Oudosti näyttää menevän ihan loppuun asti. Ensin pikkuneiti pelästyttää vanhempansa säännöllisillä supistuksilla jo viikolla 34 ja hoitohenkilökunta sairaalassa antaa kortisonit vauvan keuhkoja kypsyttämään. Täysiaikaiseksi tultuaan muuttuivat supistukset säännöllisiksi, vaan saaneet aikaiseksi aivan liian vähän, jos yhtään mitään.Maanantaina lähdimme sairaalalle supistusten ollessa säännöllisiä ja mielessäni elättelin toiveita, että parissa tunnissa kaikki olisi ohi niinkuin edellisellä kerralla. Taisin jopa sanoa ääneenkin, että jos vauva syntyisi kahden aikaan, niin viiden aikaan Dom voisi hakea jo isosisarukset pikkutyyppiä moikkaamaan. Vaan ei hommat menneet ihan niin. Käyrille piirtyi heti säännöllisiä supistuksia ja kätilökin puhui siihen malliin, että synnyttämään tultiin, kunnes teki sisätutkimuksen ja totesi säänöllisistä supistuksista huolimatta edistystä olleen ihan minimaalisen olemattomasti. Lähdimme Domin kanssa kävelylle meikä sairaalavaatteissa Adidas Superstarit jalassa voimistaaksemme supistuksiani ja ainakin onnistuimme tihentämään niitä siihen malliin, että väliä supistuksilla oli vain reilusti alle minuutin, välillä ei lähes ollenkaan. Palasimme takaisin synnärille ja meidät siirrettiin tihentyneiden supistusten takia suoraan synnytyssaliin. Se todellakin valoi uskoa, että meillä saattaa pian olla sylissä pieni käärö vaan toisin kävi.Käyrillä ollessani huoneeseen pamahti myös lääkäri, joka oli hieman huolissaan käyrälle piirtyneistä liian tiheistä supistuksista. Tähän asti olen pitänyt tiheitä supistuksia vain positiivisena asiana, mutta nyt tiedän, että sekään ei ole hyvä. Kivusta huolimatta hommat eivät pakosti edisty, niinkuin edellisillä kerroilla. Lääkärin mukaan kroppani saattoi olla niin väsynyt jatkuvasta supistelusta, ettei jaksanut enää edistää synnytystä. Hän siis ehdotti, että saisin vahvempaa kipulääkettä tai menisin kylpyyn ja kokeilisin, jos kroppa rentoutuisi siellä. Kipulääkettä en halunnut ja kylpy ei juurikaan auttanut supistuksiin. Tässä vaiheessa sanoin Domille, että mikäli kylvyn jälkeen edistystä ei ole tapahtunut, niin minä haluan kotiin. Nousin kylvystä ja kätilö tsekkasi tilanteen sekä totesi ettei edistystä juurikaan ollut tapahtunut. Pyysin päästä takaisin kotiin ja he sanoivat, että se saattaa olla jopa hyvä juttu. Usein kotona sitä pystyy olemaan rennommin kuin sairaalassa. Pakkasimme siis kamamme ja suljimme synnytyssalin oven perässämme ilman, että sylissämme oli vauvaa. Eihän sen niin pitänyt mennä. Synnytyssaliinhan siirretään äiti siinä vaiheessa, kun vauva alkaa osoittamaan merkkejä ulostautumisestaan. Ei synnytyssalista enää kuulu lähteä pois ilman vauvaa.Valehtelisin, jos väittäisin ettei minulla ollut maanantai iltana hieman pettynyt fiilis. Tytöt olivat olleet koko päivän hoidossa odottaen kovasti pikkusisaruksensa syntymää, mutta heidän äitinsä kroppa ei nyt yksinkertaisesti toiminut niin millään supistuksista huolimatta. Tulimme kotiin ja Dom tsemppasi minua parhaansa mukaan sekä valoi uskoa, että kyllä se vauva vielä ulos tulee. Tytöt olivat vielä yön vanhemmillamme, koska olimme aivan varmoja, että palaisimme yön aikana sairaalalle synnyttämään. Vaan ei palattu. Tässä sitä kirjotetaan blogipostausta yhtenä kappaleena ja odotetaan, koska vauva saadaan syliin.Supistukset onneksi ovat tauonneet kumpanakin yönä muutamaksi tunniksi, että olen saanut nukuttua. Edelleen suurimmaksi osaksi supistuksia kuitenkin tulee n.5-10min välein ja valehtelisin, jos väittäisin, ettei kroppani ala olemaan jo hieman väsynyt. Nyt yritämme kuitenkin parhaamme mukaan palata normaaliin arkeen ja asennoitua siihen, että vauva syntyy ehkä vasta parinkin viikon päästä. Tällä hetkellä olen epäsosiaalisuuden multihuipentuma väsymyksen, kivun ja jopa lievän ärsytyksen takia. Yritän kuitenkin päivitellä väliaikatietoja blogiin sekä Instagramiimme säännöllisestä.

Ps. Meidän InstaStorysta löytyy myös kuva, millainen vauva salissa kuitenkin saatiin aikaiseksi. Onneksi mulla on mies, joka jaksaa tsempata ja saa mut nauramaan, vaikka olin ihan rikki!

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Meiltä on monesti kysytty lasten asupostausta ja nyt vihdoin päätin sellaisen pyynnöstänne toteuttaa. Syksyn tultua ja tyttöjen kasvettua hurjasti pituutta on myös vaatekaappi mennyt hieman uusiksi. Vaatteiden suhteen olen silti jo pitkään arvostanut samoja asioita, eikä tilanne ole muuttunut tänä syksynäkään. Lastenvaatteissa pidän äärimmäisen tärkeänä kestävyyttä, mukavuutta, materiaalia mistä vaatteet ovat tehty ja tietenkin ulkonäön tulisi myös miellyttää silmää. Ostan mielelläni lähellä tuotettuja vaatteita tietäen, ettei vaatteiden valmistuksessa käytetä esimerkiksi esikoiseni ikäisiä lapsia ilmaisena työvoimana. Viime syksynä ostin ensimmäistä kertaa muutamia Metsolan vaatteita tyttöjen kaappiin ja olin niihin todella tyytyväinen. Vaatteet ovat valmistettu laadukkaista materiaaleista (ökötex-standard) ja ne tuotetaan lähituotantona EU:n alueella. Suurin osa heidän tuotteistaan on valmistettu luomupuuvillasta. Vaatteet ovat kestäneet puissa kiipeilyn, maassa konttaamisen sekä jatkuvan pesemisen. Värit ovat pysyneet kirkkaina ja käyttäjät ovat olleet myös tyytyväisiä vaatteiden mukavuuteen. Käyttökokemukset ovat vain ja ainoastaan positiivisia!Tänä syksynä kysyimme Metsolaa tekemään kanssamme yhteistyötä, sillä meillä oli heidän tuotteistaan jo valmiiksi hyviä kokemuksia ja on ilo suositella laadukkaita lastenvaatemerkkejä myös muille vanhemmille. Saimme Metsolalta tytöille aivan mielettömän kauniita syysvaatteita, missä on ihania yksityiskohtia. Amelien tunikasta löytyi sivuista taskut ja Estellan mekon olkaimet olivat myös aivan täydelliset. Heidän valikoimistaan löytyy hyvin toisiinsa mätsääviä tuotteita, mitä voi yhdistellä mielensä mukaa. Tykkään kovasti Metsolan tuotteiden ulkonäöstä ja näistä tulee varmasti tyttöjen yhdet luottovaatteet ihan jo senkin takia, että nämä ovat mukavat päällä ja kestävät jatkuvaa pesemistä. Kaapeistamme tulee varmasti jatkossakin löytymään Metsolan tuotteita!

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

 

“Nyt se syntyy”- ohjelmasta on tullut meidän joka iltainen yhteinen ajanviete, mitä ollaan jo ensimmäinen kausi katsottu kokonaan. Ohjelma preppaa isejä synnytykseen ja välillä kauhusta kankeana katsotaan Domin kanssa minkälaisia tulevia isejä sarjaan onkaan valittu. Joka toisella sarjaan valitulla tuntuu olevan halu luistaa koko synnytyksestä, mutta lopuksi he ovatkin tukemassa puolisojaan ihan superhyvin. On ollut mielenkiintoista nähdä kuinka Briteissä tuntuu tapana olla luomusynnytys ja vain harva heistä on valinnut kivunlievitykseksi lääkkeellisen vaihtoehdon. Olemme kumpikin Domin kanssa oppineet uusia juttuja sarjasta ja lähes jokainen kätilö korostaa ainakin hengityksen tärkeyttä. Dom on luvannut parhaansa mukaan synnytyksessä muistuttaa minua hengittämään ja itsekin yritän pitää kivuista huolimatta tämän asian mielessäni. Ensisynnyttäjälle en kuitenkaan suosittele sarjan katsomista, koska jokainen synnytys on erilainen ja sarjassa on tietenkin kuvattu juuri niitä rankimpia hetkiä, kun nainen huutaa henkihieverissä. Itse en olisi ensisynnyttäjänä halunnut nähdä yhtään horror-synnytystä tai kuulla yhtään kauhutarinaa synnytyksestä, joten siksi suosittelen esikoista odottavien jättämään tämän sarjan katsominen välistä.“Nyt se syntyy”- ohjelmaa lähemmäs synnytystä emme vielä ole päässeet. Pikkuneiti asustelee siis edelleen tyytyväisenä vatsassani aiheuttaen kyllä jatkuvia supistuksia, mutta ei voimistuvia tai tiheneviä. Supistukset kyllä pitävät mukavasti hereillä, pistävät pysähtymään arjessa ja luovat turhia toiveita, että ehkä pian pääsisi tositoimiin. Perjantaina heitimme Domin kanssa läpällä, että sunnuntai-maanantai- välisenä yönä olisi sopiva hetki pikkubeben syntyä. Mitään veikkauksia ei koskaan pitäisi sanoa ääneen, koska silloin pieni toivonkipinä herää, että ehkä tänä yönä todella voisimme tavata pikkutyyppimme. Paistaako tekstistäni läpi, että todellakin olen malttamaton ja haluaisin jo synnyttämään. Oloni tuntuu kuin sotanorsulta ja jatkuvien supistelujen keskellä en ole mikään maailman pitkähermoisin ihminen. Yöt ovat katkonaisia ja mikään nukkumisasento ei enää tunnu hyvältä. Enkä suinkaan ole ainut perheessämme, joka jo odottaisi pikkutyttömme tapaamista ja uuden arjen opettelua. Muistan nämä täysin samat fiilikset myös edellisissä loppuraskauksissa, joten kai tämä kuuluu tähän loppuvaiheeseen. Toisaalta tämä on hyvä hetki oppia kärsivällisyyttä sekä suunnittelemattomuuden hyväksymistä. En yksinkertaisesti voi tietää syntyykö vauva huomenna vai kolmen viikon päästä. Voin kokeilla kaikki keinot kolmesta S:stä lähtien, mutta uskon niiden käynnistävän yhtä paljon synnytystä kuin suklaan syömisen. Nyt on siis hyvä aika opetella kestämään epätietoisuutta ja haastaa omaa kärsivällisyyttään sekä muistuttaa itseäni, kuinka superkiitollinen itse asiassa olen, että vauva on saanut olla vatsassani kasvamassa näin kauan. En vain ymmärrä miten ensimmäiset 35 viikkoa sujahtivat ohitse kuin vahingossa ja viimeiset 2 viikkoa tuntuvat lähes ikuisuudelta. Meiltä on myös kysytty, missä ilmoitamme ensimmäisenä vauvan syntymästä. Luultavasti blogiin tulee melko pian, joku ilmotus bebestä sekä myös Instagramiin. En kuitenkaan osaa sanoa, mistä vauvan syntymästä voi lukea ensimmäisenä. Vauvan nimi julkaistaan myös melko pian ellei heti vauvan synnyttyä. Emme siis pidä nimeä salassa “nimiäisiin” asti.

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Meille muodostui viime syksynä Amelien päiväkodin päätyttyä tytöille yhteinen tapa, mikä taas tänä syksynä tyttöjen pyynnöstä eskarin aloituksen jälkeen otettiin käyttöön. Nimittäin siskoshetki. Tytöillähän tuntuu olevan siskoshetkeä koko päivän, koska he leikkivät yhdessä todella paljon, mutta sen lisäksi heti Amelien tultua kotiin on heillä kahdenkeskinen siskoshetki eli välipalahetki.Siskoshetki on vain heidän kesken vietetty hetki välillä sohvalla, välillä sängyllämme tai välillä heidän tiipii-teltassaan. Tytöt saavat useimmiten itse vaikuttaa, mitä siskoshetkellä syövät ja yleensä tämä pikkuvälppäri koostuu hedelmistä, marjoista tai smoothiesta. Tällä kerralla tytöt olivat toivoneet croisantteja ja yllärinä välipalalautaselta löytyis myös suklaapatukat arjen alkamisen kunniaksi. Siskoshetkestä on tullut todella tärkeä juttu tytöille ja sitä ei helposti missata. Se on hetki, missä tytöt keskustelevat keskenään päivän tapahtumista herkkujen äärellä. On ollut ihana huomata kuinka paljon heidän keskustelunsa ovat kehittyneet tyttöjen kasvaessa ja nykyään pienempikin on äänessä kertoen päivästään ja kovasta ikävästään, kun sisko oli muutaman tunnin poissa. Toivottavasti tytöt jatkavat siskoshetkeään vielä pitkään.Pari päivää sitten siskoshetki vietettiin yöpuvuissa tyttöjen toiveesta. Saimme muutama päivä takaisin aivan ihanan postilähetyksen Minimodaagencylta, nimittäin Snork Copenhagenin pehmeät luomupuuvillasta valmistetut pyjamat tytöille. Amelie ja Estella halusivat heti keskellä päivää pukea yöpuvut päällensä ja nauttia ne päällä siskoshetkestä. Enkä yhtään ihmettele miksi, olivathan pyjamat aivan ihanan näköiset sekä tuntuiset. Ja suuri plussa oli tietenkin myös se, että siskoksilla oli sama kuosi yöpuvuissa, vaikka erilaiset pyjamat olivatkin. Yöpukujen kanssa tulivat myös samasta kankaasta tehdyt hiusdonitsit sekä pyjamaan sopivat sukat. Nyt on tytöillä kunnon outfitit yöksi 🙂Snork on tanskalainen yritys, joka valmistaa aivan ihania 100% luomupuuvillasta tehtyjä yöpukuja lapsille. Heidän suuri intohimonsa on tehdä laadukkaita ja pitkäikäisiä vaatteita, mistä tykkäävät niin lapset kuin vanhemmatkin. Ja pakko sanoa, että tässä he ovat onnistuneet mielestäni erittäin hyvin. Meillä ainakin heidän tuotteistaan tykkäsi niin lapset kuin aikuisetkin!

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Miten valmistautua vauvan tuloon?

Lasketunajan lähestyessä ja kahden väärän hälytyksen johdosta ollaan pikkuhiljaa yritetty laittaa kaikki valmiiksi vauvaa varten. Kolmannen kohdalla sitä jo hieman ainakin luulee tietävänsä, miten valmistautua vauvan tuloon ja mitä asioita haluaa saada tehtyä ennen synnytystä. Jatkuuhan se elämä vauvan saapumisen jälkeenkin ja kaikkia hommia ei tarvitse tehdä ennen vauvan syntymää. Kolmannen lapsen kohdalla ei edes olisi mahdollista viettää päivä- tai viikkotolkulla vauvakuplassa, vaan arkeen palataan varmasti heti vauvan syntymän jälkeen. Mitä myös kahdella edellisellä kerralla on opittu, niin vauva ihan oikeasti ei välitä siitä, onko ne suihkuhuoneen kaakelien välit jynsätty puhtaaksi vai ei. Sen sijaan minulle on tärkeää, että koti on kuitenkin puhdas ja siisti tuodessamme pikkuneidin ensimmäistä kertaa kotiinsa. Dom on kyllä vakuuttanut, että vaikka synnärille lähtiessä kämppämme olisi kuin pommin jäljiltä, niin hän siivoisi sen ennen kotiutumistamme. En kuitenkaan halua, että vauvan syntymän jälkeen Dominkaan tarvitsisi siivota kotiamme lattiasta kattoon, vaan hän voisi mahdollisimman paljon olla minun ja vauvan sekä isosisarusten kanssa ilman siivoustressiä. Yksi tärkeä asia, miten valmistautua vauvan tuloon on siis mielestäni kodin siivoaminen. Lapsiperheessä toki kodin saa siivota about kymmenen kertaa päivässä, mikäli haluaisi sen olevan kokoajan siisti.Tyhjennä pyykkikori. Vauvan saapuessa maailmaan se on ainakin aina meillä tuplannut pyykkimäärän. Pienestä koostaan huolimatta vauvat voivat saada yllättävän paljon pyykkiä aikaiseksi päivän aikana. On siis mukava aloittaa täyttämään tyhjiä pyykkikoreja, sen sijaan, että pyykkikorit pursuavat lattialle jo ennen uuden tulokkaan pyykkiä. Kolmas asia on ollut ruokien tekeminen pakkaseen. Viime kerralla huomasin, kuinka ihanaa oli ottaa pakkasesta valmista ruokaa. Ensimmäisinä päivinä ei tarvinnut kenenkään miettiä ruoan laittoa, vaan keskityimme uuden arjen opettelemiseen ja pikkuvauvaan tutustumiseen. Tällä hetkellä pakastimesta löytyy ruokia runsaaksi viikoksi ja yritän päivittäin saada pakastimeen lisää täytettä. Ainoa ongelma on, että pakastimemme on melko täynnä marjoja ja hilloja, joten määräänsä enempää ruokia sinne ei mahdu. Suosittelen ehdottomasti jokaista raskaana olevaa valmistamaan ruokia pakastimeen, koska se vaan helpottaa arkea niin paljon.

Neljäntenä on vauvatavaroiden valmiiksi laittaminen. Pieni nyyttihän ei vielä kovin paljoa heti tarvitse ja tavaroista on turha stressata. Ne mitä puuttuu voi ostaa kaupasta myöhemminkin. Meillä on vauvan vaatteet sekä harsot pesty ja odottavat käyttäjäänsä. Myös vaipat ovat ostettu valmiiksi ja liivinsuojuksia löytyy myös paripakettia. Vielä pitäisi kaupasta käydä ostamassa pikkutumput, ettei kaveri raavi kasvojansa ensimmäisinä päivinä. Vaunut pitäisi myös vielä koota, mutta sen ehtii tekemään myös vauvan jo synnyttyä. Pinnasänky on onneksi jo valmis vastaanottamaan pienen tuhisijaan nukkumaan. Olen aika rennolla meiningillä tavarahankintojen suhteen ja olemme todenneet Domin kanssa, että ne mitä puuttuu, niin haetaan sitten kaupasta.Ajattelimme vielä käydä Domin kanssa kaksin treffeillä, koska vauvan syntyessä emme ihan kahdestaan lähde mihinkään hetkeen. Olisi siis mukava vielä joku ilta tyttöjen jo mentyä nukkumaan lähteä istumaan iltaa kahdestaan ja keskittyä vain toisiimme. Olemme myös yrittäneet antaa huomiota tytöille oikein extra paljon ja valmistaa heitä tulevan pikkusiskon syntymään.Viimiset raskauskuvat. Edellisillä kerroilla en juurikaan ole ikuistanut vatsaani ja se on jälkikäteen ehkä hieman harmittanut. Nyt olisi kiva vertailla, kuinka valtavat vatsat edellisillä kerroilla minulla oli. Tällä kertaa Dom on pitänyt huolen, että raskaudesta on tullut otettua kuvia ja joka viikko otamme ne ehkä ” viimeiset raskauskuvat”.

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

  1. Kesän paras on ihan ehdottomasti oma perhe. Tänä kesänä on tullut vietettyä laatuaikaa ihan superpaljon perheen kanssa ja se on ehdottomasti ollut tämän kesän paras asia. Oli ihanaa viettää näin paljon aikaa perheen kesken ennen syksyn arjen alkamista. Ei tehty mitään isoja kalliita reissuja, vaan sitäkin enemmän nautittu niistä arkisista asioista.
  2. Yyteri. Pakkohan tämä oli tähän listaan kirjoittaa, koska siellä me ollaan vietetty meidän kesäpäivistä about 99,9%. Aamulla tehty eväät messiin ja heti lounaan jälkeen ennen puolta päivää suunnattu nokkamme kohti Yyteriä. Siellä onkin hurahtanut joka päivä vähintään viisi tuntia uiden, syöden ja vaan nauttien kauniista ilmasta sekä hyvästä seurasta.
  3. Impilä. Aiemminkin kirjoitin postauksen, kuinka toivottavasti vielä vanhanakin voin istuskella Impilän laiturilla katsellen auringonlaskua ja jälkikasvuani. Lähes joka päivä Yyterin jälkeen olemme suunanneet automme kohti Impilää ja menneet sinne jatkoille nauttimaan auringosta, uimisesta, lampaista ja toisistamme.
  4. Yöuinnit. Meillä eletään normaalisti todella rutinoitua elämää ja mennään aina aikaisin nukkumaan. Kesällä olemme kuitenkin tehneet muutaman kerran poikkeuksen ja antaneet myös tyttöjen valvoa myöhään ja käydä uimassa auringon laskiessa. Onhan ne hienoja muistoja lapsille, että he ovat saaneet valvoa “yöhön asti” ja katsoa, kuinka aurinko painuu alas ja taivas tulee siniseksi. Uiminenkaan ei ole ollut iltaisin ongelma, koska vielä myöhään illallakin on lämpötila ollut runsaasti hellerajan yläpuolella.
  5. Muurikkaletut. Tarvitseeko tästä edes sanoa muuta? Omalla mökillä iskän paistamat muurikkaletut ovat maailman herkullisimpia hillon ja kermavaahdon kera. Mun painonnousuhan johtuu siis vain ja ainoastaan tästä raskaudesta eikä muurikkaletuista, heh.
  6. Iltajuoksut. Dom ja Amelie aloittivat pari vuotta sitten vahingossa uuden kesätavan perheessämme, nimittäin iltajuoksut. Matka tuntuu pidentyvän sitä mukaa, kun Amelie kasvaa. Juoksuskabat otetaan vasta illalla koko perheen voimin jo iltapalan syötyä. Dom ja Amelie juoksee meidän tontin ympäri 6-10 kertaa riippuen päivästä ja minä ja Estella juostaan 1-3 kertaa riippuen päivästä. Estella muistaa kyllä joka päivä kertoa, että autolla hän olisi nopeampi.
  7. Marjat. Meidän perhe rakastaa marjoja ja varsinkin, jos ne voidaan poimia omasta pihasta tai oman mökin pihasta. Maistuuhan ne tuoreina vasta poimittuina niin paljon paremmilta kuin pakastemarjat talvella.
  8. Lampaat. Jos tytöiltä kysytään, niin omat lampaat ovat varmasti kesän yksi kohokohdista. Ei tarvitse lähteä maalle katsomaan lampaita, kun omat pässit löytyy mökiltä. Tämän vuoden pässit ovat olleet vieläpä todella kesyjä ja ne ovat aina tulleet heti paijattavaksi, kun tytöt ovat saapuneet paikalle.
  9. Extended family. Löytyykö tälle suomalaista sanaa? No joka tapauksessa meidän perheet on ihan huippuja <3
  10. Lämpimät illat. Suomessa harvoin iltaisin on lämmin, mutta tänä kesänä poikkeus on tapahtunut lähes jokainen ilta. Illat ovat olleet oikeasti lämpimiä ja todellakin ollaan niin Domin kuin koko perheen kanssa nautittu lämpimistä illoista. Dom ja Amelie ovat harjoitelleet päällä seisontaa, Estella on tehnyt kanssani hiekkakakkuja ja kenelläkään ei ollut kiire mihinkään.
  11. Ystävät. Ollaan aika onnekkaita, että meidän ystävät on sellaisia, jotka tykkää kovasti myös meidän lapsista ja meidän lapset heistä. On ollut ihan parasta viettää kesäpäiviä ystävien kanssa.

Meidän kesä on sisältänyt paljon myös muita ihan uskomattoman ihania hetkiä, mutta nämä on niitä arkisia parhaita juttuja. Miettiessäni meidän kesää on ne arkiset asiat olleet juuri niitä parhaita asioita. Arkisista asioista on koostunut ihan huippu kesä, mikä ei todellakaan ole vielä loppu!

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Laskettuaika lähestyy hurjaa vauhtia ja vauva voi syntyä hetkellä minä hyvänsä tai antaa odotuttaa itseään vielä muutaman viikonkin. Onhan tämä jännää aikaa, kun ei tiedä koska pikkutyyppi tulee muuttamaan arkeamme ja kuinka kaikki sitten sujuu. Vauva muuttaa perheen arkea varmasti aina, mutta sitä on vaikea sanoa, että miten. Viime kerralla olimme varautuneet pahimpaan. Olimme varautuneet Amelien mustasukkaisuuteen, yöunien puuttumiseen, koliikkivauvaan ja parisuhteen kaikkiin mahdollisiin ongelmiin. Kaikki menikin loppujen lopuksi niin paljon paremmin kuin osasimme edes kuvitella. Ihan turhaan olin murehtinut monet illat, miten kaikki tulisi sujumaan. Amelie oli vain innoissaan uudesta siskostaan, Estella alkoi nukkumaan jo parin kuukauden iässä kellon ympäri öisin, Estella on aina osannut näyttää ärsytyksensä, mutta mistään koliikista ei ollut koskaan tietoakaan. Mitä parisuhteeseen tulee, niin sekin on mennyt vain parempaan suuntaan kokoajan. Dom oli juuri sellainen isä Estellalle kuin hän on aina ollut Ameliellekin, läsnäoleva, osallistuva ja rakastava. Ei elämästä tullutkaan superrankkaa, vaan päinvastoin.Saadessamme Estellan olimme tunteneet Domin kanssa vasta alle vuoden, joten tottakai sitä pyöritteli päässään kaikkia mahdollisia ajatuksia. Mitä, jos Domille riittää lapsiperhearki ja hän lähteekin takaisin kotimaahansa Itävaltaan. Mitä, jos hän ei olekaan sellainen kuin on antanut ymmärtää. Mitä, jos hän ei otakaan vastuuta Estellasta samoin kuin on ottanut Ameliesta. Pääni oli täynnä ajatuksia, mikä kaikki voisi mennä pieleen. Estellan synnyttyä huomasinkin, että kaikki olikin hyvin, todella hyvin. Tällä kerralla ajatusmaailmani ei ole yhtään niin sekaisin. Olemme tunteneet Domin kanssa toisemme kolme vuotta ja koko tämän ajan olen ollut todistamassa, kuinka hyvä isä ja puoliso hän on. Tottakai meilläkin on niitä huonoja päiviä ja kummatkin tulisen luonteen omaavina saamme kyllä kunnon riidatkin välillä pystyyn, mutta kaikesta huolimatta voin todeta meidän parisuhteen olevan hyvä. Huonojen päivien jälkeen osaamme istua alas ja jutella. Tiedämme kumpikin, että toinen rakastaa, vaikka jonain päivänä olisikin hyvin ärsyttävä ja itsekäs. Pääasia on, että me kumpikin osaamme pyytää sekä antaa anteeksi ja olla valmiita näkemään itsemme epätäydellisinä, joiden kEn siis osaa juurikaan olla huolissani pian muuttuvasta arjesta. Arki voi olla rankkaa, vauva voi valvottaa ja puolisokin voi välillä ärsyttää, mutta siitä huolimatta uskon siihen, että Domin kanssa saadaan homma pelittämään ja ollaan valmiita näkemään vaivaa sen eteen. Niin kauan, kun kummallakin on halu satsata meidän parisuhteeseen ja perheeseen, niin kaikki on mielestäni äärimmäisen hyvin. Olen Taivaan Isälle aivan äärimmäisen kiitollinen meidän perheestä. Olen aivan äärimmäisen kiitollinen Domista, jonka kanssa saan pyörittää tätä sirkusta välillä hyvin ja välillä heikommin. Välillä ollaan uusissa kasvatustilanteissa kummatkin ihan hukassa, mutta yhdessä asioista selvää ottamalla ja keskustelemalla ollaan mielestäni handlattu tää homma aika hyvin. Tasapainotetaan toisiamme hyvin ja ollaan mielestäni löydetty hyvä tyyli tehdä hommat meidän tavalla. En myöskään pelkää, että vauva-arki jäisi vain minun pyöritettäväkseni. Tiedän, että Dom ottaa vastuun myös kolmannesta tyttärestämme niinkuin kahdesta aikasemmastakin. Teemme tätä yhdessä. Eilen viimeksi Dom huomasi minun olevan väsynyt ja käski minut lepäämään, kun hän lähti tyttöjen kanssa ulkoilemaan. Välillä tilanne on toisinpäin. Tiedän, että kummatkin haluamme auttaa toisiamme, seistä toistemme rinnalla ja olla tiimi. Tämä on meillä pohjimmaisena ajatuksena, vaikka tottakai välillä on niitä päiviä, kun kummatkin ollaan vaan superitsekkäitä ja ärsyttäviä ja sitä miettii, että onko tossa toisessa mitään positiivsta. Toivottavasti osattais kuitenkin myös vauvan syntymän jälkeen nähdä meidät hyvänä tiiminä, eikä avioliittoamme taistelutantereena.

LUE MYÖS

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Mulla oli tänään synnytystapa-arvio äitiyspoliklinikalla, missä pikkubeibiä ultrattiin ja keskusteliin hieman synnytyksestä. Siitä huolimatta, että mulla on takana kaksi oppikirjan mukaan mennyttä alatiesynnytystä, niin tämä synnytys on alkanut jännittämään ihan hulluna. Tilannetta ei mitenkään auttanut parin viikon takaiset tapahtumat, kun beibi oli jo tuloillaan ja muistui mieleen miltä ne supistuskivut todella tuntuvat. Siis kyllähän ne nyt ihan oikeasti sattuvat melko paljonkin. Vaikka olisi synnyttänyt jo kymmenen lasta, niin silti sitä ei tiedä miten seuraava synnytys menee. Sujuuko kaikki hyvin vai onkohan tällä kertaa synnytys pikatoimituksen sijaan maratonkoettelemus, mikä päättyy sektioon. Mitä, jos lapsi syntyy kotiin, koska en ehdi sairaalaan?synnytystapa-arvioToisaalta ei pitäisi antaa ajatustakaan synnytykselle vielä, vaan mennä avoimin mielin sitten tositoimiin, kun sen aika on. Eihän sitä ikinä voi tietää, mitä tulemana pitää. Toisaalta taas monissa paikoissa kehotetaan valmistautumaan synnytykseen ja synnytystä verrataan maratooniin. Olipa kumpi tahansa tapa parempi, niin itse en ainakaan pysty poissulkemaan kaikkia synnytykseen liittyviä ajatuksia, vaan ne valtaavat aivokapasiteetistani jonkun verran tilaa halusin tai en. Yritän kuitenkin sen verran hallita ajatuksiani, että en alkaisi stressaamaan ja pelkäämään synnytystä. Yritän ajatella positiivisesti synnytykseen liittyen ja antaa negatiivisten ajatusten mennä mahdollisimman pian ohitse. synnytystapa-arvioSynnytystapa-arviossa tänään kaikki oli siis oikein hyvin. Vauva kasvaa hieman keskikäyrän alapuolella toisin kuin siskonsa aikoinaan, jotka ovat olleet aina juuri keskikäyrällä tai hieman keskikäyrän yläpuolella. Vauva liikkui ahkerasta ja ultraajalla oli kädet täynnä töitä saadakseen realistiset mitat pikkutyypistä. Tällä hetkellä painoa oli kaverilla 2,7kg ja painoarvio lasketulle päivälle oli hieman yli 3kg. Toki arviot ovat aina arvioita, että voihan kaveri ollakin suurempi, mutta tuskin meille kovin paljon yli neli kiloista on tulossa. Beibin pitäisi siis mahtua hyvin ulostautumaan, kun synnytyksen aika koittaa. synnytystapa-arvioItselleni jäi todella hyvät fiilikset synnytystapa-arviosta. Lääkäri ja kätilö olivat aivan ihania ja he keskustelivat kanssani kaikista peloistani ja stressin aiheistani. He loivat uskoa siihen, että kolmaskin synnytys voi mennä hyvin ja ei sitä kannata turhaa jännittää. Ultratessa lääkäri selitti jälleen kerran koko ajan, mitä näytöllä näkyi  ja kertoi kaikki mitat minulle. Tuntuu hyvältä tietää, että vauva ei ole suuren suuri, vaikka olenkin kerännyt tässä raskaudessa painoa enemmän kuin muilla kerroilla. Minulle jäi todella hyvä fiilis käynnistä ja mielelläni menen samaan paikkaan muutaman viikon sisällä synnyttämään. Edelleen kätilö minulle totesi, että laskettuunaikaan tämä vauva ei varmasti sisälläni ole, mutta saas nyt nähdä koska kaveri haluaa meitä tulla moikkaamaan. Jännää!

Farkkutakki* / House of Brandon Hame* / House of Brandon Kengät / Top Sport

LUE MYÖS

KUULUMISIA SYNNÄRILTÄ

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Monet varmastikin tietävät raskaana olevat naiset ja niiden mieliteot. Monet varmasti myös tietävät, että kaikki mieliteot raskaana eivät suinkaan johdu raskaudesta, vaikka se hyvä tekosyy onkin. Itsekin mielelläni syyttäisin raskautta armottomasta suklaahimostani tai iltaherkutteluista, mutta olen aivan varma, että kyseessä on ihan normaaleja mielitekoja, mitä olisi ilman raskauttakin. Toki, totta on, että jos en olisi raskaana, niin tuskin antaisin itselleni näin helposti lupaa herkutella, mutta ei ne mieliteot silti raskaudesta johdu. Eikä jokainen kertynyt kilokaan ole tullut raskaudesta, vaan kyllä olen nähnyt myös vaivaa niiden eteen! 🙂Raskaus on ainakin omalla kohdallani hieman rankkaa aikaa fyysisesti ja sen takia sitä antaa itselleen helposti luvan levätä ja samalla tietenkin herkutella. On kuitenkin ihan tervettä tiedostaa, että jokainen kertynyt kilo ei välttämättä ole tullut raskauden takia ja kroppani ei välttämättä ole “suklaapuutostilassa” aiheuttaen mieliteon, että tarvitsisin lisää suklaata. Raskausaikanakin tulee niitä ihan tavallisia mielitekoja, mitä tulee ilman raskauttakin. Kaikki mieliteot raskaudesta ei johdu jostain kropan puutostilasta, vaan osa esimerkiksi ihan perus sokerihimosta. En sano kuitenkaan, että herkuttelu ja ruoan kanssa rennommin ottaminen raskausaikana olisi jotenkin väärin.Itse olen ottanut hyvinkin rennosti nyt raskausaikana ja herkutellut, jos mieli on tehnyt enkä pidä sitä ollenkaan pahana asiana. Helteet ja alhainen verenpaine oli hieman huono yhdistelmä ja varsinkin lämpimien ilmojen aikaan oloni ollessa huono söin juuri sitä, mikä maistui. Saatoin aloittaa aamuni mehujäällä ja lopettaa muurikka lettuihin, eikä se varmasti ollut ravitsemuksellisesti paras tapa syödä näin raskausaikana, mutta tulipahan ainakin syötyä jotain. Nyt helteet ovat ohitse ja olokin hieman parantunut, niin olen yrittänyt edes hieman palata takaisin ruotuun. Toki edelleenkin syön lähes päivittäin edes pienen suklaapatukan, mutta muuten on arki palannut ruokavaliooni ja kebabit pikkuhiljaa vaihtuneet laadukkaampaan ruokaan. 

LUE MYÖS

KUULUMISIA SYNNÄRILTÄ

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Monet halusivat kuulla fiiliksiäni lähestyvästä synnytyksestä. Rehellisesti sanoen minun on hieman vaikea kirjoittaa tästä aiheesta, sillä en usko, että olen kunnolla ymmärtänyt, että meille tosiaan on tulossa kolmas tytär. Tai pikemminkin niin, että en tiedä miltä elämä kolmen lapsen kanssa tulee näyttämään. Näin ollen olen oikeastaan aika rauhallisissa tunnelmissa, vaikkakin todella innoissani siitä, että pääsen tapaamaan pikkuisemme ensimmäistä kertaa ja pitämään häntä sylissäni heti synnytyksen jälkeen. Ehkä olen tylsä, mutta yritän nähdä asiat järjellisestä näkökulmasta. Mielestäni siinä ei ole järkeä, että murehtisin tai jännittäisin etukäteen asioita, jotka voivat mennä pieleen, sillä nämä eivät ole asioita, joihin voisin itse vaikuttaa. Synnytykseen kuitenkin liittyy asioita, joihin voin vaikuttaa. Voin esimerkiksi huolehtia siitä, että olemme koko ajan auton lähettyvillä. Kummatkin aiemmista Josefinan synnytyksistä on ollut nopeasti ohi. Josefinan edellinen synnytys kesti alle kaksi tuntia, joten jos tämä synnytys menee saman kaavan mukaan, meidän ei kannata enää lähteä kolmen tunnin vaelluksille metsään tässä vaiheessa. Olen myös iloinen siitä, että Josefina saa synnyttää Porissa. Henkilökunta on mukavaa ja synnytyslaitos on moderni. Porin synnärillä on myös valmiudet tehdä keisarinleikkaus todella nopeasti, mikäli tilanne sen vaatisi. Tämä tekee olon turvallisemmaksi myös hätätapauksia ajatellen. Enimmäkseen olen Porissa synnyttämisestä iloinen siksi, että tiedän missä kaikki on ja että pääsemme kotoamme kymmenessä minuutissa synnärille. Joten olen pahoillani Turku, Tampere, Helsinki ja muut paikat, tässä kun ei ole mitään henkilökohtaista. Näemme sitten uudelleen taas synnytyksen jälkeen. Nämä ovat asioita, joihin voimme vaikuttaa ja jotka luovat turvallisuuden tunnetta.  Täytyy kyllä todeta, että mieltäni rauhoittaa eniten se, että Josefina on se, joka synnytyksen hoitaa. Tiedän, että Josefina hoitaa homman täydellisesti, aivan kuten kahden ensimmäisenkin synnytyksen kohdalla ja minä saan olla tukemassa häntä parhaani mukaan. Tiedän, että Edenan ja Linan reaktiot tulevat olemaan korvaamattomia, kun he näkevät vauvan ensimmäistä kertaa. En kyllä ole varma siitä, tuleeko Linan reaktio olemaan positiivinen.  Onneksi he kummatkin innokkaasti jo odottavat, että pääsevät ostamaan vauvalle unilelun ennen sairaalaan menoamme. Minä taas olen innoissani siitä, että nyt Linan (tunnetaan myös nimellä Josefina 2.0) jälkeen saatamme saada lapsen, joka näyttää vähän enemmän minulta. Edes ihan pikkuisen 🙂

Domin paita* / House of Brandon, kello* / Aarni Wood, Kengät* /House of Brandon

LUE MYÖS

KUULUMISIA SYNNÄRILTÄ

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

— English —-

So, people wanted to know about my feelings on this matter because of the (probably) soon starting labour. Honestly, it’s a bit hard for me to write about this since I think I still haven’t really realised that we’re getting a third daughter. Or, to put it better, what our life will be like with three kids. Therefore, I’m actually feeling quite calm at the moment, although, absolutely excited to see our little one for the first time and hold her in my arms right after her birth. Maybe I’m boring but I try to see all this mostly from a rational point of view. It just makes no sense for me to be nervous or anxious in advance about things that could go wrong, because these are things I can’t influence.

What I can influence is, for example, that the car is close at all times. Both of the previous labours were over quite quickly. Lina’s took less than two hours, so if this is the case this time too, we should not go for three-hour hikes in the forest anymore. I’m also really happy that Josefina can give birth in Pori. The staff is nice and the labour ward is really modern. They also can do  fast c-sections and therefore makes it feel safe for emergency cases also. Mostly, though, it’s just because I know the hospital, know where everything is located and know that we can get from our home to the hospital in 10 minutes.  So, sorry Turku, Tampere, Helsinki and other places, it’s nothing personal, but we’ll see you after the birth again. These are things we can plan and they bring a sense of security.

But, I have to say, that what makes me most confident about the delivery is that my wife Josefina is doing it. I know that Josefina will do perfect like she has done on the two previous times and I know that I will be there to support her the best I can. I know that it will be priceless to see how the bigger girls will react when they see their little sister the first time, though I’m not sure if Lina’s reaction will be a positive one XD. At least they are both already really excited to go and buy the baby her first stuffed animal for sleeping before we go to the hospital.

What I’m really excited about is if after Lina (also called Josefina 2.0) we get a kid who looks a bit more like me. At least a little bit 🙂