!Tämän postauksen kuvat eivät ole superlaadukkaita, vaan tarkoituksena oli ainoastaan dokumentoida miltä näytän raskauden jälkeen!

Kuvat ovat otettu 5 viikkoa synnytyksen jälkeen. Kerta toisensa jälkeen palautuminen tuntuu tapahtuvan hitaammin ja hitaammin. Ensimmäisellä kerralla kilot olivat tippuneet jo ennen sairaalasta kotiutumista ja vanhat farkut vedin jalkaan alle viikko synnytyksestä. Toisen kohdalla palautuminen kesti huomattavasti kauemmin, mutta silti nopeammin kuin tällä kolmannella kerralla. Tällä kertaa ei ollut toivoakaan mahtua vanhoihin housuihin, joten pelastukseni olivat nämä HUJAUKSEN -leggingsit (myös Instagramissa vilahdellut imetysmekkoni on HUJAUKSEN). Aivan täydelliset after birth- housut, eivät kiristä tai purista. Nämä leggarit ovat itseasiassa edelleenkin yhdet eniten käyttämäni housut, koska ne ovat yksinkertaisesti niin mukavat päällä.synnytyksestä palautuminenKuusi viikkoa synnytyksestä ja kiloista on lähtenyt neljä(!). Kolme kiloa lähti melko pian synnytyksen jälkeen, mutta viimeisin lähtenyt kilo lähti vasta ruokavaliomuutoksen jälkeen. Voitteko kuvitella, neljä kiloa lähtenyt ja vauva itsessään painoi 3,7kg. Ei siis todellakaan ole rytinällä lähtenyt raskausaikana tulleet kilot, vaan päinvastoin. Sen lisäksi, että kiloja on vielä jäljellä, on myös ryhtini kadoksissa.

Tällä kertaa olen kuitenkin ollut hyvinkin leppoisalla mielellä kroppani kanssa ja ilokseni olen huomannut, etteivät lisäkilot tai roikkuva vatsapussi ole stressannut minua hetkeäkään. Olen nauttinut vauva-ajasta, ottanut leppoisasti lasten kanssa ja syönyt suklaatakin melko paljon. Urheiluni on painottunut vaunulenkkeihin, mutta niitäkään en ole tehnyt kilojen karistaminen mielessä, vaan aidosta halusta ulkoilla ja nauttia elämästä. Kroppani on tehnyt valtavan työn kantaessaan yhdeksän kuukautta pientä ihmisen alkua ja synnyttäessään hänet, nyt on ollut aika levähtää hetki. Instagramissa on paljon niitä äitejä, jotka ovat näyttäneet viikko synnytyksen jälkeen samalta kuin ennen raskautta. Minä en ole yksi heistä, eikä minun onneksi tarvitsekaan olla. Minulla ei kilot lähteneet muutamassa päivässä, enkä minä ollut viikko synnytyksen jälkeen kuntosalilla. Voin todeta omistavani vielä useammankin kilon raskaudesta ja rehellisyyden nimissä voin myös kertoa, että kilojen karistaminen ei ole tällä hetkellä to-do-listallani priorisoitu kovinkaan korkealle.synnytyksestä palautuminenEnsimmäiset viikot synnytyksen jälkeen söin melko rennosti, mitä sattuu ja milloin sattuu ja sen huomasi olossakin. Jaksan itse huomattavasti paremmin, kun syön säännöllisesti ja terveellisesti sekä haluan satsata laadukkaaseen ravitsemukseen myös imetyksen takia. Ruokavaliomuutostakaan en siis tehnyt vain kilojen takia, vaan paremman olon ja imetyksen takia. Oma ajatukseni on tällä hetkellä kuunnella omaa kroppaa, syödä terveellisesti ja liikkua vähitellen enemmän ja enemmän. Tarkoituksena on urheilla pikkuhiljaa ja saada hyvä ryhti takaisin ja voida hyvin. Puntarilla ajattelin seuraavan kerran käydä muutaman viikon päästä jos silloinkaan. Tärkeintä on nyt, että kroppa saa palautua ja oma olo on hyvä. Mitä omaan ulkonäköön tulee, niin kuvat kertovat enemmän kuin puntari. Aion myös julkaista ennen jälkeen kuvat teille ja toivon kovasti, että ryhdissäni on ainakin seuraaviin kuviin tapahtunut pientä muutosta. Tällä ryhdillä on nimittäin pian varmasti odotettavissa selkä- ja niskakipuja.synnytyksestä palautuminenTänään kävin jälkitarkastuksessa, missä kaiken todettiin olevan paremmin kuin hyvin, joten pikkuhiljaa voin alkaa halutessani treenaamaan. Treenit ovat paljolti vielä kävelylenkkejä vauvan kanssa tai rentoja kotitreenejä perheen kanssa. Vatsalihaksia en aio tehdä vielä ollenkaan hetkeen ja hypyt tulee kuvioihin vasta parin viikon päästä. Pikkuhiljaa hyvää tulee ja varmasti vauvan kasvaessa tulevat jälleen kuntosalitreenitkin kuvioihin, mutta nyt niiden aika ei ole vielä. Vielä en malttaisi edes lähteä salille ilman vauvaa <3

Muutaman viikon päästä julkaisen uudet kuvat, mitä muutoksia on kropassa saatu aikaan hyvin maltillisella treenillä ja terveellisellä ruokavaliolla höystettynä tietty pienillä herkuilla 😉

LUE MYÖS

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Olin yhdeksän vuotias ja juuri aloittanut englanninkielen opiskelun. En  ollut luokkani rauhallisin, enkä  etevin opiskelija. En missään määrin ollut englanninopettajani lempioppilas tai edes kärkikympissä. Olin hyvällä mielikuvituksella varustettu pikkutyttö, joka ei malttanut olla leikimättä kynillä tunnin aikana ja opettajallani taisi mennä minuun melko usein hermot, vaikka en pahaa tarkoittanutkaan. Englantia oli opiskeltu vain vähän aikaa, kun opettaja totesi minulle, ettei minulla ole yhtään kielipäätä ja en ikinä tulisi oppimaan englantia. Uskoin tuota aikuista, niinkuin lapsilla on tapana opettajia uskoa. Ehkä opettajalla oli vain huono päivä tai hän ihan oikeasti luuli pystyvänsä heittämään tällaisen kommentin vain muutaman kuukauden opiskeltuani englantia hänen opetuksessaan. Olipa se niin tai näin, niin koko ala-asteen olin luokkani heikoin kielissä. Ylä-asteelle mentäessä opettajakin vaihtui ja sain englanninnumeroani nostettua, mutta missään vaiheessa en uskonut pystyväni olemaan hyvä kielissä. Sieltä mentiin, missä aita oli matalimmillaan.Minulle oli jäänyt päähän, ettei minulla ole yhtään kielipäätä ja en ikinä tulisi oppimaan hyvin englantia. Positiivisena ihmisenä ajattelin sitten omaavani hyvän matikkapään ja olin todella motivoinut matematiikan suhteen. Matikan numero minulla aina olikin kiitettävässä ja kielet läpäistiin rimaa hipoen. Ruotsin alkaessa ylä-asteella olin jo valmiiksi “tietoinen” etten voisi olla hyvä ruotsissa, koska minulle ei ollut sitä “kielipäätä” siunaantunut. En siis ollut juurikaan motivoitunut opiskelemaan jotain missä luulin surkeiden korttien olevan jo jaettu kohdalleni. Eihän sitä kukaan jaksa panostaa johonkin, missä luulee ettei koskaan voisi olla hyvä.

Tuo sekä muutama muu samankaltainen lause kyseiseltä opettajaltani veivät minulta uskon osaamiseeni eri kielten oppimiseen. Luulin olevani surkea, mitä tahansa tekisinkin, joten päätin tehdä vain mahdollisimman vähän. Omat vanhempani kyllä kehuivat minua, uskoivat minuun, tsemppasivat minua eteenpäin ja sanoivat useasti, että näkemällä vaivaa saa tuloksia.  Se ei kuitenkaan poistanut tuon opettajan sanoja ja niiden sanojen vaikutusta. Pienelle lapselle opettajan sanoilla on valtava merkitys ja pienet lapset ihan oikeasti melko sokeasti uskovat opettajiensa sanoihin.Tavatessamme Domin kanssa ensimmäinen lauseeni Domille oli, etten puhu englantia. Ihan oikeasti uskoin edelleen olevani aivan surkea siinä. Olin aina se joka kertoi jokaiselle vastaantulijalle, että englantia ei ainakaan kannata minulle puhua, koska en ymmärrä sitä tai ainakaan en osaa vastata takaisin. En edelleenkään puhu täydellistä tai edes lähes täydellistä englantia, mutta kieli, mitä eniten päivän aikana puhun on englanti. Olen naimisissa Itävaltalaisen miehen kanssa ja yhteinen kielemme on englanti. Minulle ei ikinä tule fiilistä, ettenkö pystyisi Domin kanssa kaikesta englanniksi juttelemaan. Katsomme lähes kaikki ohjelmat englanniksi ja pysyn hyvin kärryillä. Luemme yhdessä kirjoja ja ne ovat englanniksi. Jopa synnytyksessäni puhuin englantia Domin ja kätilön kanssa. Ehkä minulla ei ole synnynnäistä “kielipäätä”, mutta jokainen voi oppia puhumaan vierasta kieltä, jos näkee vaivaa. Se ei ollut totta, ettenkö minä koskaan voisi oppia puhumaan englantia.

LUE MYÖS

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

*Toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Haikon Kartanon kanssaOlimme viime viikonloppuna pääkaupunkiseudulla hoitamassa muutamia työjuttuja ja saimme mahdollisuuden yöpyä aivan ihanassa Haikon Kartanon sviitissä. Haikon Kartano oli meille jo entuudestaan tuttu, sillä yövyimme siellä myös vuosi sitten. Itseasiassa vuosi sitten Haikon Kartanossa ollessamme Dom heitti ensimmäistä kertaa ilmoille, että eikö porukkaamme mahtuisi vielä kolmaskin pikkuihminen. Silloin jäimme vielä miettimään asiaa ja nyt vuosi myöhemmin olimme samassa paikassa jo meidän pienen Elianan kanssa. Onneksi viime vuonna tuossa ihanassa kartanossa vieraillessamme Dom heitti ilmoille kyseisen lauseen, nimittäin meidän perheessä todellakin oli juuri Elianan kokoinen kolo ja en osaisi edes kuvitella perhettämme ilman tuota pientä rakasta. Haikon Kartano oli juuri niin upea kuin muistelimmekin, piha oli juuri niin ihana kuin muistimme, kartano sisältä oli edelleen yhtä kaunis, henkilökunta edelleen aivan superystävällistä ja ruoka oli aivan yhtä herkullista kuin viime kerrallakin. Vain yksi asia oli muuttunut, tällä kertaa emme olleet kaksin, vaan mukanamme hengaili myös meidän ihana pikkutyyppi. Pikkutyyppi toki oli mukanamme niin hiljainen, että aamupalalta lähtiessämme muutama ihminen kysyi, että oliko meillä ollut vauvakin mukana ja jopa henkilökunnasta kaksi ihmistä aamulla ihmetteli, että oliko vauva ollut koko ajan matkassamme. Haikon Kartano on ehdottomasti yksi romanttisimmista hotelleista, missä olen ikinä ollut. Illalla voi käydä dinnerillä aivan mielettömän kauniissa ravintolassa kartanon alakerrassa ja aamulla ihailla auringonnousua parvekkeelta. Haikon Kartanon puisto on kaunis ja siellä kelpaa viettää aikaa puolison kanssa. Viime vuonna olemme Domin kanssa kävelleet siellä käsi kädessä keskustellen mahdollisesta kolmannesta lapsesta ja tänä vuonna jutellen kuinka kiitollisia elämästämme juuri nyt olemme. Kartanon puistossa kelpaa siis käydä syvällisempiäkin keskusteluja 😉Aikamme Haikon Kartanossa oli todella rentouttavaa jälleen kerran ja aika meni todella nopeasti. Kummallakin kerralla olemme suunnitelleet, että kävisimme myös kylpylä puolella, mutta aika on mennyt niin siivillä ettemme ole ehtineet (ehkä seuraavalla kerralla sitte). Hotellissa on myös laadukas kuntosali, mikä sekin kyllä meidän kohdalla jäi jälleen käyttämättä, koska käytimme sen ajan mieluummin kauniissa pihaympäristössä kävelyyn.Pidämme Domin kanssa kumpikin tärkeänä, että järjestämme aikaa myös toisillemme. Vaikka meidän kolme pikkutyyppiä ovatkin meidän mielestä ihan huippu matkaseuraa, niin tuntuu hyvältä antaa aikaa välillä myös pelkälle parisuhteelle. Itse en haluaisi lähteä kauemmaksi aikaa pois lasten luota, joten vuorokausi on juuri sopiva aika parisuhdelomalle, kun lapset ovat vielä pieniä. Hassua oli myös huomata, että mitä kauemmin olimme reissussa keskenämme olleet, sitä enemmän puhuimme Domin kanssa vain lapsista. Pari tuntia ennen kotiin saapumista totesimme Domin kanssa, että oli aivan ihanaa olla reissussa keskenämme ja keskittyä toisiimme (sekä tietenkin myös ihailla meidän pikkubebeä) sekä jutella aivan rauhassa kaikesta ilman keskeytyksiä, mutta on se vaan ihana palata kotiin rakkaiden pikkupimujen luokse. Haikon Kartano on aivan täydellinen paikka parisuhdelomalle. Jos aikaa on vain vähän tai ei halua lähteä pitkälle lomalle, niin lyhytykin loma voi olla täydellisen rentouttava, jos ympäristö on näin ihana. Niinkuin vanha sanontakin sanoo: “ei se määrä, vaan se laatu”. Hyvässä seurassa ja romanttisissa puitteissa pienikin irtiotto arjesta on ihan mielettömän rentouttavaa. Haikon Kartano sijaitsee vain muutaman minuutin ajomatkan päässä Porvoon vanhastakaupungista, mikäli sinne malttaa kauniilta Kartanolta lähteä. Haikon Kartanolta saimme myös lainaan hullun siistin BMW:n millä kävimme ihailemassa hieman enemmän myös Porvoota, mikä viime kerralla jäi kokonaan tsekkaamatta. BMW:stä kirjoittelemme lisää vielä myöhemmin. Nyt voin vain kiteyttää Domin fiilikset lyhyesti, että hänellä todellakin oli vaikeuksia astua meidän rakkaaseen Toyota Corollaan tuon koeajon jälkeen, heh!

Suuret kiitokset vielä Haikon Kartanolle ja ihanalle henkilökunnalle. Olemme jälleen kerran todella tyytyväisiä ja aivan varmasti tämä minilomamme teillä ei jäänyt viimeiseksi. 

LUE MYÖS

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Matkustaminen vauvan kanssa, miten menee?

Instagramin puolella toivottiin postausta siitä, miten matkustaminen vauvan kanssa sujuu. Ennen Estellan syntymää useammat ihmiset sanoivat, kuinka ensimmäisen kanssa tulee vielä matkusteltua, mutta toisen lapsen syntymän jälkeen jäädään kotiin. Olin henkisesti valmistautunut siihen, että elämä tulisi muuttumaan todella radikaalisti ja seuraavat vuodet olisimme enemmän ja vähemmän koko ajan kotona. Estella oli kaksi kuukautta, kun lähdimme ensimmäistä kertaa Itävaltaan ja reissuhan meni ihan superhelposti.Sama toistui ennen Elianan syntymää. Saimme jälleen kuulla kommentteja, kuinka kolmen lapsen kanssa on lähes mahdoton lähteä matkalle. Tällä kertaa emme enää ottaneet kommentteja kovinkaan tosissaan, sillä ajattelimme asian olevan aika pitkälti meistä itsestämme kiinni. Me Domin kanssa ihan aidosti tykkäämme reissata meidän pikkutyyppien kanssa. Pidempi loma ilman tyttöjä menisi ikävöimiseen, eikä reissusta pystyisi edes nauttimaan.matkustaminen vauvan kanssaItselläni on kaksi sisarusta ja omat vanhempani ovat reissanneet paljon kanssamme, vaikka lapsia olikin kolme. Muistan muksuna kuinka paljon nautin reissaamisesta. Olipa kyseessä matka viereiseen kaupunkiin, risteilylle tai pidemmälle ulkomaanmatkalle, niin ne olivat aina ihan superkivoja juttuja. Myös meidän tytöt nauttivat matkustamisesta aivan suunnattomasti, joten en näe syytä, miksi lopettaisimme matkustelun lasten ollessa pieniä. Eliana oli vajaa kaksi viikkoa, kun lähdimme ensimmäistä kertaa Tampereelle pikavisiitille. Ajoitimme ajomatkat hänen päiväunien aikaan, joten matkat menivät pikku E:llä nukkuen. Perillä kävimme näköalatornissa ja syömässä sekä kiertelimme hetken uudessa kauppakeskuksessa. Se oli Elianan ensimmäinen minireissu ja se meni loistavasti. Yksi suuri helpottava tekijä on, että tytöllä on rytmi, joten pystymme ajoittamaan matkat uniajalle ja pysähdykset ruoka-ajalle.matkustaminen vauvan kanssaViime viikonloppuna lähdimme ensimmäistä kertaa Elianan kanssa pääkaupunkiseudulle (tulossa myöhemmin vielä oma postaus) ja se oli neidin ensimmäinen hieman pidempi reissu. Koko matka meni paremmin kuin hyvin ja monta kertaa Domin kanssa juttelimme, miten helppoa vauvan kanssa matkustaminen voikaan olla. Eliana nukkui jälleen automatkat sekä meidän ruokailujen ajan. Ollessamme hotellin aamupalalla totesi viereisen pöydän pariskunta lähtiessämme, etteivät olleet edes huomanneet vauvaa mukanamme. Myös respan henkilökunta totesi aamulla ihmetellen, että oliko meillä ollut vauvakin mukana. Vauvan kanssa matkustaminen ei siis todellakaan ollut hankalaa, vaan päinvastoin. Toki Eliana on myös luonteeltaan todella chilli tapaus ja huomattavasti rauhallisempi kuin isosiskonsa.matkustaminen vauvan kanssaYksi suurin vinkki lasten kanssa matkustamiseen on, että uskalla lähteä. Älä stressaa liikaa lasten kanssa matkustamista. Lapset vasta opettelevat elämää ja käytöstapoja, et siis todellakaan ole ainoa äiti, jonka lapsi on saanut itkupotkuraivarit julkisella paikalla. Se on elämää ja jos joku järjen jättiläinen päättää kuvata tapahtuman ja jakaa sen somessa, niin se kertoo enemmän kuvaajasta kuin lapsesta tai hänen kasvattajistaan. Toinen vinkkini on jo aiemminkin hehkuttamani rutiinit. Kun lapsella on rutiinit, niin pystyt suunnittelemaan päivän niin, että parhaiten pystytte välttämään väsymyskiukun tai verensokerin laskemisen. Isompien lasten kanssa matkustaessa pyrin pitämään aina pientä välppäriä reissussa, jos ruoka-aikaan ei olekaan raflaa lähellä. Vauvan maidot taas kulkevat aina mukana ja oikean lämpöisenä. Jep, imetys on niin iisi ratkaisu myös matkustaessa. Älä siis pelkää matkustaa lasten kanssa, vaan nauti siitä. Älä pelkää jonkun pienen asian menevän vikaan, koska luultavasti kaikki ei todellakaan mene suunnitellusti, mutta ei se maailmaa kaada. Annetaan myös pienten ihmisten nauttia elämästä ja opetella samalla elämisentaitoja (mitä me aikuisetkin taidetaan vielä vähän opetella). Matkustaminen lasten kanssa voi olla nautinnollista koko perheelle myös vanhemmille. Se ei tietenkään ole vanhemmille pelkkää kirjojen lukemista rannalla, mutta ei se poista sitä faktaa, etteikö lasten kanssa reissaaminen voisi olla ihan mahtavaa! Suunnitelmissamme on parin kuukauden sisällä lähteä johonkin vähän pidemälle reissuun ja todellakin otamme kaikki kolme tyttöä messiin.

LUE MYÖS

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM


*Toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Coolstuff.fi kanssa

Mitä isänpäivälahjaksi?

Isänpäivä lähestyy taas kovaa vauhtia ja on aika pohtia lahjaideoita omalle isälle tai omien lasten isälle. Meillä lapset ovat vielä melko pieniä, joten perheessämme isän muistaminen kortteja lukuunottamatta on tietenkin minun vastuullani. Olen aina ollut sitä mieltä, että naiselle on niin paljon helpompaa ostaa lahjoja kuin miehille. Naiselle toimii aina ainakin kukat ja suklaa, mikä olisi takuuvarmasti toimiva lahjaidea miehelle? Selailin Coolstuffin sivuja ja löysin sieltä, vaikka kuinka paljon hyviä lahjaideoita miehelle. Sieltä löytyi kaikkea Darth Vader- vohveliraudasta hierontakuulaan. Yksi huippulöydöistäni Coolstuffin sivuilta oli mikroastia munakkaalle. Ei ole kerta tai kaksi, kun kauheessa kiireessä yritämme miettiä, mitä ruuaksi. Kummatkin Domin kanssa arvostamme, että ruoka olisi ravinteikasta ja nopeasti valmistettavissa. Tämä munakkaan mikroastia on siis täydellinen pelastus kiireisille päiville. Rikot munat, heität edellisenä päivänä pilkotut kasvikset mukaan, sekoitat ja kaadat ne mikroastiaan. Lykkäät munakkaan mikroon ja parissa minuutissa munakas on valmis ja lounas valmiina. Kukapa isä nyt ei fiilistelisi nopeaa arkiruokaa, mihin voi maun mukaan laittaa lisukkeiksi mitä tahansa. Toinen pakollinen ostos isälle oli Smart Cutter. Se on näppärä saksimainen leikkuri, johon on integroitu leikkuulauta. Jep, säästää taas aikaa ja vaivaa. Lapsiperheen arjen helpottajia, mikä olisikaan parempi lahja pienten lasten isälle, joka tykkää tehdä myös ruokaa. Smart Cutterilla saat leikattua ilman ylimääräisiä leikkuulautoja juurekset keittoon tai yllä mainittuun munakkaaseen. Leikkurilla leikkaa näppärästi aamupalapöydän kurkut, lounaan lihat ja illallisen leivät. Leikkuri on todella terävä ja kädensija on jousitettu, joten paloittelu käy huomattavasti näppärämmin kuin tavallisilla saksilla.Hieronnasta ei varmasti kieltäydy yksikään isä, joten tämän lahjan kanssa ei ainakaan voi mennä vikaan. Tämä Zunkuru hierontakuula on tehokkaaksi todettu apuväline, jota suosii myös moni ammattihieroja. Hieronnan vaikutusta voidaan myös tehostaa lämmittämällä kuula lämpimässä vedessä tai jäähdyttämällä se pakastimessa. Ja ettei totuus unohdu, niin tästä lahjasta pääsee nauttimaan koko perhe. Se on siis hyvä lahjaidea ihan kaikkia ajatellen, heh. Meillä isä sai nauttia hieronnasta n. 2 sekuntia ja tämän jälkeen oli vuoronvaihto. Loppuillan isä sai hieroa ahkerasti tyttöjä vuoronperään.Coolstuffin sivuilta löytyy huikea määrä erilaisia lahjavaihtoehtoja, joten kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa. Lopuksi vielä hyviä uutisia, mikäli isänpäivälahja on vielä hankkimatta. Nimittäin voit voittaa 30 euroa shoppailurahaa Coolstuffille.

Näin osallistut 30 euron arvoisen lahjakortin arvontaan Coolstuffille:

-Kommentoimalla, mitä sinä tilaisit isälle tai itsellesi lahjaksi Coolstuffista (täältä pääset katsomaan tuotteita ja linkkaamaan lempparisi).

-Arvonta päättyy 28.10.2018

Arvonnan säännöt

Ihanaa alkavaa viikkoa ja lähestyvää isänpäivää kaikille meidän perheeltä. Kuvassa näkyvä kirjaintaulu myös CoolStuffilta. Tämän postauksen sisältö on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Coolstuffin kanssa.

LUE MYÖS

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

*Kaupallinen yhteistyö

Varmasti monelle Play & Go- matot ovat hyvin tuttuja ja ne ovat vilahdelleet useammassakin blogissa viime aikoina. Play & Go- on kätevä leikkimatto, missä voi leikkien jälkeen säilyttää myös leluja. Kolmen lapsen äitinä tuntuu, että leluja on joka nurkka täynnä. En todellakaan ole mikään järjestelmällisyyden perikuva, mutta mitä enemmän lapsia tähän perheeseen syntyy, niin sitä tärkeämmäksi on tullut löytää jokaiselle tavaralle omat paikat. Se on sitten täysin eri asia, että ovatko tavarat aina omilla paikoillaan, mutta ainakin siivouspäivää helpottaa, kun tavaroita ei tarvitse tunkea kaappeihin, vaan ne voi laittaa omille paikoilleen.Olen myös huomannut, että lapset löytävät paremmin mieleisensä lelut ja jaksavat leikkiä niillä kauemmin, kun kaikki ei ole sekaisin. Olemme yrittäneet opettaa tytöille, että edelliset leikit kerätään pois ennenkuin uudet lelut otetaan esille. Estella on tässä melko esimerkkitapaus, nimittäin hän siivoaa oman huoneensa jokainen ilta ennen nukkumaanmenoa ja vieläpä yleensä ilman pyytämistä (hän ei todellakaan ole tätä taitoa perinyt äidiltään…). Runsas parivuotiaan siivoustaidot ovat vielä kuitenkin rajalliset, joten leluille on oltava helpot ja yksinkertaiset paikat. Legot yhdessä laatikossa, nuket yhdessä laatikossa, pelit yhdessä laatikossa, jumppatavarat Play & Go maton- sisällä ja tietenkin lastenhuoneessa pitää olla yksi “THE rompelaatikko”. Rompelaatikkoon laitetaan kaikki ne tavarat minkä paikkoja ei tiedetä tai millä ei ole paikkaa.Elianan kasvaessa tulee pikkuhiljaa tarve myös vauvaleluille, millä luonnollisesti ei vielä ole omaa paikkaa. Saimme Kiddexiltä tämän ihanan pehmoisen puuvillaisen leikkimaton ja tämä matto ratkaisi myös vauvan lelujen säilytysongelman. Leikkimaton käytön jälkeen voi keskelle kasata kaikki lelut ja nyörejä kiristämällä saat matosta lelupussukan.  Tuotteessa on lisäksi irroitettava kantohihna, mikä mahdollistaa kätevästi lelupussukan mukaan ottamisen. Turvallisuussyistä kiristyshihnoille on oma suojapussinsa, ettei vauva pääse sotkeutumaan naruun.Tästä paksummasta vauvoille tarkoitetusta leikkimatosta on saatavilla neljä toinen toistaan suloisempaa kuosia. Me valitsimme Elianalle riikinkukon, mikä oli varmasti aika ennalta-arvattavaa, koska pinkkihän sen olla pitää! 🙂 Muita kuoseja ovat: laama, pingviini ja jääkarhu, jotka ovat myös todella ihania!Kaikki leikkimatot löytyvät täältä.

Play & Go Soft- tuotteet löydät seuraavilta jälleenmyyjiltä

Bebeliini, Helsinki
Ipanainen, Helsinki
Sebwil Oy, Porvoo
Wauvakauppa, Tampere

Tämä on varmasti tähän asti toivotuin postausaihe ja pahoittelut, että tekstin kirjoittamisessa on kulunut aivan luvattoman kauan aikaa. Tarkoituksena ei ollut alunperin kirjoittaa aiheesta blogiin, koska en ole vauvojen ammattilainen, vaan ihan tavallinen kolmen lapsen äiti. Ja mitä äitiyteen ja tapoihin toimia tulee, niin näissä jutuissa ihmiset loukkaantuvat kovin helposti, vaikka tarkoituksena olisi vain auttaa ja jakaa erilaisia näkökulmia. Postaukseni tarkoitus ei ole “käännyttää” jokaista äitiä tekemään samalla tavalla kuin me teemme, vaan kertoa avoimesti, miksi teemme niinkuin teemme ja mitä oikeastaan teemme. Postaus on kirjoitettu omista kokemuksista käsin ja se sisältää omia mielipiteitäni. Postaus on kirjoitettu useamman ihmisen pyynnöstä.miten saada vauva nukkumaanOlen niin onnellinen, että aikoinaan minut haastettiin ajattelemaan, oliko tapani toimia oikeasti vauvalle ja perheellemme paras. Olen myös onnellinen, että minulle annettiin konkreettisia vinkkejä, miten vauva voisi nukkua hyvin ja koko perhe voisi voida paremmin. Näistä lähtökohdista siis itsekin kirjoitan. Toivottavasti tekstistäni on jollekin apua. Ota tai jätä! 🙂

Tekstini on melko pitkä, koska olen halunnut avata hieman enemmän syitä, miksi näin teemme. Mielestäni on todella tärkeää tietää miksi tekee niinkuin tekee. En usko siihen, että parhaat lopputulokset syntyisivät fiilispohjalta.miten saada vauva nukkumaanAlkuun haluan myös kertoa, että olen valvonut esikoisemme kanssa enemmän ja vähemmän ensimmäiset kolme vuotta. Olen googlettanut voiko väsymykseen kuolla. Olen mieluummin valvonut useamman vuoden kuin pitänyt minkään näköistä unikoulua, en vaan pystyisi unikouluttamaan omaa lastani ja edelleenkään en näe sitä hyvänä vaihtoehtona. Olen imettänyt yön aikana lähes kaksikymmentä kertaa. Olen itkenyt päivisin sitä, että olen aamulla herätessä väsyneempi kuin illalla mennessäni nukkumaan. Uskon kuitenkin vahvasti, että kaikki tämä valvominen olisi ollut vältettävissä. Olin itse opettanut vauvani nukahtamaan tissille, koska ensimmäiset viikot se tapa oli helpoin. En ollut luonut mitään rytmiä vauvalle, vaan menimme vauvan tahtisesti, koska ensimmäiset viikot se oli helpoin tapa toimia ja näin kehoitettiin myös neuvolassa. Luulin aidosti toimivani niinkuin vauvalle oli paras, niinkuin meille kaikille oli paras. Nykyään olen eri mieltä (sinun ei tarvitse olla kanssani samaa mieltä). Helppous vauva-arjesta kuitenkin katosi jossain vaiheessa ja tilalle tuli lyhyet pätkittäiset päiväunet ja vielä lyhyemmissä pätkissä nukuttiin yöt. Olin yksi niistä äideistä, joka valitti väsymystään ja unettomia öitä.

Suomessa puhuttaessa kiintymysvanhemmuudesta ja hyvästä vanhemmuudesta siihen useimmiten yhdistetään vauvantahtisuus ja ei edes mietitä, voisiko olla muitakin jopa parempia vaihtoehtoja kaikille osapuolille. Vauvantahdittomuuteen taas helposti yhdistetään vauvan huudattaminen, mikä on ehdottomasti väärin ja millä ei ole mitään tekemistä rytmin luomisen kanssa. Vauvantahtisuudessa hyvin moni joutuu jossain vaiheessa joko valvomaan tai unikouluttamaan lastaan, enkä itse pidä kumpaakaan vaihtoehtoa hyvänä. Onnekseni olin päässyt ennen toisen lapsen syntymää seuraamaan läheltä, mitä vauvan rytmittäminen voi parhaimmillaan olla. Olin päässyt todistamaan kuinka paljon lempeämpi tapa vauvalle oli rytmin kanssa eläminen kuin rytmittömyyden kanssa eläminen. Olin nähnyt kuinka pirteä pienen vauvan äitikin voi olla ja kuinka hyvin koko perhe voi voida. Päätimme Domin kanssa jo raskausaikanani, että luomme vauvalle rytmin, monestakin syystä.miten saada vauva nukkumaanMiksi vauvan tarvitsisi itkeä nälkäänsä? Eikö meidän vanhempien pitäisi pitää huolta, että ruokaa tarjotaan aina säännöllisesti ilman itkuakin. Kuinka moni vauva itkee väsymystään? Muistan Amelien kohdalla kuinka päikkärit nukuttiin 10 minuutin pätkissä, ei siis ihme, jos kaveria vähän kiukutti. Tuntuu huomattavasti luontevammalta, että lapsella on tietty uniaika ja silloin nukutaan pidempi pätkä. Ja mitä yöuniin tulee, niin uskon koko perheen (myös vauvan) kannalta olevan parempi, että myös äiti saa nukuttua. Pirteästä äidistä on paljon enemmän iloa myös lapsille kuin äidistä, joka yrittää selviytyä päivästä kahvin voimalla. No, miten vauvan voi opettaa nukkumaan pitkät pätkät ja syömään kellon mukaan ilman huudattamista? Onko oikeasti mahdollista täysimettää vauvaa ja saada jopa nukuttua öisin?

Kyseessä ei siis ole vauvan huudatuskoulu, missä vauvaa huudatetaan sängyssään kunnes hän ei jaksa enää huutaa ja on oppinut, ettei hänen tarpeisiinsa vastata. Ei missään nimessä, vaan päinvastoin. Tavoitteena on pitää huolta vauvan tarpeista jo ennen kuin hänen tarvitsee itkeä. Tavoitteena on luoda rytmiä ja rutiineja, mistä ei tarvitse opettaa vauvaa pois muutaman kuukauden iässä, vaan vauva saa pitää totutuista tavoistaan kiinni myös kasvaessa. Tavoitteena on antaa vauvalle turvallinen ja ennalta-arvattava vauva-aika sekä plussana hyvät yöunet kaikille. Tässä vaiheessa on varmasti hyvä vielä todeta, että vanhemmat ovat erilaisia, vauvat ovat erilaisia ja perheet ovat erilaisia. Sinun perheessäsi ei tarvitse tehdä niinkuin meidän perheessämme. On paljon myös vauvoja joilla on vaivoja ja tällöin ehkä mikään ei paranna pätkittäisiä unia.Mitä me sitten oikeastaan teemme? Tapamme toimia pohjautuu kirjaan nimeltä : “On Becoming Baby Wise”, mutta tietenkin saattaa olla jotain pieniä juttuja, mitä teemme eri tavalla kuin kirjassa.

Ensin tavoitteena oli ainoastaan luoda rytmi, mitä tehdään ja missä järjestyksessä sekä saada maidontuotanto kunnolla käyntiin. Minulle oli todella tärkeää imettäminen ja tämä rytmittäminen tukee myös imetyksen onnistumista, koska vauvan ei anneta nukkua aluksi yli kolmea tuntia ja näin vältytään liian pitkiltä tauoilta. Herätämme siis vauvaa kolmen tunnin välein yötä päivää myös sen jälkeen, kun hän oli saavuttanut syntymäpainonsa. Tässä saattaa välillä iskeä kiusaus antaa vauvan esim. yöllä nukkua pidempiä pätkiä, mutta aluksi on tärkeää herättää vauvaa säännöllisesti.

On tärkeää, että vauva nukkuu, syö ja on hereillä, juuri tuossa järjestyksessä. Unien jälkeen vauvalla on voimia syödä vatsansa täyteen, jonka jälkeen hän on pienen hetken hereillä (me vaihdamme yleensä vaipan ruokailun jälkeen ja vastasyntynyt useimmiten herää siihen). Hereilläolon jälkeen vauva menee nukkumaan tilanteessa, mikä on koko unillaoloajan samanlainen, että hän havahtuessaan unesta pystyy jatkamaan unia ilman apuja.

On tärkeää, että vauva saa syödä ns. pirteimmillään maitonsa eli heti unien jälkeen. Jos vauva syö vain vähän väsyneenä ja nukahtaa kesken ruokailun, niin tottakai pikkuisella on pian nälkä uudelleen ja hän saattaa itkeä nälkäänsä jo muutaman kymmenen minuutin jälkeen. Jos vauva ei ole syönyt tarpeeksi, niin on aivan turha yrittää pitää vauvaa hereillä tyytyväisenä ja tämän jälkeen saada häntä pitkille päiväunille. Tästä syystä on tärkeää, että vauva otetaan rinnalle heti herättyään. Syötyään vatsansa täyteen tulisi vauvan olla hetki hereillä. Vastasyntyneen kanssa hereilläoloaika voi olla vain minuutteja, mutta tärkeintä on, että hän on pienen hetken hereillä lopetettuaan ruokailen (ettei kehity uniassosisaatiota rintaan). Hereilläoloajan jälkeen vauva laitetaan nukkumaan.

Nukkumiseen ei kannata liittää rutiineja, mitä ei pysty jatkamaan koko yötä. Vauvat havahtuvat unestaan monta kertaa yön aikana. Aikuistakin pelottaisi, jos olisi nukahtanut omaan sänkyyn pimeässä ja heräisikin valaistussa vessassa. Ei siis yhtään ihme, jos vauvakin herää itkemään, mikäli nukahtamistilanne on eri kuin herätessään ja tällöin vauvan on lähes mahdoton jatkaa rauhallisena uniaan ennenkuin tilanne on jälleen sama kuin nukahtaessa. Mikäli vauva on jo tottunut nukahtamaan tietyllä tavalla, niin voi olla todella vaikea enää totuttaa häntä uuteen tapaan. Meillä nukahtamista on auttanut kapalointi, mikä rauhoittaa vauvaa, mutta merkitsee myös nukkumisaikaa. Vauva tietää, että on aika nukkua, kun hänet kapaloidaan. Toinen hyvä juttu on ollut nukuttaa vauvaa eri paikassa päivisin ja öisin, näin vauva oppii helpommin tunnistamaan päivä- ja yöunien eron. Meillä valitettavasti tämä onnistuu ainoastaan silloin, kun keskimmäisemme ei ole kotona. Muussa tapauksessa meidän Estella saattaa käydä nappaamassa pikkusiskon sohvalta alas. Vauvamme nukkuu aina unipesässä, koska se on huomattavasti pienempi ja turvallisemman tuntuinen mielestäni kuin iso pinnasänky. Elianan unipesä on saatu KaislaStarilta.

Syötämme vauvaa siis n. 3 h välein ( +\- 30min) tällä hetkellä. Tottakai, jos vauva itkisi nälkäänsä muuna aikana, niin ruokkisin hänet. Tarkoituksena ei siis ole pitää lasta nälässä, vaan päinvastoin. Runsaan kolmen viikon iässä huomasimme, että vauvamme heräsi unesta useammin ja oli levoton, joten imetin häntä huomattavasti useammin. Seuraavana päivänä vauva palasi itse takaisin totuttuun rytmiin. Kyseessä taisi siis olla tiheänimunkausi, mikä kesti tuon yhden päivän. Kolmen tunnin rytmi tuli kuin itsestään, kunhan pidämme huolta, että vauva syö pirteänä (niin pirteänä kuin vastasyntynyt nyt voi olla, heh), on hetken hereillä ja nukkuu.

Jos minun pitäisi antaa yksinkertainen neuvo, mistä kannattaa aloittaa rytmin luominen, niin se olisi ehdottomasti hereillä pitäminen ruokailun jälkeen. Ei siis kannata opettaa vauvaa nukahtamaan ruokailessa, vaan pitää nukahtaminen ja ruokailu erillään toisistaan. Tämä ei kuitenkaan estä sitä, ettetkö voisi pitää lasta lähelläsi. Toinen asia olisi pitää huolta, että vauva saa tarpeeksi unta ennen ruokailua. Joskus voi olla vaikeaa saada lapsi nukkumaan pidemmän pätkän ja tällöin on hyvä miettiä, mikä olisi ratkaisu. Jos lapsi nukkuu liikkuvissa vaunuissa hyvin, niin voit aloittaa parin tunnin vaunulenkillä, jonka jälkeen vauva on levännyt ja jaksaa syödä. Tämä voi olla yksi tapa katkaista kierre, mutta niinkuin sanoin, niin paras on aloittaa vastasyntyneen kanssa, kun opittuja tapoja ei ole vielä muodostunut.

Tässä meidän tämän hetkinen aikataulu, minkä mukaan mennään varmaan vielä pari kuukautta. Lapsen kasvaessa tietenkin hereilläoloaika ruokailun jälkeen pitenee ja jossain vaiheessa jätämme yhdet päikkärit pois. Olen myös kirjoittanut vauvan yleisimmät nukkumapaikat, mutta toki ne hieman vaihtelevat päivästä riippuen.

07.00 vauva herätetään ja imetään

07.00-08.00 vauva on hereillä

08.00-10.00 vauva nukkuu (omassa sängyssään tai tulassa)

10.00 vauva herätetään ja imetetään

10.00-11.00 vauva hereillä

11.00-13.00 vauva nukkuu (vaunuissa)

13.00 vauva herätetään ja imetetään

13.00-14.00 vauva hereillä

14.00-16.00 vauva nukkuu (useimmiten Tulassa tai vaunuissa ulkoillessa)

16.00 vauva herätetään ja imetetään

16.00-17.00 vauva hereillä

17.00-19.00 (18.45) vauva nukkuu (useimmiten tulassa tai omassa sängyssään)

19.00 vauva herätetään ja vauva syö (tämä on ainoa kerta päivästä, kun Eliana herää itse ilman herätystä ja hän herää yleensä jo 18.30 jälkeen, joten hän ruokailee jo heti herättyään. Tässä kohtaa ei siis yleensä ikinä tule ihan kolmen tunnin taukoa syömisestä.

19.00-19.30 vauva hereillä

19.30-22.00 vauva nukkuu

22.00 vauva herätetään ja imetetään (tässä kohtaa vaihdan vaipan ruokailun jälkeen normaalisti, mutta vauvaa ei enää pidetä kauempaa hereillä)

22.00-01.00 vauva nukkuu

01.00 vauva herätetään ja imetetään (huoneessa hämärä valaistus ja ei pidetä hereillä)

01.00-04.00 vauva nukkuu

04.00 vauva herätetään ja imetetään (hämärä valaistus, vauvaa ei pidetä hereillä)

04.00-07.00 vauva nukkuu

07.00 vauva herätetään, laitetaan valot päälle ja vauva syö

Tältä siis näyttää meidän päivämme ja tällä tavoin toimimme myös Estellan vauva-aikana. Estella oli vajaa 8 viikkoa, kun lopettimme hänen herättämisensä yöllä ja hän alkoi nukkumaan yönsä putkeen. Hyvistä yöunista huolimatta täysimetin Estellaa 6kk ja imetin häntä 1,5 vuotiaaksi.

LUE MYÖS

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Huomenna tulee tasan kuukausi siitä, kun rakas Eliana saapui täydentämään perhettämme. Voitteko kuvitella, että siitä on jo kuukausi, kun pieni Elianamme syntyi, parkaisi ensimmäisen kerran ja sai vanhempansa itkemään kiitollisuudesta ja rakkaudesta. Kuukausi sitten saivat isosisarukset nähdä pienen nyytin ensimmäistä kertaa ja sen jälkeen ei rakkaudenosoituksia olla säästelty. Kuukausi sitten pieni nyytti oli aivan uusi ja nyt tuntuu kuin hän olisi aina ollut luonamme. Kuukausi sitten pienokaisemme vain lähinnä nukkui ja söi, mutta nyt hän on syömisen jälkeen jo tunnin ajan hereillä. Kuukauden ajan Dom on herännyt joka aamu isompien tyttöjen kanssa ja minä olen jäänyt sänkyyn pienimmän kanssa (iso kiitos tästä Domille). Kuukauden ajan olemme opetelleet uutta arkea ja uusia rutiineja. Kuukauden ajan olemme olleet uppoutuneena vauvakuplaan ja toivon ettei se puhkea ikinä, voisiko ajan edes hetkeksi pysäyttää. Tuntuu ettei mitenkään kerkeä nauttimaan tarpeeksi jokaisesta hetkestä. Kuukauden ajan olemme saaneet ihastella uutta vauvaamme, joka on aivan äärimmäisen rakas meille kaikille. Kulunut kuukausi on mennyt paljon helpommin kuin kuvittelimme. Eliana on todella tyytyväinen vauva ja hän on syntymänsä jälkeen itkenyt kaksi kertaa ja nekin kerrat kestivät alta viisi sekuntia. Sen lisäksi, että uskon rutiineilla olleen myös vaikutusta, sillä hänen ei tarvitse itkeä väsymystä tai nälkäänsä juurikaan, niin uskon hänen olevan myös luonteeltaan melko chilli ja rauhallinen tapaus. Olemme siis saaneet nauttia hyvin leppoisasta suurperheen arjesta ja täytyy todeta, että vauvan syntymä ei kyllä mitenkään ole tehnyt arkeamme rankemmaksi ainakaan vielä. Päinvastoin. Tuntuu, että koko perheemme ottaa kaikki asiat paljon rennommin ja rutiinit ovat lähteneet hyvin rullaamaan. Arki tietenkin muuttuu kokoajan, kun vauva kasvaa, mutta tällä hetkellä perhe-elämä vauvan syntymän jälkeen ei ole kovinkaan paljoa muuttunut. Mitä öihin tulee, niin nekin sujuvat todella hyvin. Herätämme edelleen Elianaa kolmen tunnin välein, mutta parin viikon päästä jätämme yhden yöherätyksen välistä (mikäli vauva itse herää itkemään nälkäänsä, niin syötän toki hänet). Emme siis odota, että vauva alkaa itkemään nälkäänsä, vaan herätämme hänet myös öisin jo ennen kuin kova nälkä yllättää. Kolmen tunnin yöherätykset eivät tunnu tällä hetkellä ollenkaan rankoilta, kiitos varmasti hormonien. Olen vielä niin vauvahuuruissa, että herätyskellon soidessa mielelläni herätän pikkutyypin ja hengailen hänen kanssaan kaikessa rauhassa. Ihan oikeasti, pitäkää minua vaan hulluna, mutta tällä hetkellä aidosti nautin myös yöimetyksistä. Olen myös tällä kertaa saanut hyvin unta heti imetyksen jälkeen, joten sekin on luonnollisesti auttanut jaksamaa. Dom on myös omalta osaltaan ollut isona apuna, että saan nukuttua tarpeeksi. Dom ei tietenkään voi imettää vauvaa, mutta hän on herännyt joka aamu isompien tyttöjen kanssa ja minä olen voinut nukkua vauvan kanssa vauvan ruoka-aikaan asti. Elämä sujuu siis hyvin leppoisasti täällä ainakin toistaiseksi, emmekä missään nimessä pidä sitä itsestäänselvyytenä, vaan olemme tästä todella kiitollisia. Suurimmat haasteet ovat keskimmäisen mustasukkaisuuden kanssa, mikä sekin on ihan luonnollista, kun perheeseen tuli uusi kuopus. Toinen suuri haaste on meidän pihassa makaavat lehdet. Parikymmentä puuta voi ehkä näyttää kauniille, mutta syksyisin tämä lehtien määrä on aivan tajuton. Ja ei, meitä ei Domin kanssa haravoiminen voisi vähempääkään kiinnostaa tällä hetkellä. Pienet ovat siis meidän ongelmamme tällä hetkellä ja siitä olemme aivan mielettömän kiitollisia Taivaan Isälle.Huomenna tulossa paljon kaivattu postaus, nimittäin postausta vauvan rutiineista!

LUE MYÖS

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Torstaina vietettiin tyttöjen päivää, mikä muistuttaa meitä kaikkia syrjinnästä, jota tytöt kohtaavat sukupuolensa takia. Kolmen pienen tytön äitinä en voisi olla onnellisempi, että asun Suomessa ja omat tyttäreni ovat syntyneet Suomessa. Heidän tulevaisuutensa voisi näyttää hyvin erilaiselta, jos vain asuinmaamme olisi eri. Heidän tulevaisuutensa voisi unelmien sijaan näyttää toivottomalle. Omat tyttäreni ovat saaneet etuoikeuden syntyä Suomeen, mutta kaikki tytöt eivät ole yhtä onnekkaita.On äitejä, jotka pelkäävät jo raskausaikana lapsensa olevan tyttö, koska he tietävät ettei hänen tulevaisuus sukupuolensa vuoksi näyttäisi valoisalta. He tietävät, että tyttölasta ei arvostettaisi samalla tavalla kuin poikalasta. On pieniä tyttöjä, joiden unelma-ammatin tavoittelu kaatuu jo siihen etteivät he koskaan pääse kouluun. On pieniä tyttöjä, joiden ei ole aikaa leikkiä ja olla lapsia, vaan heidät pistetään astumaan aikuisen saappaisiin jo aivan liian aikaisin. On pieniä tyttöjä, joita ei arvosteta ja joiden elämälle ei ole arvoa. Kolmen pienen lapsen äitinä en voi olla ajattelematta, että vain syntymällä toiseen maahan tyttärieni elämä olla täysin toisenlainen.

Kiitollisena saan peitellä omat kolme tytärtäni nukkumaan omassa kodissamme Suomessa. Voimme jutella tulevaisuuden haaveista ja uskoa tyttäriimme. Tyttäremme tietävät, että he ovat aivan äärettömän arvokkaita ja rakkaita. Tyttäremme uskovat itseensä sekä toisiinsa, he tietävät olevansa ihan huippu tyyppejä ja pystyvänsä vaikka mihin. Samaan aikaan joku toinen äiti peittelee oman tyttärensä nukkumaan täynnää tuskaa ja pelkoa. Samaan aikaan joku toinen äiti tietää ettei hänen tyttärellään tule milloinkaan olemaan mahdollisuutta opiskella tai hänen elämäänsä ei edes arvosteta. Pienet tytöt ja niin eri arvoisissa asemissa vain, koska he syntyivät eri maissa. Maailma on epäreilu ja sairas!

Hyvinvointivaltiossa (missä ihmiset kehtaavat välillä todeta, että tämä ei ole enää mikään hyvinvointivaltio…) niinkuin Suomessa elämme todella hyvää ja tasa-arvoista elämää. Kiitollisuuden lisäksi tulisi meidän kuitenkin aina muistaa, että kaikilla ei ole yhtä hyvä tilanne ja meillä on mahdollisuus auttaa.

Yksi ystäväni kirjoitti facebookissaan näin: ” Yhden tytön olen jo saanut saatella koulun ekojen luokkien läpi. Kenialainen 10-vuotias kummityttömme saa käydä koulua sen sijaan, että joutuisi jäämään jo lapsena töihin kurjiin oloihin.Kummina saat muuttaa yhden lapsen tai jopa yhteisön koko elämän. Suosittelen alkamaan kummiksi tytölle tai muulle esim. täältä: https://www.fida.info/kummikohde/nairobin-katulapset “ . Tämä teksti kosketti minua paljon, eikä pelkästään sen takia, että nämä ihanat ihmiset olivat antaneet omastaan ja mahdollistaneet tälle tytölle koulun. Koin piston omassa sydämessäni. Mitä minä olen tehnyt niiden tyttöjen hyväksi, jotka eivät saaneet yhtä hyviä kortteja elämään kuin omat tyttäreni? En mitään. En siksi, että en olisi halunnut, vaan siksi, että olin elänyt onnellisesti omassa perhekuplassani ja ajatellut aivan liian vähän sitä tosi asiaa ettei kaikilla tilanne ole yhtä hyvä. Kiitos siis tälle ihmiselle muistutuksesta, että meillä on todellakin mahdollisuus muuttaa tyttöjen (sekä muiden apua tarvitsevien) elämiä omalla panoksellamme.

Pidetäänhän siis muinakin kuin tyttöjen päivinä sitä totuutta yllä, että maailmassa on paljon avun tarvitsijoita ja ollaan myös valmiita auttamaan heitä.

LUE MYÖS

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

*Postaus toteutettu yhteistyössä Oran kanssa

Instagramissa on vilahtanut meidän Elianan keltaiset vaunut jo useampaan kertaan ja muutamia kokemuksia oran vaunuista olen siellä ehtinyt kertoakin. Osa saattoi nähdä myös sen videon, missä esittelin autotallissamme olleita rattaita, joita Orat mukaanlukien oli kuudet. Orat on hankittu viimeisinä. Miksi ihmeessä niin monien rattaiden omistajina tarvitsimme vielä Oran Unto- vaunut? Vastaus on todella yksinkertainen: koska ne ovat ihan huiput!kokemuksia oran vaunuistaKun Eliana ilmoitti tulostaan aloin katselemaan erilaisia vaunuja. Dom nauroi, että toiset pohtii yhtä kauan ja tarkkaan auton hankintaa kuin minä vaunujen hankintaa. Meille oli alusta asti selvää, että hyvien tuplien rinnalle tarvitsemme myös hyvät ns.normivaunut. Vaunujen tärkein ominaisuus on ehdottomasti käytännöllisyys. En yksinkertaisesti tee mitään vaunuilla, mitkä ovat kätevät ainoastaan kauppakeskuksissa. Yksi minulle tärkeimpiä kriteereitä vaunuissa olikin, että niiden on kuljettava eteenpäin vaivattomasti säällä kuin säällä. Suomessa sää ei aina ole yhtä aurinkoinen kuin tänä kesänä ja en millään halua vetää vaunuja väkisin perässäni loskan estäessä renkaiden liikkumisen. Oran vaunuja olin testannut jo aiemmin, joten tiesin vaunujen kulkevan vaivattomasti niin tasaisilla kaduilla kuin metsäretkilläkin. Oran-vaunuissa hyvinä puolina renkaiden lisäksi oli kotimaisuus. Ne ovat Suomessa suunnitellut ja osa heidän vaunuistaan myös ommellaan Suomessa. Ora-vaunuissa on mietitty kaikki tarkkaan. Vaunuissa on aurinkokuomu, minkä voi taittaa sisäpuolelle, mikäli sitä ei tarvitse. Aurinko kuomu tekee vaunuista myös entistä suojaisemmat ja vauva saa olla rauhassa tuulelta. kokemuksia oran vaunuistaSuuri plussa on myös vaunukopassa sijaitseva vetoketju, minkä avatessa saa kätevästi vauvan napattua kopasta pois ilman, että koko päällistä tarvitsee irrottaa. Oran vaunujen kankaisiin ei ole lisätty terveydelle haitallisia lisä- tai käsittelyaineita ja niille on myönnetty Ökö-tex Standard 100- sertifikaatti. Ulkokankaat ovat lisäksi Bio Eco Finish- kostauskäsiteltyjä eli PFC sekä PFOA vapaita. Unton kaikki kankaat ovat irrotettavissa sekä pestävissä. kokemuksia oran vaunuistaOran Unto- vaunut ovat olleet käytössämme pian neljä viikkoa ja täytyy todeta, että olemme niihin aivan supertyytyväisiä. Käymme päivittäin lenkillä metsässä ja vaunut kulkevat maastossa erinomaisesti. Vaunulenkille on ihana lähteä, kun vaunut ovat hyvät niin työntäjälle ja ennen kaikkea työnnettävälle. Eliana on ollut kovin tyytyväinen uusissa vaunuissaan ja hereillä ollessaan hän jaksaa tsekkailla keltaisia vaunujaan hyvinkin pitkään. Suuret kiitokset vielä Oralle yhteistyöstä. Olemme olleet todella tyytyväisiä vaunuihin ja näitä on ilo suositella muillekin!

LUE MYÖS

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

NIMIVAIHTOEHTOJA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM