Jos haluat kokea olevasi maailman surkein lastenkasvattaja, niin heitä vaikka ajatuksiasi kasvattamisesta äitien keskustelupalstalle. Sillä ei juurikaan ole väliä, mitä kirjoitat, nimittäin saat anyway varmasti hyvän kasan ilkeitä kommentteja ja voit syyllistää itseäsi loppuviikon, kuinka et ole tehnyt mitään oikein. Jos et imetä vauvaasi, niin olet itsekäs (vaikka se johtuisi ihan puhtaasti sinusta riippumattomista asioista). Jos imetät vauvaasi, niin tulit ainoastaan leuhkimaan asiasta julkisesti tehdäksesi itsestäsi paremman äidin. Jos kannatat perhepetiä, niin unissasi käännyt kuitenkin hänen päälleen. Jos vauva nukkuu omassa sängyssään, et vastaa vauvan tarpeisiin ja vauva kokee olonsa hylätyksi. Mikäli synnytit sektiolla, et synnyttänyt ollenkaan. Mikäli synnytytit kivunlievityksen kanssa, niin et tiedä mitään synnytyksestä. Mikäli synnytit luomusti, niin pidä se omana tietonasi tai olet taas se ylpeilevä äiti, joka kerää timantteja kruunuunsa. Jos kerrot väsymyksestäsi, niin sinulta kysytään. miksi ikinä hankit lapsia, koska lapset voivat valvottaa. Jos taas lapsesi nukkuvat öisin kellonympäri, niin jälleen kerran pidä se omana tietonasi, kukaan ei halua kuulla sitä. Aloittaja tullaan luultavasti haukkumaan lastenkasvatustaidoistaan tai jos ei tulla, niin kommentit voidaan ainakin hyvällä väärinymmärryksellä ymmärtää niin. Sinun normaali kommenttisi voidaan aina tulkita ilkeilyksi, syyllistämiseksi tai leuhkimiseksi, vaikka olisit kuinka ystävällisesti kommentin lämpimin ajatuksin kirjoittanut.Siellä vallitsee aivan järkyttävä syyllistämisen sekä syyllistymisen kulttuuri. Äitiys on täynnä tunteita ylitsevuotavasta rakkaudesta jopa niihin ärsyyntymisen tunteisiin. Omat lapset ovat jotain niin äärettömän rakasta, tärkeää ja valloittavaa, mutta usko tai älä, joskus jopa äitiä saattaa ärsyttää. Varmasti (melkein) jokainen äiti haluaa lapsilleen vain parasta. Ehkä juuri siitä syystä me äidit syyllistymme helposti, eikä sitä yhtään helpota se, että sinua syyllistetään. Mikäli ei omaa hyvää itsetuntoa ja kovaa kuorta, niin en suosittele ensimmäisenä hakemaan apua tai tukea keskustelupalstoilta, missä kirjoittelee sadat äidit. Ymmärryksen ja myötätunnon sijaan saatat saada osaksi vain syyllistämistä ja haukkuja.Olen jo kauemmin miettinyt, että mistä tämä johtuu. Useimmiten ilkeilyn takana saattaa olla oma pahaolo, mitä puretaan muihin. Joskus kirjoituksen saattaa lukija tulkita väärin. Siinä, missä toisen tekstissä joka toinen merkki on hymynaama-emoji, niin toisen tekstissä saattaa olla hymynaamojen sijalla huutomerkkejä ilman sen kummempaa miettimistä, mitä ne merkit voivat lukijalle viestittää. Meillä jokaisella on erilainen tapa kirjoittaa ja tulkita tekstejä. Aina kyseessä ei ole kirjoittajan tahto tuomita tai syyllistää, vaan joskus toinen voi kertoa erilaisesta tavastaan toimia ihan hyvää hyvyyttään. Itse kerron mielelläni meidän vauvan rytmittämisestä, koska meidän perheessä se on ollut aivan mielettömän hyvä juttu. Haluan kertoa siitä, jos siitä on myös muille apua, en kertoakseni sen olevan ainoa oikea tapa toimia. Toinen ihminen saattaa kuitenkin tulkita tekstini väärin, vaikka niin ei missään nimessä ollut tarkoitukseni.Joskus oma toimintapa nähdään oikeana ja toisen vääränä, vaikka oikeasti usein kyseessä on kaksi oikeaa, mutta erilaista tapaa toimia. Itse en ole lapsentahtisuuden (täältä voit lukea, miksi loimme vauvallemme rytmin) kannattaja, mutta se ei silti missään nimessä ole väärä tapa toimia, vaan täysin yhtä oikea toimintapa kuin minun toimintapani. On paljon yhtä oikeita tapoja toimia, vaikka ne olisivatkin päinvastaiset. Aina ei ole oikeaa ja väärää, on erilaisia tapoja ja hyvä niin, sillä myös kaikki perheet ovat erilaisia. Tietenkin on olemassa myös niitä ääripää asioita, mitkä ovat ehdottomasti vääriä eikä ainoastaan erilainen tapa toimia ja niihin tilanteisiin tietenkin tulee myös ulkopuolisten puuttua, eikä vain antaa lasten kärsiä. Mutta on myös hyvä muistaa, että useimmiten kyseessä on kuitenkin kaksi yhtä oikeaa, mutta erilaista tapaa.

Tästä tullaankin siihen, että aina ei kyse ole ollenkaan toisen äidin syyllistämisestä (vaikka tätäkin äitipalstoilla on…paljon). Kuinka usein sitä itsekin syyllistyn asiasta ilman, että kukaan syyllisti minua. Kuinka usein koen toisen ihmisen hyökkäävän minua kohti, vaikka hän ainoastaan ehkä halusi tietää enemmän, miksi teen niinkuin teen. Äitiys on niin herkkä aihe puhua. Äitiys on jotain niin tärkeää, koska se millainen äiti minä olen kohdistuu suoraan lapsiini. Siksi ehkä pienetkin asiat saattavat sattua syvälle ja juuri tästä syystä meidän äitien pitäisi olla varovaisia miten toisillemme puhumme. Olemmeko toistemme tukena vai syyllistämmekö toisiamme tunteaksemme itsemme paremmiksi. On myös itse hyvä muistaa ettei syyllisty kaikesta, toisen kertoessaan erilaisesta tavastaan toimia, nimittäin ei ole vain oikeaa ja väärää tapaa. Olisi niin hienoa, että me äidit lopettaisimme kaiken toistemme syyllistämisen, mutta yhtä suuren ongelman näen olevan meidän äitien itsemme syyllistämisen. Ehkä äiti-palstat eivät ole ihan niin pahoja, mitä niistä puhutaan. Ehkä osan me äidit vain koemme liian raskaasti ja syyllistymme, koska luulimme toisen syyllistävän meitä.

LUE MYÖS

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Meillä on viimeisten parin viikon aikana sairastanut koko porukka. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Kipeänähän ei tykkää olla kukaan. Ja sairastelusta on vaikea nauttia. Kaikki paikat särkee, ensin on kylmä ja sitten hirveä hiki, missään asennossa ei ole hyvä olla, väsyttää, mutta nukkuminenkin on katkonaista ja ruokaa pitäisi syödä, mutta sekään ei maistu. Sairastaminen ei yksinkertaisesti ole kivaa, paitsi jos on yhtä positiivinen kuin pienet lapset.Amelie ja Estella mittasivat vuoron perään toisiltaan kuumetta ja mittarin liikahtaessa kuumeen puolelle tytöt hyppivät ilosta. Samalla, kun yritin selittää heille ettei sairastelu ole leikin asia eikä siitä pitäisi iloita, niin mietin miten hienoa on, että lapset näkevät hyvää kaikessa, jopa sairastelussa. Juttelimme lasten kanssa sairastamisesta ja näimme tämän hyvin eri silmin. Sen sijaan, että minä toruin lapsiani heidän ajatusmallistaan, niin olisi minun ehkä aika miettiä omaa ajatusmaailmaani. Ei kaikesta tarvitse ajatella niin negatiivisesti. Miksen itsekin opettelisi näkemään niissä ei- niin- kivoissa- hetkissä positiivisia asioita? Miksen itsekin voisi nauttia siitä kaakaolasillisesta yhtä antaumuksella kuin meidän kaksivuotias. Miksen itsekin voisi istua takan vierellä ihailemassa tulta samalla haltioituneella katseella kuin meidän kuusi vuotias? Arkiset asiathan ovat niitä parhaita ja haluan itsekin oppia nauttimaan niistä yhtä paljon kuin pienet lapset. Arkipäivät ovat täynnä ihan mielettömiä hetkiä ja ohitan ne liian usein niiden arkisuuden takia. Osaisinpa itsekin nähdä sairastelun yhtä positiivisesti kuin tytöt. Tytöille sairastelu tarkottaa jatkuvaa ruokapalvelua sohvalle, hemmottelua, ohjelman katsomista, tunti tolkulla afrikan tähden pelaamista, päivisin kirjan lukemista takkatulen äärellä, lämpimän kaakaon juomista ja kiirettömiä hetkiä kotona perheen kanssa. Saa luvan kanssa vaan maata koko päivän vain vaihtaen paikkaa sohvalta takan viereen. Okei, ihan realistina on pakko todeta, että pienten lasten vanhemmille ei sairastelu todellakaan tarkoita koko päivän makoilua ja pelkkiä kiirettömiä hetkiä. Mutta silti lyön vetoa, että me aikuisetkin voisimme nähdä ne nihkeätkin hetket paljon positiivisemmassa valossa. Olen aivan mielettömän kiitollinen, että meidän perheessä asuu kolme pikkutyyppiä, jotka joka päivä opettavat meille vanhemmille jotain uutta. 

Tyttöjen mekot saatu LeutoKidsiltä. Leutokidsillä on aivan ihania vaatteita, niin lapsille kuin aikuisillekin <3

LUE MYÖS

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

BMW 740 E

Olimme viime kuussa Domin kanssa käymässä Haikon Kartanossa ja vierailumme aikana saimme myös käyttöömme BMW 740 E:n. Eliana oli mukanamme reissussa, joten hänkin pääsi testaamaan kyseisen auton kyydissä olemista. Kiinnitimme Domin kanssa hyvin eri asioihin huomiota autossa. Siinä, missä oma huomioni kiinnittyi kauniin värisiin penkkeihin tai siihen ettei auton avaimia tarvinnut laittaa virtalukkoon, niin Dom fiilisteli auton kiihtymistä sekä auton huippunopeutta (140 km/h) pelkällä sähkömoottorilla. Itse en autoa ajanut, vaan pysyttelin hyvin tyytyväisenä pelkääjän paikalla. Elianakin tuntui tykkäävän auton kyydistä, sillä pikkuneiti nukkui koko matkan tyypilliseen tyytyväiseen tapaansa. bmw 740 eBMW 740 E:n kyydissä kelpasi istuskella. Ajelimme pitkin Porvoota katsellen kauniita paikkoja, vaikkakin Domin huomio kauniin vanhakaupungin katselun sijaan taisi olla vain autossa. Autoajelut ovat myös aivan mahtavaa parisuhdeaikaa. Pienten lasten vanhempina olemme huomanneet, että autossa istuessa lapset piirtelevät useimmiten keskenään ja me vanhemmat voimme keskustella rauhassa. Autossa ei myöskään tule mieleen alkaa täyttämään tiskikonetta tai tarttua imurin varteen. Automatkat ovat siis täydellinen mesta jutella myös syvällisempiäkin asioita ilman, että toisen pitää samalla tehdä kymmentä muuta asiaa.bmw 740 eAjelumme jälkeen palasimme takaisin Haikon Kartanon pihaan ja Dom taisi tehdä pientä surutyötä luopuessaan BMW:n avaimista. Itse naureskelin Domille, mutta hypätessämme meidän omaan kylmään autoon, tuli aika nopeasti ikävä BMW:tä. Onneksi meidänkin auto lämpeni nopeasti ja on sekin ihan hyvä auto, vaikka ei ehkä kiihdykään nollasta sataan viidessä sekunissa tai omista kauneimpia nahkaisia penkkejä, sähkömoottorista puhumattakaan. Tällä autolla kelpaisi lähteä ajelemaan myös Itävallan Alpeille! bmw 740 e

LUE MYÖS

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

Toteutettu yhteistyössä Ipanainen– kanssa

Halusin tehdä postauksen kantamisen varusteista ja kertoa, että kantamisen ei tarvitse loppua, vaikka lämpimät kesäkelit ovatkin päättyneet. Olen aina nauttinut lapsen kantamisesta ja hänen lähellä pitämisestä, mutta olen aina mieltänyt kantamisen sisätiloihin tai kesäkeleihin sopivaksi. Elianan raskausaikana selailin Ipanaisen sivuja ja huomasin, kuinka paljon erilaisia kantotakkeja heillä on myynnissä. Halusinpa sitten lenkkeillä vauva sylissä, lähteä kaupungille fiksussa kantotakissa tai istua sadekelillä hiekkalaatikon reunalla, niin heiltä löytyi joka säähän sopiva kantotakki sekä myös muut tarvittavat varusteet.Elianan synnyttyä puuttui hankintalistalta vielä se yksi tärkein hankinta nimittäin Tula-Explore-kantoreppu (missä vauvaa voi kantaa ilman vauvatukea ihan vastasyntyneestä lähtien sekä myöhemmin vauvaa voi kantaa myös etupuolella kasvot menosuuntaan) sekä kuori-kantotakki, mitä voi kerrospukeutumisella käyttää lähes säässä kuin säässä. Alkusyksystä en pukenut itseni tai vauvan päälle normaaleja sisävaatteita enempää, jolloin kuoritakki toimi lähinnä vauvalle hyvänä tuulen suojana. Eilen lähtiessämme ulos paloasemalle lasten kanssa mittari näytti -4 astetta. Edelleen kuoritakki toimi hyvin, mutta tällä kertaa puin niin itselleni kuin vauvallemmekin hieman enemmän alle. Vauvalle laitoin merinovillabodyn ja – sukkahousut, niiden päälle vielä villahaalarin ja fleecehaalarin. Itselleni puin myös merinovillaa ja fleeceä ja tämän päälle kantotakimme, mikä on kuoritakki. Vauvan puin myös Ipanaiselta saadut kypärämyssyn sekä lapaset, mitkä myöskin olivat merinovillaa. Kypärämyssyn päälle laitoin vielä fleecepipon vauvalle.Eilinen oli ensimmäinen pakkaspäivä Tulan kanssa ja hieman pelotti, että pysymmekö kummatkin lämpiminä. Lopputulos oli, että pysyimme vähän liiankin lämpiminä. Onkin erittäin hyvä ottaa huomioon, että vauva ja äiti lämmittävät toisiaan ja varsinkin vauvalla on huomattavasti lämpimäpi takin sisällä kuin mitä kuvitella saattaa. Olimme 1,5 h ulkona pakkasessa ja tullessamme kotiin oli vauva hieman hikinen, joten en ainakaan enempää laittaisi näillä pakkasilla vaatetta vauvalle takin alle. Suosittelen myös pukemaan vauvan ihoa vasteen villaa, mikä siirtää kosteutta pois iholta, vaikka hieman hikoilisikin. Tietenkin kantotakista riippuu paljonko vauvalle kannattaa takin alle pukea.Toki vauvaa voi myös kantaa ilman kantotakkia, jolloin vauvalle tarvitsee pukea huomattavasti enemmän päälle. Tällöin ei kuitenkaan äidin ruuminlämpö lämmitä juurikaan vauvaa, eikä vauva ole samalla tavalla tuulensuojassa ja mikä on nihkeetä, niin mennessäsi sisään tai ulos, pitää sinun aina riisua tai pukea vauvaa. Kantotakki mahdollistaa sen, että voit marssia nukkuvan vauvan kanssa sisälle ja riisua vaatteita ilman, että vauva herää. Iso suositus siis kantotakille. Ipanaisen kantotakkeja pääset katsomaan täältä.Haluan myös sanoa, että en ole mikään kantoexpertti ja itsekin vielä treenailen tätä kantamista. Aina oppii jotakin uutta ja nyt kerron yhden virheen, mitä itse tein Tulan kanssa. Tulan käyttäminen on superhelppoa, mutta siitä huolimatta suosittelen tsekkaamaan ohjeet, että kantaminen voi sinulle ja vauvalle olla vieläkin mieluisampaa. Tula-Explorea voi siis käyttää aivan pienenkin vauvan kanssa sen hyvien säätömahdollisuuksien ansiosta. Kyseissä tulassa pystyy säätämään leveyttä neppareilla kolmeen eri leveyteen. Aivan pienen vauvan kanssa säätö kuuluisi olla pienimmällä, mutta itse unohdin tämän säädön muuttaa, jolloin aluksi vauvan jalat eivät osoittaneetkaan alaspäin, vaan jalat olivat suorina sivuillepäin. Ethän siis tee samaa virhettä kuin minä, vaan muistat tarkistaa, että vauvan jalat taipuvat polvista ja jalanpohjat osoittavat alaspäin. Kaikissa Tula-kantorepuissa tämä ei kuitenkaan ole mahdollista ja esimerkiksi 2012- vuonna ostamassani Tulassa on vauvatuki erikseen. Suosittelen siis ehdottomasti tarkistamaan, että millainen Tula sinulla on ja miten juuri sitä käytetään. Ipanaisen ihana Anni kertoi myös, että yksi yleisimmistä virheistä on, että vyötäröhihna asetetaan väärin. Se nimittäin kannattaa asettaa oman vyötärön korkeudelle siten, että lapsen peppu on suunnilleen oman navan korkeudella. Olkahihnat puolestaan kiristetään siten, että lapsi asettuu tiiviisti kantajaa vasten. 

Mikäli vielä kysymyksiä herää, niin kannattaa ehdottomasti tsekata Ipanaisen sivuilta Ipanaisen sivut, missä on vastaus lähes jokaiseen kysymykseen. Kannattaa myös lukea Ipanaisen teksti talvikantamisesta.

LUE MYÖS

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Ei, imetys ei ole itsestään sulattanu jokaista tullutta kiloa ja kasvattanut aikaisemmin olleita lihaksia takaisin? Olen kirjoittanut aiemmin postausta, kuinka itselläni toisella kerralla tulleet raskauskilot tuntuivat olevan kymmenen kertaa tiukemmassa kuin ensimmäisellä kerralla. Pelkkä imetys ei enää vienytkään jokaista tullutta kiloa mukanaan.treenaaminen synnytyksen jälkeenTottakai tämä oottaa aikaa ja se on täysin normaalia. Olenhan vatsassani kasvattanut toista ihmistä yhdeksän kuukauden ajan, jonka jälkeen synnyttänyt ja muuntaunut ruoka-automaatiksi, niin kyllähän se saa näkyä tässä kropassa. Siitä huolimatta olen itse pikkuhiljaa halunnut aloitta treenaamisen, sillä oikeasti nautin siitä. Kävimme taannoin Domin kanssa keskustelua halustani aloittaa treenaaminen taas salilla. Kerroin Domille, että en  ole valmis vielä menemään yli kymmenen kilometrin päähän pikkutyypistämme, joten sovimme, että Dom tulee tyttöjen kanssa siihen salin viereiseen puistoon leikkimään treenini ajaksi ja näin Eliana voi nukkua vaunuissa vain n.100 metrin päässä minusta. Voin siis treenata hyvillä mielin ilman stressiä, kun tiedän nuorimmaisemme olevan aivan lähellä, mikäli hänelle yllättäen iskisi jäätävä ikävä (tai siis, jos minulla iskee se jäätävä ikävä).En myöskään koe treenaamista mitenkään rankaksi vauva-arjen keskellä, vaan päinvastoin. Tähän varmasti suurena syynä on se, että vauvamme nukku yöt jo ilman heräämisiä. Olen silti ehdottomasti sitä mieltä, että mikäli et nauti treenaamisesta, niin sinne ei todellakaan ole mikään kiire vauva-arjen keskeltä. Tärkeintä on nauttia pienokaisesta ja perheestä sekä kuunnella omaa kroppaansa armollisesti. Itselleni raskausaika on se aika, jolloin ei treenattua tule ollenkaan, koska olen semi heikossa hapessa. Synnytyksen jälkeen taas olen ollut energinen ja virkeä ja lähdin kiertelemään vauvan kanssa jo osastoa pienokaisen ollessa vain 3h vanha. treenaaminen synnytyksen jälkeen

Juuri synnyttäneen on hyvä välttää:

– Hyppyjä, koska se aiheuttaa painetta lantionpohjaan.

– Tärähtelyä ja nopeita käännöksiä vaativia lajeja, koska nivelten palautuminen ottaa aikaa, jopa yli puoli vuotta.

– Vatsalihaksia ei myöskään tulisi treenata, ennen kuin olet tarkistanut vatsalihasten palautuneen. Nimittäin vatsalihakset ovat synnytyksen jälkeen erillään.

– Uimista ei myöskään suositella tulehdusriskin vuoksi, kunnes jälkivuoto on loppunut.

Muistathan ennen suorien vatsalihasten treenaamista tarkistaa, että lihakset ovat palautuneet. Jos aloitat treenaamisen ennen tarkistamista, voi rako venyä entisestään ja palautuminen hidastua.

Tarkista vatsalihastesi palautuminen näin:

– Asetu selinmakuulle lattialle jalat hieman koukussa

– Aseta yksi tai kaksi sormea suorien vatsalihasten väliin hieman navan yläpuolelle

– Nosta pää ja olkapäät irti lattiasta kohti polvia. Tällöin tunnet vatsalihakset sormien kummallakin puolella

– Mikäli et vatsalihaksiasi tunne, niin aseta kolme tai neljä sormea vatsalihastesi väliin ja toista sama liike

– Löytäessäsi vatsalihasten reunat, tulisi etäisyyden olla n.2,5cm toisistaan eli kahden sormen verran. Tällöin ei ole estettä suorien vatsalihasten treenaamiselle.

– Mikäli väli on suurempi, ei treenaamista tulisi vielä aloittaa.

*Kuvissa näkyvät Hummel :in kengät ovat saatu Color4care :lta. Siellä on muuten tällä hetkellä menossa huimat alet. Sieltä löydät niin käytännölliset tennarit kuin työvaatteetkin. Pääset katsomaan ale-tuotteita täältä.

Sunnuntaina vietimme rakkaan tyttäremme, Alessa-Elianan sekä siskoni pojan, A-O:n siunaustilaisuutta. Vauvoilla on ikäeroa vain kaksi viikkoa, joten päätimme juhlia serkuksia yhdessä. Aiemmin blogissa jo kirjoitinkin, että vauvaamme ei kastettu, vaan hän saa vanhempana itse päättää haluaako hän kasteen. Kasteen sijaan pienten aarteidemme puolesta rukoiltiin. Lasten siunaaminen tapahtui seurakunnassa, missä paikalla oli niin tuttuja kuin tuntemattomiakin. Pastori Tommi piti aivan ihanan puheen, minkä jälkeen siskoni mies Andreas, sekä Alessa-Elianan “kummit” (lapsillamme ei ole virallisia kummeja, koska heitä ei ole kastettu) lauloivat biisin “You Say” ja itkuhan siinä tuli. Siunaustilaisuus oli lämmin ja kaunis hetki, mitä ei varmasti ikinä unohda. Siunaustilaisuuden jälkeen olimme kutsuneet siskoni luokse sukua kanssamme juhlimaan pikkuisiamme. Ruokana oli siskoni tekemää superherkullista carrykana-keittoa. Siskoni ehdotus oli tehdä kunnon ruoka, kun itse ajattelin vain suolaista ja makeaa kahvipöytään. Ruoka osoittautui erittäin hyväksi valinnaksi, sillä jokaisella meillä oli aivan tajuton nälkä siunaustilaisuuden jälkeen. Oli hyvä täyttää oma ja lasten vatsa ensin kunnon ruoalla, koska tämän jälkeen tulikin söytyä herkkuja vähän liikaakin.Ystäväni Demi oli jälleen kerran leiponut juhliimme kakut, en kestä miten kauniita kakkuja Demi tekee aina. En enää pysy edes laskuissa mukana montako kakkua Demi on meidän perheellemme tämän vuoden aikana leiponut. Myös äitini oli leiponut kaksi suklaa-juustokakkua sekä siskoni miehen äiti oli leiponut yhden kakun. Näiden herkkullisten kakkujen lisäksi saimme Arnoldsilta* donitseja, mitkä hupenivat melko nopeasti telineestään lasten vatsaan. Ainiin, ja teinhän minäkin cakepopseja, mitkä edellisenä iltana kaatuivat kipostaan pöydällä ja jälleen kerran tuli todistettua, että nää leipomisjutut ei vaan oo mun heiniä. Kaikki koristeet juhliin olivat Decora Houselta*. Oli niin helppoa kauppojen kiertelyn sijaan vain mennä heidän nettisivuilleen ja lisäillä ostoskoriin tarvittavat asiat serveteistä pöytäliinaan ja donitsitelineeseen. Decora Houselta löytyi myös ihanaa köynnöstä, missä oli valoja ja mielestäni nämä sopivat ihanasti pöydälle näin pimeänä vuodenaikana. Kakkukoristeet lasten nimellä puolestaan on saatu Puiselta*. Jo ennen vauvamme syntymää puhuin Domille, että haluan vauvallemme hänen nimellään varustetun kakkukoristeen hänen siunaustilaisuuteensa. Juhlien jälkeen kakkukoriste on ollut koristeena Alessa-Elianan kuvan vierellä. Kakkukoriste on ihana muisto tuosta kauniista päivästä.Isompien tyttöjen mekot ovat Kukkuukidsiltä* ja Eliana puolestaan pukeutui isoäidiltä saatuun mekkoon ja myöhemmin Eliana puki ylleen isomamilta saadun mekon. Tyttöjen asusteet olivat FAFA-collectionilta* sekä Forminisandmommies:lta*. Olin todella tyytyväinen tyttöjen asukokonaisuuksiin!

Juhlat sujuivat aivan mielettömän hyvin ja leppoisasti. Myös meidän pikkuihmiset olivat todella tyytyväisiä, vaikka päivänaikana menivät syömis- ja nukkumisrytmit hieman uusiksi. Myös isosiskot nauttivat juhlistaan aivan mielettömästi, eikä vähiten herkkujen takia 😉 Päivä oli kaunis ja olemme Domin todella kiitollisia kaikille, jotka tekivät pienemme päivästä ikimuistoisen.

*= saatu yhteistyönä

LUE MYÖS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Blogipostaus toteutettu yhteistyössä Naantali Span kanssa.

Pari viikkoa sitten täytti perheemme ainoa miespuolinen henkilö 30-vuotta. Halusimme juhlistaa Domin 30-vuotissynttäreitä hänelle mieluisimmalla tavalla ja utelinkin häneltä muutamaan otteeseen millaisista juhlista hän eniten tykkäisi. Isojen bileiden sijaan Dom kertoi mieluummin juhlivansa päiväänsä rennosti perheemme kesken, joten aloitimme suunnittelemaan ihanaa synttäripäivää Domille. Kysyin Amelielta, että olisiko hänellä ehdotusta, mitä tekisimme perheenä iskän synttäripäivänä. Tottakai hänellä oli ehdotus ja tietenkin sellainen ehdotus, mistä iskän lisäksi nauttisi myös kaikki muutkin perheessämme. Olimme olleet Naantali Spassa tyttöjen kanssa n. pari vuotta sitten ja Amelie ihastui paikkaan täysin. Tuon parin vuoden takaisen miniloman jälkeen on Amelie useasti kysynyt milloin menemme uudelleen kyseiseen kylpylään. Amelien sanojen mukaan tuo paikka oli kuin linna kultaisine koristeineen, kylpylästä ja suuresta leikkihuoneesta puhumattakaan. Kysyessäni ehdotuksia, mihin voisimme marraskuun alussa mennä, ei tarvinnut vastausta kovin kauan odottaa. Amelie vastasi samantien, että viedään iskä sinne linnahotelliin. Itse asiassa se oli aivan huippu ehdotus. Lomasta Naantali Spassa nauttii aivan varmasti kaikki pienimmästä suurimpaan.Tiesin Domille olevan tärkeää, että myös pikkutyyppimme nauttivat päivästä. Trust me, lomailu on paljon mukavempaa ja leippoisempaa kuin lomakohde on sopiva ja mieluinen myös perheen pienimmille.  Kun lapset nauttivat reissusta, niin myös aikuiset nauttivat siitä aivan eri tavalla. Ja vanhempana osa nautintoa on jo pelkästään se, että voi katsella lasten iloa. On huomattavasti helpompi itsekin ottaa rennosti, kun matkakohteessa on mieluista tekemistä lapsille. Domilla ei ollut hajuakaan suunnitelmistamme, kunnes synttäreitään edeltävänä päivänä Amelie totesi:” iskä tänään tapahtuu jotain tosi kivaa, mutta et tiedäkään mitä…ja huominen ja ylihuominenki tulee olee tosi kivat päivät”. Silloin Dom saattoi ehkä jo mahdollisesti arvata, että jotain on suunniteltu hänen syntymäpäivälleen sekä tätä edeltävälle ja seuraavalle päivälle. Mutta superhyvin tytöt olivat malttaneet pitää yllätyksen omana tietonaan lähtöpäivään asti. Lähtiessämme ajamaan kohti Naantalia oli sää hyvin tyyppillinen marraskuinen. Vettä tihkutti, taivas oli harmaa ja tietenkin tämän lisänä oli kunnon tuuli. Oli siis aika jees ilma ajella kohti Naantalin kylpylää tietäen, että seuraavat päivät voimme viettää kauniissa hotellissa hengaillen lämpimässä poreammeessa. Lähtiessämme ajamaan kohti Naantalia kerroimme myös Domille mihin olemme menossa ja hän oli asiasta vähintään yhtä fiiliksissä kuin muukin perhe. Mikä voikaan olla parempaa kuin perhe-aika? No tietenkin, perhe-aika kylpylässä!Saavuttuamme Naantalin kylpylään oli Amelie yhtä haltioissaan kuin viime kerrallakin. Estella ei edellisestä kerrasta muistanut mitään, joten hän oli aivan fiiliksissä nähdessään kauniin hotellin ihaniin syysvaloihin verhottuna ja saapuessaan kylpyläosastolle tytöt olivat niin innoissaan ettei heitä saanut ennen uni-aikaa altaista pois. Nautimme ajasta Naantali Spassa aivan todella paljon. Uimme, rentouduimme poreammessa, kävimme ulkoaltaassa ihailemassa valoja illalla, söimme aivan tajuttoman herkullista aamupalaa ja nautimme lomastamme hyvässä seurassa kauniissa puitteissa. Iltaisin tyttöjen mentyä nukkumaan jäivät isovanhemmat valvomaan hotellihuoneeseemme heidän untansa ja me menimme Domin kanssa allasalueelle kahdestaan nauttimaan toisistamme ja romanttisesta valaistuksesta. Naantali Spa on ehdoton lempparikylpyläni, kun lasten kanssa lähdemme reissuun. Kylpylähotellissa on kylpyläosaston lisäksi suuri leikkihuone, missä on leluja liikkuvista hevosista suuriin legopalikoihoin. Ei siis liene yllätys, että muutamia kertoja tuli myös oltua kyseisessä leikkihuoneessa. Huoneet Naantali Spassa ovat tilavat ja meidänkin viisihenkinen perhe mahtui tavaroineen erittäin hyvin yhteen huoneeseen. Naantalin kylpylähotellissa on myös oma kauneushoitola, mistä voi ostaa erilaisia hoitoja. Naantali Spassa saa siis helposti kulutettue useammankin päivän ilman, että hotellista tarvitsee edes poistua.Tällä kertaa nautimme koko kolme päivää hotellista, emmekä käyneet juurikaan nauttimasta kauniista hotellin ympäristöstä. Vinkkinä on vielä pakko sanoa, että hotellihan sijaitsee myös todella lähellä muumimaailmaa, mikäli suunnittelet jo ensi kesäksi muumimaailmanreissua. Black Fridayn lähestyessä haluan vielä vinkata teille, että Naantali Spassa on perjantaista 23.11 klo. 6.00 lähtien todella huimia tarjouksia. Luvassa on kylpylän lahjakortteja jopa -60%, joten tätä ei missään nimessä kannata missata. Kannattaa siis seurailla Facebookissa tätä tapahtumaa, niin et missaa mitään!

LUE MYÖS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Meitä seuraaville ihmisille ei liene yllätys, että Domin kanssa emme voi sietää uskonnollisuutta, koska se yleensä vie ihmiset kauas Jeesuksesta. Uskonnollisuus on saanut paljon pahaa aikaan ja uskonnollisuuden takia moni ei edes halua tuntea Jeesusta. Liian usein uskonnollisuus ja usko sotketaan keskenään. Uskonnollisuuden sijaan unohdetaan, että suhde Jeesuksen kanssa on kaikkea muuta kuin sääntöjä, rangaistuksia ja stressiä. Suhde Jeesuksen kanssa on parasta mitä voi olla. Siinä ei todellakaan ole kyse siitä, mitä me olemme tehneet, vaan mitä Hän on tehnyt.Emme siis ole uskonnollisia ja haluamme pitää uskonnollisuuden kaukana kodistamme. Sen sijaan kummatkin Domin kanssa uskomme Jeesukseen ja siihen, että Hän on puolestamme kuollut ristillä. Uskomme, että on taivas ja sinne on mahdollista päästä. Emme kuitenkaan usko, että kaste on se pelastava tekijä. Uskomme, että lapset pääsevät taivaaseen olivatpa heidät kastettu tai ei. Eihän pieni vauva edes päätä itse kasteestaan, miten tämä sitten voisi pelastaa tai olla pelastamatta heitä. Taivaan Isä on oikeudenmukainen ja rakastava, joten uskon jokaisen pienen vauvan, joka ei edes erota oikeaa väärästä, pääsevän taivaaseen kastettuna tai ilman kastetta.Emme myöskään synnärillä antaneet lupaa hätäkasteeseen, mikäli jotain pahaa olisi tapahtunut. Syy ei ollut se, että emme uskoisi Jeesukseen. Syy oli se, että me nimenomaan uskomme ja uskomme hänen olevan oikeudenmukainen, rakastava ja armollinen isä, jonka luokse pääsee aivan varmasti jokainen pikkuihminen, joka ei vielä ole tarpeeksi vanha uskomaan tai olemaan uskomatta.Lapsemme saavat vanhempana päättää haluavatko he uskoa Jeesukseen ja mennä kasteelle vai ei. Tämä päätös ei ole mielestäni meidän vanhempien käsissä, vaan ehdottomasti tällainen päätös kuuluu lapsille itselleen. Meidän lapset ovat kaikki siunauttu kasteen sijaan. Tietenkin toivon, että lapseni oppisivat tuntemaan Jeesuksen, koska uskon sen olevan parasta, mitä heille voi ikinä tapahtua. Tämä asia ei kuitenkaan ole minun käsissäni, eikä se oli minun päätökseni.

 

LUE MYÖS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Tula ja Kantotakki saatu Ipanaiselta yhteistyössä.

Yksi vauva-arkea helpottavista tekijöistä on ehdottomasti Tula- kantoreppu. Ensimmäinen Tula rantautui kotiimme vuonna 2012 ja se oli kovassa käytössä niin Amelien kuin Estellankin vauva-aikana. Tuon aikaisessa tulassa oli vain yksi miinus, nimittäin siihen piti hankkia erikseen vauvatuki, mikä ainakin kesävauvojani tuntui lämmittävän vähän liikaakin. Tullessani kolmannen kerran raskaaksi oli minulla kolme “must have”- hankintaa mielessä ja yksi näistä oli uusi Tula, mitä voisi käyttää heti vastasyntyneestä ilman erillistä vauvatukea. tula- kantoreppuTula helpottaa arkea niin kotona kuin reissussakin. Estella oli kaksi kuukautta, kun lensimme ensimmäisen kerran Itävaltaan ja voi kuinka helppoa oli kulkea lentokentällä, kun vauva pysyi kokoajan sylissä ihan lähellä ja kädet olivat vapaat auttamaan matkalaukkujen kantamisessa. Otimme reissuun myös matkarattaamme mukaan, mutta niille ei juurikaan tullut tulan ansiosta käyttöä. Totesin huomattavasti helpommaksi ja ihanammaksi vaihtoehdoksi pitää vauvaa lähellä kuin vaunuissa. Haastavassa maastossa myös Tulassa kantaminen oli helpompaa kuin vaunujen työntäminen ylös pitkin alppeja ja vielä enemmän kuumotti ne jyrkät alamäet Tirolissa. tula- kantoreppuTula on ehdottomasti ollut sellainen hankinta, mitä en ole hetkeäkään katunut, niinkuin esim. hoitopöydän hankkimista. Tula on meillä käytössä päivittäin myös siitä syystä, että vauvan nukkuessa Tulassa ei pienempi isosisko pääse häntä kesken unien yllättämään. Tula mahdollistaa myös kotitöiden tekemisen (tai suklaan syömisen 😀 ), vaikka vauva nukkuisikin sylissä, niin kädet ovat vapaina. Estellan vauva-aikana hän oli usein Tulassa minun treenatessa ja neiti toimi hyvin painona esim. askelkyykyille ;). Myös Elianan kanssa olemme ehtineet tehdä jo useamman reissun kotimaassamme ja tällöinkin Tula on ollut ihan mahtava apu. Vaikka omistammekin seitsemänpaikkaisen auton, niin siinäkin tilaa on rajallisesti. Kun viidelle ihmiselle ottaa muutaman päivän tavarat mukaan ja kamerat lamppuineen, niin auto on aikalaila täys. Tästä syystä ei aina matkaan mahdu vaunut ja tällöin Tula on ollut pelastus. tula- kantoreppuMeidän kaikki vauvat ovat viihtyneet hyvin tulassa, mutta on mahdollista ettei vauva viihdy siinä, jos ei ole pienestä asti siihen totutettu. Tästä syystä suosittelenkin hankkimaan tulan jo ihan vastasyntyneelle, että pienikin tottuu olemaan siinä. Pienet vauvathan tyypillisesti tykkäävät olla lähellä äitiä tiukassa paketissa ja ainakin itse nautin kantamisesta aivan suunnattomasti. On niin ihanaa pitää vauvaa ihan lähellä. Moni luulee, että vauvaa ei voi talvella kantaa rintarepussa. Nyt tulee hyviä uutisia, nimittäin voi. Ipanaiselta löytyy suuri valikoima erilaisia kantotakkeja, mitkä mahdollistavat vauvan kantamisen myös viileämmässä säässä. Amelien ja Estellan vauva-aikana en vielä tiennyt kantotakeista, joten en milloinkaan heidän vauva-aikanaan kantanut heitä ulkona kesää lukuunottamatta. Elianaa olen kantanut myös ulkona lähes päivittäin. Kantotakki mahdollistaa myös sen, että vauvan nukahtaessa sisällä Tulaan ei häntä tarvitse pipoa ja villatumppuja enempää pukea, kun itse laittaa kantotakin päälle. Ainakaan meidän vauva ei tähän pieneen pukemiseen herää, vaan voin kesken hänen päiväunienkin lähteä käymään esimerkiksi lähikaupassa pikkutyyppi sylissä.

LUE MYÖS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Sosiaalinenmedia, tuo kaiken pahan alku ja juuri. minkä jälkeen kenenkään elämä ei ole ollut enää entisensä. Sosiaalisenmedian myötä on onnistuttu luomaan illuusioita elämistä, mitä ei todellisuudessa ole olemassa. Uskallan väittää julkisessa blogissani, missä kaikkea kirjoittamaani voidaan käyttää minua vastaan, ettei kenenkään ihmisen elämä ole täydellistä. Ei edes minun, vaikka kirjoitankin Instagramissani eläväni unelmaani. Lauseeni on ehkä johtanut muutamia harhaan, joten korjataanhan pari faktaa. Vaikka lause pitääkin paikkansa ja voinkin kolmen pienen lapsen äitinä sekä yhden miehen vaimona sanoa, että olen aivan äärimmäisen kiitollinen tästä elämästä. Koen itseni etuoikeutetuksi ja siunatuksi, että minä saan seurata tyttärieni elämää sekä nähdä heidän kasvavan. Koen suurta kiitollisuutta käpertyessäni illalla Domin kainaloon juttelemaan päivän tapahtumista. Siitä huolimatta elämäni on kaukana täydellisestä.Instagramissa tulee seurattua erilaisia ihmisiä ja heillä tietenkin on erilaisia vahvuuksia. Yksi ihminen on aina laitettu ja hiukset mintissä, toisen koti loistaa aina puhtaana ja kolmen ruokalajin illallista tarjoillaan lähes joka ilta, kolmannella on supertreenattu kroppa viidestä lapsesta huolimatta, neljäs ehtii kiireisen arjen keskellä satsamaan ihan mielettömästi parisuhteeseen sekä lapsiin ja viidennen uraputki senkun etenee. Sitten selaillessani näiden eri ihmisten Instagramia luon päässäni illuusion, että kaikki muut pystyvät olemaan kaikkea, mutta minä en saa edes kotia pidettyä siistinä. Totuushan ei kuitenkaan mennyt niin, vaan jokaisella ihmisellä oli se oma vahvuus ei suinkaan kaikkia. Meillä jokaisella on vain 24 h aikaa vuorokaudessa ei yhtään enempää tai vähempää. Eikä sillä meidän naapurillakaan ole aikaa tippakaan enempää kuin itsellämme. Uskallan siis väittää, että on melko mahdoton suoritua kiitettävin arvosanoin jokaisesta elämänosa-alueesta, koska tunnit yksinkertaisesti loppuvat kesken. Jos taas ajattelet olevasi superihminen, joka muiden nukkuessa satsaakin uraansa tai treenaamiseen, niin kosahtaa sekin homma jossain vaiheessa ja tällöin omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ei ainakaan ole kunnossa.

Jos siis kuulut siihen porukkaan mihin itse kuulun, että et ole onnistunut handlaamaan koko palettia täydellisesti, niin voit huokaista helpotuksesta. Luultavasti tähän porukkaan kuuluu huomattavasti enemmän ihmisiä kuin tähän täydellisten sakkiin. Itse asiassa onko näitä täydellisiä edes olemassa. Jos koti kiiltää kuin kulta, töitä tehdään kellonympäri ja vapaa-ajalla kaikki aika käytetään treenamiseen, niin mitenkäs ihmissuhteet voi? Kenenkään elämä ei ole täydellistä, eikä sen ole tarkoituskaan olla. Kenenkään elämä ei ole täydellistä, vaikka se Instagramissa saattaisi siltä näyttää. Suurinosa meistä jakaa somessa ne jutut, missä olemme hyviä, mutta jätämme ehkä kertomatta ne, mitkä eivät ole vahvuuksiamme. Onkin siis varmasti ihan hyvä muistuttaa itseä sekä toisiamme, että otetaan ihan rennosti ja nautitaan elämästä eikä verrata omaa elämäämme Instagram- täydellisyyksiin, mitä ei ole olemmassa. Lopetetaan myös vertaamasta sitä kumppania niihin superpuolisoihin, mitä myöskään ei ole olemassa. Me jokainen olemme ihmisiä, teemme virheitä ja jopa väsymme. Ei ole täydellistä ihmistä, ei täydellistä ihmissuhdetta (koska niissä valitettavasti on vähintään kaksi epätäydellistä ihmistä) eikä täydellistä elämää.

Elämä on huomattavasti leppoisampaa, kun ymmärtää ettei jokaisessa asiassa tarvitse olla täydellinen. Ollaan siis armollisia toisillemme sekä itsellemme. Seuraavaksi menenkin postailemaan Instagramin puolelle, jonkun ihanan söpön kuvan lapsista. Ne samat lapset juuri vähän aikaa sitten tappelivat nukkumaanmenosta ja meinasi mennä hermot, koska oli stressi tulla postaamaan uusi blogipostaus. Todettakoot tähän loppuun vielä, että vaikka sydämeni on täynnä kiitosta joka ikinen päivä katsoessani ympärilleni, niin kyllä meilläkin ihan normaalia arkea eletään ylä- ja alamäkineen.

 

LUE MYÖS

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM