Elämme aikaa, missä lapsilla on ihan mielettömästi erilaisia aktiviteetteja ilman, että heidän tarvitsee nostaa pyllyään sohvalta. Ei ole mikään salaisuus, että Suomessakin jo yhä useampi lapsi on ylipainoinen. Muutama kuukausi sitten luin artikkelin, missä oltiin huolissaan siitä ettei seitsemän vuotiaat lapset osanneet juosta. Lasten vikahan tämä ei missään nimessä ole, eikä tässä tilanteessa ole tarvetta osoitella ketään aikuisiakaan syyttävillä sormillaan. Sen sijaan uskon, että meidän aikuisten on hyvä herätä näistä uutisista ja arvioida omaa toimintaamme. On todellakin syytä miettiä, mihin lapsemme käyttävät aikaansa ja kuinka me vanhempina voimme motivoida lapsiamme liikkumaan ja leikkimään enemmän. Lapsille liikkuminen on luontaista ja omalla toiminnallamme me voimme tukea, että liikkuminen myös pysyy heille luontaisena asiana.Miten lapsen saa innostumaan liikkumisesta, jos hän on jo mielenkiintonsa siihen menettänyt? Kaikki lapset eivät varmasti tykkää samoista asioista ja onkin varmasti tärkeää, että me vanhempina tutustutamme heitä erilaisten liikuntamuotojen pariin. Ei missään nimessä pakottamalla, koska liikkumisen ei missään nimessä kuulu olla pakkopullaa vaan hauskaa yhdessä tekemistä. Jos lapsi ei innostu yhdestä urheilulajista, niin motivoi lasta rohkeasti kokeilemaan uusia lajeja ja luo hänelle mahdollisuuksia yrittää niitä. Kannusta, kehu ja motivoi, vanhempien suhtautumisella on todella suuri merkitys, joten älä missään nimessä lannista lasta, jos hän ei onnistu. Meidän tytöt tuntuvat nauttivan eniten kiipeilystä, roikkumisesta ja temppuilusta, joten yritämme luoda heille mahdollisuuksia harjoittaa tätä urheiluharrastusta. Mikäli kalliit harrastukset tai kotoa lähteminen tuntuu vaikealta, niin suosittelen lämpimästi miettimään renkaiden hankkimista kotiin ja asentamaan ne näkyvälle paikalle. Kun voimistelurenkaat ovat aina esillä, niin niissä tulee usein roikuttuakin. Mikäli renkaat laitetaan kaappiin ja ne pitää aina ennen roikkumista asentaa erikseen, niin varmasti roikkumista ja temppuilua renkaissa ei tule niin paljon tehtyä. Voimistelurenkaat ovat mielettömän hyvä harrastus ja pidemmän päälle ne eivät ole edes kalliit. Meidän kuvissa olevat renkaat ovat FitWoodilta ja niistä on moneksi vuodeksi iloa niin aikuisille kuin lapsillekin. Hintaa renkailla on 85 e , mutta se maksetaan vain kerran. Renkaille ei tule siis kuukausi/lukukausi maksuja eikä niiden lisäksi tarvita mitään muita välineitä. Voisinkin siis sanoa, että harrastuksena renkaat tulevat todella edulliseksi.Pienillä asioille lapsille voidaan luoda liikunta osaksi joka päiväistä arkea. Voimistelrenkaat ovat hyvä esimerkki siitä, miten pienellä asialla saadaan lapsi motivoitua liikkumaan ihan vahingossa. Toinen ihan mieletön liikuntamuoto on ulkoilu. Kun aurinko paistaa ja on nätti ilma, niin mielestäni on ihan ok sanoa lapsille, että nyt leikitään ulkona. Ulkona tulee ihan huomaamatta juostua, temmellettyä ja kiipeiltyä. Lapset kyllä keksivät tekemistä, vaikka ensin sanoisivatkin ulkona olevan ihan tylsää. Meidän Amelie ei olisi millään halunnut viime viikolla mennä ulos, koska siellä olisi kuulemma tylsää. Totesin hänelle, että nyt on kaunis ilma ja menemme koko porukka ulos. On sitten täysin oma valinta onko ulkona tylsää vai keksiikö jotain kivaa tekemistä. Pian pihassamme oli neljä muuta lasta naapurustostamme leikkimässä ja loppujen lopuksi Amelie oli runsas 3 tuntia ulkona pelailemassa ja leikkimässä kavereidensa kanssa. Vielä yli kolmen tunnin jälkeenkään neiti ei olisi halunnut tulla sisälle, vaan leikkiä ulkona. Pikkuneiti oli ihan hiestä märkä ja liikuntaa oli taidettu harrastaa ihan huomaamatta koko tämän ajan. Liikuntaharrastukset eivät siis aina tarvitse olla kalliita tai tapahtua pitkän ajomatkan päässä, vaan liikuntaa voi ja kuuluukin harrastaa myös omassa kodissa ja pihassa! Liikkumisen iloa kaikille. Toivotaan, että Suomeen tulisi ihan mieletön kesä ja saisimme nauttia liikunnasta myös Suomen aurinkoisessa säässä! 

LUE MYÖS

LÄHETE SIKIÖN NIPT-TUTKIMUKSEEN

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Kuinkakohan monta kertaa googlesta on yritetty hakea vastausta otsikossa esitettyyn kysymykseen? Onko täydellistä ikäeroa edes olemassa?Meidän tytöillä on ikäeroa nelisen vuotta ja näin äkkiseltään minulla ei juurikaan ole pahaa sanottavaa siitä ikäerosta. Kun Estella syntyi odotti Amelie pikkusiskoaan jo innolla. Amelie ei ole milloinkaan ollut tippakaan mustasukkainen, vaan suorastaan palvonut pikkusiskoaan. Edelleen kieltäessäni Estellaa (esimerkiksi puremasta sohvaan reikiä) Amelie puolustaa aina siskoaan ja sanoo, että ei Estella sitä tahallaan tehnyt, hän ei vaan ymmärrä vielä. Viimeisen kuukauden aikana tytöt ovat alkaneet jo leikkimäänkin keskenään, joten turhaan murehdin sitä ettei Amelielle olisi milloinkaan pikkusiskosta leikkiseuraa. Toki leikit ovat hyvin yksinkertaisia ja Amelie lähinnä leikittää Estellaa, mutta olipa leikit millaisia hyvänsä, niin tytöt joka tapauksessa touhuavat yhdessä.Estellan vauva-aika oli mielestäni äärimmäisen helppo. Amelie oli jo neljä vuotias, joka on aina ollut hyvin omatoiminen neiti ja auttoi mielellään myös siskonsa hoidossa. Neljän vuoden ikäero on tuntunut ihan superhelpolta ikäerolta. Jos haluaa kaiken menevän mahdollisimman helposti ja vaivattomasti, niin suosittelen lasten ikäeroksi neljä vuotta. Toki, kuka sen tietää, kuinka suuri osuus todellisuudessa on myös lastemme luonteilla, mutta mielestäni kummankin neidin kanssa on mennyt aika chillisti. Ei ole ollut kahta vaippaikäistä samaan aikaan, toinen ei missään vaiheessa ole ollut mustasukkainen, vaikka toinen ei vielä puhetta ole ymmärtänyt niin toinen on, isompi on jo osannut pukea itsensä ennen pikkuisen syntymää ja yötkin ollaan nukuttu hyvin. Saattaa siis hyvinkin olla, että minulla on useamman lapsen äitinä melko ruusuinen kuva arjesta. Jännä nähdä miten arki sujuu uuden tulokkaan synnyttyä, kun Estella on vasta pari vuotias. Ameliehan täyttää jo kuusi ja odottaa taas kerran innolla uutta pikkusisarustaan ja olen aivan varma, että hän haltsaa isosiskon roolin tälläkin kertaa vähintään yhtä hyvin kuin viime kerrallakin. Estellan suhtautuminen pikkutulokkaaseen hieman jännittää. Pelkään, että Estella on melko mustasukkainen minusta ja ei ehkä ole niin innoissaan uudesta perheen pienimmästä. Uskon kyllä Estellankin ajan kanssa tottuvan pikkusisaruksen läsnäoloon, mutta veikkaan ettei arki lähde ihan yhtä helposti rullaamaan kuin edellisellä kerralla tuodessamme vauvan kotiin. Faktahan myös on, että syksyllä perheessä on kaksi hyvin pientä, jotka kummatkin tarvitsevat todella paljon apua arkisissa asioissa kuten pukemisessa yms. Varmasti arki tulee olemaan erilaista, kun pienimmillä on vain pari vuotta ikäeroa kuin sisarusten kanssa, joilla oli neljä vuotta ikäeroa. Innolla odotamme pikkukaveria saapuvaksi ja sittenhän sitä nähdään, miten arki lähtee rullaamaan. Varmasti tärkeää on yrittää jutella ja valmistella myös Estellaa tulevaan. Amelie keskustelee vauvasta monta kertaa päivässä, mutta Estella ei tietenkään vielä samalla tavalla ymmärrä koko vauva-touhua. Olen kuitenkin täysin varma, että meidän neitien joukkoon mahtuu paremmin kuin hyvin vielä yksi tiimiläinen. Meidän tytöt rakastavat aivan suunnattomasti toisiaan ja olen varma, että rakkautta riittää myös uudelle sisarukselle. Meidän kolmikko on varmasti aivan mieletön jengi <3 Kuvissa olevat tyttöjen mekot ja leggingsit ovat saatu YO ZEN:lta. YO ZEN:en laadukkaat materiaalit ja ajaton design todellakin takaa, että YO ZEN– tuotteet tulevat käyttöön uudelleen ja uudelleen sesonkien vaihtuessa. Olen aiemminkin kirjoittanut, kuinka lastenvaatteiden pitää kestää pesua ja kulutusta, mutta miellyttää myös silmää. Satsatessani lastenvaatteisiin toivon vaatteiden olevan käyttökelpoiset vielä useista pesukerroista huolimatta ja parasta on, jos myös pikkusisko voi vielä käyttää isosiskonsa vanhoja vaatteita. YO ZEN:n mekot tyttöjen päällä ovat kestäneet heidän kiipeilyään, remuamista sekä pesukertoja ja ne ovat edelleen täysin moitteettomassa kunnossa. On siis todellakin ilo suositella YO ZEN:en tuotteita myös teille lukijoillemme.

LUE MYÖS

LÄHETE SIKIÖN NIPT-TUTKIMUKSEEN

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

Ensimmäistä kertaa olen kerryttänyt kiloja jo ennen raskauden puoltaväliä. Toki kahdessa aiemmassa raskaudessa pahoinvointi jatkui pidemmälle ja oli huomattavasti runsaampaa, joten sekin saattaa vaikuttaa asiaan miksi painonnousu raskausaikana aiemmilla kerroilla on ollut maltillisempaa ja ei ensimmäisellä puoliskolla noussut kiloakaan. Raskausaikana paino saa ja sen kuuluukin nousta, mutta silti mittarin värähdellessä joka aamu ylemmäs ja ylemmäs tuntuu se vähän hurjalta. Väkisinkin vertaan tätä raskautta edellisiin ja myös painonnousua tulee verrattua edellisiin raskauksiin, vaikka niin ei ehkä kannattaisikaan tehdä. En kuitenkaan usko, että kilot johtuvat pelkästä raskaudesta, vaan myös ruokavaliostani. Välttääkseni pahaaoloa syön vähintään parin tunnin välein ( useimmiten useamminkin) ja napostelen vähän väliä kaikennäköistä, mitä saatavilla juuri silloin on. Osa painonnoususta johtuu siis aivan takuuvarmasti siitä, mitä suuhuni pistän.painonnousu raskausaikanaViime päivinä olen yrittänyt miettiä, miksi painonnousu raskausaikana tuntuu niinkin hurjalta. Viikkoon 18 mennessä olen kerryttänyt kroppaani neljä kiloa, kyse ei siis ole kymmenistä kiloista. Kyse ei myöskään ole aivan tavallisesta lihomisesta, vaan minä olen raskaana. Kyllä naisen kropan kuuluukin muuttua raskausaikana, enkä tarkoita pelkästään vatsaa. Ylimääräisiä kiloja ei kerry vain vatsaani, vaan myös rintani kasvavat ja lantiollekin kertyy kiloja. Lisäksi kehoni veri- ja nestemäärä lisääntyvät ja kehitän rasvavarastoja, joita tarvitsen imetyksen aikana. Kyse on siis hyvinkin tärkeistä kiloista, miksi siis stressaisin täysin normaalirajoissa olevaa painonnousua sekuntiakaan. Miksi mielessäni edes käy tällaisia ajatuksia?painonnousu raskausaikanaUskon, että osasyynä on meidän blogimme sekä ammattini ravitsemusvalmentajana. Ette te lukijat tai asiakkaani minulle paineita ole painoni suhteen laittanut, vaan ihan minä itse. Olen luonut päässäni ajatuksia siitä, kuinka te lukijat odotatte minun näyttävän synnytyksestä seuraavana päivänä samalta kuin ennen odotusta, mutta eihän kukaan sellaista minulle ole sanonut. Ja jos joku oikeasti odottaisi minun näyttävän samalta jälkeen raskauden kuin ennen raskautta, niin sitten saa luvan pettyä, eihän minun siitä itseäni tarvitsisi stressata.

Ei meidän blogimme missään vaihessa ole ollut blogi missä tavoitellaan täydellisyyttä. Ja onko se muka jonkun mielestä täydellisyyttä, jos raskausaikana pitäisi päästä mahdollisimman pienillä kilomäärillä ja tiputtaa raskauskilot vähintään viikossa. Olen ylipäänsä todella vastaan sitä, että raskausaikana ei kiloja saisi tulla ja samantien synnytettyä pitäisi näyttää kuin ei koskaan olisi raskaana ollutkaan. Raskauden aikana naisen keho käy läpi ihan mielettömän prosessin. Se saa näkyä. Toki itsekin haluan synnytyksen jälkeen takaisin omiin mittoihini, mutta sillä ei ole mikään hätä.painonnousu raskausaikana Raskausaikana haluan voida hyvin, urheilla vointini mukaan ja syödä perusterveellistä ruokaa. Kun vauva on syntynyt, niin en aio ottaa mitään stressiä painostani. Synnytyksen jälkeen aion alkaa urheilemaan pikkuhiljaa kehoani kuunnellen ja antaa sille aikaa palautua. Raskauskilot kyllä lähtevät ajan kanssa. Ensimmäisessä raskaudessa kilot olivat jo kahden päivän päästä poissa. Toisessa raskaudessa jouduin oikeasti näkemään vaivaa asian eteen, vaikka kiloja oli tullut vähemmän, mutta puolenvuoden päästä synnytyksestä olin takaisin lähtöpainossani. Kummallakaan kerralla en asiaa stressannut ja kummallakin kerralla pääsin takaisin lähtöpainooni, eiköhän se siis onnistu tälläkin kerralla. Menipä siihen kaksi päivää tai vuosi, niin sillä ei ole väliä tai ainakaan sillä ei oikeasti pitäisi olla väliä.

Jatkossakin aion siis syödä perusterveellisesti, mutta en silti aio alkaa nipottamaan ruoan kanssa. Haluan voida raskausaikana hyvin ja vähän väliä syöminen tuntuu auttavan siihen paremmin kuin erinomaisesti. Jatkan siis ruokailun kanssa aika samaa rataa. Aion jatkossakin syödä perusterveellistä ruokaa, mutta jos mieli tekee Classic kermatoffee- jäätelöä, niin sitten syön sellaisen.

Mikäli sinua kiinnostaa tietää, miten painonousu raskausaikana jakaantuu, niin tässä hieman suuntaa antavia lukuja.

-Lapsi painaa n. 3.6kg

-Lapsivesi painaa n. 0.8kg

-Rinnat n. 0.4 kg

-Neste kudoksissa n. 1.2 kg

-Istukka n. 0.6kg

-Verimäärä n. 1.2kg

-Rasvaa n. 3.5kg

LUE MYÖS

LÄHETE SIKIÖN NIPT-TUTKIMUKSEEN

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

Viime viikonloppu oli ihan liian herkullinen maistiainen kesäilmoista. Aurinko paistoi lämpimästi, lapset leikki pihalla, grilli lämpeni ja rakkaat ihmiset olivat ympärillä. Ihan mahtavien ilmojen jälkeen en jostain syystä fiilistellyt paljoakaan tätä maanantain harmaata säätä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että sateisistakin päivistä pitää pystyä nauttimaan, mutta tänään se tuntui todella vaikealta niin ihanien päivien jälkeen. Suomessa asuessa menisi kuitenkin huonolla fiiliksellä lähes koko vuosi, jos sateisista ilmoista ei osaa nauttia, joten huomisen päivän pilvet ja sateet ovat jo ihan ok.Kesäiset säät saivat minut vihdoin pakkaamaan loputkin talvikamppeet varastoon ja ottamaan kevätkengät esille. Meidän perhe on niin valmiina vastaanottamaan kevään ja kesän sekä jäätelökelit! En voi edes sanoin kuvailla kuinka paljon fiilistelen meidän omaa isoa pihaa nyt kevään tullessa. Meillä tulee ihan varmasti olemaan tänä kesänä ennätysmäärä grillibileitä ja jäätelötreffejä ystävien kanssa meidän omalla pihalla. En myöskään malta odottaa, että saadaan meidän piha valmiiksi ja tytöille kaikkia siistejä juttuja sinne, kun lapset viihtyy niin aikuisetkin viihtyy. Kesän lisäksi myös lapsimessut lähestyvät kovaa vauhtia. Itse en ole vielä kertaakaan ollut lapsimessuilla, joten odotan innolla millaiset messut ovat kyseessä. Viime vuonna olimme Itävallan- reissumme osui samalla ajalle kuin lapsimessut, joten missassimme viime vuoden tapahtuman, mutta tänä vuonna aiomme olla paikalla (tai siis paremmin sanottuna minä ja Lina-Estella aiomme, sillä Domilla ja Edena-Ameliella on vähän muita juttuja). Ja nyt hyvät uutiset teille lukijoille, nimittäin tänään arvomme Instagramin puolella kaksi messulippua ja huomenna arvomme tämän postauksen kommentoijien kesken kaksi lippua. Nyt siis on hyvät mahdollisuudet voittaa itsellesi ja kaverillesi vielä liput ensi viikonlopun lapsimessuille. Instagram- tilillemme pääset täältä, siellä uusimmassa kuvassa on meneillään arvonta. Blogin arvontaan osallistut jättämällä kommentin (muistathan kirjoittaa sähköpostiosoitteesi). Voittajille lähetetään liput sähköpostiin. 

LUE MYÖS

LÄHETE SIKIÖN NIPT-TUTKIMUKSEEN

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Viime viikonloppu opetti minut olemaan jokaisesta hetkestä entistäkin kiitollisempi ja nauttimaan jokaisesta hetkestä rakkaiden ihmisten kanssa vieläkin enemmän. Vastoinkäymiset opettavat arvostamaan niitä elämän arkisia hetkiä ja sitä, kuinka pienessä hetkessä kaikki voisi muuttua ja olla toisin. Elämässä kyse on juurikin siitä arjesta ja arkisista hetkistä. Ulkomaanmatkat ja reissut ovat vain kirsikka kakun päällä, mutta eihän se kirsikkakaan miltään maistu ilman sitä kakkua. Ja oikeastaan se itse kakku on sitä kirsikkaa miljoona kertaa parempaa, näin koen myös oikeassa elämässä. Parhaimmat hetket ovat juuri ne arkiset hetket rakkaiden kanssa ja kirsikka kakun päällä on kaikki reissut sun muut.Viikonloppuna nukuin päiväunia Estellan vierellä hänen ollessaan kuumeessa. Aina hieman havahtuessaan hän hoki äitiä ja veti minua entistäkin lähemmäs itseään. Se oli arkinen pieni hetki, mutta sitäkin tärkeämpi. Minulla ei ollut mihinkään kiire. Olimme kaksin kotona, joten olin hänen vierellään koko päivän, myös hänen nukkuessaan. Katselin pientä tuhisevaa aarretta, pidin kiinni hänen kädestään ja nautin jokaisesta hetkestä, kun sain vain ihastella häntä ja olla hänen vierellään. Tirautin pari kyyneltä ja kiitin taivaan Isää, että saan olla äiti kahdelle aivan ihanalle ja rakkaalle tytölle.

En missään nimessä pidä itsestään selvyytenä tätä kaikkea. Jokainen päivä näiden aarteiden kanssa on lahja, kukaan meistä ei tiedä huomisesta. Jokaisesta hetkestä, kun olen heidän kanssaan, olen aivan äärimmäisen kiitollinen. Olen mielettömän kiitollinen, että vierelläni on rakastava mies ja yhdessä saamme seurata näiden pienten aarteiden kasvamista.

Tuleeko meille tyttö vai poika? Amelie toivoo rauhallista pikkuveljeä, koska hänellä kuulemma on jo vilkas pikkusisko. Estella puolestaan kertoo pikkusisaruksensa olevan tyttökissa (aiemmin hän väitti vauvan olevan Pöpö-haukku, on Piia Pajusen koira tainnut tehdä vaikutuksen meidän taaperoon). Kaikki muut ovat hyvin tervetulleita paitsi se tyttökissa. Varmasti moni odottava äiti puolisoineen pohtii, kumpaa sukupuolta pienokainen on. Me olemme myös miettineet ja arvailleet kumpi sieltä onkaan tulossa. Mikäli vauva on tyttö, on hänelle nimikin jo päätetty. Mikäli vauva on poika, niin hänelle on päätetty ainoastaan toinen nimi (minkä olimme päättäneet jo Estellan raskausaikana, jos neiti olisikin ollut jätkä).  Tämä testi lupaa paljastaa tuleeko meille tyttö vai poika! 😉 Parin viikon päästä sitten nähdään oliko testi oikeassa.

  1. Oma fiilis. Tyttöjotenkin näen itseni tyttöjen äitinä. Mielestäni tähän sisaruskoplaan sopisi hyvin yksi tyttö lisää. Poika on toki tasan yhtä tervetullut, mutta tyttö fiilis minulla ehdottomasti on.
  2. Sydänäänet. Tyttö, vauvalla on alusta asti ollut sykkeet 150-160 eli sykkeet samoissa kuin isosiskoillaan masussa ollessaan.
  3. Näppylöitä. Vanhan sanonnan mukaan tyttövauva vie mukanaan äitinsä kauneuden. Mikäli tähän on uskominen, niin meille on niin tulossa tyttö. Olen tämän raskauden aikana saanut jopa selkääni finnejä ja yleensä ihoni on aina hyvässä kunnossa.
  4. Pahoinvointi. Jonkun tiedon mukaan tyttövauva aiheuttaisi äidilleen pahemman ja pitkäkestoisemman pahoinvoinnin. Amelien raskaudessa oksensin koko 9kk, Estellan raskaudessa ainoastaan viikolla 20 ja tässä raskaudessa pahoinvointi loppui kuin seinään jo viikolla 14. Tämän mukaan siis veikkaisin POIKAA.
  5. Mahanmuoto. Vatsani on omasta mielestäni todellakin levinnyt jo nyt joka suuntaan, joten mielestäni vatsanmuodon mukaan olisi tulossa TYTTÖ.
  6. Miehen fiilikset. POIKA, Dom uskoo vahvasti siihen, että meille on tulossa poika. Kuulemma kaksi vessaa ei riitä, jos talossa asuu neljä naista, heh!
  7. Tekeekö mielesi makeita, herkkuja ja hedelmiä. TYTTÖ, en siis lähes milloinkaan osta hedelmäkarkkeja, paitsi nyt raskausaikana olen ollut niiden suurkuluttaja. Myös persikat, ananakset ja viinirypäleet ovat olleet aivan mieletöntä herkkua.
  8. Oletko kiukkuinen. Kuulemma tyttölapsia odottavat äidit ovat kiukkuisempia kuin poikalapsia odottavat. Tätä kysymystähän tarvitsisi varmasti kysyä läheisiltäni eikä minulta. Tekisi mieli vastata, että olen ollut lauhkea kuin lammas. Totuus kuitenkin on, että onhan ne tunteet välillä vähän kuohuneet tänä keväänä. Tämänkin mukaan olisi siis tulossa, TYTTÖ.
  9. Vau.fi testin mukaan meille olisi tulossa POIKANäiden kysymysten ja vastausten perusteella meille olisi tulossa kolmas TYTTÖ. Parin viikon sisällä paljastamme teille oliko testin tulos oikea vai väärä! Siihen asti jännätään! 🙂

LUE MYÖS

LÄHETE SIKIÖN NIPT-TUTKIMUKSEEN

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Muutaman äidin kanssa olen jutellut kyseisestä ilmiöstä, mikä tuntuu olevan melko yleinenkin. Ennen lapsia tutut ja tuttujen tutut kyselevät, koska perheenlisäystä on tulossa. Ensimmäisestä raskausuutisesta onnittelee jopa kummin kaiman kaverit ja kaikki tuntuvat olevan onnellisia uudesta ihmisen alusta. Toisen lapsen kohdalla raskausuutisista ollaan myös iloisia. Vihdoin isosisarus saa leikkikaverin ja hänen ei tarvitse jäädä ainokaiseksi. Kuinka ihanaa on, että lapsilla on sisaruksia. Toinen lapsi tuntuu olevan iloinen uutinen myös ulkopuolisille, mutta kaksi lasta tuntuu olevan se ainoa oikea lapsiluku. Mikäli seuraavia tulee, niin sen on pakko olla vahinko tai silkkaa hulluutta. Kolmannen lapsen kohdalla onnittelujen sijaan olen saanut suoraakin suorempia kysymyksiä siitä, kuinka kolmannen lapsemme on pakko  ollut olla vahinko. Ollaan kyselty, mikä ehkäisy petti ja kuinka sopeuduimme ajatukseen kolmannesta. Eihän kolmas lapsi voi olla suunniteltu. Eihän tämä tieto oikeastaan edes kenellekään kuulu, mutta kerrottakoot se nyt julkisestikin, että meidän kolmas pienokainen oli täysin suunniteltu ja toivottu. Emmekä todellakaan pidä kolmatta lasta itsestäänselvyytenä vaan suurena siunauksena. Olemme todella onnellisia, että olemme saamassa perheeseemme pian uuden tulokkaan. Ja vaikka hän olisikin ilmoittanut tulostaan yllätyksenä, niin hän ei silti olisi vahinko vaan ihanaakin ihanampi yllätyslahja. Vahinko särähtää korvaan niin pahasti. Minun lapsistani yksikään ei ole vahinko, vaan jokainen heistä rakkaita lahjoja. Ihmiset eivät ole vahinkoja, kun kananmuna tippuu lattialle ja menee rikki, se on vahinko.Lapsia ei missään nimessä hankita, niitä saadaan. Tiesitkö, että ehkä myös moni sinun tutuistasi kamppailee lapsettomuuden kanssa. Osa tutuistasi on saattanut menettää lapsensa jo ihan alkumetreillä, vaikka et siitä tiedäkään. Utelut tai negatiiviseen sävyyn kommentointi lapsiluvusta voi ihan oikeasti tuntua ihmisistä pahalta. Kun joku kutsuu sinulle maailman rakkaimpia ihmisiä vahingoiksi, niin kyllä se herättää varmasti jokaisessa meissä nihkeitä fiiliksiä. Ymmärrän, että moni sanoo myös ajattelemattomuuttaan näitä kommentteja, siksi halusinkin muistuttaa ettei lasten saaminen ole itsestäänselvyys ja lapsiluvun kommentointi ei oikeastaan kuulu ulkopuolisille. Mikäli kaikki menee hyvin, niin meidän perheemme kasvaa loppukesästä yhdellä odotetulla pikkuisella ja olemme koko perhe aivan tavattoman onnellisia ja kiitollisia hänestä jo nyt.

 

LUE MYÖS

LÄHETE SIKIÖN NIPT-TUTKIMUKSEEN

HÄÄMME ITÄVALLAN ALPEILLA

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Olenko ainoa, joka välillä jää jumittamaan sohvalle ja on vaikea saada pyllyä ylös mukavalta sohvalta? Nyt raskausaikana toki olen suonut itselleni makoilun, mutta voinnin niin salliessa olen yrittänyt vähintään lähteä kävelylenkille. Okei, myönnetään, että aktiivisuusrannekkeeni myös motivoi nostamaan pyllyn ylös. Olen aina motivoitunut konkreettisista tuloksista. Rakastan taulukoita, tutkimuksia ja tuloksia. Olen aina sanonut, että en ole kilpailuhenkinen, mutta ehkä minussa saattaa sittenkin olla ripaus myös kilpailuhenkisyyttä tai ainakin minua ärsyttää, kun aktivisuusmittarini pääsee huomattaumaan minua liian pitkään istumisesta.Minun kohdallani aktiivisuusranneke on siis tehnyt tehtävänsä. Se on saanut minut motivoitua kävelemään enemmän ja harrastamaan enemmän hyötyliikuntaa. Haluan saada päivittäin vähintään sen 10 000 askelta täyteen, että aktivisuusrannekkeella ei ole mitään motkottamista meikän liikkumisesta tai liikkumattomuudesta. Parasta tässä on se, että aktiivuusmittarin kanssa on huomannut sen, että lähteminen on se vaikein juttu. Kun päiväsaldosta puuttuu enää 500 askelta ja sen takia lähtee lenkille, niin tulee heittämällä käveltyäkin enemmän kuin se 500 askelta. Olen huomannut omalla kohdallani aktiivisuusrannekkeen ja erityisesti askelien laskemisella olevan suuri hyöty omaan hyötyliikuntaani. Vaikka olen käynyt säännöllisesti salilla ja lämmittelynä juossutkin jonkun aikaa, niin ei se tuo askelia enää seuraavalle päivälle. Ei riitä, että käy kolme kertaa viikossa salilla ja neljä päivää viikosta ottaa 1500 askelta. Joka päivä olisi hyvä tulla vähintään sen 10 000 askelta. Tiedätkö sinä montako askelta päivässä otat?Jos siis olet harkinnut aktiivisuusmittarin ostamista, niin supersuosittelu meikäläiseltä. Dom on myös laittanut ostoslistalleen oman aktiivisuusrannekkeen (taitaa kaveri haluta kilpailla, että kumpi saa enemmän askelia). Askelmittari on motivoinut ja saanut meidät liikkumaan myös salitreenien ulkopuolella huomattavasti enemmän. Nyt ei kehtaa makoilla sohvalla koko päivää ja illalla näyttää puolisolle päivän aikana kertyneen 1000 askelta.

Tämä aktiivisuusranneke on ostettu Kuntokaupasta, mikä onkin ihan ykkösvalinta, mitä tulee treenivälineisiin. Mikäli haluat itsellesi perus aktiivisuusrannekkeen, niin suosittelen ehdottomasti tätä. Ainoa miinus tässä rannekkeessä on, että se ei mittaa sykettä. Mikäli siis haluat sykettä mittaavan kellon, niin suosittelen valitsemaan eri Polarin mallin, esim tämän. Tämä toinen kello mittaa myös sykettä sekä tarkkailee untasi. Mikäli tarvitset lisämotivaatiota liikkumiseen, niin suosittelen ehdottomasti tilaamaan aktiivisuusmittarin itsellesi.

Pääsiäistä tuli vietettyä neljä päivää aamusta iltaan, mutta nyt on pikkuhiljaa aika lopettaa armoton suklaan syöminen ja palata takaisin arkeen. Pääsiäisen jälkeen arkikin tuntuu niin valoisalta ja aurinkoiselta, eikä ihme nimittäin nythän kevät on virallisesti täällä. Vappuun on enää muutama viikko ja kesäänkään ei ole enää kuukausi tolkulla aikaa. Päivät pitenevät ja lämpenevät päivä päivältä. Grillikaudenkin ajattelimme avata tänään. Kevät vaatteet on pikkuhiljaa kaivettu varastoista ja pian toivottavasti talvivaatteet voi pakata varastoon. Pääsiäisen vietimme rennosti perheen kanssa herkutellen, tavaten perhettä ja ystäviä sekä tietenkin etsimme pitkin metsää kymmeniä suklaamunia, kiitos vielä siskolleni ja hänen perheellensä munjahdin järjestämisestä. Vaikka suklaamunat ovatkin aika hullun jees perinne pääsiäisessä, niin pääsiäisessä on onneksi kyse jostain niin paljon mahtavemmasta kuin hetkessä syödyistä munista. Meille pääsiäinen merkkaa paljon muutakin kuin pelkkää munajahtia tai kindereiden sisältä paljastuvaa yllätystä. Pääsiäisenä Jeesus kuoli ristillä meidän takia. Hän ei kuollut meidän puolesta siksi, että me oltais jotenkin niin hyviä tyyppejä tai tehty paljon hyvää, päinvastoin. Jeesus kuoli meidän puolesta, vaikka me ei todellakaan oltais ansaittu mitään. Hän kuoli meidän takia, koska Hän rakasti meitä niin äärettömän paljon. Meistä kukaan tuskin ikinä pystyy käsittämään kuinka rakastettuja me jokainen ollaan. Meillä on niin mielettömän rakastava Isä. Menneen pääsiäisen kunniaksi ajattelimme Domin kanssa katsoa tänään vielä elokuvan The Passion of The Christ. Itse en ole koskaan kyseistä elokuvaa nähnyt ja Dom puolestaan katsoi sen vuosia sitten ennen uskoon tuloaan ollessaan vielä ateisti. Kyllä, Dom on ollut joskus vankkumaton ateisti, joka sanojensa mukaan ei milloinkaan voisi tulla uskoon. Muutama vuosi sitten hän ei olisi ikinä voinut uskoa juhlivansa pääsiäistä, Jeesuksen ylösnousemista!

“He saved us, not because of righteous things we have done. But because of His mercy.” Titus 3:5

Tänään haluan kertoa teille tarinan epäitsekkyydestä, altruismista, ja perheestä, joka tekee kovasti töitä elantonsa eteen ja silti antaa rakkauttaan ja voimavarojaan ihmisille, jotka niitä eniten tarvitsevat. Haluan kertoa teille Martinista ja Nicolesta ja heidän säätiöstään “Kurima – neues Leben für Simbabwe” (Kurima – Uusi elämä Zimbabwelle)Tiedän Nicolen jo yläkouluajoilta. Olin silloin pieni kapinallinen, Nicolen taas en muista ikinä puhuneen mitään pahaa noina neljänä vuotena. Joten, vuosia myöhemmin en ollut yllättynyt kuullessani, että hän oli mennyt yliopistosta Zimbabween, jossa oli työskennellyt orpokodissa. Siellä hän tapasi myös miehensä Martinin. Nyt he ovat muuttaneet Itävaltaan kahden lapsensa kanssa ja tapasimme heidät tänä talvena. Saimme viettää upean päivän itävaltalaisella maatilalla, jossa lapset saivat ajella poneilla. Martinin ja Nicolen seurassa on helppo olla, sillä he ovat todella avoimia ja nöyriä ihmisiä. He kertoivat, että ovat perustamassa säätiötä, jonka tarkoituksena on auttaa zimbabwelaisia. Mutta taidan antaa Martinin ja Nicolen kertoa tästä teille itse: (kuvat ovat perheeltä, joita he ovat jo saaneet auttaa)Nicole and Martin: “Säätiömme “Kurima – Uusi elämä Zimbabwelle” perustettiin vuonna 2017 Tirolin Pollingissa Martin Karomben (Zimbabwesta) ja Nicole Karombe-Rottin (Itävallasta) toimesta. Säätiön tavoitteena on auttaa ihmisiä, etenkin zimbabwelaisia orpoja ja haavoittuvassa asemassa olevia lapsia opettamalla heille maanviljelytaitoja. Sana “kurima” on shonan kieltä ja tarkoittaa maanviljelyä.Zimbabwe oli ennen yksi Afrikan rikkaimmista maista maataloutensa ansiosta, mutta taloudellisesti ja poliittisesti epävakaan tilanteen takia zimbabwelaiset menettivät lähes kaikki ulkomaiset maatalouden sijoittajat. Viljelyskasvien tuotannon heikkeneminen pakotti zimbabwelaiset turvautumaan jokapäiväiselle elämälle välttämättömissä elintarvikkeissakin lähes kokonaan maahantuotuihin tuotteisiin. Tuota kaunista maata varjostaa äärimmäinen köyhyys, HIV, työttömyys ja inflaatio. Onneksi Zimbabwella on vielä runsaasti viljelyskelpoista maata ja monipuolinen ilmasto, jotka mahdollistavat monenlaisten raaka-aineiden viljelyn niin tuottajan omaan käyttöön kuin myyntiinkin. Zimbabwessa on myös hyvät ilmasto-olosuhteet myös erilaisten eläinten kasvattamiselle projekteja varten. Vuonna 2009 Zimbabwessa asui noin 1,3 miljoonaa lasta, jotka olivat orpoutuneet HIV:in tai AIDS:in seurauksena. Tämä määrä ei vielä edes sisällä orpoja, jotka ovat menettäneet vanhempansa muiden syiden takia. Äärimmäinen köyhyys ajaa monia naisia hylkäämään lapsensa ja lähtemään maasta.

Koska olemme asuneet ja työskennelleet zimbabwelaisten orpolasten kanssa useamman vuoden ajan, tunnemme heidän tarpeensa ja heidän maahansa — erityisesti lapsia koskettavat — liittyvät ongelmat. Poliittinen tilanne näyttää olevan muutoksessa, minkä johdosta nyt on hyvä aika sijoittaa tähän maahan ja erityisesti tähän sukupolveen. Ihanat zimbabwelaiset todella ansaitsisivat sen. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta zimbabwelaiset ovat rauhanomainen, ystävällinen ja lämmin kansa. Tavoitteemme on perustaa lastenkoti tai kylä maatilalle, jotta se voi olla omavarainen. Lasten kylään tulee useita pieniä rakennuksia, joihin kuhunkin mahtuu kymmenen lasta ja kaksi hoitajaa, jotka ovat läsnä yötä päivää lasten luona. Aluksi otamme tilalle 20 lasta, mikä tarkoittaa, että tarvitsemme kaksi rakennusta, joissa lapset voivat opetella maataloustaitoja.

Emme halua ainoastaan pitää huolta lapsista, kunnes he ovat täysi-ikäisiä, vaan myös opettaa heille elämäntaitoja, jotta he pystyvät aikuisina pitämään huolta itsestään ja perheistään.

Vaikka muutimme Itävaltaan heinäkuussa 2017, emme pysty unohtamaan tuota avutonta tilannetta, jossa niin monet zimbabwelaiset lapset ovat. Uskomme, että Jumala lähetti meidät Itävaltaan, jotta voimme aloittaa tämän projektin. Kaikki ne kokemukset, jotka sieltä saimme, vaikuttivat elämiimme valtavasti ja haluamme jatkaa mahdollisimman monen lapsen auttamista. Toivomme, että koulutuksen ja omavaraisuuden kautta Zimbabwessa on tulevaisuudessa vähemmän orpolapsia.” Olen niin kiitollinen Martinin ja Nicolen kaltaisista ihmisistä, jotka ovat upeita roolimalleja meille kaikille. Siksi blogimme käyttäminen asian levittämiseen oli meille sydämen asia. Näytetään, että myös me Suomen kaltaisessa upeassa maassa haluamme auttaa! Vakuutan, että 100% jokaisesta lahjoituksesta menee suoraan lasten ja yllämainitun projektin hyväksi!

Liitän postauksen loppuun säätiön pankkitiedot. Jos sinulla on kysyttävää, voit ottaa yhteyttä Maritiniin ja Nicoleen englannin tai saksan kielellä heidän Facebook-sivujensa kautta. Sivut ovat nimeltään “Kurima – Neues Leben für Simbabwe“. Voit myös olla yhteydessä heihin sähköpostin välityksellä: kurimazimbabwe@gmail.com

Voit myös kirjoittaa kysymyksesi suomeksi kommenttikenttäämme ja me välitämme kysymyksesi heille.

Kiitos jo etukäteen kaikesta antamastanne avusta. Siunausta!

Tilitiedot:

Kurima – Neues Leben für Simbabwe

Osoite: Polling 115/2 Postalnr.: 6404 City: Polling

IBAN: AT94 3633 6000 0490 6251

BIC: RZTIAT22336

— English —

A Matter of the Heart

Today I want to tell you a story about selflessness, about altruism, about a family that has to work hard for their living and still give all their love and energy to the ones who need it the most. I want to tell you about Martin and Nicole and their trust “Kurima – neues Leben für Simbabwe” (Kurima – New Life for Zimbabwe).

I know Nicole back from junior high. Back then I was a little rebel and I can’t remember a bad word from here during those four years. So, years later, I wasn’t really surprised to hear that she went from university to Zimbabwe, where she worked in an orphanage. There she also met here husband Martin. Now they have moved to Austria with their two kids where we met them this winter. We had a great day on a farm in Tirol where the kids could ride ponies. It’s really easy to be with somebody like Martin and Nicole who are so open-hearted and humble. They told us that they are starting a trust to help people in Zimbabwe. But maybe I let Martin and Nicole tell you about this in their own words: (the pictures are from a family they have already been helping)

The trust „Kurima – neues Leben für Simbabwe“ (New life for Zimbabwe) was established in December 2017 in Polling in Tyrol, by Martin Karombe (from Zimbabwe) and Nicole Karombe-Rott (from Austria). This trust is focused on helping people, especially orphan and vulnerable children in Zimbabwe by enabling them to learn farming skills. The word “Kurima” is Shona and it means farming.

Zimbabwe used to be one of the richest African countries through agriculture, but because of economic and political instabilities, Zimbabweans lost almost all its foreign investors in agriculture. Production of crops deteriorated and they are forced to import almost all the necessary food items for their daily lives. The beautiful country is characterized by extreme poverty, HIV, unemployment and inflation. Positively Zimbabwe still possess abundant arable land and diverse climate which enables cultivation of a wide variety of food and cash crops. It’s not only limited to horticulture but has goods weather conditions that are favorable to raise different types of animals for projects.

In 2009, an estimated number of 1.3 Million orphans lived in Zimbabwe due to HIV and Aids. This number doesn’t even include orphans who had lost their parents due to other reasons. The extreme poverty forces many women to abandon their children and to leave the country.

Since we have been living and working with orphans in Zimbabwe for some years, we know their needs and the problems of the country and especially those of the children very well. The political situation seems to be changing, hence this is a good time to invest in the country and particularly in this generation. The lovely people in Zimbabwe would really deserve it. Despite all the difficulties, Zimbabweans are very peaceful, welcoming and friendly.

Our goal is to establish a children’s home / village on a farm in order to make the home self-sustainable. A children’s village incorporates a various number of round huts for 10 children and two caregivers who will be taking care of the children day and night. To start with we would have 20 children on the farm, which means we need two villages, where the children will learn farming skills.

We don’t only want to keep children until they are grown-ups, we want to teach them farming skills and life skills, so that when they grow up they will be able to cater for themselves and their families.

Even though we moved to Austria in July 2017, we can’t forget the helpless situation, children are facing in Zimbabwe. And we feel that God sent us to Austria, so that we will be able start this project. All the experiences we made in Zimbabwe impacted our lives tremendously and we want to continue helping as many children as possible. And we do hope that through education and self-sustainability, there will be less orphans in the near future.

Dom:

I’m so thankful to know people like Martin and Nicole who are such great role models for us all. That’s why it was a matter of heart for us to use this platform to inform you, our readers about this. Let’s show them that also us, who life in as great of a country like Finland, want to help! I can guarantee that 100% of each donation will be used directly for the benefit of the children and the project described above!

I will put the bank information at the end of this post. If you have any questions, you can contact Martin and Nicole in English or German over their Facebook page “Kurima – Neues Leben für Simbabwe“ or email: kurimazimbabwe@gmail.com

Or you can write your question in Finnish to our comment section and we pass it on to them. And feel free to share this post everywhere!

Thank you already for all the help and God bless.

Bank account:

Kurima – Neues Leben für Simbabwe

Street: Polling 115/2 Postalnr.: 6404 City: Polling

IBAN: AT94 3633 6000 0490 6251

BIC: RZTIAT22336