Kirjoitin Elianan syntymän jälkeen kuinka halusimme rytmittää hänet monestakin syistä (klik). Uskoimme myös rytmittämisen auttavan vauvaa nukkumaan yöt ilman heräämisiä melko aikaisin. Nyt Eliana on tasan neljä kuukautta ja meiltä on kyselty miten yöt sujuvat. Onko homma mennyt niinkuin suunnittelimme ja onko vauva-arki edelleen yhtä ruusuista. Ensin on ihan pakko sanoa, että meidän Eliana on todella tyytyväinen vauva, kunhan äiti on lähellä eikä olla liian hämärässä mestassa. Kotona Eliana ei itke edelleenkään juuri koskaan. Meillä siis saattaa mennä helposti viikkokin eikä kaveri ole itkenyt kertaakaan. Hän on siis melko chilli kaveri ja voinkin käsi sydämellä sanoa, etten ole vielä tänä vauva-aikana kokenut edes sekunninmurto-osaa tunnetta, että tämä olisi mitenkään raskasta. Päinvastoin taidan edelleen elää siinä vaalenapunaisessa vauvakuplassa. Vauva-aika ei varmasti tunnu helpolta siksi, että olisin joku supermutsi, ei todellakaan! Uskon sen johtuvan täysin siitä, että Eliana on todella tyytyväinen vauva, nukkuu yönsä hyvin ja päiväunetkin n.2h pätkissä. Hän  syö, on tunnin hereillä ja nukkuu kaksi tuntia. Kaveri ei siis edes ole päivästä kovinkaan paljoa vieläkään hereillä ja usein jo odotan, että saan mennä herättämään meidän ihanan murusen.Useamman vauva-ajan kokeneena on pakko edelleen liputtaa rytmittämisen puolesta. Itse jaksan todella hyvin, nautin 100% joka hetkestä pikkuihmisen kanssa, koska en ole ihan jäätävissä univeloissa. Aamulla herääminen ei tunnu raskaalta eikä illalla nukkumaan meneminen ahdista jo valmiiksi. Neljä kuukautta on mennyt ihan siivillä ja silmäpussit eivät vieläkään roiku varpaissa asti tai jos roikkuvat, niin se ei ainakaan johdu valvomisesta 🙂 Meillä siis edelleen nukutaan hyvin. Parin kuukauden iässä Ellie jätti viimeiset yösyömiset pois ja alkoi nukkumaan 12h ilman heräämisiä. Joulun jälkeen tuli kuitenkin hieman takapakkia, koska pikkuneitimme sairastui. Elianalle tuli kova flunssa ja hänellä oli hengittäminen hieman vaikeaa. Olimme osastolla pari päivää ja hän sai hengityksen avuksi adreanaliinia, mutta siitä huolimatta hengitys syömisen kanssa samaan aikaan otti hänen voimillensa. Syötin siis runsaan viikon häntä ihan vähän väliä vain minuutin tai kaksi kerrallaan, ettei se olisi hänelle liian raskasta, koska pidempään syöminen väsytti häntä. Eliana ei sairastellessaankaan itkenyt ruoan perään, mutta tarjosin hänelle tällöin ruokaa hyvin useasti, koska selkeästi hän söi vain niin lyhyen ajan ja sai syötyä vain pienen määrän kerralla. Kun rytmi katosi, niin katosi samaan aikaan myös yöunemme. Eliana heräili parhaimmillaan jopa kymmenen kertaa yön aikana. Sillä hetkellä ei luonnollisesti rytmit kiinnostanut, vaan tärkeintä oli, että kaveri sai maitoa, eikä kuluttaisi hommaan kaikkia voimiaan. Sairastellessa hän siis lähes asui sylissäni ja joi maitoa jatkuvasti pienen hetken <3Kun Eliana alkoi olemaan terve, niin aloimme taas pikkuhiljaa häntä rytmittämään. Emme kuitenkaan tässäkään vaiheessa itkettäneet häntä, vaan esim. päiväunia saimme pidennettyä vaunulenkkeilemällä ja kun hän oli pidemmän pätkän syömättä, niin hän söi taas vatsansa täyteen ja jaksoi sillä ruokailulla seuraavat kolmisen tuntia. Missään vaiheessa ei siis kyseessä ole ollut, että emme antaisi nälkäiselle vauvalle ruokaa vaan päinvastoin. Rytmityksellä haluamme ennakoida vauvan nälkää ja vastata hänen tarpeisiinsa ilman, että hänen tarvitsee itkeä niiden perään. Niin arkirutiinimme alkoivat jälleen pikkuhiljaa löytyä ja yöunemme sitä myöden parantua. Edelleenkään ei ihan vielä olla siinä 19.00-07.00 ilman imetyksiä- rytmissä, vaan hän syö vielä illalla kerran n. 22.00 aikaan. Tällä hetkellä meillä siis nukutaan putkeen 22.00-07.00 välinen aika. Kun Eliana itse jättää illan viimeisen yösyötön pois, niin sitten se jää pois. En kuitenkaan stressaa siitä, vaan mielestäni on aika hyvin, että neiti nukkuu sairastelujenkin jälkeen yhdeksän tuntia putkeen. Ainiin ja niistä neljän kuukauden hulinoista, meillä ei ole niitä vielä näkynyt. Elianan yöunet häiriintyvät lähes ainoastaan silloin kuin olemme poissa kotoa, mutta kotona kaveri nukkuu todella hyvin!Elämä siis sujuu hyvinkin leppoisasti perheessämme ja tällä hetkellä kirjoittelen tätä postausta Itävallan Alpeilta, missä olemme koko perhe. Mikäli meidän reissu kolmen pienen lapsen kanssa täällä kiinnostaa, niin kannattaa seurailla meitä Instagramissa.

Ps. vauvan ihana jumpsuit ja pipo ihanasta verkkokaupasta nimeltä PikkuVanilja <3

Kaupallinen yhteistyö: Kuvissa näkyvä takki on täältä. Koodilla FITFUN15 saat -15% yli 50 euron ostoksesta. Koodi on voimassa tammikuun loppuun ja koodi ei koske ale-tuotteita.

 

LUE MYÖS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

Vauvan kanssa lentäminen

Mikäli aiot lentää pienen vauvan kanssa, niin suosittelen lukemaan tekstin lopussa olevat vinkit helpottamaan reissua! 😉vauvan kanssa lentäminenOlimme lähteneet aamulla jo hyvissä ajoin lentokentälle, että varmasti ehdimme koneeseen. Olimme varanneet aikaa useampaan pysähdykseen, eksymiseen ja kaikkeen muuhun säätöön. Ajomatka Porista Helsinkiin meni vähän liiankin iisisti ja pysähdyimme vain yhden kerran imettämään Elianan. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että olimme lentokentällä yli kaksi tuntia aiemmin kuin meidän piti eli noin kolme tuntia ennen koneen lähtöä. Mietimme Domin kanssa miten mahtaa tytöillä aika kulua kentällä, kun pitää niin kauan odotella.

Ihan turhaan me murehdimme, miten lapset saavat aikansa kulumaan. Vauva nukkui tyytyväisenä Tulassa ja hereilläoloajan hän tsekkaili ympärilleen. Isommat tytöt leikkivät kaikkea hyvillä mielin kaikkea mahdollista hipasta Estella-jalkapalloon. Tytöt tuntuivat handlaavan paremmin nämä pitkät odotukset kuin minä ja Dom, jotka vilkuiltiin vähän väliä kelloa ja toivottiin ajan menevän nopeammin. Mielummin silti liian aikaisin kuin liian myöhään. Mikään ei nimittäin ole yhtä kamalaa kuin yrittää paniikissa juosta pienten lasten kanssa kentällä ja sydämen tykyttäessä tuhatta ja sataa ehtiikö koneeseen. Olimme siis hyvin tyytyväisiä, tetä olimme kentällä hyvissä ajoin ja fiilistelimme ihan hulluna sitä, miten reippaita meidän tytöt oli.vauvan kanssa lentäminenAinoa nihkeä juttu kentällä oli lentokentällä ollut työntekijä, joka vastaanotti laukkumme. Ensin hän sanoi, että pienet lapset eivät tarvitsisi ollenkaan käsimatkatavaroita. Olin aivan ihmeissäni, että eikö oikeasti heille kuulu käsimatkatavarat. Täti sitten tympeänä selitti, että kyllähän niille kuuluu, mutta juuri tällaisten vanhempien takia, jotka ottavat pienille lapsilleenkin käsimatkatavarat vain koska niin saa tehdä, he joutuvat tekemään ylitöitä. Katselin hyvin hämilläni tilannetta. Olimme maksaneet myös lapsillemme pienestä koostaan huolimatta täysihintaiset paikat lentokoneesssa ja siihen kuului myös käsimatkatavarat. Nyt kuitenkin työntekijän mielestä ei lapsilla olisi ollut oikeutta käsimatkatavaroihin, koska ovat lapsia ja he eivät tarvitse yhtä paljon tavaroita. Keskustelu päättyi melko lyhyeen, enkä alkanut sen enempää selittelemään myöskään sitä, miksi osa vanhemmista matkustavat myös pienten lasten kanssa ja aiheuttavat niitä ylitöitä käsimatkatavaroineen hänelle. Pakko nyt vielä tähän todeta, että ainakin meidän lennolla ne jotka käyttäytyivät huonosti olivat ihan jotkut muut kuin lapset. vauvan kanssa lentäminenTästä pienestä välikohtauksesta huolimatta aikamme lentokentällä sujui erittäin leppoisasti. Pian olikin koneeseen nousun aika ja menimme jonottamaan koneeseen pääsyä. Olimme seisseen paikallamme ehkä pari minuuttia kuin edestämme mies huusi muille ihmisille, että eiköhän päästetä tämä perhe pienten lasten kanssa ensimmäisenä etsimään omat paikkansa koneesta. Voitteko kuvitella?!? Olin ihan ällikällä päähän lyöty ja sanoin heti ettei meidän tarvitse saada mitään erityiskohtelua, vaan voimme hyvin jonottaa. Siitä huolimatta useampi ihminen edessämme sanoi, että tottakai meidän pitäisi mennä koneeseen ensimmäisinä ja kaikki edessämme olevat ihmiset päästivät meidät eteensä. Olen edelleen aivan ihmeissäni, kuinka ihania ihmisiä on olemassa! Ei meidän olisi tarvinnut päästä muiden eteen, olisimme hyvin voineet odottaa, mutta olihan se ihana päästä kolmen pienen lapsen kanssa tyhjään koneeseen ja etsiä heidän istumapaikat rauhassa ilman pelkoa, että jonkun käsimatkatavarat tulevat heidän päähänsä. Olemme siis aivan äärimmäisen kiitollisia teille kaikille!

Lentokoneessa muistin, että olimme unohtaneet ostaa Orodropseja (puuduttavia korvatippoja), mitä yleensä olemme lapsille lentomatkoiksi laittaneet varmuudeksi. Itse olen kärsinyt kovista korvakivuista lentokoneessa, joten en ole halunnut ottaa riskiä, että lapsilleni tulisi lennon aikana hurja korvakipu. Samalla huomasimme myös, että tyttöjen uudet kuulokkeet eivät toimi heidän uudessa Tabletissaan. Olin jo valmis siihen, että vähintään Estellalla menee hermot, kun uudet kuulokkeet eivät toimikaan ja sen lisäksi minä ja tytöt itkisimme pian korvakipujamme. Toisin kävi Tabletin kuulokkeiden toimimattomuus ei haitannut ketään, korvissa ei tuntunut kenelläkään painetta ja lentomatka sujui vähän liiankin iisisti. vauvan kanssa lentäminenEliana nukkui sylissäni ja välillä katseli ympärilleen, totesin useamman kerran, että vauvan kanssa lentäminen on iisiä. Amelie ja Estella saivat ensimmäistä kertaa matkustaessamme katsoa Tabletilta ohjelmia, joten heidänkin aika meni kuin siivillä. Minä ja Dom otettiin rennosti ja keskusteltiin, miten on mahdollista, että kolmen pienen lapsen kanssa matkustaminen on näin helppoa.

Perillä meitä odotti vuokra-auto, millä ajoimme Itävallan Alpeille. Siitä lisää vielä toisessa postauksessa. Saksan autobaanalla oli aivan järjetön ruuhka ja matkamme kesti n 2,5h pidempää mitä normaalisti, mutta senkin ajan kaikki tytöt olivat ihan hullun reippaita. Amelie oli koko ajomatkan hereillä, mutta Estella ja Eliana ottivat onneksi vähän pidemmät torkut autossa. Matkustimme siis yhden päivän aikana yli 12 h ja yksikään tytöistämme ei ollut nihkeellä fiiliksellä kertaakaan!

Aiemmin olen kirjoittanut listan, mitä kannattaa ottaa huomioon lentäessä pienten lasten kanssa. Nyt ajattelin vielä tehdä uuden listan, että mitä kannattaa ottaa huomioon lentäessäsi vauvan kanssa.

Vauvan kanssa lentäminen- mitä pakata mukaan?

Orodrops korvatipat . Meiltä nämä tällä matkalla puuttuivat, eikä korvissa siitä huolimatta tuntunut mitään kipua. Tilanne olisi kuitenkin voinut mennä toisin ja lentokoneesta ei niitä enää pysty ostamaan.

-Riittävästi ruokaa Itse vielä imetin, joten ruokaa oli aina saatavilla. Mikäli vauva on pulloruokinnalla, niin kannattaa ehdottomasti varata tarpeeksi ruokaa. Suurin osa lentoyhtiöistä antavat viedä nesteitä sekä ruokia vauvalle mukaan lentokoneeseen.

-Tarpeeksi vaihtovaatteita Kokemuksesta voin sanoa, että lentokoneessa menee vähintään yhdet vaatteet vaihtoon.. 🙂

-Pieni peitto Useimmiten lentokoneessa on todella kylmä, jolloin lämmin peitto on ollut ihana vauvalle. Peitto myös rauhoittaa vauvaa ja auttaa nukahtamaan, jos sen sitoo tiukasti vauvan ympärille.

-TULA Tämä on ehkä suurin vinkki, mitä vaan voi lentomatkalle vauvan kanssa antaa. Kädet vapaina vetämään laukkuja ja lapsi aina lähellä… ilman Tulaa ei meidän perheestä ole yksikään vauva lähtenyt edes lentokentälle.

-Turvakaukalo Suurin osa lentoyhtiöistä antaa viedä turvakaukalon tai rattaat (osa kummatkin) portille asti ja ottavat ne siitä ruumaan sekä palauttavat ne portille, joten ne voi huoletta useimmiten ottaa mukaan

-Purulelu Vauvalle tekemistä, mikäli vauva tylsistyy helposti

-Särkylääkkeitä Jos vauvalle iskisi flunssa tms. matkan aikana

-Kosteuspyyhkeitä ja vaippoja Älä unohda näitä. Itse olen kerran unohtanut kosteuspyyhkeet ja voin kertoa, että ilman niitä ei ole mukavaa vaihtaa vaippaa lentokoneen pienessä vessassa.

Kaupallisessa yhteistyössä:

Ps. Instagramissa jo paljon kyselitte, että mistä tämä ihana pörröhuppari on. Kuvissa näkyvä ihanan lämmin huppari on täältä ja sen hinta on 29.95.  Koodilla FITFUN15 saat vielä -15% yli 50euron tilaukseen. Koodi ei koske aletuotteita ja se on voimassa tammikuun loppuun. Nyt siis kannattaa pörröhupparin lisäksi ostaa vielä pari tuotetta lisää ja saat -15%.

LUE MYÖS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Ethän koske vauvan käsiin likaisilla käsilläsi, vaikka mieli tekisikin hipsutella ihanan pienen söpöliinin suloisia sormia!

Huh, mikä uuden vuoden aloitus! Meillä on sairasteltu vuorotellen lasten kanssa ja lopun aikaa ollaan yritetty välttää paikkoja, mistä lapset voisi mahdollisesti saada tautitartuntoja. Miten musta tuntuu, että aina joulun jälkeen on sama juttu. Päiväkodissa jyllää kaikki mahdollinen kihomadoista noroon ja kauppareissultakin tarttuu vähintään flunssa matkaan. Yleensä en ole mikään superpöpökammoinen ihminen, mutta pienen vauvan kanssa olen kyllä linnoittautunut hieman liikaakin neljän seinän sisälle ja sanonut suoraan ihmisille etteivät he koskisi pienen vauvan käsiin omilla likaisilla käsillään. Pienen vauvan kädet, kun päätyvät vähän väliä suuhun vieden kaikki niissä olevat bakteerit mukanaan.Perheemme pienin sai joulun jälkeen kunnon flunssan ja olimme hänen kanssaan pari päivää osastolla hengittelemässä adreanaliinia. Hänet testattiin ja kyseessä oli ihan perusviirus, mikä ei yleensä aiheuta hengenahdistusta, niin paitsi ihan näille pienille niinkuin meidän Elianalle. Valvoessani öitä hänen kanssaan ja kuunnellessani monitorien piippausta mietin monta kertaa, kuinka pieni hän vielä onkin ja kuinka “harmitonkin” virus voi saada pikkuihmisen heikkoon kuntoon nopeasti. Flunssa, mikä isommille lapsille ei ehkä aiheuttaisi juuri nuhaa kummempaa oli meidän pienelle vauvalle aiheuttanut hengitysvaikeuksia. Ei siis ole ollenkaan ylivarovaista suojella näitä pieniä pöpöiltä niin paljon kuin mahdollista. Pienet eivät voi itse suojella itseään, joten se on meidän vanhempien sekä muiden aikuisten vastuulla. Kaupassa moni vieraskin ihminen saattaa koskea vauvan käsiin ihastellessaan pientä vauvaa. He eivät tee sitä varmasti pahantahtoisesti, vaan se on ihana tapa ottaa pieneen kontaktia ja mielestäni on upeaa, että ihmiset juttelevat myös näille pikkuihmisille. Mutta suosittelen juttelemaan vauvalle ilman, että kosket häneen tai ainakaan hänen käsiinsä, mitkä menevät melko varmasti jutustelunne jälkeen hänen suuhunsa. Mikäli vauvan äiti pyytää sinua pesemään kätensä ennen vauvan sylissä pitämistä, niin kyseessä ei ole pelkkä ylihysteerinen äiti. Hän vain haluaa suojella pientä ihmistä juuri näiltä pöpöiltä, mitkä aikuiselle ei aiheuta välttämättä juuri mitään, mutta pienen voi saada sairaalakuntoon. Jos meidän aikuisten käsipesulla vauva voi välttyä sairasteluilta, niin mielestäni se on sen arvoista!Moni äiti on sanonut tästä samasta asiasta ja siitä, miten ei kehtaa sanoa ääneen etteivät haluaisi vauvan käsiin koskettavan, joten päätin kirjoittaa tästä aiheesta, koska koen sen hyvin tärkeäksi näin tautien jyllätessä. Pieni vauva on vielä pieni ja joka tapauksessa tulee sairastelemaan elämänsä aikana enemmän tai vähemmän lähtiessään liikkeelle ja tutkiessaan jokaista tavaraa suullaan. Mutta pikkuvauva aikana me aikuiset voimme omalla toiminnallamme puolustaa näitä pieniä, että he välttyisivät edes muutamilta sairasteluilta.

LUE MYÖS

MIKSI EN TEHNYT JOULUSTAMME POSTAUSTA

FLUNSSA TAI VERISYÖPÄ

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Uuden vuoden kunniaksi on luvassa paljon toivottu #throwback.  Tämä postaus selittelyiden sijaan sisältää ainoastaan kuvia raskausajaltani. Ja ei, mikäli mietit, että onko minulla ikävä raskautta, niin ei ole. Olen äärimmäisen kiitollinen, että pieni rakas Elianamme on nyt vatsani sijaan sylissäni <3 Oli etuoikeus kantaa meidän pientä aarretta vatsassani yhdeksän kuukauden aja, mutta voi kuinka fiiliksissä olen, että jokainen kolme pientä murua hengailee tänä päivänä vatsani ulkopuolella 😉

Toukokuussa otimme ensimmäisiä raskauskuvia Yyterin rannalla. Halusin ottaa vatsasta kuvia, koska aiemmista raskauksista minulla ei juurikaan ole kuvia. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt, että Dom tulisi kuvailemaan hyvinkin paljon raskauttani ja ikuistamaan pikkuisemme kasvua vatsassani.raskauskuvia

raskauskuviaraskauskuvia

LUE MYÖS

MIKSI EN TEHNYT JOULUSTAMME POSTAUSTA

FLUNSSA TAI VERISYÖPÄ

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Vuoden viimeiset tunnit lähestyy ja on aika katsoa menneeseen vuoteen. Mitä vuoden aikana on tullut tehtyä ja mitä on jäänyt tekemättä. Ei varmasti liene kenellekään yllätys, mikä oli vuotemme kohokohta. Vuosi 2018 oli täydellinen vuosi.

TAMMIKUU

Matkustimme tammikuussa kolmeksi viikoksi Itävaltaan. Saimme viettää aikaa Domin perheen sekä ystävien kanssa, nauttia kauniista alpeista ja Amelie oppi alppien huipulla kunnolla laskettelemaankin. Tällä reissulla totesin Domille, että irtisanoudun blogimme kuvausvastauusta ja homma siirtyy hänelle. Dom otti kopin ja alkoi opiskelemaan kuvausta ja siitä lähtien on kuviemme laatu blogissamme ollut huimasti parempi. Puolessa välissä lomaamme minulla alkoi yhtäkkiä kummalliset vatsakivut ja Amelie heitti ilmoille, että äidin vatsassa on varmasti vauva. Me Domin kanssa sanoimme, että ei tollasta saa sanoa ääneen, kun ei siellä mitään ole. Vaikka salaa Domin kanssa toivoimmekin, että se olisi totta. Tammikuun lopulla matkustimme kotiin ja aloin oksentamaan satunnaisesti, joten menin ostamaan raskaustestin. Testi oli posiitivinen ja olimme aivan superonnellisia pienestä ihmisenalusta vatsassani. Siitä päivästä lähtien rakastimme jotain, mitä emme olleet koskaan nähnyt <3

HELMIKUU

Pyysimme Domin kanssa tytöt olohuoneeseemme ja pyysimme heitä arvaamaan, mitä Dom piirtää paperille. Paperille piirti äiti, iskä, Amelie, Estella ja sen jälkeen Dom alkoi piirtämään äidin vatsaan vauvaa. Tässä vaiheessa Amelie huudahti, että eihän se olekaan meidän perhe, vaan Jonnan (minun siskoni) perhe. Kun kerroimme, että kyllä ne ensimmäiset arvaukset olivat ihan oikeat, niin neidin ilme muuttui suureksi hymyksi ja innostukseksi :”tuleeko meille vauva?”. Tytöt saivat tietää siskostaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Pahoinvointini takia emme voineet pienen aarteen olemassaoloa kovin kauaa salata. Tytöt (tai siis Amelie) alkoi samantien odottamaan yhtä kovasti siskoaan kuin me vanhemmatkin ja niin monesti rukoilin, että kaikki vain menisi hyvin ja yhtenä päivänä saisimme pienen aarteemme syliimme. Tämä kuukausi oli melko täynnä pahoinvointia ja Dom kävi Helsingissä opiskelemassa joka toinen viikonloppu. Selvisimme myös Domin opiskelupäivistä hyvin, koska meillä oli ihanat ystävät ja perhe auttamassa <3

MAALISKUU

Maaliskuussa pääsimme ensimmäiseen viralliseen ultraan, missä pääsimme ihastelemaan rakasta vauvaamme. Maaliskuussa kerroimme myös blogissamme, että Amelie ja Estella saavat pikkusisaruksen loppukesästä, mikäli kaikki menee hyvin. Oli niin ihana julkaista tieto kaikille ja lopettaa salailu. Maaliskuun lopulla minulta otettiin myös Nipt-testi ja päätimme yhdessä Domin kanssa, että haluamme sillä myös selvittää vauvan sukupuolen.

HUHTIKUU

 

Tämän vuoden kohokohdat tuntuu olevan aika vauva-painotteisia, heh. Huhtikuun ehdoton yksi kohokohdista oli tieto vauvan sukupuolesta, sekä sen kertominen tytöille. Ystäväni Demi ja Dina leipoivat aivan ihanan kakun, minkä tytöt saivat leikata ja näin selvittää onko tuleva sisarus tyttö vai poika. Estella toivoi apinaa ja Amelie pikkuveljeä, mutta ihanaksi yllätykseksi kakun sisältä paljastui pinkkejä karkkeja ja tytöt saisivat kesän lopulla joukkoonsa kolmannen pikkuneidin. Tässä vaiheessa paljastimme myös yhden nimiehdotuksen tytölle, mikä kaatui mahdottomuuten, koska suomalaiset lausuivat sen ihan päin metsää!

Huhtikuussa siskoni perheineen järjesti myös aivan ihanan pääsiäismunajahdin, mikä oli ihan huippujuttu paitsi tytöille, mutta myös meille aikuisille. He piilottivat muistaakseni kolmisen kymmentä kindermunaa metsään ja nopeimmat söivät hitaiden munat! Jokaiselle oli kuitenkin oma nimikkomuna, joten kukaan ei voinut jäädä ilman yhtään munaa. 

TOUKOKUU

Toukokuussa saimme Domin siskon sekä vanhemmat luoksemme melkein kolmeksi viikoksi. Helteet alkoivat jo toukokuussa ja makoilimme auringon alla omassa pihassamme lasten leikkiessä pienessä uima-altaassaan. Toukokuussa juhlimme myös tyttöjen synttäreitä kauniissa säässä perheen ja ystävien kanssa oman kotimme pihassa. Toukokuussa oli myös aika rakenne-ultraan ja saimme tietää, että pikkuisella tyttärellämme on kaikki hyvin.

Toukokuun lopulla matkustimme myös Tukholmaan Domin vanhempien ja siskon kanssa. Tytöt nauttivat aivan superisti. Itsessään jo pelkkä laivamatka oli tytöistä aivan mielettömän siisti! Tukholmassa tarkoitus oli mennä katsomaan kauniita kirsikkapuita kukassaan, mutta ne kukathan olivat jo pudonneet aika päiviä sitten. Matka oli kuitenkin todella ihana ja tärkeintä oli, että saimme viettää aikaa Domin perheen kanssa, koska näemme heitä aivan liian harvoin.

KESÄKUU

Kesänvieton aloitimme Tulisielu Konferenssilla niinkuin viime vuonnakin. Sen parempaa aloitusta ei kesälle voisi edes olla. Kesäkuussa kävimme myös särkänniemessä ja pääsimme Domin kanssa myös nauttimaan kahdenkeskisestä ajasta pariksi päiväksi Långvikiin. Kesäkuussa pitkästä aikaan oli myös kaikki sisarukseni perheineen sekä vanhempani samassa kaupungissa. Juhlimme veljeni vaimon, Alinan, valmistujaisia. Hän valmistui suomenkielen-opettajaksi ja voin vain kuvitella, kuinka hän itkee verta eksyessään lukemaan kirjoittamiani tekstejä. Meidän kielioppi ei ole ihan samalla levelillä. Alinan valmistujaisten lisäksi menimme koko porukka picnicille. Syödessämme eväitä alkoi joku epäilemään, että olimmekohan kuinka sallitulla alueella. Mutta onneksi olimme niin kovin huomaamattomia kuuden lapsen, kuuden aikuisen ja kitaran voimin! Kesäkuun lopussa kuulimme surullisia uutisia, joiden takia juhannusta ei juurikaan juhlittu, vaan ajatukset olivat jossain aivan muualla, rakkaiden ihmisten luona <3

HEINÄKUU

Heinäkuussa oli sisarukseni muilla mailla ja me Domin kanssa hengasimme minun vanhempieni kanssa lähes joka päivä. Heillä tuntui olevan melko paljon samat suunnitelmat kuin meillä. Joka päivä, sama paikka, nimittäin Yyteri ja illaksi siirryimme mökillemme. Heinäkuun aamut ja päivät, joskus illatkin tuli vietettyä lähes kokonaan yyterin rannalla. Yhtenä kohokohtana on myös pakko mainita, kun isäni pelasti koko yyterin suuren lomajoukon käärmeen puremilta. Eräänä päivänä ollessamme tuttuun tapaan rannalla huomasi Dom vedessä jotakin ja totesi isälleni, että uiko tuolla ihmisten keskellä käärme. Pienimmäisemme oli juuri menossa veteen ja isäni lähti juoksemaan kohti vettä. Luulin isäni juoksevan tyttäremme perään ja pelastavan hänet tuolta katalalta matelijalta. Mutta ei, isäni juoksikin Estellan ohi suoraan kohti käärmettä. Ihmiset katsoivat ja minä katsoin kauhistuneena, mitä ihmettä isäni on tekemässä. Sen sijaan, että hän huutaisi kaikille ihmisille, että juoskaa henkenne edestä, niin hän päätti saalistaa kyseisen monsterin. Käärme sukelsi ja niin sukelsi isäni käsikin. Nostaessaan kätensä vedestä roikkui siitä metrin mittainen ällötys, käärme. Isäni otti käärmeen vedestä ja vei sen pois rannasta ettei se tee kenellekään mitään. Rannalla muutamat ihmiset puhuivat kuinka upeasti tuo kyseinen mies teki ja kuinka kukaan muu mies ei asialle tehnyt mitään, oli sitten pakko kiillottaa omaa kruunua toisten tekemisillä ja todeta, että tuo upeasti tehnyt mies sattuipa olemaan oma isäni. Kerrottakoot vielä se, että äitini ei voi sietää käärmeitä ja olimme melko varmoja ettei hän tuollaisen keissin jälkeen enää yyteriin edes uskaltaisi tulla. Toisin kuitenkin kävi ja loppukesästäkin äitiäni siellä näkyi. Ehkä äiti tajusi tämän tarinan jälkeen mikä oma käärmevartija hänellä onkaan. Heinäkuun illat nautimme olostamme mökillämme nimeltä Impilä. Kävimme uimassa ja tytöt hankkivat itselleen hieman lisää vastustuskykyä pussailemalla meidän pässejä.

ELOKUU

Elokuu ei ollut se vuoden paras kuukausi. Elokuussa alkoi arki ja Ameliella eskari. Ei taidettu kukaan olla siihen vielä valmiita, vaan oltaisiin voitu jatkaa vielä hieman pidempää lomailua. Kävimme koko perhe kesän viimeisillä jäätelöillä useamman kerran ja toivoimme, että pieni olisimme voineet hieman lykätä arjen aloittamista. Itse luulin synnyttäväni about kymmenen kertaa ja niin muuten luulivat kätilötkin. Ensin annettiin supistusta estävää lääkettä pariin otteeseen ja vauvalla kortisonit kypsyttämään keuhkoja. Sitten, kun vauva olisi saanut tulla, niin supistuksia kyllä tuli, vaan ei vauvaa. Kävimme useamman kerran jo synnytyssalissa asti, mutta palasimme aina kotiin vauva edelleen vatsassani. Aloin oikeasti uskoa, että meidän beibi on historian ensimmäinen, joka jäi vatsaan.

SYYSKUU

Jos elokuu ei ollut se vuoden paras kuukausi, niin syyskuu todellakin oli. Kaikilla mahdollisilla mittapuilla syyskuu kiilaa kaikista muista kuukausista heittämällä ohitse. Syyskuun puolessa välissä saimme rakkaan prinsessamme syliimme ensimmäisen kerran. Tuo rakas aarre, joka on ollut koko elämänsä niin osa meidän perhettämme, että emme kukaan osaisi edes kuvitella elämäämme enää ilman häntä. Hän on meille kaikille äärettömän rakas ja tärkeä. Samalla kun Eliana syntyi, syntyi perheeseemme myös uusi isosisko sekä tuplaisosisko. Olen meidän kaikista tytöistä niin ylpeä, he ovat ihan huippuja. Syyskuu meni täysin vauvahuuruissa <3

LOKAKUU

Jos syyskuu meni vauvakuplassa, niin meni lokakuukin. Lokakuu meni täysin nauttiessa meidän perheestämme sekä uudesta tulokkaastamme. Aivan lokakuun alussa ollessamme onnemme kukkuloilla meidän pienokaisestamme saimme aivan ihania uutisia, nimittäin myös siskolleni oli syntynyt vauva. Vauvahuumassa on siis todellakin menty loppuvuosi! Lokakuun lopulla kävimme Domin kanssa myös parin päivän reissulla Haikon Kartanossa, tietenkin pienin oli reissussa mukanamme <3 Lokakuussa pääsimme myös bloggaamaan uuteen blogikotiimme ja olemme todella kiitollisia tästä blogikodista. Täällä on hyvä blogata!

MARRASKUU

Marraskuu oli hieno kuukausi. Juhlimme Domin 30-vuotissynttäreitä Naantalin kylpylässä, leivoimme vuoden ensimmäiset piparit ja saimme juhlia rakkaita uusimpia pikkutyyppejämme Aron-Otnielia sekä Alessa-Elianaa <3 Ainiin ja marraskuun kohokohdista ei mitenkään voi jättää pois Estellan yhtä koko vuoden kohokohdista, nimittäin Ti-Ti-Nalle-konserttia!

JOULUKUU

Joulukuu on pitänyt sisällää perhehengausta parhaimmillaan. Ollaan vaan maattu koko porukka sängyssä, ollaan pelattu twisteriä ja tyynysotaa, ollaan leivottu joulutorttuja sekä myös poltettu muutama pellillinen, ollaan katottu joululeffoja, ollaan käyty lainaamassa joulukirjoja (kuten shakkikirja sekä avaruustiede-kirja), ollaan avattu lahjoja ja syöty jouluruokaa, ollaan pelattu Twiniä ja järjestetty olkkaripicnic, ollaan haettu hyvää ruokaa ja pidetty koko perheen pyjamabileet, ollaan fiilistelty sitä miten ihana vuosi on ollut ja kiitetty Taivaan Isää kaikesta hyvästä!

Varmasti aivan liian monia kohokohtia jäi kirjoittamatta, mutta tässä ainakin muutamat vuoden kohokohdat! Jos jaksoit lukea koko postauksen, niin voit taputtaa itseäsi olalle.

LUE MYÖS

MIKSI EN TEHNYT JOULUSTAMME POSTAUSTA

FLUNSSA TAI VERISYÖPÄ

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Olen aiemminkin blogissani sivuuttanut sitä aihetta kuinka negatiivisesti äitiydestä somessa puhutaan. Onhan se upeaa, että negatiivisistakin tunteista ja äitiyden haasteista uskalletaan puhua ääneen, mutta tasapuolisuuden nimissä haluan omalta osaltani kertoa, että äitiys on niin paljon enemmän kuin osasin kuvitellakaan,Ei tarvitse kovin kauaa selata äitien kirjoittamia tekstejä, kun saat lukea unettomista öistä ja ylitsepääsemättömästä väsymyksestä. Toinen taas kirjoittaa kärsivällisyydestä, mikä jatkuvan koettelemuksen seuraksena alkaa olemaan äärirajoilla. Kolmas kirjoittaa teini-ikäisestään, jota sydän syrjällä odotetaan kotiin saapuvaksi ja joka on aiheuttanut vanhemmilleen aikaistuneen harmaantumisen. Neljäs haikailee sen ajan perään, kun sai vielä itsekin sairastaa Netflixiä katsellen. Viidennen vauva ei suostu olemaan muualla kuin äidin sylissä, joka on jatkuvassa liikkeessä, joten istumistaukoja päiviin on turha suunnitella. Varmasti jokainen vanhempi on joskus kokenut vanhemmuuden rankaksi ja se on ihan ok. Olipa elämäntilanne, mikä tahansa, niin niissä useimmiten on myös niitä vähän rankempiakin puolia. Sitten tullaankin siihen asiaan, että kuinka mieletöntä vanhemmuus oikeasti on, jos kaikesta rankkuudestaan huolimatta ne pienet murupullat on niitä kaikkein tärkeimpiä tyyppejä. Kuinka mieletöntä äitinä olemisen on oltava ja kuinka vahvaa vanhempien rakkaus on, jos jokaisesta unettomasta yöstä tai hajotetuista tavaroista ja venytetyistä hermoista huolimatta ei kukaan haluaisi vaihtaa sitä poiskaan. Vaikka lasten kanssa olisi kuinka rankkaa välillä, niin mikään ei voi ikinä olla niin rankkaa, että sekuntiakaan miettisin haluavani minkään olevan toisin. Joskus voisin toivoa meneväni ajassa takaisinpäin ja nostavani kaatuneen maitopurkin pois pöydästä ennen kuin sitä keriitään kaatamaan, mutta en milloinkaan toivoisi aikaa takaisin, jolloin pöydässämme ei istunut tuota pientä maitopurkin kaatajaa. Äitinä oleminen on jotain niin upeaa, että jopa synnyttämisen jokainen kivuntunne tai unettomat yöt ovat todellakin sen arvoista. Muutenhan suurimmalla osalla tällä pallolla olisi vain se yksi lapsi, mikäli vanhemmuus olisi niin kamalaa. Suurin osa kuitenkin päättää lisääntyä enemmän kuin yhden kerran tietäen jo sen tosiasian, että vanhemmuus sisältää myös niitä rankkoja hetkiä. Miksi? Siksi, koska mikään ei vedä vertoja vanhemmuudelle. Omat lapset ovat vaan jotain niin sanoinkuvaamattoman upeaa. Mikään ei muuta sitä, että omat lapset ovat niin kallisarvoisia aarteita.Lapsena aina haaveilin äitinä olemisesta, nyt saan elää tuota unelmaa. Nyt saan olla kolmen pienen tytön äiti ja nauttia elämästä heidän kanssaan ja se on muuten aika hullun jees!

LUE MYÖS

MIKSI EN TEHNYT JOULUSTAMME POSTAUSTA

FLUNSSA TAI VERISYÖPÄ

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Kerron monia asioita blogissamme, mutta vielä enemmän jätän täällä kertomatta. Blogimme on pintaraapaisu elämäämme ja ajatuksiani, mutta tosiaan vain hyvin pieni osa kaikesta päätyy blogiin. Joulun jälkeen muutamat ovat kummastelleet, miksi blogiin ei ole tullut mitään joulustamme. Onhan joulu yksi vuoden kohokohdista, myös meidän perheessämme, niin miksi siitä ei päätynyt juuri mitään muiden nähtäväksi?Juhlimme kyllä joulua, oikeastaan hyvinkin pitkän kaavan mukaan. Juhlimme meidän virallisen joulumme perheemme kesken käytännön syiden takia jo 22.- 23. pvä. Ne päivät olivat aivan huiput. Söimme riisipuuroa, tanssimme Ti-Ti-nallen joulumusiikin tahtiin, kävimme joulusaunassa, söimme jouluruokaa, saimme joulupukin vieraaksemme, jaoimme lahjoja ja yön tytöt nukkuivat vieretysten nauttien meidän aattoyöstämme. Meidän joulu oli juuri sellainen kuin toivoinkin. Aamulla tytöt vielä leikkivät keskenään ja Amelie totesi ääneen, että onpa ollut paras joulu. Niin minunkin mielestäni ja Dom oli myös samaa mieltä. Vaikka olisinkin mieluiten viettänyt meidän virallisen joulun myös sisarusteni perheiden kanssa kaikki koossa, niin silti tämäkin joulu oli hyvä. Tämä joulu oli myös meidän Eliana-rakkaan ensimmäinen joulu ja tästäkin syystä erityinen. Tänä jouluna perheessämme oli ensimmäistä kertaa kolme aivan ihanaa pikkutyttöä, kaikki niin rakkaita. Tänä vuonna meidän perheen joulu oli muutama päivä aiemmin kuin muilla ja se oli erityisen hyvä!Sitten kalenterin mukaisen virallisen joulun vietimme leppoisasti syöden edelleen jouluruokia vatsat täyteen ja nekin päivät olivat todella leppoisia ja ihania. Niitä kuitenkin varjosti se tosiasia, että joulupyhien aikana perheestämme puuttui tänä vuonna yksi. Onneksi ensi vuonna saamme jälleen olla koko perhe yhdessä. Tarkoituksenani ei ollut kertoa tätä asiaa blogissamme, koska ei se mielestäni tänne juurikaan kuulu ja se oli itsellenikin hieman kipeä juttu, koska jokainen meistä olisi halunnut olla kalenterin mukaisenkin virallisen joulun yhdessä. Aina kuitenkaan asiat eivät riipu vain meistä itsestämme. Ja joskus se voi olla jopa se joulu, kun tuntuu vähän haikealta ja jopa surulliselta.

Monna kirjoitti blogissaan siitä, kuinka heillä joulu ei mennyt ihan putkeen ja miten vaikeaa sellaista on sanoa, koska joulu. Jouluna pitäisi ainoastaan kertoa, kuinka täydellisesti kaikki meni. Jouluna on pakko postata täydellinen perhekuva, vaikka taustalla olisi mitä ongelmia tai surua. Voiko jouluna sanoa ääneen, että kaikki eivät menneet täydellisesti. Voiko sellaista sanoa ääneen, että oma joulu ei mennyt niinkuin halusi. Voiko sanoa ääneen surreensa jouluna? Kalenterinmukaisen aattoaamun aloitin itkua tihrustaen, koska olin surullinen. Päivästä tuli kuitenkin ihan hyvä, mutta en mitenkään voinut postata iloisia jouluisia kuvia, koska fiilikseni eivät olleet mitenkään superhyvät. Ihan hyvästä päivästä huolimatta kaipasimme kovasti yhtä porukastamme.Tästä syystä Instagramissakin nähtiin muutamia kuvia vain ja ainoastaan MEIDÄN oikeasta joulusta, mitä vietimme 22.-23.pvä. Nuo päivät olivat meidän joulumme. Toki tästä meidän virallisestakaan joulusta ei kovin paljoa tullut kuvia, koska halusimme nauttia joka hetkestä ilman jatkuvaa valokuvailua tai somettamista. Halusimme keskittyä perheeseemme  ja siihen hetkeen.

Nyt onneksi se kalenterinmukainenkin joulu on ohitettu ja koko perheemme on jälleen koossa. Nyt nautimme kybällä toisistamme, nimittäin edelleen olen sitä mieltä, että paras lahja ikinä on tämä oma perhe. Se ei ole itsestäänselvyys, että saamme kaikki olla yhdessä ja vieläpä terveinä.

Miten teidän joulu meni? Onko muita, joiden joulu ei ollut pelkkää iloa?

LUE MYÖS

FLUNSSA TAI VERISYÖPÄ

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Olen aina ollut 100% jouluihminen. Nautin joulun suunnittelusta ja joulufiilistely perheessämme aloitetaan hyvissä ajoin. Muistan kaikki lapsuuteni joulut aivan superihanina ja saman haluaisin antaa omille lapsillenikin. Olen laskeskellut monta kertaa montako pakettia tytöt saavat ja saavathan he varmasti about saman verran ja saman arvoisia. Olen pohtinut ruokalistaa ja kysellyt monta kertaa Domilta sekä tytöiltä, mitä he jouluna haluaisivat syödä. Olen herännyt yöllä miettimään, että mitä kaikkea mahdollisesti olen unohtanut ja tuleekohan joulusta varmasti hyvä joulu jokaiselle. Olen nauttinut joulufiilistelystä, mutta se on osaltaan myös stressannut minua. Olen stressanut sitä, että onko joulu varmasti juuri sellainen, millaista joulua odotamme ja toivomme. Pari päivää sitten ainoa toiveeni joulun suhteen oli, että saisimme viettää sen kotona tietäen, että lapsemme ovat terveitä.Instagramissa moni varmasti näkikin jo, kuinka vietimme tällä viikolla pienimmäisemme kanssa pari päivää vastasyntyneiden teho-osastolla. Maanantai aamuna keskustelimme Domin kanssa, miten meistä tuntui, että Elianan pää ei kunnolla kääntynyt. Kun tarkemmin mietimme, niin ei hän juurikaan ollut elämänsä aikana kääntänyt kunnolla päätään kuin vain toiseen suuntaan. Meillä sattui olemaan samana päivänä myös neuvola ja terveydenhoitaja huomasi myös, ettei pienen pää kunnolla tosiaankaan kääntynyt. Seuraavana päivänä pikkuneidin pää ei kääntynyt enää senkään vertaan ja hän ei suostunut enää edes syömään toisesta rinnasta. Kävimme katsomassa aamusella Elianan kummeja ja hekin huomasivat saman, ettei hänen päänsä kääntynyt kunnolla ja ottaessa vauvaa normaalisti syliin hän parahti itkemään kivusta.Eliana ei juurikaan itke, joten itku oli viimeinen merkki siitä ettei kaikki ole hyvin. Ilmoitin Domille, että vien nyt neidin Lasten päivystykseen ja tulen takaisin vasta, kun joku on tutkinut meidän pienen. Ensin yleislääkäri tutki Elianan ja totesi, että tuskin on mitään päivystyksellistä tarvetta häntä hoitaa, mutta hän konsultoi vielä lastenlääkäriä sekä kirurgia. Huokaisin jo hieman helpotuksesta, kunnes lääkäri palasi takaisin huoneeseen ilmoittamaan, että meidät otetaan osastolle ainakin seuraavaan päivään asti, koska lääkärit haluavat poissulkea vakavimmat syyt.Menimme takaisin aulaan odottamaan, että meidät ohjataan osastolle. Amelie ja Estella odottivat kotona meitä kuusta koristelemaan, mutta kuusen koristelun sijaan jäinkin nuorimmaisemme kanssa sairaalalle. Epätietoisuus on yksi pahimmista tunteista. Soitin Domille ja äidilleni. Nieleskelin kyyneliä puhuessani heidän kanssaan ja yritin vakuutella itselleni, että tavalliset syyt ovat tavallisempia. Niinkuin Meredith Grey sanoo Greyn Anatomiassa “When you hear hoofbeats, think of horses not zebras (kun kuulet kavioiden kalketta ajattele ennemmin hevosta kuin seepraa)”. Parhaimmasta yrityksestänikään huolimatta en pystynyt olemaan itkemättä. Varmasti jokainen äiti tietää, että tuossa tilanteessa tuntuu kuin koko kroppa ei yksinkertaisesti pian enää pysy kasassa. Olin niin huolestunut ja peloissani. Eliana nukkui sylissäni ja hänen poskensa olivat aivan märät kyynelistäni.

Vajaan tunnin ehdimme olemaan osastolla, kunnes meidät tultiin kutsumaan ultraan. Radiologi ultrasi Elianan niska-aluetta ja minä esitin kysymyksiä hyvinkin tiuhaan. Pyysin häntä ilmoittamaan heti, jos jotain poikkeavaa löytyisi. Hetken päästä hän pysähtyi mittailemaan jotain ja hän mittasi sen pariin otteeseen. Kysyin, että oliko siellä jokin huonosti ja hän vastasi imusolmukkeiden olevan turvoksissa. Kysyin häneltä, mitä se mahdollisesti voisi tarkoittaa ja hän vastasi, että kyse saattaa olla vain flunssasta, mutta joskus myös verisyövästä. Siinä hetkessä kaikki muut toiveet jouluksi tai tulevaisuudeksi katosi ja mielessäni oli ainoastaan yksi toive, että pienokaisemme olisi terve. Mietin tulevaa joulua ja sitä kuinka toissijaisia kaikki lahjat tai herkut ovat, kuinka loppupelissä niillä ei ole mitään väliä. Jos saan viettää jouluni rakkaideni kanssa, niin olen aivan äärimmäisen kiitollinen ja siunattu.Kävelimme pois ultraushuoneesta ja jäimme odottamaan hoitajan saapumista. Radiologi oli sanonut meille, että mikäli verikokeet on otettu ja ne ovat olleet ok, niin verisyöpä-vaihtoehto on poissuljettu. Odotimme Domin kanssa hoitajan saapumista enemmän kuin joulua tai mitään muutakaan juhlaa, koska halusimme vain kysyä häneltä oliko Elianan verikokeiden tulokset jo tulleet. Ne muutamat minuutit ennen hoitajan saapumista pitivät sisällään vain pitkää hiljaisuutta. Emme kumpikaan Domin kanssa puhuneet mitään. Kun kuulee lääkärin sanovan, että yksi vaihtoehto saattaa olla verisyöpä omalla lapsella, niin se on varmasti yksi kamalimmista asioista, mitä elämässä voi tapahtua.

Olin niin peloissani, surullinen ja huolestunut, että en muistaakseni edes osannut itkeä. Tuijotin seinässä olevaa kylttiä, missä luki säteilyvaara ja luin sen kyltin uudelleen ja uudelleen. Istuin Domin vieressä maailman ihanin vauva sylissäni, minun vauvani. Minun vauvani, joka oli tullut maailmaan vatsastani vasta kolme kuukautta sitten. Minun vauvani, joka on meidän koko perheen kallisarvoinen aarre. Minun vauvani, jota rakastan enemmän kuin hän ikinä edes pystyy käsittämään. Minun vauvani, joka tuossa hetkessä katsoi minua ja hymyili. Hymyilin vauvalle takaisin ja mietin, miten maailman paras joululahja on juuri tuo pieni ja hänen hymynsä.

Rukoilin pienemme puolesta ja mietin, kuinka ainoa toiveeni koko elämässäni on, että rakkaani saisivat olla terveitä. Siinä hetkessä tuntui täysin typerältä, kuinka sitä on joskus valittanut jostain tyhmistä pienistä asioista tai stressannut esimerkiksi raha-asioita. Siinä hetkessä päätin, että en koskaan valittaisi mistään, jos vain pienokaisemme olisi terve. Siinä hetkessä mietin, että ei ole mitään väliä miten tai missä joulu juhlimme, jos vain kaikki saamme olla terveitä. Jouluni tulee olemaan maailman paras joulu, jos vain saan viettää sen kotona omien rakkaideni kanssa.Pian hoitaja tuli meitä hakemaan ja kysyimme heti oliko verikokeiden vastaukset tulleet. Tulokset olivat valmiit ja lääkärin sanoin:” kaikki vakavat syyt ovat poissuljettu, mutta eihän siitä nyt mitään tule, että kaveri katsoo vain toiseen suuntaan.” Saimme siis maailman parhaimman joululahjan. Joululahjan, mitä ei voinut rahalla ostaa. Tällä hetkellä edelleen olen sitä mieltä, että ei ole mitään väliä missä tai miten joulun viettäisimme, niin olisi se siitä huolimatta paras joulu, jos vain saan olla rakkaideni kanssa.

Aluksi ajattelin etten jakaisi tätä asiaa blogissamme, mutta itselleni tämä oli melkoinen pysäytys näin joulun alla. Kuinka useasti sitä stressaa tai murehtii aivan toissijaisista asioista. Kuinka useasti sitä valittaa ihan olemattomista asioista. Ja kuinka paljon on asioita, mistä olla aivan mielettömän kiitollinen päivittäin, mutta kuinka helposti sen unohdamme. Pikkuisellamme oli loppujen lopuksi ilmeisesti syntymästään asti ollut hieman kireät lihakset niskassa ja nyt yhtäkkiä se tuntemattomasta syystä oli mennyt enemmän jumiin. Nyt jumppaillaan kotona ahkerasti niskoja ja käydään säännöllisesti kontrollissa. Kyse oli siis hyvinkin pienestä jutusta ja tällä hetkellä olen niin kiitollinen, että kyseessä oli vain niskajumi!

LUE MYÖS

SAAKO LAPSESI RIITTÄVÄSTI TÄRKEITÄ VITAMIINEJA KEHITTYÄKSEEN?

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM


 

*Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä yhdesssä Desenion kanssa

Muutimme vuosi sitten ensimmäiseen omaan kotiimme ja yhtäkkiä seinätilaa olikin hurjasti enemmän kuin aiemmin. Katsellessani viime syksynä melko tyhjiä suuria seiniämme tutustuin ensimmäistä kertaa nykyiseen lempparitaulukauppaani, Desenioon. Desenion sivuilla pystyin suunnittelemaan oman tauluseinäni sekä katselemaan “perfect pair”- vinkkejä. Selailin myös muutamia muita verkkokauppoja, missä myytiin tauluja, mutta palasin aina takaisin Desenion sivuille. Vuosi sitten olohuoneeseemme valitsin kaksi suurta taulua koristamaan valkoista seinäämme sekä luomaan tunnelmaa. Ensimmäisestä tilauksesta ei mennyt kovinkaan kauaa, kun tein uuden tilauksen ja tilasin myös takkahuoneeseemme Deseniolta tauluja. Ei siis varmasti tarvitse erikseen kertoa, että tästä kaupallisesta yhteistyöstä Desenion kanssa olen enemmän kuin fiiliksissä.Sain tilata Deseniolta muutamia tauluja ja iskeehän siinä aina pieni valinnan vaikeus. Vaikka rakastankin Desenion tauluja ja mielelläni koristaisin koko kotimme niillä, niin on jotain, mikä tekee vielä iloisemmaksi kuin kaunis taulu oman kodin seinällä. Nimittäin kaunis taulu annettuna jonkun rakkaan ihmisen seinälle. Tällä kertaa päätin antaa kaksi suurta kaunista taulua siskoani ja hänen perhettä ilahduttaakseni sekä heidän kotiaan koristamaan. Pakko todeta, että mielestäni nämä kukka-taulut, “Flowers In Frame” sekä “Flowers In Circle”, taulut sopivat sinne aika superhyvin. Mikäli siis sinulta puuttuu vielä pukinkontista lahja sukulaiselle, ystävälle, lapselle tai aikuiselle, niin Desenion kaupasta löydät aivan ihanat lahjat niin nuorelle kuin vanhemmallekin.Myös meidän pieni Estella sai omaan huoneeseensa tauluja. Olisittepa nähneet pienen ilmeen, kun kerroin, että haluaisiko hän oman hassunnäköisen kirahvin sekä suloisen pupun kuvan seinälleen. Tyttö oli ihan fiiliksissä ja kertoi kirahvista ja pupusta heti siskollensakin. Eipä vielä Estella tiedä, että jouluna hän saa avata paketista vielä muutaman taulun lisää ja asetella ne omaan huoneeseensa. Viime vuonna tilasin myös siskoni pojalle Deseniolta pari eläintaulua ja tykkäsi hänkin niistä kovasti, joten voin lämpimästi suositella myös pikkuihmiselle kauniita joululahjoja Deseniolta.Desenion yksi parhaista puolista on ehdottomasti juuri se, että sieltä löytää niin erilaisia tauluja erilaiseen makuun ja voit ennalta suunnitella millainen tauluseinä juuri sinua miellyttäisi. Deseniolta löytyy myös suuri määrä erilaisia kehyksiä heidän julisteisiinsa, joten pystyt tilaamaan koko setin heidän valikoimistaan. Mikäli haluaisit ostaa joululahjaksi rakkaalle ihmiselle Deseniolta taulun, mutta et tiedä, mikä taulu olisi juuri saajan mieleinen, niin Deseniolta voit ostaa myös lahjakortin. Lahjakortteja on myynnissä 10 eurosta 150 euroon, joten voit ostaa juuri sen kokoisen lahjakortin, mikä on sopiva sinun budjettiisi.

LUE MYÖS

SAAKO LAPSESI RIITTÄVÄSTI TÄRKEITÄ VITAMIINEJA KEHITTYÄKSEEN?

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM


 

Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä HappyMe:n kanssa

 

Valmistuin vajaa pari vuotta sitten ravintovalmentajaksi ja hetken ehdin niitä hommia tekemään ennen kuin tulin raskaaksi. Ravintovalmentajana tuli tehtyä useita ruokapäiväkirja-analyyseja ja huomattua, kuinka yksipuolisesti ihminen saattaa syödä esimerkiksi kiireen tai tietämättömyyden takia. Joskus yksipuolinen ravitsemus saattoi johtua siitä yksinkertaisesta faktasta, ettei kyseinen ihminen tykännyt terveellisestä ruoasta. Monet kertoivat havahtuneensa puutteelliseen ravitsemukseensa vasta ongelmien tultua. Tällaiset esimerkit motivoivat minua entisestään puhumaan hyvästä ravitsemuksesta, jotta ongelmia ei tarvitsisi hoitaa, koska niitä ei olisi ehkä koskaan tullutkaan hyvän ravitsemuksen ansiosta. Raskaaksi tullessani ja perheemme kasvaessa päätin kuitenkin panostaa vain perheemme ravitsemukseen ja jätin muiden neuvomisen vähemmälle. Blogissammekin on nyt harvemmin ollut ravitsemukseen liittyviä postauksia, mutta toiveestanne niitäkin on tulossa jälleen enenevissä määrin.

Olen aina ollut kiinnostunut ravitsemuksesta ja olen yrittänyt aina panostaa lastemme ravitsemukseen. Kämppä saattaa olla kuin pommin jäljiltä, mutta eineksiä meillä ei syödä lähes milloinkaan. Vaikka lapsemme syövätkin melko terveellistä ruokaa ja eivät jätä kasviksiaan lautaselle, niin he eivät valitettavasti saa kaikkea tarpeeksi ruoasta. Ei, vaikka niin haluaisinkin. Esimerkiksi D-vitamiinia ei kukaan täällä pohjolassa asuva saa tarpeeksi, ellei matkustele säännöllisesti auringon alle tai napsi niitä pillereitä purkista. Rahallisesti halvempi sekä lomien kannalta helpompi vaihtoehto on tuo jälkimmäinen!

Kuullessani mahdollisesta kaupallisesta yhteistyöstä HappyMe:n kanssa, olin ihan hullun fiiliksissä ja vastasin heti olevani mielelläni messissä. Lähtiessäni kirjoittamaan lapsille suunnatusta vitamiinilisästä haluan olla aivan vakuuttunut siitä, että tuote on suosittelun arvoinen, joten ennen yhteistyöhön lupautumista halusin selvittää HappyMe:n tuotteista muutamia asioita. Selvittelyjeni tuloksena lähdin innoissani mukaan yhteistyöhön ja samalla taisin löytää perheemme pienimmille vitamiinilisän, mitä tulee tilattua jatkossakin. Tämä on erinomainen lisä hyvän ravitsemuksen rinnalla.

HappyMe on suunniteltu kasvaville lapsille ja ainesosat ovat valikoituneet niin, että ne tukevat parhaalla mahdollisella tavalla lapsen kasvua. HappyMe:llä on positiivisia vaikutuksia niin aivoihin, näköön, luustoon, sydämeen kuin vastustuskykyynkin. HappyMe sisältää omega-3-rasvahappo DHA ja EPA, mikä edistää aivotoimintojen sekä näön pysymistä normaalina (*) sekä edistävät sydämen normaalia toimintaa (**). Lisäksi se sisältää D-vitamiinia, mikä on välttämätön lapsen luuston normaalille kasvulle ja kehitykselle sekä edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintoa.  Kaiken tämän lisäksi on HappyMe kuin herkullinen karamelli, mitä lapset eivät aivan varmasti unohda yhtenäkään aamuna ottaa.

* Tutkittu vaikutus aivoille ja näölle saavutetaan nauttimalla 250 mg:lla DHA:ta päivittäin.
** Tutkittu vaikutus sydämelle saavutetaan nauttimalla 250 mg EPA:a ja DHA:ta päivittäin.

Haluan pitää huolta siitä, mitä omasta suustani alas laitan, mutta vielä tärkeämpänä pidän sitä, mitä lasteni suusta menee alas. Itse käytän useimmiten halvinta mahdollista D-vitamiinilisää, mutta lapsille syötän ainoastaan laadukkaita ja turvallisia valmisteita. HappyMe on tuotettu vastuullisesti ja kalmariöljy on Friend of the Sea- sertifioitua (eli kalmarin pyynnillä ei vahingoiteta eläimiä tai merenpohjaa, vaan se kerätään elintarviketeollisuuden ylijäämästä). Koko tuotantoprosessi on laatustandardien- ja kriteerien mukainen.

Nyt blogimme lukijoilla on mahdollisuus tilata ensimmäinen HappyMe-vitamiinivalmiste tämän linkin kautta tutustumishintaan -50%. HappyMe:n voi tilata kestotilauksena, jolloin tuote tulee kätevästi kuuden viikon välein, jolloin sinun ei tarvitse stressata kaupassa juoksemisesta. Tilauksella ei ole kuitenkaan mitään sitoutumisaikaa, joten voit myös halutessasi perua myös kestotilauksen koska vain haluat.