Odottavia äitejä suositellaan välttämään joitakin elintarvikkeita mm. listeria-vaaran takia. Osa äideistä ovat syömisistään todella tarkkoja, osa noudattaa melko hyvin raskaana oleville tarkoitettuja ohjeita ja osa syö kaikkea välittämättä ohjeista. Riski saada listeriassa on melko pieni, mutta seuraamukset tartunnasta voivat olla sitäkin vakavammat. Vuonna 2016 todettiin vain yksi listeriatapaus raskaana olevalla (yhteensä tapauksia oli 67), joten sairastuminen listeriaan todellakin on harvinaista.Listeria voi kuitenkin aiheuttaa raskaana olevalla myös sikiön infektoitumisen ja sikiölle seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Listeria voi aiheuttaa keskenmenon, ennen aikaisen synnytyksen, sikiön sairastumisen tai jopa sikiökuoleman. Tauti voi siis olla todella vaarallinen sikiölle, vaikka on myös mahdollisuus, että raskaus jatkuu normaalisti eikä sikiö infektoidu. Vaikka tauti onkin harvinainen, niin yksikin sairastuminen ja sikiökuolema on liikaa. Lapsensa menettäneitä äitejä ei varmasti helpota tieto siitä, että kyseessä oli harvinainen tauti ja on todennäköisempää voittaa lotossa kuin saada listeria. En siis missään nimessä näe turhana paniikin lietsontana sitä, että raskaana olevia kehoitetaan välttämään muutamia elintarvikkeita muutaman kuukauden ajan. Jokainen odottava äiti tekee itse tietenkin päätöksen, mitä suuhunsa laittaa, mutta ainakin heitä on varoitettu välttämään tiettyjä elintarvikkeita.listeria raskausaikanaAmelien raskausaikana pelkäsin listeriaa aivan hysteriaan asti. En syönyt mitään pehmeitä juustoa, edes pastoroituja. En uskaltanut syödä mitään majoneeseja, en syönyt muiden tekemää salaattia (koska en voinut tietää olivatko salaatit hyvin pestyjä), en syönyt lounasbuffeteissa, en ottanut ravintoloissa tuoreita vihanneksia lautaselleni, lista jatkuisi loputtomiin, jos kertoisin kaiken mitä vältin ensimmäisessä raskaudessa. Neuvolan listan lisäksi lisäsin vielä itsekin listaan paljon asioita ja se homma meni totaalisesti överiksi, olin hysteerinen. Estellan raskausaikana homma rauhoittui jo huomattavasti. Vältin neuvolassa kiellettyjä elintarvikkeita ja uskalsin syödä myös muiden tekemää salaattia sekä kävin syömässä myös lounasbuffeteissa, heh. Kolmannen kohdalla olen taas hieman rentoutunut lisää, mutta toki edelleen vältän esimerkiksi raakaakalaa, rakaa lihaa, pastoroimattomia maitotuotteita, pesen hyvin salaattini yms, mutta en ole hysteerinen.listeria raskausaikanaJos haluaisin olla varma, että en milloinkaan saa listeriaa pitäisi minun lopettaa syöminen kokonaan. Vauva sekä minä tarvitsemme monipuolista terveellistä ruokavaliota, mikä sisältää riskin listeriasta, koska lähes mistä vain voi listerian saada. Vältän elintarvikkeita, mitkä ovat suuren riskin elintarvikkeita, mutta syön silti rennosti ja yritän olla liikaa miettimättä. Tiesitkö muuten, että 1990- luvulla Suomessa oli kaksi suurta listeriaepidemiaa ja ne olivat lähtöisin meijerivoista. Jos siis haluaisin varmasti välttyä listerialta, niin pitäisi minun lopettaa syöminen kokonaan, mutta sekään ratkaisu pidemmän päälle tuskin olisi kovin hyvä minulle tai lapselle. Uskon, että on hyvä noudattaa neuvolasta saatuja ohjeita, mutta hysteria taas ei auta ketään. Voin toki pelätä loppuraskauden listeriaa, koska sen saaminen on mahdollista tai nauttia raskaudesta, syödä fikususti ja pitää se tosiasian mielessä, että vaarallisempaa on ylittää katu kuin syödä normaalisti.listeria raskausaikanaTämä on ensimmäinen raskaus, missä minulta on listeriavasta-aineet ja kyllähän se välillä mielessä käy, että mitä jos. Tiedän kyllä olevan todella epätodennäköistä, että minulla listeria olisi, mutta kyllähän sitä tulosta silti välillä miettii. Vasta-aineet otettiin siis vain varmuuden vuoksi, joten kaiken järjen mukaan näytteen pitäisi olla täysin ok, mutta silti se mietityttää.

LUE MYÖS

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Kun muistelen teinivuosiani, ajattelin aina, että perhe näyttää seuraavanlaiselta: kaksi tai kolme lasta, mieluiten niin, että esikoinen on poika ja kuopus pieni prinsessa. Tähän saattoi vaikuttaa se, että olen itse isoveli pikkusiskolleni. Elämä harvoin menee suunnitelmien mukaan, eikö?Saamme pian kolmannen tyttäremme ja juuri nyt tuntuu, että se on hyvä määrä. Se kylläkin tarkoittaa sitä, että minulla ei enää juuri ole mahdollisuuksia saada poikaa. Sen jälkeen kun ilmoitimme vauvamme sukupuolen, ihmiset ovat usein kysyneet, miltä kolmannen tyttären saaminen minusta tuntuu. Minusta tuntuu usein, että he säälivät minua.Rehellisesti sanottuna, olen todella onnellinen! Ennen kuin minusta tuli isä, en uskonut, että tietäisin mitä tehdä tai miten leikkiä tyttöjen kanssa. Mutta kaikki se tuli aika luonnostaan. Nykyään rakastan kun saan leikkiä tyttöjeni kanssa nukkevauvoilla, lentää ympäri taloa kuin Rainbow Dash tai käyttää taikaani kuten Twilight Sparkle (kyllä, tiedän kaikkien My Little Ponien nimet) ja lisäksi Edena tykkää paljon liikunnasta, mikä menee yksiin omien kiinnostuksen kohteiden kanssa.Minulla on niin hauskaa heidän kanssaan, etten oikein tiedä, voisiko muka olla jotain, mitä poika minulle antaisi, mitä tyttöni eivät voi antaa. Tunnen olevani todella siunattu, kun saan olla kolmen pikku prinsessan isä ja olen valmis tekemään mitä tahansa, jotta voin kasvattaa heistä vahvoja, onnellisia ja rakastavia naisia. Ja jos siihen vaaditaan Anna ja Elsa -leikkejä, tai mitä muuta tahansa, olen siihen valmis!

LUE MYÖS

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

English —

I Will Never have a Son

When I think back on my teenage years, this is what I thought a family looked like: two or three kids, preferably the firstborn a boy and the youngest a little princess. This might be because I’m an older brother and I have a little sister. Things rarely turn out the way you thought, huh?

We are getting our third girl and for now feel like three is good. But that means then that my chances for having a son are now more or less zero. People quite often, after announcing the gender, ask me how I feel to get a third girl. Often it sounds like they’re feeling pity for me.

I truly have to say that I’m just extremely happy! Before I became a father I thought I don’t know what to do with girls or what to play with them. But it came really naturally. Nowadays I love to play all kind of baby doll games with them, fly through the house like Rainbow Dash or use my magic like Twilight Sparkle (oh yes, I know all My Little Ponies) and Edena is very much into sports and that matches really well with my interests.

I have so much fun with them that I really don’t know if there’s anything a boy would give me that my girls can’t. I feel really blessed to soon be a father of three little princesses and I will do everything I can to raise them into strong, happy and loving women. And if it means I have to play Elsa and Anna, or whatever else it might be in the future, I will do it 😉

 

Ennen äidiksi tulemista en osannut käsittääkään sitä pelon ja huolen määrää, mikä lasten myötä tulisi. Jo Amelien raskausaikana huomasin murehtivani lähes kaikkea ja rakastin pikkunyyttiä jo ennen kuin olin edes nähnyt häntä. Nämä kaksi seuraavaa raskausaikaa ovat menneet samalla kaavalla. Minut todellakin yllätti se kuinka paljon huolta voi olla jo raskausaikana. Synnytyksien jälkeen huoli ei missään nimessä ole loppunut, vaan ainoastaan muuttanut muotoaan. Lasten kasvaessa huoli ei vähene tai lopu, vaan jälleen kerran ainoastaan muuttaa muotoaan. Lapsia tullessa lisää huoli ei todellakaan katoa, vaan tuplaantuu. Äitinä olen tuntenut enemmän huolta ja pelkoa rakkaideni puolesta kuin koskaan aiemmin. Tänään oli yksi niistä päivistä, kun olen itkenyt vähän väliä, ollut huolissani, ollut peloissani ja vain rukoillut pikkutyyppieni puolesta. Meillä on kolme pientä aarretta (joista yksi on vielä vatsassa), eikä yhtäkään ylimääräistä. Kolme pientä aarretta, joita rakastamme Domin kanssa niin paljon ettei sitä voi edes sanoin kuvailla. Kolme pientä aarretta, joiden vuoksi olemme valmiita tekemään mitä tahansa. Kolme pientä aarretta, joita emme kuitenkaan voi kasvattaa kuplassa. Tänään on ollut yksi niistä päivistä, kun olen ollut suoraan sanottuna ahdistunut siitä, että en yksinkertaisesti pysty suojelemaan lapsiani kaikelta pahalta. En pysty suojelemaan heitä jokaiselta kolhulta. Vaikka kuinka haluaisin pystyä suojelemaan heitä aina kaikelta en yksinkertaisesti pysty, se jos mikä tuntuu aivan äärettömän pahalta. En pysty suojelemaan heitä jokaiselta kolhulta, mutta pystyn itkemään heidän kanssaan, pystyn nauraamaan heidän kanssaan, pystyn keskustelemaan heidän kanssaan, pystyn puhaltamaan pintanaarmuja ja pitämään sylissä. Ennen kaikkea pystyn rukoilemaan heille varjelusta ja olemaan läsnä heidän jokaisessa ylä- ja alamäessä. Enemmän kuin mitään haluaisin kokea jokaisen naarmun ja pahanolon lasteni puolesta. Toivoisin heille hyviä ihmissuhteita, mitkä opettavat heille empatiaa, epäitsekkyyttä, rakkautta, anteliaisuutta ja toisten kunnioittamista. Toivoisin lasteni välttyvän jokaiselta pahalta mieleltä ja haluaisin olla aina paikalla, kun he tarvitsevat jonkun kuivaamaan kyyneliään. Samalla kuitenkin tiedostan, että päivä päivältä he kasvavat ja välillä he menevät myös ilman äitiä. Ajatus siitä, kun kyyneleet valuvat pitkin lasteni poskia ja äiti ei olekaan parin metrin päässä lohduttamassa, tuntuu aivan liian pahalta. Nämä kolme pikkutyttöä ovat niin äärimmäisen rakkaat minulle, että varmasti lopunelämääni tulen kokemaan suuren rakkauden lisäksi myös huolta ja pelkoa. Jos en vielä maininnut, niin meidän tytöt ovat ihan mahtavia ja olen ihan tajuttoman ylpeä saadessani kutsua itseäni heidän äidikseen.

LUE MYÖS

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Oltiin perheenä ajelemassa uimarannalle ja kuunneltiin Ruudolfin uutta levyä Spotify:sta. Fiilisteltiin vaan hyvää musiikkia, kaunista elämää, perheen yhteistä aikaa enkä keskittynyt niin paljon sanoihin. Vaikka suurinta osaa sanoista en edes kuunnellut, niin yhden lauseen kuulin sitäkin paremmin ja fiilistelin sitä lausetta aika paljon.

“Luulin, et mä tiesin. Nyt mä tiedän, et mä luulin.”

Miten hullun monesti elämässäni olen luullut tietäväni jotain ja myöhemmin tajunnut, että ainoastaan luulin tietäväni. Kuinka monesti olen heittänyt ilmoille jonkun faktan ja myöhemmin oppinut, että olinkin väärässä tai vähintään asia ei ollut niin mustavalkoinen. Kuinka monesti olen ottanut kantaa asioihin, mistä en ole oikeastaan tiennyt mitään, vaan ainoastaan luullut tietäväni. Kuinka monesti olen kertonut kuulemani juorun ja “tiennyt” sen olevan totta, mutta myöhemmin saanut tietää, että ainoastaan luulin tietäväni ja asiat eivät todellakaan olleet niin kuin luulin. On kaksi täysin eri asiaa tietää tai luulla tietävänsä.

Juttelimme Domin kanssa pitkän aikaa kyseisestä lauseesta ja Dom sanoi, että se on ollut yksi vaikeimpia asioita hänelle myöntää itselleen sekä muille, että monia asioita hän on ainoastaan luullut tietävänsä. Onhan se aina nöyrtymisen paikka myöntää muille vain luulleensa tietäneen ja tuskin meistä kukaan nauttii siitä, mutta toisaalta onhan elämässä niin paljon asioita, mitä luulemme tietävämme. Kuinka paljon asioita päivittäin tiedämme, mutta saadessamme lisää tietoa ja tutkimustuloksia huomaamme, että mehän vain luulimme tietävämme. Kuinka paljon asioita vanhempamme ovat tietäneet, mutta jossain vaiheessa huomanneet ainoastaan luulleensa tietävän. Sitähän elämä on, jatkuvaa oppimista ja nöyrtymistä, että olikin väärässä.Olin nuorena melko mustavalkoinen ja naiivi. Kantapään kautta olen oppinut, että ne asiat mitä tiesin, niin ainoastaan luulin tietäneeni. Olen joutunut kerta toisensa jälkeen nöyrtymään ja toteamaan, että olen ollut monissa asioissa väärässä. Olen joutunut pyytämään anteeksi omia sanojani ja käytöstäni. Olen oppinut, että vaikka kuulet joltain faktatietoa toisista ihmisistä, niin he tietämisen sijaan vain ehkä luulevat tietävänsä. Olen oppinut olemaan kriittisempi, mitä kuulen muiden ihmisten puhuvan muista ihmisistä. Olen oppinut, että itseni lisäksi täällä maapallolla tallaa myös paljon muita ihmisiä, jotka luulevat, että tietävät.

Myös parisuhteessa luulen usein tietäväni olevani oikeassa. Riidellessämme Domin kanssa helposti oikeutan oman toimintani, vaikka minulla ei olisikaan siihen mitään syytä. Vaikka olenkin omassa elämässäni huomannut usein luulevani tietäväni ja yrittänyt päästä siitä pois, niin siitä huolimatta melkein päivittäin tulee uusia tilanteita, että jälleen kerran huomaan ainoastaan luulleeni tietäväni ja on nöyrtymisen paikka jälleen kerran myöntää olleensa väärässä.Ennen kuin voimme oppia uutta meidän on oltava avoimia sille ajatukselle, että tietomme saattaa olla pelkkää luulemista. Jos haluamme pitää siitä kiinni, että olemme aina oikeassa, niin se estää oppimista. Jos jotain hyvää tarvitsee etsiä omista kämmäilyistään elämäni aikana, niin sen, että olen joutunut liian monta kertaa näkemään luulleeni tietäväni. Sehän on alku oppimisille, että tiedostaa mahdollisuuden väärässä olemisesta. Parisuhteessa tilanteita, joissa täytyy myöntää olleensa väärässä tulee melko usein, mutta siitä alkaa myös parisuhteessa paremman alku. Kaikki me välillä kämmätään, mutta elämä jatkuu ja seuraavalla kerralla voidaan tehdä paremmin, koska opittiin edellisestä kerrasta. Oikeastaan on aika lohduttavaa tajuta, että se on ihan fine, että joskus elämässä luulee tietävänsä jotain vaikka ei tiedä. Tärkeintä on, että huomattuaan sen toimii oikein ja yrittää seuraavalla kerralla toimia paremmin.

LUE MYÖS

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

VIIMEINEN KIRJOITUS PORNOSTA

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Nuorempana suunnittelin adoptoivani kaikki lapseni, koska en yksinkertaisesti kestänyt edes ajatusta itse synnytyksestä. Olin kuullut ihan liian monta kauhutarinaa, kuinka synnytys on ihan horroria ja kaikki menee pieleen joka tapauksessa. Olin myös itse googlaillut ihan liikaa synnytyksen kulusta lapsivesiemboliaan ja lisännyt synnytyspelkoani entisestään. Ensimmäisen raskauden aikana kävin myös synnytyspelkopolilla, missä heitin ilmoille jopa mahdollisen halukkuuden suunniteltuun sektioon. Kätilö kuunteli pelkojani, oli ymmärtäväinen, mutta kertoi minulle faktoja sektiosta sekä alatiesynnytyksestä. Hän loi minuun uskoa, että suurinosa synnytyksistä menee hyvin ja toipuminen sektiosta olisi huomattavasti pidempi prosessi. Tuon keskustelun jälkeen pelkäsin enemmän sektiota kuin synnytystä, joten suunniteltu sektio ei missään määrin ollut enää edes ajatuksen tasolla oleva kaukainen toive. Ensimmäisen raskauden aikana synnytys oli täysin tuntematon asia ja kuuntelin kauhulla muiden äitien tarinoita synnytyksestä. Ensimmäisen synnytykseni jälkeen totesin synnytyksessä mukana olleelle kätilölle, kuinka helppo synnytys oli ja kuinka kaikki meni todella hyvin. Kätilö totesi tällöin minulle, että suurin osa synnytyksistä menee niinkuin minulla, mutta jostain syystä nettiin ei kerrota niitä hyviä kokemuksia eikä vauvapiireissä jaeta niitä hyviä kokemuksia.synnytyspelko Estellan raskausaikana pieni synnytyspelko alkoi jälleen nostaa päätään. Amelien synnytys oli mennyt liian hyvin. Voisiko vielä toinenkin synnytys mennä yhtä hyvin. Toki synnytys sattui, mutta se kipu oli jotenkin ns. luonnollista kipua (vaikka ensimmäinen synnytykseni olikin käynnistetty ja silloin supistukset huomattavasti rajumpia ja tulivat tiheämmin). Pelkäsin synnytystä ja raskauden edetessä huomasin stressaavani enemmän ja enemmän lähenevää synnytystä. Estellan synnytys oli vieläkin helpompi kuin Amelien. Lähdimme sairaalassa käymään vaan varmuuden vuoksi ja parin tunnin sisällä neiti oli jo ulkona. Jos olisin ollut kotona niin kauan kuin pystyin, niin pikkukakkonen olisi syntynyt eteisen lattialle tai vähintään autoon. Dom on myöhemmin pari kertaa sanonut, että meikä on kauemmin vessassa asioilla kuin synnyttämässä. Minulla on siis takana kaksi synnytystä, mitkä mielestäni kumpikin ovat menneet paremmin kuin hyvin. Olemme kummatkin vauvan kanssa voineet hyvin ja toipumiseni on ollut todella nopeaa. Miksi ihmeessä siis taas stressaan synnytystä?synnytyspelkoKukaanhan ei ole luvannut minulle, että kolmas synnytys menisi yhtä hyvin kuin kaksi edellistä. Itse asiassa tuntuu jopa mahdottomuudelta, että yhdelle ihmiselle voisi sattua vielä kolmannenkin kerran näin helppo synnytys. Hävettää ehkä hieman myöntää näiden hyvien kokemusten jälkeen, mutta oikeasti minua pelottaa synnytys. Kipu ei ole se asia, mitä pelkäisin eniten. Kipu on vain kipua ja loppuu ajallaan, mutta sen sijaan pelkään komplikaatioita. Pelkään sitä, että oma henkeni tai vauvamme henki on vaarassa. Ensimmäisellä kerralla pelkäsin vain vauvan puolesta, mutta nyt jo kahden pienen lapsen äitinä olen alkanut pelkäämään myös omasta puolestani. Mitä, jos kaikki ei menekään niinkuin pitää? Turhahan tätä asiaa on stressata, koska tämä on yksi niistä miljoonista asioista minkä kulkua en yksinkertaisesti voi itse päättää. Silti huomaan varsinkin öisin herätessä miettiväni tulevaa syksyä ja synnytystä. Kummatkin synnytykseni ovat olleet todella nopeita. Ehdimmekö tällä kertaa edes sairaalaan? Faktahan on, että meiltä sairaalaan ajaa runsas 10min, joten uskon ihan hyvin sinne ehtivämme, mutta jostain syystä aivoni ovat taas alkaneet pohtimaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta.

Synnytykseen on vielä aikaa melko paljon, joten yritän olla ajattelematta sitä asiaa liikaa. Pitäisi taas kerran muistuttaa itseäni siitä, että kaikki asiat eivät yksinkertaisesti ole omissa käsissäni  ja on vain luotettava taivaan Isää, jonka käsissä on aivan kaikki. Murehtimalla en voi muuttaa mitään.

Juhlimme tyttöjä pari viikkoa sitten ja juhlat olivat niin tyttöjen näköiset. Edeltävät päivät ennen juhlia Amelielle tuli vähän väliä uusia ideoita, joista osa oli toteutettavissa, mutta osa jäi kyllä toteuttamattakin. Olimme hyvissä ajoissa jo muutama viikko aikaisemmin tilanneet DecoraHouselta aivan ihania koristeita sekä kaikki kertakäyttöastiat. Oli helppoa, kun pystyimme tilaamaan kaikki yhdestä paikasta. Amelie sai itse valita koristeet synttäreille Decorahousen sivuilta ja sieltä tulikin tilattua kaikkea Birthday Girl- kruunuista ruusuköynnöksiin. Toimitus oli nopeaa ja jokainen tuote vastasi kuvaa sekä kuvausta. Jatkossakin tulemme sieltä varmasti tilaamaan juhliin koristeita sekä kertakäyttöastioita. Pelkkää positiivista sanottavaa kyseisestä yrityksestä.Kaksi päivää ennen juhlia Amelielle tuli mieleen, että hän haluaa hyvät ystävämme Dinan ja Matiaksen esittävän lauluesityksen heidän synttäreillään. Tuumasta toimeen neiti soitti Dinalle ja kysyi voisiko hän laulaa ja Matias soittaa nokkahuilua (saksofoni ja nokkahuilu menivät neidillä ilmeisesti sekaisin). Lyhyestä varoitusajasta huolimatta he lupautuivat laulamaan. Seuraavana päivänä hän kysyi voisimmeko hankkia myös savukoneen, mutta valitettavasti jouduimme antamaan hänelle kieltävän vastauksen, heh. Syntymäpäiväaamuna häntä odotti kuitenkin iloinen yllätys nimittäin Oma ja Opa olivat savukoneen sijasta ostaneet neidille oman saippuakuplakoneen, mikä sitten synttäreillä laitettiin päälle lauluesityksien ajaksi. tyttöjen synttärijuhlattyttöjen synttärijuhlattyttöjen synttärijuhlatHyvä ystävämme Demi kävi pari päivää ennen synttäreitä juttelemassa tyttöjen kanssa millaisia toiveita heillä olisi kakun suhteen. Estellan toive oli hyvin yksinkertainen nimittäin pelkkä kakku riitti hänelle. Amelie puolestaan suunnitteli Demin kanssa yhdessä minkälainen kakku olisi paras. Amelie päätyi kukkakakkuun ja Demi olikin leiponut tyttöjen juhlapäiväksi kaksi aivan ihanaa kakkua, mitkä olivat aivan luvattoman herkullisen makuisia. Tyttöjen päivä oli aurinkoinen, lämmin, täynnä naurua ja herkkuja. Laitoimme pihaan pienen uima-altaan, missä lapset saivat hieman vilvoitella sekä olimme täyttäneet muutamia vesi-ilmpalloja, mitä lapset saivat heitellä. Tytöt nauttivat päivästään todella paljon ja täytyy kyllä sanoa, että niin nauteimme me aikuisetkin. Synttärit olivat juuri sellaiset kuin toivoimme. Kiitokset vielä kaikille vieraille, te teitte päivästä täydellisen. Olimme todella iloisia nähdessämme teistä jokaisen tyttöjemme juhlissa!

LUE MYÖS

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

VIIMEINEN KIRJOITUS PORNOSTA

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Rakenneultra – kuulumisia

Rakenneultra meillä oli jo pari viikkoa sitten, mutta päivät tuntuvat menevän ihan liian nopeasti ja vasta nyt saan aikaiseksi kirjottaa kuulumisia rakenneultrasta. Meidän pikkuneidillä oli vatsassa kaikki hyvin ja hän liikkui koko ultrauksen ajan vilkkaasti. Amelie ja Estella ovat rakenneultrassa samoilla viikoilla olleet hieman pikkusiskoaan suurempia, mutta pikkusiskokin oli ihan normaalin mitoissa, vaikka hieman viikkoja pienempi olikin. rakenneultraEn ehtinyt stressata rakenneultraa ennen kyseistä aamua, koska koko viikon oli ollut niin paljon kaikkea tekemistä ja tyttöjen juhlien suunnittelua. Vasta sinä samana aamuna alkoi iskeä pieni stressi ultrasta ja päässä pyöri monia ajatuksia sekä pelkoja. Olin ollut ennen tätä ultraa kaksi kertaa ollut rakenneultrassa, missä kaiken on todettu olevan normaalisti, voisiko vielä kolmannenkin kerran käydä samanllain? Olisipa siellä tullut mitä uutisia tahansa, niin ei se olisi vaikuttanut siihen kuinka odotettu, rakastettu, toivottu ja tervetullut juuri tämä pieni on perheeseemme. Tottakai sitä silti vanhempana toivoo lapsilleen kaikkea parasta, joten tuskin on mikään yllätys, että varmasti jokainen vanhempi toivoo kuulevansa lapsellaan olevan kaiken hyvin ja lapsen olevan terve. rakenneultraMeillä oli aivan ihana kätilö, joka selitti koko ultrauksen ajan mitä hän katsoo tai mittaa. Hän kertoi kaikki mitat meille ja esitteli eri ruuminosia, vähän väliä kätilö sanoi sanat :” tämäkin näyttää täysin normaalilta.” Kätilö otti ultran aikana myös 4-D ultraa, missä saimme nähdä pikkuneidin kasvonpiirteitäkin. Kätilö oli koko ultrauksen ajan aivan supersydämellinen ja etsi hyviä kuvakulmia neidistä, mistä sai otettua meille myös kotiinvietäväksi ihania kuvia nuorimmasta perheenjäsenestämme. Amelie oli hieman pettynyt ettei rakenneultrassa selvinnyt hiustenväriä, heh. rakenneultraRakenneultrassa kaikki oli siis niin hyvin kuin voi olla, vaikka hiustenväri jäikin edelleen mysteeriksi. Ultrassa selvisi myös syy sille, että beibin liikkeet tuntuvat todella selkeästi ja ovat jo jonkun aikaa näkyneet vatsan päältä, nimittäin istukka sijaitsee tällä kertaa takaseinämässä eikä ole vaimentamassa potkuja. Oli ihana nähdä pikkuneitiä enkä malta odottaa, että saamme tutustua häneen myös vatsan ulkopuolella. 

Vauva painoi 361 g

B-mitta 49mm

Reisiluunmitta 32mm

Istukan paikka: takaseinämä

 

LUE MYÖS

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

VIIMEINEN KIRJOITUS PORNOSTA

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

Me olemme matkustaneet tyttöjen kanssa melko paljon ja aiomme varmasti jatkossakin matkustaa. Yhtä katastrofaalista lentoa lukuunottamatta reissut ovat aina menneet hyvin ja olemme koko perhe nauttineet matkoista. Ei siis turhaan kannata pelätä matkustaa pienten lasten kanssa. Tärkeintä on, että lasten kanssa matkat tehdään leppoisasti ja heidän ehdoilla. Mikäli siis et tarvitse minuuttiaikataulua ja sinua ei haittaa pienet muutokset, niin lasten kanssa matkustaminen on ihan mahtavaa. Lapset ovat niin innoissaan pienistäkin asioista, että se iloisuus tarttuu väkisinkin myös meihin aikuisiin. Lapset huomaavat reissuilla paljon sellaisia asioita, mitä me aikuiset emme huomaisi. Lasten kanssa matkustaminen voi ihan oikeasti olla mukavaa kaikille, kunhan muistetaan, että lapset ovat lapsia eivätkä aikuisia.

Oletko lähdössä lasten kanssa kaupunkilomalle?

Mikäli olet lähdössä lasten kanssa kaupunkilomalle tai rantalomalle, niin tässä olisi muutama asia, mitä kannattaa ottaa huomioon.

  1. Varo lapsen verensokerin laskua. Mikään ei ärsytä yhtä paljon kuin ihan jäätävä nälkä (jep, tiedän tän ihan omasta fiiliksestäni). On ihan ymmärrettävää, että lapsella menee hermot, jos vatsa kurnii ja seuraavaan raflaan on vielä tunnin kävelymatka. Meinaahan siinä mennä hermot jo aikuiseltakin. Suosittelen siis kantamaan mukana jotain pientä snäkäriä esim. banaania, riisikakkuja, pähkinöitä, rusinoita, naksuja, leipää sekä paljon juotavaa.
  2. Suosittelen kantamaan mukana paperia ja kyniä. Kun lasta alkaa tylsistyttämään esim. ravintolassa ruoan venailu, niin piirtämällä saa ajan näppärästi kulumaan. Pienempi lapsi voi myös piirrellä istuessaan rattaissaan ja vanhemmat voivat rauhassa katsella nähtävyyksiä ilman, että kenelläkään on tylsää.
  3. Ota rennosti ja anna lasten leikkiä. Pidä paljon taukoja ja anna lasten touhuta. Me pidimme useasti taukoja, joista yksi oli suihkulähteen vierellä, missä tytöt yrittivät melkein tunnin verran saada lintuja kiinni. On tärkeää antaa lasten leikkiä ja pitää hauskaa ilman kiireitä tai aikatauluja. Siinä samalla saa aikuisetkin nauttia katsellessaan lasten iloa. Kun lapset nauttivat reissusta, niin aikuisetkin nauttivat.
  4. Rattaat. Suosittelen ehdottomasti ottamaan rattaat mukaan, vaikka lapsi ei kotona juurikaan enää rattaissa istuisi. Varsinkin kaupunkilomilla askeleita kertyy melko paljon ja isommankin ihmisen jalat alkavat väsymään. Ja, jos lapsesi jostain syystä ei kuitenkaan halua rattaisiin istua levätäkseen, niin rattaisiin voi lasten sijasta lastata myös ostoksia, matkatavaroita tai laittaa vaikka takit sinne, niin ei tarvitse kaikkea kantaa käsissä.
  5. Kärsivällisyys. Ota mukaan kunnon määrä kärsivällisyyttä ja muista, että lapset eivät ole aikuisia. Lapsesi saattaa olla huomattavasti kiinnostuneempi maasta löytyneestä valkoisesta kivestä kuin historiallisesta rakennuksesta. Jonottaminen saattaa myöskin alkaa ärsyttämään ja tällöin aikuisilta tarvitaan kärsivällisyyttä, pitkääpinnaa ja kekseliäisyyttä viihdyttää pikkuihmisiä. Lapset eivät ole aikuisia eikä heidän kuulukaan olla, he ovat luultavasti kiinnostuneita täysin eri asioista kuin sinä.
  6. Markkinoi asiat mielenkiintoisesti. Tarvitseeko kävellä takaisin hotellille, vaikka pieniä jo väsyttää. Esittele matka esimerkiksi mielenkiintoisena tutkimusmatkana, minkä aikana tarkoituksena on toimia salapoliisina ja laskea kaikki punaiset autot. Käytä mielikuvitusta ja markkinoi nihkeät asiat mielenkiintoisina ja jänninä.
  7. Älä unohda lempilelua. Mikäli lapsellasi on unikaveri tai muu tärkeä lelu, niin älä jätä sitä kotiin tilaa säästääksesi. Reissussa ollessa tutut ja rakkaat lelut tuovat lapsille turvallisuutta. En edes halua kuvitella, miten yömme olisi mennyt, jos olisimme unohtaneet tyttöjen unikaverit kotiin.
  8. Tsekkaa sää. Pukeutukaa sään mukaan. Kovalla helteellä ja auringonpaisteella muista pakata mukaan myös päähineet sekä tietenkin varmuuden vuoksi uikkarit. Jos yhtäkkiä löytyykin joku pieni uimalätäkkö, niin harmittaa kyllä, jos uikkarit jäivät kotiin.

Tyttöjen ihanat pääpannat on saatu JONANAshopilta. JONANAshopin sivut löydät Facebookista sekä Instagramista. JONANA suunnittelee ja ompelee aivan ihania asusteita lapsille ja aikuisille. Heiltä löytyy omalaatuisia, käytännöllisiä ja pitkäikäisiä tuotteita. Heidän Instagramistaan löydät lisää erilaisia pääpantoja niin lapsille kuin aikuisillekin.

LUE MYÖS

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

VIIMEINEN KIRJOITUS PORNOSTA

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Raskaus, pienet lapset ja parisuhde. Voiko meidän parisuhde olla edelleen hyvä kaiken kiireen keskellä? Tällä hetkellä meillä taitaa olla meneillään jonkun näköiset ruuhkavuodet ja suunnitelmallisuudessa olisi aina hiomisen varaa. Koen kuitenkin, että semi hyvin me ollaan homma Domin kanssa handlattu. En siis tarkoita sitä, että meidän elämä ja parisuhde olisi pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan enemmänkin puhun asenteista ja halusta olla päivä päivältä parempi puoliso, vanhempi ja ystävä. Meillä kummallakin on aito halu priorisoida meidän avioliitto korkealle ja järjestää toisillemme aikaa kiireidenkin keskellä.Me ollaan Domin kanssa oltu runsas kaksi vuotta naimisissa ja voin rehellisesti todeta, että meidän avioliitto paranee kyllä vanhetessaan. En usko, että meistä kumpikaan missään nimessä haluaisi yhteiselomme alkuaikoja takaisin. Kiireisestä arjesta huolimatta me ollaan haluttu satsata meidän avioliittoon ja se on tuottanut tulosta. Me ollaan näiden vuosien aikana opittu tuntemaan toisiamme paremmin sekä olemaan paremmat puolisot toisillimme. Ollaan kumpikin kasvettu ja edelleen pidetty se sama fiilis, että avioliitto menee aina johonkin suuntaan, joko parempaan tai huonompaan. Suunta riippuu meidän asenteista, prioriteeteista, teoista ja sanoista. Välillä otetaan takapakkia, mutta sitten muistetaan taas kuinka tärkeää on satsata entistäkin enemmän meidän avioliittoon ja priorisoida aikaa sille!Välillä me ollaan onnistuttu priorisoimaan paremmin meidän avioliitto ja välillä huonommin. Välillä ollaan kumpikin todella hyviä palvelemaan toisiamme ja välillä kiireiden iskiessä päälle sitä kiristyy kummankin hermot. Erimielisyyksistä huolimatta koen meidän avioliiton olevan hyvä ja reilu, koska me keskustellaan asioista paljon. Lähiaikoina me tehtiin yksi suuri muutos, mikä ollaan koettu todella hyväksi. Mehän ollaan aika onnekkaita, koska meidän lapset nukkuvat yönsä putkeen ja menevät yöunille viimeistään kahdeksan aikaa. Meillä on siis joka ilta aikaa treffeille (kotona, emme tietenkään jätä lapsia yksin kotiin ja lähde muualle), jos me vaan otetaan se aika. Jossain vaiheessa me kuitenkin huomattiin, että liian usein me jumitettiin puhelimien kanssa tai tehtiin työjuttuja. Työjutut toki on tärkeitä, mutta ei missään määrin meidän avioliittoa tärkeämpiä. Päätettiin siis pyhittää hetki tyttöjen mentyä nukkumaan vain toisillemme. Emme halua antaa niitä viimeisiä väsyneitä hetkiä toisillemme, vaan ne parhaimmat kun ollaan vielä pirteitä. Tämä on ollut yksi tärkeä juttu meidän parisuhteessa, minkä vaikutuksen todellakin huomaa. Keskustelu, läheisyys ja yhteinen aika on ihan supertärkeitä ja se aika on vaan otettava. Meillä se aika on iltaisin ja toki välillä lähdemme esim. treffeille, kun vanhempani hoitavat tyttöjä. Yksittäiset treffit eivät kuitenkaan riitä, vaan treffit pitäisi olla joka päivä!Tällä hetkellä koemme siis koko homman pyörivän hyvin, mutta emme missään nimessä pidä sitä itsestään selvyytenä. Tiedostamme kumpikin, että elämässä tulee muutoksia ja niihin pitää mukautua ja tehdä uusia muutoksia rutiineissa sitä mukaan. Voi olla, että meidän kolmas neitimme ei nuku iltaisin yhtä aikaisin ja tällöin pitää miettiä, milloin otamme sen kahden keskisen ajan. Mutta juuri nyt homma toimii näin ja muutoksien tullessa katsotaan uudestaan, miten hommat järjestetään.

LUE MYÖS

VIIMEINEN KIRJOITUS PORNOSTA

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Kummatkin lapsemme onneksi vielä kulkevat kanssamme eivätkä lähde itsekseen omaa pihaa kauemmaksi. Viimeistään nyt on kuitenkin myönnettävä se tosi asia, että lapset kasvavat aivan liian nopeasti ja ennemmin kuin huomaammekaan on meidän vanhempienkin vähän löysättävä rajoja. Ameliella alkaa syksyllä esikoulu ja sinne vielä saamme hänet aina viedä sekä hakea, mutta koulun alkaessa taitaa neiti haluta jo välillä kulkea matkoja ilman äitiä ja iskääkin. Varmasti jokainen vanhempi haluaisi saattaa lapsensa vielä yliopistoonkin ja vahtia jokaista askelta, mutta fakta vaan on, että lasten on pikkuhiljaa saatava hieman lisää liikkumatilaa myös itsekseen, kun ikävuosia tulee lisää. Onneksi minulla on vielä vuosi aikaa totuttautua siihen ajatukseen, että esikoinen alkaa kulkemaan yksinään koulumatkoja. Olemme käyneet lukuisia keskusteluja aiheesta Domin kanssa ja miettineet, kuinka voisimme lisätä lapsen turvallisuutta hänen liikkuessa enemmän yksinään ilman meitä vanhempia. Tietenkin vanhempina olemme opettaneet lapsillemme kuinka varotaan autoja, käytetään suojatietä ja kuljetaan tien reunassa yms. Mutta on niin paljon, mitä ei voi ennakoida. Vaikka luottaisimme pienten lastemme käyttäytyvät hyvin, niin emme voi olla varmoja, että kaikki aikuiset ihmiset käyttäytyisivät hyvin. Olemme useasti keskustelleet Domin kanssa siitä kuinka puhelin tavallaan toisi lapsille turvallisuutta, mutta toisaalta puhelin pienellä lapsella lisää myös turvattomuutta. Alueellamme asuu todella paljon lapsia, joista suurin osa kävellessään/polkiessaan pyörällä kouluun käyttävät matkan aikana puhelinta, jolloin puhelin luonnollisesti turvallisuuden sijaan lisääkin riskiä esim. jäädä auton alle. En muutenkaan ole aivan vakuuttunut siitä, että seitsemän vuotias tarvitsisi älypuhelinta. Aikuisetkaan eivät tunnu handlaavan älypuhelimen käyttöä, niin kuinka ihmeessä voisimme vaatia sitä pikkuihmisiltä. Kuinka moni aikuisista käyttää puhelinta ajaessaan ja lisää suuresti onnettomuusriskiä näin? Kuinka moni pikkulapsi ei ehkä huomaa katsoa autoja katsoessaan puhelintaan? Onhan puhelimessa toki omat hyvätkin puolensa, nimittäin sillä saa yhteyden läheisiin. Syy miksi minä halusin ehdottomasti, että lapsella koulun alkaessa olisi puhelin, on nimenomaan siksi, että minä saan lapseen yhteyden ja hän minuun. Jollyroomin sivuilta löysin GPS-kelloja, minkä avulla pystyy soittamaan ja täytyy sanoa, että fiilistelin semi paljon kyseistä toimintoa. Lapsellani olisi väline, millä hän saa minut kiinni, mutta ei voi katsella oman mielensä mukaan eri videoita Youtubesta. Kello tuskin myöskään koukuttaa katsomaan sitä koko koulumatkaa, vaan lapseni voi edelleen keskittyä katselemaan liikennettä. Kellossa on paljon myös muita toimintoja, mitä halutessaan voi käyttää. Kellossa on myös GPS- seuranta, minkä käyttöönottamista olemme myös miettineet useammalta kantilta. Tällä hetkellä olemme todenneet, että emme halua seurata lapsemme menoa GPS-seurannan avulla. Meidän perheessä kellosta käyttöön tulevat toiminnot ovatkin siis itse aika, soittomahdollisuus minulle ja Domille sekä mahdollisuus soittaa Amelielle, ääniviestit joita kellon avulla myös pystyy lähettämään ja tietysti hätätilanteen tullessa kellosta löytyy myös hälytysnappi.  Mutta nyt kello toimii vielä ainoastaan normaalina kellona ja nautin vielä vuoden verran siitä ajatuksesta, että saan saattaa Amelien esikouluun ja hakea hänet sieltä! 

LUE MYÖS

VIIMEINEN KIRJOITUS PORNOSTA

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM