!Tämän postauksen kuvat eivät ole superlaadukkaita, vaan tarkoituksena oli ainoastaan dokumentoida miltä näytän raskauden jälkeen!

Kuvat ovat otettu 5 viikkoa synnytyksen jälkeen. Kerta toisensa jälkeen palautuminen tuntuu tapahtuvan hitaammin ja hitaammin. Ensimmäisellä kerralla kilot olivat tippuneet jo ennen sairaalasta kotiutumista ja vanhat farkut vedin jalkaan alle viikko synnytyksestä. Toisen kohdalla palautuminen kesti huomattavasti kauemmin, mutta silti nopeammin kuin tällä kolmannella kerralla. Tällä kertaa ei ollut toivoakaan mahtua vanhoihin housuihin, joten pelastukseni olivat nämä HUJAUKSEN -leggingsit (myös Instagramissa vilahdellut imetysmekkoni on HUJAUKSEN). Aivan täydelliset after birth- housut, eivät kiristä tai purista. Nämä leggarit ovat itseasiassa edelleenkin yhdet eniten käyttämäni housut, koska ne ovat yksinkertaisesti niin mukavat päällä.synnytyksestä palautuminenKuusi viikkoa synnytyksestä ja kiloista on lähtenyt neljä(!). Kolme kiloa lähti melko pian synnytyksen jälkeen, mutta viimeisin lähtenyt kilo lähti vasta ruokavaliomuutoksen jälkeen. Voitteko kuvitella, neljä kiloa lähtenyt ja vauva itsessään painoi 3,7kg. Ei siis todellakaan ole rytinällä lähtenyt raskausaikana tulleet kilot, vaan päinvastoin. Sen lisäksi, että kiloja on vielä jäljellä, on myös ryhtini kadoksissa.

Tällä kertaa olen kuitenkin ollut hyvinkin leppoisalla mielellä kroppani kanssa ja ilokseni olen huomannut, etteivät lisäkilot tai roikkuva vatsapussi ole stressannut minua hetkeäkään. Olen nauttinut vauva-ajasta, ottanut leppoisasti lasten kanssa ja syönyt suklaatakin melko paljon. Urheiluni on painottunut vaunulenkkeihin, mutta niitäkään en ole tehnyt kilojen karistaminen mielessä, vaan aidosta halusta ulkoilla ja nauttia elämästä. Kroppani on tehnyt valtavan työn kantaessaan yhdeksän kuukautta pientä ihmisen alkua ja synnyttäessään hänet, nyt on ollut aika levähtää hetki. Instagramissa on paljon niitä äitejä, jotka ovat näyttäneet viikko synnytyksen jälkeen samalta kuin ennen raskautta. Minä en ole yksi heistä, eikä minun onneksi tarvitsekaan olla. Minulla ei kilot lähteneet muutamassa päivässä, enkä minä ollut viikko synnytyksen jälkeen kuntosalilla. Voin todeta omistavani vielä useammankin kilon raskaudesta ja rehellisyyden nimissä voin myös kertoa, että kilojen karistaminen ei ole tällä hetkellä to-do-listallani priorisoitu kovinkaan korkealle.synnytyksestä palautuminenEnsimmäiset viikot synnytyksen jälkeen söin melko rennosti, mitä sattuu ja milloin sattuu ja sen huomasi olossakin. Jaksan itse huomattavasti paremmin, kun syön säännöllisesti ja terveellisesti sekä haluan satsata laadukkaaseen ravitsemukseen myös imetyksen takia. Ruokavaliomuutostakaan en siis tehnyt vain kilojen takia, vaan paremman olon ja imetyksen takia. Oma ajatukseni on tällä hetkellä kuunnella omaa kroppaa, syödä terveellisesti ja liikkua vähitellen enemmän ja enemmän. Tarkoituksena on urheilla pikkuhiljaa ja saada hyvä ryhti takaisin ja voida hyvin. Puntarilla ajattelin seuraavan kerran käydä muutaman viikon päästä jos silloinkaan. Tärkeintä on nyt, että kroppa saa palautua ja oma olo on hyvä. Mitä omaan ulkonäköön tulee, niin kuvat kertovat enemmän kuin puntari. Aion myös julkaista ennen jälkeen kuvat teille ja toivon kovasti, että ryhdissäni on ainakin seuraaviin kuviin tapahtunut pientä muutosta. Tällä ryhdillä on nimittäin pian varmasti odotettavissa selkä- ja niskakipuja.synnytyksestä palautuminenTänään kävin jälkitarkastuksessa, missä kaiken todettiin olevan paremmin kuin hyvin, joten pikkuhiljaa voin alkaa halutessani treenaamaan. Treenit ovat paljolti vielä kävelylenkkejä vauvan kanssa tai rentoja kotitreenejä perheen kanssa. Vatsalihaksia en aio tehdä vielä ollenkaan hetkeen ja hypyt tulee kuvioihin vasta parin viikon päästä. Pikkuhiljaa hyvää tulee ja varmasti vauvan kasvaessa tulevat jälleen kuntosalitreenitkin kuvioihin, mutta nyt niiden aika ei ole vielä. Vielä en malttaisi edes lähteä salille ilman vauvaa <3

Muutaman viikon päästä julkaisen uudet kuvat, mitä muutoksia on kropassa saatu aikaan hyvin maltillisella treenillä ja terveellisellä ruokavaliolla höystettynä tietty pienillä herkuilla 😉

LUE MYÖS

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Tämäkin raskaus lähenee loppuaan, vaikka parina päivänä onkin tuntunut ettei tämä vatsan kasvattaminen lopu ikinä. Kolmas raskauteni on ehdottomasti ollut helpoin, vaikka nyt viimeiset viikot ovatkin tuntuneet melko rankoilta jatkuvien supisteluiden takia. Olen (todella) valmis jo luopumaan suuresta vatsastani ja tapaamaan pienen tyttäremme. Onneksi nyt on enää kyse päivistä ja hän on täällä. Sain tälle viikolle myös käynnistysajan, mikäli beibi ei itse halua ulostautua. Käynnistyksen syitä oli useampia, mistä varmaan kirjoittelen vielä myöhemmin omaa postausta. Nyt on siis mitä luultavimmin kyseessä viimeinen raskausajan asupostaus. En osaa edes ajatella, että pian voin pitää jopa housujakin jalassa ilman, että ne painavat ja aiheuttavat supistuksia. Onneksi tämä kesä ja syksy on ollut niin lämmin, että olen voinut huoletta olla käyttämättä housuja ja pukeutua vain hameisiin ja mekkoihin.

Raskausaikana olen käyttänyt lähes vain ja ainoastaan mekkoja ja hameita, eikä eilisenkään päivän asu ollut poikkeus. Mustan hameen kanssa on helppo yhdistää erilaisia paitoja ja tämä musta hame onkin nähty monen eri asukokonaisuuden kanssa. En ole milloinkaan ollut superrohkea pukeutuja, vaan luotan mieluummin tuttuun ja turvalliseen. Eilen minulla oli päälläni musta hame ja valkoinen lämmin paita, perussimppeli kokonaisuus. Yksinkertaiseen asun kanssa sopi mielestäni hyvin Gaston Lugan reppu, missä on ihanat kultaiset yksityiskohdat  (koodilla “FitFunFamily15” saat -15% Gaston Lugan repuista) sekä Daniel Wellingtonin kello, missä myös on kultaiset ihanat yksityiskohdat (koodilla “FITFUNFAMILY” saat -15% kaikista DW:n kelloista sekä ilmaisen toimituksen).

Pakko vielä erikseen mainita, että vatsani näyttää näissä kuvissa huomattavasti pienemmältä, mitä se todellisuudessa on. Takaapäin vatsaa ei juurikaan huomaa ja edestä se piiloutui hieman mustan hameen alle, mutta se ei ole todellisuus. Nyt sitä huomaa, miten paljon jo pelkillä vaatteilla ja kuvakulmilla voi hämätä katsojia ilman, että kuvaa on edes photoshopattu. Onkin hyvä muistutus meille kaikille, että kuvat ovat vain kuvia! 🙂

Hame ja paita House of Brandonilta *

Ps. Olethan käynyt osallistumassa jo Luklabelin arvontaan meidän Instagramissa. Instagram tulee varmasti myös synnytyksen lähellä päivittymään useammin kuin blogimme. Blogissakaan ei silti tulla usean päivän taukoa toivottavasti näkemään! 🙂

LUE MYÖS

RASKAANA, VAIKKA RASKAUSTESTI NEGATIIVINEN

HÄÄMME ITÄVALLAN ALPEILLA

ÄLÄ SANO, ETTÄ TIEDÄT MILTÄ TUNTUU OLLA YKSINHUOLTA

KUN ANTEEKSIPYYNNÖLLÄ EI ENÄÄ OLE VÄLIÄ

RIITTÄMÄTTÖMYYDEN TUNTEITA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Melkein koko raskausaika sujahti ohitse ihan hurjan nopeasti, mutta viimeinen kuukausi tuntuu olevan ainakin kolme kertaa pidempi kuin muut kuukaudet. Päivät tuntuvat vähintään tuplat pidemmiltä ja yöt vasta pitkiltä tuntuvatkin valvoessa supistusten kanssa. Ehdin jo ajatella, että tässä raskaudessa ei ole mitään kiirettä päästä synnyttämään, vaan aion nauttia jokaisesta raskauspäivästä täysillä. Mutta eihän se ihan niin mennyt. Tällä viikolla olen enemmän ja vähemmän koko ajan toivonut synnytyksen käynnistymistä, eikä tämä raskausaika ole ollut mitenkään päin pelkkää nauttimista enää. Maanantaina minulla alkoi säännölliset supistukset ja kävimme jopa synnytyssalissakin pyörähtämässä. Tiistaina homma jatkui ja ehkä pienet toivon rippeet synnytyksen käynnistymisestä olivat vielä tallella. Keskiviikkona mentiin aika samalla kaavalla ja torstaina iski ystäväni migreeni monen kuukauden tauon jälkeen. Dom oli viemässä Amelieta Estellan kanssa eskariin, kun yhtäkkiä näkökentästäni hävisi puolet. Onneksi Dom oli jo hyvän matkaa tulossa takaisin kotiinpäin, nimittäin en yksin uskaltanut ilman kunnon näköä lähteä haahuilemaan ja etsimään migreenilääkkeitä. Toki migreenin tuleminen ei kovasti yllättänyt jatkuvien huonosti nukuttujen öiden sekä supistusten jälkeen, mutta eihän se mikään kiva lisä ollut. Kävimme jälleen sairaalalla käymässä ja minun pyydettiin arvioimaan kuinka usein supistuksia tulee. Arvioni oli about 10 min välein, mutta käyrillä ollella selvisi, että niitähän tuli jälleen kerran n. 3 min välein. Sillä säännöllisyydellä tosin mitään väliä ole, koska ei näillä supistuksilla vauvaa aikaiseksi saada. Nyt on kyllä ihan pakko myöntää, että toivon jo vauvan syntymistä tai supistusten loppumista. Toki kaikista synnytystoivelistojen kirjoittelusta huolimatta ei tällä minun toiveellani taida olla mitään merkitystä. Kyse on kuitenkin maximissaankin enää vain parista viikosta, joten nyt pitäisi vain saada päässä nuppi käännettyä positiivisemmaksi ja pitää mielessä, miten onnekkaita olemmekaan, meille on pian tulossa kolmas pieni prinsessa ja tekisin varmasti tämän kaiken vaikka miljoona kertaa uudelleen hänen vuokseen. Kaupungille minua ei kovinkaan paljon enää ennen synnytystä saa, nimittäin näytän melko huvittavalta puuskuttaessani supistusten tullessa. Taidan siis nyt jatkossa pysytellä neidin syntymään asti enemmän ja vähemmän kotosalla. En ole siis erakoitunut loppuelämäkseni, mutta ehkä nyt muutamaksi päiväksi, heh!

Vaikka aika meneekin hieman hitaammin nyt eteenpäin, niin eteenpäin se joka tapauksessa menee. Hetki hetkeltä olemme lähempänä pikkuneitimme syntymää. Jokaisen yön jälkeen olemme yksi yö lähempänä synnytystä. 

Muistathan, että koodilla  FITFUNFAMILY  saat  -15%  + ilmaisen toimituksen maailmanlaajuisesti kaikista Daniel Wellingtonin kelloista. Nyt kannattaa siis hankkia jo hyvissä ajoin puolisolle isäinpäivälahja kaappiin odottamaan 😉 Koodi on voimassa 7.10.2018 asti.

Oudosti näyttää menevän ihan loppuun asti. Ensin pikkuneiti pelästyttää vanhempansa säännöllisillä supistuksilla jo viikolla 34 ja hoitohenkilökunta sairaalassa antaa kortisonit vauvan keuhkoja kypsyttämään. Täysiaikaiseksi tultuaan muuttuivat supistukset säännöllisiksi, vaan saaneet aikaiseksi aivan liian vähän, jos yhtään mitään.Maanantaina lähdimme sairaalalle supistusten ollessa säännöllisiä ja mielessäni elättelin toiveita, että parissa tunnissa kaikki olisi ohi niinkuin edellisellä kerralla. Taisin jopa sanoa ääneenkin, että jos vauva syntyisi kahden aikaan, niin viiden aikaan Dom voisi hakea jo isosisarukset pikkutyyppiä moikkaamaan. Vaan ei hommat menneet ihan niin. Käyrille piirtyi heti säännöllisiä supistuksia ja kätilökin puhui siihen malliin, että synnyttämään tultiin, kunnes teki sisätutkimuksen ja totesi säänöllisistä supistuksista huolimatta edistystä olleen ihan minimaalisen olemattomasti. Lähdimme Domin kanssa kävelylle meikä sairaalavaatteissa Adidas Superstarit jalassa voimistaaksemme supistuksiani ja ainakin onnistuimme tihentämään niitä siihen malliin, että väliä supistuksilla oli vain reilusti alle minuutin, välillä ei lähes ollenkaan. Palasimme takaisin synnärille ja meidät siirrettiin tihentyneiden supistusten takia suoraan synnytyssaliin. Se todellakin valoi uskoa, että meillä saattaa pian olla sylissä pieni käärö vaan toisin kävi.Käyrillä ollessani huoneeseen pamahti myös lääkäri, joka oli hieman huolissaan käyrälle piirtyneistä liian tiheistä supistuksista. Tähän asti olen pitänyt tiheitä supistuksia vain positiivisena asiana, mutta nyt tiedän, että sekään ei ole hyvä. Kivusta huolimatta hommat eivät pakosti edisty, niinkuin edellisillä kerroilla. Lääkärin mukaan kroppani saattoi olla niin väsynyt jatkuvasta supistelusta, ettei jaksanut enää edistää synnytystä. Hän siis ehdotti, että saisin vahvempaa kipulääkettä tai menisin kylpyyn ja kokeilisin, jos kroppa rentoutuisi siellä. Kipulääkettä en halunnut ja kylpy ei juurikaan auttanut supistuksiin. Tässä vaiheessa sanoin Domille, että mikäli kylvyn jälkeen edistystä ei ole tapahtunut, niin minä haluan kotiin. Nousin kylvystä ja kätilö tsekkasi tilanteen sekä totesi ettei edistystä juurikaan ollut tapahtunut. Pyysin päästä takaisin kotiin ja he sanoivat, että se saattaa olla jopa hyvä juttu. Usein kotona sitä pystyy olemaan rennommin kuin sairaalassa. Pakkasimme siis kamamme ja suljimme synnytyssalin oven perässämme ilman, että sylissämme oli vauvaa. Eihän sen niin pitänyt mennä. Synnytyssaliinhan siirretään äiti siinä vaiheessa, kun vauva alkaa osoittamaan merkkejä ulostautumisestaan. Ei synnytyssalista enää kuulu lähteä pois ilman vauvaa.Valehtelisin, jos väittäisin ettei minulla ollut maanantai iltana hieman pettynyt fiilis. Tytöt olivat olleet koko päivän hoidossa odottaen kovasti pikkusisaruksensa syntymää, mutta heidän äitinsä kroppa ei nyt yksinkertaisesti toiminut niin millään supistuksista huolimatta. Tulimme kotiin ja Dom tsemppasi minua parhaansa mukaan sekä valoi uskoa, että kyllä se vauva vielä ulos tulee. Tytöt olivat vielä yön vanhemmillamme, koska olimme aivan varmoja, että palaisimme yön aikana sairaalalle synnyttämään. Vaan ei palattu. Tässä sitä kirjotetaan blogipostausta yhtenä kappaleena ja odotetaan, koska vauva saadaan syliin.Supistukset onneksi ovat tauonneet kumpanakin yönä muutamaksi tunniksi, että olen saanut nukuttua. Edelleen suurimmaksi osaksi supistuksia kuitenkin tulee n.5-10min välein ja valehtelisin, jos väittäisin, ettei kroppani ala olemaan jo hieman väsynyt. Nyt yritämme kuitenkin parhaamme mukaan palata normaaliin arkeen ja asennoitua siihen, että vauva syntyy ehkä vasta parinkin viikon päästä. Tällä hetkellä olen epäsosiaalisuuden multihuipentuma väsymyksen, kivun ja jopa lievän ärsytyksen takia. Yritän kuitenkin päivitellä väliaikatietoja blogiin sekä Instagramiimme säännöllisestä.

Ps. Meidän InstaStorysta löytyy myös kuva, millainen vauva salissa kuitenkin saatiin aikaiseksi. Onneksi mulla on mies, joka jaksaa tsempata ja saa mut nauramaan, vaikka olin ihan rikki!

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

“Nyt se syntyy”- ohjelmasta on tullut meidän joka iltainen yhteinen ajanviete, mitä ollaan jo ensimmäinen kausi katsottu kokonaan. Ohjelma preppaa isejä synnytykseen ja välillä kauhusta kankeana katsotaan Domin kanssa minkälaisia tulevia isejä sarjaan onkaan valittu. Joka toisella sarjaan valitulla tuntuu olevan halu luistaa koko synnytyksestä, mutta lopuksi he ovatkin tukemassa puolisojaan ihan superhyvin. On ollut mielenkiintoista nähdä kuinka Briteissä tuntuu tapana olla luomusynnytys ja vain harva heistä on valinnut kivunlievitykseksi lääkkeellisen vaihtoehdon. Olemme kumpikin Domin kanssa oppineet uusia juttuja sarjasta ja lähes jokainen kätilö korostaa ainakin hengityksen tärkeyttä. Dom on luvannut parhaansa mukaan synnytyksessä muistuttaa minua hengittämään ja itsekin yritän pitää kivuista huolimatta tämän asian mielessäni. Ensisynnyttäjälle en kuitenkaan suosittele sarjan katsomista, koska jokainen synnytys on erilainen ja sarjassa on tietenkin kuvattu juuri niitä rankimpia hetkiä, kun nainen huutaa henkihieverissä. Itse en olisi ensisynnyttäjänä halunnut nähdä yhtään horror-synnytystä tai kuulla yhtään kauhutarinaa synnytyksestä, joten siksi suosittelen esikoista odottavien jättämään tämän sarjan katsominen välistä.“Nyt se syntyy”- ohjelmaa lähemmäs synnytystä emme vielä ole päässeet. Pikkuneiti asustelee siis edelleen tyytyväisenä vatsassani aiheuttaen kyllä jatkuvia supistuksia, mutta ei voimistuvia tai tiheneviä. Supistukset kyllä pitävät mukavasti hereillä, pistävät pysähtymään arjessa ja luovat turhia toiveita, että ehkä pian pääsisi tositoimiin. Perjantaina heitimme Domin kanssa läpällä, että sunnuntai-maanantai- välisenä yönä olisi sopiva hetki pikkubeben syntyä. Mitään veikkauksia ei koskaan pitäisi sanoa ääneen, koska silloin pieni toivonkipinä herää, että ehkä tänä yönä todella voisimme tavata pikkutyyppimme. Paistaako tekstistäni läpi, että todellakin olen malttamaton ja haluaisin jo synnyttämään. Oloni tuntuu kuin sotanorsulta ja jatkuvien supistelujen keskellä en ole mikään maailman pitkähermoisin ihminen. Yöt ovat katkonaisia ja mikään nukkumisasento ei enää tunnu hyvältä. Enkä suinkaan ole ainut perheessämme, joka jo odottaisi pikkutyttömme tapaamista ja uuden arjen opettelua. Muistan nämä täysin samat fiilikset myös edellisissä loppuraskauksissa, joten kai tämä kuuluu tähän loppuvaiheeseen. Toisaalta tämä on hyvä hetki oppia kärsivällisyyttä sekä suunnittelemattomuuden hyväksymistä. En yksinkertaisesti voi tietää syntyykö vauva huomenna vai kolmen viikon päästä. Voin kokeilla kaikki keinot kolmesta S:stä lähtien, mutta uskon niiden käynnistävän yhtä paljon synnytystä kuin suklaan syömisen. Nyt on siis hyvä aika opetella kestämään epätietoisuutta ja haastaa omaa kärsivällisyyttään sekä muistuttaa itseäni, kuinka superkiitollinen itse asiassa olen, että vauva on saanut olla vatsassani kasvamassa näin kauan. En vain ymmärrä miten ensimmäiset 35 viikkoa sujahtivat ohitse kuin vahingossa ja viimeiset 2 viikkoa tuntuvat lähes ikuisuudelta. Meiltä on myös kysytty, missä ilmoitamme ensimmäisenä vauvan syntymästä. Luultavasti blogiin tulee melko pian, joku ilmotus bebestä sekä myös Instagramiin. En kuitenkaan osaa sanoa, mistä vauvan syntymästä voi lukea ensimmäisenä. Vauvan nimi julkaistaan myös melko pian ellei heti vauvan synnyttyä. Emme siis pidä nimeä salassa “nimiäisiin” asti.

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Miten valmistautua vauvan tuloon?

Lasketunajan lähestyessä ja kahden väärän hälytyksen johdosta ollaan pikkuhiljaa yritetty laittaa kaikki valmiiksi vauvaa varten. Kolmannen kohdalla sitä jo hieman ainakin luulee tietävänsä, miten valmistautua vauvan tuloon ja mitä asioita haluaa saada tehtyä ennen synnytystä. Jatkuuhan se elämä vauvan saapumisen jälkeenkin ja kaikkia hommia ei tarvitse tehdä ennen vauvan syntymää. Kolmannen lapsen kohdalla ei edes olisi mahdollista viettää päivä- tai viikkotolkulla vauvakuplassa, vaan arkeen palataan varmasti heti vauvan syntymän jälkeen. Mitä myös kahdella edellisellä kerralla on opittu, niin vauva ihan oikeasti ei välitä siitä, onko ne suihkuhuoneen kaakelien välit jynsätty puhtaaksi vai ei. Sen sijaan minulle on tärkeää, että koti on kuitenkin puhdas ja siisti tuodessamme pikkuneidin ensimmäistä kertaa kotiinsa. Dom on kyllä vakuuttanut, että vaikka synnärille lähtiessä kämppämme olisi kuin pommin jäljiltä, niin hän siivoisi sen ennen kotiutumistamme. En kuitenkaan halua, että vauvan syntymän jälkeen Dominkaan tarvitsisi siivota kotiamme lattiasta kattoon, vaan hän voisi mahdollisimman paljon olla minun ja vauvan sekä isosisarusten kanssa ilman siivoustressiä. Yksi tärkeä asia, miten valmistautua vauvan tuloon on siis mielestäni kodin siivoaminen. Lapsiperheessä toki kodin saa siivota about kymmenen kertaa päivässä, mikäli haluaisi sen olevan kokoajan siisti.Tyhjennä pyykkikori. Vauvan saapuessa maailmaan se on ainakin aina meillä tuplannut pyykkimäärän. Pienestä koostaan huolimatta vauvat voivat saada yllättävän paljon pyykkiä aikaiseksi päivän aikana. On siis mukava aloittaa täyttämään tyhjiä pyykkikoreja, sen sijaan, että pyykkikorit pursuavat lattialle jo ennen uuden tulokkaan pyykkiä. Kolmas asia on ollut ruokien tekeminen pakkaseen. Viime kerralla huomasin, kuinka ihanaa oli ottaa pakkasesta valmista ruokaa. Ensimmäisinä päivinä ei tarvinnut kenenkään miettiä ruoan laittoa, vaan keskityimme uuden arjen opettelemiseen ja pikkuvauvaan tutustumiseen. Tällä hetkellä pakastimesta löytyy ruokia runsaaksi viikoksi ja yritän päivittäin saada pakastimeen lisää täytettä. Ainoa ongelma on, että pakastimemme on melko täynnä marjoja ja hilloja, joten määräänsä enempää ruokia sinne ei mahdu. Suosittelen ehdottomasti jokaista raskaana olevaa valmistamaan ruokia pakastimeen, koska se vaan helpottaa arkea niin paljon.

Neljäntenä on vauvatavaroiden valmiiksi laittaminen. Pieni nyyttihän ei vielä kovin paljoa heti tarvitse ja tavaroista on turha stressata. Ne mitä puuttuu voi ostaa kaupasta myöhemminkin. Meillä on vauvan vaatteet sekä harsot pesty ja odottavat käyttäjäänsä. Myös vaipat ovat ostettu valmiiksi ja liivinsuojuksia löytyy myös paripakettia. Vielä pitäisi kaupasta käydä ostamassa pikkutumput, ettei kaveri raavi kasvojansa ensimmäisinä päivinä. Vaunut pitäisi myös vielä koota, mutta sen ehtii tekemään myös vauvan jo synnyttyä. Pinnasänky on onneksi jo valmis vastaanottamaan pienen tuhisijaan nukkumaan. Olen aika rennolla meiningillä tavarahankintojen suhteen ja olemme todenneet Domin kanssa, että ne mitä puuttuu, niin haetaan sitten kaupasta.Ajattelimme vielä käydä Domin kanssa kaksin treffeillä, koska vauvan syntyessä emme ihan kahdestaan lähde mihinkään hetkeen. Olisi siis mukava vielä joku ilta tyttöjen jo mentyä nukkumaan lähteä istumaan iltaa kahdestaan ja keskittyä vain toisiimme. Olemme myös yrittäneet antaa huomiota tytöille oikein extra paljon ja valmistaa heitä tulevan pikkusiskon syntymään.Viimiset raskauskuvat. Edellisillä kerroilla en juurikaan ole ikuistanut vatsaani ja se on jälkikäteen ehkä hieman harmittanut. Nyt olisi kiva vertailla, kuinka valtavat vatsat edellisillä kerroilla minulla oli. Tällä kertaa Dom on pitänyt huolen, että raskaudesta on tullut otettua kuvia ja joka viikko otamme ne ehkä ” viimeiset raskauskuvat”.

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Laskettuaika lähestyy hurjaa vauhtia ja vauva voi syntyä hetkellä minä hyvänsä tai antaa odotuttaa itseään vielä muutaman viikonkin. Onhan tämä jännää aikaa, kun ei tiedä koska pikkutyyppi tulee muuttamaan arkeamme ja kuinka kaikki sitten sujuu. Vauva muuttaa perheen arkea varmasti aina, mutta sitä on vaikea sanoa, että miten. Viime kerralla olimme varautuneet pahimpaan. Olimme varautuneet Amelien mustasukkaisuuteen, yöunien puuttumiseen, koliikkivauvaan ja parisuhteen kaikkiin mahdollisiin ongelmiin. Kaikki menikin loppujen lopuksi niin paljon paremmin kuin osasimme edes kuvitella. Ihan turhaan olin murehtinut monet illat, miten kaikki tulisi sujumaan. Amelie oli vain innoissaan uudesta siskostaan, Estella alkoi nukkumaan jo parin kuukauden iässä kellon ympäri öisin, Estella on aina osannut näyttää ärsytyksensä, mutta mistään koliikista ei ollut koskaan tietoakaan. Mitä parisuhteeseen tulee, niin sekin on mennyt vain parempaan suuntaan kokoajan. Dom oli juuri sellainen isä Estellalle kuin hän on aina ollut Ameliellekin, läsnäoleva, osallistuva ja rakastava. Ei elämästä tullutkaan superrankkaa, vaan päinvastoin.Saadessamme Estellan olimme tunteneet Domin kanssa vasta alle vuoden, joten tottakai sitä pyöritteli päässään kaikkia mahdollisia ajatuksia. Mitä, jos Domille riittää lapsiperhearki ja hän lähteekin takaisin kotimaahansa Itävaltaan. Mitä, jos hän ei olekaan sellainen kuin on antanut ymmärtää. Mitä, jos hän ei otakaan vastuuta Estellasta samoin kuin on ottanut Ameliesta. Pääni oli täynnä ajatuksia, mikä kaikki voisi mennä pieleen. Estellan synnyttyä huomasinkin, että kaikki olikin hyvin, todella hyvin. Tällä kerralla ajatusmaailmani ei ole yhtään niin sekaisin. Olemme tunteneet Domin kanssa toisemme kolme vuotta ja koko tämän ajan olen ollut todistamassa, kuinka hyvä isä ja puoliso hän on. Tottakai meilläkin on niitä huonoja päiviä ja kummatkin tulisen luonteen omaavina saamme kyllä kunnon riidatkin välillä pystyyn, mutta kaikesta huolimatta voin todeta meidän parisuhteen olevan hyvä. Huonojen päivien jälkeen osaamme istua alas ja jutella. Tiedämme kumpikin, että toinen rakastaa, vaikka jonain päivänä olisikin hyvin ärsyttävä ja itsekäs. Pääasia on, että me kumpikin osaamme pyytää sekä antaa anteeksi ja olla valmiita näkemään itsemme epätäydellisinä, joiden kEn siis osaa juurikaan olla huolissani pian muuttuvasta arjesta. Arki voi olla rankkaa, vauva voi valvottaa ja puolisokin voi välillä ärsyttää, mutta siitä huolimatta uskon siihen, että Domin kanssa saadaan homma pelittämään ja ollaan valmiita näkemään vaivaa sen eteen. Niin kauan, kun kummallakin on halu satsata meidän parisuhteeseen ja perheeseen, niin kaikki on mielestäni äärimmäisen hyvin. Olen Taivaan Isälle aivan äärimmäisen kiitollinen meidän perheestä. Olen aivan äärimmäisen kiitollinen Domista, jonka kanssa saan pyörittää tätä sirkusta välillä hyvin ja välillä heikommin. Välillä ollaan uusissa kasvatustilanteissa kummatkin ihan hukassa, mutta yhdessä asioista selvää ottamalla ja keskustelemalla ollaan mielestäni handlattu tää homma aika hyvin. Tasapainotetaan toisiamme hyvin ja ollaan mielestäni löydetty hyvä tyyli tehdä hommat meidän tavalla. En myöskään pelkää, että vauva-arki jäisi vain minun pyöritettäväkseni. Tiedän, että Dom ottaa vastuun myös kolmannesta tyttärestämme niinkuin kahdesta aikasemmastakin. Teemme tätä yhdessä. Eilen viimeksi Dom huomasi minun olevan väsynyt ja käski minut lepäämään, kun hän lähti tyttöjen kanssa ulkoilemaan. Välillä tilanne on toisinpäin. Tiedän, että kummatkin haluamme auttaa toisiamme, seistä toistemme rinnalla ja olla tiimi. Tämä on meillä pohjimmaisena ajatuksena, vaikka tottakai välillä on niitä päiviä, kun kummatkin ollaan vaan superitsekkäitä ja ärsyttäviä ja sitä miettii, että onko tossa toisessa mitään positiivsta. Toivottavasti osattais kuitenkin myös vauvan syntymän jälkeen nähdä meidät hyvänä tiiminä, eikä avioliittoamme taistelutantereena.

LUE MYÖS

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Mulla oli tänään synnytystapa-arvio äitiyspoliklinikalla, missä pikkubeibiä ultrattiin ja keskusteliin hieman synnytyksestä. Siitä huolimatta, että mulla on takana kaksi oppikirjan mukaan mennyttä alatiesynnytystä, niin tämä synnytys on alkanut jännittämään ihan hulluna. Tilannetta ei mitenkään auttanut parin viikon takaiset tapahtumat, kun beibi oli jo tuloillaan ja muistui mieleen miltä ne supistuskivut todella tuntuvat. Siis kyllähän ne nyt ihan oikeasti sattuvat melko paljonkin. Vaikka olisi synnyttänyt jo kymmenen lasta, niin silti sitä ei tiedä miten seuraava synnytys menee. Sujuuko kaikki hyvin vai onkohan tällä kertaa synnytys pikatoimituksen sijaan maratonkoettelemus, mikä päättyy sektioon. Mitä, jos lapsi syntyy kotiin, koska en ehdi sairaalaan?synnytystapa-arvioToisaalta ei pitäisi antaa ajatustakaan synnytykselle vielä, vaan mennä avoimin mielin sitten tositoimiin, kun sen aika on. Eihän sitä ikinä voi tietää, mitä tulemana pitää. Toisaalta taas monissa paikoissa kehotetaan valmistautumaan synnytykseen ja synnytystä verrataan maratooniin. Olipa kumpi tahansa tapa parempi, niin itse en ainakaan pysty poissulkemaan kaikkia synnytykseen liittyviä ajatuksia, vaan ne valtaavat aivokapasiteetistani jonkun verran tilaa halusin tai en. Yritän kuitenkin sen verran hallita ajatuksiani, että en alkaisi stressaamaan ja pelkäämään synnytystä. Yritän ajatella positiivisesti synnytykseen liittyen ja antaa negatiivisten ajatusten mennä mahdollisimman pian ohitse. synnytystapa-arvioSynnytystapa-arviossa tänään kaikki oli siis oikein hyvin. Vauva kasvaa hieman keskikäyrän alapuolella toisin kuin siskonsa aikoinaan, jotka ovat olleet aina juuri keskikäyrällä tai hieman keskikäyrän yläpuolella. Vauva liikkui ahkerasta ja ultraajalla oli kädet täynnä töitä saadakseen realistiset mitat pikkutyypistä. Tällä hetkellä painoa oli kaverilla 2,7kg ja painoarvio lasketulle päivälle oli hieman yli 3kg. Toki arviot ovat aina arvioita, että voihan kaveri ollakin suurempi, mutta tuskin meille kovin paljon yli neli kiloista on tulossa. Beibin pitäisi siis mahtua hyvin ulostautumaan, kun synnytyksen aika koittaa. synnytystapa-arvioItselleni jäi todella hyvät fiilikset synnytystapa-arviosta. Lääkäri ja kätilö olivat aivan ihania ja he keskustelivat kanssani kaikista peloistani ja stressin aiheistani. He loivat uskoa siihen, että kolmaskin synnytys voi mennä hyvin ja ei sitä kannata turhaa jännittää. Ultratessa lääkäri selitti jälleen kerran koko ajan, mitä näytöllä näkyi  ja kertoi kaikki mitat minulle. Tuntuu hyvältä tietää, että vauva ei ole suuren suuri, vaikka olenkin kerännyt tässä raskaudessa painoa enemmän kuin muilla kerroilla. Minulle jäi todella hyvä fiilis käynnistä ja mielelläni menen samaan paikkaan muutaman viikon sisällä synnyttämään. Edelleen kätilö minulle totesi, että laskettuunaikaan tämä vauva ei varmasti sisälläni ole, mutta saas nyt nähdä koska kaveri haluaa meitä tulla moikkaamaan. Jännää!

Farkkutakki* / House of Brandon Hame* / House of Brandon Kengät / Top Sport

LUE MYÖS

KUULUMISIA SYNNÄRILTÄ

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Monet varmastikin tietävät raskaana olevat naiset ja niiden mieliteot. Monet varmasti myös tietävät, että kaikki mieliteot raskaana eivät suinkaan johdu raskaudesta, vaikka se hyvä tekosyy onkin. Itsekin mielelläni syyttäisin raskautta armottomasta suklaahimostani tai iltaherkutteluista, mutta olen aivan varma, että kyseessä on ihan normaaleja mielitekoja, mitä olisi ilman raskauttakin. Toki, totta on, että jos en olisi raskaana, niin tuskin antaisin itselleni näin helposti lupaa herkutella, mutta ei ne mieliteot silti raskaudesta johdu. Eikä jokainen kertynyt kilokaan ole tullut raskaudesta, vaan kyllä olen nähnyt myös vaivaa niiden eteen! 🙂Raskaus on ainakin omalla kohdallani hieman rankkaa aikaa fyysisesti ja sen takia sitä antaa itselleen helposti luvan levätä ja samalla tietenkin herkutella. On kuitenkin ihan tervettä tiedostaa, että jokainen kertynyt kilo ei välttämättä ole tullut raskauden takia ja kroppani ei välttämättä ole “suklaapuutostilassa” aiheuttaen mieliteon, että tarvitsisin lisää suklaata. Raskausaikanakin tulee niitä ihan tavallisia mielitekoja, mitä tulee ilman raskauttakin. Kaikki mieliteot raskaudesta ei johdu jostain kropan puutostilasta, vaan osa esimerkiksi ihan perus sokerihimosta. En sano kuitenkaan, että herkuttelu ja ruoan kanssa rennommin ottaminen raskausaikana olisi jotenkin väärin.Itse olen ottanut hyvinkin rennosti nyt raskausaikana ja herkutellut, jos mieli on tehnyt enkä pidä sitä ollenkaan pahana asiana. Helteet ja alhainen verenpaine oli hieman huono yhdistelmä ja varsinkin lämpimien ilmojen aikaan oloni ollessa huono söin juuri sitä, mikä maistui. Saatoin aloittaa aamuni mehujäällä ja lopettaa muurikka lettuihin, eikä se varmasti ollut ravitsemuksellisesti paras tapa syödä näin raskausaikana, mutta tulipahan ainakin syötyä jotain. Nyt helteet ovat ohitse ja olokin hieman parantunut, niin olen yrittänyt edes hieman palata takaisin ruotuun. Toki edelleenkin syön lähes päivittäin edes pienen suklaapatukan, mutta muuten on arki palannut ruokavaliooni ja kebabit pikkuhiljaa vaihtuneet laadukkaampaan ruokaan. 

LUE MYÖS

KUULUMISIA SYNNÄRILTÄ

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Monet halusivat kuulla fiiliksiäni lähestyvästä synnytyksestä. Rehellisesti sanoen minun on hieman vaikea kirjoittaa tästä aiheesta, sillä en usko, että olen kunnolla ymmärtänyt, että meille tosiaan on tulossa kolmas tytär. Tai pikemminkin niin, että en tiedä miltä elämä kolmen lapsen kanssa tulee näyttämään. Näin ollen olen oikeastaan aika rauhallisissa tunnelmissa, vaikkakin todella innoissani siitä, että pääsen tapaamaan pikkuisemme ensimmäistä kertaa ja pitämään häntä sylissäni heti synnytyksen jälkeen. Ehkä olen tylsä, mutta yritän nähdä asiat järjellisestä näkökulmasta. Mielestäni siinä ei ole järkeä, että murehtisin tai jännittäisin etukäteen asioita, jotka voivat mennä pieleen, sillä nämä eivät ole asioita, joihin voisin itse vaikuttaa. Synnytykseen kuitenkin liittyy asioita, joihin voin vaikuttaa. Voin esimerkiksi huolehtia siitä, että olemme koko ajan auton lähettyvillä. Kummatkin aiemmista Josefinan synnytyksistä on ollut nopeasti ohi. Josefinan edellinen synnytys kesti alle kaksi tuntia, joten jos tämä synnytys menee saman kaavan mukaan, meidän ei kannata enää lähteä kolmen tunnin vaelluksille metsään tässä vaiheessa. Olen myös iloinen siitä, että Josefina saa synnyttää Porissa. Henkilökunta on mukavaa ja synnytyslaitos on moderni. Porin synnärillä on myös valmiudet tehdä keisarinleikkaus todella nopeasti, mikäli tilanne sen vaatisi. Tämä tekee olon turvallisemmaksi myös hätätapauksia ajatellen. Enimmäkseen olen Porissa synnyttämisestä iloinen siksi, että tiedän missä kaikki on ja että pääsemme kotoamme kymmenessä minuutissa synnärille. Joten olen pahoillani Turku, Tampere, Helsinki ja muut paikat, tässä kun ei ole mitään henkilökohtaista. Näemme sitten uudelleen taas synnytyksen jälkeen. Nämä ovat asioita, joihin voimme vaikuttaa ja jotka luovat turvallisuuden tunnetta.  Täytyy kyllä todeta, että mieltäni rauhoittaa eniten se, että Josefina on se, joka synnytyksen hoitaa. Tiedän, että Josefina hoitaa homman täydellisesti, aivan kuten kahden ensimmäisenkin synnytyksen kohdalla ja minä saan olla tukemassa häntä parhaani mukaan. Tiedän, että Edenan ja Linan reaktiot tulevat olemaan korvaamattomia, kun he näkevät vauvan ensimmäistä kertaa. En kyllä ole varma siitä, tuleeko Linan reaktio olemaan positiivinen.  Onneksi he kummatkin innokkaasti jo odottavat, että pääsevät ostamaan vauvalle unilelun ennen sairaalaan menoamme. Minä taas olen innoissani siitä, että nyt Linan (tunnetaan myös nimellä Josefina 2.0) jälkeen saatamme saada lapsen, joka näyttää vähän enemmän minulta. Edes ihan pikkuisen 🙂

Domin paita* / House of Brandon, kello* / Aarni Wood, Kengät* /House of Brandon

LUE MYÖS

KUULUMISIA SYNNÄRILTÄ

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

— English —-

So, people wanted to know about my feelings on this matter because of the (probably) soon starting labour. Honestly, it’s a bit hard for me to write about this since I think I still haven’t really realised that we’re getting a third daughter. Or, to put it better, what our life will be like with three kids. Therefore, I’m actually feeling quite calm at the moment, although, absolutely excited to see our little one for the first time and hold her in my arms right after her birth. Maybe I’m boring but I try to see all this mostly from a rational point of view. It just makes no sense for me to be nervous or anxious in advance about things that could go wrong, because these are things I can’t influence.

What I can influence is, for example, that the car is close at all times. Both of the previous labours were over quite quickly. Lina’s took less than two hours, so if this is the case this time too, we should not go for three-hour hikes in the forest anymore. I’m also really happy that Josefina can give birth in Pori. The staff is nice and the labour ward is really modern. They also can do  fast c-sections and therefore makes it feel safe for emergency cases also. Mostly, though, it’s just because I know the hospital, know where everything is located and know that we can get from our home to the hospital in 10 minutes.  So, sorry Turku, Tampere, Helsinki and other places, it’s nothing personal, but we’ll see you after the birth again. These are things we can plan and they bring a sense of security.

But, I have to say, that what makes me most confident about the delivery is that my wife Josefina is doing it. I know that Josefina will do perfect like she has done on the two previous times and I know that I will be there to support her the best I can. I know that it will be priceless to see how the bigger girls will react when they see their little sister the first time, though I’m not sure if Lina’s reaction will be a positive one XD. At least they are both already really excited to go and buy the baby her first stuffed animal for sleeping before we go to the hospital.

What I’m really excited about is if after Lina (also called Josefina 2.0) we get a kid who looks a bit more like me. At least a little bit 🙂