Kolmikielisyydestä tulee tasaisin väliajoin kyselyä ja nyt vihdoin sain aikaiseksi kirjoittaa asiasta. Perheessämme puhutaan siis kolmea eri kieltä, suomea, saksaa sekä englantia. Me Domin kanssa sekä koko perheen kesken puhumme englantia. Tyttöjen kanssa puhuessani puhun heille aina suomea ja Dom puolestaan puhuu heille saksaa tai englantia. Melkoinen sekametelisoppa meillä siis on, vaikka itselle se tuntuu niin normaalilta, koska se on meidän arkea. Ei sitä edes enää tajua, että muille tämä voi kuulostaa ihan älyttömältä säätämiseltä tai kielisopalta, mutta meille se on ihan perusarkea.Meidän perheessä kuuluu usein lauseita, missä saattaa olla sekaisin paria tai jopa kolmeakin kieltä, koska varsinkin pari vuotiaamme vielä treenailee sitä, että mikä kieli on mitäkin. Itsellänikin menee kielet ihan sekaisin, kun kello on illalla liikaa ja väsymys iskee. Pari kuukautta sitten totesi Estella katsoessaan ulos ikkunasta ” autol sin mis sonne raisee kimpt”. Me kaikki tajusimme lauseen, mutta monelle muulle lause saattaisi kuulostaa täysin siansaksalta. Sitä ei varmasti ymmärrä kokonaan yksikään suomalainen, saksalainen tai englantia puhuva. Ameliekin välillä edelleen saattaa yhdistellä kieliä keskenään, vaikka harvemmin enää niin tekee. Vuosi sitten Amelie kysyi minulta, että voisimmeko lähteä iceskattelemaan eli luistelemaan. Lapset siis saattavat ottaa suomen tai saksan kielisen sanan ja taivuttaa sen suomalaisittan, kun puhuvat nopeasti. Amelie huomaa jo virheensä, kun hän yhdistää kieliä keskenään ja useimmiten itsekin nauraa hassujen lauseiden päälle. Estellalle homma on vielä ihan arkipäivää ja hän vetelee vielä tässä hommassa mutkat suoriksi. Ei ole mikään ongelma sanoa, että anna äiti pissi vettä, mikä ei suinkaan tarkoita pissa vettä, vaan vähän vettä. Oikeastaan vasta n. kuukausi sitten Estella alkoi tajuamaan, että äiti ja isä sanovat eri sanoja tarkoittaessaan samaa sanaa. Nykyään Estella sanoo usein, että äiti sanoo näin ja iskä sanoo näin, mihin hän toteaa lopuksi, että mitä Estella sitten sanoo.Amelien ja Estellan ehdottomasti vahvin kieli on suomi. Asumme Suomessa ja he kuulevat koko ajan suomea puhuttavan ympärillään. Useampi kieli perheessämme ei siis ole vaikuttanut heidän suomenkieleensä tai heidän puheen tuotantoonsa eikä Amelien lukemiseen oppimiseen. Amelien toisteksi vahvin kieli on ehdottomasti englanti, kun Estellalle se puolestaan on saksa. Keskenään tytöt puhuvat useimmiten suomea, mutta Amelien komentaessa Estellaa muuttuu kieli aina saksaksi. Onhan se fakta, että saksan kieli on aika kova kieli, joten ehkä se sopii paremmin komentamiseen. Rakkaudentunnustuksia taas jaellaan useimmiten suomeksi tai englanniksi, mitkä ovatkin ne pehmeämmät kielet ja kuulostavatkin paljon mukavemmilta :D. Pelejä pelatessa kieli on tytöillä myös useimmiten saksa. Tytöt ovat siis omaksuneet tiettyihin tilanteisiin tietyt kielet sen lisäksi, että ovat myös tottuneet siihen, että toisen vanhemman kanssa puhutaan suomea ja toisen saksaa ja koko perheen kesken englantia.Mielestäni siis kielisekametelisoppa sujuu todella hyvin perheessämme. Itse en osaa puhua saksaa, mutta ymmärrän kyllä täysin tyttöjen puhuessa saksaa. Dom puolestaan ymmärtää suomea jo todella hyvin ja puhuukin jo jonkun verran, vaikka Amelie aina sanookin kaikille ettei iskä puhu ollenkaan suomea, heh! Meidän perheen kauppalista sisältää kolmea eri kieltä, porukan puhuessa unissaan sieltä saattaa tulla ihan mitä sattuu sanoja millä kielellä tahansa, tunteita opetellaan kertomaan kolmella kielellä ja päivän tapahtumia jaetaan useammalla eri kielellä. Kolme kieltä, onhan se rikkaus, voi kertoa kolmella kielellä rakastavansa ja välittävänsä <3

LUE MYÖS

SINUN ROKOTUSVASTAISUUTESI VARANTAA MINUN VAUVANI

VINKKEJÄ VAUVAN KANSSA LENTÄMISEEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Jo raskausaikana minulta kysyttiin ensimmäisen kerran, että onko lapsilukumme Elianan syntymän jälkeen täynnä. Elianan synnyttyä kysymyksiä on tullut vieläkin enemmän ja osa on jopa kysynyt, että ollemmeko kuulleet ehkäisystä. Itseäni ihmisten sanomiset ovat lähinnä huvittaneet, sillä en pidä kolmilapsista perhettä suurena perheenä. Itselläni on kaksi sisarusta ja olen aina kokenut myös lapsuuden perheeni juuri sopivan kokoisena tai oikeastaan olisin toivonut vieläpä yhtä sisarusta lisää. En kokenut, että sisarusten takia minulta jäi jotain saamatta. En kokenut ikinä lapsuudessani, että minulta olisi puuttunut mitään, päinvastoin. Opin varmasti jakamisen ja monen muun taidon juuri sisarusteni ansiosta. Vaikka en varmasti saanut kaikkia uusimpia ja hienoimpia leluja kuten jotkut yksilapsisen perheen lapset, niin minulla oli jotain mitä ei rahalla voinut ostaa.

Edelleen koen omat sisarukseni ihan mahtaviksi siunauksiksi omassa elämässäni. Ne ovat edelleen minun parhaimpia ystäviä ja rakkaita sisaruksia. Heidän kanssaan olen leikkinyt maauimalassa haita, lentänyt elämäni ensimmäiset lennot, riidellyt tulisesti ja sen jälkeen halanut ja pyytänyt anteeksi, heille olen soittanut kämmättyäni kunnolla, heidän kanssaan olen itkenyt ja nauranut. Edelleen olen hullun ylpeä voidessani sanoa olevani heidän siskonsa. Edelleen he ovat minulle esikuvat. Edelleen he ovat minulle jotain niin tärkeää ja kiitän vanhempiani siitä, että minulla on sisaruksia. Saman halusin myös antaa omille lapsilleni.

Amelie oli 3-vuotta, kun hän joka ikinen ilta rukoili itselleen pikkusiskoa. Ollaan monet kerrat naureskeltu, että Taivaan Isä kuuli hänen rukoukset ja päätti antaa vastauksen tuplana. Nyt Ameliella on jo kaksi ihanaa pikkusiskoa. Olemme Domin kanssa aivan älyttömän kiitollisia, että meitä on siunattu kolmella mahtavalla tytöllä. Olemme niin onnellisia, että heillä on myös toisensa. Toivon, että loppu elämän heillä tulee aina olemaan toisensa samoin kuin minulla on minun sisarukseni. Lapset ovat siis älytön rikkaus ja jokainen lapsi perheessämme on mieletön lahja. Kyse ei siis ole siitä, ettemmekö olisi kuulleet ehkäisystä 😉

Kolme tuntuu kuitenkin juuri nyt hyvältä määrältä ja tällä hetkellä myös tulevaisuudessa näemme itsemme kolmen lapsen vanhempina. Elämästähän ei kuitenkaan ikinä tiedä ja kummatkin tiedostamme sen, että lapsia ei tehdä vaan heidät saadaan. Jos nyt pitäisi vastata kyllä tai ei, niin vastaus olisi ei. Meille ei ole tulossa enää neljättä. Monestakin syystä olemme tällä hetkellä sitä mieltä. Yksi suuri syy on raskauteni, mikä on jokaisella kerralla ollut hyvin haastava. Siinä missä synnytys ja vauva-aika sujuvat kuin oppikirjan mukaan, niin raskauteni eivät todellakaan suju. Raskausaikani on melko rankkaa koko perheellemme, joten tällä hetkellä en todellakaan haluaisi olla raskaana, vaan nauttia 110% pienistä tytöistämme, Domista, perheestämme ja yhdessä tekemisestä!

Tällä hetkellä myös tuntuu, että perheemme on juuri hyvän kokoinen näin. Meidän isommat neidit ovat jo nyt ihan mieletön tiimi ja voin vain kuvitella, miten hyvin Eliana täydentää niiden jengiä kunhan vanhenee. Perheemme tuntuu juuri nyt kokonaiselta ja tällä hetkellä emme näe tulevaisuudessa neljää lasta, mutta eihän sitä ikinä tiedä. Jos meille neljäs lapsi jonain päivänä tulisi, niin hän olisi juuri yhtä paljon rakastettu ja haluttu kuin isosisaruksensakin, mutta tällä hetkellä on hyvä näin.

LUE MYÖS

SINUN ROKOTUSVASTAISUUTESI VARANTAA MINUN VAUVANI

VINKKEJÄ VAUVAN KANSSA LENTÄMISEEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Dom luki eilen uutisia Saksasta, missä neljä (!!!) pientä vauvaa olivat sairastuneet tuhkarokkoon, koska olivat saaneet tartunnan isommalta pojalta, jota hänen vanhempansa eivät olleet halunneet rokottaa. Nämä neljä pientä vauvaa olivat jokainen rokottamattomia, sillä heitä ei oltu ikänsä puolesta voitu vielä rokoittaa. Vauvojen vanhemmat eivät olisi voineet tehdä mitään, että heidän pienokaisensa olisivat välttyneet tältä sairaudelta. Sen sijaan tämän isomman pojan vanhemmat olisivat voineet estää vauvojen sairastumisen. Jälkikäteen on turha syytellä ketään. Väkisinkin sitä vaan ajattelee, että tiedostivatkohan nämä vanhemmat heidän rokotusvastaisuutensa olevan riski paitsi heidän omalle lapselleen, niin myös muille. Heidän päätöksellänsä olivat seurauksia, mitkä vaikuttivat myös muihin perheisiin ja muihin lapsiin. Tarkoitukseni ei siis ole tässä blogipostauksessa syyttää ketään, vaan herättää ihmisiä ajattelemaan, että omien ratkaisujen seuraukset monesti ulottuvat pidemmälle kuin oman kodin neljän seinän sisälle.Moni ei halua rokoittaa lapsiaan, koska laumaimmuniteetti suojaa, joten miksikäs sitä tuikata ylimääräisiä aineita oman lapsensa kehoon. Rokotusten ansiosta moni sairaus on jo lähes hävinnyt maastamme, joten miksi enää rokottaa porukkaa. Homma ei kuitenkaan toimi niin. On paljon niitä joita ei voida rokottaa ja tällöin laumaimmuniteetti suojaa myös rokottamattomia, mikäli muu porukka on rokotuksen ottanut. Meidän perheemme nuorimmainen on vielä rokottamaton tuhkarokkoon, koska hän on vielä liian pieni saamaan rokotuksen. Tuntuu siis hurjalta ajatukselta, että toisessa perheessä valitaan olla rokottamatta lapsia luottaen laumaimmuniteettiin ja samalla toisessa perheessä saadaan pelätä tartuntaa ennen rokotuksen saamista, koska lauamimmuniteetti ei ole enää tarpeeksi vahva. Toisten ihmisten valinnat voivat siis vaarantaa minun vauvani terveyden. Tuntuuhan se aika hurjalta ajatukselta.

Olen itsekin melko rokotuskriittinen ja esimerkiksi influenssarokotteita ei meidän perheessämme yleensä laiteta. Toki tänä vuonna otimme myös influenssarokotteet suojataksemme perheemme pienimmäistä. Vesirokko ollaan sairastettu rokotusten sijaan ja voisinkin sanoa, että en ole mikään rokotefani, mutta järkikädessä tässäkin hommassa. Rokotteet eivät ole suoraan paholaisesta. Rokotteilla ollaan saatu paljon hyvää aikaan ja rokotteiden ansiosta moni tauti on maastamme lähes hävinnyt. Uskallan väittää, että rokotukset ovat varmasti myös yksi syy siihen miksi mm. lapsikuolleisuus on maassamme todella alhainen. Mieti siis tarkkaan, miksi et halua rokottaa lapsiasi ja kannattaa muistaa lähdekriittisyys tekstejä lukiessasi. Kuka vain voi kirjoittaa nettiin mitä vain, mutta kaikki ei yksinkertaisesti ole totta. Minä voin kirjoittaa postauksen siitä, kuinka kotonani voin tarkkailla jokaisen rokottaneen liikkeitä, vaikka luonnollisesti se ei tietenkään ole totta. Yksi lukijani uskoo sen ja kertoo sitä eteenpäin todistettuna faktana jne… Kirjoitukseni tarkoituksena ei ole syyttää ketään, päinvastoin. Jokainen haluamme varmasti omille lapsillemme parasta, mutta muistetaanhan, että maailmassa on myös omien lapsiemme lisäksi muita lapsia ja myös heitä, jotka eivät voi ehkä itse olla tarpeeksi vahvoja suojautumaan sairauksilta. Rokottamattomuus herättää varmasti meissä jokaisessa tunteita ja vahvojakin sellaisia. Itseänikin tämä asia ahdistaa aivan suunnattomasti, eikä vähiten sen takia, että perheemme pienimmäinen on vielä rokottamaton. Tästä syystä lähdin myös kirjoittamaan tätä postausta, herättämään keskustelua, herättämään ajatuksia siitä, että emme ole vastuussa vain omistamme, vaan myös sairaista / vanhuksista /pienimmistä ketä ei ehkä voida rokottaa.

Ihanaa viikonloppua teille jokaiselle!<3

LUE MYÖS

VINKKEJÄ VAUVAN KANSSA LENTÄMISEEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Kaupallinen yhteistyö yhdessä Jollyroomin kanssa.

Pienen vauvan pukeminen voi olla joskus todella haastavaa. Eliana ei suinkaan ole ensimmäinen lapseni, mutta siitä huolimatta tulee välillä puettua liikaa ja pari kertaa olemme palanneet kotiin hakemaan lisää vaatetta. Suomen sää on kuitenkin mielestäni semi iisi, nimittäin kylmä on kylmää ja lämmin lämmintä (ainakin viime kesänä). Alpeilla ollessamme tähän pukemiseen tuli kuitenkin hieman lisähaastetta. Nimittäin hyytäväkylmyys vaihtui todella lämpimään, kun aurinko paistoi. Kun taas aurinko meni takaisin vuorten taakse, niin kylmä viima tuntui entistäkin kylmemmältä. Muistin tämän jo viime vuodesta, joten tällä kertaa toppahaalareiden lisäksi mukanamme oli kaikki mahdollinen välipukeutuminen myös.Pienen vauvan kanssa oman haasteensa tuo myös se, että vauva ei itse liiku, mutta puolestaan vaunuissa ei tuule ja ilma on lämpimempää. Useimmiten kannoin Elianaa ulkona Tulassa ja tällöin oma ruumin lämpöni lämmitti häntä. Parina ensimmäisenä päivänä tuli pikkuneidille puettua ihan liikaa, koska en yksinkertaisesti tajunnut, että se aurinko ihan tosissaan lämmittää. Toki liikapukeminen ei ollut ongelma, niin kerrospukeutumisen ansiosta pystyin riisumaan pikkuneidiltä toppakerroksen pois auringon lämmittäessä kovasti ja laittamaan takaisin päälle heti kun aurinko painui takaisin vuorten taakse.Saimme Jollyroomilta Lindbergin fleecevaatteet sekä toppavaatteet matkaamme varten. Nämä olivat ihan mahtava combo rinteeseen lähtiessämme. Lähtiessämme vain pariksi tunniksi kaupungille riitti pikkuneidille vain fleecevaatteet, mutta ollessamme koko päivän rinteessä ulkona oli varauduttava niin viileään iltaan kuin lämpempään päiväänkin. Rinteeseen lähtiessämme puimme pikkuneidille villabodyn + villasukkahousut, ohuen merinovillahaalarin, Lindbergin fleecehaalarin sekä päällimmäiseksi Lindbergin toppahaalarin. Toppahaalarin riisuimme neidiltiä useimmiten auringon paistaessa, mutta tällöin fleece- ja villavaatteet pitivät pikkuisen edelleen lämpimänä.Lindbergin fleece- sekä toppahaalarissa on kummassakin kaksoisvetoketju, mikä helpottaa haalarin pukemista sekä riisumista. Kummassakin haalarissa on myös pienet kangasosat, mitkä voi helposti kääntää pienten käsien ja jalkaterien päälle suojaksi. Sen lisäksi, että haalarit ovat todella käytännölliset ovat ne mielestäni myös kauniin näköiset. 

LUE MYÖS

VINKKEJÄ VAUVAN KANSSA LENTÄMISEEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Instagramin puolella olemmekin jo kertoneet, että pienimmäisemme sai uuden nimen. Rakkaan tyttäremme nimeksi tuli Bella-Eliana. Bella tarkoittaa kaunista ja Eliana tarkoittaa, Jumalan vastausta. Sellainen hän on, kaunis Jumalan vastaus meidän rukouksiimme. miten vaihtaa vauvan nimiMoni on kysynyt, miksi päätimme vaihtaa tyttäremme nimen ja miten muut suhtautuivat nimen vaihdokseen. Yhteensä 26(!) ihmistä Instagramin puolella kertoivat myös harkinneensa lapsensa nimen vaihtamista ja kysyivät meiltä kokemuksiamme, joten päätimme kirjoittaa aiheesta blogiimme. Vaihdoimme tyttäremme nimen käytännönsyiden takia. Mielestämme hänen entinen nimensä oli myös todella kaunis, emmekä olisi muuten vain lähteneet hänen nimeään vaihtamaan. Nyt kuitenkin olemme jo kaikki tottuneet hänen uuteen nimeensä ja pakko todea, että tykkäämme paljon enemmän hänen nykyisestä nimestään. Olemme siis hyvin tyytyväisiä, että uskalsimme vaihtaa hänen nimensä, vaikka olimmekin häntä Alessa-Elianaksi ehtineet kutsua jo tovin.miten vaihtaa vauvan nimiOlimme ehtineet kutsua tytärtämme Alessa-Elianaksi jo pari kuukautta ennen hänen syntymäänsä ja yli kolme kuukautta hänen syntymänsä jälkeen. Lienee siis varmasti jokaiselle selvää, että tottuminen uuteen nimeen otti aikansa ja Lina-Estellalle se oli jopa hieman hämmentävää. Kerroimme tytölle, että heidän pikkusiskonsa nimi vaihtuu ja yhdessä pohdimme uutta nimeä. Kun olimme päättäneet hänen nimensä, niin istuimme jälleen koko perhe sohvalle ja kerroimme tytöille, että heidän rakas siskonsa on nykyään Bella-Eliana. Illalla iltapalapöydässä Lina-Estella söi puuroaan ja selitti samalla, että ensin oli Alessa-Eliana ja nyt äiti sanoo Bella-Eliana ja Lina sanoo Madagaskari. Linalta tuo oli suurta rakkautta, nimittäin Madagaskar on ehdottomasti hänen tämän hetkinen lemppari ja varmasti hänen mielestään paras mahdollinen nimi omalle pikkusiskolle. Jätimme kuitenkin Linan ehdottaman nimen käyttämättä, joten hän voi sitten harkita sitä vaikka omille lapsilleen…Kun aloimme harkitsemaan nimen vaihtamista, niin kerroimme siitä heti minun sisaruksilleni sekä vanhemmilleni. He siis tiesivät heti nimenvaihtoaikeistamme sekä olivat ensimmäiset joille ilmoitimme myös uuden nimen. Heidän kaikkien mielestä uusi nimi oli myös kaunis ja luonnollisesti he kaikki suhtautuivat nimenvaihdokseen hyvin. Siitä päivästä lähtien he alkoivat kutsua tytärtämme Bella-Elianaksi. Ilmoitimme myös muutamille ystäville nimenvaihdoksesta ja lopuksi ilmoitimme nimen Instagramissa. Kaikki ovat ymmärtäneet, miksi vaihdoimme nimen ja alkaneet käyttämään tyttömme uutta nimeä. Tottakai edelleen itse tai joku muu kutsuu häntä vahingossa Alessaksi, mutta se nyt on ihan normaalia. Sitä paitsi kaunis nimi sekin, joten eihän siinä mitään pahaa ole 😉miten vaihtaa vauvan nimiItävallassa nimenvaihdos ei juurikaan aiheuttanut mitään muutoksia. Kaikki kutsuivat häntä alunperinkin vain Elianaksi tai Ellieksi, joten siellä ei oikeastaan ollut edes käytännönväliä, vaikka muutimmekin kaksiosaisen nimen ensimmäisen nimen. Hän on edelleen Eliana! 🙂

No, sitten nämä käytännön asiat. Nämä viralliset asiat saa hoidettua melko nopeasti ja helposti, joten ne eivät missään nimessä ole este lapsen nimen vaihtamiselle. Itse näen suurimpana ongelmana sen, jos lapsi on jo niin iso, että on tottunut omaan nimeensä, niin silloin nimen muuttaminen voi sekoittaa pientä lasta. Itse en lähtisi enää muuttamaan esimerkiksi pari vuotiaan nimeä. Mutta kukin tyylillään. On kuitenkin tärkeää muistaa vanha sananlasku “ei nimi miestä pahenna ellei mies nimeä”. Niinhän se menee, ei se nimi lasta tee vaan lapsi nimen. Jos kuitenkin harkitset lapsesi nimen vaihtamista, niin yksi suurimpia helpottavia tekijöitä siinä on avoimuus. Kannattaa mahdollisimman avoimesti kertoa lapsen uusi nimi, että mahdollisimman moni alkaa käyttämään lapsen uutta nimeä. Ylipäänsä lähes kaikessa uskon avoimuuden olevan hyvä juttu. Mikäli lapsi on jo vanhempi, niin suosittelen myös avoimesti keskustelemaan hänen kanssaan asiasta. Tämän jälkeen voit maistraatissa täyttää lomakkeen “nimenmuutos“. Sitten täytyykin enää hankkia uudet kortit ja passi! That´s it, ei kovin monimutkaista 🙂

Kaupallinen yhteistyö: Kuvissa näkyvät vaatteeni ovat täältä. Koodilla FITFUN15 saat -15% yli 50 euron ostoksesta. Koodi on voimassa tammikuun loppuun ja koodi ei koske ale-tuotteita.

LUE MYÖS

VINKKEJÄ VAUVAN KANSSA LENTÄMISEEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Kirjoitin Elianan syntymän jälkeen kuinka halusimme rytmittää hänet monestakin syistä (klik). Uskoimme myös rytmittämisen auttavan vauvaa nukkumaan yöt ilman heräämisiä melko aikaisin. Nyt Eliana on tasan neljä kuukautta ja meiltä on kyselty miten yöt sujuvat. Onko homma mennyt niinkuin suunnittelimme ja onko vauva-arki edelleen yhtä ruusuista. Ensin on ihan pakko sanoa, että meidän Eliana on todella tyytyväinen vauva, kunhan äiti on lähellä eikä olla liian hämärässä mestassa. Kotona Eliana ei itke edelleenkään juuri koskaan. Meillä siis saattaa mennä helposti viikkokin eikä kaveri ole itkenyt kertaakaan. Hän on siis melko chilli kaveri ja voinkin käsi sydämellä sanoa, etten ole vielä tänä vauva-aikana kokenut edes sekunninmurto-osaa tunnetta, että tämä olisi mitenkään raskasta. Päinvastoin taidan edelleen elää siinä vaalenapunaisessa vauvakuplassa. Vauva-aika ei varmasti tunnu helpolta siksi, että olisin joku supermutsi, ei todellakaan! Uskon sen johtuvan täysin siitä, että Eliana on todella tyytyväinen vauva, nukkuu yönsä hyvin ja päiväunetkin n.2h pätkissä. Hän  syö, on tunnin hereillä ja nukkuu kaksi tuntia. Kaveri ei siis edes ole päivästä kovinkaan paljoa vieläkään hereillä ja usein jo odotan, että saan mennä herättämään meidän ihanan murusen.Useamman vauva-ajan kokeneena on pakko edelleen liputtaa rytmittämisen puolesta. Itse jaksan todella hyvin, nautin 100% joka hetkestä pikkuihmisen kanssa, koska en ole ihan jäätävissä univeloissa. Aamulla herääminen ei tunnu raskaalta eikä illalla nukkumaan meneminen ahdista jo valmiiksi. Neljä kuukautta on mennyt ihan siivillä ja silmäpussit eivät vieläkään roiku varpaissa asti tai jos roikkuvat, niin se ei ainakaan johdu valvomisesta 🙂 Meillä siis edelleen nukutaan hyvin. Parin kuukauden iässä Ellie jätti viimeiset yösyömiset pois ja alkoi nukkumaan 12h ilman heräämisiä. Joulun jälkeen tuli kuitenkin hieman takapakkia, koska pikkuneitimme sairastui. Elianalle tuli kova flunssa ja hänellä oli hengittäminen hieman vaikeaa. Olimme osastolla pari päivää ja hän sai hengityksen avuksi adreanaliinia, mutta siitä huolimatta hengitys syömisen kanssa samaan aikaan otti hänen voimillensa. Syötin siis runsaan viikon häntä ihan vähän väliä vain minuutin tai kaksi kerrallaan, ettei se olisi hänelle liian raskasta, koska pidempään syöminen väsytti häntä. Eliana ei sairastellessaankaan itkenyt ruoan perään, mutta tarjosin hänelle tällöin ruokaa hyvin useasti, koska selkeästi hän söi vain niin lyhyen ajan ja sai syötyä vain pienen määrän kerralla. Kun rytmi katosi, niin katosi samaan aikaan myös yöunemme. Eliana heräili parhaimmillaan jopa kymmenen kertaa yön aikana. Sillä hetkellä ei luonnollisesti rytmit kiinnostanut, vaan tärkeintä oli, että kaveri sai maitoa, eikä kuluttaisi hommaan kaikkia voimiaan. Sairastellessa hän siis lähes asui sylissäni ja joi maitoa jatkuvasti pienen hetken <3Kun Eliana alkoi olemaan terve, niin aloimme taas pikkuhiljaa häntä rytmittämään. Emme kuitenkaan tässäkään vaiheessa itkettäneet häntä, vaan esim. päiväunia saimme pidennettyä vaunulenkkeilemällä ja kun hän oli pidemmän pätkän syömättä, niin hän söi taas vatsansa täyteen ja jaksoi sillä ruokailulla seuraavat kolmisen tuntia. Missään vaiheessa ei siis kyseessä ole ollut, että emme antaisi nälkäiselle vauvalle ruokaa vaan päinvastoin. Rytmityksellä haluamme ennakoida vauvan nälkää ja vastata hänen tarpeisiinsa ilman, että hänen tarvitsee itkeä niiden perään. Niin arkirutiinimme alkoivat jälleen pikkuhiljaa löytyä ja yöunemme sitä myöden parantua. Edelleenkään ei ihan vielä olla siinä 19.00-07.00 ilman imetyksiä- rytmissä, vaan hän syö vielä illalla kerran n. 22.00 aikaan. Tällä hetkellä meillä siis nukutaan putkeen 22.00-07.00 välinen aika. Kun Eliana itse jättää illan viimeisen yösyötön pois, niin sitten se jää pois. En kuitenkaan stressaa siitä, vaan mielestäni on aika hyvin, että neiti nukkuu sairastelujenkin jälkeen yhdeksän tuntia putkeen. Ainiin ja niistä neljän kuukauden hulinoista, meillä ei ole niitä vielä näkynyt. Elianan yöunet häiriintyvät lähes ainoastaan silloin kuin olemme poissa kotoa, mutta kotona kaveri nukkuu todella hyvin!Elämä siis sujuu hyvinkin leppoisasti perheessämme ja tällä hetkellä kirjoittelen tätä postausta Itävallan Alpeilta, missä olemme koko perhe. Mikäli meidän reissu kolmen pienen lapsen kanssa täällä kiinnostaa, niin kannattaa seurailla meitä Instagramissa.

Ps. vauvan ihana jumpsuit ja pipo ihanasta verkkokaupasta nimeltä PikkuVanilja <3

Kaupallinen yhteistyö: Kuvissa näkyvä takki on täältä. Koodilla FITFUN15 saat -15% yli 50 euron ostoksesta. Koodi on voimassa tammikuun loppuun ja koodi ei koske ale-tuotteita.

 

LUE MYÖS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

Vauvan kanssa lentäminen

Mikäli aiot lentää pienen vauvan kanssa, niin suosittelen lukemaan tekstin lopussa olevat vinkit helpottamaan reissua! 😉vauvan kanssa lentäminenOlimme lähteneet aamulla jo hyvissä ajoin lentokentälle, että varmasti ehdimme koneeseen. Olimme varanneet aikaa useampaan pysähdykseen, eksymiseen ja kaikkeen muuhun säätöön. Ajomatka Porista Helsinkiin meni vähän liiankin iisisti ja pysähdyimme vain yhden kerran imettämään Elianan. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että olimme lentokentällä yli kaksi tuntia aiemmin kuin meidän piti eli noin kolme tuntia ennen koneen lähtöä. Mietimme Domin kanssa miten mahtaa tytöillä aika kulua kentällä, kun pitää niin kauan odotella.

Ihan turhaan me murehdimme, miten lapset saavat aikansa kulumaan. Vauva nukkui tyytyväisenä Tulassa ja hereilläoloajan hän tsekkaili ympärilleen. Isommat tytöt leikkivät kaikkea hyvillä mielin kaikkea mahdollista hipasta Estella-jalkapalloon. Tytöt tuntuivat handlaavan paremmin nämä pitkät odotukset kuin minä ja Dom, jotka vilkuiltiin vähän väliä kelloa ja toivottiin ajan menevän nopeammin. Mielummin silti liian aikaisin kuin liian myöhään. Mikään ei nimittäin ole yhtä kamalaa kuin yrittää paniikissa juosta pienten lasten kanssa kentällä ja sydämen tykyttäessä tuhatta ja sataa ehtiikö koneeseen. Olimme siis hyvin tyytyväisiä, tetä olimme kentällä hyvissä ajoin ja fiilistelimme ihan hulluna sitä, miten reippaita meidän tytöt oli.vauvan kanssa lentäminenAinoa nihkeä juttu kentällä oli lentokentällä ollut työntekijä, joka vastaanotti laukkumme. Ensin hän sanoi, että pienet lapset eivät tarvitsisi ollenkaan käsimatkatavaroita. Olin aivan ihmeissäni, että eikö oikeasti heille kuulu käsimatkatavarat. Täti sitten tympeänä selitti, että kyllähän niille kuuluu, mutta juuri tällaisten vanhempien takia, jotka ottavat pienille lapsilleenkin käsimatkatavarat vain koska niin saa tehdä, he joutuvat tekemään ylitöitä. Katselin hyvin hämilläni tilannetta. Olimme maksaneet myös lapsillemme pienestä koostaan huolimatta täysihintaiset paikat lentokoneesssa ja siihen kuului myös käsimatkatavarat. Nyt kuitenkin työntekijän mielestä ei lapsilla olisi ollut oikeutta käsimatkatavaroihin, koska ovat lapsia ja he eivät tarvitse yhtä paljon tavaroita. Keskustelu päättyi melko lyhyeen, enkä alkanut sen enempää selittelemään myöskään sitä, miksi osa vanhemmista matkustavat myös pienten lasten kanssa ja aiheuttavat niitä ylitöitä käsimatkatavaroineen hänelle. Pakko nyt vielä tähän todeta, että ainakin meidän lennolla ne jotka käyttäytyivät huonosti olivat ihan jotkut muut kuin lapset. vauvan kanssa lentäminenTästä pienestä välikohtauksesta huolimatta aikamme lentokentällä sujui erittäin leppoisasti. Pian olikin koneeseen nousun aika ja menimme jonottamaan koneeseen pääsyä. Olimme seisseen paikallamme ehkä pari minuuttia kuin edestämme mies huusi muille ihmisille, että eiköhän päästetä tämä perhe pienten lasten kanssa ensimmäisenä etsimään omat paikkansa koneesta. Voitteko kuvitella?!? Olin ihan ällikällä päähän lyöty ja sanoin heti ettei meidän tarvitse saada mitään erityiskohtelua, vaan voimme hyvin jonottaa. Siitä huolimatta useampi ihminen edessämme sanoi, että tottakai meidän pitäisi mennä koneeseen ensimmäisinä ja kaikki edessämme olevat ihmiset päästivät meidät eteensä. Olen edelleen aivan ihmeissäni, kuinka ihania ihmisiä on olemassa! Ei meidän olisi tarvinnut päästä muiden eteen, olisimme hyvin voineet odottaa, mutta olihan se ihana päästä kolmen pienen lapsen kanssa tyhjään koneeseen ja etsiä heidän istumapaikat rauhassa ilman pelkoa, että jonkun käsimatkatavarat tulevat heidän päähänsä. Olemme siis aivan äärimmäisen kiitollisia teille kaikille!

Lentokoneessa muistin, että olimme unohtaneet ostaa Orodropseja (puuduttavia korvatippoja), mitä yleensä olemme lapsille lentomatkoiksi laittaneet varmuudeksi. Itse olen kärsinyt kovista korvakivuista lentokoneessa, joten en ole halunnut ottaa riskiä, että lapsilleni tulisi lennon aikana hurja korvakipu. Samalla huomasimme myös, että tyttöjen uudet kuulokkeet eivät toimi heidän uudessa Tabletissaan. Olin jo valmis siihen, että vähintään Estellalla menee hermot, kun uudet kuulokkeet eivät toimikaan ja sen lisäksi minä ja tytöt itkisimme pian korvakipujamme. Toisin kävi Tabletin kuulokkeiden toimimattomuus ei haitannut ketään, korvissa ei tuntunut kenelläkään painetta ja lentomatka sujui vähän liiankin iisisti. vauvan kanssa lentäminenEliana nukkui sylissäni ja välillä katseli ympärilleen, totesin useamman kerran, että vauvan kanssa lentäminen on iisiä. Amelie ja Estella saivat ensimmäistä kertaa matkustaessamme katsoa Tabletilta ohjelmia, joten heidänkin aika meni kuin siivillä. Minä ja Dom otettiin rennosti ja keskusteltiin, miten on mahdollista, että kolmen pienen lapsen kanssa matkustaminen on näin helppoa.

Perillä meitä odotti vuokra-auto, millä ajoimme Itävallan Alpeille. Siitä lisää vielä toisessa postauksessa. Saksan autobaanalla oli aivan järjetön ruuhka ja matkamme kesti n 2,5h pidempää mitä normaalisti, mutta senkin ajan kaikki tytöt olivat ihan hullun reippaita. Amelie oli koko ajomatkan hereillä, mutta Estella ja Eliana ottivat onneksi vähän pidemmät torkut autossa. Matkustimme siis yhden päivän aikana yli 12 h ja yksikään tytöistämme ei ollut nihkeellä fiiliksellä kertaakaan!

Aiemmin olen kirjoittanut listan, mitä kannattaa ottaa huomioon lentäessä pienten lasten kanssa. Nyt ajattelin vielä tehdä uuden listan, että mitä kannattaa ottaa huomioon lentäessäsi vauvan kanssa.

Vauvan kanssa lentäminen- mitä pakata mukaan?

Orodrops korvatipat . Meiltä nämä tällä matkalla puuttuivat, eikä korvissa siitä huolimatta tuntunut mitään kipua. Tilanne olisi kuitenkin voinut mennä toisin ja lentokoneesta ei niitä enää pysty ostamaan.

-Riittävästi ruokaa Itse vielä imetin, joten ruokaa oli aina saatavilla. Mikäli vauva on pulloruokinnalla, niin kannattaa ehdottomasti varata tarpeeksi ruokaa. Suurin osa lentoyhtiöistä antavat viedä nesteitä sekä ruokia vauvalle mukaan lentokoneeseen.

-Tarpeeksi vaihtovaatteita Kokemuksesta voin sanoa, että lentokoneessa menee vähintään yhdet vaatteet vaihtoon.. 🙂

-Pieni peitto Useimmiten lentokoneessa on todella kylmä, jolloin lämmin peitto on ollut ihana vauvalle. Peitto myös rauhoittaa vauvaa ja auttaa nukahtamaan, jos sen sitoo tiukasti vauvan ympärille.

-TULA Tämä on ehkä suurin vinkki, mitä vaan voi lentomatkalle vauvan kanssa antaa. Kädet vapaina vetämään laukkuja ja lapsi aina lähellä… ilman Tulaa ei meidän perheestä ole yksikään vauva lähtenyt edes lentokentälle.

-Turvakaukalo Suurin osa lentoyhtiöistä antaa viedä turvakaukalon tai rattaat (osa kummatkin) portille asti ja ottavat ne siitä ruumaan sekä palauttavat ne portille, joten ne voi huoletta useimmiten ottaa mukaan

-Purulelu Vauvalle tekemistä, mikäli vauva tylsistyy helposti

-Särkylääkkeitä Jos vauvalle iskisi flunssa tms. matkan aikana

-Kosteuspyyhkeitä ja vaippoja Älä unohda näitä. Itse olen kerran unohtanut kosteuspyyhkeet ja voin kertoa, että ilman niitä ei ole mukavaa vaihtaa vaippaa lentokoneen pienessä vessassa.

Kaupallisessa yhteistyössä:

Ps. Instagramissa jo paljon kyselitte, että mistä tämä ihana pörröhuppari on. Kuvissa näkyvä ihanan lämmin huppari on täältä ja sen hinta on 29.95.  Koodilla FITFUN15 saat vielä -15% yli 50euron tilaukseen. Koodi ei koske aletuotteita ja se on voimassa tammikuun loppuun. Nyt siis kannattaa pörröhupparin lisäksi ostaa vielä pari tuotetta lisää ja saat -15%.

LUE MYÖS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Ethän koske vauvan käsiin likaisilla käsilläsi, vaikka mieli tekisikin hipsutella ihanan pienen söpöliinin suloisia sormia!

Huh, mikä uuden vuoden aloitus! Meillä on sairasteltu vuorotellen lasten kanssa ja lopun aikaa ollaan yritetty välttää paikkoja, mistä lapset voisi mahdollisesti saada tautitartuntoja. Miten musta tuntuu, että aina joulun jälkeen on sama juttu. Päiväkodissa jyllää kaikki mahdollinen kihomadoista noroon ja kauppareissultakin tarttuu vähintään flunssa matkaan. Yleensä en ole mikään superpöpökammoinen ihminen, mutta pienen vauvan kanssa olen kyllä linnoittautunut hieman liikaakin neljän seinän sisälle ja sanonut suoraan ihmisille etteivät he koskisi pienen vauvan käsiin omilla likaisilla käsillään. Pienen vauvan kädet, kun päätyvät vähän väliä suuhun vieden kaikki niissä olevat bakteerit mukanaan.Perheemme pienin sai joulun jälkeen kunnon flunssan ja olimme hänen kanssaan pari päivää osastolla hengittelemässä adreanaliinia. Hänet testattiin ja kyseessä oli ihan perusviirus, mikä ei yleensä aiheuta hengenahdistusta, niin paitsi ihan näille pienille niinkuin meidän Elianalle. Valvoessani öitä hänen kanssaan ja kuunnellessani monitorien piippausta mietin monta kertaa, kuinka pieni hän vielä onkin ja kuinka “harmitonkin” virus voi saada pikkuihmisen heikkoon kuntoon nopeasti. Flunssa, mikä isommille lapsille ei ehkä aiheuttaisi juuri nuhaa kummempaa oli meidän pienelle vauvalle aiheuttanut hengitysvaikeuksia. Ei siis ole ollenkaan ylivarovaista suojella näitä pieniä pöpöiltä niin paljon kuin mahdollista. Pienet eivät voi itse suojella itseään, joten se on meidän vanhempien sekä muiden aikuisten vastuulla. Kaupassa moni vieraskin ihminen saattaa koskea vauvan käsiin ihastellessaan pientä vauvaa. He eivät tee sitä varmasti pahantahtoisesti, vaan se on ihana tapa ottaa pieneen kontaktia ja mielestäni on upeaa, että ihmiset juttelevat myös näille pikkuihmisille. Mutta suosittelen juttelemaan vauvalle ilman, että kosket häneen tai ainakaan hänen käsiinsä, mitkä menevät melko varmasti jutustelunne jälkeen hänen suuhunsa. Mikäli vauvan äiti pyytää sinua pesemään kätensä ennen vauvan sylissä pitämistä, niin kyseessä ei ole pelkkä ylihysteerinen äiti. Hän vain haluaa suojella pientä ihmistä juuri näiltä pöpöiltä, mitkä aikuiselle ei aiheuta välttämättä juuri mitään, mutta pienen voi saada sairaalakuntoon. Jos meidän aikuisten käsipesulla vauva voi välttyä sairasteluilta, niin mielestäni se on sen arvoista!Moni äiti on sanonut tästä samasta asiasta ja siitä, miten ei kehtaa sanoa ääneen etteivät haluaisi vauvan käsiin koskettavan, joten päätin kirjoittaa tästä aiheesta, koska koen sen hyvin tärkeäksi näin tautien jyllätessä. Pieni vauva on vielä pieni ja joka tapauksessa tulee sairastelemaan elämänsä aikana enemmän tai vähemmän lähtiessään liikkeelle ja tutkiessaan jokaista tavaraa suullaan. Mutta pikkuvauva aikana me aikuiset voimme omalla toiminnallamme puolustaa näitä pieniä, että he välttyisivät edes muutamilta sairasteluilta.

LUE MYÖS

MIKSI EN TEHNYT JOULUSTAMME POSTAUSTA

FLUNSSA TAI VERISYÖPÄ

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Vuoden viimeiset tunnit lähestyy ja on aika katsoa menneeseen vuoteen. Mitä vuoden aikana on tullut tehtyä ja mitä on jäänyt tekemättä. Ei varmasti liene kenellekään yllätys, mikä oli vuotemme kohokohta. Vuosi 2018 oli täydellinen vuosi.

TAMMIKUU

Matkustimme tammikuussa kolmeksi viikoksi Itävaltaan. Saimme viettää aikaa Domin perheen sekä ystävien kanssa, nauttia kauniista alpeista ja Amelie oppi alppien huipulla kunnolla laskettelemaankin. Tällä reissulla totesin Domille, että irtisanoudun blogimme kuvausvastauusta ja homma siirtyy hänelle. Dom otti kopin ja alkoi opiskelemaan kuvausta ja siitä lähtien on kuviemme laatu blogissamme ollut huimasti parempi. Puolessa välissä lomaamme minulla alkoi yhtäkkiä kummalliset vatsakivut ja Amelie heitti ilmoille, että äidin vatsassa on varmasti vauva. Me Domin kanssa sanoimme, että ei tollasta saa sanoa ääneen, kun ei siellä mitään ole. Vaikka salaa Domin kanssa toivoimmekin, että se olisi totta. Tammikuun lopulla matkustimme kotiin ja aloin oksentamaan satunnaisesti, joten menin ostamaan raskaustestin. Testi oli posiitivinen ja olimme aivan superonnellisia pienestä ihmisenalusta vatsassani. Siitä päivästä lähtien rakastimme jotain, mitä emme olleet koskaan nähnyt <3

HELMIKUU

Pyysimme Domin kanssa tytöt olohuoneeseemme ja pyysimme heitä arvaamaan, mitä Dom piirtää paperille. Paperille piirti äiti, iskä, Amelie, Estella ja sen jälkeen Dom alkoi piirtämään äidin vatsaan vauvaa. Tässä vaiheessa Amelie huudahti, että eihän se olekaan meidän perhe, vaan Jonnan (minun siskoni) perhe. Kun kerroimme, että kyllä ne ensimmäiset arvaukset olivat ihan oikeat, niin neidin ilme muuttui suureksi hymyksi ja innostukseksi :”tuleeko meille vauva?”. Tytöt saivat tietää siskostaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Pahoinvointini takia emme voineet pienen aarteen olemassaoloa kovin kauaa salata. Tytöt (tai siis Amelie) alkoi samantien odottamaan yhtä kovasti siskoaan kuin me vanhemmatkin ja niin monesti rukoilin, että kaikki vain menisi hyvin ja yhtenä päivänä saisimme pienen aarteemme syliimme. Tämä kuukausi oli melko täynnä pahoinvointia ja Dom kävi Helsingissä opiskelemassa joka toinen viikonloppu. Selvisimme myös Domin opiskelupäivistä hyvin, koska meillä oli ihanat ystävät ja perhe auttamassa <3

MAALISKUU

Maaliskuussa pääsimme ensimmäiseen viralliseen ultraan, missä pääsimme ihastelemaan rakasta vauvaamme. Maaliskuussa kerroimme myös blogissamme, että Amelie ja Estella saavat pikkusisaruksen loppukesästä, mikäli kaikki menee hyvin. Oli niin ihana julkaista tieto kaikille ja lopettaa salailu. Maaliskuun lopulla minulta otettiin myös Nipt-testi ja päätimme yhdessä Domin kanssa, että haluamme sillä myös selvittää vauvan sukupuolen.

HUHTIKUU

 

Tämän vuoden kohokohdat tuntuu olevan aika vauva-painotteisia, heh. Huhtikuun ehdoton yksi kohokohdista oli tieto vauvan sukupuolesta, sekä sen kertominen tytöille. Ystäväni Demi ja Dina leipoivat aivan ihanan kakun, minkä tytöt saivat leikata ja näin selvittää onko tuleva sisarus tyttö vai poika. Estella toivoi apinaa ja Amelie pikkuveljeä, mutta ihanaksi yllätykseksi kakun sisältä paljastui pinkkejä karkkeja ja tytöt saisivat kesän lopulla joukkoonsa kolmannen pikkuneidin. Tässä vaiheessa paljastimme myös yhden nimiehdotuksen tytölle, mikä kaatui mahdottomuuten, koska suomalaiset lausuivat sen ihan päin metsää!

Huhtikuussa siskoni perheineen järjesti myös aivan ihanan pääsiäismunajahdin, mikä oli ihan huippujuttu paitsi tytöille, mutta myös meille aikuisille. He piilottivat muistaakseni kolmisen kymmentä kindermunaa metsään ja nopeimmat söivät hitaiden munat! Jokaiselle oli kuitenkin oma nimikkomuna, joten kukaan ei voinut jäädä ilman yhtään munaa. 

TOUKOKUU

Toukokuussa saimme Domin siskon sekä vanhemmat luoksemme melkein kolmeksi viikoksi. Helteet alkoivat jo toukokuussa ja makoilimme auringon alla omassa pihassamme lasten leikkiessä pienessä uima-altaassaan. Toukokuussa juhlimme myös tyttöjen synttäreitä kauniissa säässä perheen ja ystävien kanssa oman kotimme pihassa. Toukokuussa oli myös aika rakenne-ultraan ja saimme tietää, että pikkuisella tyttärellämme on kaikki hyvin.

Toukokuun lopulla matkustimme myös Tukholmaan Domin vanhempien ja siskon kanssa. Tytöt nauttivat aivan superisti. Itsessään jo pelkkä laivamatka oli tytöistä aivan mielettömän siisti! Tukholmassa tarkoitus oli mennä katsomaan kauniita kirsikkapuita kukassaan, mutta ne kukathan olivat jo pudonneet aika päiviä sitten. Matka oli kuitenkin todella ihana ja tärkeintä oli, että saimme viettää aikaa Domin perheen kanssa, koska näemme heitä aivan liian harvoin.

KESÄKUU

Kesänvieton aloitimme Tulisielu Konferenssilla niinkuin viime vuonnakin. Sen parempaa aloitusta ei kesälle voisi edes olla. Kesäkuussa kävimme myös särkänniemessä ja pääsimme Domin kanssa myös nauttimaan kahdenkeskisestä ajasta pariksi päiväksi Långvikiin. Kesäkuussa pitkästä aikaan oli myös kaikki sisarukseni perheineen sekä vanhempani samassa kaupungissa. Juhlimme veljeni vaimon, Alinan, valmistujaisia. Hän valmistui suomenkielen-opettajaksi ja voin vain kuvitella, kuinka hän itkee verta eksyessään lukemaan kirjoittamiani tekstejä. Meidän kielioppi ei ole ihan samalla levelillä. Alinan valmistujaisten lisäksi menimme koko porukka picnicille. Syödessämme eväitä alkoi joku epäilemään, että olimmekohan kuinka sallitulla alueella. Mutta onneksi olimme niin kovin huomaamattomia kuuden lapsen, kuuden aikuisen ja kitaran voimin! Kesäkuun lopussa kuulimme surullisia uutisia, joiden takia juhannusta ei juurikaan juhlittu, vaan ajatukset olivat jossain aivan muualla, rakkaiden ihmisten luona <3

HEINÄKUU

Heinäkuussa oli sisarukseni muilla mailla ja me Domin kanssa hengasimme minun vanhempieni kanssa lähes joka päivä. Heillä tuntui olevan melko paljon samat suunnitelmat kuin meillä. Joka päivä, sama paikka, nimittäin Yyteri ja illaksi siirryimme mökillemme. Heinäkuun aamut ja päivät, joskus illatkin tuli vietettyä lähes kokonaan yyterin rannalla. Yhtenä kohokohtana on myös pakko mainita, kun isäni pelasti koko yyterin suuren lomajoukon käärmeen puremilta. Eräänä päivänä ollessamme tuttuun tapaan rannalla huomasi Dom vedessä jotakin ja totesi isälleni, että uiko tuolla ihmisten keskellä käärme. Pienimmäisemme oli juuri menossa veteen ja isäni lähti juoksemaan kohti vettä. Luulin isäni juoksevan tyttäremme perään ja pelastavan hänet tuolta katalalta matelijalta. Mutta ei, isäni juoksikin Estellan ohi suoraan kohti käärmettä. Ihmiset katsoivat ja minä katsoin kauhistuneena, mitä ihmettä isäni on tekemässä. Sen sijaan, että hän huutaisi kaikille ihmisille, että juoskaa henkenne edestä, niin hän päätti saalistaa kyseisen monsterin. Käärme sukelsi ja niin sukelsi isäni käsikin. Nostaessaan kätensä vedestä roikkui siitä metrin mittainen ällötys, käärme. Isäni otti käärmeen vedestä ja vei sen pois rannasta ettei se tee kenellekään mitään. Rannalla muutamat ihmiset puhuivat kuinka upeasti tuo kyseinen mies teki ja kuinka kukaan muu mies ei asialle tehnyt mitään, oli sitten pakko kiillottaa omaa kruunua toisten tekemisillä ja todeta, että tuo upeasti tehnyt mies sattuipa olemaan oma isäni. Kerrottakoot vielä se, että äitini ei voi sietää käärmeitä ja olimme melko varmoja ettei hän tuollaisen keissin jälkeen enää yyteriin edes uskaltaisi tulla. Toisin kuitenkin kävi ja loppukesästäkin äitiäni siellä näkyi. Ehkä äiti tajusi tämän tarinan jälkeen mikä oma käärmevartija hänellä onkaan. Heinäkuun illat nautimme olostamme mökillämme nimeltä Impilä. Kävimme uimassa ja tytöt hankkivat itselleen hieman lisää vastustuskykyä pussailemalla meidän pässejä.

ELOKUU

Elokuu ei ollut se vuoden paras kuukausi. Elokuussa alkoi arki ja Ameliella eskari. Ei taidettu kukaan olla siihen vielä valmiita, vaan oltaisiin voitu jatkaa vielä hieman pidempää lomailua. Kävimme koko perhe kesän viimeisillä jäätelöillä useamman kerran ja toivoimme, että pieni olisimme voineet hieman lykätä arjen aloittamista. Itse luulin synnyttäväni about kymmenen kertaa ja niin muuten luulivat kätilötkin. Ensin annettiin supistusta estävää lääkettä pariin otteeseen ja vauvalla kortisonit kypsyttämään keuhkoja. Sitten, kun vauva olisi saanut tulla, niin supistuksia kyllä tuli, vaan ei vauvaa. Kävimme useamman kerran jo synnytyssalissa asti, mutta palasimme aina kotiin vauva edelleen vatsassani. Aloin oikeasti uskoa, että meidän beibi on historian ensimmäinen, joka jäi vatsaan.

SYYSKUU

Jos elokuu ei ollut se vuoden paras kuukausi, niin syyskuu todellakin oli. Kaikilla mahdollisilla mittapuilla syyskuu kiilaa kaikista muista kuukausista heittämällä ohitse. Syyskuun puolessa välissä saimme rakkaan prinsessamme syliimme ensimmäisen kerran. Tuo rakas aarre, joka on ollut koko elämänsä niin osa meidän perhettämme, että emme kukaan osaisi edes kuvitella elämäämme enää ilman häntä. Hän on meille kaikille äärettömän rakas ja tärkeä. Samalla kun Eliana syntyi, syntyi perheeseemme myös uusi isosisko sekä tuplaisosisko. Olen meidän kaikista tytöistä niin ylpeä, he ovat ihan huippuja. Syyskuu meni täysin vauvahuuruissa <3

LOKAKUU

Jos syyskuu meni vauvakuplassa, niin meni lokakuukin. Lokakuu meni täysin nauttiessa meidän perheestämme sekä uudesta tulokkaastamme. Aivan lokakuun alussa ollessamme onnemme kukkuloilla meidän pienokaisestamme saimme aivan ihania uutisia, nimittäin myös siskolleni oli syntynyt vauva. Vauvahuumassa on siis todellakin menty loppuvuosi! Lokakuun lopulla kävimme Domin kanssa myös parin päivän reissulla Haikon Kartanossa, tietenkin pienin oli reissussa mukanamme <3 Lokakuussa pääsimme myös bloggaamaan uuteen blogikotiimme ja olemme todella kiitollisia tästä blogikodista. Täällä on hyvä blogata!

MARRASKUU

Marraskuu oli hieno kuukausi. Juhlimme Domin 30-vuotissynttäreitä Naantalin kylpylässä, leivoimme vuoden ensimmäiset piparit ja saimme juhlia rakkaita uusimpia pikkutyyppejämme Aron-Otnielia sekä Alessa-Elianaa <3 Ainiin ja marraskuun kohokohdista ei mitenkään voi jättää pois Estellan yhtä koko vuoden kohokohdista, nimittäin Ti-Ti-Nalle-konserttia!

JOULUKUU

Joulukuu on pitänyt sisällää perhehengausta parhaimmillaan. Ollaan vaan maattu koko porukka sängyssä, ollaan pelattu twisteriä ja tyynysotaa, ollaan leivottu joulutorttuja sekä myös poltettu muutama pellillinen, ollaan katottu joululeffoja, ollaan käyty lainaamassa joulukirjoja (kuten shakkikirja sekä avaruustiede-kirja), ollaan avattu lahjoja ja syöty jouluruokaa, ollaan pelattu Twiniä ja järjestetty olkkaripicnic, ollaan haettu hyvää ruokaa ja pidetty koko perheen pyjamabileet, ollaan fiilistelty sitä miten ihana vuosi on ollut ja kiitetty Taivaan Isää kaikesta hyvästä!

Varmasti aivan liian monia kohokohtia jäi kirjoittamatta, mutta tässä ainakin muutamat vuoden kohokohdat! Jos jaksoit lukea koko postauksen, niin voit taputtaa itseäsi olalle.

LUE MYÖS

MIKSI EN TEHNYT JOULUSTAMME POSTAUSTA

FLUNSSA TAI VERISYÖPÄ

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Olen aiemminkin blogissani sivuuttanut sitä aihetta kuinka negatiivisesti äitiydestä somessa puhutaan. Onhan se upeaa, että negatiivisistakin tunteista ja äitiyden haasteista uskalletaan puhua ääneen, mutta tasapuolisuuden nimissä haluan omalta osaltani kertoa, että äitiys on niin paljon enemmän kuin osasin kuvitellakaan,Ei tarvitse kovin kauaa selata äitien kirjoittamia tekstejä, kun saat lukea unettomista öistä ja ylitsepääsemättömästä väsymyksestä. Toinen taas kirjoittaa kärsivällisyydestä, mikä jatkuvan koettelemuksen seuraksena alkaa olemaan äärirajoilla. Kolmas kirjoittaa teini-ikäisestään, jota sydän syrjällä odotetaan kotiin saapuvaksi ja joka on aiheuttanut vanhemmilleen aikaistuneen harmaantumisen. Neljäs haikailee sen ajan perään, kun sai vielä itsekin sairastaa Netflixiä katsellen. Viidennen vauva ei suostu olemaan muualla kuin äidin sylissä, joka on jatkuvassa liikkeessä, joten istumistaukoja päiviin on turha suunnitella. Varmasti jokainen vanhempi on joskus kokenut vanhemmuuden rankaksi ja se on ihan ok. Olipa elämäntilanne, mikä tahansa, niin niissä useimmiten on myös niitä vähän rankempiakin puolia. Sitten tullaankin siihen asiaan, että kuinka mieletöntä vanhemmuus oikeasti on, jos kaikesta rankkuudestaan huolimatta ne pienet murupullat on niitä kaikkein tärkeimpiä tyyppejä. Kuinka mieletöntä äitinä olemisen on oltava ja kuinka vahvaa vanhempien rakkaus on, jos jokaisesta unettomasta yöstä tai hajotetuista tavaroista ja venytetyistä hermoista huolimatta ei kukaan haluaisi vaihtaa sitä poiskaan. Vaikka lasten kanssa olisi kuinka rankkaa välillä, niin mikään ei voi ikinä olla niin rankkaa, että sekuntiakaan miettisin haluavani minkään olevan toisin. Joskus voisin toivoa meneväni ajassa takaisinpäin ja nostavani kaatuneen maitopurkin pois pöydästä ennen kuin sitä keriitään kaatamaan, mutta en milloinkaan toivoisi aikaa takaisin, jolloin pöydässämme ei istunut tuota pientä maitopurkin kaatajaa. Äitinä oleminen on jotain niin upeaa, että jopa synnyttämisen jokainen kivuntunne tai unettomat yöt ovat todellakin sen arvoista. Muutenhan suurimmalla osalla tällä pallolla olisi vain se yksi lapsi, mikäli vanhemmuus olisi niin kamalaa. Suurin osa kuitenkin päättää lisääntyä enemmän kuin yhden kerran tietäen jo sen tosiasian, että vanhemmuus sisältää myös niitä rankkoja hetkiä. Miksi? Siksi, koska mikään ei vedä vertoja vanhemmuudelle. Omat lapset ovat vaan jotain niin sanoinkuvaamattoman upeaa. Mikään ei muuta sitä, että omat lapset ovat niin kallisarvoisia aarteita.Lapsena aina haaveilin äitinä olemisesta, nyt saan elää tuota unelmaa. Nyt saan olla kolmen pienen tytön äiti ja nauttia elämästä heidän kanssaan ja se on muuten aika hullun jees!

LUE MYÖS

MIKSI EN TEHNYT JOULUSTAMME POSTAUSTA

FLUNSSA TAI VERISYÖPÄ

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM