, kotimme oli aina avoin niin ystäville, tutuille kuin vähän tuntemattomillekin. Näillä kahdella neuvolla pääsee mielestäni pitkälle, mutta päätimme opettaa lapsillemme myös hieman rahankäyttöä.Domin kanssa emme kumpikaan muista omasta lapsuudestamme, että meidän vanhempamme olisivat kertoneet meille tulojaan tai menojaan. Minun eikä Domin vanhemmat eivät halunneet meidän lapsien huolehtivan raha-asioista, mitä toisaalta arvosta todella paljon. Eikä sekään tapa ihan vihkoon voinut mennä, koska kumpikaan Domin kanssa emme ole sössineet raha-asioitamme. Omassa perheessämme päätimme kuitenkin raottaa vähän menojamme ja tulojamme lapsillemme.

Hommahan lähti siitä, kun Amelie kertoi listaansa, mitä hän kesällä haluaisi tehdä. Lista oli loputtoman pitkä ja ennen listan puoliväliä olisivat rahamme jo auttamattomasti loppu. Nyt oli siis hyvä hetki jutella neidin kanssa hieman raha-asioista. Raha- käsitteenä on vielä 5-vuotiaalle hieman hankala. 5-Vuotias kuvittelee säästöpossunsa sisällä olevan 100 euroa riittävän mihin tahansa hankintaan, niinhän asia ei kuitenkaan ole. Päätin siis hieman havainnollistaa raha-asioita tyttärellemme.Pyysin Amelieta hakemaan huoneestaan kymmenen lego-palikkaa. Kasasimme legoista tornin ja kerroin Amelielle, että tämän verran saamme kuukaudessa rahaa. Näytin kuinka monta lego-palikkaa menee ruokaa, vakuutuksiin, asuntoon, bensaan, harrastuksiin yms. Lopuksi ei jäänyt montaakaan lego-palikkaa. Kerroin neidille, että nämä loput kaksi lego-palikkaa voimme käyttää juuri niinkuin itse haluamme. Voimme laittaa lego-palikat säästöön, jotta voimme myöhemmin esimerkiksi matkustaa tai voimme nyt mennä Leos leikkimaahan, jolloin rahaa ei jää säästöön matkaa varten. Kerroin myös Amelielle, että matkaa varten lego-palikoita tarvitaan 10 eli yhden kuukauden lego-palikoiden säästö ei riitä reissua varten, vaan meidän pitää luopua monista menoista, että voimme tehdä jotain arvokkaampaa. Neiti tuntui tajuavan homman todella hyvin ja ymmärsi, että kaikkea ei voi tehdä, vaan on tehtävä valintoja.

Koimme tämän tavan hyväksi selittää lapselle raha-asioista. Meillä ainakin 5-vuotias tuntui ymmärtävän homman nimen todella hyvin. Näin lapsi ymmärtää, että rahaa ei ole loputtomasti.

ps. Demonstratiossani olevat lego-palikat eivät kuvaa meidän taloustilannettamme, vaan määrät olivat täysin keksittyjä. Tämän tarkoituksena oli ainoastaan kertoa tyttärellemme, että rahaa tulee ja sitä menee ja siitä pitäisi myös säästää.

LUE MYÖS

RASKAANA, VAIKKA RASKAUSTESTI NEGATIIVINEN

HÄÄMME ITÄVALLAN ALPEILLA

ÄLÄ SANO, ETTÄ TIEDÄT MILTÄ TUNTUU OLLA YKSINHUOLTA

KUN ANTEEKSIPYYNNÖLLÄ EI ENÄÄ OLE VÄLIÄ

RIITTÄMÄTTÖMYYDEN TUNTEITA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Kaunis teini-ikäinen neiti postasi oman kuvansa Facebookin naisten ryhmään. Hän oli postannut kaikkien nähtäväksi jo useamman kerran oman kuvansa sillä viikolla. Muutaman minuutin aikana kuvan kommenttikenttä täyttyi ja suurinosa kommenteista olivat ala-arvoisia. Tätä nuorta tyttöä haukuttiin “huomiohuoraksi” ja huomionhakuiseksi. Huomiota hän varmasti halusikin, kukapa meistä ei muka tykkäisi huomiosta. Se, että sinä saat huomiota kotona etkä siksi hae huomiota facebook-ryhmissä ei tarkoita, että kaikki muutkin saisivat huomiota kotonaan.Monet meistä ovat onnekkaita ja saavat huomiota kotona puolisoltaan, ystäviltään, vanhemmiltaan tai sisaruksiltaan. Saamme kuulla kiitosta tekemästämme työstä, tiedämme olevamme arvostettuja ja kuulemme kehuja ulkonäöstämme. Tullessasi kampaajalta puolisosi kehuu uusia hiuksiasi ja kuiskaa korvaasi, että näytät mielettömän hyvältä.  Oksennettuasi koko päivän näytät aivan hirveältä ja puolisosi totee sinun edelleen olevan todella kaunis. Tuntuuhan se mukavalta. Ei se ole heikkoutta myöntää, että me kaikki tarvitsemme ja haluamme huomiota. Haluamme tulla huomatuksi, haluamme tuntea itsemme rakastetuksi, haluamme kokea olevamme arvostettuja ja haluamme saada kehuja myös ulkonäöstämme.Surullinen tosiasia vain on, että kaikilla ei ole samoja lähtökohtia. Toiset meistä eivät saa kuulla kiitosta ja kehuja. Toiset meistä eivät koe olevansa tärkeitä ja arvostettuja. Toiset meistä joutuvat taistelemaan huomiosta, mitä ehkä silloinkaan eivät saa tai ainakaan positiivista. En voi edes kuvitella sitä tuskaa, mitä tämä nuori nainen tunsi lukiessaan läpi saamiansa kommentteja. Tämä nuori nainen oli varmasti huomiota vailla ja tuntuu todella pahalta ajatella, että hän ei ehkä elämässään saa keneltäkään huomiota ja siitä syystä yrittää hakea huomiota tuntemattomilta facebook-ryhmässä, mutta sielläkin ihmiset ovat sanoillaan vain ilkeitä. Sanoilla on järjetön voima. Sanamme ja kirjoituksemme voivat saada aikaiseksi paljon hyvää, mutta myös suurta tuhoa. Luultavasti jokainen, joka kommentoi negatiivisesti tytön huomionhakuisuutta nauttii itsekin huomiosta. Me ihmiset kaipaamme huomiota, miksi emme siis antaisi sitä heille, jotka eivät sitä ehkä kotonaan saa. Tämä tyttö varmasti oli huomionkipeä, mutta niinhän me kaikki olemme. Haukkujen sijaan voisimme sanoa muutaman kauniin sanan ja muuttaa maailmaa paremmaksi. Seuraavan kerran, kun huomaat jonkun hakevan huomiota, niin mitä jos annat sitä hänelle. Kauniit sanat eivät ole koskaan huono juttu!

Kaikki blogiamme tai Instagramiamme seuraavat jo tietävätkin, että raskauteni ei tähän asti ole ollut se helpoin mahdollinen. Suurin liikuntamuoto tähän mennessä on ollut kävely sängyn ja pöntön välillä ja tietenkin välillä sairaalan mäelle tiputukseen, mutta nyt tähän on tullut muutos. InstaStoryssa olen jo ehtinytkin kertoa, että viimeiset neljä päivää olen voinut todella hyvin ja nauttinut elämästä ilman oksentelua sekä pahoinvointia. Kunto on varmasti ehtinyt jo jonkun verran tässä viikkojen aikana romahtaa, mutta sehän tarkoittaa vain, että suunta ylöspäin. “Askarruttavatko kehossasi tapahtuvat muutokset raskauden aikana ja sen edetessä? Haluaisitko ottaa tulevan synnytyksen vastaan luottavaisin mielin sekä tietää millä tavalla voit itse tehdä kaikkesi valmistautuaksesi synnytykseen sekä antaaksesi pienokaisellesi parhaat mahdolliset oltavat kasvaa ja vahvistua?” Tämä teksti lukee NordicFitMaman sivuilla ja vastaukseni kysymykseen oli niin suuri kyllä kuin vain voi,  joten päätin osallistua heidän raskaana oleville äideille järjestettävään kurssiin. Tämä on pieni satsaus oman ja vauvani hyvinvoinnin eteen ja muutaman kerran olen harmitellut, että en aiemmissa raskauksissa ole vastaavalle kurssille osallistunut.Kurssin pituus on viisi viikkoa ja sinä aikana saamme runsaasti tietoa kehossa tapahtuvista muutoksista, sekä käytännön treeni- ja ravinto-ohjeita. Kurssin ovat suunnitelleet kätilö-sairaanhoitaja ja äitiysliikuntaan erikoistunut personal trainer, Tiina Murdoch sekä Riina Laaksonen, äitiysliikuntaan erikoistunut personal trainer. Yleensä olen todella skeptinen kaikkia nettitreenikursseja kohtaan, koska alalla liikkuu niin paljon lisensoimattomia personal trainereita ja ilman koulutusta olevia muita ammattilaisia, joten ennen kurssille ilmottautumista halusin tietää tarkasti kuka kurssia luotsaa. Luettuani vetäjistä vaakutuin, että tämä kurssi on varmasti juuri sopiva minulle. Vetäjät tietävät mitä tekevät, eikä ohjelmaan varmasti kuulu mitään rääkkiruokaohjelmaa tai treeniohjelmia, mitkä eivät olisi hyväksi minulle ja pienelle ihmisenalulle. Voin luottaa näihin ammattilaisiin ja tiedän, että tämä kurssi tulee edistämään omaa ja vauvani hyvinvointia.Olen kahden edellisen raskauden aikana tuskaillut erilaisten fyysisten vaivojen parissa ja lääkärissäkin käynyt useasti, mutta kaikki on vain pistetty raskauden piikkiin. Domin opiskelujen myötä olen huomannut, että niin monia vaivoja voi ehkäistä ja jopa parantaa oikeanlaisella liikunnalla ja tämä on yksi suuri syy omalle kurssille osallistumiselleni. Pienilläkin treenihetkillä, rentoutushetkillä sekä oikealla ruokavaliolla voidaan helpottaa niin paljon omaa oloa ja auttaa pienokaista voimaan kohdussa mahdollisimman hyvin. Miksi en siis lähtisi mukaan kurssille, mikä auttaa minua ja vauvaani voimaan paremmin ja ehkäisemään mahdollisia ongelmia. Lisäksi hyvä fyysinen kunto auttaa myös synnytyksessä ja kukapa nyt ei haluaisi tehdä kaikkeensa, että synnytys sujuisi mahdollisimman hyvin.

Olen niin onnellinen päätöksestäni lähteä mukaan voimaan paremmin ja haluaisin haastaa myös sinut mukaan, mikäli odotat pienokaista. Mikäli kaipaat tukea raskauteesi, turvallisia treeni- ja ravinto-ohjeita sekä kattavaa tietopakettia, niin lähde ihmeessä kanssani mukaan tähän nettitreenivalmennukseen. Jokainen raskaana oleva äiti ansaitsee saada nauttia raskaudestaan ja voida hyvin. Toisille raskauden vaivoja tulee enemmän ja toisille vähemmän, mutta omalla aktiivisuudellamme voimme tehdä suuren muutoksen. Jos sinulle tulee sama fiilis kuin minulle, että tämä kurssi on kuin tehty sinulle, niin täältä pääset liittymään itse valmennukseen. Pidetäänhän itsestämme huolta myös raskausaikana.

Kuvissa olevat takki ja housut ovat tilattu Norjalaisesta liikkeestä nimeltä Stormberg. Se on ehdottomasti luottokauppamme, mitä tulee ulkoiluvaatteisiin, villavaatteisiin tai treenivaatteisiin. Hinnallakaan ei vaatteita ole pilattu, joten suosittelen tsekkaamaan, mikäli on tarvetta uusille vaatteille! 🙂

LUE MYÖS

RASKAANA, VAIKKA RASKAUSTESTI NEGATIIVINEN

HÄÄMME ITÄVALLAN ALPEILLA

ÄLÄ SANO, ETTÄ TIEDÄT MILTÄ TUNTUU OLLA YKSINHUOLTAJA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Kesä lähestyy hitaasti, mutta varmasti. Talvi oli tänä vuonna todella hyvä ja todellakin toivon, että kesäkin olisi hieman edellistä kesää parempi säiden suhteen. Viime kesänä en muista kuin yhden oikeasti todella lämpimän päivän ja sen päivän vietin ystäväni polttareissa Turussa. Toki muutamia kertoja oltiin tyttöjen kanssa rannalla, mutta ei siellä koskaan lämmin ollut saati sitten kuuma. Muutaman kerran Amelie on kyllä kritisoinut valintaamme asua Suomessa. Hänen mielestään voisimme hyvin muuttaa vähintään puoleksi vuodeksi per vuosi Itävaltaan ellei koko vuodeksi. Erittäin hyvä idea neidiltä, mutta ei täysin toteutuskelpoinen monestakaan syystä. Meidän perheessä kaikki rakastavat kesää enemmän kuin muita vuodenaikoja. Toisaalta neljä vuodenaikaa on yksi syy siihen, miksi kesä tuntuu niin hullun spessulta. Suomessa hellepäiviin harvoin ehtii kyllästyä, joten auringon paistaessa ja mittarin näyttäessä yli 20 astetta säätä arvostaa niin täysillä kuin vain voi. Myönnetään nyt siis, että meidän perheessä on alkanut jo kesäfiilistelyt ja kesän suunnitellu. Amelie on kertonut kovasti myös omia toiveitaan ja olemmekin koko perhe yhdessä suunnitelleet, mitä ensi kesänä haluamme tehdä. Olemme kertoneet tytöille etteivät rahat riitä kaikkeen, joten pitää miettiä, mitkä ovat niitä eniten haluttuja juttuja. Yksi asia tuntuu olevan ylitse muiden, matkustelu!Tällä hetkellä suunnitelmissa olisi lähteä Italiaan Garda-järvelle muutamaksi päiväksi ja siitä ajella Itävaltaan viikoksi moikkaamaan perhettä ja sukuluisia (okei ja ehkä vähän nauttimaan maisemista, lämpimästä ilmasta ja hyvästä ruoasta). Tälle reissulle perheemme lisäksi lähtisi myös ystävämme Demi. Alunperin suunnittelimme Domin ja Demin kanssa  RoadTripata lasten kanssa sinne, mutta raskauteni takia olemme hieman muuttaneet suunnitelmiamme. Suunnitelmissa olisi lähteä reissuun minun ollessani 30 viikolla ja palata takaisin ollessani 32 viikolla, mikä on viimeinen viikko, kun lentoyhtiöt huolivat minut vielä lennolle mukaan. Tämä koko reissu toki riippuu täysin omasta ja vauvan voinnista, mutta tällaista on ainakin suunnitteilla! Onko täällä muita, jotka ovat reissanneet raskauden viimeisellä kolmanneksella? Aiemmissa raskauksissa olen pysynyt visusti Suomessa ja mielellään vielä täällä kotipaikkakunnalla, mutta nyt menokenkää vipattaa vähän liikaa.

Mitä tarvitset nähdäksesi valokuvan? Saatat sanoa: “Tietenkin silmiäni. Dom, miksi kysyt typeriä kysymyksiä?” Tuo on totta, mutta kuvittele esimerkiksi tilanne, jossa pidät valokuvaa kädessäsi ja pimennät huoneen täysin. Et näe enää valokuvaa, vaikka se on kädessäsi. Tarvitset valoa.

Viime postauksessani kerroin, miten oli oppinut valotuskolmiosta. Nämä kolme asetusta – ISO, himmentimen aukko ja suljinaika – kaikki vaikuttavat omilla tavoillaan siihen, kuinka paljon kuvassasi on valoa. Tällä kertaa tunnillani Alejandron kanssa puhuimme suljinajasta.

Suljinaika on kuin portti, joka avautuu kun painat suljinpainiketta kuvaa ottaessasi. Suljinaika määrittelee sen, kuinka kauan tämä portti on auki. Mitä pidemmän aikaa portti on auki, sitä enemmän valoa kuvassa on. Loogista, eikö? Tämä ei aivan näin yksinkertaista ole, sillä kaikki nämä asetukset eivät vaikuta ainoastaan valon määrään, vaan myös siihen, miten liikettä ilmaistaan.

Too slow shutter speed and out of focus.

Focus on the face, fast enough shutter speed for the upper body. Legs still motion blurred.

Kun suljin on auki, kuvauksen kohde voi liikkua toiseen asentoon, kuten esimerkiksi hyppivä Estella tai pyöräilevä Amelie. Pidempi suljinaika tarkoittaa tässä tapauksessa sumeaa liikettä. Lyhyellä suljinajalla voit pysäyttää liikkeen kuvaan terävänä.

Meille perheenä ja fitness-bloggareina tämä on todella tärkeä asia! Harvassa ovat ne kerrat, kun tytöt ovat liikkumatta tai pysymme liikkumatta treenin aikana. Eikä näin tarvikaan olla. Voin kokemuksesta kertoa, että parhaat kuvat syntyvät luonnollisissa tilanteissa.

Kiitos taas Alejandro Lorenzo mahtavasta tunnista! Jos sinua kiinnostaa valokuvaustaitojesi parantaminen tai tarvitset ammattilaisen ottamaan täydellisiä kuvia, kannattaa tutustua Alejandron valokuvauskurssiin.

A humminbird beats his wings about 80 times per secend so the shutter speed have to be extremely fast to stop this motion.

That´s what happens when the shutter speed is too slow.

Long shutter speed can be also used for night photography and drawing with light. A tripod is here necessary.

Stop the Motion

What do you need to see a picture? You may say: “My eyes, obviously. Dom, why are you asking such a stupid question?” That’s true, but, for example, imagine you’re holding a picture in your hands and then darken the room completely. You don’t see it anymore, but it’s still there. The thing we need is light.

In my last blog post, I told that I have learned about the exposure triangle (link last photo post). These three settings, ISO, aperture and shutter speed, can all affect in their own ways how much light you get for your photo. This time on my lesson with Alejandro we spoke about the shutter speed.

The shutter is like a gate that opens when you push the shutter button to take a picture. The shutter speed then defines how long this gate is open for. The longer the opening time, the more light there is. Logical, right? It gets a little trickier here. All these settings are not only affecting the lightness, the shutter speed also influences how motion is expressed.

When the shutter is open, an object might move to another position, like a crazy jumping Estella or a biking Amelie. Longer shutter time in this case means that you get this motion blur. With a short shutter time you can stop this motion on the picture and make it appear sharp.

So, for us as mainly family and fitness bloggers thats a big thing! There is seldom a situation when both girls are sitting still or we are just static during exercising. And we shouldn’t. I can tell you out of my own experience that you get the best pictures in natural situations.

Thank you again Alejandro Lorenzo for the great lesson! If you’re interested to improve your photography skills or need a professional photographer for perfect pictures, here are the links where you find it:

Alejandro Photography course

Tiesitkö, että moni suomalainen syö aivan liian vähän proteiinia? Treenaatko kovaa, mutta kehitystä ei tapahdu? Oletko tsekannut, että saat tarpeeksi proteiinia? Kuinka paljon sitä proteiinia sitten pitäisi syödä?

On täysin mahdoton heittää yhtä lukua ja sanoa, että se proteiinimäärä sopisi kaikille. Proteiinin tarve pitäisi aina miettiä yksilöllisesti ja tapauskohtaisesti. Kovaa treenava luonnollisesti tarvitsee proteiinia enemmän kuin täysin urheilua välttelevä ihminen. Itse pidän tavoitteellisesti treenaavien kohdalla hyvänä nyrkkisääntönä n. 1.5-2.5 gramman proteiininsaantia per kehon rasvaton painokilo. Toki tämäkään ei ole absoluuttinen totuus, sillä joissakin tilanteissa saattaa hyvinkin olla tarpeen saada proteiinia enemmänkin esim. n. 3g per rasvaton painokilo. Jos et itse tiedä, mikä on sinulle sopiva määrä, niin suosittelen kääntymään ammattilaisen puoleen.

Mistä sitä proteiinia sitten saa?

Hyviä proteiininlähteitä on vaikka kuinka paljon, eikä pelkästään maustamaton maitorahka, mikä toki on myös hyvä proteiininlähde sekin. Erinomaisia proteiininlähteitä ovat maitorahkan lisäksi mm. lihat, kalat, kananmunat, hera, maitotuotteet, pavut, linssit, kvinoa, mantelit, avokado, pinaatti sekä esimerkiksi proteiinilisät.

Milloin kannattaa käyttää proteiinilisää?

Moni suomalainen saa valitettavasti liian vähän proteiinia, mutta ei se tarkoita että kaikkien tulisi kauha tolkulla alkaa vetämään proteiinilisiä. Maltillinen proteiinilisä olisi varmasti monellekin hyvä asia, jos ruoasta ei saada tarpeeksi proteiinia. Monelle asiakkaalleni aamupalat ovat todella proteiiniköyhiä ja tällöin usein suosittelen proteiinilisää aamupalalla. Proteiini täyttää ja pitää kylläisenä, jolloin se on myös apuna painonpudotukselle ja painonhallinnalle. Myös kovaa treenavat ihmiset harvoin saavat tarpeeksi proteiinia normaalista ruokavaliostaan, joten heille suosittelen myös proteiinilisää. Älä kuitenkaan marssi kauppaan ja osta kymmeniä suklaaproteiinipatukoita ja vedä niitä kerralla herkkunälässäsi vatsaasi, se ei ole tarkoituksenmukaista. Suosittelen laskemaan kuinka paljon proteiinia saat, että tiedät onko sinulla tarvetta proteiinilisälle ja jos, niin kuinka paljon tarvitset lisää.

Millainen proteiinilisä on hyvä?

Ihmiset arvostavat proteiinilisissä eri asioita. Toinen haluaa proteiinilisän maistuvan taivaallisen hyvältä, toinen arvostaa laatua ja toinen luonnollisuutta. Meidän perheessä maku on yksi viimeisistä kriteereistä. Tärkeintä meille on laatu ja luonnollisuus. Syömme proteiinilisää taataksemme riittävän proteiinin saannin terveellisistä sekä tavoitteellisista syistä. On toki plussaa, jos proteiinilisä maistuu hyvältä, mutta sei ole ykkös-kriteeri. Suosittelen siis tutustumaan proteiinilisän ainesosaluetteloon ja tsekkaamaan, mitä kaikkea tämä pitää sisällään. Jos haluat minun mielipiteeni, niin suosi laatua maun sijaan!

Mitä proteiinilisää me käytämme?

Meidän tällä hetkellä käyttämämme proteiinilisä on Kuntokaupasta hankkimamme Nutri Worksin heraproteiini-isolaatti Iso WorX ja voin lämpimästi suositella tätä jokaiselle urheilijalle, kuntoilijalle tai ylipäätään kaikille ravitsemuksestaan kiinnostuneelle. Kerroin aiemmin arvostavani laatua ja luonnollisuutta, tämä purkki sisältää kumpaakin ja on vieläpä laktoositon. Tämä Heraproteiini-isolaatti on aivan mahtava setti sekoittaa smoothien tai valita messiin treenikassiin. Tuotteen proteiinipitoisuus on 85 g / 100 g , joten senkin puolesta tämä proteiinilisä on hyvä valinta. Heraproteiini-isolaatti on kuitenkin kallimpaa kuin heraproteiinikonsentraatti, miksi? Heraproteiini-isolaattissa on vähemmän rasvaa ja laktoosia, jolloin se myös imeytyy huomattavasti nopeammin verrattuna konsentraattiin. Erityisesti harjoituksen jälkeen isolaatin nopeasta imeytymisestä on hyötyä lihaskasvun kannalta. Suurena plussana on myös, että nämä Nutri Worxin proteiinivalmiseet makeutetut jauheet ovat makeutettu stevialla ja maustamattomassa jauheessa ei ole ollenkaan makeutusaineita.

Ja lopuksi meillä on vielä ihan superhyviä uutisia. Nimittäin Kuntokauppa antoi teille alekoodin, millä saatte kaikista NutriWorks tuotteista -20 % koodilla “NW20”. Nyt jos joskus voit siis satsata laadukkaaseen protskuun, kun ei tarvitse maksaa maltaita. Koodi on voimassa ajalla 14.3-28.3.2018.

Ps. meidän Instagramissa arvotaan 1kg heraproteiinia + treenikalenteri. Kannattaa siis ehdottomasti käydä osallistumassa! 🙂

Vauvapalstoilla pyörii tasaiseen tahtiin pohdintoja onko mahdollista olla raskaana, vaikka raskaustesti on negatiivinen. Useimmiten kyse on siitä, että naiset malttamattomina tekevät raskaustestejä jo hyvin aikaisin ja tällöin raskaus ei vielä testissä näy, vaikka raskaus olisikin alkanut. On kuitenkin myös tapauksia, joissa virtsatesti ei raskautta jostain syystä ole näyttänyt, vaikka viikkojen mukaan raskauden testissä pitäisikin näkyä.raskaana, vaikka raskaustesti negatiivinenItse olen jo toista kertaa kuulunut tähän porukkaan kenellä raskaus ei syystä tai toisesta ole normaalissa testissä näkynyt. Estellaa odottaessani raskaus todettiin verestä ja myöhemmin tein vielä kotona testin, mikä oli negatiivinen (älkääkä kysykö, mikä ihmeen järki oli testiä kotona enää edes tehdä). Ihmettelin todella suuresti tulosta, koska olin jo nähnyt pienen sydämen sykkivän ultrassa. Kysyin myöhemmin asiaa lääkäriltä, joka epäili testin yksinkertaisesti olleen viallinen. Näin itsekin silloin ajattelin. Tästä raskaudesta ehdin tekemään myös useamman negatiivisen testin, mutta kun päiviä kului ja aloin oksentamaan, niin olin täysin varma raskaudesta. Samoihin aikoihin olin sairaalassa migreenini takia ja he kyselivät raskauden mahdollisuutta. Kerroin olevan mahdollista ja jopa epäileväni olevan raskaana, joten he tekivät virtsasta tehtävän testin. Se oli myös negatiivinen. Seuraavana päivänä soitin neuvolaan ja pyysin saada lähetettä verikokeeseen, missä mitataan HCG- arvo. Arvo oli n. 9 000 muistaakseni ja normaalien testien pitäisi näyttää raskaus arvon ollessa n. 20.raskaana, vaikka raskaustesti negatiivinenEn todellakaan tiedä miksi kohdallani raskaustestit eivät ole positiivista näyttäneet, vaikka selkeästi olen raskaana ollut. Onko jokainen raskaustesti ollut viallinen myös se yksi sairaalassa tehty vai onko yksinkertaisesti niin, että kaikilla normaalit raskaustestit eivät raskautta näytä. Juttelin asiasta myös gynekologini kanssa ja hän totesi, että näin joillekin ihmisille välillä käy ja tästä syystä joskus raskaus saatetaan todeta vasta hyvinkin myöhään.

Onko muilla kokemusta negatiivisesta raskaustestistä raskausaikana?

LUE MYÖS

OKSENTELUA JA ENSIMMÄISET RASKAUSKUVAT

HÄÄMME ITÄVALLAN ALPEILLA

ÄLÄ SANO, ETTÄ TIEDÄT MILTÄ TUNTUU OLLA YKSINHUOLTAJA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Ensimmäinen kolmannes on onneksi takanapäin. Onneksi siksi, että se ei varmasti ole ollut meille kenellekään helpointa aikaa. Instagramissa olenkin jakanut muutamia hienoja alkuraskauden hetkiä mm. viedessäni esikoistamme päiväkotiin onnistuin oksentamaan seitsemän kertaa vajaan kilometrin kävelyn aikana (kannattaa siis ehdottomasti seurata meitä instagramissa, ettet missaa näitä tärkeitä asioita kuten tämä, hah!). Olen siis ollut todella pahoinvoiva ja lähinnä maannut sängyssä. Dom on ollut aivan mielettömän ihana ja huolehtiva mies ja isä, joka on laittanut ruokaa, leikkinyt lasten kanssa, siivonnut ja tuonut minulle viimeiset kaksi kuukautta aamupalan joka aamu vuoteeseen. Tähänhän pian tottuu, että saa aina aamupalan vuoteeseen 😉Tällä viikolla minulla on ollut pahoinvoinnin suhteen muutama parempi päivä. Yhden päivän olin kokonaan oksentamatta. Nämä päivät loivat uskoa siihen, että ehkä tämä raskaus menisi niinkuin Estellan odotus (runsas pahoinvointi kesti vain 20 viikkoa) eikä samalla kaavalla kuin Amelien odotus(ravasin sairaalassa tiputuksessa ihan synnytykseen asti). Hyvien päivien jälkeen olo on niin hyvä ja energinen. On ollut ihana laittaa ruokaa, jutella pitkiä keskusteluja Domin kanssa ja leikkiä tyttöjen kanssa. Voi kuinka paljon toivon, että tämä pahoinvointi pikkuhiljaa hellittäisi ja voisimme palata normaaliin arkeen takaisin.Moni on kysellyt kuvia raskausmahasta ja osa on epäillyt olenko raskaana ollenkaan, kun vauvavatsaa ei näy. Olen siis nyt raskausviikolla 13 ja vauva on n. 5 cm ja kohtu about nyrkin kokoinen, joten eipä tässä vauvavatsassa vielä paljoa ole esittelemistä. Kyllähän vatsa hieman isompi on, kuin aiemmin, mutta sehän johtuu turvotuksesta. On siis täysin normaalia, että en näillä viikoilla omista vielä suurta vauvamasua, vaikka kolmatta odotankin. Mutta tässä kuvia vatsastani, missä tosiaan möllöttelee pikkuriikkinen sintti ja suurinosa vatsankasvusta johtuu edelleen turvotuksesta. Olisin saanut samanlaisen kuvan vatsastani myös ennen raskautta syötyäni rullakebabin. 🙂