Synnytystoivelista on se, mikä minulta puuttunut kahdella edellisellä kerralla. En toki sitä ole kummallakaan aiemmalla kerralla kaivannut, koska asiat ovat sujuneet todella nopeasti ja hyvin. Synnytyksen kulusta ei ikinä kuitenkaan tiedä, joten tällä kertaa ajattelin valmistautua vähän paremmin ja tehdä synnytystoivelistan.

Synnytystoivelista on ikäänkuin muistilista hoitavalle kätilölle tai lääkärille toiveistani. Tottakai vauvan sekä itseni vointi on tärkeämpi ja he toimivat tavalla, minkä parhaaksi näkevät. Usein synnytyksissä kuitenkin pystytään toimimaan äidin toivomalla tavalla, mutta tietenkin vauvan tai äidin terveyden ollessa vaarassa toimitaan juuri niinkuin parhaaksi nähdään.synnytystoivelista

Synnytystoivelista

Kivunlievitys

Kivunlievitystä olen tällä kertaa miettinyt todella paljon. Synnytykseni ovat olleet hurjan nopeita ja toisaalta toivoisin tämänkin olevan, mutta mielellään ei enää Estellan synnytystä nopeampi tai kivunlievityksistä on edes turha uneksia. Toisaalta, jos synnytys on nopea, niin mihin sitä kivunlievitystä edes tarvitsee? Dom tässä joku kerta totesi, että eihän edes Estellan synnytyksessä tajunnut, että nyt synnytys ihan oikeasti on käynnissä, ennen kuin tyttö olikin jo melkein maailmassa. Aiemmissa synnytyksissäni olen saanut spinaalipuudutukset, mutta tokalla kerralla puudute ei kuulemma ehtinyt vaikuttaa ennen kuin pieni Estella oli jo ensi parkaisunsa parkaissut. Käytännössä siis vain kerran spinaalipuudutuksesta on ollut hyötyä, mutta psyykkisesti siitä oli hyötyä toisellakin kerralla, heh. Kummallakin kerralla olen myös vetänyt ilokaasua siihen asti, että olen vain maannut hiljaa ja ollut kykenemätön minkäänlaiseen kommunikaatioon, olen todennut sen todella hyväksi. Ilokaasu tulee siis varmasti olemaan yksi kivunlievitys keino synnytyksessäni ja tällä hetkellä ehkä toivon, että lääkkeellisistä kivunlievityksistä se ainoa.

Ilokaasun lisäksi toivon pääseväni kylpyyn niin pitkäksi aikaa, kunnes minulla itselläni tulee olo, että haluan pois. Viime kerrallakin olin kylvyssä jonkun aikaa ja vain muutama minuutti ennen neidin syntymää itse halusin pois makaamaan sängylle. Oikeastaan minulla oli koko synnytyksen ajan olo, että minä tein mitä mikä tuntui hyvältä ja niin toivon mahdollisimman paljon menevän tässäkin synnytyksessä.

synnytystoivelista

Ei käynnistystä

Toivon todella paljon, että synnytystäni ei tarvitse käynnistää. Minulla on kokemusta niin käynnistetystä kuin luonnollisesti käyntiin lähteneestäkin ja voi että, kuinka paljon iisimpi jälkimmäinen kokemus oli. Toki lähes aina käynnistykseen on jokin lääketieteellinen syy, joten sinänsä toiveillani tämän asian suhteen tuskin on väliä.

Ei ylimääräisiä toimenpiteitä

En mielelläni haluaisi episiotomiaa, koska kaksi aiempaakin ovat tulleet hyvin ulos ilman epparia tai repeämiä. Mikäli episiotomia joudutaan tekemään, niin toivoisin siitä keskusteltavan kanssani. Toki hätätilanteissa toimitaan nopeasti ilman lupien pyytämistä. Toivon myös, että synnytystä ei vauhditeta oksitosiinitipalla. En myöskään haluaisi saada oksitosiinia vauvan syntymisen jälkeen istukan syntymisen nopeuttamiseksi. Scalp-anturit sekä KTG-käyrät saavat tietenkin seurata vauvan hyvinvointia koko synnytyksen ajan.synnytystoivelista

Synnytysasento

Miksi lähteä nyt soloilemaan, kun hyväksi havaittu asento on jo löytynyt. Aiemmissa synnytyksissä olen synnyttänyt puoli-istuvassa asennossa ja näin ajattelin tälläkin kertaa. Itselleni asento tuntuu jo tutulta ja turvalliselta.

Eväät

Aiemmissa synnytyksissä ei minulla ole ollut mitään evästä mukana, eikä minulla olisi kyllä ollut aikaa syödäkään. Synnytyksistä ei kuitenkaan ikinä tiedä, joten varmuuden vuoksi jotain pientä snäkäriä ajattelin ottaa matkaan. Onhan se mukava syödä vaikka suklaata muutama rivi (tai levy), jos synnytys kestää parikymmentä tuntia.

Synnytyksen jälkeinen aika

Kenenpä ykköstoiveena nyt ei olisi saada vauvaa heti rinnalle. Se hetki on niin uskomaton, kun rankan suorituksen jälkeen rinnallesi nostetaan pieni kultaakin kalliimpi aarre. Tottakai siis toivon, että synnytyksessä kaikki menee hyvin ja vauva olisi tarpeeksi hyvävointinen olemaan kanssani heti ensihetkistä lähtien. Toivon myös, että istukan annettaan sykkiä loppuun asti ja kylvettää ei tarvitsisi samantien, vaan voisimme rauhassa tutustua pikkuiseen ilman ylimääräistä sählinkiä. Mitä istukkaan tulee, niin ei minulla ole minkäänlaista tarvetta nähdä sitä ja en todellakaan aio kuskata sitä kotiin. Istukka saa lentää jäteastiaan ja minä katselen istukan sijaan mieluummin pientä tulokasta. Toivon, että imetys sujuu niinkuin edelliselläkin kerralla ja saisin rauhassa imettää ensimmäisen kerran vielä salissa.

 

LUE MYÖS

MIKSI EN TEHNYT JOULUSTAMME POSTAUSTA

FLUNSSA TAI VERISYÖPÄ

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Kirjoittelin lopputalvesta tänne, kuinka tarkoituksenamme on lähteä Gardalle viikoksi ja mennä siitä suoraan toiseksi viikoksi Domin sukulaisia tapaamaan vähän matkan päähän Itävallan Alpeille. Emme kuitenkaan reissua pysty tekemään, koska valitettavasti tuli yllättäviä ongelmia, mihin emme itse pysty vaikuttamaan. Kyllähän se harmitti meitä kaikkia, koska odotimme reissua ja varsinkin Itävallan sukulaisten näkemistä kovasti, mutta näillä nyt mennään eikä auta jäädä maahan makaamaan. Fakta siis on, että reissumme kutistui lähinnä kotimaanmatkailuun tai lyhyille ulkomaanreissuille. Surimme asiaa hetken, mutta päätimme, että tästä kesästä tulee ihan paras vastoinkäymisistä huolimatta ja sellainen tämä kesä on jo nyt ollut.Vaikka Garda-Itävalta-reissu peruuntuikin, niin on kesämme sisältänyt yllättävän paljon reissuja siitä huolimatta. Olemme olleet Tukholmassa pari päivää, viikon verran konffassa Jyväskylässä, päiväreissulla särkänniemessä ja muutamia pikkureissuja on vielä tulossa. Emme ole aiemmin juurikaan harrastaneet kotimaanmatkailua, joten nyt olisi ihan huippua kuulla kaikki siisteimmät mestat meidän Suomen maassa? Reissussa kulkee mukana myös meidän pikkuneidit, joten oltaisiin erityisesti kiinnostuneita kuulemaan kaikista niistä paikoista, missä lasten kanssa kannattaa käydä?Onhan se toki pakko vielä myöntää, että vaikka reissut ovat aina ihan huippuja, niin ollaanhan me nautittu aivan mielettömän paljon ihan vaan rennosti kotona olemisesta ja omasta isosta pihasta. Ollaan käyty tyttöjen kanssa päivisin uimassa ja illalla menty meidän mökille grillailemaan sekä hoitelemaan lampaita. Todellista kesä-elämää! Yllättävistä vastoinkäymisistä huolimatta tämä kesä on ollut ihana ja kukaan ei pysty estämään meitä nauttimasta myös meidän loppukesästä, vaikka reissulle ei saadakaan lähteä!

LUE MYÖS

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Instagramin Storyssa tuli mainittua pari vuotta takaisesta ottelusta pässin kanssa ja aika monta ihmistä mietitytti, miten ihmeessä näin pääsi tapahtumaan. Ehkä ihan ymmärrettävää, että ihmisiä kyseinen asia mietitytti, koska sairaanhenkilökuntakin oli hieman kummissaan tarinastani. Ajattelin nyt hieman avata tätä tilannetta enemmän…Odottaessani Estellaa viimeisillään menimme tuttuun tapaan mökillemme ja katsomaan meidän ikiomia pässejä. Pässit olivat aina aitauksessa mihin emme tietenkään Amelien kanssa menneet sisälle, koska tiedostimme riskin saada iskun sarvista. Amelien ihastellessa lampaita aidan läpi minä katselin samalla joelle päin ja yhtäkkiä huomasin portin olevan auki ja yhden pässeistä ulkona. Amelie oli huomaamattani avannut portin ja yksi pässeistä oli päässyt ulos. Pässi otti vauhtia ja oli pökkäämässä Amelieta, joten ainoa mitä ehdin tehdä oli nostaa Amelie lampaiden katoksen päälle istumaan turvaan. Itse en kerinnyt sinne kiivetä tai suojaamaan itseäni mitenkään.Pässi tuli siis kunnon vauhdilla sarvet edellä iskien suoraan vatsaani. Tämän jälkeen pässi peruutti ja otti uudelleen vauhtia iskeäkseen minua uudelleen. Amelie istui katoksen päällä ja itki, minä huusin apua minkä jaksoin, mutta rannasta ei kuulunut mökkiin sisälle, missä Dom oli sillä hetkellä. Pässin yrittäessä uutta iskua sain napattua tyyppiä sarvista ja siitä alkoi meidän pieni painimatsi, raskaana oleva nainen vastaan keskenkasvuinen pässi. Onneksi pässit eivät olleet vielä täysin täysikasvuisia, vaikka kokoa heillä jo olikin.Pidin pässin sarvista kiinni ja pässi yritti puskea minua. Apua-huutojen välistä yritin rauhoitella Amelieta, että kaikki on ihan hyvin ja ei ole mitään hätää. Painiottelun aikana kaaduin itse juottoastiaan ja sinne tippui myös puhelimeni. Aika pian tajusin, että ainoa vaihtoehto on nostaa tuo pässi takaisin aitaukseen tai homma ei lopu ikinä. Sain pässistä jotenkin otteen ja sain riuhdottua hänet takaisin aitaukseen aidan yli (portti oli liian kaukana, joten en pystynyt työntämään pässiä portista sisään).

Kun pässi oli takaisin aitauksessaan nappasin itkevän Amelien syliini ja menimme Domin luokse. Olin yltäpäältä mudassa, Amelie itki ja Dom meinasi saada sydänkohtauksen nähdessään meidät, että mitä on tapahtunut. Kerroin Domille tapahtuneista ja selitimme Amelielle pikaisesti, että kaikki on hyvin, mutta meidän tarvitsee käydä sairaalassa tsekkaamassa, että pikkusiskolla kaikki on hyvin.

Isäni saapui onneksi samoihin aikoihin mökillemme. Kerroimme isälleni tapahtuneet ja pyysin häntä käymään tsekkaamassa, että kyseinen pässikin voi ihan hyvin, koska en mitenkään kauniisti häntä laittanut takaisin aitaukseen. Supereläinrakas iskäni totesi vaan, että on nyt huolissaan ihan jostain muusta kuin pässistä ja, että hän ottaisi Amelien ja me voisimme lähteä heti kohti sairaalaa.

Lähdimme ajamaan suoraan sairaalaan emmekä käyneet edes vaihtamassa minulle kuivia vaatteita. Niinpä menin synnärille kengät ja vaatteet yltäpäältä kurassa. Synnärilläkin he olivat kyllä hieman ihmeissään tapahtuneista, mutta onneksi kaikki oli hyvin meidän pienellä Estellalla.

Tällä kertaa raskaus on ainakin tähän mennessä sujunut hieman seesteisimmissä merkeissä, vaikka pässejä ollaankin käyty lähes päivittäin taas kerran moikkaamassa. Kuvat ovat tästä raskaudesta, nimittäin aiemmista raskauksista ei kuvia juuri ole.

LUE MYÖS

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

erilaisia raskauskuviaMihin tämä aika oikeesti menee? Nyt ollaan jo raskausviikolla 29. Ihan uskomatonta, että käsillä viimeinen kolmannes. Tämä raskausaika on ehdottomasti mennyt nopeampaa vauhtia kuin kaksi edellistä. Eilen viimeksi Domille sanoin, että aina aikaisemmin olen toivonut lasketunajan tulevan nopeasti, mutta tällä kertaa minulla ei ole mikään kiire synnyttämään (älkääkä vaan muistuttako mua viimeisillä viikoilla, kuinka olen sanonut ettei minulla ole mikään kiire synnyttämään). Tässä raskaudessa on ehkä jopa hieman haikea fiilis siitä, että tämä on luultavasti viimeinen kerta, kun olen raskaana. Kaikista liitoskivuista huolimatta sitä haluaa nauttia jokaisesta hetkestä, koska en luultavimmin enää tämän jälkeen tule tuntemaan potkuja vatsassani tai ihmettelemään kasvavaa vyötärönympärystäni.erilaisia raskauskuviaNeuvolassa kaikki oli jälleen kerran hyvin. Verenpaineet ovat olleet hieman matalalla kotona mitattaessa 80-90/45-60 , mutta pystyssä ollaan siitä huolimatta pysytty. Supistuksia on jälleen kerran tullut jo totuttuun tapaan melko tiheään tahtiin ja myös kivuliaita, mutta sekin taitaa olla mulle vain ominaista raskauksissa. Aiemmat raskauteni ovat kuitenkin supisteluista huolimatta menneet täysille viikoille, joten tällä kertaa en ole enää supistuksista niin paljon stressannut. Minulla nyt vaan sattuu olemaan supistusherkkäkohtu. Kutinan takia jouduin  käymään verikokeissa, mutta toivotaan että nekin arvot ovat ihan ok, eikä kyse ole raskaushepatoosista.erilaisia raskauskuviaMuutenkin raskausaika on mennyt alkukankeuksien jälkeen semi helposti ja täytyy kyllä olla vaan superkiitollinen siitä. Tämä on myös ensimmäinen raskaus, missä raskausvatsaanikin on tullut kuvattua ahkerasti. Onhan se ihan hauska katsella myöhemmin kuvia ja nähdä vatsan kasvua. Itse asiassa melkein harmittaa, ettei jokaisesta raskaudesta minulla ole kunnon valokuvia muistona. Jos jotain suosittelen, niin käymään kunnon valokuvaajalla ikuistamassa raskausmahan, sitä kun ei saman lapsen kanssa saa enää takaisin. 

Instagramissa tulee myös päivittäin päiviteltyä kuulumisiamme vähintään Storyn puolelle, joten jos meidän kuulumiset kiinnostaa, niin käy ihmeessä seuraamassa meitä.

Ps. Mikäli etsit valokuvaajaa, niin kannattaa tsekata Domin uudet sivut 😉

LUE MYÖS

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Viikko sitten vietettiin koko päivä Särkänniemessä nauttien kauniista säästä, hurjista laitteista ja hyvistä vohveleista. Kumpikin Domin kanssa olemme muksuina rakastaneet huvipuistoja, joten on ollut täysin selvää, että haluamme suoda myös lapsillemme samoja kokemuksia. Onhan se mahtava fiilis, kun jonottaessa jo mahassa tuntuu, koska ei tiedä kuinka hurja laite on ja laitteessa sitä yrittää esittää coolia, vaikka pissat meinaa tulla housuihin. Samalla jännittävää, pelottavaa sekä hullun hauskaa.Saimme mukaan reissulle myös vanhempani, mikä helpotti huomattavasti. Dom juoksi Amelien kanssa laitteesta toiseen ja Amelie kerkesikin käydä kaikki alle 140 senttisille suunnatut laitteet läpi. Olin ehkä vähän yllättynyt miten hurjapäitä meidän kummatkin tytöt olivat. Amelie kävi sellaisissakin laitteissa, mihin itse en olisi uskaltanut mennä. Nyt oli raskaus hyvänä tekosyynä, niin ei tarvinnut myöntää pelkäävänsä, heh. Estella puolestaan kävi myös kaikki laitteet, missä hänellä pituus riitti ja mitä hurjempi laite oli, niin sitä parempi. Dom ja tyttöjen isovanhemmat menivät koko päivän tyttöjen perässä laitteesta seuraavaan ja itseasiassa olikin hyvä, että aikuisia oli useampi, niin kummatkin saivat rauhassa kierrellä omia laitteita aikuiset mukanaan. Nimittäin itse yritin mennä Estellan kanssa yhteen laitteeseen, mutta ympärysmittani takia minua pyydettiin poistumaan laitteesta. Eihän se turvakaari yksinkertaisesti mennyt kiinni lähellekään.Domille tämä oli ensimmäinen kerta Suomen huvipuistossa ja hän fiilisteli moniakin asioita verrattuna muiden maiden (mm. Italian ja Saksan) huvipuistoihin. Ensinnäkin kärryt lapsille ja eväille! Olen pitänyt ihan itsestäänselvyytenä, että meidän huvipuistoista löytyy perässä vedettävät kärryt koko päiväksi lainaan, mutta ei kaikissa huvipuistoissa ole näin. Kärryt helpottavat huomattavasti, koska sinne pystyy lastamaan kaikki päivän tavarat ja toki välillä kävellessä paikasta toiseen kärryissä istui myös lapset keräten voimiaan. Myös vessoja oli joka puolella ja ne olivat todella siistejä. Kolmas asia, mitä  fiilistelimme Domin kanssa oli laitteet. Särkänniemestä löytyi laitteita niin pienille kuin suurillekin hurjapäille. Meidän Estella oli vielä alta 100 senttinen, mutta hänellekin oli jo vaikka mitä laitteita. Dom puolestaan vertasi laitteita muiden maiden huvipuistojen laitteisiin ja hän totesi monta kertaa, että vaikka laitteita särkänniemessä oli vähemmän, niin laatu kyllä korvasi määrän. Laitteet olivat myös laitettu loogisesti vierekkäin ajatellen tiettyjä ikäryhmiä. Pienten lasten laitteet olivat yhdessä paikassa ja hurjemmat laitteet yhdessä paikassa, ei siis tarvinnut aina kävellä koko aluetta läpi halutessasi seuraavaan laitteeseen.Särkänniemen yksi iso plus varsinkin pikkulapsiperheille on Koiramäki. Meillä tytöt olivat niin innoissaan laitteista, että eivät malttaneet  jäädä ihailemaan eläimiä, mutta hieman rauhallisempien tai nuorempien lapsien kanssa paikka on ihan mahtava. Päivä kului aivan supernopeasti ja olimme alueella koko aukioloajan. Kotimatkalla Dom ja Amelie alkoivat jo suunnitella seuraavaa huvipuistoreissua tälle kesällä. Päivä siis oli todella onnistunut. 

LUE MYÖS

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Olen ollut äitinä pian kuusi kesää ja yhtä monta kesää olen ollut laittamatta aurinkorasvaa jälkikasvulleni. Siitä huolimatta lapsemme eivät ole milloinkaan palaneet ja olen aina suojannut hyvin heidän ihonsa auringolta. Aurinkorasva voi estää palamisen, mutta se ei estä uv-säteilyn pääsemistä iholle. Liian usein aurinkorasvoilla pitkitetään auringossaoloaikaa, vaikka tosiasiassa aurinkorasva ei suojaa ihoa täysin. Kun aurinkorasvan kuvitellaan suojaavan ihoa saattaa unohtua ne tärkeimmät suojat ihon suojaamisen kannalta. Kun aurinkorasva estää ihoa palamasta saatetaan suorassa auringonpaisteessa oleilla tuntitolkulla. Miksi siis suojaisin lasteni herkkää ihoa kemikaaleilla, mitkä eivät edes suojaa täysin ihoa, kun on parempiakin keinoja pitää heidän ihosta hyvää huolta.

Paras tapa suojautua auringolta on tietenkin lukittautua sisälle jokaiseksi aurinkoiseksi päiväksi ja mennä ulos rankka sateen aikana, kun taivas on täynnä tummia pilviä. Kesä on kuitenkin Suomessa aivan liian lyhyt tuhlataksemme kauniita aurinkoisia päiviä sisällä olemiseen, joten tätä suojautumiskeinoa aurinkoa vastaan ainakaan meillä ei todellakaan käytetä. Toiseksi paras suojakeino UV-säteilyä vastaan on vaatetus. Väljä vaate on parempi kuin ihonmyötäinen ja tumma tai värikäs vaate parempi kuin vaalea. Lapsille on nykyään myös saatavilla pitkähihaisia UV-uimapukuja ja rantavaatteita, mitkä ovat olleet ainakin meidän kesäpäivien pelastus.Meidän perheessä lapsilla on joka kesä olleet käytössä UV-uikkarit, mitkä ollaan todettu ihan superhyviksi. UV-uikkarit ja kunnon hattu ovat estäneet lastemme ihoa saamasta liikaa aurinkoa ja olemme kuitenkin voineet nauttia kesästä rannalla. Varsinkin ulkomailla ollessamme UV-uikkarit ovat olleet ihan must-juttu ja en voisi kuvitellakaan reissua tai kesää ilman niitä. Ei tarvitse jatkuvasti stressata ettei tytöt polta itseään eikä tarvitse uittaa heitä päästä varpaisiin aurinkorasvassa. Tänä vuonna yhteistyössä Kiddexin kanssa saimme aivan ihanat UV-vaatteet tytöille.  Stonzin UV-vaatteiden suojaustaso on 50UPF ja se on saavutettu täysin kemikaalittomasti. Vaatteissa olevat kuviot on kudottu tuotteeseen, mikä estää kuvan haalenemisen tai irtoamisen. Kangas on kosteutta poistava, joten se kuivuu nopeasti. Tuotteiden valmistuksessa on käytetty Thermocline-materiaalia, mikä tekee vaatteesta myös todella hengittävän. Olemme olleet näihin UV-vaatteisiin todella tyytyväisiä ja ulkonäkökin miellytti niin tyttöjen kuin äidinkin silmää. On niin rentoa lähteä rannalle, kun koko ajan ei tarvitse stressata auringon haittavaikutuksista lasten iholla. A-T Lastenturvasta löydät laajan valikoiman erilaisia STONZ:n UV-vaatteita.

 

On yksi lause, mitä en voi sietää, varsinkaan jos kuulen sen tulevan omasta suustani. Olen yrittänyt välttää tämän lauseen sanomista, mutta silti aina uudelleen ja uudelleen havahdun siihen, että totean “en ole ehtinyt” tai “en ole voinut, koska minulla on ollut niin kiire”. Tottakai elämässä tulee kiireisempiä ajanjaksoja milloin oikeasti ei ehdi tekemään kaikkea, mutta silloinkin minulla on käytössä sama 24 h vuorokaudessa. Kyse on siis täysin siitä miten priorisoin asiat. Jos en ehtinyt tekemään jotain, niin se tarkoittaa ainoastaan, että minulla oli jotain muuta mikä oli minulle tärkeämpää.Joku aika sitten Dom huomautti minua töiden tekemisestä illalla, sillä normaalisti pyrimme illat viettämään yhteistä aikaa. Vastaukseksi totesin minulla olleen niin kiire päivisin, että minun oli pakko tehdä työhommia illalla. Kiire oli siis tekosyy sille, että en ollut priorisoinut pariin päivään meidän suhdettamme. Faktahan oli, että noinakin päivinä minulla oli käytössä samat 24 h vuorokaudessa, mutta priorisoin muut asiat korkeammalle kuin avioliittoni. Osa asioista oli toki oikeasti todella tärkeitä, mutta päivän aikana tuli kerran jos toisenkin kulutettua aikaa myös sosiaalisessamediassa. Jos olisin tehnyt aktiivisesti työhommia jokaisen hetken päivällä, kun selasin Instagramia, niin olisin saanut hommia huomattavasti enemmän tehtyä. Jos olisin suunnitellut päivät hieman paremmin, enkä ajanut kaupunkiin ja takas neljää kertaa olisi minulta myös säästynyt melko paljon aikaa työhommia varten. Kyse ei siis rehellisesti sanottuna ollut kiireestä, vaan ennakoimattomuudestani sekä muiden asioiden priorisoinnista.Sadannen kerran pysähdyin taas miettimään, mikä minulle ihan oikeasti on tärkeää. Mihin haluan satsata elämässäni? Kun minulla on kiire, niin mille löytyy aina aikaa. Suhteeni taivaan Isään on priorisoinnissa korkeimmalla, mutta silti tätä suhdetta olen laiminlyönyt ehkä helpoiten. Toisena ovat avioliittoni sekä lapseni. Olemme todella perhekeskeinen perhe ja teemme paljon juttuja lastemme kanssa. Mielestäni olemme siis onnistuneet Domin kanssa todella hyvin priorisoimaan perheen, mutta kahdenkeskisestä ajasta edelleen herkästi nipistämme esim. työjuttuihin. Jos jotain olen elämäni aikana oppinut, niin sen, että avioliiton eteen täytyy tehdä töitä. Kun avioliittomme voi hyvin, myös perheemme voi hyvin. Tämän jälkeen tulee muut läheiset ihmiset, joita olen myös “kiireeni” takia nähnyt aivan liian vähän. Haluaisin olla enemmän läsnä, enemmän apuna ja palvella enemmän ihmisiä ympärilläni. Näiden juttujen jälkeen tulee duunikuviot, mitkä haluan myös hoitaa kunnialla ja vasta töiden jälkeen tulee treenaaminen. Sosiaalisenmedian en haluaisi kuuluvan ollenkaan prioriteetteihini, paitsi tietenkin töiden tiimoilta, mutta kuinka paljon tulee selattua Instagramia tai Pinterestiä päivässä ihan vaan muuten vaan… aivan liikaa.Mietittyäni minulle tärkeitä asioita ja niiden järjestystä totesin, että minun on yksinkertaisesti priorisoitava asiat sen mukaan kuinka tärkeitä ne ovat minulle. Somettaminen on osa työtämme, joten tottakai jatkan sitä edelleen, mutta rehellisesti sanottuna sometan paljon enemmän kuin tarvetta olisi, joten siitä on hyvä nipistää melko paljon pois. Minun on myös jälleen kerran otettava hyväksi havaittu systeemi käyttöön, nimittäin viikkosuunnitelma. Meille vaan yksinkertaisesti sopii paljon paremmin edellisellä viikolla tehty aikataulut seuraavaksi viikoksi kuin täysin fiiliksen mukaan meneminen. Näin asiat pystyy priorisoimaan eri tavalla ja asioita pystyy ennakoimaan. Saadaan paljon enemmän aikaiseksi, kun meillä on aikataulut ja ihan oikeasti Domin kanssa kumpikin nautimme aikatauluista ja rutiineista. En tiedä, miksi edes välillä yritämme elää ilman edellisellä viikolla tehtyjä suunnitelmia. Sitä paitsi, itselläni on niin tajuttoman huono muisti nykyään, että on ihan jees käydä asiat etukäteen läpi, jolloin Dom vähintään muistaa muistuttaa minua, jos itse meinaan unohtaa!

LUE MYÖS

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Jokainen joka tuntee minut muutaman vuoden takaa tietävät minun olevan todella puhelias, ulospäinsuuntautunut extrovertti, joka ei milloinkaan jännitä esillä oloa tai uusien ihmisten tapaamista. Sellaisena suurin osa pitää minua vieläkin, mutta huomaan vuosien tehneen minussa muutamia muutoksia. Täysin tuntemattoman tapaamista en vieläkään osaa jännittää, mutta puoli tuttujen kohtaaminen tuntuu välillä vaikealta ja huomaan ajattelevani aivan liikaa, mitä haluan itsestäni tai kuulumisistani kertoa. Luotettavassa ympäristössä olen hyvinkin avoin jakamaan elämästäni lähes kaiken, mutta puoli tuttuja kohdatessani iskee päälle joku extrasuodatin etten kerro itsestäni tai perheestäni lähes mitään. Puhun ehkä paljon, mutta en kerro itsestäni mitään. Moni ihminen on ihmetellyt, että miksi mietin mitä itsestäni tai perheestäni kerron, kun kerromme kaiken elämästämme julkisessa blogissa. Ensinnäkin haluan tuoda esille sen tosiasian, että emme missään nimessä jaa elämästämme kaikkea blogissamme, vaan tämä on vain pieni pintaraapaisu. Blogimme ei ole päiväkirjatyyppinen juttu, missä jaan elämäni kipeimpiä kohtia tai niitä parhaita hetkiä. Emme kanna kameraa mukanamme kuin muutaman tunnin viikossa ja nekin ennalta sovitusti, moni ihana hetki jää siis ikuistamatta. Pidämme yksityisyydestämme hyvinkin tarkasti huolta ja tämän takia moni asia ei milloinkaan päädy blogiin tuhansien ihmisten luettavaksi, vaikka sitäkin on meiltä bloggaajina muutamat puoli tuntemattomat vaatineet. Emme ole tilivelvollisia elämämme jokaisesta käänteestä, vaikka blogia kirjoitammekin. Ja arvostamme myös sitä, että kommenttikenttäämme ei jaeta esim. lastemme henkilökohtaisia asioita (nykyään meillä on moderaattori, joka käy kommentit läpi ennen julkaisua).Miksi sosiaaliset taitoni sitten ovat huonontuneet? Olen yksinkertaisesti oppinut kuinka ilkeitä aikuiset ihmiset osaavat olla, kuinka paljon he juoruavat asioista eteenpäin tietämättä puoliakaan ja kuinka julmasti he voivat puhua jopa pienten lasten asioita julkisesti ilman, että pysähtyvät edes sekunniksi miettimään puheidensa seurauksia. Kasvaessani olen valitettavasti oppinut, että ihmiset voivat hymyillä minulle ja todellisuudessa käyttäytyä minua tai läheisiäni kohtaan ilkeästi. Vaikka näitä ihmisiä on vain superpieni murto-osa, niin nämä ihmiset ovat saaneet minut seisomaan varpaillani ja miettimään tarkoin, mitä kerron ja kenelle.Toisaalta tämä kevät (ja kesä) on ollut se kevät, kun muutaman vuoden jälkeen olen uskaltanut vihdoin  olla avoimempi. Olen kertonut elämästäni hyvinkin henkilökohtaisia asioita monillekin ja huomannut näiden ihmisten olleen luottamuksen arvoisia. Olen tutustunut moniin aivan ihaniin ihmisiin, eikä minun ole hetkeäkään tarvinnut miettiä, mitä voin elämästäni jakaa. En ehkä ole enää se, joka juhlissa menee suurimman ihmisryhmän keskelle juttelemaan, vaan arvostan enemmän aitoja kahdenkeskisiä keskusteluja. Vaikka en nauti enää suurten ihmisryhmien keskellä olemisesta, niin en silti voi sanoa olevani missään määrin introvertti. Nautin edelleen suunnattomasti muiden ihmisten seurasta ja saan energiaa ollessani ihmisten kanssa tekemisissä.En tykkää juurikaan olla yksin. Pinnallisten keskustelujen sijaan taidan vain nykyään arvostaa enemmän aitoja keskusteluja ihmisten kanssa pienemmässä porukassa tai kaksin. Mietin tarkkaan, mitä suuressa ihmisryhmässä itsestäni kerron, mutta luotettavien ihmisten parissa olen hyvinkin avoin. Ehkä se on jopa tervettä itsesuojeluvaistoa, ettei itsestään tarvitse kertoa kaikkea kaikille.

Ihanaa juhannusta teille kaikille! <3

LUE MYÖS

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Tiedättekö sen tunteen, kun on saanut viettää monta päivää rakkaiden ihmisten kanssa ja ne päivät menivät liian nopeasti. Veljeni perheineen asuu toisella paikkakunnalla, joten emme pysty näkemään heitä läheskään päivittäin tai edes viikoittain. Ikävä on aina kova. Nyt he olivat muutaman päivän näillä huudeilla ja voi kuinka ihanaa se oli, olla kaikki yhdessä. Kävimme yhdessä picnicillä, juhlimme veljeni vaimon valmistumista, katselimme pikkuisten serkkujen leikkejä ja vain nautimme toistemme seurasta. Dom räpsi myös viikonlopun aikana muutamia kuvia ja tuli hieman haikea olo kuvia katsellessa. Voi, kunpa voisimme kaikki asua ihan lähekkäin ja nähdä toisiamme vaikka joka päivä!

Syyttäkää vaikka raskaushormooneita tai mitä tahansa, mutta eihän tätä kuvaa voi katsella ilman muutamaa kyyneltä. Kaikki niin rakkaita, tärkeitä ja uniikkeja. Olen niin äärimmäisen kiitollinen taivaan Isälle näistä jokaisesta aarteesta.

“Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
vaan ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vieressä käy,
vaan ihana enkeli vieressä käy.”

LUE MYÖS

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Minulta on kysytty useamman kerran miten muutin ruokavaliotani tai mitä lisäravinteita käytin ennen raskautta raskaana tulemisen maximointiin? Lupailin jo alkuraskaudessani kirjoittaa aiheesta postauksen, mutta jostain syystä se on jäänyt ja vasta nyt sain aikaiseksi istuutua alas ja kirjoittaa aiheesta.vaikuttaako ruokavalio raskaaksi tulemiseenKyllä, ruokavaliolla on tekemistä raskaaksi tulemisen kanssa, eikä se onneksi ole enää vaiettu salaisuus vaan yksinkertaisesti fakta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsettomuutta pystyttäisiin aina hoitamaan ruokavaliolla tai sitä, että lapsettomuuden syyt olisivat aina ravitsemuksessa. Ei myöskään sitä, että huonolla ravitsemuksella elävät eivät voisi tulla raskaaksi tai päinvastoin. Ravitsemuksemme kuitenkin vaikuttaa hyvinkin suoraan kehomme hyvinvointiin (painoomme, hormoneihin yms…), mikä puolestaan vaikuttaa raskaaksi tulemisen mahdollisuuksiin. Haluan kuitenkin vielä kerran sanoa, että lapsettomuus on aina kipeä asia ja sen taustalla voi olla todella monia erilaisia syitä, joista huono ravitsemus on vain yksi.vaikuttaako ruokavalio raskaaksi tulemiseenEn ole milloinkaan pitänyt raskaaksi tulemista itsestäänselvyytenä, päinvastoin. Olen jo teininä itkenyt monet kerrat, että mitä jos en milloinkaan tule raskaaksi tai saa adoptio-oikeutta (minulle ei ollut koskaan väliä ovatko lapset biologisesti minun vai eivät, minun he olisivat joka tapauksessa). Raskaaksi tuleminen ei todellakaan aina tapahdu suunnitellusti. Toinen tulee raskaaksi ehkäisystä huolimatta ja toinen ei raskaudu pitkästä yrittämisestä huolimatta, eikä syy missään nimessä aina ole ravitsemuksessa. Tämä ei missään nimessä tarkoita sitä, että raskaaksi tuleminen määrittelisi meitä tai kehoamme paremmaksi tai huonommaksi. Sinä olet tasan yhtä paljon nainen oletpa sitten äiti, naimisissa oleva, sinkku tai lapseton. Ja jokainen äiti on tasan yhtä paljon äiti, olipa sitten lapsesi biologisesti sinun tai ei (tämän pitäisi olla ihan itsestäänselvyys meille jokaiselle). Tämä postaus on siis ainoastaan vastaus kysymykseen, miten minä muutin (tai en muuttanut) ravitsemustani raskautta suunnittelessa tai mitä olisin muuttanut, mikäli en olisi pian raskautunut. En kuitenkaan missään nimessä ajattele, että ravitsemukseni takia tulin nopeasti raskaaksi tai pelkkä ravitsemuksen muuttaminen olisi aina ratkaisu lapsettomuusongelmiin.Itse en muuttanut ravitsemustani mihinkään suntaan, kun olimme päättäneet, että yksi lapsi olisi vielä tervetullut perheeseemme. Aluksi yritin puolittaa allergialääkkeiden käyttöä, koska niiden on todettu vaikeuttavan raskaaksi tulemista, mutta en yksinkertaisesti pystynyt vähentämään sitäkään. En myöskään käyttänyt mitään lisäravinteita, vaikka mm. foolihappo olisi syytä aloittaa jo ennen raskaaksi tulemista (aloitin foolihapon käytön, kun sain tietää olevani raskaana). En ole niitä tyyppejä, jotka popsivat purkista vitamiineja vaan päinvastoin. D-vitamiini on ainut, minkä yritän muistaa ottaa, mutta 80 % päivistä unohtuu sekin. Luotan siihen, että monipuolisesta ruokavaliosta saa tarpeeksi vitamiineja yms.vaikuttaako ruokavalio raskaaksi tulemiseenMikäli ruokavalioni olisi ollut täysin pyllyllään tai en olisi saanut tietää olevani raskaana jo muutaman viikon sisällä, niin toki olisin harkinnut muutoksia ruokavaliooni. Toisaalta koen, että ravitsemukseni oli jo ennen raskautta melko hyvä ja suuria muutoksia ei olisi joka tapauksessa tullut.  Pyrimme perheessämme käyttämään vain vähän sokeria, transrasvoja tai esim. makeutusaineita. Pyrimme syömään normaalia terveellistä ruokaa ja välttämään eineksiä (toki niitäkin joskus tulee syötyä). Tottakai meilläkin herkutellaan, mutta perusravitsemus on kunnossa satunnaisista herkutteluista huolimatta (btw, tätäkin kirjoittaessa syön suklaata ;)). Täytyy myöntää, että ainoa asia millä ajattelimme maximoida raskaaksi tulemisen mahdollisuutta oli ehkäisyn pois jättäminen. Jos raskaus ei olisi pian alkanut, niin olisin saattanut testata greippi-mehun toimivuutta, ainakin heitin asiasta läppää Domille, että jos ei vauva ilmoita tulostaan, niin jääkaappimme täyttyvät pian greippimehusta. Siitä nyt ei ainakaan mitään haittaakaan voi olla.vaikuttaako ruokavalio raskaaksi tulemiseenOlen jutellut muutaman naisen kanssa heidän ravitsemuksestaan ja raskautumisaikeista. Suosittelen aina syömään terveellisesti ja monipuolisesti sekä liikkumaan tarpeeksi. Meidän keho, kun on sellainen jännä kokonaisuus, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. En missään nimessä ensisijaisesti kehoita popsimaan kaikkia mahdollisia vitamiineja purkista, vaan satsaamaan normaaliin ravitsemukseen. Toki foolihappoa on hyvä alkaa syömään jo ennen raskautta. Suosittelen siis huolehtimaan siitä, että syöt tarpeeksi monipuolisesti, mikäli haaveissa on raskautuminen. En missään nimessä suosittele mitään stressaavia trendidieettejä, mitkä eivät ole hyväksi kenellekään, ei ne dieetit eikä stressi. Terveellinen tasapainoinen ruokavalio, minkä pystyt pitämään loppuelämäsi on ehdottomasti paras vaihtoehto.

Loppuun haluan jälleen kerran kuitenkin todeta, että lapsettomuuden taustalla on monia syitä eikä suinkaan vain vääränlainen ravitsemus. On myös täysin normaalia, että raskaus ei ala ensimmäisillä yrityksillä eikä se tarkoita, että kärsisit lapsettomuudesta. Ollaan armollisia itsellemme ja kehollemme sekä muistetaanhan olla tukena ja kuuntelevana olkapäänä, mikäli lähipiiristämme joku kamppailee lapsettomuuden kanssa.

Mekko / House Of Brandon

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM