Kolmikielisyydestä tulee tasaisin väliajoin kyselyä ja nyt vihdoin sain aikaiseksi kirjoittaa asiasta. Perheessämme puhutaan siis kolmea eri kieltä, suomea, saksaa sekä englantia. Me Domin kanssa sekä koko perheen kesken puhumme englantia. Tyttöjen kanssa puhuessani puhun heille aina suomea ja Dom puolestaan puhuu heille saksaa tai englantia. Melkoinen sekametelisoppa meillä siis on, vaikka itselle se tuntuu niin normaalilta, koska se on meidän arkea. Ei sitä edes enää tajua, että muille tämä voi kuulostaa ihan älyttömältä säätämiseltä tai kielisopalta, mutta meille se on ihan perusarkea.Meidän perheessä kuuluu usein lauseita, missä saattaa olla sekaisin paria tai jopa kolmeakin kieltä, koska varsinkin pari vuotiaamme vielä treenailee sitä, että mikä kieli on mitäkin. Itsellänikin menee kielet ihan sekaisin, kun kello on illalla liikaa ja väsymys iskee. Pari kuukautta sitten totesi Estella katsoessaan ulos ikkunasta ” autol sin mis sonne raisee kimpt”. Me kaikki tajusimme lauseen, mutta monelle muulle lause saattaisi kuulostaa täysin siansaksalta. Sitä ei varmasti ymmärrä kokonaan yksikään suomalainen, saksalainen tai englantia puhuva. Ameliekin välillä edelleen saattaa yhdistellä kieliä keskenään, vaikka harvemmin enää niin tekee. Vuosi sitten Amelie kysyi minulta, että voisimmeko lähteä iceskattelemaan eli luistelemaan. Lapset siis saattavat ottaa suomen tai saksan kielisen sanan ja taivuttaa sen suomalaisittan, kun puhuvat nopeasti. Amelie huomaa jo virheensä, kun hän yhdistää kieliä keskenään ja useimmiten itsekin nauraa hassujen lauseiden päälle. Estellalle homma on vielä ihan arkipäivää ja hän vetelee vielä tässä hommassa mutkat suoriksi. Ei ole mikään ongelma sanoa, että anna äiti pissi vettä, mikä ei suinkaan tarkoita pissa vettä, vaan vähän vettä. Oikeastaan vasta n. kuukausi sitten Estella alkoi tajuamaan, että äiti ja isä sanovat eri sanoja tarkoittaessaan samaa sanaa. Nykyään Estella sanoo usein, että äiti sanoo näin ja iskä sanoo näin, mihin hän toteaa lopuksi, että mitä Estella sitten sanoo.Amelien ja Estellan ehdottomasti vahvin kieli on suomi. Asumme Suomessa ja he kuulevat koko ajan suomea puhuttavan ympärillään. Useampi kieli perheessämme ei siis ole vaikuttanut heidän suomenkieleensä tai heidän puheen tuotantoonsa eikä Amelien lukemiseen oppimiseen. Amelien toisteksi vahvin kieli on ehdottomasti englanti, kun Estellalle se puolestaan on saksa. Keskenään tytöt puhuvat useimmiten suomea, mutta Amelien komentaessa Estellaa muuttuu kieli aina saksaksi. Onhan se fakta, että saksan kieli on aika kova kieli, joten ehkä se sopii paremmin komentamiseen. Rakkaudentunnustuksia taas jaellaan useimmiten suomeksi tai englanniksi, mitkä ovatkin ne pehmeämmät kielet ja kuulostavatkin paljon mukavemmilta :D. Pelejä pelatessa kieli on tytöillä myös useimmiten saksa. Tytöt ovat siis omaksuneet tiettyihin tilanteisiin tietyt kielet sen lisäksi, että ovat myös tottuneet siihen, että toisen vanhemman kanssa puhutaan suomea ja toisen saksaa ja koko perheen kesken englantia.Mielestäni siis kielisekametelisoppa sujuu todella hyvin perheessämme. Itse en osaa puhua saksaa, mutta ymmärrän kyllä täysin tyttöjen puhuessa saksaa. Dom puolestaan ymmärtää suomea jo todella hyvin ja puhuukin jo jonkun verran, vaikka Amelie aina sanookin kaikille ettei iskä puhu ollenkaan suomea, heh! Meidän perheen kauppalista sisältää kolmea eri kieltä, porukan puhuessa unissaan sieltä saattaa tulla ihan mitä sattuu sanoja millä kielellä tahansa, tunteita opetellaan kertomaan kolmella kielellä ja päivän tapahtumia jaetaan useammalla eri kielellä. Kolme kieltä, onhan se rikkaus, voi kertoa kolmella kielellä rakastavansa ja välittävänsä <3

LUE MYÖS

SINUN ROKOTUSVASTAISUUTESI VARANTAA MINUN VAUVANI

VINKKEJÄ VAUVAN KANSSA LENTÄMISEEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Viime päivinä havahduin siihen, että teen duunia, missä vapaapäivistä rangaistaan. Ihan aidosti olen huolissani siitä, että enenevissä määrin some työllistää ihmisiä ja täten myös enenevissä määrin on heitä, jotka eivät voi viettää rauhassa vapaapäiviään. Enenevissä määrin on niitä vanhempia, jotka eivät uskalla viettää sometonta päivää. Rehellisyyden nimissä kyllähän se hieman harmitti, että Instagramin algorytmi laskee jo päivän aktiivittomuudella niin roimasti, että seuraavina päivinä ei tarvitse toivoa kovin monen näkevän omia postauksia. Instagramin algorytmi määrittelee monen ihmisen tuloista sievoisen summan. Oma sometaukoni voi todellakin vaikuttaa meidän perheemme tuloihin. Koska minä halusin viettää vapaapäivän, niin tulomme saattavat hetkellisesti laskea.

Perjantaina julkaisin Instagramissa kuvan, missä kerroin aikovani viettää pari päivää somevapaata aikaa. Sosiaalinenmedia ei ole enää hetkeen ollut meille pelkkä harrastus, vaan myös työtä. Tästä työstä en muista koska olisin viimeksi pitänyt vapaapäivän, joten päätin sellaisen ottaa. Somesta oli tullut pikkuhiljaa omaan elämääni yksi suurimmista aikavarkaista. Eihän se tietenkään somen vika ole ollut, vaan minun, että eksyn selailemaan tuota kännykän ruutua liian usein. Äitinä haluan olla lapsilleni esimerkki myös siinä kuinka paljon puhelinta käytetään sekä haluan myös nauttia ihan tästä aidosta elämästä ilman, että pitää jatkuvasti vilkuilla puhelinta. Näistä syistä siis päätin ottaa parin päivän vapaat somesta. 

Ilmoitin somevapaastani heti muutamille kolleegabloggaajille ja he ystävällisesti heti neuvoivat minua, että sometaukoni tulee vaikuttamaan näkyvyyteeni Instagramissa. (Ensinnäkin pakko tässä todeta, että kuin ihania tyyppejä! Niin monesti sanotaa, että somessa kaikki vain kilpailee toisiaan vastaan, mutta omalla kohdallani se ei ainakaan ole pitänyt paikkansa. Mun kokemus mun “kilpailijoista” on, että he on ihan huippu tyyppejä, jotka todellakin on aina jeesaamassa ja kannustamassa. ) Ei siis ole väliä kuinka hyvän kuvan tänään julkaisen IG:ssämme, niin Instagram haluaa pitää huolta että mahdollisimman harva näkee sen, koska olihan se nyt väärin, että olin niin epäaktiivinen viimeiset 48h. Vaikka siis seuraisit meitä Instagramissa, niin suurella todennäköisyydellä et näe seuraava julkaisuamme ellet mene sitä suoraan feediimme katsomaan. Mikäli siis haluat menestyä somessa työntekijänä, niin vapaapäiviä ei kannata kovin montaa vuodessa viettää. Tietoisena tästä otin kuitenkin riskin ja suljin IG:n pariksi päiväksi. Ehkä juuri tästä syystä hieman provoisoiduin ja päätin, että onhan se nyt pakko ihmisellä olla oikeus vapaapäivään, vaikkakin sitten pienen rangaistuksen uhallakin. Joten kyllä, minä olin selailematta IG:tä, postaamatta (lukuunottamatta yhtä ajastettua postausta) sekä tykkäilemättä ja kommentoimatta muiden postauksia kahden päivän ajan. Seuraavat päivät näyttävätkin sen kuinka suurta vahinkoa itselleni hommassa tein. 

Sometauko oli itse asiassa minulle yllättävänkin vaikea. Tuli huomattua kuinka pienissäkin hetkissä esim. kaupankassalla jonottaessa ihan vahingossa puhelimen kaivoi taskusta ja meinasin mennä Instagramiin. Sometauko oli siis oiva herättelijä siihen, että nyt pitää tietoisesti jättää puhelin keittiön pöydälle eikä kantaa sitä aina taskussa. Sometauon suunnittelu olisi myös voinut olla hieman parempaa. Eihän siinä ollut mitään järkeä aloittaa sometaukoa perjantaina klo.12.00, koska monet yritykset tarvitsisvat vielä tietoja IG:stämme ennen viikonloppua. Ensimmäisen kerran jouduinkin siis rikkomaan taukoani jo 20minuuttia sen aloituksen jälkeen. Jep, haluan kertoa teille rehellisyyden nimissä, että tauko ei ollut täysin tauko. Kävin nappaamassa tarvittavat tiedot ja poistuin heti. Näin kävi tuon aikana vielä toistamiseen. Olin myös suunnitellut muutamat muut asiat hieman surkeasti, joten muutamia kertoja jouduin pyytämään Domia hoitamaan juttuja meidän Instagramissa. Itse vietin siis sometonta aikaa, mutta oma somettamattomuus lisäsi luonnollisesti hieman Domin someduunia. Perheessämme vietetty aika somessa ei siis laskenut niin paljon, mitä kuvittelimme sen vaikuttavan. 

Tämä sometauko oli kuitenkin äärimmäisen hyvä juttu, koska opimme siitä muutamia tärkeitä asioita, mitkä varmasti monelle muulle on ollut jo aikoja aivan itsestäänselvyys. Jos teet somea duuninasi tai hyvin intensiivisenä harrastuksena, niin suosittelen puhelimen jättämistä tietylle paikalle kotona ollessa. Taskussa ollessa puhelimen kaivaa niin herkästi esille jokaisena pienenäkin hetkenä ja arjessa tulee vietettyä aivan liikaa aikaa. Itse yritän nyt ottaa puhelimen esille pari kertaa päivässä ja tietoisesti silloin kuin olen sille varannut ajan, enkä silloin tällöin viideksi minuutiksi. Uskon pystyväni tuottamaan parempaa sisältöä, kun otan siihen tarvittavan ajan enkä yritä vauvaa nukuttaessa näppäillä hyvää tekstiä. Toisaalta taas pystyn nauttimaan niistä arjen kauniista hetkistä ilman, että puhelin on jatkuvasti sitä häiritsemässä. Ihanaa sunnuntaita kaikille ja muistetaanhan olla onnellisia myös oikeassa elämässä, eikä pelkästään somessa!

Ps. Jos haluat tukea ihmisiä pitämään sometaukoja, niin voit kommentoida ja tykätä heidän postauksistaan sometauon jälkeen, ettei heidän algorytminsä laske. Mikäli sinä haluat pitää sometaukoa, mutta olet huolissasi näkyvyydestäsi, niin laita meille DM IG:Ssä, nimittäin taukosi jälkeen käyn mieluusti kommentoimassa uusimpia postauksiasi. Jokaisella on oikeus vapaapäiviin <3

Kuvissa näkyvät KELLO sekä AURINKOLASIT saatu Aarniwoodilta.

LUE MYÖS

SINUN ROKOTUSVASTAISUUTESI VARANTAA MINUN VAUVANI

VINKKEJÄ VAUVAN KANSSA LENTÄMISEEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Dom luki eilen uutisia Saksasta, missä neljä (!!!) pientä vauvaa olivat sairastuneet tuhkarokkoon, koska olivat saaneet tartunnan isommalta pojalta, jota hänen vanhempansa eivät olleet halunneet rokottaa. Nämä neljä pientä vauvaa olivat jokainen rokottamattomia, sillä heitä ei oltu ikänsä puolesta voitu vielä rokoittaa. Vauvojen vanhemmat eivät olisi voineet tehdä mitään, että heidän pienokaisensa olisivat välttyneet tältä sairaudelta. Sen sijaan tämän isomman pojan vanhemmat olisivat voineet estää vauvojen sairastumisen. Jälkikäteen on turha syytellä ketään. Väkisinkin sitä vaan ajattelee, että tiedostivatkohan nämä vanhemmat heidän rokotusvastaisuutensa olevan riski paitsi heidän omalle lapselleen, niin myös muille. Heidän päätöksellänsä olivat seurauksia, mitkä vaikuttivat myös muihin perheisiin ja muihin lapsiin. Tarkoitukseni ei siis ole tässä blogipostauksessa syyttää ketään, vaan herättää ihmisiä ajattelemaan, että omien ratkaisujen seuraukset monesti ulottuvat pidemmälle kuin oman kodin neljän seinän sisälle.Moni ei halua rokoittaa lapsiaan, koska laumaimmuniteetti suojaa, joten miksikäs sitä tuikata ylimääräisiä aineita oman lapsensa kehoon. Rokotusten ansiosta moni sairaus on jo lähes hävinnyt maastamme, joten miksi enää rokottaa porukkaa. Homma ei kuitenkaan toimi niin. On paljon niitä joita ei voida rokottaa ja tällöin laumaimmuniteetti suojaa myös rokottamattomia, mikäli muu porukka on rokotuksen ottanut. Meidän perheemme nuorimmainen on vielä rokottamaton tuhkarokkoon, koska hän on vielä liian pieni saamaan rokotuksen. Tuntuu siis hurjalta ajatukselta, että toisessa perheessä valitaan olla rokottamatta lapsia luottaen laumaimmuniteettiin ja samalla toisessa perheessä saadaan pelätä tartuntaa ennen rokotuksen saamista, koska lauamimmuniteetti ei ole enää tarpeeksi vahva. Toisten ihmisten valinnat voivat siis vaarantaa minun vauvani terveyden. Tuntuuhan se aika hurjalta ajatukselta.

Olen itsekin melko rokotuskriittinen ja esimerkiksi influenssarokotteita ei meidän perheessämme yleensä laiteta. Toki tänä vuonna otimme myös influenssarokotteet suojataksemme perheemme pienimmäistä. Vesirokko ollaan sairastettu rokotusten sijaan ja voisinkin sanoa, että en ole mikään rokotefani, mutta järkikädessä tässäkin hommassa. Rokotteet eivät ole suoraan paholaisesta. Rokotteilla ollaan saatu paljon hyvää aikaan ja rokotteiden ansiosta moni tauti on maastamme lähes hävinnyt. Uskallan väittää, että rokotukset ovat varmasti myös yksi syy siihen miksi mm. lapsikuolleisuus on maassamme todella alhainen. Mieti siis tarkkaan, miksi et halua rokottaa lapsiasi ja kannattaa muistaa lähdekriittisyys tekstejä lukiessasi. Kuka vain voi kirjoittaa nettiin mitä vain, mutta kaikki ei yksinkertaisesti ole totta. Minä voin kirjoittaa postauksen siitä, kuinka kotonani voin tarkkailla jokaisen rokottaneen liikkeitä, vaikka luonnollisesti se ei tietenkään ole totta. Yksi lukijani uskoo sen ja kertoo sitä eteenpäin todistettuna faktana jne… Kirjoitukseni tarkoituksena ei ole syyttää ketään, päinvastoin. Jokainen haluamme varmasti omille lapsillemme parasta, mutta muistetaanhan, että maailmassa on myös omien lapsiemme lisäksi muita lapsia ja myös heitä, jotka eivät voi ehkä itse olla tarpeeksi vahvoja suojautumaan sairauksilta. Rokottamattomuus herättää varmasti meissä jokaisessa tunteita ja vahvojakin sellaisia. Itseänikin tämä asia ahdistaa aivan suunnattomasti, eikä vähiten sen takia, että perheemme pienimmäinen on vielä rokottamaton. Tästä syystä lähdin myös kirjoittamaan tätä postausta, herättämään keskustelua, herättämään ajatuksia siitä, että emme ole vastuussa vain omistamme, vaan myös sairaista / vanhuksista /pienimmistä ketä ei ehkä voida rokottaa.

Ihanaa viikonloppua teille jokaiselle!<3

LUE MYÖS

VINKKEJÄ VAUVAN KANSSA LENTÄMISEEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Tämä aamu oli yksi niistä aamuista, mistä en ole ylpeä ja mitä en todellakaan aluksi halunnut kertoa blogissani. Toisaalta useimmiten kuulutan blogissamme rehellisyyden ja avoimuuden perään, joten päätin jakaa omasta elämästäni hetken, mikä hävettää minua todella. Eikä pelkästään hävetä, vaan olen oikeasti surullinen, miten helposti ohimennen olisin ohittanut toisen ihmisen kohtaamisen. Mietin  usein millainen ihminen haluan olla. Haluan rakastaa ihmisiä ympärilläni, myös tuntemattomia. Haluan auttaa ilman, että odotan mitään takaisin. Haluan aidosti kohdata ihmisen ja olla läsnä siinä hetkessä. Haluan olla hyvä ihminen, jonka ympärillä ihmisillä on hyvä olla. Toisaalta jokainenhan meistä haluaisi olla kuin John Snow ja siitä huolimatta me emme ole. Teot määrittävät sen millaisia me olemme eikä meidän halu. Voin haluta olla lähes mitä tahansa, mutta jos toimin päinvastoin, niin en ole silloin sellainen kuin haluaisin.

Tänään aamulla en ollut ihminen, joka haluan olla. Olin ihminen, joka käveli nopeammin ettei minun olisi tarvinnut antaa aikaani sitä tarvitsevalle. Olin itsekäs ja typerä. Lähdimme aamulla ystäväni sekä Estellan ja Elianan kanssa kävellen kauppaan. Juttelimme ystäväni kanssa niitä näitä ja nautin raikkaasta ilmasta sekä hyvästä seurasta. Olimme kävelemässä kohti risteystä, kun huomasin, että nainen risteyksessä pysähtyi tien reunaan. Huomasin, että hän jäi odottamaan, että saavumme hänen luokseen. Ensimmäisenä mielessäni kävi, että käännymme toiseen suuntaan jolloin voimme ohittaa koko tilanteen. Toisaalta siinä tilanteessa olisimme joutuneet kiertämään vielä pidemmän lenkin ja riskinä olisi, että lenkin pidentyessä Eliana heräisi kesken lenkin nälkäisenä. Käännyimme siis tielle, missä tämä nainen odotti meitä ja otti suoran katsekontaktin meihin. Tullessamme hänen kohdalleen hän lähti kävelemään vierellämme ja alkoi juttelemaan kanssamme. Juttelimme muutaman sanan smalltalkin, kun kiihdytin vauhtiamme. Nainenkin kiihdytti ja jatkoi jutteluaan. Minä kiihdytin vauhtiani entisestään, kunnes havahduin siihen, että mitä ihmettä olen tekemässä. Nainen selkeästi kaipasi juttuseuraa ja minä olisin itsekkäänä ohittanut koko tilanteen. Minua nolotti. Olen aivan varma, että ystäväni ei olisi lähtenyt kiihdyttämään vauhtiaan, vaan olisi ilomielin antanut aikaansa sitä tarvitsevalle. Onneksi itsekin havahduin tilanteeseen ennen kuin se oli liian myöhäistä. Hiljensin vauhtiani ja päätin kohdata tuon ihmisen. Kävelimme hetken matkaa samaa tietä ja juttelimme hänen kanssaan hiihdosta ja siitä kuinka hän on hyvä hiihtämään sekä poimimaan marjoja. Tuo hetki ei kestänyt kauaa, mutta oli tärkeä hetki, eikä pelkästään hänelle, vaan ehdottomasti myös minulle.

Myöhemmin kerroin ajatuksistani ystävälleni, mikä ei hänelle tietenkään tullut yllätyksenä sillä olihan hänkin huomannut minun kiihdyttäneen vauhtiani. Juttelimme ystäväni kanssa siitä, miten saatoimme ehkä olla tämän naisen ainoa sosiaalinen kontakti tänään ja miten oli lähellä, että olisimme missanneet koko tilanteen. Tullessamme kotiin tilanne oli edelleen ajatuksissani. Kuinka monta kertaa olenkaan laiminlyönyt läheiseni? 

Kaupallinen yhteistyö: Kuvissa näkyvät vaatteeni ovat täältä. Koodilla FITFUN15 saat -15% yli 50 euron ostoksesta. Koodi on voimassa tammikuun loppuun ja koodi ei koske ale-tuotteita.

LUE MYÖS

VINKKEJÄ VAUVAN KANSSA LENTÄMISEEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Ethän koske vauvan käsiin likaisilla käsilläsi, vaikka mieli tekisikin hipsutella ihanan pienen söpöliinin suloisia sormia!

Huh, mikä uuden vuoden aloitus! Meillä on sairasteltu vuorotellen lasten kanssa ja lopun aikaa ollaan yritetty välttää paikkoja, mistä lapset voisi mahdollisesti saada tautitartuntoja. Miten musta tuntuu, että aina joulun jälkeen on sama juttu. Päiväkodissa jyllää kaikki mahdollinen kihomadoista noroon ja kauppareissultakin tarttuu vähintään flunssa matkaan. Yleensä en ole mikään superpöpökammoinen ihminen, mutta pienen vauvan kanssa olen kyllä linnoittautunut hieman liikaakin neljän seinän sisälle ja sanonut suoraan ihmisille etteivät he koskisi pienen vauvan käsiin omilla likaisilla käsillään. Pienen vauvan kädet, kun päätyvät vähän väliä suuhun vieden kaikki niissä olevat bakteerit mukanaan.Perheemme pienin sai joulun jälkeen kunnon flunssan ja olimme hänen kanssaan pari päivää osastolla hengittelemässä adreanaliinia. Hänet testattiin ja kyseessä oli ihan perusviirus, mikä ei yleensä aiheuta hengenahdistusta, niin paitsi ihan näille pienille niinkuin meidän Elianalle. Valvoessani öitä hänen kanssaan ja kuunnellessani monitorien piippausta mietin monta kertaa, kuinka pieni hän vielä onkin ja kuinka “harmitonkin” virus voi saada pikkuihmisen heikkoon kuntoon nopeasti. Flunssa, mikä isommille lapsille ei ehkä aiheuttaisi juuri nuhaa kummempaa oli meidän pienelle vauvalle aiheuttanut hengitysvaikeuksia. Ei siis ole ollenkaan ylivarovaista suojella näitä pieniä pöpöiltä niin paljon kuin mahdollista. Pienet eivät voi itse suojella itseään, joten se on meidän vanhempien sekä muiden aikuisten vastuulla. Kaupassa moni vieraskin ihminen saattaa koskea vauvan käsiin ihastellessaan pientä vauvaa. He eivät tee sitä varmasti pahantahtoisesti, vaan se on ihana tapa ottaa pieneen kontaktia ja mielestäni on upeaa, että ihmiset juttelevat myös näille pikkuihmisille. Mutta suosittelen juttelemaan vauvalle ilman, että kosket häneen tai ainakaan hänen käsiinsä, mitkä menevät melko varmasti jutustelunne jälkeen hänen suuhunsa. Mikäli vauvan äiti pyytää sinua pesemään kätensä ennen vauvan sylissä pitämistä, niin kyseessä ei ole pelkkä ylihysteerinen äiti. Hän vain haluaa suojella pientä ihmistä juuri näiltä pöpöiltä, mitkä aikuiselle ei aiheuta välttämättä juuri mitään, mutta pienen voi saada sairaalakuntoon. Jos meidän aikuisten käsipesulla vauva voi välttyä sairasteluilta, niin mielestäni se on sen arvoista!Moni äiti on sanonut tästä samasta asiasta ja siitä, miten ei kehtaa sanoa ääneen etteivät haluaisi vauvan käsiin koskettavan, joten päätin kirjoittaa tästä aiheesta, koska koen sen hyvin tärkeäksi näin tautien jyllätessä. Pieni vauva on vielä pieni ja joka tapauksessa tulee sairastelemaan elämänsä aikana enemmän tai vähemmän lähtiessään liikkeelle ja tutkiessaan jokaista tavaraa suullaan. Mutta pikkuvauva aikana me aikuiset voimme omalla toiminnallamme puolustaa näitä pieniä, että he välttyisivät edes muutamilta sairasteluilta.

LUE MYÖS

MIKSI EN TEHNYT JOULUSTAMME POSTAUSTA

FLUNSSA TAI VERISYÖPÄ

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Vuoden viimeiset tunnit lähestyy ja on aika katsoa menneeseen vuoteen. Mitä vuoden aikana on tullut tehtyä ja mitä on jäänyt tekemättä. Ei varmasti liene kenellekään yllätys, mikä oli vuotemme kohokohta. Vuosi 2018 oli täydellinen vuosi.

TAMMIKUU

Matkustimme tammikuussa kolmeksi viikoksi Itävaltaan. Saimme viettää aikaa Domin perheen sekä ystävien kanssa, nauttia kauniista alpeista ja Amelie oppi alppien huipulla kunnolla laskettelemaankin. Tällä reissulla totesin Domille, että irtisanoudun blogimme kuvausvastauusta ja homma siirtyy hänelle. Dom otti kopin ja alkoi opiskelemaan kuvausta ja siitä lähtien on kuviemme laatu blogissamme ollut huimasti parempi. Puolessa välissä lomaamme minulla alkoi yhtäkkiä kummalliset vatsakivut ja Amelie heitti ilmoille, että äidin vatsassa on varmasti vauva. Me Domin kanssa sanoimme, että ei tollasta saa sanoa ääneen, kun ei siellä mitään ole. Vaikka salaa Domin kanssa toivoimmekin, että se olisi totta. Tammikuun lopulla matkustimme kotiin ja aloin oksentamaan satunnaisesti, joten menin ostamaan raskaustestin. Testi oli posiitivinen ja olimme aivan superonnellisia pienestä ihmisenalusta vatsassani. Siitä päivästä lähtien rakastimme jotain, mitä emme olleet koskaan nähnyt <3

HELMIKUU

Pyysimme Domin kanssa tytöt olohuoneeseemme ja pyysimme heitä arvaamaan, mitä Dom piirtää paperille. Paperille piirti äiti, iskä, Amelie, Estella ja sen jälkeen Dom alkoi piirtämään äidin vatsaan vauvaa. Tässä vaiheessa Amelie huudahti, että eihän se olekaan meidän perhe, vaan Jonnan (minun siskoni) perhe. Kun kerroimme, että kyllä ne ensimmäiset arvaukset olivat ihan oikeat, niin neidin ilme muuttui suureksi hymyksi ja innostukseksi :”tuleeko meille vauva?”. Tytöt saivat tietää siskostaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Pahoinvointini takia emme voineet pienen aarteen olemassaoloa kovin kauaa salata. Tytöt (tai siis Amelie) alkoi samantien odottamaan yhtä kovasti siskoaan kuin me vanhemmatkin ja niin monesti rukoilin, että kaikki vain menisi hyvin ja yhtenä päivänä saisimme pienen aarteemme syliimme. Tämä kuukausi oli melko täynnä pahoinvointia ja Dom kävi Helsingissä opiskelemassa joka toinen viikonloppu. Selvisimme myös Domin opiskelupäivistä hyvin, koska meillä oli ihanat ystävät ja perhe auttamassa <3

MAALISKUU

Maaliskuussa pääsimme ensimmäiseen viralliseen ultraan, missä pääsimme ihastelemaan rakasta vauvaamme. Maaliskuussa kerroimme myös blogissamme, että Amelie ja Estella saavat pikkusisaruksen loppukesästä, mikäli kaikki menee hyvin. Oli niin ihana julkaista tieto kaikille ja lopettaa salailu. Maaliskuun lopulla minulta otettiin myös Nipt-testi ja päätimme yhdessä Domin kanssa, että haluamme sillä myös selvittää vauvan sukupuolen.

HUHTIKUU

 

Tämän vuoden kohokohdat tuntuu olevan aika vauva-painotteisia, heh. Huhtikuun ehdoton yksi kohokohdista oli tieto vauvan sukupuolesta, sekä sen kertominen tytöille. Ystäväni Demi ja Dina leipoivat aivan ihanan kakun, minkä tytöt saivat leikata ja näin selvittää onko tuleva sisarus tyttö vai poika. Estella toivoi apinaa ja Amelie pikkuveljeä, mutta ihanaksi yllätykseksi kakun sisältä paljastui pinkkejä karkkeja ja tytöt saisivat kesän lopulla joukkoonsa kolmannen pikkuneidin. Tässä vaiheessa paljastimme myös yhden nimiehdotuksen tytölle, mikä kaatui mahdottomuuten, koska suomalaiset lausuivat sen ihan päin metsää!

Huhtikuussa siskoni perheineen järjesti myös aivan ihanan pääsiäismunajahdin, mikä oli ihan huippujuttu paitsi tytöille, mutta myös meille aikuisille. He piilottivat muistaakseni kolmisen kymmentä kindermunaa metsään ja nopeimmat söivät hitaiden munat! Jokaiselle oli kuitenkin oma nimikkomuna, joten kukaan ei voinut jäädä ilman yhtään munaa. 

TOUKOKUU

Toukokuussa saimme Domin siskon sekä vanhemmat luoksemme melkein kolmeksi viikoksi. Helteet alkoivat jo toukokuussa ja makoilimme auringon alla omassa pihassamme lasten leikkiessä pienessä uima-altaassaan. Toukokuussa juhlimme myös tyttöjen synttäreitä kauniissa säässä perheen ja ystävien kanssa oman kotimme pihassa. Toukokuussa oli myös aika rakenne-ultraan ja saimme tietää, että pikkuisella tyttärellämme on kaikki hyvin.

Toukokuun lopulla matkustimme myös Tukholmaan Domin vanhempien ja siskon kanssa. Tytöt nauttivat aivan superisti. Itsessään jo pelkkä laivamatka oli tytöistä aivan mielettömän siisti! Tukholmassa tarkoitus oli mennä katsomaan kauniita kirsikkapuita kukassaan, mutta ne kukathan olivat jo pudonneet aika päiviä sitten. Matka oli kuitenkin todella ihana ja tärkeintä oli, että saimme viettää aikaa Domin perheen kanssa, koska näemme heitä aivan liian harvoin.

KESÄKUU

Kesänvieton aloitimme Tulisielu Konferenssilla niinkuin viime vuonnakin. Sen parempaa aloitusta ei kesälle voisi edes olla. Kesäkuussa kävimme myös särkänniemessä ja pääsimme Domin kanssa myös nauttimaan kahdenkeskisestä ajasta pariksi päiväksi Långvikiin. Kesäkuussa pitkästä aikaan oli myös kaikki sisarukseni perheineen sekä vanhempani samassa kaupungissa. Juhlimme veljeni vaimon, Alinan, valmistujaisia. Hän valmistui suomenkielen-opettajaksi ja voin vain kuvitella, kuinka hän itkee verta eksyessään lukemaan kirjoittamiani tekstejä. Meidän kielioppi ei ole ihan samalla levelillä. Alinan valmistujaisten lisäksi menimme koko porukka picnicille. Syödessämme eväitä alkoi joku epäilemään, että olimmekohan kuinka sallitulla alueella. Mutta onneksi olimme niin kovin huomaamattomia kuuden lapsen, kuuden aikuisen ja kitaran voimin! Kesäkuun lopussa kuulimme surullisia uutisia, joiden takia juhannusta ei juurikaan juhlittu, vaan ajatukset olivat jossain aivan muualla, rakkaiden ihmisten luona <3

HEINÄKUU

Heinäkuussa oli sisarukseni muilla mailla ja me Domin kanssa hengasimme minun vanhempieni kanssa lähes joka päivä. Heillä tuntui olevan melko paljon samat suunnitelmat kuin meillä. Joka päivä, sama paikka, nimittäin Yyteri ja illaksi siirryimme mökillemme. Heinäkuun aamut ja päivät, joskus illatkin tuli vietettyä lähes kokonaan yyterin rannalla. Yhtenä kohokohtana on myös pakko mainita, kun isäni pelasti koko yyterin suuren lomajoukon käärmeen puremilta. Eräänä päivänä ollessamme tuttuun tapaan rannalla huomasi Dom vedessä jotakin ja totesi isälleni, että uiko tuolla ihmisten keskellä käärme. Pienimmäisemme oli juuri menossa veteen ja isäni lähti juoksemaan kohti vettä. Luulin isäni juoksevan tyttäremme perään ja pelastavan hänet tuolta katalalta matelijalta. Mutta ei, isäni juoksikin Estellan ohi suoraan kohti käärmettä. Ihmiset katsoivat ja minä katsoin kauhistuneena, mitä ihmettä isäni on tekemässä. Sen sijaan, että hän huutaisi kaikille ihmisille, että juoskaa henkenne edestä, niin hän päätti saalistaa kyseisen monsterin. Käärme sukelsi ja niin sukelsi isäni käsikin. Nostaessaan kätensä vedestä roikkui siitä metrin mittainen ällötys, käärme. Isäni otti käärmeen vedestä ja vei sen pois rannasta ettei se tee kenellekään mitään. Rannalla muutamat ihmiset puhuivat kuinka upeasti tuo kyseinen mies teki ja kuinka kukaan muu mies ei asialle tehnyt mitään, oli sitten pakko kiillottaa omaa kruunua toisten tekemisillä ja todeta, että tuo upeasti tehnyt mies sattuipa olemaan oma isäni. Kerrottakoot vielä se, että äitini ei voi sietää käärmeitä ja olimme melko varmoja ettei hän tuollaisen keissin jälkeen enää yyteriin edes uskaltaisi tulla. Toisin kuitenkin kävi ja loppukesästäkin äitiäni siellä näkyi. Ehkä äiti tajusi tämän tarinan jälkeen mikä oma käärmevartija hänellä onkaan. Heinäkuun illat nautimme olostamme mökillämme nimeltä Impilä. Kävimme uimassa ja tytöt hankkivat itselleen hieman lisää vastustuskykyä pussailemalla meidän pässejä.

ELOKUU

Elokuu ei ollut se vuoden paras kuukausi. Elokuussa alkoi arki ja Ameliella eskari. Ei taidettu kukaan olla siihen vielä valmiita, vaan oltaisiin voitu jatkaa vielä hieman pidempää lomailua. Kävimme koko perhe kesän viimeisillä jäätelöillä useamman kerran ja toivoimme, että pieni olisimme voineet hieman lykätä arjen aloittamista. Itse luulin synnyttäväni about kymmenen kertaa ja niin muuten luulivat kätilötkin. Ensin annettiin supistusta estävää lääkettä pariin otteeseen ja vauvalla kortisonit kypsyttämään keuhkoja. Sitten, kun vauva olisi saanut tulla, niin supistuksia kyllä tuli, vaan ei vauvaa. Kävimme useamman kerran jo synnytyssalissa asti, mutta palasimme aina kotiin vauva edelleen vatsassani. Aloin oikeasti uskoa, että meidän beibi on historian ensimmäinen, joka jäi vatsaan.

SYYSKUU

Jos elokuu ei ollut se vuoden paras kuukausi, niin syyskuu todellakin oli. Kaikilla mahdollisilla mittapuilla syyskuu kiilaa kaikista muista kuukausista heittämällä ohitse. Syyskuun puolessa välissä saimme rakkaan prinsessamme syliimme ensimmäisen kerran. Tuo rakas aarre, joka on ollut koko elämänsä niin osa meidän perhettämme, että emme kukaan osaisi edes kuvitella elämäämme enää ilman häntä. Hän on meille kaikille äärettömän rakas ja tärkeä. Samalla kun Eliana syntyi, syntyi perheeseemme myös uusi isosisko sekä tuplaisosisko. Olen meidän kaikista tytöistä niin ylpeä, he ovat ihan huippuja. Syyskuu meni täysin vauvahuuruissa <3

LOKAKUU

Jos syyskuu meni vauvakuplassa, niin meni lokakuukin. Lokakuu meni täysin nauttiessa meidän perheestämme sekä uudesta tulokkaastamme. Aivan lokakuun alussa ollessamme onnemme kukkuloilla meidän pienokaisestamme saimme aivan ihania uutisia, nimittäin myös siskolleni oli syntynyt vauva. Vauvahuumassa on siis todellakin menty loppuvuosi! Lokakuun lopulla kävimme Domin kanssa myös parin päivän reissulla Haikon Kartanossa, tietenkin pienin oli reissussa mukanamme <3 Lokakuussa pääsimme myös bloggaamaan uuteen blogikotiimme ja olemme todella kiitollisia tästä blogikodista. Täällä on hyvä blogata!

MARRASKUU

Marraskuu oli hieno kuukausi. Juhlimme Domin 30-vuotissynttäreitä Naantalin kylpylässä, leivoimme vuoden ensimmäiset piparit ja saimme juhlia rakkaita uusimpia pikkutyyppejämme Aron-Otnielia sekä Alessa-Elianaa <3 Ainiin ja marraskuun kohokohdista ei mitenkään voi jättää pois Estellan yhtä koko vuoden kohokohdista, nimittäin Ti-Ti-Nalle-konserttia!

JOULUKUU

Joulukuu on pitänyt sisällää perhehengausta parhaimmillaan. Ollaan vaan maattu koko porukka sängyssä, ollaan pelattu twisteriä ja tyynysotaa, ollaan leivottu joulutorttuja sekä myös poltettu muutama pellillinen, ollaan katottu joululeffoja, ollaan käyty lainaamassa joulukirjoja (kuten shakkikirja sekä avaruustiede-kirja), ollaan avattu lahjoja ja syöty jouluruokaa, ollaan pelattu Twiniä ja järjestetty olkkaripicnic, ollaan haettu hyvää ruokaa ja pidetty koko perheen pyjamabileet, ollaan fiilistelty sitä miten ihana vuosi on ollut ja kiitetty Taivaan Isää kaikesta hyvästä!

Varmasti aivan liian monia kohokohtia jäi kirjoittamatta, mutta tässä ainakin muutamat vuoden kohokohdat! Jos jaksoit lukea koko postauksen, niin voit taputtaa itseäsi olalle.

LUE MYÖS

MIKSI EN TEHNYT JOULUSTAMME POSTAUSTA

FLUNSSA TAI VERISYÖPÄ

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Olen aina ollut 100% jouluihminen. Nautin joulun suunnittelusta ja joulufiilistely perheessämme aloitetaan hyvissä ajoin. Muistan kaikki lapsuuteni joulut aivan superihanina ja saman haluaisin antaa omille lapsillenikin. Olen laskeskellut monta kertaa montako pakettia tytöt saavat ja saavathan he varmasti about saman verran ja saman arvoisia. Olen pohtinut ruokalistaa ja kysellyt monta kertaa Domilta sekä tytöiltä, mitä he jouluna haluaisivat syödä. Olen herännyt yöllä miettimään, että mitä kaikkea mahdollisesti olen unohtanut ja tuleekohan joulusta varmasti hyvä joulu jokaiselle. Olen nauttinut joulufiilistelystä, mutta se on osaltaan myös stressannut minua. Olen stressanut sitä, että onko joulu varmasti juuri sellainen, millaista joulua odotamme ja toivomme. Pari päivää sitten ainoa toiveeni joulun suhteen oli, että saisimme viettää sen kotona tietäen, että lapsemme ovat terveitä.Instagramissa moni varmasti näkikin jo, kuinka vietimme tällä viikolla pienimmäisemme kanssa pari päivää vastasyntyneiden teho-osastolla. Maanantai aamuna keskustelimme Domin kanssa, miten meistä tuntui, että Elianan pää ei kunnolla kääntynyt. Kun tarkemmin mietimme, niin ei hän juurikaan ollut elämänsä aikana kääntänyt kunnolla päätään kuin vain toiseen suuntaan. Meillä sattui olemaan samana päivänä myös neuvola ja terveydenhoitaja huomasi myös, ettei pienen pää kunnolla tosiaankaan kääntynyt. Seuraavana päivänä pikkuneidin pää ei kääntynyt enää senkään vertaan ja hän ei suostunut enää edes syömään toisesta rinnasta. Kävimme katsomassa aamusella Elianan kummeja ja hekin huomasivat saman, ettei hänen päänsä kääntynyt kunnolla ja ottaessa vauvaa normaalisti syliin hän parahti itkemään kivusta.Eliana ei juurikaan itke, joten itku oli viimeinen merkki siitä ettei kaikki ole hyvin. Ilmoitin Domille, että vien nyt neidin Lasten päivystykseen ja tulen takaisin vasta, kun joku on tutkinut meidän pienen. Ensin yleislääkäri tutki Elianan ja totesi, että tuskin on mitään päivystyksellistä tarvetta häntä hoitaa, mutta hän konsultoi vielä lastenlääkäriä sekä kirurgia. Huokaisin jo hieman helpotuksesta, kunnes lääkäri palasi takaisin huoneeseen ilmoittamaan, että meidät otetaan osastolle ainakin seuraavaan päivään asti, koska lääkärit haluavat poissulkea vakavimmat syyt.Menimme takaisin aulaan odottamaan, että meidät ohjataan osastolle. Amelie ja Estella odottivat kotona meitä kuusta koristelemaan, mutta kuusen koristelun sijaan jäinkin nuorimmaisemme kanssa sairaalalle. Epätietoisuus on yksi pahimmista tunteista. Soitin Domille ja äidilleni. Nieleskelin kyyneliä puhuessani heidän kanssaan ja yritin vakuutella itselleni, että tavalliset syyt ovat tavallisempia. Niinkuin Meredith Grey sanoo Greyn Anatomiassa “When you hear hoofbeats, think of horses not zebras (kun kuulet kavioiden kalketta ajattele ennemmin hevosta kuin seepraa)”. Parhaimmasta yrityksestänikään huolimatta en pystynyt olemaan itkemättä. Varmasti jokainen äiti tietää, että tuossa tilanteessa tuntuu kuin koko kroppa ei yksinkertaisesti pian enää pysy kasassa. Olin niin huolestunut ja peloissani. Eliana nukkui sylissäni ja hänen poskensa olivat aivan märät kyynelistäni.

Vajaan tunnin ehdimme olemaan osastolla, kunnes meidät tultiin kutsumaan ultraan. Radiologi ultrasi Elianan niska-aluetta ja minä esitin kysymyksiä hyvinkin tiuhaan. Pyysin häntä ilmoittamaan heti, jos jotain poikkeavaa löytyisi. Hetken päästä hän pysähtyi mittailemaan jotain ja hän mittasi sen pariin otteeseen. Kysyin, että oliko siellä jokin huonosti ja hän vastasi imusolmukkeiden olevan turvoksissa. Kysyin häneltä, mitä se mahdollisesti voisi tarkoittaa ja hän vastasi, että kyse saattaa olla vain flunssasta, mutta joskus myös verisyövästä. Siinä hetkessä kaikki muut toiveet jouluksi tai tulevaisuudeksi katosi ja mielessäni oli ainoastaan yksi toive, että pienokaisemme olisi terve. Mietin tulevaa joulua ja sitä kuinka toissijaisia kaikki lahjat tai herkut ovat, kuinka loppupelissä niillä ei ole mitään väliä. Jos saan viettää jouluni rakkaideni kanssa, niin olen aivan äärimmäisen kiitollinen ja siunattu.Kävelimme pois ultraushuoneesta ja jäimme odottamaan hoitajan saapumista. Radiologi oli sanonut meille, että mikäli verikokeet on otettu ja ne ovat olleet ok, niin verisyöpä-vaihtoehto on poissuljettu. Odotimme Domin kanssa hoitajan saapumista enemmän kuin joulua tai mitään muutakaan juhlaa, koska halusimme vain kysyä häneltä oliko Elianan verikokeiden tulokset jo tulleet. Ne muutamat minuutit ennen hoitajan saapumista pitivät sisällään vain pitkää hiljaisuutta. Emme kumpikaan Domin kanssa puhuneet mitään. Kun kuulee lääkärin sanovan, että yksi vaihtoehto saattaa olla verisyöpä omalla lapsella, niin se on varmasti yksi kamalimmista asioista, mitä elämässä voi tapahtua.

Olin niin peloissani, surullinen ja huolestunut, että en muistaakseni edes osannut itkeä. Tuijotin seinässä olevaa kylttiä, missä luki säteilyvaara ja luin sen kyltin uudelleen ja uudelleen. Istuin Domin vieressä maailman ihanin vauva sylissäni, minun vauvani. Minun vauvani, joka oli tullut maailmaan vatsastani vasta kolme kuukautta sitten. Minun vauvani, joka on meidän koko perheen kallisarvoinen aarre. Minun vauvani, jota rakastan enemmän kuin hän ikinä edes pystyy käsittämään. Minun vauvani, joka tuossa hetkessä katsoi minua ja hymyili. Hymyilin vauvalle takaisin ja mietin, miten maailman paras joululahja on juuri tuo pieni ja hänen hymynsä.

Rukoilin pienemme puolesta ja mietin, kuinka ainoa toiveeni koko elämässäni on, että rakkaani saisivat olla terveitä. Siinä hetkessä tuntui täysin typerältä, kuinka sitä on joskus valittanut jostain tyhmistä pienistä asioista tai stressannut esimerkiksi raha-asioita. Siinä hetkessä päätin, että en koskaan valittaisi mistään, jos vain pienokaisemme olisi terve. Siinä hetkessä mietin, että ei ole mitään väliä miten tai missä joulu juhlimme, jos vain kaikki saamme olla terveitä. Jouluni tulee olemaan maailman paras joulu, jos vain saan viettää sen kotona omien rakkaideni kanssa.Pian hoitaja tuli meitä hakemaan ja kysyimme heti oliko verikokeiden vastaukset tulleet. Tulokset olivat valmiit ja lääkärin sanoin:” kaikki vakavat syyt ovat poissuljettu, mutta eihän siitä nyt mitään tule, että kaveri katsoo vain toiseen suuntaan.” Saimme siis maailman parhaimman joululahjan. Joululahjan, mitä ei voinut rahalla ostaa. Tällä hetkellä edelleen olen sitä mieltä, että ei ole mitään väliä missä tai miten joulun viettäisimme, niin olisi se siitä huolimatta paras joulu, jos vain saan olla rakkaideni kanssa.

Aluksi ajattelin etten jakaisi tätä asiaa blogissamme, mutta itselleni tämä oli melkoinen pysäytys näin joulun alla. Kuinka useasti sitä stressaa tai murehtii aivan toissijaisista asioista. Kuinka useasti sitä valittaa ihan olemattomista asioista. Ja kuinka paljon on asioita, mistä olla aivan mielettömän kiitollinen päivittäin, mutta kuinka helposti sen unohdamme. Pikkuisellamme oli loppujen lopuksi ilmeisesti syntymästään asti ollut hieman kireät lihakset niskassa ja nyt yhtäkkiä se tuntemattomasta syystä oli mennyt enemmän jumiin. Nyt jumppaillaan kotona ahkerasti niskoja ja käydään säännöllisesti kontrollissa. Kyse oli siis hyvinkin pienestä jutusta ja tällä hetkellä olen niin kiitollinen, että kyseessä oli vain niskajumi!

LUE MYÖS

SAAKO LAPSESI RIITTÄVÄSTI TÄRKEITÄ VITAMIINEJA KEHITTYÄKSEEN?

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM


 

Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä HappyMe:n kanssa

 

Valmistuin vajaa pari vuotta sitten ravintovalmentajaksi ja hetken ehdin niitä hommia tekemään ennen kuin tulin raskaaksi. Ravintovalmentajana tuli tehtyä useita ruokapäiväkirja-analyyseja ja huomattua, kuinka yksipuolisesti ihminen saattaa syödä esimerkiksi kiireen tai tietämättömyyden takia. Joskus yksipuolinen ravitsemus saattoi johtua siitä yksinkertaisesta faktasta, ettei kyseinen ihminen tykännyt terveellisestä ruoasta. Monet kertoivat havahtuneensa puutteelliseen ravitsemukseensa vasta ongelmien tultua. Tällaiset esimerkit motivoivat minua entisestään puhumaan hyvästä ravitsemuksesta, jotta ongelmia ei tarvitsisi hoitaa, koska niitä ei olisi ehkä koskaan tullutkaan hyvän ravitsemuksen ansiosta. Raskaaksi tullessani ja perheemme kasvaessa päätin kuitenkin panostaa vain perheemme ravitsemukseen ja jätin muiden neuvomisen vähemmälle. Blogissammekin on nyt harvemmin ollut ravitsemukseen liittyviä postauksia, mutta toiveestanne niitäkin on tulossa jälleen enenevissä määrin.

Olen aina ollut kiinnostunut ravitsemuksesta ja olen yrittänyt aina panostaa lastemme ravitsemukseen. Kämppä saattaa olla kuin pommin jäljiltä, mutta eineksiä meillä ei syödä lähes milloinkaan. Vaikka lapsemme syövätkin melko terveellistä ruokaa ja eivät jätä kasviksiaan lautaselle, niin he eivät valitettavasti saa kaikkea tarpeeksi ruoasta. Ei, vaikka niin haluaisinkin. Esimerkiksi D-vitamiinia ei kukaan täällä pohjolassa asuva saa tarpeeksi, ellei matkustele säännöllisesti auringon alle tai napsi niitä pillereitä purkista. Rahallisesti halvempi sekä lomien kannalta helpompi vaihtoehto on tuo jälkimmäinen!

Kuullessani mahdollisesta kaupallisesta yhteistyöstä HappyMe:n kanssa, olin ihan hullun fiiliksissä ja vastasin heti olevani mielelläni messissä. Lähtiessäni kirjoittamaan lapsille suunnatusta vitamiinilisästä haluan olla aivan vakuuttunut siitä, että tuote on suosittelun arvoinen, joten ennen yhteistyöhön lupautumista halusin selvittää HappyMe:n tuotteista muutamia asioita. Selvittelyjeni tuloksena lähdin innoissani mukaan yhteistyöhön ja samalla taisin löytää perheemme pienimmille vitamiinilisän, mitä tulee tilattua jatkossakin. Tämä on erinomainen lisä hyvän ravitsemuksen rinnalla.

HappyMe on suunniteltu kasvaville lapsille ja ainesosat ovat valikoituneet niin, että ne tukevat parhaalla mahdollisella tavalla lapsen kasvua. HappyMe:llä on positiivisia vaikutuksia niin aivoihin, näköön, luustoon, sydämeen kuin vastustuskykyynkin. HappyMe sisältää omega-3-rasvahappo DHA ja EPA, mikä edistää aivotoimintojen sekä näön pysymistä normaalina (*) sekä edistävät sydämen normaalia toimintaa (**). Lisäksi se sisältää D-vitamiinia, mikä on välttämätön lapsen luuston normaalille kasvulle ja kehitykselle sekä edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintoa.  Kaiken tämän lisäksi on HappyMe kuin herkullinen karamelli, mitä lapset eivät aivan varmasti unohda yhtenäkään aamuna ottaa.

* Tutkittu vaikutus aivoille ja näölle saavutetaan nauttimalla 250 mg:lla DHA:ta päivittäin.
** Tutkittu vaikutus sydämelle saavutetaan nauttimalla 250 mg EPA:a ja DHA:ta päivittäin.

Haluan pitää huolta siitä, mitä omasta suustani alas laitan, mutta vielä tärkeämpänä pidän sitä, mitä lasteni suusta menee alas. Itse käytän useimmiten halvinta mahdollista D-vitamiinilisää, mutta lapsille syötän ainoastaan laadukkaita ja turvallisia valmisteita. HappyMe on tuotettu vastuullisesti ja kalmariöljy on Friend of the Sea- sertifioitua (eli kalmarin pyynnillä ei vahingoiteta eläimiä tai merenpohjaa, vaan se kerätään elintarviketeollisuuden ylijäämästä). Koko tuotantoprosessi on laatustandardien- ja kriteerien mukainen.

Nyt blogimme lukijoilla on mahdollisuus tilata ensimmäinen HappyMe-vitamiinivalmiste tämän linkin kautta tutustumishintaan -50%. HappyMe:n voi tilata kestotilauksena, jolloin tuote tulee kätevästi kuuden viikon välein, jolloin sinun ei tarvitse stressata kaupassa juoksemisesta. Tilauksella ei ole kuitenkaan mitään sitoutumisaikaa, joten voit myös halutessasi perua myös kestotilauksen koska vain haluat.

Pikkuihmiset tarkkailevat pienillä silmillään vanhempiaan ja matkivat heitä melko taitavasti. Toinen tytöistämme istui loppukeväästä sohvalla leikkipuhelin kädessään. Kysyin häneltä, mitä hän leikki ja vastauksena sain, että hän selaa Instagramia. Siinä oli minulla melkoinen itsetutkiskelun paikka. Nimittäin useimmiten lapset leikkivät ja tekevät asioita, mitä he näkevät vanhempiensa tekevän. Samana päivänä pyysin tytöt juttelemaan kanssani ja kysyin heiltä, että vietinkö heidän mielestään aikaa paljon puhelimeni kanssa. Sain vastauksen, mikä tuntui aivan superpahalta. He sanoivat, että olin puhelimellani aivan liikaa. Olin itsekin huomannut, että viime keväänä minulla tuli vietettyä somessa aivan liikaa aikaa. Raskauden takia voin huonosti ja usein yritin vain tappaa aikaa ja toivoin, että ilta tulisi pian ja voisin vain nukkua oksentamisen sijaan. Kun oloni parani, niin olin jäänyt some-koukkuun. Tottakai minä tiesin viettäväni paljon aikaa somessa, mutta lasten reaktio todellakin pysäytti minut. Illalla myöhemmin itkin, että vastaisivatkohan lapseni kysymykseen :” mitä teidän äiti tekee?”, että meidän äiti on vain puhelimella. Perheeni lyö somen prioriteettilistallani ihan kuusnolla, mutta siitä huolimatta olin yhtäkkiä alkanut antaa somelle aivan liikaa aikaa, mikä sille ei todellakaan kuulunut. Tämähän ei toki ollut ensimmäinen kerta, eikä varmasti viimeinen, kun tietoisesti halusin vähentää someni käyttöä. Päätin, että käytän somea vain pari kertaa päivässä hoitaakseni työjuttuja, mutta en jää selailemaan IG:tä. Yritän myös hoitaa suurimman osan sähköposteihin vastaamisista sekä muista asioista tyttöjen nukkuessa, enkä hoitaa niitä tyttöjen vierellä. Tytöt ovat niin mahtavia tyyppejä, että haluan aidosti keskittyä heihin enkä antaa vain sivuhuomiota heille päähuomioni ollessa Instagramissa. En halua menettää tätä ainutkertaista aikaa, kun kolme pientä pikkutyyppiä kattomme alla oppii jatkuvasti jotain uutta. Kun olen lasten kanssa, haluan oikeasti olla lasten kanssa, en halua missata näitä ihania hetkiä heidän kanssaan. Toki, tämä on asia, mihin luultavasti joudun kiinnittämään huomiotani etten vahingossa eksy taas huonoihin tapoihin.Toinen syy on, että en halua lapsistani tulevan some-riippuvaisia. Faktahan on, että lapset tsekkailevat pienillä silmillään meitä aikuisia ja matkivat meitä aivan mielettömän taitavasti. Kuinka voisin opettaa lapsilleni rajoitetun ruutu-ajan positiivisista puolista, jos itse käytän puhelinta aivan liikaa. Yksi parhaista kuulemistani lauseista on: “Parents  can tell but never teach, unless they practise what they preach”, mikä tarkoittaa, että vanhemmat voivat kertoa, mutta eivät ikinä opettaa, elleivät he tee niinkuin saarnaavat. Tämä lause on mielestäni niin totta. Ei ole kovin vakuuttavaa kertoa lapselle vihannesten syönnin tai liikunnan hyödyistä, jos itse mättää suuhunsa pelkkää mäkkiruokaa ja ainut harrastama liikuntamuoto on penkkiurheilu. Amelien eskarin vanhempainillassa puhuttiin myös siitä, kuinka tärkeää vanhempien on harrastaa yhdessä lasten kanssa ja olen niin samaa mieltä. Perheemme parhaimmat yhteiset hetket ovat niitä hetkiä kun teemme asioita yhdessä. Olimmepa me sitten uimassa tai harjottelimme takapihallamme päälläseisontaa yhdessä, nuo hetket ovat kultaa. On myös aivan mieletöntä opetella ja oppia yhdessä lasten kanssa asioita. Elokuvien katselukin on jees joskus, mutta siitä ei ikinä saa samoja fiiliksiä, kun oppiessasi jotain uutta yhdessä oman lapsen kanssa. Amelie opetteli Domin kanssa viime kesänä yhdessä kärrynpyörää ja loppukesästä söimme isot jäätelöt sen kunniaksi, että Amelie 6.v sekä Dom 29.v olivat kummatkin oppineet sen satojen ellei tuhansien pilalle menneiden yritysten jälkeen. Estellan kanssa puolestaan teimme raskausjoogaa loppuraskaudessani ja nauroimme yhdessä, kuinka näppärästi Estella teki kaikki liikkeet ja kuinka kömpelö minä olin. Nyt olemme harjoitelleet yhdessä Amelien jumpan joulujuhlaa varten ja Estellakin osaa jo koko koreografian ulkoa. Nämä ovat varmasti niitä juttuja, mitä vanhanakin muistelen. Kotona temppuillessa käytämme aina paksua jumppamattoa turvallisuussyistä. Tämä jumppamatto on saatu yhteistyössä MoiMiniltä. Nyt sain etuoikeuden jakaa myös teille alekoodin “fitfunfamily”, millä saatte -10% alennusta heidän verkkokaupastaan. Koodilla saatte alennusta kaikista muista tuotteista paitsi Banwood ja Lillagunga- merkin tuotteita.

LUE MYÖS

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Jos haluat kokea olevasi maailman surkein lastenkasvattaja, niin heitä vaikka ajatuksiasi kasvattamisesta äitien keskustelupalstalle. Sillä ei juurikaan ole väliä, mitä kirjoitat, nimittäin saat anyway varmasti hyvän kasan ilkeitä kommentteja ja voit syyllistää itseäsi loppuviikon, kuinka et ole tehnyt mitään oikein. Jos et imetä vauvaasi, niin olet itsekäs (vaikka se johtuisi ihan puhtaasti sinusta riippumattomista asioista). Jos imetät vauvaasi, niin tulit ainoastaan leuhkimaan asiasta julkisesti tehdäksesi itsestäsi paremman äidin. Jos kannatat perhepetiä, niin unissasi käännyt kuitenkin hänen päälleen. Jos vauva nukkuu omassa sängyssään, et vastaa vauvan tarpeisiin ja vauva kokee olonsa hylätyksi. Mikäli synnytit sektiolla, et synnyttänyt ollenkaan. Mikäli synnytytit kivunlievityksen kanssa, niin et tiedä mitään synnytyksestä. Mikäli synnytit luomusti, niin pidä se omana tietonasi tai olet taas se ylpeilevä äiti, joka kerää timantteja kruunuunsa. Jos kerrot väsymyksestäsi, niin sinulta kysytään. miksi ikinä hankit lapsia, koska lapset voivat valvottaa. Jos taas lapsesi nukkuvat öisin kellonympäri, niin jälleen kerran pidä se omana tietonasi, kukaan ei halua kuulla sitä. Aloittaja tullaan luultavasti haukkumaan lastenkasvatustaidoistaan tai jos ei tulla, niin kommentit voidaan ainakin hyvällä väärinymmärryksellä ymmärtää niin. Sinun normaali kommenttisi voidaan aina tulkita ilkeilyksi, syyllistämiseksi tai leuhkimiseksi, vaikka olisit kuinka ystävällisesti kommentin lämpimin ajatuksin kirjoittanut.Siellä vallitsee aivan järkyttävä syyllistämisen sekä syyllistymisen kulttuuri. Äitiys on täynnä tunteita ylitsevuotavasta rakkaudesta jopa niihin ärsyyntymisen tunteisiin. Omat lapset ovat jotain niin äärettömän rakasta, tärkeää ja valloittavaa, mutta usko tai älä, joskus jopa äitiä saattaa ärsyttää. Varmasti (melkein) jokainen äiti haluaa lapsilleen vain parasta. Ehkä juuri siitä syystä me äidit syyllistymme helposti, eikä sitä yhtään helpota se, että sinua syyllistetään. Mikäli ei omaa hyvää itsetuntoa ja kovaa kuorta, niin en suosittele ensimmäisenä hakemaan apua tai tukea keskustelupalstoilta, missä kirjoittelee sadat äidit. Ymmärryksen ja myötätunnon sijaan saatat saada osaksi vain syyllistämistä ja haukkuja.Olen jo kauemmin miettinyt, että mistä tämä johtuu. Useimmiten ilkeilyn takana saattaa olla oma pahaolo, mitä puretaan muihin. Joskus kirjoituksen saattaa lukija tulkita väärin. Siinä, missä toisen tekstissä joka toinen merkki on hymynaama-emoji, niin toisen tekstissä saattaa olla hymynaamojen sijalla huutomerkkejä ilman sen kummempaa miettimistä, mitä ne merkit voivat lukijalle viestittää. Meillä jokaisella on erilainen tapa kirjoittaa ja tulkita tekstejä. Aina kyseessä ei ole kirjoittajan tahto tuomita tai syyllistää, vaan joskus toinen voi kertoa erilaisesta tavastaan toimia ihan hyvää hyvyyttään. Itse kerron mielelläni meidän vauvan rytmittämisestä, koska meidän perheessä se on ollut aivan mielettömän hyvä juttu. Haluan kertoa siitä, jos siitä on myös muille apua, en kertoakseni sen olevan ainoa oikea tapa toimia. Toinen ihminen saattaa kuitenkin tulkita tekstini väärin, vaikka niin ei missään nimessä ollut tarkoitukseni.Joskus oma toimintapa nähdään oikeana ja toisen vääränä, vaikka oikeasti usein kyseessä on kaksi oikeaa, mutta erilaista tapaa toimia. Itse en ole lapsentahtisuuden (täältä voit lukea, miksi loimme vauvallemme rytmin) kannattaja, mutta se ei silti missään nimessä ole väärä tapa toimia, vaan täysin yhtä oikea toimintapa kuin minun toimintapani. On paljon yhtä oikeita tapoja toimia, vaikka ne olisivatkin päinvastaiset. Aina ei ole oikeaa ja väärää, on erilaisia tapoja ja hyvä niin, sillä myös kaikki perheet ovat erilaisia. Tietenkin on olemassa myös niitä ääripää asioita, mitkä ovat ehdottomasti vääriä eikä ainoastaan erilainen tapa toimia ja niihin tilanteisiin tietenkin tulee myös ulkopuolisten puuttua, eikä vain antaa lasten kärsiä. Mutta on myös hyvä muistaa, että useimmiten kyseessä on kuitenkin kaksi yhtä oikeaa, mutta erilaista tapaa.

Tästä tullaankin siihen, että aina ei kyse ole ollenkaan toisen äidin syyllistämisestä (vaikka tätäkin äitipalstoilla on…paljon). Kuinka usein sitä itsekin syyllistyn asiasta ilman, että kukaan syyllisti minua. Kuinka usein koen toisen ihmisen hyökkäävän minua kohti, vaikka hän ainoastaan ehkä halusi tietää enemmän, miksi teen niinkuin teen. Äitiys on niin herkkä aihe puhua. Äitiys on jotain niin tärkeää, koska se millainen äiti minä olen kohdistuu suoraan lapsiini. Siksi ehkä pienetkin asiat saattavat sattua syvälle ja juuri tästä syystä meidän äitien pitäisi olla varovaisia miten toisillemme puhumme. Olemmeko toistemme tukena vai syyllistämmekö toisiamme tunteaksemme itsemme paremmiksi. On myös itse hyvä muistaa ettei syyllisty kaikesta, toisen kertoessaan erilaisesta tavastaan toimia, nimittäin ei ole vain oikeaa ja väärää tapaa. Olisi niin hienoa, että me äidit lopettaisimme kaiken toistemme syyllistämisen, mutta yhtä suuren ongelman näen olevan meidän äitien itsemme syyllistämisen. Ehkä äiti-palstat eivät ole ihan niin pahoja, mitä niistä puhutaan. Ehkä osan me äidit vain koemme liian raskaasti ja syyllistymme, koska luulimme toisen syyllistävän meitä.

LUE MYÖS

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM