Olen aiemminkin blogissani sivuuttanut sitä aihetta kuinka negatiivisesti äitiydestä somessa puhutaan. Onhan se upeaa, että negatiivisistakin tunteista ja äitiyden haasteista uskalletaan puhua ääneen, mutta tasapuolisuuden nimissä haluan omalta osaltani kertoa, että äitiys on niin paljon enemmän kuin osasin kuvitellakaan,Ei tarvitse kovin kauaa selata äitien kirjoittamia tekstejä, kun saat lukea unettomista öistä ja ylitsepääsemättömästä väsymyksestä. Toinen taas kirjoittaa kärsivällisyydestä, mikä jatkuvan koettelemuksen seuraksena alkaa olemaan äärirajoilla. Kolmas kirjoittaa teini-ikäisestään, jota sydän syrjällä odotetaan kotiin saapuvaksi ja joka on aiheuttanut vanhemmilleen aikaistuneen harmaantumisen. Neljäs haikailee sen ajan perään, kun sai vielä itsekin sairastaa Netflixiä katsellen. Viidennen vauva ei suostu olemaan muualla kuin äidin sylissä, joka on jatkuvassa liikkeessä, joten istumistaukoja päiviin on turha suunnitella. Varmasti jokainen vanhempi on joskus kokenut vanhemmuuden rankaksi ja se on ihan ok. Olipa elämäntilanne, mikä tahansa, niin niissä useimmiten on myös niitä vähän rankempiakin puolia. Sitten tullaankin siihen asiaan, että kuinka mieletöntä vanhemmuus oikeasti on, jos kaikesta rankkuudestaan huolimatta ne pienet murupullat on niitä kaikkein tärkeimpiä tyyppejä. Kuinka mieletöntä äitinä olemisen on oltava ja kuinka vahvaa vanhempien rakkaus on, jos jokaisesta unettomasta yöstä tai hajotetuista tavaroista ja venytetyistä hermoista huolimatta ei kukaan haluaisi vaihtaa sitä poiskaan. Vaikka lasten kanssa olisi kuinka rankkaa välillä, niin mikään ei voi ikinä olla niin rankkaa, että sekuntiakaan miettisin haluavani minkään olevan toisin. Joskus voisin toivoa meneväni ajassa takaisinpäin ja nostavani kaatuneen maitopurkin pois pöydästä ennen kuin sitä keriitään kaatamaan, mutta en milloinkaan toivoisi aikaa takaisin, jolloin pöydässämme ei istunut tuota pientä maitopurkin kaatajaa. Äitinä oleminen on jotain niin upeaa, että jopa synnyttämisen jokainen kivuntunne tai unettomat yöt ovat todellakin sen arvoista. Muutenhan suurimmalla osalla tällä pallolla olisi vain se yksi lapsi, mikäli vanhemmuus olisi niin kamalaa. Suurin osa kuitenkin päättää lisääntyä enemmän kuin yhden kerran tietäen jo sen tosiasian, että vanhemmuus sisältää myös niitä rankkoja hetkiä. Miksi? Siksi, koska mikään ei vedä vertoja vanhemmuudelle. Omat lapset ovat vaan jotain niin sanoinkuvaamattoman upeaa. Mikään ei muuta sitä, että omat lapset ovat niin kallisarvoisia aarteita.Lapsena aina haaveilin äitinä olemisesta, nyt saan elää tuota unelmaa. Nyt saan olla kolmen pienen tytön äiti ja nauttia elämästä heidän kanssaan ja se on muuten aika hullun jees!

LUE MYÖS

MIKSI EN TEHNYT JOULUSTAMME POSTAUSTA

FLUNSSA TAI VERISYÖPÄ

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Kerron monia asioita blogissamme, mutta vielä enemmän jätän täällä kertomatta. Blogimme on pintaraapaisu elämäämme ja ajatuksiani, mutta tosiaan vain hyvin pieni osa kaikesta päätyy blogiin. Joulun jälkeen muutamat ovat kummastelleet, miksi blogiin ei ole tullut mitään joulustamme. Onhan joulu yksi vuoden kohokohdista, myös meidän perheessämme, niin miksi siitä ei päätynyt juuri mitään muiden nähtäväksi?Juhlimme kyllä joulua, oikeastaan hyvinkin pitkän kaavan mukaan. Juhlimme meidän virallisen joulumme perheemme kesken käytännön syiden takia jo 22.- 23. pvä. Ne päivät olivat aivan huiput. Söimme riisipuuroa, tanssimme Ti-Ti-nallen joulumusiikin tahtiin, kävimme joulusaunassa, söimme jouluruokaa, saimme joulupukin vieraaksemme, jaoimme lahjoja ja yön tytöt nukkuivat vieretysten nauttien meidän aattoyöstämme. Meidän joulu oli juuri sellainen kuin toivoinkin. Aamulla tytöt vielä leikkivät keskenään ja Amelie totesi ääneen, että onpa ollut paras joulu. Niin minunkin mielestäni ja Dom oli myös samaa mieltä. Vaikka olisinkin mieluiten viettänyt meidän virallisen joulun myös sisarusteni perheiden kanssa kaikki koossa, niin silti tämäkin joulu oli hyvä. Tämä joulu oli myös meidän Eliana-rakkaan ensimmäinen joulu ja tästäkin syystä erityinen. Tänä jouluna perheessämme oli ensimmäistä kertaa kolme aivan ihanaa pikkutyttöä, kaikki niin rakkaita. Tänä vuonna meidän perheen joulu oli muutama päivä aiemmin kuin muilla ja se oli erityisen hyvä!Sitten kalenterin mukaisen virallisen joulun vietimme leppoisasti syöden edelleen jouluruokia vatsat täyteen ja nekin päivät olivat todella leppoisia ja ihania. Niitä kuitenkin varjosti se tosiasia, että joulupyhien aikana perheestämme puuttui tänä vuonna yksi. Onneksi ensi vuonna saamme jälleen olla koko perhe yhdessä. Tarkoituksenani ei ollut kertoa tätä asiaa blogissamme, koska ei se mielestäni tänne juurikaan kuulu ja se oli itsellenikin hieman kipeä juttu, koska jokainen meistä olisi halunnut olla kalenterin mukaisenkin virallisen joulun yhdessä. Aina kuitenkaan asiat eivät riipu vain meistä itsestämme. Ja joskus se voi olla jopa se joulu, kun tuntuu vähän haikealta ja jopa surulliselta.

Monna kirjoitti blogissaan siitä, kuinka heillä joulu ei mennyt ihan putkeen ja miten vaikeaa sellaista on sanoa, koska joulu. Jouluna pitäisi ainoastaan kertoa, kuinka täydellisesti kaikki meni. Jouluna on pakko postata täydellinen perhekuva, vaikka taustalla olisi mitä ongelmia tai surua. Voiko jouluna sanoa ääneen, että kaikki eivät menneet täydellisesti. Voiko sellaista sanoa ääneen, että oma joulu ei mennyt niinkuin halusi. Voiko sanoa ääneen surreensa jouluna? Kalenterinmukaisen aattoaamun aloitin itkua tihrustaen, koska olin surullinen. Päivästä tuli kuitenkin ihan hyvä, mutta en mitenkään voinut postata iloisia jouluisia kuvia, koska fiilikseni eivät olleet mitenkään superhyvät. Ihan hyvästä päivästä huolimatta kaipasimme kovasti yhtä porukastamme.Tästä syystä Instagramissakin nähtiin muutamia kuvia vain ja ainoastaan MEIDÄN oikeasta joulusta, mitä vietimme 22.-23.pvä. Nuo päivät olivat meidän joulumme. Toki tästä meidän virallisestakaan joulusta ei kovin paljoa tullut kuvia, koska halusimme nauttia joka hetkestä ilman jatkuvaa valokuvailua tai somettamista. Halusimme keskittyä perheeseemme  ja siihen hetkeen.

Nyt onneksi se kalenterinmukainenkin joulu on ohitettu ja koko perheemme on jälleen koossa. Nyt nautimme kybällä toisistamme, nimittäin edelleen olen sitä mieltä, että paras lahja ikinä on tämä oma perhe. Se ei ole itsestäänselvyys, että saamme kaikki olla yhdessä ja vieläpä terveinä.

Miten teidän joulu meni? Onko muita, joiden joulu ei ollut pelkkää iloa?

LUE MYÖS

FLUNSSA TAI VERISYÖPÄ

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Olen aina ollut 100% jouluihminen. Nautin joulun suunnittelusta ja joulufiilistely perheessämme aloitetaan hyvissä ajoin. Muistan kaikki lapsuuteni joulut aivan superihanina ja saman haluaisin antaa omille lapsillenikin. Olen laskeskellut monta kertaa montako pakettia tytöt saavat ja saavathan he varmasti about saman verran ja saman arvoisia. Olen pohtinut ruokalistaa ja kysellyt monta kertaa Domilta sekä tytöiltä, mitä he jouluna haluaisivat syödä. Olen herännyt yöllä miettimään, että mitä kaikkea mahdollisesti olen unohtanut ja tuleekohan joulusta varmasti hyvä joulu jokaiselle. Olen nauttinut joulufiilistelystä, mutta se on osaltaan myös stressannut minua. Olen stressanut sitä, että onko joulu varmasti juuri sellainen, millaista joulua odotamme ja toivomme. Pari päivää sitten ainoa toiveeni joulun suhteen oli, että saisimme viettää sen kotona tietäen, että lapsemme ovat terveitä.Instagramissa moni varmasti näkikin jo, kuinka vietimme tällä viikolla pienimmäisemme kanssa pari päivää vastasyntyneiden teho-osastolla. Maanantai aamuna keskustelimme Domin kanssa, miten meistä tuntui, että Elianan pää ei kunnolla kääntynyt. Kun tarkemmin mietimme, niin ei hän juurikaan ollut elämänsä aikana kääntänyt kunnolla päätään kuin vain toiseen suuntaan. Meillä sattui olemaan samana päivänä myös neuvola ja terveydenhoitaja huomasi myös, ettei pienen pää kunnolla tosiaankaan kääntynyt. Seuraavana päivänä pikkuneidin pää ei kääntynyt enää senkään vertaan ja hän ei suostunut enää edes syömään toisesta rinnasta. Kävimme katsomassa aamusella Elianan kummeja ja hekin huomasivat saman, ettei hänen päänsä kääntynyt kunnolla ja ottaessa vauvaa normaalisti syliin hän parahti itkemään kivusta.Eliana ei juurikaan itke, joten itku oli viimeinen merkki siitä ettei kaikki ole hyvin. Ilmoitin Domille, että vien nyt neidin Lasten päivystykseen ja tulen takaisin vasta, kun joku on tutkinut meidän pienen. Ensin yleislääkäri tutki Elianan ja totesi, että tuskin on mitään päivystyksellistä tarvetta häntä hoitaa, mutta hän konsultoi vielä lastenlääkäriä sekä kirurgia. Huokaisin jo hieman helpotuksesta, kunnes lääkäri palasi takaisin huoneeseen ilmoittamaan, että meidät otetaan osastolle ainakin seuraavaan päivään asti, koska lääkärit haluavat poissulkea vakavimmat syyt.Menimme takaisin aulaan odottamaan, että meidät ohjataan osastolle. Amelie ja Estella odottivat kotona meitä kuusta koristelemaan, mutta kuusen koristelun sijaan jäinkin nuorimmaisemme kanssa sairaalalle. Epätietoisuus on yksi pahimmista tunteista. Soitin Domille ja äidilleni. Nieleskelin kyyneliä puhuessani heidän kanssaan ja yritin vakuutella itselleni, että tavalliset syyt ovat tavallisempia. Niinkuin Meredith Grey sanoo Greyn Anatomiassa “When you hear hoofbeats, think of horses not zebras (kun kuulet kavioiden kalketta ajattele ennemmin hevosta kuin seepraa)”. Parhaimmasta yrityksestänikään huolimatta en pystynyt olemaan itkemättä. Varmasti jokainen äiti tietää, että tuossa tilanteessa tuntuu kuin koko kroppa ei yksinkertaisesti pian enää pysy kasassa. Olin niin huolestunut ja peloissani. Eliana nukkui sylissäni ja hänen poskensa olivat aivan märät kyynelistäni.

Vajaan tunnin ehdimme olemaan osastolla, kunnes meidät tultiin kutsumaan ultraan. Radiologi ultrasi Elianan niska-aluetta ja minä esitin kysymyksiä hyvinkin tiuhaan. Pyysin häntä ilmoittamaan heti, jos jotain poikkeavaa löytyisi. Hetken päästä hän pysähtyi mittailemaan jotain ja hän mittasi sen pariin otteeseen. Kysyin, että oliko siellä jokin huonosti ja hän vastasi imusolmukkeiden olevan turvoksissa. Kysyin häneltä, mitä se mahdollisesti voisi tarkoittaa ja hän vastasi, että kyse saattaa olla vain flunssasta, mutta joskus myös verisyövästä. Siinä hetkessä kaikki muut toiveet jouluksi tai tulevaisuudeksi katosi ja mielessäni oli ainoastaan yksi toive, että pienokaisemme olisi terve. Mietin tulevaa joulua ja sitä kuinka toissijaisia kaikki lahjat tai herkut ovat, kuinka loppupelissä niillä ei ole mitään väliä. Jos saan viettää jouluni rakkaideni kanssa, niin olen aivan äärimmäisen kiitollinen ja siunattu.Kävelimme pois ultraushuoneesta ja jäimme odottamaan hoitajan saapumista. Radiologi oli sanonut meille, että mikäli verikokeet on otettu ja ne ovat olleet ok, niin verisyöpä-vaihtoehto on poissuljettu. Odotimme Domin kanssa hoitajan saapumista enemmän kuin joulua tai mitään muutakaan juhlaa, koska halusimme vain kysyä häneltä oliko Elianan verikokeiden tulokset jo tulleet. Ne muutamat minuutit ennen hoitajan saapumista pitivät sisällään vain pitkää hiljaisuutta. Emme kumpikaan Domin kanssa puhuneet mitään. Kun kuulee lääkärin sanovan, että yksi vaihtoehto saattaa olla verisyöpä omalla lapsella, niin se on varmasti yksi kamalimmista asioista, mitä elämässä voi tapahtua.

Olin niin peloissani, surullinen ja huolestunut, että en muistaakseni edes osannut itkeä. Tuijotin seinässä olevaa kylttiä, missä luki säteilyvaara ja luin sen kyltin uudelleen ja uudelleen. Istuin Domin vieressä maailman ihanin vauva sylissäni, minun vauvani. Minun vauvani, joka oli tullut maailmaan vatsastani vasta kolme kuukautta sitten. Minun vauvani, joka on meidän koko perheen kallisarvoinen aarre. Minun vauvani, jota rakastan enemmän kuin hän ikinä edes pystyy käsittämään. Minun vauvani, joka tuossa hetkessä katsoi minua ja hymyili. Hymyilin vauvalle takaisin ja mietin, miten maailman paras joululahja on juuri tuo pieni ja hänen hymynsä.

Rukoilin pienemme puolesta ja mietin, kuinka ainoa toiveeni koko elämässäni on, että rakkaani saisivat olla terveitä. Siinä hetkessä tuntui täysin typerältä, kuinka sitä on joskus valittanut jostain tyhmistä pienistä asioista tai stressannut esimerkiksi raha-asioita. Siinä hetkessä päätin, että en koskaan valittaisi mistään, jos vain pienokaisemme olisi terve. Siinä hetkessä mietin, että ei ole mitään väliä miten tai missä joulu juhlimme, jos vain kaikki saamme olla terveitä. Jouluni tulee olemaan maailman paras joulu, jos vain saan viettää sen kotona omien rakkaideni kanssa.Pian hoitaja tuli meitä hakemaan ja kysyimme heti oliko verikokeiden vastaukset tulleet. Tulokset olivat valmiit ja lääkärin sanoin:” kaikki vakavat syyt ovat poissuljettu, mutta eihän siitä nyt mitään tule, että kaveri katsoo vain toiseen suuntaan.” Saimme siis maailman parhaimman joululahjan. Joululahjan, mitä ei voinut rahalla ostaa. Tällä hetkellä edelleen olen sitä mieltä, että ei ole mitään väliä missä tai miten joulun viettäisimme, niin olisi se siitä huolimatta paras joulu, jos vain saan olla rakkaideni kanssa.

Aluksi ajattelin etten jakaisi tätä asiaa blogissamme, mutta itselleni tämä oli melkoinen pysäytys näin joulun alla. Kuinka useasti sitä stressaa tai murehtii aivan toissijaisista asioista. Kuinka useasti sitä valittaa ihan olemattomista asioista. Ja kuinka paljon on asioita, mistä olla aivan mielettömän kiitollinen päivittäin, mutta kuinka helposti sen unohdamme. Pikkuisellamme oli loppujen lopuksi ilmeisesti syntymästään asti ollut hieman kireät lihakset niskassa ja nyt yhtäkkiä se tuntemattomasta syystä oli mennyt enemmän jumiin. Nyt jumppaillaan kotona ahkerasti niskoja ja käydään säännöllisesti kontrollissa. Kyse oli siis hyvinkin pienestä jutusta ja tällä hetkellä olen niin kiitollinen, että kyseessä oli vain niskajumi!

LUE MYÖS

SAAKO LAPSESI RIITTÄVÄSTI TÄRKEITÄ VITAMIINEJA KEHITTYÄKSEEN?

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM


 

*Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä yhdesssä Desenion kanssa

Muutimme vuosi sitten ensimmäiseen omaan kotiimme ja yhtäkkiä seinätilaa olikin hurjasti enemmän kuin aiemmin. Katsellessani viime syksynä melko tyhjiä suuria seiniämme tutustuin ensimmäistä kertaa nykyiseen lempparitaulukauppaani, Desenioon. Desenion sivuilla pystyin suunnittelemaan oman tauluseinäni sekä katselemaan “perfect pair”- vinkkejä. Selailin myös muutamia muita verkkokauppoja, missä myytiin tauluja, mutta palasin aina takaisin Desenion sivuille. Vuosi sitten olohuoneeseemme valitsin kaksi suurta taulua koristamaan valkoista seinäämme sekä luomaan tunnelmaa. Ensimmäisestä tilauksesta ei mennyt kovinkaan kauaa, kun tein uuden tilauksen ja tilasin myös takkahuoneeseemme Deseniolta tauluja. Ei siis varmasti tarvitse erikseen kertoa, että tästä kaupallisesta yhteistyöstä Desenion kanssa olen enemmän kuin fiiliksissä.Sain tilata Deseniolta muutamia tauluja ja iskeehän siinä aina pieni valinnan vaikeus. Vaikka rakastankin Desenion tauluja ja mielelläni koristaisin koko kotimme niillä, niin on jotain, mikä tekee vielä iloisemmaksi kuin kaunis taulu oman kodin seinällä. Nimittäin kaunis taulu annettuna jonkun rakkaan ihmisen seinälle. Tällä kertaa päätin antaa kaksi suurta kaunista taulua siskoani ja hänen perhettä ilahduttaakseni sekä heidän kotiaan koristamaan. Pakko todeta, että mielestäni nämä kukka-taulut, “Flowers In Frame” sekä “Flowers In Circle”, taulut sopivat sinne aika superhyvin. Mikäli siis sinulta puuttuu vielä pukinkontista lahja sukulaiselle, ystävälle, lapselle tai aikuiselle, niin Desenion kaupasta löydät aivan ihanat lahjat niin nuorelle kuin vanhemmallekin.Myös meidän pieni Estella sai omaan huoneeseensa tauluja. Olisittepa nähneet pienen ilmeen, kun kerroin, että haluaisiko hän oman hassunnäköisen kirahvin sekä suloisen pupun kuvan seinälleen. Tyttö oli ihan fiiliksissä ja kertoi kirahvista ja pupusta heti siskollensakin. Eipä vielä Estella tiedä, että jouluna hän saa avata paketista vielä muutaman taulun lisää ja asetella ne omaan huoneeseensa. Viime vuonna tilasin myös siskoni pojalle Deseniolta pari eläintaulua ja tykkäsi hänkin niistä kovasti, joten voin lämpimästi suositella myös pikkuihmiselle kauniita joululahjoja Deseniolta.Desenion yksi parhaista puolista on ehdottomasti juuri se, että sieltä löytää niin erilaisia tauluja erilaiseen makuun ja voit ennalta suunnitella millainen tauluseinä juuri sinua miellyttäisi. Deseniolta löytyy myös suuri määrä erilaisia kehyksiä heidän julisteisiinsa, joten pystyt tilaamaan koko setin heidän valikoimistaan. Mikäli haluaisit ostaa joululahjaksi rakkaalle ihmiselle Deseniolta taulun, mutta et tiedä, mikä taulu olisi juuri saajan mieleinen, niin Deseniolta voit ostaa myös lahjakortin. Lahjakortteja on myynnissä 10 eurosta 150 euroon, joten voit ostaa juuri sen kokoisen lahjakortin, mikä on sopiva sinun budjettiisi.

LUE MYÖS

SAAKO LAPSESI RIITTÄVÄSTI TÄRKEITÄ VITAMIINEJA KEHITTYÄKSEEN?

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM


 

Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä HappyMe:n kanssa

 

Valmistuin vajaa pari vuotta sitten ravintovalmentajaksi ja hetken ehdin niitä hommia tekemään ennen kuin tulin raskaaksi. Ravintovalmentajana tuli tehtyä useita ruokapäiväkirja-analyyseja ja huomattua, kuinka yksipuolisesti ihminen saattaa syödä esimerkiksi kiireen tai tietämättömyyden takia. Joskus yksipuolinen ravitsemus saattoi johtua siitä yksinkertaisesta faktasta, ettei kyseinen ihminen tykännyt terveellisestä ruoasta. Monet kertoivat havahtuneensa puutteelliseen ravitsemukseensa vasta ongelmien tultua. Tällaiset esimerkit motivoivat minua entisestään puhumaan hyvästä ravitsemuksesta, jotta ongelmia ei tarvitsisi hoitaa, koska niitä ei olisi ehkä koskaan tullutkaan hyvän ravitsemuksen ansiosta. Raskaaksi tullessani ja perheemme kasvaessa päätin kuitenkin panostaa vain perheemme ravitsemukseen ja jätin muiden neuvomisen vähemmälle. Blogissammekin on nyt harvemmin ollut ravitsemukseen liittyviä postauksia, mutta toiveestanne niitäkin on tulossa jälleen enenevissä määrin.

Olen aina ollut kiinnostunut ravitsemuksesta ja olen yrittänyt aina panostaa lastemme ravitsemukseen. Kämppä saattaa olla kuin pommin jäljiltä, mutta eineksiä meillä ei syödä lähes milloinkaan. Vaikka lapsemme syövätkin melko terveellistä ruokaa ja eivät jätä kasviksiaan lautaselle, niin he eivät valitettavasti saa kaikkea tarpeeksi ruoasta. Ei, vaikka niin haluaisinkin. Esimerkiksi D-vitamiinia ei kukaan täällä pohjolassa asuva saa tarpeeksi, ellei matkustele säännöllisesti auringon alle tai napsi niitä pillereitä purkista. Rahallisesti halvempi sekä lomien kannalta helpompi vaihtoehto on tuo jälkimmäinen!

Kuullessani mahdollisesta kaupallisesta yhteistyöstä HappyMe:n kanssa, olin ihan hullun fiiliksissä ja vastasin heti olevani mielelläni messissä. Lähtiessäni kirjoittamaan lapsille suunnatusta vitamiinilisästä haluan olla aivan vakuuttunut siitä, että tuote on suosittelun arvoinen, joten ennen yhteistyöhön lupautumista halusin selvittää HappyMe:n tuotteista muutamia asioita. Selvittelyjeni tuloksena lähdin innoissani mukaan yhteistyöhön ja samalla taisin löytää perheemme pienimmille vitamiinilisän, mitä tulee tilattua jatkossakin. Tämä on erinomainen lisä hyvän ravitsemuksen rinnalla.

HappyMe on suunniteltu kasvaville lapsille ja ainesosat ovat valikoituneet niin, että ne tukevat parhaalla mahdollisella tavalla lapsen kasvua. HappyMe:llä on positiivisia vaikutuksia niin aivoihin, näköön, luustoon, sydämeen kuin vastustuskykyynkin. HappyMe sisältää omega-3-rasvahappo DHA ja EPA, mikä edistää aivotoimintojen sekä näön pysymistä normaalina (*) sekä edistävät sydämen normaalia toimintaa (**). Lisäksi se sisältää D-vitamiinia, mikä on välttämätön lapsen luuston normaalille kasvulle ja kehitykselle sekä edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintoa.  Kaiken tämän lisäksi on HappyMe kuin herkullinen karamelli, mitä lapset eivät aivan varmasti unohda yhtenäkään aamuna ottaa.

* Tutkittu vaikutus aivoille ja näölle saavutetaan nauttimalla 250 mg:lla DHA:ta päivittäin.
** Tutkittu vaikutus sydämelle saavutetaan nauttimalla 250 mg EPA:a ja DHA:ta päivittäin.

Haluan pitää huolta siitä, mitä omasta suustani alas laitan, mutta vielä tärkeämpänä pidän sitä, mitä lasteni suusta menee alas. Itse käytän useimmiten halvinta mahdollista D-vitamiinilisää, mutta lapsille syötän ainoastaan laadukkaita ja turvallisia valmisteita. HappyMe on tuotettu vastuullisesti ja kalmariöljy on Friend of the Sea- sertifioitua (eli kalmarin pyynnillä ei vahingoiteta eläimiä tai merenpohjaa, vaan se kerätään elintarviketeollisuuden ylijäämästä). Koko tuotantoprosessi on laatustandardien- ja kriteerien mukainen.

Nyt blogimme lukijoilla on mahdollisuus tilata ensimmäinen HappyMe-vitamiinivalmiste tämän linkin kautta tutustumishintaan -50%. HappyMe:n voi tilata kestotilauksena, jolloin tuote tulee kätevästi kuuden viikon välein, jolloin sinun ei tarvitse stressata kaupassa juoksemisesta. Tilauksella ei ole kuitenkaan mitään sitoutumisaikaa, joten voit myös halutessasi perua myös kestotilauksen koska vain haluat.

Olen aina lukenut itseni kesäihmiseksi, mutta nyt on aivan pakko sanoa, että nautin myös tästä harmaasta synkästä säästä kovasti. On aivan ihana aamulla herätä vain kuusen valojen loistaessa, kun ulkona on vielä aivan pimeää. Lämmin glögi maistuu ehdottomasti parhaimmalta, kun tulee viileästä säästä takaisin sisälle lämpimään takkatulen äärelle. Rakastan myös sitä, kun Dom sytyttää aamulla aikaisin takan päälle ja menemme tyttöjen kanssa aivan takan viereen lämmittelemään. Ainaisessa kesässä ei varmasti maistuisi lämpimät joulutortutkaan, mutta nyt synkän ja märän joulukuun keskellä maistuvat vastaleivotut piparit ja joulutortut aivan mielettömän herkulliselta. Oikeastaan, en missään nimessä haluaisi luopua rakkaasta synkästä, märästä, joskus jopa lumisesta talvestamme. Mitä joulukuu olisi ilman synkkää säätä? Lumi toki tekisi maisemista vieläkin mukavemmat, mutta kyllä tämäkin ilma sopii ihan hyvin. On ainakin hyvä syy linnoittautua sisälle juomaan glögiä rakkaiden kanssa. Taidan mökkihöperöityä koko tyyppi, kun hengailen vaan perheen kanssa kotona!

Aivan ihanat aamupala-astiasto sekä tarjotin ovat saatu yhteistyössä Martinexilta.

LUE MYÖS

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Tänä aamuna heräsin omasta sängystä tyttöjen ja Domin vielä nukkuessa. Nostin pienen Eliana-vauvan viereeni ja herättelin häntä pikkuhiljaa. Hetken päästä isommatkin tytöt kömpivät sänkyymme kanssamme makoilemaan. Turvassa, omassa rakkaassa kodissamme, pienessä tutussa kaupungissamme ja ennen kaikkea itsenäisessä Suomessamme. Kaikki perheet, kaikki lapset, kaikki vanhemmat ja kaikki vauvat eivät ole saaneet kokea tätä samaa, minkä me koemme joka aamu. Liian usein meidän aamumme ovat vain arkiset aamut kiireen keskellä ja unohdamme olla kiitollisia siitä kuinka hyvin meillä asiat ovat. Kiireenkin keskellä aamumme ovat aina rauhallisia ja turvallisia. Kiireenkin keskellä kukaan meistä ei koe turvattomuutta tai pelkoa. Ei ole itsestäänselvyys, että me saamme elää turvassa ja juhlia Suomen itsenäisyyttä. Suuri kiitos siitä jokaiselle sodassa taistelleelle sekä Taivaan Isälle.Kiitos teille, että me saimme tänäkin aamuna herätä turvallisessa kodissamme ja nauttia aamustamme rakkaiden ihmisten keskellä vain rennosti ottaen. Kiitos teille, että me saimme tänään tehdä Itsenäisyyspäiväksi ruokaa ja kutsua rakkaitamme kanssamme syömään. Kiitos teille, että me saimme eilen koristella kotiamme sini-valkoisin-värein kiitollisin mielin siitä kaikesta, mitä aiemmat sukupolvet ovat vuoksemme tehneet. Kiitos teille, että minä saan äitinä peitellä lapseni iltaisin nukkumaan ilman pelkoa.Tänään me juhlimme maamme itsenäisyyttä, mutta toivottavasti kiitollisuus itsenäisyydestämme ei jää pelkästään tähän päivään. Toivon, että voimme jokainen muistaa joka ikinen päivä, että tämä kaikki voisi olla toisin ja näin muistaa olla kiitollisia siitä kaikesta hyvästä, mitä meillä on. Meillä on asiat niin mielettömän hyvin. Leikkaaminen tuista tai lapsilisistä saattaa kiristää monen pipoa, mutta miettikää, että meidän maassamme on tukia, mistä leikata. Se ei ole myöskään mikään itsestäänselvyys. Meidän Suomi on ihan mieletön mesta ja me voidaan omalla panoksellamme sekä epäitsekkyydellämme tehdä siitä vieläkin parempi.

Ps. Teksti on kirjoitettu jo eilen, mutta unohdin sen sitten myöhään illalla postata.

LUE MYÖS

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Yhteistyö-postaus

Voi, kuinka toivoisin lasteni leikkivän mahdollisimman pitkään. Toivon, että he eivät milloinkaan lopeta leikkimistä syystä, että joku on kertonut sen olevan noloa. Toivon, etteivät he koskaan tule kokemaan keneltäkään paineita kasvaa nopeasti isommiksi, mitä he oikeasti ovat. Toivon, että lastemme ympärillä olevat aikuiset kannustaisivat aina lapsiamme leikkimään. Toivon, että he saavat leikkiä pitkään ja elää rauhassa lapsuuttaan. Meidän perheessä leikitään aamusta iltaan ja voi kuinka onnellinen siitä asiasta olenkaan. Muutama viikko sitten sain viestin, että pikkutyyppimme pääsisivät katsomaan Ti-ti-nallen 30-vuotis konserttia. Tähän väliin pakko sanoa, että on se vuosi 88- ollut semi legendaarinen vuosi. Sinä vuonna syntyivät aviomieheni, veljeni sekä lasten rakastama Titi-nalle, what a year! Pikkutyypit olivat aivan superinnoissaan nalleista ja tarttuihan se lasten ilo itseenikin. Lapset saivat ensin nauttia konsertista ja katsella nallejen meininkiä tuttujen laulujen rytmissä. Konsertin jälkeen oli jokaisella lapsella vielä mahdollisuus päästä halailemaan nalleja. Lapsia oli paljon, mutta siitä huolimatta jokainen lapsi sai jutella nallejen kanssa juuri niin kauan kuin halusi (tai kunnes vanhemmat nappasivat lapset mukaansa pukemaan ulkovaatteita). Itse fiilistelin sitä, miten kiirettömäksi tuo hetki oli tehty, vaikka varmasti näyttelijöillä oli miljoona muuta hommaa vielä tehtävänä. Jokainen lapsi halattiin, jokaisen kanssa juteltiin ja jokainen lapsi kohdattiin ihan oikeasti. Meidän pikkutyypit olivat aivan fiiliksissä! Voi, kunpa meidän lapset fiilistelisivät vielä kauan satuhahmoja!Konsertti oli niin menestys, että sen jälkeen päivittäin on meillä kyselty, koska mennään uudelleen konserttiin. Tulipa yhdet itkutkin itkettyä, kun isoäiti vei serkkupojan mieskonserttiin ja Estella luuli, että he lähtivät Ti-ti-nalle- konserttiin ilman häntä. Meidän perheen keskimmäiselle konsertti kuin konsertti tarkoittaa nyt Ti-ti-nalle-konserttia. Ti-tinalle- fanitus on siis edelleen jatkunut ja nyt joulukuun on Spotyfysta tullut nonstoppina Ti-ti-nallen jouluaatto. Jep, myös minä ja Dom osataan koko biisi ulkoa, niinkuin myös “kaikki nyt uimaan” sekä muutama muukin kappale.Olen iloinen, että meidän perheessä satuhahmoja fanitetaan. Lapset tietävät, että ne ovat vain satuhahmoja, mutta siitä huolimatta niitä fiilistellään. Kunpa he eivät koskaan kasvaisi liian isoiksi, vaan voisivat aina miettiä, mitäköhän Hirsimetsän asukkaille kuuluu.Nyt myös sinulla on mahdollisuus saada ilmaiseksi 2kpl konserttilippuja Ti-ti- nalle konserttiin. Täältä  näet millä paikkakunnilla on vielä konsertit tulossa. Arvonta suoritetaan perjantaina 7.12.2018 klo. 23.00. Arvontaan osallistut jättämällä kommentin sekä kertomalla e-mailisi, jotta sinuun pystytään olemaan yhteydessä. Onnea arvontaan!

Ps. Kuvissa nallejen sekä Estellan kanssa meidän tyttöjen ihana serkku<3

Pps. Arvonta on suoritettu ja arvonnan voitti Sini Alitalo

LUE MYÖS

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Pikkuihmiset tarkkailevat pienillä silmillään vanhempiaan ja matkivat heitä melko taitavasti. Toinen tytöistämme istui loppukeväästä sohvalla leikkipuhelin kädessään. Kysyin häneltä, mitä hän leikki ja vastauksena sain, että hän selaa Instagramia. Siinä oli minulla melkoinen itsetutkiskelun paikka. Nimittäin useimmiten lapset leikkivät ja tekevät asioita, mitä he näkevät vanhempiensa tekevän. Samana päivänä pyysin tytöt juttelemaan kanssani ja kysyin heiltä, että vietinkö heidän mielestään aikaa paljon puhelimeni kanssa. Sain vastauksen, mikä tuntui aivan superpahalta. He sanoivat, että olin puhelimellani aivan liikaa. Olin itsekin huomannut, että viime keväänä minulla tuli vietettyä somessa aivan liikaa aikaa. Raskauden takia voin huonosti ja usein yritin vain tappaa aikaa ja toivoin, että ilta tulisi pian ja voisin vain nukkua oksentamisen sijaan. Kun oloni parani, niin olin jäänyt some-koukkuun. Tottakai minä tiesin viettäväni paljon aikaa somessa, mutta lasten reaktio todellakin pysäytti minut. Illalla myöhemmin itkin, että vastaisivatkohan lapseni kysymykseen :” mitä teidän äiti tekee?”, että meidän äiti on vain puhelimella. Perheeni lyö somen prioriteettilistallani ihan kuusnolla, mutta siitä huolimatta olin yhtäkkiä alkanut antaa somelle aivan liikaa aikaa, mikä sille ei todellakaan kuulunut. Tämähän ei toki ollut ensimmäinen kerta, eikä varmasti viimeinen, kun tietoisesti halusin vähentää someni käyttöä. Päätin, että käytän somea vain pari kertaa päivässä hoitaakseni työjuttuja, mutta en jää selailemaan IG:tä. Yritän myös hoitaa suurimman osan sähköposteihin vastaamisista sekä muista asioista tyttöjen nukkuessa, enkä hoitaa niitä tyttöjen vierellä. Tytöt ovat niin mahtavia tyyppejä, että haluan aidosti keskittyä heihin enkä antaa vain sivuhuomiota heille päähuomioni ollessa Instagramissa. En halua menettää tätä ainutkertaista aikaa, kun kolme pientä pikkutyyppiä kattomme alla oppii jatkuvasti jotain uutta. Kun olen lasten kanssa, haluan oikeasti olla lasten kanssa, en halua missata näitä ihania hetkiä heidän kanssaan. Toki, tämä on asia, mihin luultavasti joudun kiinnittämään huomiotani etten vahingossa eksy taas huonoihin tapoihin.Toinen syy on, että en halua lapsistani tulevan some-riippuvaisia. Faktahan on, että lapset tsekkailevat pienillä silmillään meitä aikuisia ja matkivat meitä aivan mielettömän taitavasti. Kuinka voisin opettaa lapsilleni rajoitetun ruutu-ajan positiivisista puolista, jos itse käytän puhelinta aivan liikaa. Yksi parhaista kuulemistani lauseista on: “Parents  can tell but never teach, unless they practise what they preach”, mikä tarkoittaa, että vanhemmat voivat kertoa, mutta eivät ikinä opettaa, elleivät he tee niinkuin saarnaavat. Tämä lause on mielestäni niin totta. Ei ole kovin vakuuttavaa kertoa lapselle vihannesten syönnin tai liikunnan hyödyistä, jos itse mättää suuhunsa pelkkää mäkkiruokaa ja ainut harrastama liikuntamuoto on penkkiurheilu. Amelien eskarin vanhempainillassa puhuttiin myös siitä, kuinka tärkeää vanhempien on harrastaa yhdessä lasten kanssa ja olen niin samaa mieltä. Perheemme parhaimmat yhteiset hetket ovat niitä hetkiä kun teemme asioita yhdessä. Olimmepa me sitten uimassa tai harjottelimme takapihallamme päälläseisontaa yhdessä, nuo hetket ovat kultaa. On myös aivan mieletöntä opetella ja oppia yhdessä lasten kanssa asioita. Elokuvien katselukin on jees joskus, mutta siitä ei ikinä saa samoja fiiliksiä, kun oppiessasi jotain uutta yhdessä oman lapsen kanssa. Amelie opetteli Domin kanssa viime kesänä yhdessä kärrynpyörää ja loppukesästä söimme isot jäätelöt sen kunniaksi, että Amelie 6.v sekä Dom 29.v olivat kummatkin oppineet sen satojen ellei tuhansien pilalle menneiden yritysten jälkeen. Estellan kanssa puolestaan teimme raskausjoogaa loppuraskaudessani ja nauroimme yhdessä, kuinka näppärästi Estella teki kaikki liikkeet ja kuinka kömpelö minä olin. Nyt olemme harjoitelleet yhdessä Amelien jumpan joulujuhlaa varten ja Estellakin osaa jo koko koreografian ulkoa. Nämä ovat varmasti niitä juttuja, mitä vanhanakin muistelen. Kotona temppuillessa käytämme aina paksua jumppamattoa turvallisuussyistä. Tämä jumppamatto on saatu yhteistyössä MoiMiniltä. Nyt sain etuoikeuden jakaa myös teille alekoodin “fitfunfamily”, millä saatte -10% alennusta heidän verkkokaupastaan. Koodilla saatte alennusta kaikista muista tuotteista paitsi Banwood ja Lillagunga- merkin tuotteita.

LUE MYÖS

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Jos haluat kokea olevasi maailman surkein lastenkasvattaja, niin heitä vaikka ajatuksiasi kasvattamisesta äitien keskustelupalstalle. Sillä ei juurikaan ole väliä, mitä kirjoitat, nimittäin saat anyway varmasti hyvän kasan ilkeitä kommentteja ja voit syyllistää itseäsi loppuviikon, kuinka et ole tehnyt mitään oikein. Jos et imetä vauvaasi, niin olet itsekäs (vaikka se johtuisi ihan puhtaasti sinusta riippumattomista asioista). Jos imetät vauvaasi, niin tulit ainoastaan leuhkimaan asiasta julkisesti tehdäksesi itsestäsi paremman äidin. Jos kannatat perhepetiä, niin unissasi käännyt kuitenkin hänen päälleen. Jos vauva nukkuu omassa sängyssään, et vastaa vauvan tarpeisiin ja vauva kokee olonsa hylätyksi. Mikäli synnytit sektiolla, et synnyttänyt ollenkaan. Mikäli synnytytit kivunlievityksen kanssa, niin et tiedä mitään synnytyksestä. Mikäli synnytit luomusti, niin pidä se omana tietonasi tai olet taas se ylpeilevä äiti, joka kerää timantteja kruunuunsa. Jos kerrot väsymyksestäsi, niin sinulta kysytään. miksi ikinä hankit lapsia, koska lapset voivat valvottaa. Jos taas lapsesi nukkuvat öisin kellonympäri, niin jälleen kerran pidä se omana tietonasi, kukaan ei halua kuulla sitä. Aloittaja tullaan luultavasti haukkumaan lastenkasvatustaidoistaan tai jos ei tulla, niin kommentit voidaan ainakin hyvällä väärinymmärryksellä ymmärtää niin. Sinun normaali kommenttisi voidaan aina tulkita ilkeilyksi, syyllistämiseksi tai leuhkimiseksi, vaikka olisit kuinka ystävällisesti kommentin lämpimin ajatuksin kirjoittanut.Siellä vallitsee aivan järkyttävä syyllistämisen sekä syyllistymisen kulttuuri. Äitiys on täynnä tunteita ylitsevuotavasta rakkaudesta jopa niihin ärsyyntymisen tunteisiin. Omat lapset ovat jotain niin äärettömän rakasta, tärkeää ja valloittavaa, mutta usko tai älä, joskus jopa äitiä saattaa ärsyttää. Varmasti (melkein) jokainen äiti haluaa lapsilleen vain parasta. Ehkä juuri siitä syystä me äidit syyllistymme helposti, eikä sitä yhtään helpota se, että sinua syyllistetään. Mikäli ei omaa hyvää itsetuntoa ja kovaa kuorta, niin en suosittele ensimmäisenä hakemaan apua tai tukea keskustelupalstoilta, missä kirjoittelee sadat äidit. Ymmärryksen ja myötätunnon sijaan saatat saada osaksi vain syyllistämistä ja haukkuja.Olen jo kauemmin miettinyt, että mistä tämä johtuu. Useimmiten ilkeilyn takana saattaa olla oma pahaolo, mitä puretaan muihin. Joskus kirjoituksen saattaa lukija tulkita väärin. Siinä, missä toisen tekstissä joka toinen merkki on hymynaama-emoji, niin toisen tekstissä saattaa olla hymynaamojen sijalla huutomerkkejä ilman sen kummempaa miettimistä, mitä ne merkit voivat lukijalle viestittää. Meillä jokaisella on erilainen tapa kirjoittaa ja tulkita tekstejä. Aina kyseessä ei ole kirjoittajan tahto tuomita tai syyllistää, vaan joskus toinen voi kertoa erilaisesta tavastaan toimia ihan hyvää hyvyyttään. Itse kerron mielelläni meidän vauvan rytmittämisestä, koska meidän perheessä se on ollut aivan mielettömän hyvä juttu. Haluan kertoa siitä, jos siitä on myös muille apua, en kertoakseni sen olevan ainoa oikea tapa toimia. Toinen ihminen saattaa kuitenkin tulkita tekstini väärin, vaikka niin ei missään nimessä ollut tarkoitukseni.Joskus oma toimintapa nähdään oikeana ja toisen vääränä, vaikka oikeasti usein kyseessä on kaksi oikeaa, mutta erilaista tapaa toimia. Itse en ole lapsentahtisuuden (täältä voit lukea, miksi loimme vauvallemme rytmin) kannattaja, mutta se ei silti missään nimessä ole väärä tapa toimia, vaan täysin yhtä oikea toimintapa kuin minun toimintapani. On paljon yhtä oikeita tapoja toimia, vaikka ne olisivatkin päinvastaiset. Aina ei ole oikeaa ja väärää, on erilaisia tapoja ja hyvä niin, sillä myös kaikki perheet ovat erilaisia. Tietenkin on olemassa myös niitä ääripää asioita, mitkä ovat ehdottomasti vääriä eikä ainoastaan erilainen tapa toimia ja niihin tilanteisiin tietenkin tulee myös ulkopuolisten puuttua, eikä vain antaa lasten kärsiä. Mutta on myös hyvä muistaa, että useimmiten kyseessä on kuitenkin kaksi yhtä oikeaa, mutta erilaista tapaa.

Tästä tullaankin siihen, että aina ei kyse ole ollenkaan toisen äidin syyllistämisestä (vaikka tätäkin äitipalstoilla on…paljon). Kuinka usein sitä itsekin syyllistyn asiasta ilman, että kukaan syyllisti minua. Kuinka usein koen toisen ihmisen hyökkäävän minua kohti, vaikka hän ainoastaan ehkä halusi tietää enemmän, miksi teen niinkuin teen. Äitiys on niin herkkä aihe puhua. Äitiys on jotain niin tärkeää, koska se millainen äiti minä olen kohdistuu suoraan lapsiini. Siksi ehkä pienetkin asiat saattavat sattua syvälle ja juuri tästä syystä meidän äitien pitäisi olla varovaisia miten toisillemme puhumme. Olemmeko toistemme tukena vai syyllistämmekö toisiamme tunteaksemme itsemme paremmiksi. On myös itse hyvä muistaa ettei syyllisty kaikesta, toisen kertoessaan erilaisesta tavastaan toimia, nimittäin ei ole vain oikeaa ja väärää tapaa. Olisi niin hienoa, että me äidit lopettaisimme kaiken toistemme syyllistämisen, mutta yhtä suuren ongelman näen olevan meidän äitien itsemme syyllistämisen. Ehkä äiti-palstat eivät ole ihan niin pahoja, mitä niistä puhutaan. Ehkä osan me äidit vain koemme liian raskaasti ja syyllistymme, koska luulimme toisen syyllistävän meitä.

LUE MYÖS

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM