Tällä viikolla Suomessa vietetään imetysviikkoa, joten nyt jos joskus on hyvä aika avata vähän fiiliksiä imetystaipaleestamme pienimmän neitimme kanssa. Minulle on jokaisen lapsen kohdalla ollut selvää, että haluan ehdottomasti imettää ihan jo yksinkertaisesti sen faktan takia, että se on parasta ravintoa pienelle vauvalle. Imetys on kuitenkin jokaisen lapsen kohdalla yllättänyt minut. Ennen Amelien syntymää olin ainoastaan kuullut, kuinka luonnollista ja helppoa imetys on. No, ei todellakaan ollut. Ensimäisellä kertaa imetyksessä ei ollut mitään helppoa ja mietin miten niin luonnollinen voi olla muka niin vaikeaa. Ei riitä sormet ja varpaat yhteensä laskemaan monetko itkut tuli itkettyä. Tunsin olevani maailman epäonnistunein äiti, koska esikoiseni sai jo laitoksella lisämaitoa. Minä, lapseni äiti, en kyennyt ruokkimaan omaa jälkikasvuani. Huolimatta niistä muutamasta kymmenestä millistä korvikemaitoa, niin jo kolmen päivän iässä oli tyttäreni täysimetyksellä, mikä jatkui ensin täysimetyksenä 6kk ja sen jälkeen osittainimetyksenä vuoden ikään asti. Ensimmäiset kaksi viikkoa imetys tuntui vaikealta, kivuliaalta, hankalalta ja tottakai samalla myös ihanalta. Kahden viikon jälkeen pystyin allekirjoittamaan jo kaiken imetyksen helppoudesta, luonnollisuudesta ja edelleen kuinka ihanaa se oli. Alkukankeuksista huolimatta lähti siis ensimmäiselläkin kerralla imetys lopulta hyvin käyntiin.Toisella kerralla olin varautunut siihen, että ensimmäiset pari viikkoa voi olla hankalaa. Olin varautunut siihen, ettei vauva pakosti haltsaa imuotettaa yhtään sen enempää kuin minä imettämistä. Tiesin, että imetys sattuu aluksi aivan mielettömästi. Olin ottanut myös selvää, että vauva ei tarvitse ensimmäisinä päivinään maitoa kovinkaan paljoa, joten ei tarvitse huolestua, vaikka maitoa ei heti ensimmäisenä päivänä tule yli äyräiden… ei kuulukaan tulla. Luulin tietäväni siis mitä odottaa ja luulin kaiken olevan ensimmäiset pari viikkoa hankalaa. Toisin kävi. Heti synnytyksen jälkeen vauva alkoi imeä rintaa ilman ongelmia, eikä rintanikaan tulleet edes kipeiksi. Vauva söi ahkerasti ja maito nousi jo toisena päivänä synnytyksestä. Kaikki tuntui alusta asti aivan superhelpolta ja luonnolliselta.

Kolmannella kerralla ajattelin homman menevän jo lähes rutiinilla. Kunhan vauva vain syntyisi ajallaan ja hyvävointisena, niin ei imettämisessä voisi enää kolmannella kerralla tulla hankaluuksia. Ennen synnytystä sanoin myös kätilö-ystävälleni, että tuskinpa sitä enää mitään imetysohjausta tarvitsee kolmannen lapsen kanssa. Samalle kätilö-ystävälleni sitten soitin itku kurkussa ja kyselin apua imetyksen suhteen. Ei siis mennyt kolmas kerta ihan rutiinilla, vaikka niin kuvittelin.Sain vauvan rinnalleni jo heti synnytyssalissa, mutta hän syömisen sijaan katseli vain ympärilleen. Kysyin heti kätilöltä, että miksi vauva ei ala syömään, mutta kätilö käski minua olemaan stressaamatta asiasta. Myöhemmin hän tuli opastamaan vauvaa rinnalle ja auttoi imetyksessä. Minua hieman jopa nolotti, että kolmen lapsen äitinä, en osannut yksin alkaa imettämään vauvaani. Kätilön opastuksella vauva imi hetken rintaa, mutta lopetti sen jälkeen ja alkoi jälleen keskittymään ympärilleen katseluun. Osastolle päästessämme yritin jälleen tarjota vauvalle maitoa. Kun laitoin hänet rinnalle, niin hän ei yksinkertaisesti alkanut imemään. Seuraavana päivänä lääkäri totesi, että vauvan paino oli laskenut liikaa ja voisin yrittää imettää kerran, minkä jälkeen tehdään syöttöpunnitus (nähdään montako grammaa maitoa on uponnut). Mikäli vauva ei olisi saanut tarpeeksi maitoa, niin hänelle annettaisiin lisämaitoa. Syöttöpunnituksessa selvisi, että vaaditun 20g sijaan hän oli syönyt 4 g.

Tässä vaiheessa itku tuli taas. Mikä meni tällä kertaa vikaan? Miksi kroppani ei toimikaan? Miksi niin luonnollisesta asiasta voikin jälleen tulla niin vaikeaa. Miksi viime kerralla homma sujui, mutta tällä kertaa ei. Pelkäsin kovasti, miten imetyksen käy, jos vauva saa maitoa pullosta. Oppiiko vauva juomaan vain pullosta enkä pysty koskaan imettämään häntä? Kun kätilö tuli huoneeseen hän kertoi, että lisämaitoa ei yleensä nykyään edes anneta pullosta, vaan hörpyyttämällä tai ruiskulla ettei vauva opi juomaan pullosta ja ala hylkimään rintaa. Kätilö kysyi haluaisinko yrittää pumpata omaa maitoa vauvalleni. Tottakai minä halusin. No, ei sujunut sekään. Yritin runsaan tunnin verran pumpata ja sain millin. MILLIN! Olisihan minun silti jo pitänyt tietää, että minun rinnoistani ei vain maitoa tule pumpulla. En tiedä miksi en ole milloinkaan saanut pumpattua maitoa, vaikka vauvat ovat kyllä kasvaneet hyvin maidollani. Vauvalleni jouduttiin siis antamaan lisämaitoa, mikä toki oli luovutettua äidinmaitoa. Tässä vaiheessa pakko sanoa aivan mielettömän iso kiitos äidinmaidon luovuttajille <3Seuraavana päivänä lisämaidon avulla vauvan paino oltiin saatu nousemaan ja huokaisin helpotuksesta. Saimme luvan jättää lisämaidon pois ja siirtyä takaisin täysimetykseen. Lähdimme myös samana päivänä kotiin, mikä vähän jännitti, nimittäin en ollut ollenkaan varma sujuisiko se imetys. Eihän se oikein sujunut. Vauva ei yksinkertaisesti kotonakaan alkanut imeä kunnolla. Kotiutumisesta seuraavana päivänä meillä kävi terveydenhoitaja, joka myös sanoi, että vauvan painon olisi pitänyt nousta hieman enemmän. Tämän jälkeen soitin kätilö-ystävälleni ja kerroin ongelman, että vauvamme ei ala kunnolla imemään. Ystäväni antoi muutaman hyvän imetys-vinkin ja niin se homma lähti vihdoin rullaamaan. Seuraavana päivänä nevolassa punnituksessa beibib painon todettiin nousseen enemmän kuin tarpeeksi.

Imettäminen ei vieläkään suju ihan vasemmalla kädellä ja toisin kuin viime kerralla, niin en voisi ajatellakaan eläväni ilman imetysvaatteita. Tällä hetkellä imettämiseen ja vauvan imuotteen saamiseen kuuluu melko kauan aikaa, mutta se kuitenkin onnistuu, mikä on pääasia. Sain Hujaukselta aivan ihanan imetysmekon (kuvissa) , mikä on ollut aivan pelastus tässä tilanteessa. Imetysmekko mahdollistaa imetyksen missä vain ilman, että tarvitsee olla täysin yläosattomissa. Imetysmekon kanssa ujompikin imettäjä uskaltaa imettää missä tahansa. 

Loppuun haluan vielä sanoa, että kaikilla ei imettäminen kovasta yrittämisestä ja tahdosta huolimatta onnistu. Imetys ei kuitenkaan määrittele ketään äitinä ja on ihan mahtavaa, että asumme maassa, missä lasten on mahdollista saada korviketta, mikäli imettäminen ei syystä tai toisesta onnistu. Imetitpä tai et, niin olet varmasti aivan mieletön äiti juuri omalle lapsellesi <3

LUE MYÖS

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

NIMIVAIHTOEHTOJA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Imetysviikon kunniaksi blogimme ensimmäinen imetys-postaus ilmestyi eilen ja tänään onkin hyvä jatkaa samalla teemalla. Mitä mieltä minä ole julki-imetyksestä?

Miksi julki-imettämisestä tulisi puhua? Miksi minä halusin kirjoittaa tällaisesta aiheesta tietäen, että saatan saada kommenttiboksin ja sähköpostini täyteen vastakommentteja? Siksi, että tämä on mielestäni todella tärkeä asia ja julki-imetys pitäisi olla mahdollista jokaiselle äidille. Yhdenkään äidin ei tulisi miettiä, voiko hän imettää julkisella paikalla. Rintamaito on kiistatta parasta ravintoa lapselle, joten on mielestäni selkeää, että yhteiskuntamme tulisi tukea kaikintavoin äitejä imettämään. Tässä muutama syy miksi jokaisen äidin pitäisi kokea imetyksen olevan sallittua kaikkialla.

  1. Emme pyydä ketään muitakaan yhteiskunnassamma sopeutumaan ruokailutottumuksiinsa muiden ihmisten herkkyyksien mukaan. Milloin viimeksi kuulit, kun pihvin syöjää pyydettiin siirtymään vessaan syömään, ettei vahingossa loukkaisi kasvissyöjiä?
  2. Se on maitoa, ei pissaa. Haluatko sinä juoda cappuccinosi saniteettitavaran vieressä? Sama koskee babycinoa.
  3. Vauvan synnyttyä naisilla on edelleen lupa jatkaa elämäänsä ja käydä esimerkiksi ravintolassa syömässä. Kukaan tuskin haluaa lähteä ravintolaan ystäviensä kanssa ja maksaa ruoasta, jos istuu tunnin vessassa imettämässä nälkäistä vauvaa. Kyllä, pienet vauvat saattavat syödä kauan.
  4. Näet enemmän paljasta pintaa kävelykadulla kuin imetystilanteessa. Ellei äidille ole tehty todella suuria leikkauksia, niin vauvan pää on todennäköisesti huomattavasti suurempi kuin nänninpiha.
  5.  Usko pois, myös ympäristö sinun ympärilläsi on rauhallisempi. Jos vauva ei saa ruokaa, niin desipelit nousevat hyvin nopeasti hyvin korkeaksi. Kaikki nauttivat tilanteesta enemmän, kun äiti syöttää nälkäisen lapsensa.
  6. Rintoja näkyy kaikkialla. Jos et kestä nähdä rintoja, niin älä missään nimessä käynnistä televisiota, avaa lehteä tai katsele mainostaulua. Rintoja näkyy kaikkialla ja ihmiset pukeutuvat todella paljastaviin vaatteisiin, mutta rikkomus tuntuu olevan ainoastaan silloin, kun rintoja käytetään lapsen ruokkimiseen, vaikka tilanteessa itse rintoja ei edes näkyisi.
  7. Ei se ei ole seksiä, eikä liity seksiin mitenkään. Kyllä, rinnat voivat olla seksuaalisia tietyissä aikuisten välisissä tilanteissa, mutta tämä ei ole niiden ensisijainen tarkoitus. Se, että yhteiskuntamme on niin vääristynyt ja nainen nähdään ainoastaan seksuaalisessa mielessä, on täysin väärin. Jokainen joka uskoo, että imetys on jotenkin eroottinen tilanne, tulisi hakea itselleen apua välittömästi.
  8. Se ei ole lainvastaista. Äiti ei tee mitään väärää, jos imettä julkisesti.
  9. Solidaarisuus. Kun yksi äiti imettää, niin hän kannustaa myös ympärillä olevia imettämään. Imetys on täysin normaalia toimintaa. On äärimmäisen surullista, että imetyksestä julkisilla paikoilla ikinä edes saadaan ongelma. Mitä enemmän naisia, jotka imettävät kaupungilla, niin sitä useammat naiset saavat varmuutta, että se on ihan sallittua.
  10. Äidillä on oikeus vastata vauvansa tarpeisiin. Äitien kroppa on luotu ihan hullun ihmeellisellä tavalla, hän pystyy kropallansa ruokkimaan vauvansa! Wau, mikä supervoima!Kuvat eivät ole omiani, joten sitä suuremmalla syyllä ethän kopioi niitä! Kuvissa esiintyvät ihmiset ovat antaneet luvan heidän kuvansa julkaisemiseen blogissani. Suuri kiitos heille siitä!

Amelien synnyttyä huomasin, ettei imettäminen ollutkaan vain helppoa ja luonnollista. Se oli stressaavaa, kivuliasta ja koin ensimmäiset päivät itseni todella huonoksi äidiksi, joka ei osannut edes imettää. Sairaalassa vauvalleni jouduttiin antamaan korviketta, koska rinnoistani ei kuulemma tullut tarpeeksi maitoa. Minun kroppani ei toiminut niinkuin piti ja tämän takia vauvani ei saanut parasta mahdollista ravintoa. Itkin, olin pettynyt itseeni. Siitä hetkestä lähtien ymmärrän hyvin, miksi imetys tuo esiin monilla naisilla paljon tunteita. Jollekin imetys tuo pintaan onnistumisen, rakkauden, ilon ja onnen tunteita. Toiselle imetyksestä puhuttaessa tunteet pyörivät vain epäonnistumisen, häpeän ja stressin ympärIllä. On hyvä tuoda esille imetyksen hyviä puolia, onhan se kiistatta parasta ravintoa lapselle sekä hyödyksi myös äidille. On todella tärkeää, että terveydenhuollon hoitohenkilökuntakin saisi lisää tietoutta imetyksestä, jolloin he pystyisivät enemmän kannustamaan naisia imettämään. Mutta yhtä tärkeänä pidän myös, että imetys ei määrittele kenenkään äitiyttä. Kaikki eivät syystä tai toisesta pysty imettämään, vaikka kuinka haluaisivat. Monet äidit, jotka eivät ole pystyneet imettämään kokevat asiasta huonommuuden tunnetta. Imetyksen epäonnistuessa tai päättyessä monet äidit kokevat jäävänsä ilman tukea ja saavat osakseen vain kritiikkiä. On hyvä ymmärtää, missä menee raja kannustaa imetykseen ja missä raja tukea äitiä imetyksen epäonnistuttua. Olin onnekas, että ympärilläni oli ihmisiä, jotka kertoivat minulle totuuksia imetyksestä. Päästyämme Amelien kanssa kotiin päätin jättää pullomaidon pois, koska tajusin maitoni riittävän täysin hyvin. Se, että lapsi syö tiheästi ei ole automaattisesti merkki siitä etteikö maitoni riittäisi. Vaikka en saanut pumpattua maitoa tippaakaan, niin silti vauvani sai imettyä maitoa tarpeeksi rinnastani. Vauva kasvoi kg/kk ensimmäisen puolen vuoden ajan ja ainoastaan minun maidollani. Useimmiten imetyksessäkin on kyseessa kysynnän ja tarjonnan laki, vauva tilaa maitoa lisää, kun hän sitä tarvitsee ja päinvastoin. (Toki on poikkeuksia, jolloin lisämaito vauvalle on tarpeellinen.) Naisen kroppa on ihmeellinen ja siihen kannattaa luottaa. Amelien ollessa kahden viikon ikäinen, lisämaito oli pelkkää historiaa ja neiti oli vihdoin täysimetyksellä. Tajusin, ettei kroppani missään vaiheessa ollut viallinen. Imetystietous, mitä minulle annettiin oli väärää. Olen todella onnellinen, että päätin jatkaa imetystä haasteista huolimatta, sillä imetin Amelieta lähes vuoden, josta täysimetin 6kk. Imetys on elämän yksi hienoimpia asioita!

Estellan kohdalla luotin kroppaani ja myös sairaalassa imetyksen suhteen toimittiin eritavalla. Sain heti Estellan rinnalle eikä mihinkään ollut kiire. Maitoa ei tullut, mutta ei siitä hätiköity. Sain pitää vauvaa rinnalla ensimmäiset päivät lähes yötä päivää ja pikkuhiljaa maito alkoi nousta. Estella ei saanut tippakaan lisämaitoa, eikä jatkuvaa imetystä pidetty merkkinä maidon vähyydestä. Kukaan ei epäillyt kroppaani, mutta isoin asia oli, että minä en epäillyt itseäni. Estella söi usein vähintään tunnin välein, mutta pikku hiljaa syöttövälit harvenivat. Imetys sattui myös Estellan kanssa ensimmäiset päivät, mutta sekään ei ollut enää yllätys. Kaikki tuntui niin luonnolliselta. Täysimetin myös Estellaa vajaa 6kk ja hänen kohdallaan myös muutaman kuukauden olin taaperoimettäjä. Nyt kun muistelen kahta imetystaivaltani olen vain täynnä positiivisia tunteita. Tuo hetki oli rauhallinen ja täynnä rakkautta. Imettäessä ei ollut mihinkään kiire, siinä hetkessä aika pysähtyi. Imettäminen tuntui usein kuin omalta kuplalta, jossa läsnä oli vain minä ja vauva. Ensimmäisien päivien imetystunteiden, epäonnistumisen, huolen ja häpeän tilalle on tullut vain positiivisa tunteita. Imetys on jotain niin upeaa ja luonnollista. Olen niin onnellinen, että ensimmäisen lapsen kohdalla olin valmis näkemään vaivaa ja satsaamaan imetykseen. Imettäminen on ehdottomasti elämän yksi kaunein asia!