Kesä on ihmisen parasta aikaa! Meidän kesän suurin suunnitelma oli käydä Itävallassa ja siellä saatiin jo käydä. Muut suunnitelmat ovat arkisempia, mutta ei silti yhtään huonompia. Tässä meidän kesän bucket-list!

  1. Yöuinnille Yyteriin

Amelielta kysyttäessä viime kesän keskiyön uinnit Yyterissä tai mökillämme Impilässä olivat kesän top-listan kärjessä. Auringonlasku, hyvä seura, lämmin ilta ja yöuinnit. Ne vaan kuuluu kesään, kuului jo omassa lapsuudessanikin.

2. Visiitti Vierumäelle pariksi päiväksi

Olemme suunnitelleet perheenä menevämme Vierumäelle parin päivän aktiivilomalle. En ole koskaan aiemmin siellä käynyt, mutta tänä kesänä onkin hyvä aika käydä paikka tsekkaamassa!

3. Muurikkalettuja mökillä

Omalla mökillä muurikka lettujen syöminen auringon paistaessa ja lampaiden määkiessä taustalla. Muurikoita ei voi syödä kesällä liikaa.

4. Perhenä piknikille

Piknikit perheen ja ystävien kanssa on aina tervetulleita ja kuuluvat meidän kaikkien kesään.

5. Yön yli kestäville treffeille Domin kanssa (Eliana tietysti tulee myös messiin)

Viime kesänä olimme Domin kanssa kaksin Långvikissä ja syksyllä olimme Haikon Kartanossa. Kahden keskinen aika piristää parisuhdetta ja tekee meille kummallekin hyvää. Rakastamme yli kaiken reissata lastemme kanssa, ne ovat parasta matkaseuraa. Pidämme kuitenkin myös tärkeänä kahden keskistä aikaamme ja sitä, että voimme keskittyä vain toisiimme ja olla vain toisiamme varten.

6. Maalataan toisemme kasvomaaleilla

Viime kesänä otimme kasvomaalit ulos ja maalailimme Domin ja tyttöjen kanssa toisiamme. Amelie kysy muutama päivä sitten, että koska taas teemme niin, koska sehän on meidän perheen kesäperinne. Jep, meidän tytöt ottaa nopeammin kuin uskottekaan kivat asiat perinteiksi.

7. Illalla Wingseille

Viime kesänä illat olivat lämpimiä ja useasti iltasella lähdimme vielä tyttöjen kanssa käymään kaupungilla tai iltauinneilla. Se oli ihan parasta. Luistaa välillä nukkumaanmenoajoista, koska ei ollut arkiaamua ja pakkoa herätä niin aikaisin.

8. Särkänniemeen tai Linnanmäelle

Viime kesänä olimme tyttöjen kanssa ensimmäistä kertaa Särkkiksessä ja meillä oli aivan superhauskaa. Tänä kesänäkin haluaisimme kovasti päästä huvipuistoon tai vaihtoehtoisesti vesipuistoon.

9. Turkuun Linna Burgers and Coffeen mennään jäätelöille ja burgereille. Turun paras mesta ja parhaat omistajat, joista toinen on mun rakas veli. Kun meet Turkuun, niin älä vaan unohda käydä tsekkaas tätä mestaa

10. Aika perheen ja ystävien kanssa

Niinkuin viime kesänäkin aion kutsua perhettä ja ystäviämme meille. Aion katsella lapsiamme leikkimässä serkkujensa kanssa ja samalla jutella sisarusteni ja heidän puolisoidensa sekä vanhempieni kanssa. Perhe on meille äärimmäisen tärkeä!

11. Suurin suunnitelma: aiomme mennä katsomaan tyttöjen uutta serkkua, kunhan hän saapuu maailmaan <3

12. Aiotaan nauttia kesästä, toisistamme ja ajasta, mikä meille on annettu. Toivottavasti onnistutaan myös ilahduttamaan muiden ihmisten kesäpäiviä ja hymyilemään paljon myös tuntemattomille. Kesä on upeeta aikaa!

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Reissusta jälleen terveisiä. Instagramissa pääsee vähän enemmän seurailemaan meidän reissutunnelmia. Ollaan siis juuri Domin kotikonnuilla Itävallan Alpeilla. Lämpöä ja aurinkoa on riittänyt, mikä nyt on aina ihana asia. Yksi miinus puoli kuitenkin tuossa ihanassa keltaisessa valomolluskassa on. Nimittäin se ryökäle käristää ihon niin kovin helposti, varsinkin täällä puolella eurooppaa.Aiemmassa postauksessa kerroinkin, miksi meillä ei haluta käyttää lapsilla aurinkorasvaa. Tietenkin vanhempina haluamme suojata meidän mielestämme parhaimmalla tavalla lastemme ihot ja me olemme kokeneet UV-vaatteet parhaiksi vaihtoehdoiksi. Uv-vaatteet suojaavat ihon täysin, eikä palamista tarvitse pelätä. Lapset saavat leikkiä rauhassa vedessä tai auringon paisteessa ilman aurinkorasvojen kanssa läträämistä. Meillä on reissussa ollut kaikilla lapsilla mukana Stonzin UV-asut. Pienimmäinen on keskipäivän päikkärit vaunuissaankin nukkunut UV-asu päällä, nimittäin varjossakin voi palaa!Emme kuitenkaan halua täysin piilottaa lastemme ihoa auringolta, mutta rajoitamme kyllä huolella sen ajan kuinka kauan auringon paisteessa voi olla ilman suojaavia vaatteita. Reissussa ollessamme pienimmäinen on suojattu auringolta kyllä hyvin huolella, mutta isommat tytöt ovat saaneet olla pieniä aikoja auringonpaisteessa myös biksut päällä. Aamuisin tytöt ovat saaneet ihan rauhassa hengailla mekot tai “kibinit” päällä, niinkuin Lina-Estella sanoo. Keskipäivällä ollaan muutama tunti, joko varjossa tai uv:t päällä. Iltapäivästä sitten taas saavat neidit ihan itse päättää asunsa rannalla. Näin on nyt menty koko meidän reissu ja yksikään porukasta ei ole palanut. Meidän perheeltä siis iso plussa UV- uikkareille!

Ainoa miinuspuoli uikkareissa on, että kastuessaan ne ovat kylmät. Se ei tietenkään uidessa haittaa, mutta jos perheen pienimmäisistä löytyy sellaisia kuin meillä yksi on, että juoksee veteen ja tulee heti takas rannalle, niin silloin UV-uikkarit todellakin tuntuvat viileältä. Me olemme siis päätyneet keskimmäisemme kohdalla siihen, että hän menee uintireissulleen (mikä kestää sen max 3min) bikinit päällä ja rannalla, missä suurimman osan ajasta aina viettää, on hän uv:t päällä. Pienimmäisen kohdalla olemme vain kastelleet hänen varpaitaan ja paristi hän on päivän päätteeksi hetken istunut järvessä läiskytellen vettä, joten UV-uikkarit eivät siinä hommassa pahemmin ole kastuneet.

Mikäli teidän perheen pieniltä puuttuu vielä uv-uikkarit, niin näitä Stonzin uv- asuja myydään seuraavissa paikoissa:

Ps. Ipanaiselta olivat myös aiemmassa postauksessamme nähdyt aurinkohatut sekä Izipizin aurinkolasit. Heiltä löytyy paljon myös muita hyviä tuotteita näin kesää ajatellen.

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Olemme tällä hetkellä koko perhe Itävallassa, nuorimmaisemme on vasta vauva, olemme suurimman osan päivästä ulkona, UV-indeksi näyttää kahdeksaa ja kukaan perheestämme ei käytä aurinkorasvaa. Miten siis suojaamme pienten herkät ihot palamiselta?En ole vielä ihan ymmärtänyt pointtia järjettömälle aurinkorasvojen kanssa läträämiselle. Ja varsinkin sille, että niitä käytetään ihan päinvastoin purkin ohjeita. Vai kuinka moni levittää rasvat aina tarpeeksi hyvissä ajoin ennen aurinkoon menemistä vai kuinka moni rasvailee itseään siinä suorassa auringon paisteessa? Suurimmassa osassa aurinkorasvoista lukee, että niitä ei tulisi käyttää pidentääkseen auringossaoloaikaa. Mihin niitä kuitenkin käytetään, no juurikin siihen, että auringossa voidaan olla koko päivä ilman, että iho palaa. Jopa syöpälääkärien mukaan korkeimpien suojakertoimien aurinkovoiteet antavat väärää kuvaa auringossa olon turvallisuudesta. Aurinkovoiteet estävät ihoa palamiselta, mutta eivät kuitenkaan ihosyövältä. Auringon säteily on iholle vaarallista, mutta vielä vaarallisempaa mielestäni on, jos todellisuus tässä asiassa hämärtyy ja pieniä lapsiakin pidetään suorassa auringon paisteessa, koska kuvitellaan sen olevan turvallista aurinkorasvan avulla. Aurinkovoiteita käytettäessä helposti luullaan, että ihomme kestää tunteja suorassa auringon paisteessa. Lapsi jolla on aurinkorasvaa saatetaan antaa leikkiä rauhassa rannalla bikinit päällä tunteja, koska luullaan hänen ihonsa “kestävän” sen. Todellisuus on toinen.Matkustamme paljon ja tälläkin hetkellä olemme maassa, missä UV-indeksi on kotimaatamme korkeampi. Siitä huolimatta emme Domin kanssa halua käyttää yhdelläkään lapsellamme aurinkorasvaa, koska tällöin todellisuudentaju siitä, paljonko iho kestää saattaa hämärtyä. Suojaamme kyllä tietenkin heidän ihonsa hyvin, mutta muilla tavoin. Tapaamme toimia ihmetelleen useasti. Monesti olemme kuulleet, että miksi emme vain rasvaa lapsia ja anna heidän leikkiä hiekalla ilman Uv-uikkareita. Juurikin siksi, että rasvat eivät pidennä auringossaoloaikaa ja siksi niitä ei tulisi käyttää siihen. Kun tuntuu ettei iho kestä enempää aurinkoa, niin se tulisi suojata muilla tavoin. Tietenkin aurinkorasvoille on oma paikkansa, jos et mitenkään muilla tavoin pysty välttämään aurinkoa tai suojaamaan ihoa, niin silloin aurinkorasvat ovat varmasti äärimmäisen hyvä juttu (silloinkin valitsisin fysikaalisen suojan). Toisilla on myös niin herkkä iho, ettei se kestä edes ulos menemistä ilman rasvaa. Näissä tapauksissa tietenkin aurinkorasvaa tulee käyttää eikä missään nimessä polttaa itseään. Meidän perheessä sattuu kaikilla olemaan melko hyvä väritys ihossa näin suomalaiseksi/puolisuomalaiseksi, joten se varmasti helpottaa meidän päätöstämme jättää aurinkorasvat käyttämättä. En siis missään nimessä sano, että aurinkorasvat ovat aina huono juttu, mutta haluan muistuttaa ettei niillä tulisi pidentää auringossaoloaikaa ja ensisijaisesti iho olisi hyvä suojata muilla tavoin.

Miten me sitten suojaamme lastemme ihon?

Meidän lapsilla on käytössä Uv-uimapuvut, mitkä suojaavat ihoa uv- säteilyltä (niistä tulossa vielä oma postaus).  Tämän lisäksi saimme Ipanaiselta reissuun mukaan ManyMonths(kuvissa) lasten aurinkohatut, mitkä suojaavat kasvojen lisäksi myös niskaa. Lippiksiä emme käytä juurikaan rannalla, koska tällöin niska on täydessä auringonpaisteessa. Näissä ManyMonths:n hatuissa saa kasvojen kohdalta lipan myös nostettua, kun pahin auringonpaiste alkaa olla taittunut. Aurinkolasit suojaavat lastemme silmiä ja ne kannattaa katsoa, että ovat oikeasti kunnolliset (mm. Ipanaiselta löytyy myös Izipizi- aurinkolaseja, mitkä ovat huiput). Yksi suurimmista tavoista suojata lasta auringolta on varjo. Itävallassa etsimme varjopaikan puun alta ja pystytämme lisäksi vielä itse aurinkovarjot suodattaamaan lisäksi säteitä. Varjossa syömme, leikimme ja lepäämme. Uimapaikatkin Itävallassa on useasti puoliksi varjoitettuja, mutta tietenkin luonnonvedet ovat useimmiten suorassa auringonpaisteessa.

Kyllä meilläkin välillä tytöt ovat pelkät bikinit päällä, mutta pyrimme pitämään sen ajan mahdollisimman pienenä. Kolme päivää olemme täällä olleet, joka päivä olemme olleet vain ulkona ja vielä ei kukaan ole muuttunut pinkiksi. Itse olen ollut vähän liikaa auringossa, mutta se on ollut ihan omaa tyhmyyttä. Huomenna pidetään koko porukka vuoristopäivä eikä edes mennä rannalle, niin saa kaikkien ihot levätä.

Olisi mielenkiintoista kuulla, että miten teillä suojataan lasten iho? Käytetäänkö teillä aurinkorasvaa?

Ps. nämä postauksen kuvat ovat otettu illalla hieman jälkeen seitsemän uv-indeksin ollessa jo hyvin alhainen.

 

Lue vielä Ipanaiselta hyvä lapsiperheen aurinko-opas! 

Kaupallinen yhteistyö yhdessä Jollyroom kanssa

 Kun kävimme ensimäistä kertaa katsomassa nykyistä kotiamme, fiilistelimme Domin kanssa, kuinka täydellinen piha olisi lapsillemme. Heittelimme ilmoille ideoita, mitä kaikkea kivaa voisimme pihaamme laittaa lapsia varten. Puhuimme siitä, kuinka haluamme pihamme olevan myös avoinna naapurien lapsille. Meidän pihassa saa olla monta lasta samaan aikaan, siellä saa riehua, juosta, nauraa ja leikkiä, sitä varten ostimme talon, missä tilaa riittaa pihalla. Viime kesänä teimme jo useampia hankintoja pihaamme varten, mutta yksi iso puute oli pihassamme, nimittäin istumapaikkoja liian vähän. Halusimme Domin kanssa lapsille oman ruokapöydän, mikä on matalampi, niin siinä on helpompi myös pikkuisten syödä. Jollyroomilta löytyi juuri sopivan kokoinen ja vieläpä vaaleanpunainen piknik-pöytä penkkeineen ja päivävarjoineen. Pöytä sijoitettiin tyttöjen itse tekemän (D auttoi vasaroinnissa) ja itse suunnitteleman heppatalin viereen. Siinä on kätevä ottaa kisaa keppareilla, ajaa pieni kiessi pikku potkutraktorilla ja sen jälkeen istahtaa jäätelölle. Pöydän ääressä on niin piirrelty aarrekarttoja kuin syöty välipalaa. Pöytä on juuri hyvällä korkeudella niin, että Lina-Estellakin sopii passelisti siihen istumaan ilman, että ruoat tippuvat päälle kurotellessa pöydälle.

Koko setti, pöytä, traktori ja keppihevoset ovat Jollyroomilta.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
vaan ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vieressä käy,
vaan ihana enkeli vieressä käy.On pimeä korpi ja kivinen tie,
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Jo lapsikin helposti langeta vois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
vaan ihana enkeli kotihin vie.
Oi laps, ethän milloinkaan ottaa sä vois
sun kättäsi enkelin kädestä pois,sun kättäsi enkelin kädestä pois.”

Siitä on vain hetki, kun tämä nuori neito syntyi ja hänet ojennettiin syliini ensimmäisen kerran. Ensimmäisenä yönä hormoonihuuruissani pitelin tytärtäni sylissä yksinäni ja rukoilin hänen puolestaan. Siunasin jopa hänen tulevia kouluvuosiaan, mikä tuntui hieman jopa typerältä, sillä olihan siihen ikuisuus vielä aikaa, kun tuo silloin juuri syntynyt käärö menisi kouluun. Nyt seitsemän vuotta ja kolme päivää myöhemmin istuin kirkossa katsoen, kun tämä nuoreksi neidiksi kasvanut tyttö asteli kirkkoon kantaen ristiä ja johdattaen koko ihanan eskariryhmän sisälle.

Pienin askelin käveli Amelie Itävallan kansallispuku päällään pitkin kirkon käytäviä muiden eskariystäviensä kanssa. Taustalla soi “maan korvessa kulkevi lapsosen tie”. Pyyhin kyyneleen poskeltani, mutta samassa sekunnissa tuo haikeus unohtui hetkeksi ja muuttui pieneen huvittuneisuuteen, kun pieni Estellamme katseli monia muitakin äitejä ja kysyi Domilta, että miksi kaikille tuli yhtäkkiä paha mieli. Eihän se pahaa mieltä ollut, se oli onnen ja haikeuden kyyneliä samaan aikaan. Nyt on yksi elämänvaihe taputeltu ja uudet seikkailut kutsuvat. Lapset kasvavat ja kasvaessaan heidän tilansa kasvaa myös.

Vuoden vanhana Amelie itki perääni, jos yritin käydä edes vessassa yksin. Tänään minä katsoin ikkunasta ja pyyhin silmän nurkasta kyyneleen, kun Amelie lähti yksin hakemaan ystäväänsä. Niin nopeasti hän kuitenkin on kasvanut, vaikka hänen syntyessään luulin, että hän olisi ainakin ikuisuuden vauva. Olihan sitä silloin vaikeaa edes kuvitella, miten nopeasti se aika sitten meneekin. Nyt olen pian ensimmäistä kertaa koululaisen äiti. Ensimmäistä kertaa lähettämässä tytärtämme kouluun. Ensimmäistä kertaa olen käynyt myös vanhempainillassa ja ensimmäistä kertaa ottanut lapseni lukujärjestyksestä kuvan. Olen ensimmäistä kertaa lukenut luokkien nimilistaa läpi toivoen, että naapurin lapset pääsevät samalle luokalle. Ensimmäistä kertaa olen ylpeä kohta ekaluokkalaisen äiti. 

Ps. Nyt sinulla on mahdollisuus kuunnella Storytellin äänikirjoja maksutta 30 päivän ajan. Tätä mahdollisuutta ei kannata missata. Saat ilmaista kuunteluaikaa tämän linkin kautta. (Yhteistyö Storytellin kanssa)

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Mikään ei kestä ikuisesti, vaikka joskus sen toivoisikin kestävän. Vauva-aika on kulunut jokaisella kerralla aivan liian nopeasti ja yhtä nopeasti tuntuu kuluvan tämä pikkulapsiaikakin. Meistä varmasti moni muistaa niitä hetkiä, kun makoili itse lapsena siinä äidin ja iskän vieressä ja kerta toisensa jälkeen ne päivitteli, miten aika muka kuluu niin nopeesti ja miten niiden “vauva on jo näin iso”. Lapsena sitä eli niin hetkessä ja vaan unelmoitti siitä, miten jonain päivänä sais itsekin olla äiti ja siihen johonkin päivään tuntui olevan ihan loputtoman kauan aikaa. Olin ihan varma, että maailman loppukin tulee varmasti ennen sitä kuin minä saisin kokea äitiyden ihanuuden. Siihen tuntui olevan niin pitkä aika ja silloin se oma elämä, mitä oli ehtinyt sen about kymmenen vuotta elämään tuntui jo tosi pitkältä ajalta. Siihen vielä about saman verran lisää ennen kuin äidiksi tuleminen olisi edes harkintalistalla, niin tuntuihan se nyt tuhottoman pitkältä ajalta, eikä sillä hetkellä tuntunut siltä “miten aika menee niin nopeesti.” Muksuna yks kouluviikkokin tuntui kestävän joku puoli vuosituhatta kuin viikonloppu taas kesti sen puoli sekuntia. Lapsena jotenkin ajankulu tuntui niin erilaiselta eikä niitä aikuisten ihmettelyjä ymmärtänyt, jotenkin se tuntui lähinnä vaan huvittavalta fraasilta. Nyt itse olen juuri se äiti, joka makoilee lasten kanssa lattialla ja päivittelee, miten mun vauvat ovat kasvaneet jo näin paljon. En voi käsittää miten just vasta sain mun ensimmäisen tyttären mun rinnalleni ja mietin, miten kreisiä on, että mulla on oma tytär. Nyt mulla on niitä kolme ja ensimmäinen aloittaa pian jo koulun, keskimmäinen on jo päiväkodissa ja kuopuskin opettelee kovaa vauhtia istumista. Missä mun kaikki vastasyntyneet kippurajalat on? Ensimmäisen kohdalla luuli eroahdistuksen kestävän loppuelämän ja sitähän jotkut mulle sanoivatkin, että älä pidä liikaa lasta sylissä, tottuu vielä siihen. Onnekseni minulla oli äiti, joka aina muistutti ettei lapsia voisi pitää liikaa sylissä ja kertoi kuinka nopeasti ne pienet kasvavatkaan.Pienet ovat pieniä vain niin pienen hetken. Liian nopeasti tulee se päivä, kun ne juoksevat sylistä pois, laajentavat reviriiään, haluavat olla ilman äitiä ja silloin haikeana muistelee niitä hetkiä, kun vessaankin mentiin yhdessä pikkutyyppi mukana. Nyt ymmärrän, mitä aikuiset aina tarkoittivat sillä, että aika kuluu niin äkkiä. Päivät saattavat tuntua joskus pitkiltä, mutta vuodet ovat sitäkin lyhyempiä. Nauti siis vauva-ajasta, nauti pikkulapsiajasta, naura kaatuneelle maitomukille tai maalatulle tapetille, nauti siitä kun pieni käärö ei halua olla sekuntiakaan pois sylistäsi, se kaikki on sellaista vain pienen hetken. Yhtenä päivänä se pieni käärö haluaakin sylin sijaan juosta temmeltää, maitolasit eivät enää kaadu ja yötkin nukutaan ilman heräämistä. Hienoa on varmasti sekin aika, mutta onhan tämä pikkulapsi aikakin ihan mieletöntä seikkailua päivästä toiseen. Olen niin kiitollinen näistä mineistä ja siitä, että olen saanut etuoikeuden olla juuri heidän äitinsä. Elämä on aika mieletöntä näiden tyyppien kanssa!

Ps. Oletko jo nähnyt meidän uusimman tube-videon?

Treenivaatteet saatu Starlinedancewearilta. Sieltä löytyy aivan ihanilla pirteillä printeillä varusteltuja treenikuteita!

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Yksi parhaista tavoista viettää päivää on olla yhdessä ulkoilemassa perheen kanssa. Tällä kertaa oli spessu ulkoilureissu, nimittäin mukana oli meidän lasten niin suomen kuin itävallankin isovanhemmat <3 Kuvat kertoo enemmän kuin tahat sanaa, joten antaa kuvien puhua puolestaan. Meillä oli ihan huikea reissu!

     

Kaupallinen yhteistyö Lekmer.fi kanssa

Päivät ovat pidentyneet, aurinko lämmittää jo hieman ja kevät alkaa pian olemaan täällä. Kyllä se niin vaan on, että jokaisen talven jälkeen kevät koittaa ja kesäkin saapuu, vaikka kovilla pakkasilla pelkkä ajatuskin lämmöstä tuntui niin kaukaiselta. Siinä vaan on jotain, kun hiekat lakaistaan kaduilta ja vihdoin saa pukea toppavaatteiden sijaan kevätpuvut! Ainakin meidän perheessä kevätvaatteiden esille ottaminen on yksi varma merkki siitä, että kesä ei ole enää kaukana.Tullessamme rukalta katselin tytöille kevätvaatteita Lekmeriltä ja löysin mielestäni aivan heidän näköisensä vaatteet heille. Tummat housut ettei lika näy niin helposti, mutta halusin niissä olevan myös hempeän vaaleanpunaisia yksityiskohtia. Elianan vaatteissa ei vielä ole niin väliä paljonko ne pitävät vettä tai kestävät kulutusta, koska pikkuneiti ei vielä vaatteillaan rymyä pitkin metsiä. Isompien tyttöjen vaatteissa taas käytännöllisyys on tärkein kriteeri. Niiden on pakko kestää kulutusta ja pesua. Varsinkin kun ulkovaatteiksi valitsee vaatteet, missä on vaaleanpunaisia yksityiskohtia, niin niitähän tulee pestyä monet kerrat tänä keväänä ja ensi syksynä. Otan aina tytöt mukaan valitsemaan heidän omia vaatteitaan. Näytän heille yleensä paria vaihtoehtoa ja kysyn kummasta he tykkäisivät enemmän, näin he ovat saaneet “itse” valita omat vaatteensa. Tietenkin minun valitsemistani vaihtoehdoista, koska muussa tapauksessa saattaisi keskimmäisemme valita kevättakin sijaan toppatakin tai vaikka uikkarit.

Lekmeriltä löytyy laaja valikoima erilaisia ulkovaatteita ja laajan valikoiman ansiosta löytyy sieltä myös hyvin eri hintaluokan tuotteita. Amelielle valitsimme Lindbergin Explorer takin, mikä sopi jo nimensäkin puolesta hyvin meidän pikkuseikkailijalle. Estellalle valitsimme Mini A Turen Adin- takin, ja se sopii mielestäni aivan ihanasti meidän pikkuilopillerille. Eliana puolestaan sai suloisen Mini A Turen Wai– takin ja voi, miten isolta tytöltä meidän pieni ihanuus näyttikään ensimmäistä kertaa takki päällä.

Kuinka paljon minulla on vielä raskauskiloja jäljellä ja miten palautuminen on sujunut?

Olen aiemmin kirjoittanut synnytyksestä palautumisesta ja raskauskiloista, siinä postauksessa oli mukana myös kuvia viisi viikkoa synnytyksen jälkeen. Nyt synnytyksestä on yli puolivuotta ja on aika hieman katsella, missä mennään nyt.Instagramissa olenkin useampaan kertaan jakanut ajatuksiani siitä, miten rennolla fiiliksellä olen pikkuhiljaa kiloja karistanut. Ei turhaa stressiä, eikä yhtäkään päivää kokonaan ilman suklaata. Joku saattaisi sanoa suklaan syömistäni huonoksi tavaksi, mutta itse koen sen ihan hyvänä juttuna, elämästä nauttimisena ;). Pyrin pitämään kiinni 20-80- ajattelusta. Syön siis 80 % terveellisesti ja mahdollisimman puhtaasti, kun taas 20 % voin syödä ihan mitä itse haluan. Minun kohdallani tuo 20% tarkoittaa isoa Snickersiä kerran päivässä. Ne päivät, kun en ole Snickersiä syönyt ovat todellakin yhden käden sormilla laskettavissa. Säännöllisestä suklaan syömisestä huolimatta paino on ollut pikkuhiljaa kokoajan laskussa. Tällä hetkellä kiloja on jäljellä vielä about kolme ja vaatekoko on tällä hetkellä M, joistain vaatteista päälle mahtuu jo S. Kolme raskautta ja kolme synnytystä kyllä saa mielestäni näkyäkin kropassani, enkä halua olla turhan armoton itselleni. Treenaan muutaman kerran viikossa kotona ja tällä hetkellä se tuntuu juuri hyvältä. Kotitreenien lisäksi käymme usein perheenä metsäretkillä tai muuten vain lenkkeilemässä, mutta nekin aktiviteetit on puhtaasti siitä lähtökohdasta, että se on hauskaa. En siis vedä rankkoja treenejä näkyvät vatsalihakset tavoitteena tai syö pelkkää maitorahkaa ja parsaa optimoidakseni lihasten kasvun, mutta pitääkseni rasvaprosentin alhaisena. Syön aamuisin kaurapuuroa ja päivisin normaalia ruokaa, välipalan jälkeen nautin joka päiväisen suklaa-annokseni hyvällä omalla tunnolla tietäen, että ei se elämä suklaaseen kaadu. Treenaan välillä yksin, välillä Domin tai lasten kanssa, jos treenaaminen ei juuri silloin napostele, niin saatanpa jättää treenin vetämättä, eikä siitäkään tule morkkista. Sen sijaan, että kiristelisin viimeisiä rasvamakkaroita kesää varten pois, niin olenkin hankkinut vaatteita mihin ne sujahtavat piiloon oikein hyvin. Esimerkiksi nämä korkeavyötäröiset farkut (täältä) ovat ihan mahtavan armolliset pienille vatsamakkaroille tai ylimääräiselle iholle. Aion siis jatkossakin hankkia armollisia vaatteita ja treenailla, kuin hyvältä tuntuu eikä väkisin. Ja, mitä Snickersiin tulee, niin me taidetaan kulkea käsi kädessä loppuelämä.Jos sä valitset myös mieluummin armolliset vaatteet kuin armottoman treenaamisen ja haluisit esim nää farkut myös itselles tai haluat teidän pienimmäiselle myös suloisen Addun college-puvun, niin mulla on sulle hyviä uutisia! Nimittäin nyt koodilla FITFUNFAMILY15 saat-15% alennuksen yli 50 euron tilauksiin Jankyardilta.

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

“Älä anna köyhälle kalaa vaan opeta hänet kalastamaan”  Ei varmasti olisi ensimmäinen kerta historiassa, kun uudet sukupolvet eivät enää osaisi asioita, mitä aiemmat sukupolvet osasivat. Pidetäänhän siis huolta siitä, että annetaan meidän tieto perintönä seuraaville sukupolville. Omat vanhempani ovat pitäneet huolen siitä, että he eivät ole jättämässä meitä perinnöttä. Enkä siis suinkaan puhu rahallisesta perinnöstä, vaan päinvastoin. Rahallinen perintö voi haihtua kuin tuhka tuuleen yhdessä päivässä rahan arvon romahtaessa, kallis taulukokoelma voidaan varastaa sinulta yhdessä yössä ja kauniista asunnostakin voi löytyä hometta eikä sekään enää ole arvokasta omaisuutta. On kuitenkin olemassa perintöä, mitä ei voida varastaa tai minkä arvo ei romahda. Niinkuin vanha sananlaskukin sanoo :”älä anna köyhälle kalaa, vaan opeta hänet kalastamaan.” Kaikki voivat ostaa rahalla kalaa, mutta ne jotka osaavat kalastaa, saavat sitä ilman rahaakin. Kukaan meistä ei tiedä huomisesta. Vaikka nyt toimeentulo olisi taattu, niin tilanne ei ehkä ole sama lapsillamme sadan vuoden päästä. Olen todella kiitollinen vanhemmilleni siitä, että he ovat vieneet minua metsään ja luontoon. Olen oppinut sytyttämään tulen, kalastamaan ja perkaamaan kalan. Olen rymynnyt metsässä, kerännyt sieniä ja marjoja, olen jopa käynyt pissalla metsän siimeksessä. Olen hoitanut kesän lampaita, mistä syksyllä tehtiin lihaa. Vanhempani ovat opettaneet minua arvostamaan luontoa ja elämää. He ovat pitäneet huolta etten koskaan vieraannu luonnosta, vaan tiedän mistä liha tulee ja näin myös olen oppinut miten ruokaa kuuluu kunnioittaa. Nyt minulla itselläni on omia lapsia ja haluan ehdottomasti vaalia tätä perinnettä ja oppia itse vielä niin paljon lisää.

Isäni on oikea luonnonsupersankari, jep olen ylpeä isästäni! 🙂 Hän on kulkenut metsissä koko ikänsä ja tietää lähes kaikesta kaiken (ainakin minun mielestäni). Olipa kyse sitten sienistä, marjoista tai kaloista, niin hän erottaa ne kaikki toisistaan ja tietää, mitkä ovat syötäviä ja miten ne kuuluu valmistaa ruoaksi.  Ollessamme Rukalla isäni  sytytti nuotion muutamassa sekunissa lumen päälle ja tällöin totesin Domille, että meillä on vielä niin paljon opittavaa. Vaikka vanhempani ovatkin opettaneet minulle paljon, niin tuntuu, että tiedän vain niin pienen murto-osan siitä mitä he tietävät. Eihän näitä juttuja opi silmänräpäyksessä, vaan yhteisistä kokemuksista. Siksi pidänkin äärimmäisen tärkeänä niitä hetkiä, kun olemme koko perhe yhdessä. Ne hetket ovat paitsi ihan mahtavia juttuja yhdessä, mutta myös opettavaisia. Niissä hetkissä jaetaan perintöä, mitä ei rahalla saa.Pyrimme käymään lasten kanssa säännöllisesti metsässä ja usein sinne lähtee meidän lisäksemme myös sisarukseni perheineen sekä vanhempani. Metsäretket yhdessä perheen kanssa ovat ehdottomasti meidän lemppareimpia juttuja. Uskallan väittää, että yhdellä metsäretkellä meidän lapset oppivat paljon enemmän, mitä muutamalla biologian tunnilla. Luonnossa he oppivat tunnistamaan kasveja ja marjoja, he tietävät miten sytyttää tulen tai miten rakentaa laavun. He oppivat miten kalastaa ja miten perata kalat. He oppivat, että jauheliha tulee eläimestä ja tästä syystä ruokaa tulee kunniottaa eikä sitä kuulu heittää roskiin. On meidän käsisämme tuleeko seuraavasta sukupolvesta tämä paljon puhuttu “pullamössösukupolvi”, joka ei tiedä muista kuin tietokone peleistä ja heidän selviytymistaitonsa ovat pyöreä nolla. Me voimme vaikuttaa siihen osaavatko seuraavat sukupolvet liikkua luonnossa, tehdä ruokaa luonnossa ja selviytyä luonnossa. Mitä lähempänä luontoa he kasvavat sitä enemmän he luontoa ja ruokaa kunnioittavat. Seuraavat sukupolvet todellakin ansaitsevat tietää kuinka hieno maa heillä on missä asua. He ansaitsevat saada tietoonsa ne arvokkaat tiedot, mitkä aiemmat sukupolvet ovat saaneet. Oma isäni on kulkenut metsissä monet kymmenet vuodet ja hän on hankkinut tietoonsa paljon arvokasta tietoa ja nyt hän jakaa sitä tietoa meille. Me saamme kaiken tiedon häneltä ilmaiseksi. Meidän ei tarvitse ensin syödä kymmeniä eri sienilajeja ja maata sairaalassa myrkytyksen takia, koska emme tienneet mitkä sienet ovat syötäviä. Meidän on mahdollisuus sienestää isäni kanssa ja saada ilmaiseksi häneltä tietoa, mitä sieniä voimme syödä ja miten ne valmistetaan. Ja luota muhun, kirjasta opittu tieto on täysin eri asia kuin käytäntöön pantu tieto. Älä siis missaa niitä hetkiä, kun voit lähteä vanhempiesi kanssa metsään. Lähde vanhempiesi kanssa metsäretkille niin kauan kuin voit, vie omat lapsesi luontoon niin usein kuin pystyt. Arvosta sitä duunia, mitä aiemmat sukupolvet on meidän puolesta tehnyt ja anna se perintönä eteenpäin. 

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM