!Tämän postauksen kuvat eivät ole superlaadukkaita, vaan tarkoituksena oli ainoastaan dokumentoida miltä näytän raskauden jälkeen!

Kuvat ovat otettu 5 viikkoa synnytyksen jälkeen. Kerta toisensa jälkeen palautuminen tuntuu tapahtuvan hitaammin ja hitaammin. Ensimmäisellä kerralla kilot olivat tippuneet jo ennen sairaalasta kotiutumista ja vanhat farkut vedin jalkaan alle viikko synnytyksestä. Toisen kohdalla palautuminen kesti huomattavasti kauemmin, mutta silti nopeammin kuin tällä kolmannella kerralla. Tällä kertaa ei ollut toivoakaan mahtua vanhoihin housuihin, joten pelastukseni olivat nämä HUJAUKSEN -leggingsit (myös Instagramissa vilahdellut imetysmekkoni on HUJAUKSEN). Aivan täydelliset after birth- housut, eivät kiristä tai purista. Nämä leggarit ovat itseasiassa edelleenkin yhdet eniten käyttämäni housut, koska ne ovat yksinkertaisesti niin mukavat päällä.synnytyksestä palautuminenKuusi viikkoa synnytyksestä ja kiloista on lähtenyt neljä(!). Kolme kiloa lähti melko pian synnytyksen jälkeen, mutta viimeisin lähtenyt kilo lähti vasta ruokavaliomuutoksen jälkeen. Voitteko kuvitella, neljä kiloa lähtenyt ja vauva itsessään painoi 3,7kg. Ei siis todellakaan ole rytinällä lähtenyt raskausaikana tulleet kilot, vaan päinvastoin. Sen lisäksi, että kiloja on vielä jäljellä, on myös ryhtini kadoksissa.

Tällä kertaa olen kuitenkin ollut hyvinkin leppoisalla mielellä kroppani kanssa ja ilokseni olen huomannut, etteivät lisäkilot tai roikkuva vatsapussi ole stressannut minua hetkeäkään. Olen nauttinut vauva-ajasta, ottanut leppoisasti lasten kanssa ja syönyt suklaatakin melko paljon. Urheiluni on painottunut vaunulenkkeihin, mutta niitäkään en ole tehnyt kilojen karistaminen mielessä, vaan aidosta halusta ulkoilla ja nauttia elämästä. Kroppani on tehnyt valtavan työn kantaessaan yhdeksän kuukautta pientä ihmisen alkua ja synnyttäessään hänet, nyt on ollut aika levähtää hetki. Instagramissa on paljon niitä äitejä, jotka ovat näyttäneet viikko synnytyksen jälkeen samalta kuin ennen raskautta. Minä en ole yksi heistä, eikä minun onneksi tarvitsekaan olla. Minulla ei kilot lähteneet muutamassa päivässä, enkä minä ollut viikko synnytyksen jälkeen kuntosalilla. Voin todeta omistavani vielä useammankin kilon raskaudesta ja rehellisyyden nimissä voin myös kertoa, että kilojen karistaminen ei ole tällä hetkellä to-do-listallani priorisoitu kovinkaan korkealle.synnytyksestä palautuminenEnsimmäiset viikot synnytyksen jälkeen söin melko rennosti, mitä sattuu ja milloin sattuu ja sen huomasi olossakin. Jaksan itse huomattavasti paremmin, kun syön säännöllisesti ja terveellisesti sekä haluan satsata laadukkaaseen ravitsemukseen myös imetyksen takia. Ruokavaliomuutostakaan en siis tehnyt vain kilojen takia, vaan paremman olon ja imetyksen takia. Oma ajatukseni on tällä hetkellä kuunnella omaa kroppaa, syödä terveellisesti ja liikkua vähitellen enemmän ja enemmän. Tarkoituksena on urheilla pikkuhiljaa ja saada hyvä ryhti takaisin ja voida hyvin. Puntarilla ajattelin seuraavan kerran käydä muutaman viikon päästä jos silloinkaan. Tärkeintä on nyt, että kroppa saa palautua ja oma olo on hyvä. Mitä omaan ulkonäköön tulee, niin kuvat kertovat enemmän kuin puntari. Aion myös julkaista ennen jälkeen kuvat teille ja toivon kovasti, että ryhdissäni on ainakin seuraaviin kuviin tapahtunut pientä muutosta. Tällä ryhdillä on nimittäin pian varmasti odotettavissa selkä- ja niskakipuja.synnytyksestä palautuminenTänään kävin jälkitarkastuksessa, missä kaiken todettiin olevan paremmin kuin hyvin, joten pikkuhiljaa voin alkaa halutessani treenaamaan. Treenit ovat paljolti vielä kävelylenkkejä vauvan kanssa tai rentoja kotitreenejä perheen kanssa. Vatsalihaksia en aio tehdä vielä ollenkaan hetkeen ja hypyt tulee kuvioihin vasta parin viikon päästä. Pikkuhiljaa hyvää tulee ja varmasti vauvan kasvaessa tulevat jälleen kuntosalitreenitkin kuvioihin, mutta nyt niiden aika ei ole vielä. Vielä en malttaisi edes lähteä salille ilman vauvaa <3

Muutaman viikon päästä julkaisen uudet kuvat, mitä muutoksia on kropassa saatu aikaan hyvin maltillisella treenillä ja terveellisellä ruokavaliolla höystettynä tietty pienillä herkuilla 😉

LUE MYÖS

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Olin kärsinyt epäsäännöllisen säännöllisistä supistuksista jo muutaman viikon. Perjantaina lopulta synnytykseni päätettiin käynnistää(rv 38+6) ja meidät ohjattiin perjantai-aamuna synnytyssaliin. Synnytyssalin ovella meidät käännytettiin takaisin osastolle odottamaan salin vapautumista. Tässä vaiheessa iski pieni pettymys, että eikö vieläkään. Olin koko edellisen yön valvonut supistuskipujen takia sekä jännittäen perjantaina tapahtuvaa käynnistystä ja nyt meidät ohjattiinkin vain odottamaan. Koko päivän toivoimme, että pääsisimme sen päivän aikana saliin, mutta toisin kävi. Tuli ilta, alkoi yö ja hyvä ystäväni (joka oli kätilömme usean vuoron ajan osastolla <3 ) tuli kertomaan meille, että valitettavasti joudumme odottamaan seuraavaan päivään. Kyllähän se hieman harmitti, vaikka tottakai niinhän sen kuuluukin mennä, että kiireellisemmät otetaan ensiksi eikä ole järkeä käynnistää uusia synnytyksiä, jos saleja ei ole vapaana.Seuraavana aamuna alkoi hiipiä pieni epätoivo. Mitä, jos salit ovat taas täynnä. Mielessä kävi jo ajatus, että onko meidän vauva historian ensimmäinen, joka ei koskaan tullut ulos vatsasta. Kätilö tuli aamulla huoneeseemme ja sanoi lääkärin tulevan pian tsekkaamaan tilanteemme ja sanomaan onko salissa tilaa. Hetken kuluttua kätilö astui yksin ilman lääkäriä huoneeseen ja olin aivan varma, että hän tuli ilmoittamaan ettei lääkäri tulekaan, koska tilaa ei ole. Sen sijaan hän sanoikin, että lääkäri ei tule tänne, vaan odottaa minua suoraan synnytyssalissa kalvojen puhkaisuun.Kävelimme Domin kanssa saliin ja käteni olivat aivan märät jännityksestä. Dom tsemppasi minua parhaansa mukaan ja muistutti monta kertaa, kuinka ihan kohta meidän aarre olisi meidän sylissä. Astuimme synnytyssaliin, missä mukavan rempseä kätilö otti meidät vastaan ja kutsui heti lääkärin sisälle. Lääkäri kertasi käynnistyksen riskit sekä kertoi, että käynnistyksessä on suurempi riski pitkittyneeseen synnytykseen, keisarinleikkaukseen sekä muihin komplikaatioihin. Tämän jälkeen menin sängyllä makaamaan, puristin Domin kättä, koska pelkäsin tajunnan räjäyttävien supistusten alkavan heti ja lääkäri puhkaisi kalvot n. klo.10.00 . Vettä alkoi valui, mutta supistuksia ei kuulunut. Tajunnan räjäyttävistä supistuksista ei ollut tietoakaan. Tässä vaiheessa minuun iski pieni pelko, mitä jos synnytys pitkittyy tai se päättyy sektioon. Heitin läpällä kätilölle, että olisi kiva, jos vauva olisi ulkona kello.16.00 mennessä, koska silloin isosisaruksilla olisi vielä aikaa tulla moikkamaan pikkusiskoa tämän päivän aikana. Tiesin, että siellä odotettiin pikkukaveria myös syntyväksi.Klo.11. 00 ei vieläkään supistuksia kuulunut, joten päätettiin aloittaa oksitosiini-tippa. Klo. 12.00 tunsin supistuksia, mutta en kätilön suosituksista huolimatta halunnut kivunlievitystä, koska kuulemma jälleen kipeistä supistuksista huolimatta ei synnytys vielä ollut käynnistynyt. Halusin säästää kivunlievitykset sitten niihin oikeisiin kunnon supistuksiin, enkä käyttää kaikkia kivunlievitysmetodeja jo ennen edes synnytyksen virallista alkamista. Klo.13.00 söin lounasta ja supistuksen tullessa jouduin laittamaan haarukan sivuun ja hengittelemään. Hieman ennen kahta supistusten voimakkuus alkoi tuntua pahemmalta ja pyysin ilokaasua. Tuttuun tapaan meikällä meni vintti ihan sekaisin ilokaasusta ja maski tippui maahan, silmissä sumeni ja puhekyky meni. Dom osasi onneksi kätilölle kertoa, että näin tapahtui viimeksikin, joten kätilö vähensi ilokaasun määrää radikaalisti ja lisäsi hapen määrää. Miedommalla kombollakin en kuitenkaan voinut hengittää ilokaasua kuin kolme kertaa per supistus, jonka jälkeen ei maski enää pysynyt kädessäni.Olin ennen synnytystä sanonut Domille, että kokiessani kipua en luultavasti halua kenenkään koskevan minuun. Heh, ei ihan mennyt niin. Dom kysyi heti kivuliaiden supistusten alkaessa, että voisiko hän helpottaa kipuani selkääni hieromalla ja sehän auttoi. Dom hieroi siis koko synnytykseni ajan selkääni ja kuunteli huutojani:” hiero lujempaa” . Pidin Domin aivan lähelläni koko synnytyksen ajan ja ilman Domia en olisi pystynyt ilman spinaalia tsemppaamaan niin pitkälle. Dom hieroi selkääni toisella kädellään ja hänen toista kättä rutistin, minkä pystyin.

Klo.14.00 en ollut siis hyvin miedon ilokaasuhappi-sekoituksen lisäksi saanut muuta kivunlievitystä. Tässä vaiheessa kivut olivat jo aika kovat, joten pyysin kätilö tsekkaamaan tilanteen. Kätilö totesi, ettei tilanne ollut edennyt YHTÄÄN ja vieläkin junnattiin siinä samassa, missä oltiin oltu jo pari viikkoa. Iski todellinen epätoivo, mutta Dom ihanasti tsemppasi minua ja loi uskoa, että ihan kohta hitaasta alusta huolimatta vauva olisi sylissämme, niinhän kaikki meni viimeksikin. Klo.14.05 tuli kätilön vuoronvaihto ja kätilömme lähti antamaan raporttia uudelle kätilöllemme. Klo.14.15 Kipu oli yltynyt todella kovaksi ja pyysin Domia soittamaan kelloa ja kertomaan, että olen kuolemassa. Dom soitti kelloa, mutta unohti kertoa, että teen kuolemaa. Uusi kätilömme astui ovesta sisään ja en olisi voinut olla iloisempi. Kivuiltani en pystynyt hänelle mitään sanomaan tai osoittamaan hänelle kiitollisuutta, että juuri hän on kätilömme, mutta olin niin onnellinen hänestä. Hän oli ollut myös tuttuni synnytyksessä ja olin jo aiemmin kuullut hänestä vain hyvää. Kätilön astuessa ovesta sisään sen sijaan, että olisin näyttänyt hänelle kuinka kiitollinen hänestä olen karjaisin vain tarvitsevani spinaalin ja olevani juuri kuoleman rajamailla. Tässä vaiheessa kello oli n. 14.25 ja kätilö kehoitti minua vielä käymään vessassa ja kertoi ettei spinaalia vielä voida laittaa, koska tilanne ei ole edennyt.synnytystarina

Vessasta tullessani ajattelin pian tajuni lähtevän ja sanoin kätilölle, että tilaa nyt se spinaali, että voin luvata sinulle olevani sen vaaditut 5 cm jo auki. Kätilö sanoi pikkuhiljaa valmistelevansa minua spinaaliin ja soittavansa lääkärin. Hoputin häntä muutamia kymmeniä kertoja niiden muutaman minuutin aikana. Klo.14.30 totesin, että minua ponnistuttaa, mutta asiaan ei sen kummemmin reagoitu, koska samaan aikaan huusin spinaalia. Joskus puolen jälkeen lääkäri tuli huoneeseen ja alkoi valmistelemaan spinaalin laittoa, mikä tuntui ikuisuudelta. Hän kyseli kysymyksiä, kuten “oletko allerginen jollekin lääkeaineelle?  ja ” voinko koskea selkääsi?” . Vastasin takaisin, että en ainakaan spinaalille ja minulta ei tarvitse kysyä mitään, vaan he voivat vaan tehdä ja olen ihan ok kaiken kanssa, kunhan saan spinaalin pian. Joskus 14.40 sain spinaalipuudutteen, jonka laiton aikana totesin ponnistuksentarpeen edelleen olevan läsnä.

Spinaalin laiton aikana jo pyysin kätilö tekemään sisätutkimuksen ja kaikkien yllätykseksi hän totesi minun olevan 9,5cm auki ja voin aloittaa ponnistamisen. Aiemmin minulle on aina kätilö kertonut kuinka ponnistaa täysillä koko supistuksen ajan, mutta tällä kertaa kätilö kehoitti minua vain kuuntelemaan omaa kroppaani. Tiesin aiempien ponnistusvaiheideni olleen vain minuutista pariin minuuttiin, joten kivuissani kysyin, että onko ponnistusvaihe jo alkanut, jotta voisin kellosta katsoa aikaa sen minuutin verran. Kätilö ihanan rauhallisesti vain totesi, että sillä ei ole mitään väliä, vaan nyt tärkeintä on kuunnella omaa kroppaa ja ponnistaa jos minusta siltä tuntuu. Kahdella edellisellä kerralla minua on kehoitettu ponnistamaan niin lujaa kuin lähtee koko supistuksen ajan ja beibit ovatkin tulleet maailmaan toinen yhden ja toinen kahden supistuksen aikana. Tällä kertaa kätilön kehoituksesta kuuntelin kroppaani ja kysyin, että voisinko ponnistaa vain vähän kerrallaan, koska se tuntuu jotenkin luonnollisemmalta ja paremmalta tavalta. Kätilö sanoi, että voin tehdä juuri niinkuin minusta parhaalta tuntuu ja hän neuvoo, jos tarvitsee. Aloin ponnistamaan pikku  hiljaa vauvaa ulos ja kaiken kivun keskellä yritin vain pitää mielessäni, että ihan pian hän on täällä. Minulle pitkän, 11 minuutin, ponnistusvaiheen jälkeen vauva syntyi kyynärpää edellä. Ponnistusvaihe oli kaikista ponnistusvaiheistani ehdottomasti pisin ja kivulian, mutta silti aivan ehdottomasti parhain kokemus. Sain luottaa koko ajan itseeni ja toimia juuri niinkuin minusta hyvältä tuntui. Kätilö tsemppasi ja kannusti, mutta ei sanonut miten minun pitää tehdä. Kun kätilö luotti 100% minun kroppaani, niin itsekin luotin itseeni. Ponnistusvaihe tuntui niin paljon luonnollisemmalta ja lempeämmältä kuin edelliset, vaikka kipeämpi olikin.synnytystarina

Vauvan synnyttyä sain heti vauvan rinnalleni. Itkimme ja ihastelimme uutta ihmettä. Pieni tummahiuksinen pikkutyttömme oli juuri saapunut maailmaan. Hän oli täydellinen ja kerroimme sen myös henkilökunnalle ainakin kymmenen kertaa. Vauvan syntymän jälkeen kaikki tapahtui jälleen kerran niin rauhallisesti ja luonnollisesti. Napanuoran leikkaamisessa ei kiirehditty, istukan syntymistä ei kiirehditty, vaan ensin saimme vain ihastella pientä nyyttiä. Kaikki se kiire, mitä yleensä synnytysten jälkeen on ollut, niin oli poissa. Mihinkään ei ollut kiire, kiitos siitä kätilöllemme. Koko salissa oloaika tuntui niin kiireettömältä ja rauhalliselta, että olin ihan ihmeissäni. Kukaan ei vienyt heti vauvaa punnittavaksi tai kiirehtinyt kaikkien mahdollisten mittausten ja pukemisten kanssa. Vauva itse asiassa sai vaatteet ensimmäistä kertaa päälleen vasta kotiinlähtöpäivänä ollessaan 3 vuorokautta. Siihen asti hän hengaili yötäpäivää ihokontaktissa. synnytystarinaOlen aivan älyttömän kiitollinen ihanalle kätilölleni Eliisa Karttuselle, joka muuten pitää myös synnytysvalmennusta sekä hoitaa kotisynnytyksiä. Eliisa puhui koko synnytyksen ajan englantia ja näin myös Dom ensimmäistä kertaa oli kärryillä koko ajan mitä tapahtuu, iso kiitos hänelle myös siitä. En vaan voi olla hehkuttamatta, kuinka huipusti kätilö hoiti synnytykseni ja kuinka hänen ansiostaan meidän nuorimman synnytys (ja varsinkin ponnistusvaihe) tuntui niin luonnolliselta lääketieteellisen tapahtuman sijaan. Ensimmäistä kertaa minulla oli tunne, että en tarvitse neuvoja, vaan voin ihan oikeasti vain kuunnella kroppaani. Jos vielä joskus meille tulisi neljäs lapsi, niin ehdottomasti toivoisin, että hän olisi jälleen kätilöni ja aivan varmasti kävisin myös hänen järjestämässä synnytysvalmennuksessa. Iso suositus siis hänelle!

Ps.Tämä kätilön hehkutus ei ole maksettu mainos tai toteutettu yhteistyössä, heh! 🙂

LUE MYÖS

HÄN ON TÄÄLLÄ

NIMIVAIHTOEHTOJA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Minä ja Dom emme olleet ainoat perheessämme, jotka eivät malttaneet odottaa pienen tyttövauvan näkemistä. Amelie ja Estella tiesivät, että olemme Domin kanssa sairaalassa ja synnytystäni yritetään käynnistää. Menimme sairaalalle jo perjantaina, mutta kaikki synnytyssalit olivat täynnä lauantai-aamun asti, joten siihen asti vain odottelimme ja niin taisivat odottaa kotona olevat isosiskotkin (tai ainakin vanhempi heistä). Amelie oli aiemmin sanonut ettei halua tietää mitään väliaikatietoja, vaan haluaa kokea yllätyksenä sen, kun iskä tulee häntä ja Estellaa hakemaan sairaalalle vauvaa katsomaan. Lienee siis varmastikin melko selvää, että odottavan aika oli pitkä meidän tytöillekin ja, kun vihdoin Dom saapui heitä isoäitilästä hakemaan sairaalalle kertoen vauvauutisista olivat he aivan fiiliksissä.Toukokuussa Amelie oli jo suunnitellut, että siskon synnyttyä hän haluaa tulla sairaalaan katsomaan uutta siskoaan Estellan kanssa samanlaisissa mekoissa. Saimme kukkuukids:ltä aivan ihanat mekot (mitkä tulee näkymään blogissa myöhemmin vielä paremmin) tytöille sekä farkkutakit. Nämä vaatteet ovat roikkuneet henkareissa jo viikko tolkulla odottaen sitä päivää, kun pikkusisko vihdoin syntyy. Kun Dom sitten meni isoäitilään kertomaan ilouutiset ja hakemaan tytöt mukaansa katsomaan 3 tunnin ikäistä pikkusiskoaan olivat tytöt kuulemma aivan into piukeena pukemassa uusia vaatteita päälleen tätä erityistä tilannetta varten. Pitäähän erityistapaamista varten pukeutua kauniisti. Äiti ei sairaalalla ollut ihan yhtä kauniissa vaatteissa, heh.Pikkusisko oli vain 3 tunnin ikäinen, kun osaston käytävältä kuului juoksuaskeleita ja kovaa meteliä. Tunnistin metelin aiheuttajat heti omaksi porukakseni. Sieltä he tulivat, Dom ja tytöt. Siinä he olivat kaikki neljä, minun oma perheeni, minun rakkaani. Tytöt halusivat heti pitää pikkusiskoaan sylissä, toinen olisi voinut pitää siskoa sylissä koko loppuillan ja toiselle kymmenisen sekuntia oli juuri sopiva aika. Tytöt olivat niin ylpeitä isosiskoja ja onnellisia uudesta pikkusiskostaan. Minä ja Dom puolestamme yritimme hallita pientä kaaosta pienessä sairaalahuoneessa ja samalla vaihdoimme muutaman pusun ihastellen rakkaitamme, siinä he nyt olivat, meidän täydelliset tytöt. 

LUE MYÖS

HÄN ON TÄÄLLÄ

TERVEISIÄ SYNNYTYSSALISTA

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Hän on täällä. Perheemme täydentyi lauantaina maailman ihanimmalla pienellä tyttärellä ja pikkusiskolla. Pieni neiti on valloittanut meidät kaikki ja olemme aivan äärimmäisen kiitollisia hänestä. Voi, kuinka rakastettu tämä pieni prinsessa onkaan! Kaikki sujui synnytyksessä paremmin kuin hyvin ja voimme erinomaisesti (synnytyskertomus tulossa myöhemmin). Hiljaisuutemme somessa ei siis johtunut komplikaatioista, vaan ihan täysin siitä, että meidän prinsessa varasti meidän huomiomme täydellisesti. Voi, miten pieni tuhiseva nyytti voikin laittaa meidän vanhempien päät sekaisin onnesta ja rakkaudesta.Olemme olleet viime päivät sulkeutuneina vauvakuplassamme ja vain nauttineet tästä hetkestä. Some sai elää omaa elämäänsä muutaman päivän ja sähköpostitkin jäi lukematta. Tämän viikon postailemme blogiin melko kuvapainotteisia postauksia ja muuten keskitymme uuteen pienokaiseemme. Olemme todella kiitollisia kaikista monista onnitteluista mitä meille olette lähettäneet. Ihan mieletöntä miten ihania viestejä me ollaan saatu, kiitos! <3  vastaamme kyllä niihin jokaiseen, mutta tällä hetkellä olemme vielä vähän uppoutuneita vauvakuplaamme ja vastaaminen saattaa vielä hieman kestää. Huomenna luultavasti tulossa lisää kuvia blogiin, jos Dom malttaa hetkeksi käsitellä kuvia pikkutyypin ihastelun sijaan! Tää tyyppi on niin varastanut meidän kaikkien sydämet ja tekis mieli vaan katsella ja nuuhkia pikkuista kokoajan!

LUE MYÖS

TERVEISIÄ SYNNYTYSSALISTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Melkein koko raskausaika sujahti ohitse ihan hurjan nopeasti, mutta viimeinen kuukausi tuntuu olevan ainakin kolme kertaa pidempi kuin muut kuukaudet. Päivät tuntuvat vähintään tuplat pidemmiltä ja yöt vasta pitkiltä tuntuvatkin valvoessa supistusten kanssa. Ehdin jo ajatella, että tässä raskaudessa ei ole mitään kiirettä päästä synnyttämään, vaan aion nauttia jokaisesta raskauspäivästä täysillä. Mutta eihän se ihan niin mennyt. Tällä viikolla olen enemmän ja vähemmän koko ajan toivonut synnytyksen käynnistymistä, eikä tämä raskausaika ole ollut mitenkään päin pelkkää nauttimista enää. Maanantaina minulla alkoi säännölliset supistukset ja kävimme jopa synnytyssalissakin pyörähtämässä. Tiistaina homma jatkui ja ehkä pienet toivon rippeet synnytyksen käynnistymisestä olivat vielä tallella. Keskiviikkona mentiin aika samalla kaavalla ja torstaina iski ystäväni migreeni monen kuukauden tauon jälkeen. Dom oli viemässä Amelieta Estellan kanssa eskariin, kun yhtäkkiä näkökentästäni hävisi puolet. Onneksi Dom oli jo hyvän matkaa tulossa takaisin kotiinpäin, nimittäin en yksin uskaltanut ilman kunnon näköä lähteä haahuilemaan ja etsimään migreenilääkkeitä. Toki migreenin tuleminen ei kovasti yllättänyt jatkuvien huonosti nukuttujen öiden sekä supistusten jälkeen, mutta eihän se mikään kiva lisä ollut. Kävimme jälleen sairaalalla käymässä ja minun pyydettiin arvioimaan kuinka usein supistuksia tulee. Arvioni oli about 10 min välein, mutta käyrillä ollella selvisi, että niitähän tuli jälleen kerran n. 3 min välein. Sillä säännöllisyydellä tosin mitään väliä ole, koska ei näillä supistuksilla vauvaa aikaiseksi saada. Nyt on kyllä ihan pakko myöntää, että toivon jo vauvan syntymistä tai supistusten loppumista. Toki kaikista synnytystoivelistojen kirjoittelusta huolimatta ei tällä minun toiveellani taida olla mitään merkitystä. Kyse on kuitenkin maximissaankin enää vain parista viikosta, joten nyt pitäisi vain saada päässä nuppi käännettyä positiivisemmaksi ja pitää mielessä, miten onnekkaita olemmekaan, meille on pian tulossa kolmas pieni prinsessa ja tekisin varmasti tämän kaiken vaikka miljoona kertaa uudelleen hänen vuokseen. Kaupungille minua ei kovinkaan paljon enää ennen synnytystä saa, nimittäin näytän melko huvittavalta puuskuttaessani supistusten tullessa. Taidan siis nyt jatkossa pysytellä neidin syntymään asti enemmän ja vähemmän kotosalla. En ole siis erakoitunut loppuelämäkseni, mutta ehkä nyt muutamaksi päiväksi, heh!

Vaikka aika meneekin hieman hitaammin nyt eteenpäin, niin eteenpäin se joka tapauksessa menee. Hetki hetkeltä olemme lähempänä pikkuneitimme syntymää. Jokaisen yön jälkeen olemme yksi yö lähempänä synnytystä. 

Muistathan, että koodilla  FITFUNFAMILY  saat  -15%  + ilmaisen toimituksen maailmanlaajuisesti kaikista Daniel Wellingtonin kelloista. Nyt kannattaa siis hankkia jo hyvissä ajoin puolisolle isäinpäivälahja kaappiin odottamaan 😉 Koodi on voimassa 7.10.2018 asti.

Oudosti näyttää menevän ihan loppuun asti. Ensin pikkuneiti pelästyttää vanhempansa säännöllisillä supistuksilla jo viikolla 34 ja hoitohenkilökunta sairaalassa antaa kortisonit vauvan keuhkoja kypsyttämään. Täysiaikaiseksi tultuaan muuttuivat supistukset säännöllisiksi, vaan saaneet aikaiseksi aivan liian vähän, jos yhtään mitään.Maanantaina lähdimme sairaalalle supistusten ollessa säännöllisiä ja mielessäni elättelin toiveita, että parissa tunnissa kaikki olisi ohi niinkuin edellisellä kerralla. Taisin jopa sanoa ääneenkin, että jos vauva syntyisi kahden aikaan, niin viiden aikaan Dom voisi hakea jo isosisarukset pikkutyyppiä moikkaamaan. Vaan ei hommat menneet ihan niin. Käyrille piirtyi heti säännöllisiä supistuksia ja kätilökin puhui siihen malliin, että synnyttämään tultiin, kunnes teki sisätutkimuksen ja totesi säänöllisistä supistuksista huolimatta edistystä olleen ihan minimaalisen olemattomasti. Lähdimme Domin kanssa kävelylle meikä sairaalavaatteissa Adidas Superstarit jalassa voimistaaksemme supistuksiani ja ainakin onnistuimme tihentämään niitä siihen malliin, että väliä supistuksilla oli vain reilusti alle minuutin, välillä ei lähes ollenkaan. Palasimme takaisin synnärille ja meidät siirrettiin tihentyneiden supistusten takia suoraan synnytyssaliin. Se todellakin valoi uskoa, että meillä saattaa pian olla sylissä pieni käärö vaan toisin kävi.Käyrillä ollessani huoneeseen pamahti myös lääkäri, joka oli hieman huolissaan käyrälle piirtyneistä liian tiheistä supistuksista. Tähän asti olen pitänyt tiheitä supistuksia vain positiivisena asiana, mutta nyt tiedän, että sekään ei ole hyvä. Kivusta huolimatta hommat eivät pakosti edisty, niinkuin edellisillä kerroilla. Lääkärin mukaan kroppani saattoi olla niin väsynyt jatkuvasta supistelusta, ettei jaksanut enää edistää synnytystä. Hän siis ehdotti, että saisin vahvempaa kipulääkettä tai menisin kylpyyn ja kokeilisin, jos kroppa rentoutuisi siellä. Kipulääkettä en halunnut ja kylpy ei juurikaan auttanut supistuksiin. Tässä vaiheessa sanoin Domille, että mikäli kylvyn jälkeen edistystä ei ole tapahtunut, niin minä haluan kotiin. Nousin kylvystä ja kätilö tsekkasi tilanteen sekä totesi ettei edistystä juurikaan ollut tapahtunut. Pyysin päästä takaisin kotiin ja he sanoivat, että se saattaa olla jopa hyvä juttu. Usein kotona sitä pystyy olemaan rennommin kuin sairaalassa. Pakkasimme siis kamamme ja suljimme synnytyssalin oven perässämme ilman, että sylissämme oli vauvaa. Eihän sen niin pitänyt mennä. Synnytyssaliinhan siirretään äiti siinä vaiheessa, kun vauva alkaa osoittamaan merkkejä ulostautumisestaan. Ei synnytyssalista enää kuulu lähteä pois ilman vauvaa.Valehtelisin, jos väittäisin ettei minulla ollut maanantai iltana hieman pettynyt fiilis. Tytöt olivat olleet koko päivän hoidossa odottaen kovasti pikkusisaruksensa syntymää, mutta heidän äitinsä kroppa ei nyt yksinkertaisesti toiminut niin millään supistuksista huolimatta. Tulimme kotiin ja Dom tsemppasi minua parhaansa mukaan sekä valoi uskoa, että kyllä se vauva vielä ulos tulee. Tytöt olivat vielä yön vanhemmillamme, koska olimme aivan varmoja, että palaisimme yön aikana sairaalalle synnyttämään. Vaan ei palattu. Tässä sitä kirjotetaan blogipostausta yhtenä kappaleena ja odotetaan, koska vauva saadaan syliin.Supistukset onneksi ovat tauonneet kumpanakin yönä muutamaksi tunniksi, että olen saanut nukuttua. Edelleen suurimmaksi osaksi supistuksia kuitenkin tulee n.5-10min välein ja valehtelisin, jos väittäisin, ettei kroppani ala olemaan jo hieman väsynyt. Nyt yritämme kuitenkin parhaamme mukaan palata normaaliin arkeen ja asennoitua siihen, että vauva syntyy ehkä vasta parinkin viikon päästä. Tällä hetkellä olen epäsosiaalisuuden multihuipentuma väsymyksen, kivun ja jopa lievän ärsytyksen takia. Yritän kuitenkin päivitellä väliaikatietoja blogiin sekä Instagramiimme säännöllisestä.

Ps. Meidän InstaStorysta löytyy myös kuva, millainen vauva salissa kuitenkin saatiin aikaiseksi. Onneksi mulla on mies, joka jaksaa tsempata ja saa mut nauramaan, vaikka olin ihan rikki!

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

“Nyt se syntyy”- ohjelmasta on tullut meidän joka iltainen yhteinen ajanviete, mitä ollaan jo ensimmäinen kausi katsottu kokonaan. Ohjelma preppaa isejä synnytykseen ja välillä kauhusta kankeana katsotaan Domin kanssa minkälaisia tulevia isejä sarjaan onkaan valittu. Joka toisella sarjaan valitulla tuntuu olevan halu luistaa koko synnytyksestä, mutta lopuksi he ovatkin tukemassa puolisojaan ihan superhyvin. On ollut mielenkiintoista nähdä kuinka Briteissä tuntuu tapana olla luomusynnytys ja vain harva heistä on valinnut kivunlievitykseksi lääkkeellisen vaihtoehdon. Olemme kumpikin Domin kanssa oppineet uusia juttuja sarjasta ja lähes jokainen kätilö korostaa ainakin hengityksen tärkeyttä. Dom on luvannut parhaansa mukaan synnytyksessä muistuttaa minua hengittämään ja itsekin yritän pitää kivuista huolimatta tämän asian mielessäni. Ensisynnyttäjälle en kuitenkaan suosittele sarjan katsomista, koska jokainen synnytys on erilainen ja sarjassa on tietenkin kuvattu juuri niitä rankimpia hetkiä, kun nainen huutaa henkihieverissä. Itse en olisi ensisynnyttäjänä halunnut nähdä yhtään horror-synnytystä tai kuulla yhtään kauhutarinaa synnytyksestä, joten siksi suosittelen esikoista odottavien jättämään tämän sarjan katsominen välistä.“Nyt se syntyy”- ohjelmaa lähemmäs synnytystä emme vielä ole päässeet. Pikkuneiti asustelee siis edelleen tyytyväisenä vatsassani aiheuttaen kyllä jatkuvia supistuksia, mutta ei voimistuvia tai tiheneviä. Supistukset kyllä pitävät mukavasti hereillä, pistävät pysähtymään arjessa ja luovat turhia toiveita, että ehkä pian pääsisi tositoimiin. Perjantaina heitimme Domin kanssa läpällä, että sunnuntai-maanantai- välisenä yönä olisi sopiva hetki pikkubeben syntyä. Mitään veikkauksia ei koskaan pitäisi sanoa ääneen, koska silloin pieni toivonkipinä herää, että ehkä tänä yönä todella voisimme tavata pikkutyyppimme. Paistaako tekstistäni läpi, että todellakin olen malttamaton ja haluaisin jo synnyttämään. Oloni tuntuu kuin sotanorsulta ja jatkuvien supistelujen keskellä en ole mikään maailman pitkähermoisin ihminen. Yöt ovat katkonaisia ja mikään nukkumisasento ei enää tunnu hyvältä. Enkä suinkaan ole ainut perheessämme, joka jo odottaisi pikkutyttömme tapaamista ja uuden arjen opettelua. Muistan nämä täysin samat fiilikset myös edellisissä loppuraskauksissa, joten kai tämä kuuluu tähän loppuvaiheeseen. Toisaalta tämä on hyvä hetki oppia kärsivällisyyttä sekä suunnittelemattomuuden hyväksymistä. En yksinkertaisesti voi tietää syntyykö vauva huomenna vai kolmen viikon päästä. Voin kokeilla kaikki keinot kolmesta S:stä lähtien, mutta uskon niiden käynnistävän yhtä paljon synnytystä kuin suklaan syömisen. Nyt on siis hyvä aika opetella kestämään epätietoisuutta ja haastaa omaa kärsivällisyyttään sekä muistuttaa itseäni, kuinka superkiitollinen itse asiassa olen, että vauva on saanut olla vatsassani kasvamassa näin kauan. En vain ymmärrä miten ensimmäiset 35 viikkoa sujahtivat ohitse kuin vahingossa ja viimeiset 2 viikkoa tuntuvat lähes ikuisuudelta. Meiltä on myös kysytty, missä ilmoitamme ensimmäisenä vauvan syntymästä. Luultavasti blogiin tulee melko pian, joku ilmotus bebestä sekä myös Instagramiin. En kuitenkaan osaa sanoa, mistä vauvan syntymästä voi lukea ensimmäisenä. Vauvan nimi julkaistaan myös melko pian ellei heti vauvan synnyttyä. Emme siis pidä nimeä salassa “nimiäisiin” asti.

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Miten valmistautua vauvan tuloon?

Lasketunajan lähestyessä ja kahden väärän hälytyksen johdosta ollaan pikkuhiljaa yritetty laittaa kaikki valmiiksi vauvaa varten. Kolmannen kohdalla sitä jo hieman ainakin luulee tietävänsä, miten valmistautua vauvan tuloon ja mitä asioita haluaa saada tehtyä ennen synnytystä. Jatkuuhan se elämä vauvan saapumisen jälkeenkin ja kaikkia hommia ei tarvitse tehdä ennen vauvan syntymää. Kolmannen lapsen kohdalla ei edes olisi mahdollista viettää päivä- tai viikkotolkulla vauvakuplassa, vaan arkeen palataan varmasti heti vauvan syntymän jälkeen. Mitä myös kahdella edellisellä kerralla on opittu, niin vauva ihan oikeasti ei välitä siitä, onko ne suihkuhuoneen kaakelien välit jynsätty puhtaaksi vai ei. Sen sijaan minulle on tärkeää, että koti on kuitenkin puhdas ja siisti tuodessamme pikkuneidin ensimmäistä kertaa kotiinsa. Dom on kyllä vakuuttanut, että vaikka synnärille lähtiessä kämppämme olisi kuin pommin jäljiltä, niin hän siivoisi sen ennen kotiutumistamme. En kuitenkaan halua, että vauvan syntymän jälkeen Dominkaan tarvitsisi siivota kotiamme lattiasta kattoon, vaan hän voisi mahdollisimman paljon olla minun ja vauvan sekä isosisarusten kanssa ilman siivoustressiä. Yksi tärkeä asia, miten valmistautua vauvan tuloon on siis mielestäni kodin siivoaminen. Lapsiperheessä toki kodin saa siivota about kymmenen kertaa päivässä, mikäli haluaisi sen olevan kokoajan siisti.Tyhjennä pyykkikori. Vauvan saapuessa maailmaan se on ainakin aina meillä tuplannut pyykkimäärän. Pienestä koostaan huolimatta vauvat voivat saada yllättävän paljon pyykkiä aikaiseksi päivän aikana. On siis mukava aloittaa täyttämään tyhjiä pyykkikoreja, sen sijaan, että pyykkikorit pursuavat lattialle jo ennen uuden tulokkaan pyykkiä. Kolmas asia on ollut ruokien tekeminen pakkaseen. Viime kerralla huomasin, kuinka ihanaa oli ottaa pakkasesta valmista ruokaa. Ensimmäisinä päivinä ei tarvinnut kenenkään miettiä ruoan laittoa, vaan keskityimme uuden arjen opettelemiseen ja pikkuvauvaan tutustumiseen. Tällä hetkellä pakastimesta löytyy ruokia runsaaksi viikoksi ja yritän päivittäin saada pakastimeen lisää täytettä. Ainoa ongelma on, että pakastimemme on melko täynnä marjoja ja hilloja, joten määräänsä enempää ruokia sinne ei mahdu. Suosittelen ehdottomasti jokaista raskaana olevaa valmistamaan ruokia pakastimeen, koska se vaan helpottaa arkea niin paljon.

Neljäntenä on vauvatavaroiden valmiiksi laittaminen. Pieni nyyttihän ei vielä kovin paljoa heti tarvitse ja tavaroista on turha stressata. Ne mitä puuttuu voi ostaa kaupasta myöhemminkin. Meillä on vauvan vaatteet sekä harsot pesty ja odottavat käyttäjäänsä. Myös vaipat ovat ostettu valmiiksi ja liivinsuojuksia löytyy myös paripakettia. Vielä pitäisi kaupasta käydä ostamassa pikkutumput, ettei kaveri raavi kasvojansa ensimmäisinä päivinä. Vaunut pitäisi myös vielä koota, mutta sen ehtii tekemään myös vauvan jo synnyttyä. Pinnasänky on onneksi jo valmis vastaanottamaan pienen tuhisijaan nukkumaan. Olen aika rennolla meiningillä tavarahankintojen suhteen ja olemme todenneet Domin kanssa, että ne mitä puuttuu, niin haetaan sitten kaupasta.Ajattelimme vielä käydä Domin kanssa kaksin treffeillä, koska vauvan syntyessä emme ihan kahdestaan lähde mihinkään hetkeen. Olisi siis mukava vielä joku ilta tyttöjen jo mentyä nukkumaan lähteä istumaan iltaa kahdestaan ja keskittyä vain toisiimme. Olemme myös yrittäneet antaa huomiota tytöille oikein extra paljon ja valmistaa heitä tulevan pikkusiskon syntymään.Viimiset raskauskuvat. Edellisillä kerroilla en juurikaan ole ikuistanut vatsaani ja se on jälkikäteen ehkä hieman harmittanut. Nyt olisi kiva vertailla, kuinka valtavat vatsat edellisillä kerroilla minulla oli. Tällä kertaa Dom on pitänyt huolen, että raskaudesta on tullut otettua kuvia ja joka viikko otamme ne ehkä ” viimeiset raskauskuvat”.

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Mulla oli tänään synnytystapa-arvio äitiyspoliklinikalla, missä pikkubeibiä ultrattiin ja keskusteliin hieman synnytyksestä. Siitä huolimatta, että mulla on takana kaksi oppikirjan mukaan mennyttä alatiesynnytystä, niin tämä synnytys on alkanut jännittämään ihan hulluna. Tilannetta ei mitenkään auttanut parin viikon takaiset tapahtumat, kun beibi oli jo tuloillaan ja muistui mieleen miltä ne supistuskivut todella tuntuvat. Siis kyllähän ne nyt ihan oikeasti sattuvat melko paljonkin. Vaikka olisi synnyttänyt jo kymmenen lasta, niin silti sitä ei tiedä miten seuraava synnytys menee. Sujuuko kaikki hyvin vai onkohan tällä kertaa synnytys pikatoimituksen sijaan maratonkoettelemus, mikä päättyy sektioon. Mitä, jos lapsi syntyy kotiin, koska en ehdi sairaalaan?synnytystapa-arvioToisaalta ei pitäisi antaa ajatustakaan synnytykselle vielä, vaan mennä avoimin mielin sitten tositoimiin, kun sen aika on. Eihän sitä ikinä voi tietää, mitä tulemana pitää. Toisaalta taas monissa paikoissa kehotetaan valmistautumaan synnytykseen ja synnytystä verrataan maratooniin. Olipa kumpi tahansa tapa parempi, niin itse en ainakaan pysty poissulkemaan kaikkia synnytykseen liittyviä ajatuksia, vaan ne valtaavat aivokapasiteetistani jonkun verran tilaa halusin tai en. Yritän kuitenkin sen verran hallita ajatuksiani, että en alkaisi stressaamaan ja pelkäämään synnytystä. Yritän ajatella positiivisesti synnytykseen liittyen ja antaa negatiivisten ajatusten mennä mahdollisimman pian ohitse. synnytystapa-arvioSynnytystapa-arviossa tänään kaikki oli siis oikein hyvin. Vauva kasvaa hieman keskikäyrän alapuolella toisin kuin siskonsa aikoinaan, jotka ovat olleet aina juuri keskikäyrällä tai hieman keskikäyrän yläpuolella. Vauva liikkui ahkerasta ja ultraajalla oli kädet täynnä töitä saadakseen realistiset mitat pikkutyypistä. Tällä hetkellä painoa oli kaverilla 2,7kg ja painoarvio lasketulle päivälle oli hieman yli 3kg. Toki arviot ovat aina arvioita, että voihan kaveri ollakin suurempi, mutta tuskin meille kovin paljon yli neli kiloista on tulossa. Beibin pitäisi siis mahtua hyvin ulostautumaan, kun synnytyksen aika koittaa. synnytystapa-arvioItselleni jäi todella hyvät fiilikset synnytystapa-arviosta. Lääkäri ja kätilö olivat aivan ihania ja he keskustelivat kanssani kaikista peloistani ja stressin aiheistani. He loivat uskoa siihen, että kolmaskin synnytys voi mennä hyvin ja ei sitä kannata turhaa jännittää. Ultratessa lääkäri selitti jälleen kerran koko ajan, mitä näytöllä näkyi  ja kertoi kaikki mitat minulle. Tuntuu hyvältä tietää, että vauva ei ole suuren suuri, vaikka olenkin kerännyt tässä raskaudessa painoa enemmän kuin muilla kerroilla. Minulle jäi todella hyvä fiilis käynnistä ja mielelläni menen samaan paikkaan muutaman viikon sisällä synnyttämään. Edelleen kätilö minulle totesi, että laskettuunaikaan tämä vauva ei varmasti sisälläni ole, mutta saas nyt nähdä koska kaveri haluaa meitä tulla moikkaamaan. Jännää!

Farkkutakki* / House of Brandon Hame* / House of Brandon Kengät / Top Sport

LUE MYÖS

KUULUMISIA SYNNÄRILTÄ

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Monet halusivat kuulla fiiliksiäni lähestyvästä synnytyksestä. Rehellisesti sanoen minun on hieman vaikea kirjoittaa tästä aiheesta, sillä en usko, että olen kunnolla ymmärtänyt, että meille tosiaan on tulossa kolmas tytär. Tai pikemminkin niin, että en tiedä miltä elämä kolmen lapsen kanssa tulee näyttämään. Näin ollen olen oikeastaan aika rauhallisissa tunnelmissa, vaikkakin todella innoissani siitä, että pääsen tapaamaan pikkuisemme ensimmäistä kertaa ja pitämään häntä sylissäni heti synnytyksen jälkeen. Ehkä olen tylsä, mutta yritän nähdä asiat järjellisestä näkökulmasta. Mielestäni siinä ei ole järkeä, että murehtisin tai jännittäisin etukäteen asioita, jotka voivat mennä pieleen, sillä nämä eivät ole asioita, joihin voisin itse vaikuttaa. Synnytykseen kuitenkin liittyy asioita, joihin voin vaikuttaa. Voin esimerkiksi huolehtia siitä, että olemme koko ajan auton lähettyvillä. Kummatkin aiemmista Josefinan synnytyksistä on ollut nopeasti ohi. Josefinan edellinen synnytys kesti alle kaksi tuntia, joten jos tämä synnytys menee saman kaavan mukaan, meidän ei kannata enää lähteä kolmen tunnin vaelluksille metsään tässä vaiheessa. Olen myös iloinen siitä, että Josefina saa synnyttää Porissa. Henkilökunta on mukavaa ja synnytyslaitos on moderni. Porin synnärillä on myös valmiudet tehdä keisarinleikkaus todella nopeasti, mikäli tilanne sen vaatisi. Tämä tekee olon turvallisemmaksi myös hätätapauksia ajatellen. Enimmäkseen olen Porissa synnyttämisestä iloinen siksi, että tiedän missä kaikki on ja että pääsemme kotoamme kymmenessä minuutissa synnärille. Joten olen pahoillani Turku, Tampere, Helsinki ja muut paikat, tässä kun ei ole mitään henkilökohtaista. Näemme sitten uudelleen taas synnytyksen jälkeen. Nämä ovat asioita, joihin voimme vaikuttaa ja jotka luovat turvallisuuden tunnetta.  Täytyy kyllä todeta, että mieltäni rauhoittaa eniten se, että Josefina on se, joka synnytyksen hoitaa. Tiedän, että Josefina hoitaa homman täydellisesti, aivan kuten kahden ensimmäisenkin synnytyksen kohdalla ja minä saan olla tukemassa häntä parhaani mukaan. Tiedän, että Edenan ja Linan reaktiot tulevat olemaan korvaamattomia, kun he näkevät vauvan ensimmäistä kertaa. En kyllä ole varma siitä, tuleeko Linan reaktio olemaan positiivinen.  Onneksi he kummatkin innokkaasti jo odottavat, että pääsevät ostamaan vauvalle unilelun ennen sairaalaan menoamme. Minä taas olen innoissani siitä, että nyt Linan (tunnetaan myös nimellä Josefina 2.0) jälkeen saatamme saada lapsen, joka näyttää vähän enemmän minulta. Edes ihan pikkuisen 🙂

Domin paita* / House of Brandon, kello* / Aarni Wood, Kengät* /House of Brandon

LUE MYÖS

KUULUMISIA SYNNÄRILTÄ

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

— English —-

So, people wanted to know about my feelings on this matter because of the (probably) soon starting labour. Honestly, it’s a bit hard for me to write about this since I think I still haven’t really realised that we’re getting a third daughter. Or, to put it better, what our life will be like with three kids. Therefore, I’m actually feeling quite calm at the moment, although, absolutely excited to see our little one for the first time and hold her in my arms right after her birth. Maybe I’m boring but I try to see all this mostly from a rational point of view. It just makes no sense for me to be nervous or anxious in advance about things that could go wrong, because these are things I can’t influence.

What I can influence is, for example, that the car is close at all times. Both of the previous labours were over quite quickly. Lina’s took less than two hours, so if this is the case this time too, we should not go for three-hour hikes in the forest anymore. I’m also really happy that Josefina can give birth in Pori. The staff is nice and the labour ward is really modern. They also can do  fast c-sections and therefore makes it feel safe for emergency cases also. Mostly, though, it’s just because I know the hospital, know where everything is located and know that we can get from our home to the hospital in 10 minutes.  So, sorry Turku, Tampere, Helsinki and other places, it’s nothing personal, but we’ll see you after the birth again. These are things we can plan and they bring a sense of security.

But, I have to say, that what makes me most confident about the delivery is that my wife Josefina is doing it. I know that Josefina will do perfect like she has done on the two previous times and I know that I will be there to support her the best I can. I know that it will be priceless to see how the bigger girls will react when they see their little sister the first time, though I’m not sure if Lina’s reaction will be a positive one XD. At least they are both already really excited to go and buy the baby her first stuffed animal for sleeping before we go to the hospital.

What I’m really excited about is if after Lina (also called Josefina 2.0) we get a kid who looks a bit more like me. At least a little bit 🙂