Huolestunut äiti!

Varmasti monella meistä on muistikuvia omasta lapsuudesta, kun ei heti vastannut äidiltä tulleeseen puheluun ja äiti oli jo huolesta soikeana. Muistan useammankin kerran, kun oma äitini soitti vain tarkistaaksen kaiken olevan hyvin, koska oli kuullut ambulanssin äänen. Myönnän muutaman kerran ajattelleeni, että äidit huolestuvat niin turhasta. Nykyään ymmärrän äitiäni enemmän kuin hyvin.Omat lapseni kulkevat onnekseni vielä kanssani, eikä minun tarvitse stressata osaavatko he katsoa autot ja ovatko he hyvien tyyppien seurassa. Siitä huolimatta huomaan jatkuvasti olevani huolissani jostakin. Esikoisen aloittaessa eskarin stressasin saako hän hyviä kavereita ja miten eskari-vuosi lähtee sujumaan. Keskimmäisen seuratessa isosiskonsa jalanjälkiä ja harjoitellessa päällä seisontaa olen huolissani, jos hänelle sattuu jotakin. Kuopuksestamme niinkuin muistakin tytöistä olen alkanut stressaamaan jo hänen ollessa vatsassani, eikä huolehtimisille taida olla loppua niin kauan kuin minussa henki pihisee.Pikkuneitimme täyttää huomenna kolme viikkoa ja olen koko päivän ollut todella huolestuneesta hieman huolestuneeseen. Miksikö? No, siksi, että lapsemme ei itke. Tyttäremme ei ole itkenyt kertaakaan synnytyksen jälkeen ja tänään huolestuin siitä todella. Onneksi tällä kertaa googlen sijaan soitin äidilleni ja siskolleni. Siskoni rauhoitteli minua, että miksi vauvan tarvitsisi itkeä, jos hänellä on kaikki hyvin. Hän rauhoitteli minua ja kertoi, miten useasti vauvojen tarvitsee itkeä saadakseen ruokaa. Meidän vauvalla on tietty rytmi, joten hänet herätetään ruokailemaan ja hänelle tarjotaan ruokaa jo ennen kuin hänelle ehtii tulemaan kova nälkä. Hänen ei tarvitse itkeä nälkäänsä. Toinen asia, mitä vauvat useasti itkevät ovat väsymys. Meidän neiti on alusta asti osannut nukahtaa itse ja laitamme hänet nukkumaan jo hieman ennen uniaikaa, joten hän ei ehdi tulemaan yliväsyneeksi. Välillä hän nukkuu omassa sängyssään, välillä vaunuissa ja useasti kantorepussa. Häntä ei nukuteta rinnalle, joten havahtuessaan unestaan on hänellä sama tilanne kuin nukahtaessaan, joten hän osaa jatkaa uniaan ilman erillistä uudelleen nukuttamista tai itkua. Kolmas asia, mitä vauvat useasti itkevät ovat erilaiset vaivat, mitä vauvoilla voi olla. Eikö minun äitinä pitäisi huolestumisen sijaan olla äärimmäisen kiitollinen ettei meidän pikkuisella ole mitään vaivaa?Tämän siskoni rauhoittelun jälkeen yritin ottaa vähän iisimmin, mutta edelleen huomaan olevani hieman huolissani. Onko varmasti kaikki hyvin? Toisaalta, jos vauva itkisi paljon, niin olisin varmasti yhtä huolissani, että mikä hänellä on hätänä. Olipa siis tilanne niin tai näin, niin  aina olen huolissani. Minuun on taidettu synnytettyäni ensimmäisen  lapseni tähän maailmaan sisäänrakentaa joku “aina huolissaan”-systeemi. Ja useamman lapsen kanssa tilanne ei yhtään ole helpottunut päinvastoin, nyt stressaan kolme kertaa enemmän kaikesta. Tuskin olen ainoa äiti, joka kokee samoja fiiliksiä. Sitä vaan rakastaa omia lapsiaan niin paljon, että ei edes kestä ajatusta siitä, jos heillä olisi jokin huonosti.

LUE MYÖS

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

NIMIVAIHTOEHTOJA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

1 Comment
  • Anu Koo
    Posted at 14:58h, 09 October Reply

    Minua kiinnostaisi tietää enemmän tuosta vauvan rutiinista ja aikataulusta, siis ihan konkreettisia kellonaikoja ja siitä, et miten olette luoneet tuon rytmin? Itse olen yrittänyt omalle (5vkoa) vauvalle luoda jotain aikatauluu päiviin, mut en ymmärrä miten onnistuisin.

Post A Comment