Kerron monia asioita blogissamme, mutta vielä enemmän jätän täällä kertomatta. Blogimme on pintaraapaisu elämäämme ja ajatuksiani, mutta tosiaan vain hyvin pieni osa kaikesta päätyy blogiin. Joulun jälkeen muutamat ovat kummastelleet, miksi blogiin ei ole tullut mitään joulustamme. Onhan joulu yksi vuoden kohokohdista, myös meidän perheessämme, niin miksi siitä ei päätynyt juuri mitään muiden nähtäväksi?Juhlimme kyllä joulua, oikeastaan hyvinkin pitkän kaavan mukaan. Juhlimme meidän virallisen joulumme perheemme kesken käytännön syiden takia jo 22.- 23. pvä. Ne päivät olivat aivan huiput. Söimme riisipuuroa, tanssimme Ti-Ti-nallen joulumusiikin tahtiin, kävimme joulusaunassa, söimme jouluruokaa, saimme joulupukin vieraaksemme, jaoimme lahjoja ja yön tytöt nukkuivat vieretysten nauttien meidän aattoyöstämme. Meidän joulu oli juuri sellainen kuin toivoinkin. Aamulla tytöt vielä leikkivät keskenään ja Amelie totesi ääneen, että onpa ollut paras joulu. Niin minunkin mielestäni ja Dom oli myös samaa mieltä. Vaikka olisinkin mieluiten viettänyt meidän virallisen joulun myös sisarusteni perheiden kanssa kaikki koossa, niin silti tämäkin joulu oli hyvä. Tämä joulu oli myös meidän Eliana-rakkaan ensimmäinen joulu ja tästäkin syystä erityinen. Tänä jouluna perheessämme oli ensimmäistä kertaa kolme aivan ihanaa pikkutyttöä, kaikki niin rakkaita. Tänä vuonna meidän perheen joulu oli muutama päivä aiemmin kuin muilla ja se oli erityisen hyvä!Sitten kalenterin mukaisen virallisen joulun vietimme leppoisasti syöden edelleen jouluruokia vatsat täyteen ja nekin päivät olivat todella leppoisia ja ihania. Niitä kuitenkin varjosti se tosiasia, että joulupyhien aikana perheestämme puuttui tänä vuonna yksi. Onneksi ensi vuonna saamme jälleen olla koko perhe yhdessä. Tarkoituksenani ei ollut kertoa tätä asiaa blogissamme, koska ei se mielestäni tänne juurikaan kuulu ja se oli itsellenikin hieman kipeä juttu, koska jokainen meistä olisi halunnut olla kalenterin mukaisenkin virallisen joulun yhdessä. Aina kuitenkaan asiat eivät riipu vain meistä itsestämme. Ja joskus se voi olla jopa se joulu, kun tuntuu vähän haikealta ja jopa surulliselta.

Monna kirjoitti blogissaan siitä, kuinka heillä joulu ei mennyt ihan putkeen ja miten vaikeaa sellaista on sanoa, koska joulu. Jouluna pitäisi ainoastaan kertoa, kuinka täydellisesti kaikki meni. Jouluna on pakko postata täydellinen perhekuva, vaikka taustalla olisi mitä ongelmia tai surua. Voiko jouluna sanoa ääneen, että kaikki eivät menneet täydellisesti. Voiko sellaista sanoa ääneen, että oma joulu ei mennyt niinkuin halusi. Voiko sanoa ääneen surreensa jouluna? Kalenterinmukaisen aattoaamun aloitin itkua tihrustaen, koska olin surullinen. Päivästä tuli kuitenkin ihan hyvä, mutta en mitenkään voinut postata iloisia jouluisia kuvia, koska fiilikseni eivät olleet mitenkään superhyvät. Ihan hyvästä päivästä huolimatta kaipasimme kovasti yhtä porukastamme.Tästä syystä Instagramissakin nähtiin muutamia kuvia vain ja ainoastaan MEIDÄN oikeasta joulusta, mitä vietimme 22.-23.pvä. Nuo päivät olivat meidän joulumme. Toki tästä meidän virallisestakaan joulusta ei kovin paljoa tullut kuvia, koska halusimme nauttia joka hetkestä ilman jatkuvaa valokuvailua tai somettamista. Halusimme keskittyä perheeseemme  ja siihen hetkeen.

Nyt onneksi se kalenterinmukainenkin joulu on ohitettu ja koko perheemme on jälleen koossa. Nyt nautimme kybällä toisistamme, nimittäin edelleen olen sitä mieltä, että paras lahja ikinä on tämä oma perhe. Se ei ole itsestäänselvyys, että saamme kaikki olla yhdessä ja vieläpä terveinä.

Miten teidän joulu meni? Onko muita, joiden joulu ei ollut pelkkää iloa?

LUE MYÖS

FLUNSSA TAI VERISYÖPÄ

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Olen aina lukenut itseni kesäihmiseksi, mutta nyt on aivan pakko sanoa, että nautin myös tästä harmaasta synkästä säästä kovasti. On aivan ihana aamulla herätä vain kuusen valojen loistaessa, kun ulkona on vielä aivan pimeää. Lämmin glögi maistuu ehdottomasti parhaimmalta, kun tulee viileästä säästä takaisin sisälle lämpimään takkatulen äärelle. Rakastan myös sitä, kun Dom sytyttää aamulla aikaisin takan päälle ja menemme tyttöjen kanssa aivan takan viereen lämmittelemään. Ainaisessa kesässä ei varmasti maistuisi lämpimät joulutortutkaan, mutta nyt synkän ja märän joulukuun keskellä maistuvat vastaleivotut piparit ja joulutortut aivan mielettömän herkulliselta. Oikeastaan, en missään nimessä haluaisi luopua rakkaasta synkästä, märästä, joskus jopa lumisesta talvestamme. Mitä joulukuu olisi ilman synkkää säätä? Lumi toki tekisi maisemista vieläkin mukavemmat, mutta kyllä tämäkin ilma sopii ihan hyvin. On ainakin hyvä syy linnoittautua sisälle juomaan glögiä rakkaiden kanssa. Taidan mökkihöperöityä koko tyyppi, kun hengailen vaan perheen kanssa kotona!

Aivan ihanat aamupala-astiasto sekä tarjotin ovat saatu yhteistyössä Martinexilta.

LUE MYÖS

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Marraskuu on täällä. Marraskuu on yksi niistä kuukausista, minkä voisin viettävää jossain lämpimässä auringon alla. Marraskuussa ei juurikaan vielä ole lunta, mutta pimeyttä riittää. Marraskuussa ei ole enää värikkäitä lehtiä puissa, mutta vesisateita sitten senkin edestä. Marraskuu on yksi pimeimmistä kuukausista, mutta silti siinä on se oma fiiliksensä. Itse asiassa tänä vuonna marraskuu ei tunnu ollenkaan niin pimeältä ja synkältä. En tiedä onko tämä aikuistumisen merkki, mutta fiilistelen kovasti rauhallisia koti-iltoja takkatulen ääressä koko perheen voimin, kun ulkona tuuli puhaltaa ja vettä sataa.Marraskuussa on myös lupa aloittaa kunnolla joulun fiilistely. Amelie kyseli jo heinäkuun lopulla, että koska voimme aloittaa perheen kanssa joulun suunnittelemisen. Silloin 30-asteen helteissä ajatuskin joulusta tuntui kaukaiselta, mutta tänään oli ihanaa ensimmäistä kertaa kuunnella joululauluja ja leipoa herkullisia pipareita. Taikinasta paistettiin ehkä puolet, koska toinen puoli oltiin jo syöty. Amelie teki tarkkaa työtä, kun Estella keskittyi paloittelemaan jo leivottuja pipareita. Eliana puolestaan nukkui tyytyväisenä lähes koko piparitalkoiden ajan. Minä ja Dom naureskelimme tyttöjen touhuille sekä vain nautimme tuosta hetkestä. Koko perhe yhdessä, niin arkinen, mutta tärkeä hetki. Joka vuosi olemme tyttöjen kanssa paistaneet pipareita ja joka vuosi tuntuu, että miten ihmeessä yksi vuosi on taas kulunut eteenpäin.Tehdään marraskuusta ihan huippu kuukausi kaikesta pimeydestä huolimatta. On niin paljon asioita, mistä olla kiitollinen, eihän oteta niitä itsestäänselvyyksinä. Kun tarkemmin mietin, niin marraskuun ilmat kuuluvat tähän joulun fiilistelyyn. Voi hyvällä omalla tunnolla olla käpertyneenä viltin alle lasten kanssa ja lukea kasan kirjoja, jonka jälkeen jatkaa iltaa pelaillen takkatulen ääressä. Voi hyvällä omalla tunnolla nauttia nyt sisällä olemisesta, kun koko kesä käytiin vain kotona kääntymässä.

LUE MYÖS

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Olimme sopineet Domin kanssa ettemme osta toisillemme lahjoja, koska lähdemme joulun jälkeen Itävaltaan ja siinä on meille kummallekin enemmän kuin tarpeeksi joululahjaa. Kyllähän te tiedätte, miten tällaisset sopimukset päättyvät: sopimuksen rikkomiseen kummankin osapuolen taholta. Niin kävi myös meillä. Domin antama lahja oli kuitenkin jotain, mitä en todellakaan osannut odottaa, jotain todella erityistä.Avasin Domilta saamani lahjan ja olin jo heittämässä ylimääräisiä papereita roskiin, kun Dom sanoi laatikon pohjalla vielä olevan jotain. Laatikon pohjalla paperien seassa oli pieni lahjapaketti, mistä paljastui aivan ihana Domin itse tekemä rannekoru. Kävimme Domin kanssa syksyllä keskustelua siitä, miten mielestäni itsetehdyt lahjat ovat parhaita. Kun toinen on antanut aikaansa ja ajatuksiaan lahjansaajalle. Aikaa, kun ei saa milloinkaan takaisin eikä sitä voi rahalla ostaa. Ajan antaminen toiselle on mielestäni yksi suurimmista rakkauden osoituksista.Amelielle oli myös osoitettu pieni paketti, samanlainen kuin minulle. Amelie avasi pakettinsa ja sieltä paljastui myös Domin tekemä rannekoru. Dom oli tehnyt meille aivan ihanat rannekorut. Amelien rannekorussa oli Suomen ja Itävallan värit. Minun koruni puolestaan oli hieman hillitymmän värinen. Olen edelleen ihan sanaton, rannekorut olivat olivat aivan mielettömän ihanat! Amelie totesi illalla mennessään nukkumaan, että Iskä rakastaa mua tosi paljon, kun oli tehnyt rannekorunkin minulle. Niinpä, tämä lahja sai meidät todellakin tuntemaan itsemme erityisiksi. Kiitos rakas Dom!

Joulupyhät olemme halunneet viettää perheenä ja jättää blogin hieman sivummalle. Parhaimmasta yrityksestäni huolimatta, ei ajastettu blogipostaus ollutkaan ilmestynyt blogimme, joten joulutervehdyksemme tulee hieman myöhässä. Haluamme kiittää teitä jokaista lukijaamme ja yhteistyökumppanejamme sekä toivomme, että teillä on ollut aivan  ihana joulu. Mekin palaamme huomenna takaisin blogin pariin, mutta tämän päivän nautimme vielä perheestä, yhdessäolosta ja hyvästä ruoasta.

“We’ve been waiting for it all year long
We feel it in the air and we hear it in the songs
There is peace on earth and no place like home
It’s what the world’s been missing
It’s finally Christmas

Daddy breaks out the Bible and brings it all back home
We gather to remember the greatest story ever told
How a Father sent His only Son to be our only hope
What the world’s been missing
That Jesus is the reason
It’s finally Christmas”

Tänään luukussa on joululaulut, mitä lapset ovat valinneet Spotify- soittolistalleen. Mukana on perinteisiä lasten joululauluja sekä muutama villikortti, millä ei ole mitään tekemistä joulun kanssa. Klikkaamalla laulun kohdalta pääset kuuntelemaan biisin suoraan Youtubesta.parhaat lasten joululaulut

Tässä muutama biisi, mitkä soi aikalailla nonstoppina tällä hetkellä kotonamme. Toivottavasti listalta löytyi myös jotain teidän mieleenne.

Viime joulun vietimme Ruotsissa hieman ennakkoon rakkaiden tyyppien ympäröimänä. Teimme ihmiskokeen, kuinka joulu onnistuu alle 60m² asunnossa 14 ihmisen voimin. Tulos oli erittäin positiivinen. Neljästötoista testiin osallistuneesta ihmisestä jokainen nautti joulusta. Tässä luukussa muutamia kuvia viime joulustamme. 

Katsellessani näitä kuvia toivon, että olen oppinut edes hitusen paremmaksi kuvaajaksi tai vähintään hieman paremmaksi kuvienmuokkaajaksi. Perheenjäsenteni kasvot eivät ole oikeasti oranssit, vika oli kuvaajassa.

Mietittiin viime perjantaina aamupala pöydässä koko perheen voimin, mitä ennen joulua vielä tarvitsee tehdä. Minun ja Domin aikomuksena oli käydä läpi työkuvioita ja kotitöitä, mutta Amelie ohjasi keskustelun heti sivuraiteille tai oikeastaan juuri oikeille raiteille. Amelie oli ilmeisesti myös pyöritellyt päässään pienimuotoista ToDo-listaa. Amelien lista kuulosti erinomaiselta, joten otettiin Domin kanssa koppi ideoista.Onko teillä vielä paljon hommia tekemättä ennen joulua vai onko joulurauha jo laskeutunut kotiin? Meistä Domin kanssa vähän tuntuu siltä, että ensi viikolla hommat alkavat jo hieman helpottamaan ja keskitytään enemmän tekemään Amelien listalta löytyviä juttuja.

  1. Piparkakkutalon teko
  2. Itävaltalaisten keksien leipominen
  3. Saunominen ja saunasta ulos lumeen juokseminen
  4. Kirjastosta pitää lainata paljon joulukirjoja
  5. Lahjojen paketointi
  6. Järjestää joulutorttu- ja glögi-ilta
  7. Pulkkamäessä pitää käydä
  8. Luistelemassa pitää käydä
  9. Kuunnella joululauluja ja lukea joulukirjoja sohvalla koko perheSaas nähdä ehditäänkö koko lista käydä läpi, mutta tämä lista vaikutti huomattavasti mielekkäämmältä kuin minun ja Domin lista.Tyttöjen aivan mielettömän ihanat muumi vaatteet saatu Martinexilta (www.martinex.fi ). Sieltä löytyy ihanat vaatteet tutuilla muumien, Peppi Pitkätossun tai Pikku Kakkosen kuvilla.

  1. High School Musical- Joulukalenteri veljeltä. Teini-ikäisenä olin vankkumaton HSM- fani. Kaikki krääsä, mikä liittyi kyseiseen leffaan oli ihan hullun kuumaa kamaa. Muistan, kun tulin kerran koulusta kotiin ja veljeni oli ostanut minulle High School Musical- joulukalenterin. Siis kuvitelkaa, mun isoveli oli ostanut mulle, 14-vuotiaalle pikkusiskolleen ikioman HSM-joulukalenterin. Olin niin fiiliksissä siitä, että multa pääsi itku. En tiedä tietääkö mun veli tänä päivänäkään, miten hullun paljon tuo kalenteri mulle sillon merkkasi.
  2. Siskoni kanssa joulushoppailemassa. Olin ehkä 7-vuotias, kun pääsin ensimmäistä kertaa siskoni kanssa kahdestaan kaupungille ilman vanhempiani. Se tapahtui vain pari päivää ennen joulua. Muistan vieläkin, miten jännittävää se oli. Muistan myös, että minulla ei ollut kovinkaan tarkkaa käsitystä rahasta. Äitini antoi siskolleni rahaa ja sanoi, että voisimme ostaa niillä jotain kivaa. Muistan miettineeni, miksi Jonna katsoi tuotteiden hintoja, kun kerrankin olisimme voineet ostaa mitä tahansa. Ostimme ainakin poropannan minulle sekä kävimme kahvilassa syömässä hillocroisantit. Oli ihan hullun siistiä olla siskon kanssa kahdestaan ensimmäistä kertaa kaupungilla. Nykyään, kun menemme siskoni kanssa yhdessä kaupungille on meillä yleensä mukana myös viisi ihanaa lasta.
  3. Jouluaamut. Jouluaamut olivat aina ihan superjänniä. Sain joka joulu herätä tunnelmalliseen jouluaamuun (äiti on pistänyt riman korkeelle, jos haluan tarjota lapsilleni saman). Äitini oli sytyttänyt kynttilät aina ennen heräämistämme. Kaikki oli niin kaunista. Kodissa tuoksui paistettu kinkku, jonka äiti ja iskä olivat yön aikana paistaneet.
  4. Joulukuusen haku. Meidän joulukuusi oli lähes aina metsästä itse kaadettu eikä Hong Kongista ostettu, kiitos iskän. Halutessamme Iskä otti aina myös meidät lapset mukaan kuusta kaatamaan. Muistan kerrankin, kun äiti oli pakannut meille lämmintä kaakaota ja evästä mukaan. Kävimme kaatamassa kuusen sekä teimme nuotion, missä herkuttelimme äidin tekemillä eväillä. Jalkani olivat todella kylmät, joten isäni hieroi lämmittäen niitä tulen äärellä.
  5. Joulupukin bongailu. Ennen pukin tuloa kävimme joulupäivällisellä isovanhempieni luona. Sieltä tullessamme oli jo kova kiire lahjoja avaamaan ja ajomatka tuntui loputtomalta. Siksi pelasimme usein peliä, ” kuka näkee eniten joulupukkeja matkan aikana.” Minusta se oli todella hauskaa ja ajattelin bongailla pukkeja nyt myös omien lasteni kanssa.
  6. Kuormasta syönti. Jouluruoan kanssa ei päde sanonta, ” älä syö kuormasta”. Kun äiti leipoi ja teki superherkullisia ruokia joulua varten, niin kyllä koko perhe kävi parhaansa mukaan napsimassa vähän väliä pelliltä juuri paistuneita lihapullia tai syömässä lusikallisen Nina Lincoln- kakun taikinasta.
  7. Joululeffat. Lapsuuden kodissani ei onneksi ollut telkkaria, joten on ollut pakko oppia käyttämään aikaansa muuhunkin kuin telkkarin tuijottamiseen. Meillä oli kuitenkin läppäri, mikä pyöritti hienosti dvd:tä. Joulua ennen kävimme koko perhe vuokraamassa joululeffoja, mitä sitten joulupyhinä saatoimme iltamyöhään katsella. Oli aina jännää mennä aatonaattona koko perheen voimin FilmTowniin ja päättää yhdessä mitä lainataan. Yksin Kotona Kolmonen oli kestosuosikkini.
  8. Salaa syödyt joulukalenterit. Suklaa on ollut aina heikkouteni. En ole koskaan ollut hyvä kontrolloimaan suklaan syöntiäni, en edes pienenä. Muistan, kun tulin kerran koulusta kotiin ja kukaan muu ei ollut kotona. Söin salaa joulukalenteristani lähes kaikki suklaat, mutta suljin luukut huolellisesti etten jäisi myöhemmin kiinni. Illalla minulle tuli niin huono omatunto, että paljastin itseni vanhemmilleni. He vain kiittivät rehellisyydestä ja nauroivat tekosilleni, äitini lohdutti, että olisi saattanut tehdä samoin.
  9. Sai valvoa niin myöhään kuin halusi. Vanhempani sanoivat aina, että jouluna ja uutena vuotena saa valvoa niin myöhään kuin jaksaa. Joka vuosi luulin jaksavani valvoa koko yön. Joka vuosi nukahdin viimeistään kymmeneltä. Mutta oli hienoa tietää, että kerrankin oli lupa valvoa loputtomasti.
  10. Lapsuuden muistoni ovat hyviä. Olen äärettömän onnekas muistellessani lapsuuden joulujani. Minun lapsuuden jouluni olivat todella rakkauden täyteisiä oman perheen ympäröimänä. Sain paljon pakettejakin, mutta mikään ei korvaa rakkaiden ihmisten läsnäoloa. Mikään lahja ei korvaa sitä tunnetta, kun vanhempasi halaavat sinua aamulla ja toivottavat hyvää joulua. Mikään lahja ei korvaa sitä, kun saat sisarustesi kanssa koristella kuusen. Mikään lahja ei korvaa sitä, kun saat syödä jouluruoan rakkaiden ihmisten ympäröimänä. Kaikilla asiat eivät ole yhtä hyvin kuin itselläni. On paljon ihmisiä, jotka syövät jouluruokansa yksin, juhlivat joulunsa yksin. Pidetäähän siis huolta toisistamme, sillä lahjat eivät korvaa läsnäoloa.

ps. Moni varmasti huomasikin ettei eilen ilmestynyt joulukalenteriluukkua. Valitettavasti FitFashionin sivut eivät eilen illalla toimineet. Pahoittelut!

 

LUE MYÖS

KUINKA PÄÄSEN EROON SUKLAAKOUKUSTA?

ARVONTA- LEIKKIKEITTIÖ

 SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM