Meidän perheeseen syntyi lauantaina ihana pieni tummahiuksinen tyttövauva ja sen jälkeen koko perheemme arki on näyttänyt erilaiselta, mutta ei missään nimessä huonommalta, päinvastoin. Pieni nyytti saa päivän aikana aivan mielettömän määrän haleja ja rakkautta meiltä kaikilta. Amelie polkee pyörällä tuhatta ja sataa eskarista kotiin, että pääsee pikkusiskon luokse. Estella käy näyttämässä siskolleen lelujaan ja samalla antaa kunnon haleja, mitkä lähes joka kerta ilman asiaan puuttumista muuttuisivat vähän liian rajuiksi. Domin kanssa me saimme ensimmäiset päivät nauttia vauvastamme sairaalassa kaikessa rauhassa ja vain kuluttaa koko päivän ihastellen häntä. Nyt kotona Dom on ollut enemmän isompien tyttöjen kanssa ja minä olen opetellut arkea pikkunyytin kanssa. Olemme koko perhe eläneet onnellisessa vauvakuplassa ja nauttineet jokaisesta hetkestä. Olen useamman kerran sanonut Domille, että voi kunpa ajan voisi pysäyttää edes pieneksi hetkeksi juuri tähän aikaan. Tuntuu hurjalta, että aika menee niin nopeasti eteenpäin. Melkein iskee välillä ahdistus, että en ehdi nauttimaan jokaisesta hetkestä tarpeeksi, vaikka kuinka elänkin hetkessä ja yritän nauttia kaikesta koko ajan! Elämä tuntuu juuri nyt niin hyvältä. Meidän perhe tuntuu juuri nyt niin kokonaiselta!Öisin pikkunyytti nukkuu melko hyvin ja herää vain pari kertaa syömään, toki ruokatauot saattavat kestää yli tunninkin. Aamuisin olemme beben kanssa saaneet vielä jatkaa uniamme muun perheen jo herättyä. Iso kiitos siitä Domille, joka tämän on minulle ja vauvalle mahdollistanut! Olemme saaneet aloittaa jokaisen aamun ihanan kiireettömästi vauvan kanssa ja käyttää imetykseen aikaa juuri niin kauan kuin olemme tarvinneet. Ei ole ollut mihinkään kiire, vaan aamut ovat olleet niitä rauhallisia hetkiä kahdestaan sängyssä loikoillen. Sängystä noustua rauhalliset hetket kolmilapsisessa perheessä ovat melko vähissä, mutta voi kuinka onnellisia me Domin kanssa ollaankaan kaiken tämän “hallitun” kaaoksen keskellä. 

LUE MYÖS

HÄN ON TÄÄLLÄ

NIMIVAIHTOEHTOJA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

ÄLÄ SANO, ETTÄ TIEDÄT MILTÄ TUNTUU OLLA YKSINHUOLTAJA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Minä ja Dom emme olleet ainoat perheessämme, jotka eivät malttaneet odottaa pienen tyttövauvan näkemistä. Amelie ja Estella tiesivät, että olemme Domin kanssa sairaalassa ja synnytystäni yritetään käynnistää. Menimme sairaalalle jo perjantaina, mutta kaikki synnytyssalit olivat täynnä lauantai-aamun asti, joten siihen asti vain odottelimme ja niin taisivat odottaa kotona olevat isosiskotkin (tai ainakin vanhempi heistä). Amelie oli aiemmin sanonut ettei halua tietää mitään väliaikatietoja, vaan haluaa kokea yllätyksenä sen, kun iskä tulee häntä ja Estellaa hakemaan sairaalalle vauvaa katsomaan. Lienee siis varmastikin melko selvää, että odottavan aika oli pitkä meidän tytöillekin ja, kun vihdoin Dom saapui heitä isoäitilästä hakemaan sairaalalle kertoen vauvauutisista olivat he aivan fiiliksissä.Toukokuussa Amelie oli jo suunnitellut, että siskon synnyttyä hän haluaa tulla sairaalaan katsomaan uutta siskoaan Estellan kanssa samanlaisissa mekoissa. Saimme kukkuukids:ltä aivan ihanat mekot (mitkä tulee näkymään blogissa myöhemmin vielä paremmin) tytöille sekä farkkutakit. Nämä vaatteet ovat roikkuneet henkareissa jo viikko tolkulla odottaen sitä päivää, kun pikkusisko vihdoin syntyy. Kun Dom sitten meni isoäitilään kertomaan ilouutiset ja hakemaan tytöt mukaansa katsomaan 3 tunnin ikäistä pikkusiskoaan olivat tytöt kuulemma aivan into piukeena pukemassa uusia vaatteita päälleen tätä erityistä tilannetta varten. Pitäähän erityistapaamista varten pukeutua kauniisti. Äiti ei sairaalalla ollut ihan yhtä kauniissa vaatteissa, heh.Pikkusisko oli vain 3 tunnin ikäinen, kun osaston käytävältä kuului juoksuaskeleita ja kovaa meteliä. Tunnistin metelin aiheuttajat heti omaksi porukakseni. Sieltä he tulivat, Dom ja tytöt. Siinä he olivat kaikki neljä, minun oma perheeni, minun rakkaani. Tytöt halusivat heti pitää pikkusiskoaan sylissä, toinen olisi voinut pitää siskoa sylissä koko loppuillan ja toiselle kymmenisen sekuntia oli juuri sopiva aika. Tytöt olivat niin ylpeitä isosiskoja ja onnellisia uudesta pikkusiskostaan. Minä ja Dom puolestamme yritimme hallita pientä kaaosta pienessä sairaalahuoneessa ja samalla vaihdoimme muutaman pusun ihastellen rakkaitamme, siinä he nyt olivat, meidän täydelliset tytöt. 

LUE MYÖS

HÄN ON TÄÄLLÄ

TERVEISIÄ SYNNYTYSSALISTA

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Hän on täällä. Perheemme täydentyi lauantaina maailman ihanimmalla pienellä tyttärellä ja pikkusiskolla. Pieni neiti on valloittanut meidät kaikki ja olemme aivan äärimmäisen kiitollisia hänestä. Voi, kuinka rakastettu tämä pieni prinsessa onkaan! Kaikki sujui synnytyksessä paremmin kuin hyvin ja voimme erinomaisesti (synnytyskertomus tulossa myöhemmin). Hiljaisuutemme somessa ei siis johtunut komplikaatioista, vaan ihan täysin siitä, että meidän prinsessa varasti meidän huomiomme täydellisesti. Voi, miten pieni tuhiseva nyytti voikin laittaa meidän vanhempien päät sekaisin onnesta ja rakkaudesta.Olemme olleet viime päivät sulkeutuneina vauvakuplassamme ja vain nauttineet tästä hetkestä. Some sai elää omaa elämäänsä muutaman päivän ja sähköpostitkin jäi lukematta. Tämän viikon postailemme blogiin melko kuvapainotteisia postauksia ja muuten keskitymme uuteen pienokaiseemme. Olemme todella kiitollisia kaikista monista onnitteluista mitä meille olette lähettäneet. Ihan mieletöntä miten ihania viestejä me ollaan saatu, kiitos! <3  vastaamme kyllä niihin jokaiseen, mutta tällä hetkellä olemme vielä vähän uppoutuneita vauvakuplaamme ja vastaaminen saattaa vielä hieman kestää. Huomenna luultavasti tulossa lisää kuvia blogiin, jos Dom malttaa hetkeksi käsitellä kuvia pikkutyypin ihastelun sijaan! Tää tyyppi on niin varastanut meidän kaikkien sydämet ja tekis mieli vaan katsella ja nuuhkia pikkuista kokoajan!

LUE MYÖS

TERVEISIÄ SYNNYTYSSALISTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Jokainen lapsi on vanhemmilleen täydellinen epätäydellisyydessään ja lasten kuuluu tietääkin, että he ovat vanhempiensa silmissä niitä kallisarvoisimpia aarteita, ihania kultakimpaleita. Jokaisen lapsen ja aikuisen kuuluu tietää, että he kelpaavat juuri sellaisina kuin ovat tai paremminkin sanottuna me ollaan kaikki tasan yhtä arvokkaita oltiinpa me millaisia vain. Yhtä tärkeänä pidän myös, että kasvaessaan he oppivat ettei kukaan ole oikeasti ole täydellinen, he eivät ole muita parempia eikä kaikkea toimintaansa voi oikeuttaa sanomalla, että tällainen minä nyt vain olen. Olemme useasti Domin kanssa puhuneet asioista, mitä vanhemmuudessa pidämme tärkeänä ja yksi niistä asioista on, että lapsi oppisi ymmärtämään olevansa epätäydellinen ja näin ollen hänen käytöksensä ei aina ole täydellistä. Eikä lapsen kuulukaan olla täydellinen, kukaan ei ole, siksi oma epätäydellisyys onkin tärkeää tiedostaa. Toivomme todellakin, ettei lapsemme milloinkaan oikeuttaisi typerää toimintaansa sanoen “tällainen minä olen, hyväksy minut niinkuin minä olen”.  Jokainen typerä teko ei ole osa lasta, vaan ihan vaan typeriä tekoja. Sama aikuisten kanssa, aikuiset voivat toimia todella typerästi ja osallistua esimerkiksi nettikiusaamiseen täysin ymmärtäen tekonsa ja silti tehden niin, se ei kuitenkaan ole osa sitä kuka sinä olet. Typerät valinnat eivät määrittele sinua ja näin ollen et voi myöskään piiloutua sen taakse puolustaen tyhmiä tekojasi.Nykyään trendinä tuntuu olevan kaiken idioottimaisen toiminnan hyväksyminen itseltä sanoen, että tämä on osa minua, tällainen minä olen ja kenenkään ei tulisi vaatia minua muuttumaan. Fakta nyt vaan on, että niin kauan kuin haluat ihmissuhteidesi toimivan on sinun myös oltava valmis muuttumaan ja huomaamaan omassakin toiminnassasi virheitä. Jos jokainen kuvittelee kaikkien pyörivän vain minun ympärilläni ja oikeudekseen vaatia muiden “ottamaan minut tällaisena kuin olen”, ollaan aika vaarallisilla vesillä mielestäni. Eihän kukaan voi ajatella pientä sekunnin murto-osaakaan, että tällä ajattelutyylillä maailma voisi toimia ja kaikilla olisi hyvä olla. En siis missään nimessä allekirjoita lauseita “älä ikinä muutu”, “olet täydellinen tuollaisena kuin olet”, “sinun ei tulisi muuttua muiden takia”, “löydät vielä jonkun, joka haluaa sinut juuri tuollaisena”,” sillä ei ole väliä, mitä muut ajattelevat”. Ennemmin opetan lapsilleni, “muista myös ajatella muita ihmisiä ympärilläsi ja heidän tunteitaan”,”ole valmis muuttumaan ja näkemään itsessäsikin virheitä”, “sinä et ole täydellinen, kukaan ei ole ja se on ihan ok”, “kun huomaat toiminnassasi virheitä tai toimit itsekkäästi, niin ole valmis muuttumaan”.En tietenkään tarkoita sitä, että lasten pitäisi nuoleskella kaikkia ja miellyttää esim. omilla mielipiteillään kaikkia. En todellakaan. En tarkoita etteikö heidän tulisi olla omia itsejään ja alkaa näyttelemään muuta kuin on, en tietenkään! Ja haluan vielä kerran allekirjoittaa, että olimmepa me millaisia tahansa, niin tietenkin olemme jokainen yhtä arvokkaita. Toivon tytöistäni kasvavan vahvoja tyttöjä, jotka eivät pelkää ajatella ja olla erilaisia. Mutta en ikinä toivo heidän ajattelevan olevansa täydellisiä, koska tällöin he eivät ole valmiita kasvamaan. Toivon heidän pystyvän näkemään omassa toiminnassaan vajavaisuuksia, koska meillä kaikilla on niitä. Emme ikinä ole valmiita, vaan kasvamme ja opimme toivottavasti koko elämämme ajan. Siis kasvamme ja opimme, mikäli tiedostamme alunperinkään, että meillä on käytöksessämme jotain opittavaa ja kehityttävää.Haluan tyttöjeni tietävän, että ihmissuhteissa tarvitsee nähdä vaivaa ja he eivät voi olettaa vaivannäköä vain toiselta, vaan itsekin on nähtävä omat vajavaisuudet ja oltava valmis työskentelemään niiden eteen. Toivon tyttöjeni olevan myös valmiita asettamaan joskus muut ihmiset heidän edelleen ja luopumaan välillä omistaan yhteiseksi hyväkseen tai joskus jopa vain toisen ihmisen hyväksi. Toivon, että he oppisivat hyvän tasapainon pitäen itsestään hyvää huolta kuitenkaan olematta itsekkäitä. Toivoisin myös itseni oppivan enemmän epäitsekkyyttä. Jos omistaa kymmenen takkia, niin on helppoa antaa niistä yksi sitä tarvitsevalle. Entä jos minulla on vain kaksi takkia ja kummatkin lempparitakkejani, olisinko valmis antamaan toisen niistä sitä tarvitsevalle?Mietin paljon, mitä vanhempana haluan lapsilleni opettaa, mutta itsekin olen vielä oppimassa ja kasvamassa. Huomaan usein asioita, missä toimin typerästi ja silloin olen iloinen, koska se tarkoittaa, että olen huomannut vajavaisuuteni ja olen valmis muuttumaan. Liian usein on kuitenkin myös niitä tilanteita, kun en edes huomaa toimivani typerästi, vaan oikeutan oman toimintani ajatellen, että tällainen minä olen tai ei minun aina tarvitse olla se joka muuttuu. Välillä jälkikäteen huomaan, kuinka sokea olinkaan omalle huonolle toiminnalleni ja varmasti aivan liian paljon jää edelleen edes huomaamatta. Opettelua ja kasvamista tämä elämähän on, paras on vaan muistaa, että on valmis kasvuun.

Tyttöjen ihanat vaatteet saatu yhteistyössä Bebeliiniltä. Sieltä löytyy lapsille aivan ihania vaatteita ja asusteita.

Melkein koko raskausaika sujahti ohitse ihan hurjan nopeasti, mutta viimeinen kuukausi tuntuu olevan ainakin kolme kertaa pidempi kuin muut kuukaudet. Päivät tuntuvat vähintään tuplat pidemmiltä ja yöt vasta pitkiltä tuntuvatkin valvoessa supistusten kanssa. Ehdin jo ajatella, että tässä raskaudessa ei ole mitään kiirettä päästä synnyttämään, vaan aion nauttia jokaisesta raskauspäivästä täysillä. Mutta eihän se ihan niin mennyt. Tällä viikolla olen enemmän ja vähemmän koko ajan toivonut synnytyksen käynnistymistä, eikä tämä raskausaika ole ollut mitenkään päin pelkkää nauttimista enää. Maanantaina minulla alkoi säännölliset supistukset ja kävimme jopa synnytyssalissakin pyörähtämässä. Tiistaina homma jatkui ja ehkä pienet toivon rippeet synnytyksen käynnistymisestä olivat vielä tallella. Keskiviikkona mentiin aika samalla kaavalla ja torstaina iski ystäväni migreeni monen kuukauden tauon jälkeen. Dom oli viemässä Amelieta Estellan kanssa eskariin, kun yhtäkkiä näkökentästäni hävisi puolet. Onneksi Dom oli jo hyvän matkaa tulossa takaisin kotiinpäin, nimittäin en yksin uskaltanut ilman kunnon näköä lähteä haahuilemaan ja etsimään migreenilääkkeitä. Toki migreenin tuleminen ei kovasti yllättänyt jatkuvien huonosti nukuttujen öiden sekä supistusten jälkeen, mutta eihän se mikään kiva lisä ollut. Kävimme jälleen sairaalalla käymässä ja minun pyydettiin arvioimaan kuinka usein supistuksia tulee. Arvioni oli about 10 min välein, mutta käyrillä ollella selvisi, että niitähän tuli jälleen kerran n. 3 min välein. Sillä säännöllisyydellä tosin mitään väliä ole, koska ei näillä supistuksilla vauvaa aikaiseksi saada. Nyt on kyllä ihan pakko myöntää, että toivon jo vauvan syntymistä tai supistusten loppumista. Toki kaikista synnytystoivelistojen kirjoittelusta huolimatta ei tällä minun toiveellani taida olla mitään merkitystä. Kyse on kuitenkin maximissaankin enää vain parista viikosta, joten nyt pitäisi vain saada päässä nuppi käännettyä positiivisemmaksi ja pitää mielessä, miten onnekkaita olemmekaan, meille on pian tulossa kolmas pieni prinsessa ja tekisin varmasti tämän kaiken vaikka miljoona kertaa uudelleen hänen vuokseen. Kaupungille minua ei kovinkaan paljon enää ennen synnytystä saa, nimittäin näytän melko huvittavalta puuskuttaessani supistusten tullessa. Taidan siis nyt jatkossa pysytellä neidin syntymään asti enemmän ja vähemmän kotosalla. En ole siis erakoitunut loppuelämäkseni, mutta ehkä nyt muutamaksi päiväksi, heh!

Vaikka aika meneekin hieman hitaammin nyt eteenpäin, niin eteenpäin se joka tapauksessa menee. Hetki hetkeltä olemme lähempänä pikkuneitimme syntymää. Jokaisen yön jälkeen olemme yksi yö lähempänä synnytystä. 

Muistathan, että koodilla  FITFUNFAMILY  saat  -15%  + ilmaisen toimituksen maailmanlaajuisesti kaikista Daniel Wellingtonin kelloista. Nyt kannattaa siis hankkia jo hyvissä ajoin puolisolle isäinpäivälahja kaappiin odottamaan 😉 Koodi on voimassa 7.10.2018 asti.

Omassa lapsuudessani muistan roikkuneeni naapurin suuressa kuusessa lähes päivittäin. Kiipeilin ylemmäs ja joskus vähän tipahdikin ja opin, että liian korkealle ei kannata kiivetä. Rakastin kiipeämistä ja melko nuorena pystyin vetämään pari leukaakin ilman ongelmia. Vasta aikuisena olen tajunnut kuinka tärkeää oli, että vanhempani antoivat minun kiivetä puissa (toki nyt isovanhemmiksi tultuaan kauhistelevat hyvinkin herkästi, kun lapsenlapset killuvat puissa tai renkaissa). Lapset on luotu liikkumaan ja suurimmalle osalle lapsista kiipeily tulee luonnostaan, jos heitä ei estetä. Tottakai vanhempina meidän tulee katsoa, että kiipeily tapahtuu turvallisessa ympäristössä ja opettaa lapsia tunnistamaan turvalliset paikat sekä korkeudet kiipeillä ja temppuilla. Liika hysterisoinnin uskon kuitenkin olevan huono juttu ja estävän joskus jopa lapsen luontaisen liikkumisen tai vähintään kiipeilyn ilon saa melko helposti karistettua pois.Jos lapsi ei milloinkaan pienenä kiipeä vanhempien hysteerisen käyttäytymisen takia, voi siitä aiheutua ongelmia vanhempana. Kouluun mennessä lapsi saattaa kavereiden kanssa kiivetä puuhun ensimmäistä kertaa, jolloin taidot päästä korkealle ovat jo hyvät, vaikka muuten kiipeilyyn vaadittavat lihasryhmät ja taidot saattaavat olla heikommat harjoituksen puutteen takia. Jos lapsi tipahtaa alas vanhempana ja heti korkealta voi seuraukset olla melko suuret. Sen sijaan pienen taaperon tipahtaessa sohvalta luultavasti selvitään vain pienellä säikähdyksellä, jos lapsi edes säikähtää tipahtamista. Olen siis ehdottomasti sen kannalla, että lasten pitää antaa ikätasonsa huomioiden roikkua, kiipeillä ja kokeilla taitojaan vanhempiensa valvonnassa ja avustuksessa. Siinä lapsen tulee myös liikuttua aivan vahingossa, eikä tarvitse miettiä, miten aktivoida lapsi liikkumaan, jos pyrkii olla alunperinkään estämättä lapsen luontaista tarvetta liikkumisen suhteen.Pienen lapsen taidot eivät vielä riitä korkealle kiipeämisessä. Pieni lapsi pääsee juuri ja juuri sohvalle, jolloin tiputus ei ole kovinkaan suuri. Kasvaessaan ja taitojen kehittyessä lapset oppivat pääsemään korkeammalle, mutta sitä mukaan myös heidän taitonsa kasvavat. Meillä on kummankin tytön kohdalla sääntönä, että saa kiivetä, kunhan sinne pääsee itse sekä alas pääsee itse. Tottakai olemme vieressä ja autamme, mutta yritämme samalla opettaa heitä tiedostamaan taitonsa sekä arvioimaan, kuinka korkealle voi mennä. Jos lapsi ei itse pääse puuhun, niin emme nosta häntä sinne, koska silloin puun oksat ovat mielestäni vielä liian korkealla. Meillä on kotona paljon kiipeilytelineitä puolapuista lähtien Domin rakentamaan kiipeilytelineeseen ja tietenkin valvomme ettei pienempi neitimme mene niihin yksinään ilman valvontaa kiipeämään. Estellakin osaa kiivetä niin kiipeilytelineeseen kuin puolapuihinkin, mutta hänen tulee aina vielä kiivetä valvonnan alla, koska saattaa yllättäen tarvitakin apua vielä. En siis missään nimessä kehota antaa lasten kiivetä niin korkealle kuin haluavat ilman valvontaa, mutta sen sijaan olla lähellä auttamassa ja opettaa lapsia pienestä pitäen tunnistamaan omat taitonsa sekä kehittämään taitojaan.Amelie roikkuu päivästä yli puolet pää alaspäin renkaissa ja välillä meno meistä vanhemmista tuntuu liiankin hurjalta. Hän on kuitenkin koko pienen ikänsä enemmän ja vähemmän kiipeillyt, joten temput renkaissa ei näytä tuottavan hänelle ongelmaa. Sen sijaan meidän vanhempien reaktiot voivat pelästyttää pikkuneidin, kun yhtäkkiä kauhuissani totean jotain ja silloin ote saattaa herpaantua. Dom usein muistuttaakin, että katsellessani Amelien temppuilua on minun pysyttävä rauhallisena. Olen siis yrittänyt vihdoin opetella siihen, että lasten tulee antaa kokeilla temppuja ja uusia asioita, vaikka se välillä hurjalta näyttäisikin. Ei meidän vanhempien kuulu pitää lapsia pumpulissa ja kieltää kaikkea, koska siinä saattaa sattua vahinko. Suurempi vahinko itse asiassa saattaa tapahtua silloin, jos lapsi ei opi tuntemaan ja hallitseman omaa kroppaansa ja vanhempana alkaa kokeilemaan uusia temppuja. Ei se silti aina helppoa ole antaa lasten kokeilla rajojaan ja itsekin välillä tulee sanottua Amelielle, että voisiko hän olla opettelematta uusia temppuja. Estellan kanssa kaikki on vielä helpompaa, koska hän tekee kiipeämiset ja temput minun valvonnassani. Jos hän meinaa tipahtaa, niin voin ottaa kopin. Jos taas Amelie tipahtaa renkaista päälleen, niin en minä ole aina ottamassa koppia. On siis vain luotettava lasten taitoihin ja opetettava pienestä asti heitä itse tunnistamaan omat taitonsa ja rajansa. Jos aina kiellän, niin lapset eivät koskaan opi itse tunnistamaan omia rajojaan. Pidänkin siis hyvin tärkeänä, että kotoamme lötyy turvallisia paikkoja, missä tyttömme voivat kehittää taitojaan ja opetella uusia asioita sekä nauttia liikkumisesta. Meillä sitä paitsi eniten leikityt “lelut” ovat ehdottomasti renkaat, puolapuut, trapetsi ja Domin valmistama kiipeilyteline ulkona. Tytöt jaksavat tuntitolkulla roikkua ja kiipeillä. Liikunta on pysynyt heille mieluisana ja luontevana juttuna, eikä siitä ole missään nimessä tullut pakkopullaa. Näin toivoisin sen olevan jatkossakin!

Renkaat ovat Suomen Voimistelutuotteelta ja heiltä löytyy laaja valikoima myös muita tuotteita renkaiden lisäksi esim. trapetsi, tasapainolauta, puolapuut.

Tyttöjen ihanat muumivaatteet ovat saatu Huigeelta

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Oudosti näyttää menevän ihan loppuun asti. Ensin pikkuneiti pelästyttää vanhempansa säännöllisillä supistuksilla jo viikolla 34 ja hoitohenkilökunta sairaalassa antaa kortisonit vauvan keuhkoja kypsyttämään. Täysiaikaiseksi tultuaan muuttuivat supistukset säännöllisiksi, vaan saaneet aikaiseksi aivan liian vähän, jos yhtään mitään.Maanantaina lähdimme sairaalalle supistusten ollessa säännöllisiä ja mielessäni elättelin toiveita, että parissa tunnissa kaikki olisi ohi niinkuin edellisellä kerralla. Taisin jopa sanoa ääneenkin, että jos vauva syntyisi kahden aikaan, niin viiden aikaan Dom voisi hakea jo isosisarukset pikkutyyppiä moikkaamaan. Vaan ei hommat menneet ihan niin. Käyrille piirtyi heti säännöllisiä supistuksia ja kätilökin puhui siihen malliin, että synnyttämään tultiin, kunnes teki sisätutkimuksen ja totesi säänöllisistä supistuksista huolimatta edistystä olleen ihan minimaalisen olemattomasti. Lähdimme Domin kanssa kävelylle meikä sairaalavaatteissa Adidas Superstarit jalassa voimistaaksemme supistuksiani ja ainakin onnistuimme tihentämään niitä siihen malliin, että väliä supistuksilla oli vain reilusti alle minuutin, välillä ei lähes ollenkaan. Palasimme takaisin synnärille ja meidät siirrettiin tihentyneiden supistusten takia suoraan synnytyssaliin. Se todellakin valoi uskoa, että meillä saattaa pian olla sylissä pieni käärö vaan toisin kävi.Käyrillä ollessani huoneeseen pamahti myös lääkäri, joka oli hieman huolissaan käyrälle piirtyneistä liian tiheistä supistuksista. Tähän asti olen pitänyt tiheitä supistuksia vain positiivisena asiana, mutta nyt tiedän, että sekään ei ole hyvä. Kivusta huolimatta hommat eivät pakosti edisty, niinkuin edellisillä kerroilla. Lääkärin mukaan kroppani saattoi olla niin väsynyt jatkuvasta supistelusta, ettei jaksanut enää edistää synnytystä. Hän siis ehdotti, että saisin vahvempaa kipulääkettä tai menisin kylpyyn ja kokeilisin, jos kroppa rentoutuisi siellä. Kipulääkettä en halunnut ja kylpy ei juurikaan auttanut supistuksiin. Tässä vaiheessa sanoin Domille, että mikäli kylvyn jälkeen edistystä ei ole tapahtunut, niin minä haluan kotiin. Nousin kylvystä ja kätilö tsekkasi tilanteen sekä totesi ettei edistystä juurikaan ollut tapahtunut. Pyysin päästä takaisin kotiin ja he sanoivat, että se saattaa olla jopa hyvä juttu. Usein kotona sitä pystyy olemaan rennommin kuin sairaalassa. Pakkasimme siis kamamme ja suljimme synnytyssalin oven perässämme ilman, että sylissämme oli vauvaa. Eihän sen niin pitänyt mennä. Synnytyssaliinhan siirretään äiti siinä vaiheessa, kun vauva alkaa osoittamaan merkkejä ulostautumisestaan. Ei synnytyssalista enää kuulu lähteä pois ilman vauvaa.Valehtelisin, jos väittäisin ettei minulla ollut maanantai iltana hieman pettynyt fiilis. Tytöt olivat olleet koko päivän hoidossa odottaen kovasti pikkusisaruksensa syntymää, mutta heidän äitinsä kroppa ei nyt yksinkertaisesti toiminut niin millään supistuksista huolimatta. Tulimme kotiin ja Dom tsemppasi minua parhaansa mukaan sekä valoi uskoa, että kyllä se vauva vielä ulos tulee. Tytöt olivat vielä yön vanhemmillamme, koska olimme aivan varmoja, että palaisimme yön aikana sairaalalle synnyttämään. Vaan ei palattu. Tässä sitä kirjotetaan blogipostausta yhtenä kappaleena ja odotetaan, koska vauva saadaan syliin.Supistukset onneksi ovat tauonneet kumpanakin yönä muutamaksi tunniksi, että olen saanut nukuttua. Edelleen suurimmaksi osaksi supistuksia kuitenkin tulee n.5-10min välein ja valehtelisin, jos väittäisin, ettei kroppani ala olemaan jo hieman väsynyt. Nyt yritämme kuitenkin parhaamme mukaan palata normaaliin arkeen ja asennoitua siihen, että vauva syntyy ehkä vasta parinkin viikon päästä. Tällä hetkellä olen epäsosiaalisuuden multihuipentuma väsymyksen, kivun ja jopa lievän ärsytyksen takia. Yritän kuitenkin päivitellä väliaikatietoja blogiin sekä Instagramiimme säännöllisestä.

Ps. Meidän InstaStorysta löytyy myös kuva, millainen vauva salissa kuitenkin saatiin aikaiseksi. Onneksi mulla on mies, joka jaksaa tsempata ja saa mut nauramaan, vaikka olin ihan rikki!

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Meiltä on monesti kysytty lasten asupostausta ja nyt vihdoin päätin sellaisen pyynnöstänne toteuttaa. Syksyn tultua ja tyttöjen kasvettua hurjasti pituutta on myös vaatekaappi mennyt hieman uusiksi. Vaatteiden suhteen olen silti jo pitkään arvostanut samoja asioita, eikä tilanne ole muuttunut tänä syksynäkään. Lastenvaatteissa pidän äärimmäisen tärkeänä kestävyyttä, mukavuutta, materiaalia mistä vaatteet ovat tehty ja tietenkin ulkonäön tulisi myös miellyttää silmää. Ostan mielelläni lähellä tuotettuja vaatteita tietäen, ettei vaatteiden valmistuksessa käytetä esimerkiksi esikoiseni ikäisiä lapsia ilmaisena työvoimana. Viime syksynä ostin ensimmäistä kertaa muutamia Metsolan vaatteita tyttöjen kaappiin ja olin niihin todella tyytyväinen. Vaatteet ovat valmistettu laadukkaista materiaaleista (ökötex-standard) ja ne tuotetaan lähituotantona EU:n alueella. Suurin osa heidän tuotteistaan on valmistettu luomupuuvillasta. Vaatteet ovat kestäneet puissa kiipeilyn, maassa konttaamisen sekä jatkuvan pesemisen. Värit ovat pysyneet kirkkaina ja käyttäjät ovat olleet myös tyytyväisiä vaatteiden mukavuuteen. Käyttökokemukset ovat vain ja ainoastaan positiivisia!Tänä syksynä kysyimme Metsolaa tekemään kanssamme yhteistyötä, sillä meillä oli heidän tuotteistaan jo valmiiksi hyviä kokemuksia ja on ilo suositella laadukkaita lastenvaatemerkkejä myös muille vanhemmille. Saimme Metsolalta tytöille aivan mielettömän kauniita syysvaatteita, missä on ihania yksityiskohtia. Amelien tunikasta löytyi sivuista taskut ja Estellan mekon olkaimet olivat myös aivan täydelliset. Heidän valikoimistaan löytyy hyvin toisiinsa mätsääviä tuotteita, mitä voi yhdistellä mielensä mukaa. Tykkään kovasti Metsolan tuotteiden ulkonäöstä ja näistä tulee varmasti tyttöjen yhdet luottovaatteet ihan jo senkin takia, että nämä ovat mukavat päällä ja kestävät jatkuvaa pesemistä. Kaapeistamme tulee varmasti jatkossakin löytymään Metsolan tuotteita!

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

 

“Nyt se syntyy”- ohjelmasta on tullut meidän joka iltainen yhteinen ajanviete, mitä ollaan jo ensimmäinen kausi katsottu kokonaan. Ohjelma preppaa isejä synnytykseen ja välillä kauhusta kankeana katsotaan Domin kanssa minkälaisia tulevia isejä sarjaan onkaan valittu. Joka toisella sarjaan valitulla tuntuu olevan halu luistaa koko synnytyksestä, mutta lopuksi he ovatkin tukemassa puolisojaan ihan superhyvin. On ollut mielenkiintoista nähdä kuinka Briteissä tuntuu tapana olla luomusynnytys ja vain harva heistä on valinnut kivunlievitykseksi lääkkeellisen vaihtoehdon. Olemme kumpikin Domin kanssa oppineet uusia juttuja sarjasta ja lähes jokainen kätilö korostaa ainakin hengityksen tärkeyttä. Dom on luvannut parhaansa mukaan synnytyksessä muistuttaa minua hengittämään ja itsekin yritän pitää kivuista huolimatta tämän asian mielessäni. Ensisynnyttäjälle en kuitenkaan suosittele sarjan katsomista, koska jokainen synnytys on erilainen ja sarjassa on tietenkin kuvattu juuri niitä rankimpia hetkiä, kun nainen huutaa henkihieverissä. Itse en olisi ensisynnyttäjänä halunnut nähdä yhtään horror-synnytystä tai kuulla yhtään kauhutarinaa synnytyksestä, joten siksi suosittelen esikoista odottavien jättämään tämän sarjan katsominen välistä.“Nyt se syntyy”- ohjelmaa lähemmäs synnytystä emme vielä ole päässeet. Pikkuneiti asustelee siis edelleen tyytyväisenä vatsassani aiheuttaen kyllä jatkuvia supistuksia, mutta ei voimistuvia tai tiheneviä. Supistukset kyllä pitävät mukavasti hereillä, pistävät pysähtymään arjessa ja luovat turhia toiveita, että ehkä pian pääsisi tositoimiin. Perjantaina heitimme Domin kanssa läpällä, että sunnuntai-maanantai- välisenä yönä olisi sopiva hetki pikkubeben syntyä. Mitään veikkauksia ei koskaan pitäisi sanoa ääneen, koska silloin pieni toivonkipinä herää, että ehkä tänä yönä todella voisimme tavata pikkutyyppimme. Paistaako tekstistäni läpi, että todellakin olen malttamaton ja haluaisin jo synnyttämään. Oloni tuntuu kuin sotanorsulta ja jatkuvien supistelujen keskellä en ole mikään maailman pitkähermoisin ihminen. Yöt ovat katkonaisia ja mikään nukkumisasento ei enää tunnu hyvältä. Enkä suinkaan ole ainut perheessämme, joka jo odottaisi pikkutyttömme tapaamista ja uuden arjen opettelua. Muistan nämä täysin samat fiilikset myös edellisissä loppuraskauksissa, joten kai tämä kuuluu tähän loppuvaiheeseen. Toisaalta tämä on hyvä hetki oppia kärsivällisyyttä sekä suunnittelemattomuuden hyväksymistä. En yksinkertaisesti voi tietää syntyykö vauva huomenna vai kolmen viikon päästä. Voin kokeilla kaikki keinot kolmesta S:stä lähtien, mutta uskon niiden käynnistävän yhtä paljon synnytystä kuin suklaan syömisen. Nyt on siis hyvä aika opetella kestämään epätietoisuutta ja haastaa omaa kärsivällisyyttään sekä muistuttaa itseäni, kuinka superkiitollinen itse asiassa olen, että vauva on saanut olla vatsassani kasvamassa näin kauan. En vain ymmärrä miten ensimmäiset 35 viikkoa sujahtivat ohitse kuin vahingossa ja viimeiset 2 viikkoa tuntuvat lähes ikuisuudelta. Meiltä on myös kysytty, missä ilmoitamme ensimmäisenä vauvan syntymästä. Luultavasti blogiin tulee melko pian, joku ilmotus bebestä sekä myös Instagramiin. En kuitenkaan osaa sanoa, mistä vauvan syntymästä voi lukea ensimmäisenä. Vauvan nimi julkaistaan myös melko pian ellei heti vauvan synnyttyä. Emme siis pidä nimeä salassa “nimiäisiin” asti.

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Meille muodostui viime syksynä Amelien päiväkodin päätyttyä tytöille yhteinen tapa, mikä taas tänä syksynä tyttöjen pyynnöstä eskarin aloituksen jälkeen otettiin käyttöön. Nimittäin siskoshetki. Tytöillähän tuntuu olevan siskoshetkeä koko päivän, koska he leikkivät yhdessä todella paljon, mutta sen lisäksi heti Amelien tultua kotiin on heillä kahdenkeskinen siskoshetki eli välipalahetki.Siskoshetki on vain heidän kesken vietetty hetki välillä sohvalla, välillä sängyllämme tai välillä heidän tiipii-teltassaan. Tytöt saavat useimmiten itse vaikuttaa, mitä siskoshetkellä syövät ja yleensä tämä pikkuvälppäri koostuu hedelmistä, marjoista tai smoothiesta. Tällä kerralla tytöt olivat toivoneet croisantteja ja yllärinä välipalalautaselta löytyis myös suklaapatukat arjen alkamisen kunniaksi. Siskoshetkestä on tullut todella tärkeä juttu tytöille ja sitä ei helposti missata. Se on hetki, missä tytöt keskustelevat keskenään päivän tapahtumista herkkujen äärellä. On ollut ihana huomata kuinka paljon heidän keskustelunsa ovat kehittyneet tyttöjen kasvaessa ja nykyään pienempikin on äänessä kertoen päivästään ja kovasta ikävästään, kun sisko oli muutaman tunnin poissa. Toivottavasti tytöt jatkavat siskoshetkeään vielä pitkään.Pari päivää sitten siskoshetki vietettiin yöpuvuissa tyttöjen toiveesta. Saimme muutama päivä takaisin aivan ihanan postilähetyksen Minimodaagencylta, nimittäin Snork Copenhagenin pehmeät luomupuuvillasta valmistetut pyjamat tytöille. Amelie ja Estella halusivat heti keskellä päivää pukea yöpuvut päällensä ja nauttia ne päällä siskoshetkestä. Enkä yhtään ihmettele miksi, olivathan pyjamat aivan ihanan näköiset sekä tuntuiset. Ja suuri plussa oli tietenkin myös se, että siskoksilla oli sama kuosi yöpuvuissa, vaikka erilaiset pyjamat olivatkin. Yöpukujen kanssa tulivat myös samasta kankaasta tehdyt hiusdonitsit sekä pyjamaan sopivat sukat. Nyt on tytöillä kunnon outfitit yöksi 🙂Snork on tanskalainen yritys, joka valmistaa aivan ihania 100% luomupuuvillasta tehtyjä yöpukuja lapsille. Heidän suuri intohimonsa on tehdä laadukkaita ja pitkäikäisiä vaatteita, mistä tykkäävät niin lapset kuin vanhemmatkin. Ja pakko sanoa, että tässä he ovat onnistuneet mielestäni erittäin hyvin. Meillä ainakin heidän tuotteistaan tykkäsi niin lapset kuin aikuisetkin!

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM