Vanhemmuus on ihan hullun siistiä, vaikka yövalvomiset saattavatkin tuntua välillä vähän vähemmän siisteiltä . On hienoa, että nykyään puhutaan paljon äitien väsymyksestä ja uskalletaan sanoa ääneen elämän olevan välillä myös rankkaa. Sitähän se elämä on ylä- ja alamäkeä vuorotellen ja toivon mukaan hyvässä tasapainossa. Monen äidin kanssa on tullut keskusteltua asiasta, kuinka on suorastaan suotavaa puhua äitiydestä negatiiviseen sävyyn ihan vain solidaarisuuden nimissä, niitä kohtaan joilla on rankkaa. Varmasti jokainen äiti on kokenut sen hetken kun on meinannut hermot mennä tai, niinkuin allekirjoittaneella, jolla hermot ei meinannut mennä, vaan meni ja tartti hetkeksi mennä makuuhuoneeseen ihan yksin ja laskea kymmeneen. Mutta kuitenkin nuo hetket ovat monilla äideillä hyvin pieniä ja ohikiitäviä, niiden rakkauden, naurun, lämmön ja läheisyyden rinnalla. On hienoa, että uskalletaan puhua rankoistakin hetkistä ja huonoista öistä, mutta unohdetaanko me liian usein ne hyvät hetket? Onko lupa sanoa ääneen, että ihan oikeasti nautin äitiydestä ja lasteni kanssa olemisesta? Voinko myöntää ja kertoa ääneen ikävöiväni tyttöjä opiskelupäivinäni? Voinko sanoa, että uskon tämän hetkisen elämäni olevan yksi elämäni parhaista ajanjaksoista?

Lapset ovat pieniä vain hetken, vain hetken 1-vuotias roikkuu jalassani kiinni kuin takiainen. Kohta hän viilettää jo kovaa vauhtia niin kuin siskonsa. Vain hetken pian 5-vuotias Amelie pyytää lukemaan sadatta kertaa samaa kirjaa, sillä kohta hän osaa jo itse lukea. Lapset ovat pieniä vain pienen hetken, liian pienen hetken. Vaikka välillä varmasti itse kullakin on rankkoja hetkiä, niin eihän vaan unohdeta niitä hyviä hetkiä ohikiitävien rankkojen hetkien alle. ps. Kaikille joita on harmittanut, ettei Itävallan reissustamme ole tullut enempää kuvia, niin kannattaa seurata meitä instagramissa _fitfunfamily_ . Varsinkin mystoryssa on paljon videoita meidän reissaamisesta!

—- English —-

It’s great that there’s a lot of talk about mothers’ exhaustion nowadays and people are more open to admit to sometimes having struggles in life. That’s what it’s all about, after all, having uphills and downhills, hopefully in a good balance.

Many other moms and I have talked about this matter of people talking about motherhood in a negative way just to show solidarity towards those who have it rough. I’m sure every mom has been in a situation where she was about to lose her temper. Or like me, been in a situation where I just wasn’t about to, but actually did lose my temper and went to my bedroom, sat on the floor and counted to ten. Those moments are, for most moms, very small and fleeting in comparison to the love, laughter, warmth and closeness we get.

It is good that we dare to talk about the tough moments of life and the sleepless nights. But do we too often forget the good moments? Is it ok to say out loud that I really do enjoy motherhood and spending time with my children? Can I admit to missing my kids on the days I have school? Can I say that the life I’m living now is the best period of my life so far?

The children are small for just a while. For just a while is a 1-year-old stuck to my feet like a burdock. Soon she’ll be off hurtling like her big sister. Just for a short while is the almost 5-year-old Amelie going to ask me to read her the same book for the hundredth time, since soon she’ll be able to read it herself. Kids are small for just a short while, too short a while. Even though all of us go through rough times in life, let’s not let those fleeting times overshadow the good ones.

”Kodijak on mennyt hukkaan ja sitä ei ehkä milloinkaan enää löydy.” Totesi Amelie surullisena viime elokuussa. Amelie ja hänen serkkunsa A-O ostivat viime Itävallan matkallamme omat karhunsa AlpenZoosta ja nyt A-O:n karhu nimeltä Kodijak oli kadonnut. Suru oli suuri myös meidän perheessä ja siitä asti Amelie on puhunut säästävänsä itse rahaa, että voi ostaa serkulleen uuden karhun. Ja niin hän teki.Varattuamme lennot Itävaltaan Amelie hyppi tasajalkaa ilmaan ja huusi, että nyt me voidaan ostaa myös uusi Kodijak. AlpenZoo-reissu oli siis tiedossa, mikä ilahdutti kyllä meitä aikuisiakin, sillä paikka, jossa eläintarha sijaitsee, on ihan mielettömän kaunis.Eläintarha-aamuna Domin jalka oli turvonnut ja todella arka hänen varatessaan painoa sen päälle. Käytyään lääkärissä hän sai antibioottikuurin sekä kävelykiellon parille päivälle. Domin eläintarhaan lähtö siis peruuntui. Mutta me lähdettiin tyttöjen, Domin siskon ja vanhempien kanssa kohti AlpenZoota.Vietimme loppupäivän kierrellessä eläintarhaa ja katsellessa eläimiä. Myös Estella nautti eläinten katselusta, muttei ymmärtänyt, ettei karhua voinut mennä silittämään. Estellan pussaillessa akvaarioita, Amelie syötti ystäväänsä Helipukkelia (kilipukkia). Kummatkin tytöt tykkäsivät hurjasti ja rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että kyllä me aikuisetkin nautittiin kovasti!Meillä oli ihan mahtava päivä eläintarhassa, joka huipentui eläintarhassa sijaitsevaan kauppaan. Amelie suuntasi suoraan kohti Kodijakia ja nappasi sen syliinsä, jonka jälkeen marssi kassalle. A-O:n uusi Kodijak on vihdoin mukana ja pakattuna jo matkalaukkuun.

—- English —-

”Kodijak is lost and it will never be found.” Said Amelie in a sad way last August. Amelie and her cousin A-O bought stuffed bears for themselves in AlpenZoo on our last trip to Austria and now A-O’s bear named Kodijak was lost. The sorrow was great in our family too and since then Amelie has been saying that she’ll save up some money and buy a new bear for her cousin herself. And that’s what she did.

After booking the flights to Austria, Amelie jumped for joy shouting that now we’re going to be able to buy a new Kodijak. So, a trip to AlpenZoo was inevitable, which delighted us adults too, since the place the zoo is located at, is incredibly beautiful.

On the morning of our zoo trip, Dom’s feet was swollen and stepping on it was painful. He went to the doctor’s and the doctor ordered some antibiotics and prohibited walking for a couple of days. So Dom’s zoo trip was cancelled. The girls and I, however, left for the zoo with Dom’s sister and parents.

We spent the rest of the day walking around the zoo and looking at the animals. Estella also enjoyed watching the animals but didn’t really understand that you can’t actually go and pet a bear. As Estella was kissing the aquarium, Amelie fed her friend Helipukkeli (a goat). Both of the girls liked the trip a lot, and in the name of honesty I do have to say that so did us adults!

Our awesome day at the zoo was topped off with a trip to the gift shop. Amelie headed straight to Kodijak, grabbed it and marched to the checkout. Finally, we have A-O’s new Kodijak with us and it’s already packed up in a suitcase.

Itävallassahan on ihan kesä! Pakatessa Dom painotti muutamaankin kertaan, ettei Itävallassa sitten vielä ole kesä. No shortseja ei tullut kovinkaan paljoa pakattua mukaan. En tiedä, mikä Itävallassa lasketaan kesäksi, mutta Suomessa 23 astetta on ihan hyvä kesäastelukema. Tänään oltiin kokopäivä ulkoilemassa ja itse tietenkin poltin naamani. Keskustelimme aamusella auringon säteilystä ja Dom taisi netistä vielä tsekata jotain lukemiakin. Kuulemma tänään oli säteily melko vähäistä. No ei liian vähäistä, etteikö suomalainen valkonaama olisi itseään voinut polttaa.Olimme piknikillä ja ottamassa vähän kuvia samaisessa paikassa, jossa vajaa vuosi sitten juhlittiin meidän häitä. Olihan se aika nostalgista. Ja onhan siellä aika jees maisemat käydä piknikilläkin, vai mitä ootte mieltä? Itselleni edelleen Alpit tuntuu niin erikoisen kauniilta, kun taas Tirolilaisille Alpit on arkipäivää. Hyvä esimerkki siitä on, kun meidän häissä porukka otti kuvia metsä taustana. Metsää vastapäätä ois vaan ollut nää perus jylhät Alpit. Suomalaiset taisivat kyllä räpsiä 99% kuvista Alpit taustalla. Täytyy kyllä sanoa, että on aika etuoikeutettu olo, että Dom on kotoisin täältä ja saadaan tasaisin väliajoin tulla käymään kakkoskodin hoodeilla. Kuvissa tyttöjen superihanat vaatteet on saatu Kiddowilta, klik

—English—

Summer’s come to Austria! As we were packing, Dom told me for a couple of times that it’s not summer yet in Austria. So, I didn’t pack that many shorts with us. I don’t know what counts as summer in Austria, but in Finland, 23 degrees is a pretty good summer temperature.

We spent almost all of today outdoors, and of course I sunburnt my face. In the morning we had had a discussion about the sun’s radiation and Dom even checked out some statistics online. It said that today there wouldn’t be that much radiation. Well, it turned out to be too much for a Finn with a white face.

We had a picnic at the very same place we got married at last summer. It was nostalgic to say the least. And we had quite the view, right? For me, the Alps still feel so especially beautiful, whereas for a Tirolian they’re a casual part of their everyday life. A good example of this is, when at our wedding people took pictures of us in front of a forest. All the while there, opposite the woods, were these majestic Alps. It seemed, though, like us Finns took 99% of the pictures with the Alps on the background.

I do have to say that I feel privileged to have Austria be Dom’s native country and that we get to regularly come visit the hoods of our second home.

Jokin aika sitten istuin ystäväni Demin kanssa juttelemassa tulevaisuudesta. Pohdin, mitä oikeasti haluan isona tehdä. Hoitoalasta ei ole mitään pahaa sanottavaa, mutta kolmivuorotyöstä ja perhe-arjen yhdistämistä en halua edes ajatella. Tiesin kyllä mitä haluan, mutta kuitenkaan en tiennyt. Halusin päivätyön, halusin auttaa ihmisiä, halusin sen voivan yhdistää blogityön kanssa, halusin jotain mikä liittyisi myös urheiluun. Dom oli jo päättänyt aloittavansa personal trainer -opinnot, joten en myöskään halunnut ihan matkiakaan. Hautasin taas unelmaduunin miettimisen hetkeksi, koska olihan minulla vielä aikaa sitä harkita. Ensimmäinen prioriteettini olikin, että toistaiseksi haluan olla Estellan kanssa vielä kotona. Turhaahan se on miettiä, mitä opiskelisi, jos kerran kuitenkaan en voi lähteä opiskelemaan, koska en ole valmis viemään nuorimmaistamme hoitoon. Kunnes taas kerran illalla päädyin selailemaan eri koulutusvaihtoehtoja. Trainer4you, ravitsemusvalmentaja, viikonloppuisin lähiopetukset ja etätehtävät voisi tehdä kotoa käsin. Mikä täydellinen kombo. Otin heti yhteyttä sinne kysyäkseni mahtuisiko vielä yksi innokas opiskelija mukaan. Ja niin minusta jokin aika sitten tuli ravitsemusvalmentaja-opiskelija. En voisi olla enemmän innoissani opinnoista, tiedän mitä haluan tehdä, haluan olla ravitsemusvalmentaja ja netistä selatessani trainer4you tuntui ehdottomasti parhaimmalta vaihtoehdolta. Eikä onnekseni ole tarvinnut pettyä. Opetus on ollut ihan huippuluokkaa. Ravitsemusvalmentajana pystyn jakamaan tietoani myös täällä teille, kuinka hienoa. Pystyn auttamaan ihmisiä kohti terveellisempää elämää ja toivon mukaan siirtämään oppimani tiedot myös omaan sekä perheeni ruokavalioon. Saan tehdä päivätyökseni työtä mistä oikeasti nautin. Mikä parasta pystyn itse määrittelemään, kuinka paljon työtä teen tällä hetkellä, kun lapset ovat vielä pieniä. Estellan ei vielä tarvitse mennä päiväkotiin vaan hän saa kasvaa ihan rauhassa kotona. Myöskään opiskelut eivät olleet ongelma, koska viikonloppu-opiskelu mahdollistaa sen, että Dom pystyy hoitamaan tyttöjä minun opiskellessani. Lähipäivät ovat olleet hyvin täyteläisiä ja illalla on todella uni tullut nopeasti. Aloittaessani opiskelut luulin tietäväni paljon ravitsemuksesta, no asia ei todellakaan ollut niin. Tiesin lehtilööppejä, tiesin ruokatrendejä, jotka valitettavan usein eivät todellakaan ollutkaan niitä terveellisimpiä tapoja syödä. Yllätyin täysin siitä, miten yksinkertaista, mutta monimutkaista ravitsemus voi olla. Miten pienillä vinkeillä ihmiset voidaan saada voimaan paremmin ja heillä on mahdollisuus päästä tavoitteisiinsa. Koulu opetti siis myös ravitsemuksen lisäksi sen, ettei aina kannata uskoa uusimpia ruokatrendejä. Meillä on ihan huippu porukka ja oon tosi onnekas, että saan opiskella just meidän ryhmässä olevien tyyppien kanssa. Heinäkuusta lähtien olen siis virallisesti ravitsemusvalmentaja. Siitä lähtien ottakaahan yhteyttä, mikäli kaipaatte tukea tai vinkkejä terveellisempään elämään, apua painonpudotuksessa tai jotain muuta jelppiä ravitsemusasioissa. Ensimmäiselle viidelle jonkun ravitsemuspaketin ostajalle tulee valmistumiseni kunniaksi kunnon alennus, olkaahan siis heinäkuussa kuulolla! 🙂 Nettivalmennuksia myydään myös englanniksi ja saksaksi.

Täältä pääsette tsekkailemaan Trainer4You:n sivuja ja varsinkin tietopankki kannattaa tsekata, siellä on paljon hyvää infoa! klik

Kuvan vaatteet saatu täältä, klik (Hersecret)

—- English —-

Some time ago I was chatting with my friend Demi about my future. I was pondering about what I really want to do when I grow up. I don’t have anything bad to say about healthcare industry, but I just don’t want to even think about combining a three-shift job with family life. I knew what I wanted but still kind of didn’t. I wanted a day job, I wanted to help people, I wanted it to be something I could combine with blogging and I wanted it to have something to do with sports. Dom had already decided that he’d be starting to study to become a personal trainer and I just didn’t really want to mimic him either.

For a while, I set aside thinking about my dream job because, after all, I still had time to thinking about it. My first priority is to be home with Estella for now. So it’s no use thinking about what to study, if I’m not ready to go to school because of not wanting to take my youngest to daycare. Until I, once again, found myself scrolling through the Internet searching for different opportunities to study. Trainer4you, nutritional coach, classroom teaching on the weekends and assignments that I could do from home. What a perfect combo. I immediately contacted them to ask if they still had room for one more enthusiastic student. And that’s how I started to study to one day become a nutritional coach. I couldn’t be more excited about my studies and about knowing what I want to do.

And how awesome it is, that when I’m a nutritional coach, I get to share some of my knowledge with you here. I’m going to be able to help people choose a healthier life and hopefully pass on that knowledge to my diet and that of my family’s. I get to have a job I actually enjoy. And the best thing is that I get to be the one defining the workload now that the kids are still young. Estella doesn’t have to go to daycare, but she gets to grow at home. And the studies aren’t a problem since the classroom teaching takes place on the weekends and therefore enables Dom to take care of the girls while I study.

The past few days have been quite full of activity and I’ve fallen asleep quickly at night. As I started my studies, I thought I knew a lot about nutrition but that really wasn’t the case. I knew tabloids, I knew food-related trends that unfortunately often weren’t the healthiest ways to eat. I was completely surprised by how simple and yet complex nutrition can be. How with little tips people can start feeling better. So school taught me, in addition to nutrition-related matters, that we aren’t to always believe the latest food trends. We have an awesome group of students and I’m so lucky to get to study with the people in our group. 

So, as of July, I will be a certified nutritional coach and you can contact me if you need support or tips for a healthier life, help for weight-loss or help with other nutrition-related matters. For the first five to purchase a nutrition package, I will be giving a good discount to celebrate my graduation. So stay tuned! J Online coaching will also be available in English and German. 

Tänään ja ensi viikolla esittelen teille kaksi tyypillistä itävaltalaista makeaa lounasta. Näistä herkullisista lounaista Itävalta tunnetaan maailmalla. Mutta ole varovainen, ne ovat vain herkkupäiviä varten!!!Kaksi annosta:

  • 3 munaa
  • 2tl sokeria
  • Ripaus suolaa
  • 2rkll voita
  • 1½ dl maitoa
  • 180g jauhoja
  • 1 rkl rusinoita (halutessasi)

Erottele valkuaiset keltuaisista ja vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää suola samalla vatkaten. Sekoita keltuaiset, sokeri ja jauhot tasaiseksi taikinaksi. Varovasti nostele valkuaisvaahto taikinan joukkoon.Sulata voi paistinpannussa ja kaada taikina pannulle. Jos haluat, nyt olisi hyvä aika lisätä rusinat. Paista, kunnes toinen puoli on kullanruskea ja pilko paloiksi. Käännä palat ja paista, kunnes toinenkin puoli paloista on myös kullanruskea. Lisää ripaus sokeria ja paista paloja vielä hetki, jotta sokeri hieman karamellisoituu.Kun palat ovat kypsiä, ripottele päälle tomusokeria ja tarjoile.

Nauti!

—- English —

Today and next week, I want to introduce you to two typical Austrian sweet meals. These are sweet meals Austrian kitchen is known for around the world. And careful, they are just for cheat days!!!

Makes for two portions:

  • 3 eggs
  • 2 tsp sugar
  • pinch of salt
  • 2 tbsp butter
  • 150ml milk
  • 180g flour
  • 1 tbsp raisins (optional)
  • powdered sugar

Let’s go: 

Separate the egg whites from the yolks. Beat egg whites until stiff peaks form. Add salt while mixing. Mix the yolks with sugar and flour until smooth. Now carefully fold in the beaten egg white.

Melt the butter in a pan and pour the batter into it. If you want, you can now add the raisins. Cook it until golden brown on the other side, split it in pieces and turn the pieces to cook that side golden brown too. Add a pinch of sugar on it, cook for a little bit more, stirring, to caramelize the sugar a little.

When the pieces are thoroughly baked, you can sprinkle them with powdered sugar and serve.

Enjoy your meal!

Und Tschüss! Meidän perhe on matkalla kohti Alppeja. Kuumemittareissa asteikko tuskin enää riittäisi, mittaamaan meidän perheen matkakuumetta. Edellinen yö meni melko vähillä unilla, koska Amelielle iski parin kuukauden sisään kolmas korvatulehdus. Yöllä käytiin vuorotellen Domin kanssa tyttöjen huoneessa, kunnes jossain vaiheessa minä olin nukahtanut ja Dom oli sitten jäänyt Amelien viereen piirtelemään pariksi tunniksi tytön selkään, jos uni tulisi paremmin. Oonko jo sanonut, että oon tosta miehestä aika kiitollinen? Aamusella käytiin hakemassa antibioottikuuri matkalle mukaan, jos tulehdus ei itsestään ala helpottamaan, jonka jälkeen vihdoin päästiin matkaan. Tämä päivä tuli vietettyä Vantaalla aika rennosti ottaen, koska seuraavan yön unet jäävätkin taas koko porukalla melko lyhyiksi. Yöllä lähdetäänkin kohta Itävallan Alppeja! Huomisen Fitness-ruokaresepti siirtyykin torstaille ja luvassa fitnessruoan sijaan onkin Itävallan ruokaresepti, kannattaa siis olla kuulolla. Instagram päivittyy myös reissulla useasti, mikäli siis haluat nähdä enemmän kuvia matkastamme, niin kannattaa Ig:ssä laittaa seurantaan _fitfunfamily_ . Myös Facebookiin tulee reissun aikana enemmän kuvamatskua, joten kannattaa sielläkin olla kuulolla. 

Ihanaa alkanutta viikkoa teille kaikille <3

ps. Tämän postauksen piti tulla ajastettuna maanantaina, mutta ilmeisesti ajastus ei toiminut(ehkä hyvä niin, niin saitte muutaman reissukuvan tähän postaukseen). Emme siis ole enää matkalla kohti alppeja vaan niinkuin näkyy, niin olemme alpeilla.

—- English —-

Und Tschüss! Our family is headed to the Alps. I don’t think the scale of a thermometer would be sufficient to measure our travel fever. The night before last we had quite little sleep because of Amelie’s ear infection – the third one in a month, for the record. At night, we took turns checking up on her. At some point I had fallen asleep and Dom had stayed with her for a couple of hours to draw on her back to make falling asleep a little easier. Have I said already that I’m so thankful for that man?

In the morning, we went to the doctor to get antibiotics for the trip, in case the infection didn’t start easing by itself. And then we were finally on the road. We spent the day in Vantaa and took it easy since the following night we’re going to leave for Austria and hence get only little sleep. So, instead of tomorrow’s fitness food post, we’re going to post an Austrian recipe on Thursday. Stay tuned! We’re going to post pictures of our trip on our Instagram. So, if you want to see more pictures, head over there to follow _fitfunfamily_ . We’ll also post photos on Facebook, so stay tuned there too.

 

Have a lovely week y’all <3

Ja tässä mina nyt olen! 28 vuotta ja olen ollut ilman tupakkaa hieman yli 6 viikkoa. Tiedän, että jotkut ihmiset sanovat, ettei se ole paljon, ja tiedänhän itsekin ihmisiä, jotka ovat aloittaneet tupakoinnin uudelleen vuosien jälkeen. Tupakointi on riippuvuus, ja kuten kaikki riippuvuudet, niistä ei ikinä täysin parane. Pään sisällä tulee aina olemaan pieni ääni, joka sanoo, että ”aina voi vain yhden polttaa”. Mutta ”vain yhtä” ei ole olemassa. Kehosi muistaa tupakoinnin ja ”vain yksi” voi olla jo tarpeeksi riippuvuuden uusiutumiseksiJa näinhän se on kaikkien riippuvuuksien kanssa – niin ”pienen” sokeririippuvuuden, jossa telkkarinkin katsominen ilman karkkia on mahdotonta, kuin alkoholi- ja huumeriippuvuuksienkin kanssa. Riippuvuuden vahvuus on aina subjektiivista. Minulle tupakanpolton lopettaminen oli erittäin iso asia. Se vaati minulta paljon työtä, että sain mieleni lopettamisen tilaan. Tällä kertaa myös käännyin lääkärin, joka antoi minulle Champix-lääkettä lopettamisen helpottamiseksi. Ja silti vielä edelleen unelmoin päivittäin uudelleen aloittamisesta. Tiedän, että minulle se ”vain yksi” tupakka olisi tarpeeksi saamaan minut uudelleen koukkuun.Mutta juuri nyt minusta tuntuu tosi hyvältä! Minua ei enää yskitä, kestävyyteni tuntuu paremmalta ja ajattelen tupakointia yhä vähemmän ja vähemmän. Olen iloinen, että olen nyt siinä vaiheessa, että olen saavuttanut jo niin paljon, etten halua enää aloittaa uudelleen. Viimeinen iso testi on nyt huhtikuussa, kun matkaamme Itävaltaan perhettäni ja ystäviäni tapaamaan. Mutta olen varma siitä, että matka tulee menemään hyvin.  

Tässä vielä muutamat tilastot tukapanlopettamis-sovelluksestani:

Tupakoimattomat päivät: 44

Polttamatta jätetyt tupakat: 671 (noin 34 askia)

Retkahdustupakat: 0

Säästetty raha: 202€

Säästetty aika: 2 päivää, 7 tuntia ja 56 minuuttia

Hengittämättä jätetyn nikotiinin määrä: 402,6mg

Hengittämättä jätetyn tervan määrä: 6g 710mg

—- English —-

And here I’m now! 28 years old and cigarette-free for a bit over 6 weeks. I know some people will say now that that’s not long and I know also know people who’ve started again after years of not smoking. Smoking is an addiction and like with all addictions, if you’ve had it, you will never be completely cured. There will always be this little voice saying: “You can always try just one.” But that’s the thing, there is no “just one”. Your body still knows the smoking pattern and it could be enough start it all up again.

And this is how it is with every addiction! From a “small” sugar addiction, in which you can’t watch TV without eating candies, to alcohol and all the way up to hard drugs. And the intensity of an addiction is always subjective. For me, stopping smoking was a really big thing. It took me a lot of work to prepare my mind to know it’s the time to stop. This time I also asked help from a doctor who gave me “Champix”, which is a medicine that helps quitting. And still I dream about starting again every second of every day. I know that that “just one” cigarette would be enough for me to be completely in again.

But at the moment I’m feeling great! I have no cough anymore, my stamina seems to be limitless and I think about smoking less and less. I’m happy to be at a point now, where I have reached so much already that I don’t want to start again. The last big test for me will be now in April, when we go to meet my family and friends in Austria. But I’m sure that it will go well.

Here are just a few stats from my non-smoking app:

Days without smoking: 44

Cigarettes not smoked: 671 (~34 packs)

Cigarettes of relapses: 0

Money saved: 202€

Time saved: 2d 7h 56m

Nicotine (not inhaled): 402,6mg

Tar (not inhaled): 6g 710mg

Lapset nukkuu, Dom lähti salille ja minä istahdin kirjoittamaan muutaman rivin blogiin. Yleensä pyrimme siihen, että blogimme teksteistä voisi olla jollekin jotain hyötyä. Tänään luvassa on kuitenkin täyttä höpötystä ilman mitään pointtia. Saahan blogissa välillä julkaista ihan arkisia kuulumisiakin?Meillä oli tänään kunnon perhepäivä, jota oltiin taidettu kaivata kaikki pienimmästä suurimpaan. Hidas aamu ilman mitään kiirettä. Halailua sohvalla ja kasa kirjoja luettavana. Hassuja keskusteluja, joista parhaimpana mainittakoon Amelien kommentti isovanhemmille:” Timanttejakin tärkeämpää on: lasten elämä, miesten terveys ja naisten vapaus.” Mitäpä siihen lisäämään!  Mikä voisikaan olla parempi aloitus perhepäivälle kuin brunssi? Sillä varmistetaan ettei päivästä voi mitenkään päin tulla huono! Vietimme siis aamun parhaimmalla mahdollisella tavalla hyvässä seurassa ja suuntasimme aamupala-lounaalle. Myös vanhempani liittyivät brunssiseuraan. Pitäähän sitä olla mukana Amelien ja Estellan isovanhemmat, jotka pitävät huolen ettei äiti ja iskä kiellä herkkujen syömistä liian  aikaisin. Eikä ne herkut suinkaan brunssiin loppuneet, vaan kyllä taidettiin tasaisesti herkutella koko loppupäivä. Mutta eiköhän se kuulu asiaan, että välillä herkutellaan koko perheen voimin.Nyt päivä on pulkassa herkutteluineen, halailuineen, keskusteluineen, leikkeineen, nauruineen ja täytyy todeta, että päivä oli Amelien sanoin “niin tosi liian kiva.” Ei voi kuin olla ihan mielettömän kiitollinen, näistä ihanista rakkaista muruista, joiden kanssa saan arkeani jakaa. Aivot eivät oikein enää toimi ja kirjoittaminen tuntuu hieman haastavalta, taidan siis jättää tekstin tähän kuvineen ja sanoa teille kaikille oikein kauniita unia! Perhepäivä on hyvä päättää käpertymällä juuri salilta palanneen miehen kainaloon ja katsoa joku leffa! 

—- English —-

The kids are sleeping and Dom left for the gym and I sat down to write a couple of paragraphs for the blog. Usually we try to write posts that people could somehow benefit from. However, today’s post is going to be just mindless chatter.

We had a proper, much-needed family day today. A slow morning without a rush. Cuddling on the couch, a pile of books to be read and silly conversations. Here’s Amelie’s best comment from today. She told her grandparents: “Even more important than diamonds are the lives of children, men’s health and women’s freedom.” Well I sure have nothing to add to that

What could be a better start for a family day than a brunch? That’s a guarantee for a good day. So, we spent our morning the best possible way in good company and headed to brunch where my parents joined us. Of course, the grandparents should come to the brunch too to make sure the parents don’t, too soon, put a stop for eating treats. And the brunch was far from being the last time we ate treats today because we sure kept going consistently the whole day. But it really is good for a family to have treats together.

And now that we’ve wrapped up the day with all its cuddling, conversations, playing and laughter, I do have to say in Amelie’s words, that the day was “so very too nice”. My brain’s really not working that well anymore and writing feels a little challenging, so I think I’ll end here and wish you all a good night! What a cool way to wrap this family day up and cuddle my fresh-from-the-gym husband and watch a movie!

 

Kukapa ei haluaisi helppoa ja onnellista elämää. Lapset elävät niin huoletonta elämää jatkuva hymy huulilla. 4-vuotiaan tyttäremme Amelien suusta tulee päivittäin hyviä neuvoja leppoisaan elämään. Tänään ajattelin jakaa muutaman hänen vinkkinsä, jos vaikka sattuisit kaipaamaan uutta rentoa otetta elämääsi. Nyt loppuu työstressi ja rahahuolet!

  1. Älä käy töissä. Soitat vaan töihin ja sanot, että on parempaa tekemistä.
  1. Älä siivoa. Kyllä jossain vaiheessa isoäitisi tulee siivoamaan, kun vaan on tarpeeksi sotkuista.
  1. Jos kuitenkin haluat pitää kotisi siistinä itse, niin Amelie suosittelee hankkimaan asunnon, jossa yksi huone on pyhitetty “kaikel ylimääräsel kamal”.
  1. “Kaikel ylimääräsel kamal” -huoneeseen voit siivouspäivänä viedä kaikki lattialla lojuvat tavarat.
  1. Syö joka päivä ravintolassa. Kokkaa vain kun se on hauskaa ja voit tehdä sitä jonkun kanssa yhdessä.
  1. Pidä vapaapäivä joka päivä
  1. Pue päällesi aina mekko. Mekko päällä on niin kiva tanssia, että sinun tekee mieli tanssia koko päivän.
  1. Pese hampaat suklaakastikkeella
  1. Valvo kaikki yöt ihan vaan, koska aikuisena voit niin tehdä
  1. Maksa aina pankkikortilla, ettet kuluta rahaa!

Näillä vinkeillä elämästäsi tulee takuu varmasti yhtä rentoa kuin lasten elämä!

—- English —-

Who wouldn’t want a life that’s easy and full of happiness? Kids lead such care-free lives, constantly smiles on their faces.  Our 4-year-old daughter daily gives us good tips for a chill life. I thought I’d share some of her tips today, because you just might long for a more relaxed outlook on life.

  1. Don’t work. Just call work and say that you have better things to do.
  2. Don’t clean up. Yes, your grandma will come and clean when it gets messy enough.
  3. If, however, you want to clean up your house by yourself, Amelie recommends to get a house with an extra room just for all the extra stuff.
  4. When it’s clean-up day, you can just take all the stuff laying on the floor to the all-the-extra-stuff room.
  5. Eat at a restaurant every single day. Only cook when it’s fun and you can do it together with someone.
  6. Take a day off every day.
  7. Always wear a dress. Dancing with a dress on is so much fun that you’ll want to dance all day long.
  8. Wash your teeth with chocolate sauce.
  9. Stay up through the nigh just because you’re an adult and you can.
  10. Always pay using a debit card. This way you won’t have to spend your money.

With these tips you will have a life that’s as chill as the kids’, there’s no doubt about that.  

 

Viime aikoina mediassa on puhuttu paljon naisista, naiseudesta, naisten oikeuksista ja feminismistä. On puhuttu siitä, miten naisilla tulisi olla samat oikeudet kuin miehilläkin, ja miten naisten pitäisi saada tehdä kaikkia niitä asioita, mitä miehetkin tekevät. Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että naisilla tulisi olla tasa-arvoiset oikeudet yhteiskunnassa suhteessa miehiin – oikeus äänestää, oikeus samoihin työpaikkoihin ja oikeus samaan palkkaan samasta, yhtä hyvin tehdystä työstä muutaman mainitakseni. Välillä kuitenkin tuntuu, että sukupuolten rajat halutaan häivyttää täysin. Viime aikoina minusta on useinkin tuntunut siltä, että naisena olemisen sijaan minun tulisi pyrkiä todistamaan, että pystyn tekemään kaiken saman, mitä mieskin pystyy. Mutta täytyykö minun pystyä? Haluaisinkin nyt kahden pienen lapsen äidin näkökulmasta tuoda esille joitakin ajatuksiani aiheeseen liittyen.Tasa-arvon nimissä naisten tulisi ottaa mallia miehistä. Lapsia on hyvä muistuttaa, että naisenakin he voivat tehdä miesten juttuja ja että naisena oleminen ei tarkoita, etteikö voisi olla miehen veroinen. Tyttöjä on hyvä aloittaa jo pienestä pitäen aivopesemään ajattelemaan, että ei ole huolta vaikka hän tyttö, sillä hän voi siitä huolimatta pärjätä elämässään ja toimia niin kuin pippelillä varustetut ihmiset.

Miksi naisten ei voida antaa olla naisia? En usko, että nainen menestyy elämässä ”siitä huolimatta” ettei hän ole mies, vaan juuri sen takia. En pysty kaikkeen mihin miehet pystyvät, eikä minun edes tarvitse. Olen nainen ja olen ylpeä siitä. Naisena minä pystyn asioihin, joihin miehet eivät pysty. Sehän tässä onkin niin uniikkia. Naiset ja miehet on erilaisia ja se on vaan hienoa! Olen esimerkiksi kantanut kaksi lasta vatsassani ja ruokkinut kummatkin maidollani. Olen ylpeä siitä, että naisena olen saanut etuoikeuden tehdä nuo asiat. Mieheni ei siihen pysty vaikka haluaisi, tai vaikka yhteiskuntamme sitä haluaisi. Nyky-yhteiskunnassamme vallitsee mentaliteetti siitä, että kaikki pitäisi mennä tasan. Eiköhän luotaisi vaikka simulaattoreita, jotka simuloivat naisen synnytystuskat ja pakoteta jokainen tuleva isä kokeilemaan sitä, jotta voisivat siten päästä edes ripauksen osalliseksi synnytyskivuista, ihan vaan reiluuden nimissä. Entäpä yhdeksän kuukauden odotus? Mitenkä se puolitetaan? Halusimme tai emme, niin biologiamme takia meillä on erilaiset roolit elämässä. Mies kun ei sitä vauvaa voi puoliksi kantaa, ei vaikka raskausaikana itse kutakin sellainen vaihtoehto varmasti houkuttelisi. Mutta toisaalta, se ei ole tarkoituskaan.

Nykyään äitiydestä ollaan tehty pakkopullaa ja naisten asemaa huonontava asia. Äitiys on aivan mielettömän upeaa, ja minusta on hirveää, että äitiyslomasta on tullut suoritettava asia etuoikeuden sijaan. Jaetaan puoliksi ihan tasa-arvon nimissä. Tasa-arvon nimissä sieltä miehen rinnoista ei vieläkään tule maitoa. “Mutta voihan isä sitten tuoda vauvan äidin työpaikalle.” Tuleeko isä sitten aina kaikki lapset mukanaan äidin työpaikalle? Voin kuvitella, että moni työpaikka on ihan innoissaan kun isä neljän lapsen kanssa saapuu nuorimmaisen ruoka-aikaan äitiä moikkaamaan ja ehkä järjestelmään hieman sisustusta uudelleen.

Itse rakastan äitinä olemista ja rakastan olla lasteni kanssa kotona. Miksi siis on ihmisiä, jotka haluavat päättää puolestani, että haluan mieluummin edetä urallani kuin olla kotiäitinä? Jos sinä et koe kotiäitiyttä jutuksesi, niin todellakin, ole vapaa menemään töihin, mutta ole kiltti, äläkä vaadi minulta samaa. Monelle naiselle se vain yksinkertaisesti on miestä luontevampaa jäädä lasten kanssa kotiin. Halusimme tai emme, biologiamme takia asia usein vain on näin, miehiltä kun ei kovalla tahdonkaan voimalla maitoa heru. Toisaalta taas olen hyvin iloinen siitä, että Domilla on isyysloma ja saamme yhdessä koko perhe nauttia tästä ajasta.

Tällä hetkellä Suomessa jokainen saa tehdä juuri niin kuin haluaa, miksi siis muuttamaan asiaa? Siksikö, että monessa suhteessa lapset nähdään yhteiskunnan riippakivinä, jotka yritetään hoitaa siinä sivussa ilman, että kenenkään ura kärsii? Lapset on ihan mielettömiä ja niiden kanssa on oikeesti hauskaa. En mitenkään usko, että kun olen vanha, tulisin katumaan sitä, että jäin lasteni kanssa kotiin.Meillä ei yhteiskuntana ole varaa tasa-arvon tavoittelun nimissä kadottaa kummankin sukupuolen vahvuuksia, niitä vahvuuksia, jotka on luotu toinen toistaan täydentämään. Karrikoidusti voitaisiin ajatella, että maailma ilman miehiä olisi tunteiden pohjalta tehtyjen ratkaisujen summa, ja toisaalta taas maailmasta ilman naisia puuttuisi suuri siitä osa myötätunnosta ja hoivasta, jota siinä nyt on. Kumpikaan ei ole toista tärkeämpi, vaan kumpaakin kipeästi tarvitaan tässä maailmassa.

—- English —-

Recently there has been a lot of talk in the media about women, being a woman, women’s rights and feminism. There’s been talk about how women should possess the same rights as men and how women should be able to do all the things that men do. I definitely agree that women should have equal rights in the society to the ones of men – a right to vote, a right to apply for the same jobs and a right to get paid the same salary for the same, equally well done job, just to name a few. At times it feels, however, that the two sexes are wanted to be faded into one. Recently I’ve often felt like instead of being a woman, I should strive to prove that I can do anything a man can do. But should I be able to do everything a man can do? Now, I’d like to share some thoughts I have on the matter as a mother of two young kids.

In the name of equality women should learn from men. It is good to remind children that as a woman they can do manly things and that being a woman doesn’t mean that they couldn’t match men. It is also good to start brainwashing girls from a young age to think that it doesn’t matter if she’s a girl, because despite of being a girl, she can do as well in life as the people with a penis.

Why can’t we let women be women? I don’t think that a woman is successful in life “despite” of the fact that she’s not a man, but rather, because of it. I can’t do everything a man can do and I don’t even have to. I’m a woman and I’m proud of it. As a woman I can do things that men can’t. That’s what’s so unique about this. Men and women are different and that’s a good thing! For example, I have carried two kids in my belly and breastfed them. I’m proud that as a woman, I have had the privilege to do those things. My husband couldn’t do those things even if he, or the society, wanted to.

 In the society we currently live in, prevails a mentality of splitting everything equally. Maybe we should, in all fairness, create simulators to simulate labor pains and force each father to have a try, just so that they could know even a fracture of the pain we endure. What about the nine-month pregnancy? How could we split that? Whether we like it or not, we have different kinds of roles in life based on biology. Men just can’t carry a baby inside them for 4 ½ month, no matter how tempting that option would be. But on the other hand, that’s not how it’s meant to be.

Nowadays motherhood has been made into something that’s forced, reluctantly accepted and station-deteriorating for women. Motherhood is incredibly awesome, and I think it is horrible how a maternity leave has turned from a privilege into something to be performed. Let’s just split this in the name of equality. A man can’t produce milk on his own, not even in the name of equality. “But a man can bring the baby to the mother’s workplace.” Well, will the father take all the kids to mom’s workplace? I can imagine how many workplaces are all excited to have the father and four kids come and say hi to mom and to let the mother breastfeed her youngest while the other kids re-arrange the décor.  

I love being a mom and I love staying home with them. Why, then, are there people who want to decide for me that I’d rather make a career that be a stay-at-home mom? If staying at home with your kids isn’t your thing, then by no means, feel free to work, but please, don’t expect me to do the same. I have wanted to breastfeed both of my kids for a year and I think it would’ve been unfair for someone to decide for me that I’m going to make a career instead of being home with the kids. For many women it’s just simply more natural to stay at home with the kids than it is for a man. Whether we like it or not, this is the way it is because of biological factors – men just can’t produce milk, not even if they tried their best to will it. On the other hand, I’m very happy that Dom has a paternity leave and we can enjoy this time with the whole family.  

In today’s Finland everybody can do as they please, so why change this? Do we want to change this because in so many ways children are seen as something that’s dragging society down and something to try and manage without hurting anyone’s career?  Children are incredible and they are so much fun to be around. I just can’t see myself regretting staying at home when I’m old and gray.

We, as a society, can’t afford to fade away the distinctive strengths of both sexes while chasing equality. Those strengths were created to complement each other. Roughly speaking, we could think that a world without men would be a sum of decisions made based on feelings, and on the other hand, a world without women would lack a great deal of the compassion and care it now possesses. Neither is more important than the other and the world is in dire need of both.