Niin siinä sitten kävi, että viime yönä palattiin takaisin sairaalalle. Koko eilisen päivän olin ilman supistuksia, mutta yhdentoista aikaan heräsin jälleen tuttuun kipuun, joka säteili reisiin ja alaselkään. Herätin heti Domin ja sanoin, että taidan joutua lähtemään sairaalaan, mutta tällä kertaa toivoin hänen nukkuvan kotona, kunnes olemme varmoja tytön syntymisestä. Mielestäni ei ole mitään järkeä kummankin valvoa koko yötä, kun seuraavana päivänä emme kumpikin kuitenkaan voi nukkua koko päivää ja olisihan se mukavaa, että meistä edes toinen olisi pirteä pikkuneitimme syntyessä. Menin keittiöön ottamaan särkylääkettä ja kellottamaan supistuksia. Supistuksia tuli heti jo 5 minuutin välein ja n. tunnin niitä kellotettuani soitin äidilleni, jos hän voisi viedä minut sairaalaan, niin Dom voi olla tyttöjen kanssa kotona.Sairaalalle päästyäni menin käyrille, missä supistuksia tuli alle 3 minuutin välein ja ne olivat todella kipeitä. Kätilö kertoi myös vauvan sydänäänien hieman laskevan supistuksen aikana, mikä ilmeisesti viittaisi siihen, että supistukset tekevät jotain kohdunsuulla. Kätilö näki heti papereistani, että varsinkin edellinen synnytykseni on ollut melko nopea, hän soitti lääkärin paikalle ja kertoi tilanteen. Kätilö myös tiesi, että toivoisin mieheni ehtivän paikalle ennen synnytystä, joten hän tutki minut heti. Lääkäri tuli ihan minuutin päästä soitosta ja tutki tilanteen. Tilanne oli hieman edennyt, mutta kuulemma melko sama. Lääkäri määräsi uuden kortisonin laitettavaksi jo nyt puolen yön jälkeen, vaikka alunperin tarkoitus oli laittaa se vasta aamu seitsemältä. Minulle määrättiin myös uudet ja suuremmat annokset estämään supistuksia, että kortisonilla olisi aikaa vielä vaikuttaa. Supistuksenestolääkkeet laskivat verenpainettani todella alas, joten jouduin uudelleen tippaan, että verenpaineeni saataisiin nousemaan. Supistuksenestolääkkeet toimivat ja supistukset saatiin taas ainakin hetkellisesti pysäytettyä, vaikka lääkäri sitä ehti hieman epäillä.Aamulla uusi lääkäri tuli huoneeseeni ja kertoi, että he ovat nyt tehneet mitä aikovat tehdä. Kortisonit ovat annettu ja ne ovat nyt ehtineet jonkun verran auttamaan, joten he eivät aio enää synnytystä estellä. Totesi vain, että tervetuloa sitten synnyttämään seuraavalla kerralla. Tämän päiväisen lääkärin mukaan on toki mahdollista, että vauva viihtyisi vielä tovinkin vatsassani, mutta eilinen lääkäri ei juurikaan tällaista toivoa antanut. Jänniä aikoja siis elellään. Dom on jo ihan valmistautunut, että ensi yönä tullaan sitten synnyttämään, mutta itse toivon niin kovasti, että vauva pysyisi edes pari viikkoa vielä vatsassani. Tiedän kyllä, että melko hyvillä viikoilla jo mennään, mutta kyllä sitä jännittää kovasti, miten esimerkiksi imetyksen käy, jos vauva syntyy näin varhaisilla viikoilla. Blogia yritämme päivitellä edelleen lähes päivittäin, mutta myös Instastoryyn tulee melko tiuhaan laitettua videoita, jos meidän tilanne kiinnostaa. 🙂

Ps. ehkä arvata saattaa, että kuvat eivät ole tältä päivältä.

Mekko on House of Brandonilta

LUE MYÖS

KUULUMISIA SYNNÄRILTÄ

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

No eihän meillä ole. Sairaalakassia en ole vieläkään “ehtinyt” (tai siis kai tässä pitää enneminkin puhua, että en ole priorisoinut sen pakkaamista ) katsomaan valmiiksi Domin monista kehoituksista huolimatta. Vauvan hoitopöytä on vielä kaupassa ja vauvan tarvikkeita puuttuu vielä jonkun verrankin. Kotiintulovaatteet tytölle olen pessyt, mutta kaikki muut pikkuvaatteet ovatkin vielä ovat pesemättä. Tänään kun pääsin kotiin (jep pääsin kotiin, tulossa illalla postaus siitä!) , niin iski pieni paniikki alkaa laittamaan pikkuneidille paikat valmiiksi, koska ihan synnytys voi sittenkin olla jo lähellä.Olen jotenkin tämän kolmannen kohdalla ajatellut, että yliajalle mennään aivan varmasti ja elokuussa tyyppi nyt ei ainakaan synny. En siis ole stressannut vauvanurkkauksen kuntoon laittamisella tai liivinsuojuksien hankkimisella. Olen nauttinut raskaudesta ja ajatellut, että lähempänä sitten. Kaksi viime yötä ovat kuitenkin havahduttanut minut siihen tosiasiaan, että lähtö synnyttämään saattaa olla sittenkin jo ennen kuin kuu vaihtuu. Nyt on siis aika käydä pientä listaa läpi ja miettiä, mitä vauva tarvitsee!Meillä ei siis vielä tällä hetkellä ole hoitopöytää, mutta ei anneta sen haitata. Hoitopöytänä saa ainakin toistaiseksi toimia normaali Ikean- lipasto, kunnes hoitopöytä saadaan pikkutyypille. Vaipan voi vaihtaa vauvalle lähes missä vain, mutta mielestäni on kiva, että yhdessä paikassa on vauvan vaatteet, rasvat, kosteuspyyheet ja vaipat. Näin kaikki tarvittava on lähellä ja ainakin tallessa.Vauva-nurkkauksen Luman-tuotteet on saatu kaikki Kiddexiltä ja heiltä löytyykin suuri valikoima erilaisia tuotteita vauvanhoitopisteeseen tai vauvanurkkaukseen. Aikaisemmista vauva-ajoista oppineena kannattaa hoitoalusta vuorata muovilla ja tämän jälken vielä laittaa päälle irrotettava päällinen, joka on sitten helppo pestä. Myös rasvoille sun muille puteleille kannattaa ehdottomasti hankkia oma pikkukori, missä pitää ne järjestyksessä. Meillä on valmiiksi hankittu muutamia Linolin rasvoja, jos sattuu, että vauva tarvitsee rasvaamista. En kuitenkaan näe tarvetta rasvata vauvaa automaattisesti, mikäli vauvan iho ei ole todella kuiva. Kolmas asia aiemmista oppineena on hankkia kosteuspyyhkeille oma laatikko. Meillä ainakin lähes aina päällimäiset kosteuspyyhet kuivuivat, koska edullisimman kosteuspyyhkeiden sulkija oli vain teipillä kiinni ja sen pysyvyys oli melko heikko. Näin kosteuspyyheet ihan oikeasti pysyvät kosteina. Kynsisakset vauvalle sain aikoinaan äitiyspakkauksesta, mutta nyt olen onnistunut ne hävittämään, joten myös uusi manikyyrisetti tuli hankittua bebelle, kyllä meidän neidin nyt kelpaa, kun hoitopöydältä lötyy manikyyrisetistä lähtien kaikkea söpöä Luman-tuotetta. Instagramiin tulossa myös Luman-tuotteiden tiimoilta arvonta parin päivän päästä, kannattaa olla kuulolla.

Täältä löydät lisätietoja sekä Luma-tuotteiden jälleenmyyjät.

LUE MYÖS

KUULUMISIA SYNNÄRILTÄ

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Nyt on luvassa kuulumisia synnäriltä ja pahoittelen heti, että tällä kertaa kuvat eivät ole laadultaan hyviä, vaan aitoja kännykän etukameralla otettuja tilannekuvia perhe-whatsappiin! 🙂

Instastoryssa olenkin jo ehtinyt kertoa, että meidän viime yö oli hieman normaalista poikkeava. Menimme normaaliin tapaan n. 22 aikoihin nukkumaan, mutta puolen yön jälkeen heräsin uneeni, missä olin synnyttämässä. Herätessäni tajusin että synnytyskipu ei ollut pelkkää unta, vaan päällä oli ihan oikea kivulias supistus. Supistuksia alkoi tulla n. 15 min välein ja muutaman napakan supistuksen jälkeen herätin Domin. Tässä vaiheessa supistuksia alkoi tulla n.10 min välein. Kun supistuksia oli tullut runsaan tunnin verran ja panadolista ei ollut hyötyä, soitimme vanhempani meille, että pystymme itse lähtemään synnärille. Edelliset synnytykseni ovat olleet melko nopeita, joten emme jääneet turhan pitkään arpomaan kotiin lähdemmekö vai emmekö ja hyvä niin.Matka meiltä sairaalalle on n. 10 min ja tämän matkan aikana supistuksia ehti tulla jo kaksi. Päästyämme synnärille minut laitettiin samantien käyrille, missä selvisi supistuksien tulevan n. 4-6 min välein ja tässä vaiheessa ne olivat jo melkoisen kipeitä. Supistusten välissä minulla ei ollut mitään kipuja ja naureskelimme Domin kanssa kaikelle, ehkä väsymyksellä oli osansa, että kaikki asiat naurattivat yöllä. Supistusten tullessa ei naurattanut, vaan melkein itketti. Ne siis todellakin olivat kivuliaita. Sisätutkimuksessa selvisi, että supistukset olivat myös kadottaneet kohdun kaulan ja alkaneet hieman avaamaan paikkoja. Tässä vaiheessa kätilö hälytti myös lääkärin paikalle.

Lääkäri teki päätöksen, että synnytystä yritettäisiin vielä estellä ja saisin myös kortisoni-pistoksen vauvan keuhkoja kypsyttämään. Sain ensimmäisen pistoksen heti yöllä sekä steroidien lisäksi sain kanyylin käteeni ja suun kautta otettavia supistuksenestolääkkeitä. Supistuksenestolääkkeet alentavat myös verenpainetta, joten olin hieman huolissani miten kroppani mahtaa niihin reagoida. Sairaalalla verenpainettani mitattiin tiuhaan tahtiin, joten koin olevani todella hyvässä hoidossa vauvamme kanssa. Aamulla supistusten väli alkoi pidentymään ja supistukset muuttuivat kivuttomammimmaksi. Huomenna aamulla saan vielä uuden kortisoni-pistoksen ja muutaman päivän päästä synnytystä ei enää estellä lääkärin mukaan.Olen monta kertaa sanonut Domille, että tämä raskaus niin menee yliaikaiseksi, koska supistuksia ei ole läheskään niin paljon kuin edellisillä kerroilla. Loppujen lopuksi tämä onkin ainoa raskaus, missä kortisonit on annettu ja ihan oikeasti iskenyt paniikki, että vauva syntyy liian aikaisin. Tottakai toivon, että vauva pysyisi vielä vatsassa muutaman viikon, mutta ihanien hoitajien ja lääkärien ansiosta olen luottavaisin mielin, vaikka vauva jo syntyisikin. Meistä on pidetty niin hyvää huolta synnärillä, Dom saa olla kanssani, kätilöt ja lääkärit selittivät kokoajan kaiken minulle perusteellisesti ja he luovat uskoa, että viikot ovat onneksi jo melko hyvät, vaikka tietenkin pari lisä viikkoa vatsassa olisikin hyväksi vauvalle. Nyt yritän ottaa rennosti ja nauttia ehkä viimeisistä (tai sitten ei) raskausajoista. Juttelen myös kuulumisiamme Instastoryssa, joten kannattaa siellä seurailla mikäli kiinnostaa. Instagramiin on tulossa myös pari arvontaa ensi viikolle 😉  Ja ihan supersuuri kiitos kaikille teille ihanille, jotka olette laittaneet viestiä! Vastaan aivan varmasti jokaiseen, kunhan ehdin.

LUE MYÖS

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Luomusynnytys toiveissa, miksi?

Luomusynnytys toiveissa, minullako? En olisi ikinä uskonut sanovani tätä ääneen, mutta toivoisin tämän kolmannen kohdalla luomusynnytystä eli synnytystä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Luomusynnytys on toisten mielestä jäätävää kidutusta ja toisten mielestä kaunis kokemus. Minulla on kaksi hyvää synnytyskokemusta, missä olen saanut myös lääkkeellistä kivunlievitystä. Miksi ihmeessä sitten kolmannella kerralla toivoisin synnytyksen olevan luomusynnytys?luomusynnytysEdelliset synnytykseni ovat menneet suhteellisen nopeasti ja avautumisvaihe on kestänyt vain parisen tuntia sekä ponnistusvaihe vain minuutista pariin minuuttiin. Voisin siis kuvailla edellisiä synnytyksiäni helpoiksi nopeutensa takia. Estellan synnytyksessä lilluin ammeessa, kunnes kipu yltyi aivan järkyttäväksi. Siinä vaiheessa pyysin spinaalia, mutta spinaalin antamisen jälkeen aloinkin jo ponnistamaan. Spinaali alkoi vaikuttamaan, kun beibi oli onnellisesti jo sylissä. Voisin siis sanoa synnyttääneeni “melko”luomuna tämän viimeisimmän. Spinaali ei juurikaan ehtinyt auttamaan itse synnytyksessä, mutta vauvan jo synnyttyä se puudutti hieman paikkoja, mitä ei siinä vaiheessa olisi enää kaivattu. Myöhemmin ajattelin, että olisi ehkä ollut parempi jättää koko puudutus odottamatta, koska ei siitä sen kummempaa hyötyä ehtinyt olemaan.luomusynnytysAmelien synnytys puolestaan oli käynnistetty ja huomattavasti rajumpi kuin tämä pikkukakkosen synnytys. Amelien synnytyksessä spinaali ehti vaikuttaa puolisen tuntia ja se tuli kyllä tarpeeseen. Amelien synnytyksessä supistusten välissä ei juurikaan ollut taukoa, joten ei ollut pienintäkään hetkeä, missä olisi voinut hengähtää ja levätä. Vaikka synnytys olikin rankempi kuin toinen synnytykseni, niin silti minulla jäi ensimmäiselläkin kerralla todella positiivinen mieli synnytyksestä ja viitisen minuuttia synnytyksen jälkeen sanoin äidilleni, että voisin synnyttää koska vain uudelleen. Minulla ei siis ole käynnistyksestä mitään pahaa sanottavaa, mutta verrattuna luonnolliseen käynnistymiseen oli se rankempi ja tämän takia toivon ehdottomasti synnytyksen käynnistyvän luonnollisesti. Ja nimenomaan luonnollisesti käynnistyvässä synnytyksessä toivon luomusynnytystä. Jos synnytys joudutaan käynnistämään, niin tänne vaan spinaalit, epiduraalit ja kaikki mahdolliset mömmöt!luomusynnytysMiksi en haluaisi synnytyksen kulkuun puututtavan? Ihan siitä syystä, että se lisää komplikaatioiden riskiä. En siis missään nimessä ole päättänyt suoriutavani hommasta luomuna, vaan aion mennä avoimin mielin synnyttämään ja silloin tehdä päätökset, mitkä tuntuvat hyvältä. Toiveeni luomusynnytyksestä on ainoastaan toive, mikäli kaikki sujuu yhtä vauhdikkaasti ja helposti kuin edellisillä kerroilla. Koen myös pystyväni handlaamaan parisen tuntia kovaa kipua ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, mutta tottakai synnytyksen pitkittyessä olisin valmis ottamaan myös lääkkeellistä kivunlievitystä. Tällä kertaa haluaisin myös liikkua mahdollisimman loppuun asti. Lääkkellisessä kivunlievityksessä kun usein joudutaan laittamaan myös kanyyli yms, mitkä sitovat synnyttäjän sänkyyn. Itselläni ainakin makuuasento vain pahensi synnytyskipuja, joten tällä kertaa toivoisin voivani liikkua loppuun asti ja ehkä jopa ponnistaa seisoaltaan.

Minulla ei siis ole sanaakaan mitään negatiivista sanottavaa edellisistä synnytyksistä, mutta silti tällä kertaa lähtökohtaisesti toivoisin luomusynnytystä. Silloinhan sitä vasta näkee, miten kaikki sujuu ja kuinka sitä kipua sitten jaksaakaan. Olen siis ehdottomasti avoimin mielin ilman tiukkoja tavoitteita lähdössä synnärille, mutta ainahan voi toivoa ja miettiä, miten toivoisi asioiden menevän.

LUE MYÖS

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Meille tulee ihan oikeasti kolmas lapsi. Ei, me ei todellakaan olla vielä Domin kanssa oikeasti sitä tajuttu. Suunniteltiin syksyn aikatauluja muutama päivä sitten ja pari päivää myöhemmin kuin olimme saaneet “syksylukkarin” tehtyä, niin Dom kysyi minulta, että olimmeko mahdollisesti unohtaneet suunnitelmistamme jotain. Olimme, olimme ihan täysin unohtaneet, että meidän perheessämme on syksyllä kolmas lapsi, jota ei pakosti meidän aikataulut paljoa kiinnosta. Olimme unohtaneet, että Dom ei voi tehdä hommia, jos minä olen isompien tyttöjen jumpassa. Jos minä olen mukana jumpassa on Domin oltava vauvan kanssa tai päinvastoin. Jotenkin raskaus on kestänyt jo niin kauan, että tähän tilaan on tottunut eikä olla tajuttu meidän perheen kasvavan jo näin pian. Joka päivä juttelemme kuinka paljon jo vauvaa perheeseemme odotamme ja kuinka rakastettu pikkutyyppi tulee olemaan, mutta kaikesta odotuksesta huolimatta aika on mennyt hurjan nopeasti ja loppu häämöttää ihan kohta. Meidän perheemme on kasvamassa ihan muutaman viikon sisällä. Amelie ja Estella ovat kumpikin syntyneet ennen laskettua-aikaa, joten todennäköistä taitaa olla ettei tälläkään kerralla yliajalle mennä. Käytännön järjestelyiden kannalta olisi paras, että pikkutyyppi päättäisi syntyä laskettunapäivänä. Domin sisko on silloin meillä käymässä, joten vaikka lähtö tulisi yöllä, niin meidän ei tarvitsisi erikseen soittaa lastenhoitajia meille. Toisaalta taas saattaa hyvinkin olla, että loppua kohden raskaus alkaa jo kypsyttämään eikä pikkuihmisen näkemistä malta enää odottaa ja saatan hyvinkin toivoa vauvan syntyvän jo aiemmin. Pääasia on, että vauva syntyisi kun hän on valmis! Ensi viikolla vanhempani lähtevät Italiaan pariksi viikoksi, joten lastenhoitajamme eivät pääse paikalle ihan muutamassa minuutissa. Seuraavat pari viikkoa ajattelin vauvan yrittäessä alkaa syntymään laittaa jalkani ristiin ja kertoa vauvalle, että ei vielä. Mitä vauvan tavaroihin tulee, niin meillä ei todellakaan ole vielä kaikki valmiina. Havahduin vasta muutama päivä sitten siihen ettei meillä juurikaan ole niitä ihan pienimpiä vaatteita. Amelien ja Estellan vauva-ajoista on kyllä koosta 62 eteenpäin vaatteita paljonkin, mutta ihan pienet koot olemme antaneet tyttöjen nukkevauvoille. Perherauhan säilyttämiseksi emme ole uskaltaneet edes ehdottaa, että ottaisimme nukkevauvoilta vaatteet ja antaisimme ne tulevalle pikkusiskolle. Onneksi eilen postissa tuli Small Designilta aivan ihania vauvan vaatteita sekä pari vauvapeittoa, mitkä pääsevät jo sairaalan mukaan ja käyttöön heti vauvan ensihetkinä. Estella kyllä oli sitä mieltä, että ne sopisivat myös hänelle, mutta sain onneksi pienen keskustelun jälkeen vaatteet häneltä pois. Nyt on ensimmäiset pikkupyykit pesty ja nämä on jo pakattu sairaalakassiin. Voin siis sanoa alkaneeni jo pakkaamaan sairaalakassia 😉

LUE MYÖS

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Netti mahdollistaa monta positiivista asiaa, mutta se mahdollistaa myös todella pelottavia asioita. Joku saattaa tietämättäsi levittää sinusta perätöntä tietoa netissä ja ennen kuin ehdit edes huomata sinusta kirjoitettua tekstiä, on sitä saatettu jakaa jo tuhansia kertoja. Voit kirjoittaa vastineen ja todistella asioiden perättömyyttä, mutta tekstisi tuskin tavoittaa edes prosenttia porukasta, minkä edellinen teksti tavoitti. Kuinka helppoa on painaa “jaa”- painiketta Facebookissa ilman, että pysähtyy edes hetkeksi miettimään, mitä seurauksia sillä saattaa olla. Kuinka sokeasti me aikuiset ihmiset uskomme koko tarinan, minkä tuntematon ihminen on kertonut somessa ja olemme valmiina jakamaan tekstin tuhansille ilman, että meillä todellisuudessa on hajuakaan tapahtumista. On hyvinkin mahdollista, että kyseinen tarina ei ole totta tai sitä ollaan saatettu ainakin hieman “värittää”. Useille ihmisille tämä on vain pieni hetki, kun päättää jakaa tietämättömyyttään perättömän postauksen, mutta kyseisen ihmisen elämässä saattaa jaoilla olla tuhoisat seuraukset.Puhuimme ystäväni kanssa muutama päivä sitten, kuinka pelottavan helposti ihmiset voivat tuhota jopa urasi netissä ilman, että olet edes ehtinyt tajuta missä mennään, selitellä tapahtunutta ja anteeksi ainakaan jälkikäteen on enää turha pyytää, koska kukaan ei halua edes kuulla anteeksi pyyntöäsi tai versiotasi tapahtuneista. Kuinka usein Facebookissa on jaettu tekstiä, mikä on kirjoitettu esim. opettajasta, lääkäristä tai hoitohenkilökunnasta. Kyseinen ihminen on saatettu lynkata täysin nimellisesti monen tuhannen ihmisen toimesta ja voin olla aivan varma, että jokainen heistä ei ole voinut olla silminnäkijänä tilanteelle ja näin ollen heidän lynkkauksensa ja jakonsa perustuvat ainoastaan toiselta kuullulle tiedolle. Ikävän tästä asiasta tekee vielä se, että vaitiolovelvollisuutensa takia monet näistä ihmisistä eivät edes voi puolustautua kertomalla omaa versiotaan tarinasta. Mitä jos kyseessä onkin täysin keksitty tarina, hieman väritetty tarina tai tosiasiassa kirjoittajalla ja kirjoituksen kohteella ei vaan kemiat pelannut yhteen ja toinen heistä päätti vähän näpäyttää. Tämä näpäyttäminen maineen tuhoamisen lisäksi saattaa maksaa myös työpaikan toiselta.

Entä jos suustasi pääsee auttamattoman suuri sammakko tai ihan oikeasti tulee kämmättyä pahemman kerran ja tarina jaetaan somessa täysin totuudenmukaisesti. Voitko tapahtuneiden jälkeen enää nöyrtyä ja pyytää anteeksi kirjoitustasi tai tapahtuneita? Voit, mutta mitä luultavimmin sillä ei ole enää väliä. Kämmäsit ja silloin monen mielestä on oikeutettua lyödä porukalla tyyppi lakoon, vaikka hän menettäisi samalla työpaikkansakin.

Kyllä sitä bloggaajana usein julkaistessaan kirjoituksia tulee miettineeksi, että voidaanko minut ymmärtää täysin väärin, voiko tekstini loukata jotain tai voiko mielipiteeni tuhota koko bloggausuramme. Olen nähnyt liian monta kertaa, kuinka ihmisten kirjoittamia tekstejä ymmärretään tahallaan väärin ja niistä tehdään aloituksia pitkin nettiä ottaen lyhyitä tekstin pätkiä pois kontektista antaen täysin väärän kuvan kirjoituksesta. Käytäntö tuntuu olevan se, että olet ansainnut kunnon lynkkauksen ja kaikki kakkakommentit, jos olet kirjoittanut, sanonut tai tehnyt jotain, mikä ei miellyttänyt valtaväestöä tai vain yhtä ihmistä.Vaikka sinua kaduttaisi sanomisesi/tekemisesi ja pyytäisit nöyrästi anteeksi, niin sillä ei ole enää väliä. Kukaan ei oikeastaan ole edes kiinnostunut enää anteeksipyynnöstäsi tai pahoitteluistasi, koska kämmättyä on jo tullut ja armoa ei tunneta. Ihan näin muistutuksena meille kaikille, kun seuraavan kerran osallistut joukkolynkkaukseen, niin sinäkään et ole täydellinen. Mitä jos sinun kämmäilysi jaettaisiin netin syövereissä ja tuhannet ihmiset kirjoittelisivat ikäviä kommentteja välittämättä anteeksipyynnöstäsi. Mitä, jos sinun yksi virheesi maksaisi työpaikkasi, vain koska ihmiset innostuivat joukolla jakaamaan kämmäilyäsi ja osa jopa vaatimaan erottamistasi.

Eihän  lähdetä kaikkeen mukaan, koska muutkin lähtee. Ollaan mieluummin niitä, jotka uskaltaa tuhansien kommenttien jälkeenkin puolustaa lyötyä tai ainakin selvittää faktat ennen kuin jakaa tekstin taas tuhansille. Ollaanhan toisillemme armollisia, koska meistä jokainen tekee virheitä. Koulujen alkaessa muistetaan hyvät käytöstavat myös me vanhemmat, kunnioitetaan lastemme opettajia ja mikäli on kriitikin paikka, niin mietitäänhän missä ja miten sen annamme. Nyt koulujen alkaessa on hyvä muistaa, että opettajat, lastenhoitajat ja lastentarhanopettajat tekevät aivan suunnattoman tärkeää työtä, mutta hekään eivät ole täydellisiä. Se, että joku ajattelee eri tavalla kuin sinä ei anna lupaa haukkua tai kirjoittaa väritettyä kirjoitusta tapahtumista. Kuinka voimme opettaa lapsiamme olemaan kiusaamatta, jos itse osallistumme netissä toisten kiusaamiseen? Ollaan mieluummin pikkuihmisille hyviä esimerkkejä!

Huppari * House of Brandon

LUE MYÖS

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Tänä aamuna on pienet koululaiset aloittaneet taas koulutaipaleensa ja liikkeellä on paljon lapsia, jotka vasta opettelevat liikenteessä kulkemista. Youtube on pullollaan videoita, missä ihmiset kävelevät päin tolppaa tai kaatuvat, koska katsovat puhelinta. Jos me aikuiset ihmiset emme osaa edes kävellä ilman kompurointia puhelinta käyttäessämme, niin varmasti lienee melko selvää ettei puhelin ja autoilu ainakaan sovi yhteen. Puhelinta ei tulisi käyttää milloinkaan ajaessa, mutta viimeistään nyt syksyn ja koulujen alkaessa on hyvä tehdä päätös ettei puhelinta katso ajaessa. Kuinka moni kuvaa Instastorya autoa ajaessaan? Jos sinä kuulut tähän porukkaan, niin häpeä ja lopeta se ennen kuin sattuu vahinko! Jos huomaat jonkun muun harrastavan puhelimen käyttöä ajaessa, niin kerro heille ihmeessä kuinka edesvastuuttomasti he toimivat. On hyvä muistaa, että nyt liikkeellä on paljon lapsia, jotka vasta opettelevat varomaan autoja. Vaikka (kuvittelisitkin) osaavasi ajaa autoa täydellisesti myös puhelinta käyttäessä, niin liikkeellä saattaa olla pikkuihmisiä, jotka eivät osaa täydellisesti liikennesääntöjä tai muista katsoa autoja. Törmäyksen tullessa sinulla on autosi suojanasi, mutta kävelijöillä ei ole peltiä suojanaan. On sinun vastuullasi huomata jalankulkijat ja varoa heitä, vaikka he kävelisivätkin vahingossa päin punaisia tai juoksisivat holtittomasti omasta pihastaan tielle. Lopeta olemasta itsekäs ja pistä puhelin pois, kun ajat autoa! Sinä voit omalla toiminnallassa luoda lapsille turvallisen koulumatkan tai päinvastoin. 

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Tänä kesänä on ollut enemmän hellepäiviä kuin minään muuna kesänä, minkä muistaisin. Helleraja ei ole mennyt vain hieman rikki, vaan lämpötila on kohonnut ihan kunnolla jopa 30 asteen yli. Some on täyttynyt julkaisuista, missä ihmiset joko rakastavat tai vihaavat näitä helteitä. Itse kuuluin ensimmäiset 50 päivää tähän ensimmäiseen ryhmään, mutta pari yötä sitten kuumuis alkoi jo olla liikaa. Myönnetään, taisin itkeä parina viime yönä tuskaista kuumuutta.odotuskuviaOlen melko onnekas, sillä minulla on ollut joka päivä mahdollisuus viettää alkupäivä Yyterissä meressä lilluen ja jatkaa helteistä nauttimista illemmalla mökillämme joessa lilluen. Minun ei ole tarvinnut tehdä pitkiä 8 h työpäiviä ilman ilmastointia tai kärvistellä kotona muka hieman viileämässä yli 30 asteen lämpötiloissa. Olen ihan oikeasti nauttinut näistä helteistä suunnattoman paljon, kunnes pari yötä sitten kuumuus yksinkertaisesti alkoi olemaan liikaa.odotuskuviaOlin mennyt illalla jo kahdeksan jälkeen nukkumaan ettei tarvitsisi kärsiä kuumasta ilmasta ja siitä johtuvasta huonosta olosta. Heräsin vähän ennen puolta yötä siihen tunteeseen, etten pysty pian enää hengittämään. Sisällä oli varmasti yli 30 astetta ja ulkonakin edelleen 29 astetta, mikä ei hirveästi kotiamme viilentänyt. Vatsa tuntui painavammalle kuin koskaan ja vauva tuntui täyttävän lähes kaiken keuhkoilleni kuuluvasta tilasta. Kuumuus ja suuri vatsa tuntui siinä hetkessä hieman rankalta yhdistelmältä. Itkuhan siinä pääsi. Itkin melkein pari tuntia ja kävin välillä avaamassa jääkaappia, että pystyin edes hetken hengittämään viileämpää ilmaa. Siinä hetkessä tuntui niin mahtavalta tietää, että Suomessa on neljä vuodenaikaa ja viileämmät ilmat ovat ennemmin tai myöhemmin tulossa. odotuskuviaHuomasin olevani juuri se suomalainen, joka on koko talven odottanut lämmintä kesää ja nyt valitan siitä. Tuntui todella kiittämättömältä tuntea tällaista fiilistä ja toivoa jo viileämpiä ilmoja, mutta se nyt kuitenkin oli minun fiilikseni sillä hetkellä. Olenhan minä näistä ilmoista nauttinut, suurestikin, mutta tuona yönä kuumuus tuntui vain ylitsepääsemättömältä. Seuraavana päivänä soitin siskolleni, jos voimme mennä heille, koska he omistavat ilmalämpöpumpun (ja tottakai on muutenkin mukava hengata heidän kanssaan) ja se oli todellinen pelastus. Muutama tunti viileässä ja tuntui taas mukavalta mennä kunnon helteisiin ulos.raskauskuviaTänään vihdoin kotimaahamme saapui hieman syksyinen tuuli ja asteita oli vain 18. Kyllä, olen ollut todella kiitollinen tästä säästä ja tuntuu, että helteiden ainakin hetkellinen hellittäminen tuli juuri oikeaan aikaan. Olen todella kiitollinen hyvästä kesästä, mutta olen vähintään yhtä kiitollinen myös siitä, että syksy tekee tuloaan. Ensi viikolla iskee arki ja sekin tuntuu itse asiassa vain hyvältä juuri nyt!

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Elämämme ei todellakaan ole pelkästään sitä, mitä blogissa nähdään. Osa kuvista on tilannekuvia, mutta yhä useammin kuvaustilanteet ovat suunniteltuja etukäteen. Varsinkin pienten lasten vanhempina emme missään nimessä halua kantaa kameraa joka paikkaan mukanamme ja elää 24/7 vain blogia varten. Todellisuudessa kamera tulee mukaamme ehkä kerran viikossa (joskus ei niinkään usein) ja tällöin otamme useampia kuvia n.2 h ajan, jonka jälkeen kamera pääsee takaisin kamerareppuunsa. Lasten kanssa pyrimme, että kuvat olisivat tilannekuvia lähes aina, koska näin kaikilla on mukavampaa eikä kuvien ottaminen häiritse lapsia. Meidän aikuisten kuvissa taas kuvat ovat suunniteltuja, vaatteet ennalta katsottuja ja paikatkin jo aikaisemmin päätetty.Emme siis elä jokaista iltaamme Yyterissä katsellen auringonlaskua enkä pukeudu joka ilta juhlamekkoonkaan. Totuus ei siis aina ole sitä miltä näyttää. Blogiin päätyy kuva, missä päälläni on kaunis mekko. Blogiin harvoin päätyy kuvaa, missä näkyy kuinka vaihdan mekkoja tämän hienon kaavun alla hiki päässä. Näin homma useimmiten menee. Valitsemme kotona useammat vaatteet mukaan ja vaihdan niitä kuvausten välissä. Näin saamme käytettyä parin tunnin kuvausajan hyödyksi ja saamme useampia erilaisia kuvia. Hyvin usein kuvat eivät siis ole tilannekuvia, kuten tämä kaapu kuva.Kahdesta seuraavasta kuvasta on ensimmäinen kuva tilannekuva, kun suojelen mekkoani kastumiselta laittaessani hiuksiani paremmin. Tästä komeasta puolikyykystäni ei kuitenkaan ollut tarkoitus ottaa kuvaa ellei mieheni olisi pitänyt asentoani ikuistamisen arvoisena ja jälkeenpäin hän tietenkin ehdotti kuvan jakamista blogissakin. Ensin ajatus tuntui ihan naurettavalta, en todellakaan julkaise tällaista kuvaa blogissa. Tai siis, miksi julkaisisin? Kun asiaa enemmän mietin, niin tiesin omaan kysymykseeni vastauksen. Siksi, ettei totuus unohdu. Tätähän elämä pitkälti on -säätöä, editoimatonta, ennalta-arvaamatonta aallokkoa ja täydellistä kaikkine epätäydellisyyksineen. Elämä on ohikiitäviä hetkiä, mistä vain murto-osa taltioidaan ja se murto-osa saattaa olla ne ainoat seesteiset hetket, minkä taakse kätkeytyy kunnon kirjo kaikkia mahdollisia tunnetiloja ja tilanteita.Vaikka kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, niin ei se tarkoita niiden kertovan kaikkea. Kuvat ovat vain kuvia ja blogi on vain blogi. Mekin jaamme täällä elämästämme vain pienen pienen murto-osan, mutta suurimman osan elämästämme elämme ilman kameraa. Kirjoitamme vain pienen raapaisun elämästämme tänne. Mikäli siis sinusta vaikuttaa, että meillä kaikki on täydellisen seesteistä, niin ei ole. Meillä eletään ihan normaalia arkea, mihin kuuluu myös niitä nihkeämpiäkin fiiliksiä. Meilläkin joskus nauramisen sijaan itketään ja pyykkivuoret kasvavat ihan liian korkeiksi. Suurimman osan päivistä hengailen pelkkä Domin t-paita päällä ja harvoin kaupungillekaan lähtiessäni meikkaan. Emme elä täydellistä elämää, mutta olemme kiitollisia juuri tästä elämästä ja tästä elämänvaiheesta.

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

Kesän aikana minulta on monesti kysytty Instagramin puolella, että kaipaanko milloinkaan aikaa ennen lapsia. Syksyllä, talvella tai keväällä tätä ei minulta ikinä kysytty ja olenkin useamman kerran pohtinut, että miksi nyt niin moni on asiaa minulta kysynyt. Johtuuko tämä siitä, että perheeseemme on pian tulossa uusi tyyppi lisää ja onhan sitä nyt pakko kaivata sitä kuuluisaa “omaa aikaa” edes joskus.Mitä tähän kliseiseen “omaan aikaan” tulee, niin minulla on sitä 24 tuntia vuorokaudessa samoin kuin kaikilla lapsettomillakin. Toki äitinä vietän omasta ajasta luonnollisesti todella suuren osan perheeni kanssa, oikeastaan lähes koko hereilläoloaikani, mutta se aika on silti minun aikaani ja vieläpä ihan huippu tavalla vietettyä aikaa. Minusta määritelmä “oma aika” tuntuu ihan hassulta, ihan niinkuin se aika mitä perheen kanssa vietetään ei olisi minun aikaani, mistä nautin. Päinvastoin, perheen kanssa vietetty aika on ihan parasta. Tällä hetkellä elämässämme on pieniä lapsia ja mielellämme hengaamme heidän kanssaan, he kasvavat muutenkin aivan liian nopeasti. Joten ei, en voi sanoa missään määrin haikailevani sen ajan perään, kun en vielä ollut äiti.Tottakai elämässä on aina niitä ohikiitäviä rankkoja hetkiä ja varsinkin sairaana sitä toivoisi rauhaa saada maata yksin sohvalla ilman, että kukaan tarvitsisi minua. Mutta milloinkaan näinä rankkoina hetkinä en ole miettinyt kuinka ihanaa olisi, jos minulla ei vielä olisi lapsia. Lapset ovat rikastuttaneet elämääni aivan suunnattomasti ja elämä on ihan huippua heidän kanssaan. En koe, että jäisin mistään paitsi sen takia, että minulla on lapsia.

Emme koe lasten rajoittavan elämästämme pois kaikkia kivoja juttuja ja nyt vaan yritetään selvitä näistä vuosista, vaan päinvastoin. Teemme paljon samoja asioita Domin ja tyttöjen kanssa kuin mitä tekisimme, jos meillä ei olisi lapsia. Tämän lisäksi on tietenkin aktiviteettilista kasvanut monella uudellakin asialla lapsien myötä. Kuinka hienoa on esimerkiksi ottaa joka ilta juoksukisat talon ympäri? Tuskin skabaisimme Domin kanssa kahdestaan, koska emme olisi ikinä edes keksineet tätä ideaa. Tämä on vain yksi arkinen esimerkki, mistä jokainen meistä ihan aidosti nauttii. Tietenkin elämässä mennään nyt lasten ehdoilla, eikä elämä ole yhtä spontaania, mutta ei se spontaanius niin spessua ollut, että hetkeäkään toivoisin voivani palata siihen aikaan takaisin. Vastaus siis on, että en kaipaa aikaa ennen lapsia. Tällä hetkellä elämä maistuu aika mielettömän hyvälle ja olen todella kiitollinen, että saan elää tällä hetkellä juuri tätä elämänvaihetta. Lapset ovat pieniä aivan liian pienen hetken ja ihan oikeasti haluan hengata heidän kanssaan. Ihan oikeasti nautin meidän perusarjesta, paitsi en pyykinpesusta. Äitiys on ehkä joskus rankkaa, mutta voi vitsit, miten hullun ihanaa tämä on! Hetkeäkään en antais pois, en edes niitä kiukkukohtauksia, koska ne kuuluu tähän pakettiin ja ovat myös arvokkaita hetkiä, milloin lapset (sekä myös me vanhemmat) opitaan ja kasvetaan useimmiten eniten. Arki näiden pikkutyyppien kanssa on huippua ja varmasti nämä ovat niitä elämänvaiheita, mitä sitten kiikkustuolissa kaivaten muistelen. Nyt aion ottaa ilon irti joka hetkestä mun pikkutyttöjen ollessa pieniä ja vielä, kun ne haluaa hengata äidin kanssa.

ps. Kirjoitin keväällä hieman samasta asiasta, “jos en olisi äiti”, joten kannattaa käydä lukemassa mikäli kiinnostaa.

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM