“Vaikuttavatko teidän aiemmat suhteet parisuhteeseenne?”

Tämä kysymys meille esitettiin Instagramissa ja lyhyen IG-vastauksen sijaan ajattelin kirjoittaa pienen postauksen aiheesta. Lyhyt ja rehellinen vastaus kai on, että tottakai vaikuttaa. Uskon, että kaikki ihmissuhteemme ja totutut tavat toimia ihmisten kanssa vaikuttavat parisuhteeseemme. Meidän parisuhde ei ole meille kummallekkaan ensimmäinen parisuhde. Dom ja minä olimme kummatkin ennen toisiamme useamman vuoden parisuhteessa ja tottakai pitkät parisuhteet vaikuttivat meihin sekä näin myös meidän nykyiseen parisuhteeseemme.

Tavatessamme Domin kanssa ajattelimme monesta asiasta hyvin eri tavalla. Dom oli tuntenut minut ehkä kuukauden, kun sanoi, että minä olen parasta mitä elämältä voisi edes toivoa ja, jos hän vain saisi olla minun kanssani niin hän olisi loppuelämänsä onnellinen. Hän oli lähtenyt parisuhteesta sen takia, ettei ajatellut silloisen kumppaninsa olleen “se oikea”. Minut tavatessaan hän ajatteli minun olevan “se oikea” ja minun tekevän hänet onnelliseksi. Huh, mikä taakka se olisi, jos hän edelleen ajattelisi, että minun duunini on tehdä hänet onnelliseksi!

Itse taas olen realistinenromantikko, joka tavatessamme ajatteli, että jokainen parisuhde vaatii hullun lailla duunia, että se toimii. Domin kertoessa omia fiiliksiään tiputtelin häntä melko rajusti lähemmäs todellisuutta. Sanoin hänelle, että en usko ollenkaan “siihen oikeaan” ja hyvältäkin tuntuva parisuhde voi kosahtaa, jos kummatkin eivät näe jatkuvasti sen eteen duunia. Kerroin myös siitä, miten en usko kenenkään olevan vastuussa toisen onnellisuudesta, koska se olisi vaan liian suuri taakka asettaa toisen harteille. Sanoin myös Domille, että en hetkeäkään usko rakkauden olevan ainoastaan tunne, vaan ennen kaikkea sitoumus rakastaa myös silloin kuin siltä ei tunnu. Ja se juuri tekeekin rakastamisesta ja parisuhteista välillä vaikeaa. Olin Domin kanssa erimieltä lähes kaikesta, mitä parisuhteeseen tulee, esimerkiksi en uskonut ollenkaan “erilleen kasvamiseen” vaan ennemminkin tietoisiin valintoihin.

Tavatessamme Dom ei voinut ajatellakaan, että olisin joskus myös ärsyttävä…well… voitte vaikka kysyä joku kerta häneltä, mitä mieltä hän nykyään on , haha! Oma aiempi parisuhteeni päättyi isojen juttujen takia, joten en mitenkään ajatellut vain, että ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolella. Päinvastoin tiesin, että parisuhde toimiakseen vaatii todella paljon jatkuvaa duunia ja se täydelliseltä tuntuva kumppani on jonain päivänä juuri se, joka osaa ärsyttää juuri ärsyttävimmällä tavalla ja siitä huolimatta tehtävänäni sekä puolisoni tehtävänä on rakastaa. Tavatessamme, siinä missä Dom ajatteli ihanan positiivisesti parisuhteista, niin minä ajattelin todella negatiivisesti. Taisinpa mm. mainita Domille, että meidän parisuhteellamme on n.7 % mahdollisuus onnistua jonkun tilaston mukaan. Itse melkein tuhoon tuomitsin parisuhteemme jo ennen sen alkamistakaan ja sanoinkin, että turhaan sitä parisuhdetta edes luo, koska se voi mennä pieleen. Niin minulla oli kerran käynyt ja varmasti se vaikutti ajatuksiini. Ei siis varmasti käy kieltäminen, että aiemmat parisuhteet vaikuttivat meidän parisuhteeseemme jo ihan alkumetreilläkin.Dom oli aiemmassa parisuhteessa se, joka kävi töissä, tienasi, juhli ja hän ei juuri koskenutkaan kotitöihin tai ruoan laittoon. Lapsiahan Domilla ei ennen minua ollut. Olin siis varautunut siihen, että eihän tuo mies tiedä mitään perhe-elämästä, mutta toisin kävi. Alusta asti Dom on ottanut vastuun lapsista ja kodista siinä missä minäkin. Itävallassa moni ihmetteli, että tekeekö Dom meillä ruokaa. Tekee se, parempaa kuin minä. Ei se siis automaattisesti tarkoita, että kerran tietyllä tavalla toiminut toimisi aina tietyllä tavalla. Dom on hyvä esimerkki siitä, että ihmiset voivat muuttua elämäntilanteiden muuttuessa. Dom leikkii lasten kanssa, herää öisin lasten kanssa, tekee ruokaa, imuroi ja siivoaa, niinkuin minäkin. Pyykkeihin Dom ei koske! Ei sen takia, ettei hän suostu, vaan sen takia, että minä en halua! Toisaalta, minäkään en koske meidän auton öljyihin tai renkaisiin…

Minä puolestani olin mennyt nuorena naimisiin ja myös eronnut nuorena. Avioero oli yksi niistä asioista, mikä hävetti minua aivan suunnattoman paljon. Itselleni menestyminen ihmissuhteissa on aina ollut tärkeää ja se on ollut myös asia, mitä arvostan suuresti muissa. Tuntui siis aivan järjettömän pahalta kämmätä itse koko parisuhdesysteemi niin pahasti, että homma päättyi avioeroon. Olin rankentanut identiteettini pitkälti sen päälle, että olin vaimo ja äiti. Yhtäkkiä en ollutkaan vaimo ja tuntui, että minulla alkoi itseni ja oman identiteettini etsiminen vähän alusta. Tavatessamme Domin kanssa olin edelleen vähän hukassa, että mitä minä oikein elämältäni tahdon ja kuka minä olen. Sen tiesin, että olin äiti ja tahdon olla maailman paras äiti, joten asetin täten myös tulevalle puolisolleni riman semi korkealle, mitä perhe-elämään tulee. Itse kävin omaa kasvuprosessiani läpi (ja tämähän jatkuu enemmän ja vähemmän varmasti kokoelämän) ja Dom puolestaan hyppäsi sisään perhe-elämään vauhdilla. Juttelimme avoimesti haaveistamme, toiveistamme ja Dom suunnitteli vielä jatkavansa maailmanympärysmatkaansa, kunnes pieni rakas Estellamme ilmoitti tulostaan. Sitten kasvettiinkin taas rytinällä ja tehtiin loppuelämän mittaisia lupauksia. Me luvattiin Domin kanssa rakastaa toisiamme ja perhettämme ala- ja ylämäessä. Me luvattiin olla ne, jotka riitelee, mutta ennen kaikkea myös sopii toistensa kanssa. Puhuttiin aiemmista parisuhteistamme sekä niiden vaikutuksista, tiedostettiin kummatkin, että nykyisessä parisuhteessamme voimme tehdä monta asiaa paremmin ja näin yritämme tehdä. Eihän me täydellisiä olla, ei niin lähellekään. Me riidellään, me tehdään virheitä, mutta sitäkin enemmän meillä pyydetään anteeksi ja annetaan anteeksi! Ehkä juurikin niiden omien virheiden takia osaa olla armollinen nykyisessä parisuhteessa. Tietää sen, että hyvä parisuhde ei tule sattumalta ja kukaan meistä ei ole täydellinen. Ehkä parasta mun ja Domin parisuhteessa on se, että käsi sydämellä voin sanoa, että se paranee vuosi vuodelta. Ollaan tultu pitkä matka kolmessa ja puolessa vuodessa. Jos homma paranee tätä vauhtia, niin eihän tässä voi kun sanoa iso KIITOS Taivaan Isälle! 

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

*Toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Haikon Kartanon kanssaOlimme viime viikonloppuna pääkaupunkiseudulla hoitamassa muutamia työjuttuja ja saimme mahdollisuuden yöpyä aivan ihanassa Haikon Kartanon sviitissä. Haikon Kartano oli meille jo entuudestaan tuttu, sillä yövyimme siellä myös vuosi sitten. Itseasiassa vuosi sitten Haikon Kartanossa ollessamme Dom heitti ensimmäistä kertaa ilmoille, että eikö porukkaamme mahtuisi vielä kolmaskin pikkuihminen. Silloin jäimme vielä miettimään asiaa ja nyt vuosi myöhemmin olimme samassa paikassa jo meidän pienen Elianan kanssa. Onneksi viime vuonna tuossa ihanassa kartanossa vieraillessamme Dom heitti ilmoille kyseisen lauseen, nimittäin meidän perheessä todellakin oli juuri Elianan kokoinen kolo ja en osaisi edes kuvitella perhettämme ilman tuota pientä rakasta. Haikon Kartano oli juuri niin upea kuin muistelimmekin, piha oli juuri niin ihana kuin muistimme, kartano sisältä oli edelleen yhtä kaunis, henkilökunta edelleen aivan superystävällistä ja ruoka oli aivan yhtä herkullista kuin viime kerrallakin. Vain yksi asia oli muuttunut, tällä kertaa emme olleet kaksin, vaan mukanamme hengaili myös meidän ihana pikkutyyppi. Pikkutyyppi toki oli mukanamme niin hiljainen, että aamupalalta lähtiessämme muutama ihminen kysyi, että oliko meillä ollut vauvakin mukana ja jopa henkilökunnasta kaksi ihmistä aamulla ihmetteli, että oliko vauva ollut koko ajan matkassamme. Haikon Kartano on ehdottomasti yksi romanttisimmista hotelleista, missä olen ikinä ollut. Illalla voi käydä dinnerillä aivan mielettömän kauniissa ravintolassa kartanon alakerrassa ja aamulla ihailla auringonnousua parvekkeelta. Haikon Kartanon puisto on kaunis ja siellä kelpaa viettää aikaa puolison kanssa. Viime vuonna olemme Domin kanssa kävelleet siellä käsi kädessä keskustellen mahdollisesta kolmannesta lapsesta ja tänä vuonna jutellen kuinka kiitollisia elämästämme juuri nyt olemme. Kartanon puistossa kelpaa siis käydä syvällisempiäkin keskusteluja 😉Aikamme Haikon Kartanossa oli todella rentouttavaa jälleen kerran ja aika meni todella nopeasti. Kummallakin kerralla olemme suunnitelleet, että kävisimme myös kylpylä puolella, mutta aika on mennyt niin siivillä ettemme ole ehtineet (ehkä seuraavalla kerralla sitte). Hotellissa on myös laadukas kuntosali, mikä sekin kyllä meidän kohdalla jäi jälleen käyttämättä, koska käytimme sen ajan mieluummin kauniissa pihaympäristössä kävelyyn.Pidämme Domin kanssa kumpikin tärkeänä, että järjestämme aikaa myös toisillemme. Vaikka meidän kolme pikkutyyppiä ovatkin meidän mielestä ihan huippu matkaseuraa, niin tuntuu hyvältä antaa aikaa välillä myös pelkälle parisuhteelle. Itse en haluaisi lähteä kauemmaksi aikaa pois lasten luota, joten vuorokausi on juuri sopiva aika parisuhdelomalle, kun lapset ovat vielä pieniä. Hassua oli myös huomata, että mitä kauemmin olimme reissussa keskenämme olleet, sitä enemmän puhuimme Domin kanssa vain lapsista. Pari tuntia ennen kotiin saapumista totesimme Domin kanssa, että oli aivan ihanaa olla reissussa keskenämme ja keskittyä toisiimme (sekä tietenkin myös ihailla meidän pikkubebeä) sekä jutella aivan rauhassa kaikesta ilman keskeytyksiä, mutta on se vaan ihana palata kotiin rakkaiden pikkupimujen luokse. Haikon Kartano on aivan täydellinen paikka parisuhdelomalle. Jos aikaa on vain vähän tai ei halua lähteä pitkälle lomalle, niin lyhytykin loma voi olla täydellisen rentouttava, jos ympäristö on näin ihana. Niinkuin vanha sanontakin sanoo: “ei se määrä, vaan se laatu”. Hyvässä seurassa ja romanttisissa puitteissa pienikin irtiotto arjesta on ihan mielettömän rentouttavaa. Haikon Kartano sijaitsee vain muutaman minuutin ajomatkan päässä Porvoon vanhastakaupungista, mikäli sinne malttaa kauniilta Kartanolta lähteä. Haikon Kartanolta saimme myös lainaan hullun siistin BMW:n millä kävimme ihailemassa hieman enemmän myös Porvoota, mikä viime kerralla jäi kokonaan tsekkaamatta. BMW:stä kirjoittelemme lisää vielä myöhemmin. Nyt voin vain kiteyttää Domin fiilikset lyhyesti, että hänellä todellakin oli vaikeuksia astua meidän rakkaaseen Toyota Corollaan tuon koeajon jälkeen, heh!

Suuret kiitokset vielä Haikon Kartanolle ja ihanalle henkilökunnalle. Olemme jälleen kerran todella tyytyväisiä ja aivan varmasti tämä minilomamme teillä ei jäänyt viimeiseksi. 

LUE MYÖS

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Laskettuaika lähestyy hurjaa vauhtia ja vauva voi syntyä hetkellä minä hyvänsä tai antaa odotuttaa itseään vielä muutaman viikonkin. Onhan tämä jännää aikaa, kun ei tiedä koska pikkutyyppi tulee muuttamaan arkeamme ja kuinka kaikki sitten sujuu. Vauva muuttaa perheen arkea varmasti aina, mutta sitä on vaikea sanoa, että miten. Viime kerralla olimme varautuneet pahimpaan. Olimme varautuneet Amelien mustasukkaisuuteen, yöunien puuttumiseen, koliikkivauvaan ja parisuhteen kaikkiin mahdollisiin ongelmiin. Kaikki menikin loppujen lopuksi niin paljon paremmin kuin osasimme edes kuvitella. Ihan turhaan olin murehtinut monet illat, miten kaikki tulisi sujumaan. Amelie oli vain innoissaan uudesta siskostaan, Estella alkoi nukkumaan jo parin kuukauden iässä kellon ympäri öisin, Estella on aina osannut näyttää ärsytyksensä, mutta mistään koliikista ei ollut koskaan tietoakaan. Mitä parisuhteeseen tulee, niin sekin on mennyt vain parempaan suuntaan kokoajan. Dom oli juuri sellainen isä Estellalle kuin hän on aina ollut Ameliellekin, läsnäoleva, osallistuva ja rakastava. Ei elämästä tullutkaan superrankkaa, vaan päinvastoin.Saadessamme Estellan olimme tunteneet Domin kanssa vasta alle vuoden, joten tottakai sitä pyöritteli päässään kaikkia mahdollisia ajatuksia. Mitä, jos Domille riittää lapsiperhearki ja hän lähteekin takaisin kotimaahansa Itävaltaan. Mitä, jos hän ei olekaan sellainen kuin on antanut ymmärtää. Mitä, jos hän ei otakaan vastuuta Estellasta samoin kuin on ottanut Ameliesta. Pääni oli täynnä ajatuksia, mikä kaikki voisi mennä pieleen. Estellan synnyttyä huomasinkin, että kaikki olikin hyvin, todella hyvin. Tällä kerralla ajatusmaailmani ei ole yhtään niin sekaisin. Olemme tunteneet Domin kanssa toisemme kolme vuotta ja koko tämän ajan olen ollut todistamassa, kuinka hyvä isä ja puoliso hän on. Tottakai meilläkin on niitä huonoja päiviä ja kummatkin tulisen luonteen omaavina saamme kyllä kunnon riidatkin välillä pystyyn, mutta kaikesta huolimatta voin todeta meidän parisuhteen olevan hyvä. Huonojen päivien jälkeen osaamme istua alas ja jutella. Tiedämme kumpikin, että toinen rakastaa, vaikka jonain päivänä olisikin hyvin ärsyttävä ja itsekäs. Pääasia on, että me kumpikin osaamme pyytää sekä antaa anteeksi ja olla valmiita näkemään itsemme epätäydellisinä, joiden kEn siis osaa juurikaan olla huolissani pian muuttuvasta arjesta. Arki voi olla rankkaa, vauva voi valvottaa ja puolisokin voi välillä ärsyttää, mutta siitä huolimatta uskon siihen, että Domin kanssa saadaan homma pelittämään ja ollaan valmiita näkemään vaivaa sen eteen. Niin kauan, kun kummallakin on halu satsata meidän parisuhteeseen ja perheeseen, niin kaikki on mielestäni äärimmäisen hyvin. Olen Taivaan Isälle aivan äärimmäisen kiitollinen meidän perheestä. Olen aivan äärimmäisen kiitollinen Domista, jonka kanssa saan pyörittää tätä sirkusta välillä hyvin ja välillä heikommin. Välillä ollaan uusissa kasvatustilanteissa kummatkin ihan hukassa, mutta yhdessä asioista selvää ottamalla ja keskustelemalla ollaan mielestäni handlattu tää homma aika hyvin. Tasapainotetaan toisiamme hyvin ja ollaan mielestäni löydetty hyvä tyyli tehdä hommat meidän tavalla. En myöskään pelkää, että vauva-arki jäisi vain minun pyöritettäväkseni. Tiedän, että Dom ottaa vastuun myös kolmannesta tyttärestämme niinkuin kahdesta aikasemmastakin. Teemme tätä yhdessä. Eilen viimeksi Dom huomasi minun olevan väsynyt ja käski minut lepäämään, kun hän lähti tyttöjen kanssa ulkoilemaan. Välillä tilanne on toisinpäin. Tiedän, että kummatkin haluamme auttaa toisiamme, seistä toistemme rinnalla ja olla tiimi. Tämä on meillä pohjimmaisena ajatuksena, vaikka tottakai välillä on niitä päiviä, kun kummatkin ollaan vaan superitsekkäitä ja ärsyttäviä ja sitä miettii, että onko tossa toisessa mitään positiivsta. Toivottavasti osattais kuitenkin myös vauvan syntymän jälkeen nähdä meidät hyvänä tiiminä, eikä avioliittoamme taistelutantereena.

LUE MYÖS

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Tällä viikolla on tullut kolme vuotta täyteen siitä, kun hyvännäköinen maailmanympärysmatkaaja kysyi minulta Jazz-kadulla haluaisinko jotain juomista. Kerroin etten juonut alkoholia, enkä juurikaan tykkää muusta kuin vedestä, mutta vettä voisin kiitos ottaa. Niimpä tuo mies osti minulle veden ja sen jälkeen hän jätti maailmanympärysmatkansa kesken, muutti Suomeen, kosi minua, meni kanssani naimisiin, hyppäsi sisään perhe-elämään oikein rytinällä ja voisinkin todeta, että parempaa puolisoa ja isää saa etsimällä etsiä. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että emme tainneet itsekään tajuta sitä. Asiat olisivat voineet päättyä niin monella eri tavalla, joten ei liene turhaa olla äärimmäisen kiitollinen Taivaan Isälle siitä, että nyt asiat ovat niinkuin ovat ja tuo komea mies ei ollut pelkästään hyvännäköinen ulkoa, vaan myös sisältä. Kaikki on nyt juuri niinkuin pitääkin ja olen todella onnellinen tuon miehen rinnalla, joka jaksaa aina tehdä töitä parisuhteemme ja perheemme eteen. Eilen Domin kanssa puhuimme, että tuntuisi aikaa kuluneen paljon enemmän kuin kolme vuotta. Onhan tässä kolmessa vuodessa aika paljon tapahtunut. Dom astui heti tavatessamme isän-saappaisiin, sai vuoden sisään toisen tyttären ja nyt hänelle on jo syntymässä kolmas. Tahti on ollut aika kova, mutta toi jätkä on vaan suoriutunut tyttöjen isänä olemisesta niin hyvin, että ihmetyttää. Saas nähdä miten handlataan tää homma, kun kolmas pikkuprinsessa saapuu taloon parin kuukauden sisällä ja varmasti arki alkaa näyttämään hieman erilaiselta.Toinen asia, mikä tuntuu hieman hassulta on, että lähes koko yhdessäoloaikamme hormoonini ovat varmasti olleet jossain määrin sekaisin. Olen joko ollut raskaana tai imettänyt, lukuunottamatta kahden kuukauden paussia viime syksynä. Hormoonien vaihtelut ovat aiheuttaneet kohdallani, niin rankkaa raskauspahoinvointia kuin migreeniäkin, joten helpoimman kaavan kautta kaikki ei ole mennyt. Kaikesta huolimatta tuo mies on tukenut, rakastanut ja auttanut joka hetki. Ihan oikeesti, en varmaan tarpeeksi voi olla kiitollinen, millaisen timantin löysinkään. Miehen, joka oli valmis minun ja Amelien takia muuttamaan Suomeen ja jättämään kotimaansa kauniine alppeineen, ystävineen sekä perheineen taakseensa. Mies, joka eli sinkkuelämää oli valmis ottamaan vastuun perheestä ja pitämään meistä hyvää huolta. Mies, joka rakastaa Jeesusta sekä meitä kaikkia pian neljää naista perheessämme <3 

LUE MYÖS

SYNNYTYSTAPA-ARVIO JA VAUVAN PAINO-ARVIO

KESÄN PARHAAT

MITEN VALMISTAUTUA VAUVAN TULOON

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

ARKI EI LÄHTENYTKÄÄN RULLAAMAAN ITSESTÄÄN

 

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Istuimme sup-lautojen päällä merellä katsellen toisiamme ilta-auringon paistaessa kasvoihimme. Pidimme toisiamme kädestä kiinni. Siinä hetkessä tajusimme, että tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun olimme näin rennolla lomalla kaksin. Meillähän ei milloinkaan ollut sitä ns. normaalia treffailuaikaa, vaan hyppäsimme suoraan perhe-elämään, joten tällasia lomia ei ole paljoa tullut vietettyä. Rakastamme lapsiamme, nautimme suunnattomasti lomailla heidän kanssaan, mutta vuorokauden loma kaksin tuntui myös äärettömän hyvältä.långvik kylpylähotelliEi kiirettä, ei aikatauluja, vain me kaksi ja täydellinen paikka parisuhdelomalle. Täydellinen paikka, sitä todellakin Långvik Kylpylähotelli oli. Pitkiä kävelyjä yhdessä ja pystyimme pitämään toisiamme kädestä kiinni, koska ketään ei tarvinnut työntää vaunuissa, kantaa sylissä tai pitää kädestä kiinni. Oli vain me kaksi, yksityisranta, saunallinen sviitti, mielettömän hyvää ruokaa, kylpylässä loikoilua, suppailua ja pitkiä kävelyjä yhdessä. Tämä loma oli aivan täydellinen, vaikka kestoltaan olikin vain vuorokauden mittainen. Oikeastaan pienten lasten vanhemmille vuorokausi tuntui erittäin sopivalta ajalta, koska sitten alkoikin jo iskeä pieni koti-ikävä. långvik kylpylähotelliLångvikissä on otettu kokonaisvaltainen hyvinvointi huomioon ja kaikille löytyy jotain. Siellä oli aktiviteettilistalla kaikkea Golfista elokuvateatteriin. Meidän ensisijainen tarkoitus reissulla oli rentoutua ja viettää aikaa kaksin, joten emme täyttäneet päiviämme kokeilemalla kaikkia aktiviteetteja (seuraavalla reissulla sitten ;)). Perjantaina kävimme pitkällä rauhallisella kävelyllä hotellin kauniissa ympäristössä luonnonhelmassa. Illemmalla lähdimme kahdestaan suppailemaan ja koko rannalla tai merellä ei lisäksemme ollut muita, joten saimme todellakin nauttia rauhasta, rentoudesta ja toisistamme ilman hälyä. Suppailun jälkeen istuimme vain sup-lautojen päällä ja annoimme aaltojen kuljettaa meitä. Tuo hetki oli täynnä rakkautta, romantiikkaa ja rentoutumista. långvik kylpylähotelliAika kului niin siivillä sup-lautojen päällä, että yhtäkkiä huomasimme illallispöytävarauksemme olevan aivan kohta. Palautimme laudat ja palasimme sviittiimme. Kävimme suihkussa ja laittauduimme illallista varten. Illallispaikka oli hotellin alakerrassa, joten matka ei onneksi ollut pitkä. Ruoka oli niin loistavaa, että Dom jopa totesi ruoan olleen parasta, mitä Suomessa on saanut. Söimme kolmen ruokalajin illallisen, jonka jälkeen vatsamme olivat niin täynnä, että päätimme ottaa myös loppuillan rennosti hotellihuoneesta nauttien. Kävimme omassa poreammeessamme sekä saunassa, mistä oli merinäköala. Myöhemmin illalla söimme hedelmiä ja raakasuklaata sängyllä maaten. Olipa meille tuotu huoneeseen oma Shampanjakin, mutta jätimme pullon korkkaamatta. Suuret kiitokset näistä suussa sulavista herkuista Långvikille! Olimme illalla sopineet, että ennen seitsemää ei saa herättää toista. Kumpikin taisimme tietää, ketä varten tämä sääntö tehtiin, heh. Kyllä vain, minä heräsin tuttuun tapaan kello viisi täysin pirteänä ja odottelin, että kello tulisi seitsemän. En tarkalleen tiedä mitä kuuden aikaan on tapahtunut, mutta olin nukahtanut uudelleen (minulle ei todellakaan yleensä käy näin) ja heräsimme Domin kanssa yhdessä vasta kahdeksan aikaan. Nukuimme siis paremmin kuin hyvin hotellin lakanoissa. Menimme aamupalallekin vasta yhdeksän jälkeen, kun yleensä syömme aamupalan viimeistään kuuden aikaan. Olimme jo päässeet edellisenä iltana maistamaan Långvikin ruokia, joten odotuksemme olivat korkealla aamupalan suhteen ja täysin syystä. Aamupala oli aivan tajuttoman hyvä. Aamupalalla pystyit valitsemaan itsellesi myös kevyempiä ja terveellisempiä vaihtoehtoja. Tuoreiden hedelmien määrä oli aivan mieletön, siitä iso plussa! Toki ihan kunnon herkkujakin tuli syötyä aamupalalla enemmän kuin tarpeeksi, eihän letuille, croisanteille ja leivoksille voi sanoa ei. Aamupalan jälkeen menimme hyvästelemään huoneemme ja suuntasimme kohti kylpylää. Rentouduimme poreammeissa sekä kylpylän terassilla auringon alla maaten. Tuntui kuin olisimme olleet lomalla jo vähintään viikon, koska olo oli yksinkertaisesti niin rentoutunut. Långvik on täydellinen valinta niin aktiviiseen-, rentoutumis-, kuin parisuhdelomaankin. Långvik sijaitsee vain puolen tunnin päässä Helsingistä, joten sieltä pääsee myös helposti piipahtamaan Helsingissä. “HISTORIAN HAVINAA

Kirkkonummen Tanskarlaan vuonna 1976 valmistunut rakennus tunnettiin Kansallis-Osake-Pankin koulutuskeskuksena viime vuosituhannen loppuun saakka. Noista ajoista muistuttavat KOP:n veikeät oravat ovenkahvoissamme. KOP:n entisen pääjohtajan Jaakko Lassilan vieraanvaraisuudesta nautti näissä samoissa tiloissa presidentti Urho Kaleva Kekkonen. Vuosisata aiemmin Tanskarlan tiedetään olleen myös J.V. Snellmannin pidetty kesänviettopaikka. Nykyisin Långvikin kokous- ja kylpylähotelli tarjoaa upean tapahtumapaikan sekä ainutlaatuisia hengähdyshetkiä arkeen. Nauti vieraanvaraisuudestamme kuten Kekkonen aikoinaan.”Ps. Pakko vielä erikseen hehkuttaa hotellin henkilökuntaa. Minulla ei ole minkään hotellin henkilökunnasta sanakaan negatiivista sanottavaa, vaan kokemukseni henkilökunnasta hotelleissa on aina ollut positiivinen. Siitä huolimatta tämän hotellin henkilökunta oli jotain poikkeuksellisen ystävällistä. Kaikki hymyilivät aina ja olivat niin sydämellisiä.

Maaret Kallio aloitti ilmiön #olisinpatiennyt, johon itsekin ehdottomasti halusin ottaa osaa.

Olisinpa 19-21-vuotiaana tiennyt, että jonain päivänä kaikki on hyvin ja nukun jälleen yöni hyvin. Olisinpa tiennyt, että elämässäni tapahtuneet asiat eivät määrittele sitä kuka minä olen. Olisinpa tiennyt, että minun ei tarvitse pärjätä yksin, vaan apua saa ja pitääkin pyytää. Olisinpa tiennyt, että minä kyllä pärjään ja rakas perhe sekä ystävät ovat tukenani joka hetki. Olisinpa tiennyt, kuinka elämä voi kääntyä yhtä nopeasti jälleen hyväksi kuin se kääntyi painajaiseksikin. Olisinpa tiennyt, että omista töppäilyistäni huolimatta Taivaan Isä tulee aina olemaan uskollinen ja hänellä on minun elämälleni suunnitelma. Olisinpa tiennyt, että jonain päivänä istun kirjoittamassa tätä tekstiä omassa pihassamme vaahterapuun alla kahden rakkaan prinsessan nukkuessa omissa sängyissään, yhden prinsessan potkiessa vatsassani ja rakastavan puolison tuodessa minulle juotavaa. Voi, olisinpa tiennyt, että minun ei tarvitse murehtia.Olisinpa tiennyt, että kaikki mitä tapahtui ei ollut minun käsissäni tai minun syytäni. Olisinpa tiennyt ja osannut nähdä ne asiat mihin olisin voinut vaikuttaa, mutta myös ne asiat, mitkä eivät olleet minusta riippuvaisia.  Olisinpa tiennyt, että vaikeista tapahtumista huolimatta minä olisin voinut jättää monta omaa typerää valintaani väliin. Olisinpa tiennyt, että menneisyyteni ei määrittellyt milloinkaan sitä kuka olin. Olisinpa tiennyt, että mitkään tapahtuneet eivät vähentäneet arvoani. Olisinpa tiennyt, että murehtimalla en voi muuttaa mitään.Olisinpa tiennyt, että elämä menee eteenpäin ja tilanteet muuttuvat. Olisinpa tiennyt, että jonain päivänä olen oppinut paljon kaikesta kokemastani. Olisinpa tiennyt, että jonain päivänä pystyn tukemaan heitä, jotka ovat käyneet samoja asioita läpi kuin minä. Olisinpa tiennyt, että kaikki kokemani tulee opettamaan minulle armollisuutta ja kiitollisuutta. Olisinpa tiennyt, että jonain iltana mennessäni nukkumaan itkemisen sijaan sydämeni on niin täynnä kiitosta, ettei sitä voi edes käsittää. Olisinpa tiennyt, että jonain päivänä minä en edes enää muista koska minulla viimeksi on ollut paniikkikohtaus. Voi, olisinpa tiennyt niin monia asioita!

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Oltiin perheenä ajelemassa uimarannalle ja kuunneltiin Ruudolfin uutta levyä Spotify:sta. Fiilisteltiin vaan hyvää musiikkia, kaunista elämää, perheen yhteistä aikaa enkä keskittynyt niin paljon sanoihin. Vaikka suurinta osaa sanoista en edes kuunnellut, niin yhden lauseen kuulin sitäkin paremmin ja fiilistelin sitä lausetta aika paljon.

“Luulin, et mä tiesin. Nyt mä tiedän, et mä luulin.”

Miten hullun monesti elämässäni olen luullut tietäväni jotain ja myöhemmin tajunnut, että ainoastaan luulin tietäväni. Kuinka monesti olen heittänyt ilmoille jonkun faktan ja myöhemmin oppinut, että olinkin väärässä tai vähintään asia ei ollut niin mustavalkoinen. Kuinka monesti olen ottanut kantaa asioihin, mistä en ole oikeastaan tiennyt mitään, vaan ainoastaan luullut tietäväni. Kuinka monesti olen kertonut kuulemani juorun ja “tiennyt” sen olevan totta, mutta myöhemmin saanut tietää, että ainoastaan luulin tietäväni ja asiat eivät todellakaan olleet niin kuin luulin. On kaksi täysin eri asiaa tietää tai luulla tietävänsä.

Juttelimme Domin kanssa pitkän aikaa kyseisestä lauseesta ja Dom sanoi, että se on ollut yksi vaikeimpia asioita hänelle myöntää itselleen sekä muille, että monia asioita hän on ainoastaan luullut tietävänsä. Onhan se aina nöyrtymisen paikka myöntää muille vain luulleensa tietäneen ja tuskin meistä kukaan nauttii siitä, mutta toisaalta onhan elämässä niin paljon asioita, mitä luulemme tietävämme. Kuinka paljon asioita päivittäin tiedämme, mutta saadessamme lisää tietoa ja tutkimustuloksia huomaamme, että mehän vain luulimme tietävämme. Kuinka paljon asioita vanhempamme ovat tietäneet, mutta jossain vaiheessa huomanneet ainoastaan luulleensa tietävän. Sitähän elämä on, jatkuvaa oppimista ja nöyrtymistä, että olikin väärässä.Olin nuorena melko mustavalkoinen ja naiivi. Kantapään kautta olen oppinut, että ne asiat mitä tiesin, niin ainoastaan luulin tietäneeni. Olen joutunut kerta toisensa jälkeen nöyrtymään ja toteamaan, että olen ollut monissa asioissa väärässä. Olen joutunut pyytämään anteeksi omia sanojani ja käytöstäni. Olen oppinut, että vaikka kuulet joltain faktatietoa toisista ihmisistä, niin he tietämisen sijaan vain ehkä luulevat tietävänsä. Olen oppinut olemaan kriittisempi, mitä kuulen muiden ihmisten puhuvan muista ihmisistä. Olen oppinut, että itseni lisäksi täällä maapallolla tallaa myös paljon muita ihmisiä, jotka luulevat, että tietävät.

Myös parisuhteessa luulen usein tietäväni olevani oikeassa. Riidellessämme Domin kanssa helposti oikeutan oman toimintani, vaikka minulla ei olisikaan siihen mitään syytä. Vaikka olenkin omassa elämässäni huomannut usein luulevani tietäväni ja yrittänyt päästä siitä pois, niin siitä huolimatta melkein päivittäin tulee uusia tilanteita, että jälleen kerran huomaan ainoastaan luulleeni tietäväni ja on nöyrtymisen paikka jälleen kerran myöntää olleensa väärässä.Ennen kuin voimme oppia uutta meidän on oltava avoimia sille ajatukselle, että tietomme saattaa olla pelkkää luulemista. Jos haluamme pitää siitä kiinni, että olemme aina oikeassa, niin se estää oppimista. Jos jotain hyvää tarvitsee etsiä omista kämmäilyistään elämäni aikana, niin sen, että olen joutunut liian monta kertaa näkemään luulleeni tietäväni. Sehän on alku oppimisille, että tiedostaa mahdollisuuden väärässä olemisesta. Parisuhteessa tilanteita, joissa täytyy myöntää olleensa väärässä tulee melko usein, mutta siitä alkaa myös parisuhteessa paremman alku. Kaikki me välillä kämmätään, mutta elämä jatkuu ja seuraavalla kerralla voidaan tehdä paremmin, koska opittiin edellisestä kerrasta. Oikeastaan on aika lohduttavaa tajuta, että se on ihan fine, että joskus elämässä luulee tietävänsä jotain vaikka ei tiedä. Tärkeintä on, että huomattuaan sen toimii oikein ja yrittää seuraavalla kerralla toimia paremmin.

LUE MYÖS

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

VIIMEINEN KIRJOITUS PORNOSTA

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Raskaus, pienet lapset ja parisuhde. Voiko meidän parisuhde olla edelleen hyvä kaiken kiireen keskellä? Tällä hetkellä meillä taitaa olla meneillään jonkun näköiset ruuhkavuodet ja suunnitelmallisuudessa olisi aina hiomisen varaa. Koen kuitenkin, että semi hyvin me ollaan homma Domin kanssa handlattu. En siis tarkoita sitä, että meidän elämä ja parisuhde olisi pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan enemmänkin puhun asenteista ja halusta olla päivä päivältä parempi puoliso, vanhempi ja ystävä. Meillä kummallakin on aito halu priorisoida meidän avioliitto korkealle ja järjestää toisillemme aikaa kiireidenkin keskellä.Me ollaan Domin kanssa oltu runsas kaksi vuotta naimisissa ja voin rehellisesti todeta, että meidän avioliitto paranee kyllä vanhetessaan. En usko, että meistä kumpikaan missään nimessä haluaisi yhteiselomme alkuaikoja takaisin. Kiireisestä arjesta huolimatta me ollaan haluttu satsata meidän avioliittoon ja se on tuottanut tulosta. Me ollaan näiden vuosien aikana opittu tuntemaan toisiamme paremmin sekä olemaan paremmat puolisot toisillimme. Ollaan kumpikin kasvettu ja edelleen pidetty se sama fiilis, että avioliitto menee aina johonkin suuntaan, joko parempaan tai huonompaan. Suunta riippuu meidän asenteista, prioriteeteista, teoista ja sanoista. Välillä otetaan takapakkia, mutta sitten muistetaan taas kuinka tärkeää on satsata entistäkin enemmän meidän avioliittoon ja priorisoida aikaa sille!Välillä me ollaan onnistuttu priorisoimaan paremmin meidän avioliitto ja välillä huonommin. Välillä ollaan kumpikin todella hyviä palvelemaan toisiamme ja välillä kiireiden iskiessä päälle sitä kiristyy kummankin hermot. Erimielisyyksistä huolimatta koen meidän avioliiton olevan hyvä ja reilu, koska me keskustellaan asioista paljon. Lähiaikoina me tehtiin yksi suuri muutos, mikä ollaan koettu todella hyväksi. Mehän ollaan aika onnekkaita, koska meidän lapset nukkuvat yönsä putkeen ja menevät yöunille viimeistään kahdeksan aikaa. Meillä on siis joka ilta aikaa treffeille (kotona, emme tietenkään jätä lapsia yksin kotiin ja lähde muualle), jos me vaan otetaan se aika. Jossain vaiheessa me kuitenkin huomattiin, että liian usein me jumitettiin puhelimien kanssa tai tehtiin työjuttuja. Työjutut toki on tärkeitä, mutta ei missään määrin meidän avioliittoa tärkeämpiä. Päätettiin siis pyhittää hetki tyttöjen mentyä nukkumaan vain toisillemme. Emme halua antaa niitä viimeisiä väsyneitä hetkiä toisillemme, vaan ne parhaimmat kun ollaan vielä pirteitä. Tämä on ollut yksi tärkeä juttu meidän parisuhteessa, minkä vaikutuksen todellakin huomaa. Keskustelu, läheisyys ja yhteinen aika on ihan supertärkeitä ja se aika on vaan otettava. Meillä se aika on iltaisin ja toki välillä lähdemme esim. treffeille, kun vanhempani hoitavat tyttöjä. Yksittäiset treffit eivät kuitenkaan riitä, vaan treffit pitäisi olla joka päivä!Tällä hetkellä koemme siis koko homman pyörivän hyvin, mutta emme missään nimessä pidä sitä itsestään selvyytenä. Tiedostamme kumpikin, että elämässä tulee muutoksia ja niihin pitää mukautua ja tehdä uusia muutoksia rutiineissa sitä mukaan. Voi olla, että meidän kolmas neitimme ei nuku iltaisin yhtä aikaisin ja tällöin pitää miettiä, milloin otamme sen kahden keskisen ajan. Mutta juuri nyt homma toimii näin ja muutoksien tullessa katsotaan uudestaan, miten hommat järjestetään.

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Standing on this mountaintop
Looking just how far we’ve come
Knowing that for every step
You were with us
Kneeling on this battle ground
Seeing just how much You’ve done
Knowing every victory
Was Your power in us
Scars and struggles on the way
But with joy our hearts can say
Yes, our hearts can say
Never once did we ever walk alone
Never once did You leave us on our own
You are faithful, God, You are faithfulVuoren huipulta kaikki näyttää niin pieneltä. Sitä tuntee itsensä todelliseksi voittajaksi kiivettyään niin korkealle. Olisin hyvin voinut jättää tekstin vain laulun sanoihin, koska ne kertovat jo itsessään kaiken sen, mitä tänään päässäni on pyörinyt kiivetässeni korkeammalle ja korkeammalle. Seisomme Domin kanssa tänään vuoren huipulla auringon paistaessa suoraan kasvoihimme, enkä voinut olla miettimättä näitä laulun sanoja. Kirjoittelin viime vuoden viimeisenä päivänä mitä muutoksia parisuhteessamme viime aikoina on tapahtunut ja nämä laulun sanat sopivat täydellisesti myös kuvaamaan parisuhdettamme sekä elämää ylipäätään. Meidän loma alkaa olemaan pian puolessa välissä ja runsaan viikon päästä me lähdemme jo takaisin kotiin. Huh, miten nopeasti aika on mennyt! Mutta nyt vielä nautitaan täysillä nämä päivät perheestä, ystävistä, sukulaisista, alpeista ja Itävaltalaisesta ruoasta! Kannattaa muuten tsekata myös meidän InstaStory nimittäin sieltä löytyy paljon videomatskua meidän reissulta!

Jos et halua kuulla, miten Jeesus muuttaa ihmisiä, niin suosittelen jättämään postauksen lukemisen tähän. Puhuimme eilen Domin kanssa kuluneesta vuodesta ja siitä, kuinka äärettömän hyvä vuosi on ollut. Puhuimme myös siitä, mitä haluamme viimeisen postauksemme vuonna 2017 sisältävän. Mietimme jakaisimmeko jokaiselta kuukaudelta lempihetkemme tai lempikuvamme vai julkaisisimmeko postauksen vuoden kiinnostavimmista aiheista blogissamme. Mikään niistä ei olisi kuitenkaan kertonut kuluneesta vuodestamme lähes mitään. Mietimme myös pitkään tämän postauksen julkaisemista, koska kaikki ei vaan rakasta Jeesusta ja osa ei halua kuulla Hänestä sanaakaan. Mutta en yksinkertaisesti voi kirjoittaa kuluneesta vuodesta ilman, että mainitsen Jeesusta. Meidän vuosi oli hyvä Jeesuksen ansiosta, joten en todellakaan voinut jättää tarinan sankaria pois kirjoituksestani. Moni on laittanut viestiä meille, kuinka ihana ja täydellinen parisuhde minulla ja Domilla on. Nyt saatte kuulla salaisuuden: ilman Jeesusta me oltaisiin varmaan heitetty hanskat tiskiin aikoja sitten. Meidän parisuhde ei todellakaan ole aina ollut hyvä, mutta tällä hetkellä voin rehellisesti todeta olevani äärimmäisen onnellinen ollessani Domin kanssa naimisissa. Uskallan jopa sanoa ääneen, että meillä menee juuri nyt ihan hullun hyvin. Kiitos siitä ei kuitenkaan kuulu minulle tai Domille vaan taivaan Isälle. Ilman Jeesusta me ei eihkä tänä vuonna annettaisi pusuja toisillemme Alpeilla rakettien paukkeessa. Meidän avioliitto oli jossain vaiheessa ihan pyllystä. Sellasta perussettiä lapsiperhearjen keskellä, kun kumpikin unohtaa pitää huolta parisuhteesta. Meillä oli kuitenkin tahtoa yrittää, joten alotettiin aina uusia päätöksiä, että tehdään näin ja näin, mutta se ei kuitenkaan muuttanut meidän asenteita. Ne ei muuttaneet meidän parisuhdetta, vaan loi vaan velvotteita rakkauden tekojen sijaan. Luulimme, että meidän tekemisillä tehdään muutos, vaikka oikeasti meidän sydämen piti muuttua.

Päätettiin herätä vuorotellen aamuisin, päätettiin jakaa kotityöt tasaisesti, päättettiin viettää enemmän kahdenkeskistä aikaa, mutta meidän sydämen asenne ei niillä muuttunut. Ne tehtiin velvollisuuden tunteesta eikä rakkaudesta. Meidän perheessä suurin muutos tapahtui, kun aloimme viettämään enemmän aikaa yhdessä ja erikseen Jeesuksen kanssa. Mitä enemmän me vietettiin aikaa Jeesuksen kanssa, sitä paremmaksi meidän avioliitto muuttui.  Meidän sydämen asenteet alkoi muuttumaan ja se alkoi näkymään meidän avioliitossa. Enää me ei palveltu toisiamme velvollisuudentunteesta tai pakosta, vaan rakkaudesta. Yhtäkkiä me huomattiin, että meidän avioliitto tuntuikin ihan hullun hyvältä. Tämä vuosi on muuttanut meitä ja meidän parisuhdetta. Tämä vuosi oli äärimmäisen hyvä ja opettavainen. Tuntuu tolkuttoman hyvältä aloittaa uusi vuosi rakkaan Domin ja superihanien tyttöjen kanssa tietäen, että meidän taivaan Isä pitää meistä ensi vuonna yhtä hyvää huolta kuin tänä vuonnakin. Oikein hyvää ja siunattua vuotta 2018 teille kaikille lukijoille! <3 

Ps. Jos haluat nähdä lisää videoita, tekstejä ja kuvia mm. meidän Itävallan reissusta, niin

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM