Olennaisen Hyvinvointikeskus. Vuosi sitten vaunutellessani tuon paikan ohitse tuli huulilleni hymy ja olin täynnä kiitosta. Tuolloin en tiennyt paikasta muuta kuin, että siellä työskentelee aivan superhuippukätilö, Eliisa Karttunen, jonka synnytysvalmennuksiin menisin aivan varmasti jos peheeseemme tulisi vielä lapsia lisää.

Tämä, myös Olennaisessa työskentelevä kätilö hoiti meidän kuopuksemme, Elianan synnytyksen. Tai niinkuin hän aina minulle korjaa, niin ei hän sitä hoitanut vaan auttoi minua uskomaan omaan kehooni ja sen toimimiseen. Sen hän todella teki ja suurelti hänen ansiostaan on kuopuksemme syntymä ollut minulle ehdottomasti positiivisin synnytyskokemus.  Elianan synnytys oli paitsi mahtava synnytyskokemus, niin se avasi silmiäni myös paljon siihen, miten olisin itse voinut valmistautua synnytykseen. Olen aina mennyt synnytyksiin kuin soitellen sotaan ja rukoillut, että kaikki osapuolet jäävät henkiin. Olen siis varautunut pahimpaan. Aiemmin en edes voinut kuvitella synnytystä tapahtumana, mistä voisi nauttia. Elianan ponnistusvaiheessa muistan Eliisan todenneen minulle, että ei ole mikään kiire, nauti tästä hetkestä ja siitä, että pieni on pian sylissäsi. Edelleen kirjoittaessani kuulen nuo Eliisan sanat ja hänen rauhoittavan äänensä. Synnyttäminen voi parhaimmillaan olla kaikkea muuta kuin lääketieteellinen tapahtuma. Synnytys voi olla kaunis, voimauttava, luonnollinen ja kertakaikkisen upea kokemus. Katsoimme videon Elianan synnytyksestä tyttöjen kanssa muutama päivä sitten ja se oli juuri sellainen kuin muistinkin. Ponnistusvaihe oli rauhallinen, kaunis ja luonnollinen. Elianan synnyttyä ei kukaan hätiköinyt, vaan hetki oli taianomaisen rauhallinen. Voitte siis vain kuvitella, että tämä hyvinvointikeskus ja sen työntekijät ansaitsevat minulta jokaisen kauniin sanan. En kuitenkaan tuona hetkenä osannut vielä arvata, että Olennaisen työntekijät tulevat auttamaan minua myös jatkossa…

Pari viikkoa sitten ollessani Turussa sain kutsun tulla Hyvinvointikeskus Olennaisen uusien tilojen avajaisiin. Eihän sitä tilaisuutta voinut missata, vaikkakin silloin ajattelin, että olenkohan Olennaisen kohderyhmää. Enhän minä tällä hetkellä ole raskaana, juuri synnyttänyt tai raskautta suunnitteleva. Ei minulla ollut todettua erkaumaa tai mitään muutakaan ongelmaa. Tai siis olihan minulla moniakin vaivoja, mutta olin tullut niiden kanssa jo liian tutuksi, enkä enää huomannut niitä edes vaivoiksi. Olin tottunut syömään buranaa, panadolia, yhdessä ja erikseen, milloin päänsärkyyn ja milloin niskajumeihin. Kukapa olisi uskonut, että lantionpohjafysioterapia on vastaus kaikkiin kropan kolotuksiin. 

Olennaisen avajaisissa aloin jutella aivan ihanan Pirittan kanssa. Jaoimme hyviä life hackeja, mitä tulee matkustamiseen lasten kanssa ja seuraavaksi tietysti keskusteltiin raskauksista, synnytyksistä… mikä olisikaan parempi aihe kahdelle äidille keskustella! Ja pian oltiinkin siinä pisteessä, että Piritta alkoi kertomaan lantionpohjafysioterapiasta. Kiinnostuin kovasti kyseisestä asiasta, vaikka siinä vaiheessa en edes tiedostanut kehossani mitään, mitä lantionpohjafysioterapia voisi korjata. Pirittan kanssa keskustelu kuitenkin vakuutti minut siitä, että moni tiedostomatonkin ongelma voi juontaa juurensa lantionpohjalihaksista. Olihan minun siis käytävä tsekkaamassa, mikä oma tilanteeni oli. Tänään menin elämäni ensimmäistä kertaa lantionpohjafysioterapiaan. Piritta kysyi minulta, että onko minulla joku vaiva, mihin haen apua. Vastasin, ei, ei minulla juurikaan mitään ole ja kerroin tulleeni vain mielenkiinnon takia ja toki yhtenä toiveena olisi, jos olisi jotain ohjeita miten parantaa kasaan käynyttä ryhtiäni. Jutellessamme kauemmin tuli myös ilmi monikin minua vaivannut vaiva, mitkä olin jo pitänyt ihan normaaleina. Itse asiassa en kokenut niitä edes enää vaivana, koska olin monet kerrat käynyt lääkärissä, missä niskajumit, päänsäryt, ummetukset, liitoskivut yms. on aina kuitattu normaaleiksi. Nyt vasta ensimmäistä kertaa oli ihminen, joka ei pitänyt kaikkea normaalina elämään kuuluvana juttuna, vaan alkoi selvittämään oireiden syitä.

Ensimmäisen 10 minuutin aikana hän oli saanut minulta liitoskivut katoamaan täysin. Hän osasi kertoa kehostani asioita, mitä minulle on kehossani aiemmin tapahtunut. Piritta mm. ultratessaan totesi minulle, että onko minulla lapsuudessa ollut jotain vammaa vasemmassa jalassa tai onko häntäluun alueella ollut vammaa, koska lantionpohjalihaksistooni katsoessaan hän epäilee sellaista. Olihan minulla, murtunut varvas ja astunut naulan päälle vasemmalla jalalla ja häntäluu puolestaan on murtunut muksuna.

Moni asia loksahteli paikoilleen ja huomasin, miten yksi asia oli johtanut salakavalasti toiseen. Miten jo lapsuudessa murrettu häntäluu oli mahdollisesti aiheuttanut kehossani virheasentoa. Voi, kunpa olisin käynyt ensimmäisen kerran Pirittan vastaanotolla jo kymmenen vuotta sitten. Lantionpohjafysioterapia ei ole tarkoitettu vain synnyttäneille tai raskaanaoleville, vaan siellä voit käydä jo nuorempana. Minä voin henkilökohtaisesti suositella Pirittaa, nimittäin olen itse täysin ällikällä päähän lyöty miten ammattitaitoinen hän on. Miten paljon hän tietää, miten taitavasti hän tulkitsee ihmiskehoa ja miten hänellä on aito halu auttaa löytämään syy. Tiesitkö muuten, että jos kärsit kuukautiskivuista, niin siihenkin voi löytyä syy ja siihen puolestaan apu! Älä siis jää ongelmiesi kanssa yksin popsimaan särkylääkkeitä. Jos sinulla on mitään kränää kropassasi, niin suosittelen käymään edes kerran Pirittan vastaanotolla ja voin luvata ettet pety!

Olennaisen hyvinvointikeskus on täynnä myös muita aivan ihania ihmisiä, jotka ovat työssään varmasti myös aivan ykkösluokkaa. Itse en kuitenkaan henkilökohtaisesti ole muiden palveluita vielä testannut, mutta tiedän, että koko Olennaisen porukka on ammattitaitoista, ihanaa, ystävällistä ja auttamisenhaluisia.   Minusta on aivan ihanaa, että naisille on oma hyvinvointikeskus, missä naiset auttavat naisia ja ovat tukena elämän haasteissa. Olitpa sitten teini-ikäinen, odottava, juuri synnyttänyt, synnyttämätön, keski-ikäinen tai iäkkäämpi. Olennaisessa palvelee suuri joukko eri osa-aluiden ammattilaisia, mikä takaa sen, että elämäsi eri tilanteissa löytyy aina apua Olennaisesta. Olennaisen hyvinvointikeskuksen tunnelma on naisellinen, lempeä ja rauhallinen. Sisustus on kauniin pastellisävyinen, työntekijät hymyssä suin toivottamassa sinut tervettulleeksi.

Kiitos Olennainen, kiitos Eliisa ja Piritta! Minulta suuri suositus Olennaiselle!

 

Yhteistyössä yhdessä Laalaaliving sekä Kidspot.

Arki on koittanut ja meikä on tunnetusti mestari asioiden unohtamisessa. Tänä syksynä olen kuitenkin petrannut ja olen ripustanut seinille niin viikkokalenteria, kuukausikalenteria, päivän to-do-listaa sekä pupuristikon, mihin saan kaikkia tärkeitä lippulappusia sekä kauniita kuvia ripustettua.

Meillä on ensimmäinen syksy, kun teemme Domin kanssa kumpikin täyspäiväisesti töitä ja toki pienemmäisemme on joka päivä duunihommissa mukana ja isommatkin tytöt suurimman osan päivästä. Perheen ja työn lisäksi on lasten harrastuksia, niin ja tietenkin myös meidän vanhempien yrityksiä harrastaa. Homma ei siis mitenkään toimi pelkällä fiilispohjalta, vaan asiat täytyy aikatauluttaa ja tärkeät paperit pitää ripustaa näkyvälle… ei suljettuihin laatikoihin laitettuja laskuja tai lippulappusia tule katsottua. Siksi pupuristikko meidän työhuoneessa on ihan must.

Ps.alennuskoodilla PUPU saat -20 % kaikista pupuristikoista la 5.- ti 8.10. (klo 23:59 saakka).

Olen usein puhunut Instagramissakin, miten ihaniin yrityksiin ja yrittäjiin olen somen kautta päässyt tutustumaan. Ipanainen on yksi niistä. Astuin vajaa vuosi sitten ensimmäisen kerran Ipanaisen ovista sisään, kaukalossa oli nälkäinen Bella-Eliana pitkän ajomatkan jälkeen ja itsekin olin vähän väsynyt. Minua jännitti mennä ensimmäistä kertaa Ipanaiselle ja mietin, missä pystyisin pikkuneidin imettämään ilman, että se häiritsisi ketään. Voi, miten vähän silloin tiesinkään Ipanaisesta ja heistä, jotka pyörittävät Ipanaista. Astuessani ovista sisään meidät toivotettiin heti tervetulleeksi ja samalla näin edessäni keittiön missä, “kuka vaan saa keittää kahvia, juoda teetä, syödä omia eväitä ja levähtää hetken.” Samalla sohvalla tietenkin sai myös perheen pienimmät syödä omia eväitään, maitoa, tulipa se sitten pullosta tai rinnasta. Lähes neljän tunnin ajomatkan jälkeen oli oikein ihanaa istahtaa sohvalle hetkeksi ja kerätä voimia, monessako lastenkaupassa on oma levähdyskeidas perheen pienille ja suurille?

Tutustuin siis noin vuosi sitten ensi kertaa Ipanaiseen ja sen jälkeen on Ipanaisen tuotteet tulleet meille hyvinkin tutuiksi. Ipanaiselta saa parhaat kantovälineet ja ennen kaikkea myös opastusta niiden käyttöön (meidän tämän hetkisestä kantovälineestä tulossa juttua vielä myöhemmin). Jos etsii lapsiperhearkea helpottavia arjen pelastajia, niin Ipanaiselta löytyy vaikka ja mitä mm. smoothiepussin suuosaan paloja, ettei smoothiet purskahda lapsen päälle. Ipanaiselta löytyy uv-asut kesään ja Stonzin kenkiä talveen. Ipanaisella panostetaan laatuun ja siihen, että koko perheen arki voisi olla mahdollisimman mukavaa.

Ipanaiselta löytyy ihana leikkipaikka missä lapset saavat leikkiä sillä aikaa, kun aikuiset voivat opetella kantamaan eri kantovälineillä, etsivät sopivia kenkiä pienen jalkaan tai shoppailevat heidän kirppisosastollaan. Ipanaiselle meno useammankin lapsen kanssa on tehty helpoksi ja koko perhe saa tuntea olevansa enemmän kuin tervetullut!

Viime viikolla vein ensimmäistä kertaa meidän tyttöjen vanhoja vaatteita Ipanaisen kirppikselle. Olin toki sitä suunnitellut jo jonkun aikaa, mutta nyt vihdoin sain aikaiseksi. Osa meidän IG- seuraajista ihmetteli, että miksi viemme Helsinkiin asti tyttöjen vanhoja vaatteita. Eikö meitä lähempänä ole yhtään kirppistä? No, onhan tässä lähellä, mutta ei Ipanaisen verosta. Miksi siis veimme kamat juuri Ipanaisen kirppikselle?

  1. Helppous. Halusin viedä tyttöjen vanhoja tavaroita johonkin, missä minun ei tarvitse päivystää joka päivä ja olla siivoamassa pöytiä. Halusin viedä tuotteet johonkin, missä joku muu hinnoittelee tuotteet. Itse en yksinkertaisesti ikinä tiedä, millä hinnalla vanhoja tuotteita voi myydä eteenpäin. Ipanaisen kirppari toimii täyden palvelun periaatteella, mikä täydellinen juttu juuri minulle. Varaat siis vain myyntijakson, viet myytävät tuotteesi Ipanaiselle ja saat myyntivoittosi suoraan tilillesi myyntijakson jälkeen. Liian hyvää ollakseen totta, mutta niin se menee!
2. Luottamus Ipanaiseen. Yksinkertaisesti tykkään olla tekemisissä ihmisten kanssa kehen voin luottaa. Olen kerran aiemmin vienyt täyden palvelun kirppikselle tavaraa ja minulle jäi siitä ikävä fiilis. Siellä tuotteet “ostettiin” könttänä minulta 20%:lla siitä hinnasta millä he kuulemma aikovat myydä tuotteet eteenpäin. He siis hinnoittelivat tuotteet etukäteen ja kertoivat minulle paljonko aikovat mistäkin pyytää ja maksoivat minulle niistä hinnoista 20%, myöhemmin kuitenkin he olivat vaihtaneet tuotteiden hintalaput ja tuotteet menivät myyntiin ihan eri hinnalla kuin minkä olivat minulle ilmoittaneet. Toisin sanoen he eivät maksaneet minulle lähimainkaan 20% siitä summasta, millä tuotteet laittoivat myyntiin. Myöhemmin olen kuullut, että en ole yksin kokemukseni kanssa. Onneksi on kuitenkin hyviä täydenpalvelunkirppareita kuten Ipanainen, joiden toiminta kestää myös päivän valon!
3. Hyvä fiilis. Ipanaisen kirpparilla on ihan mielettömän helppoa olla lasten kanssa, siellä on hyvä fiilis. Jos et ole ikinä ollut siellä, niin suosittelen käymään. Sinne voi mennä, vaikka takana olisi vähän huonosti nukuttu yö!
Ipanaisen kirpparille on lisätty kapasiteettia ja sieltä löytyy nyt hyvin kirpparijaksoaikoja + joka maanantai alkaa uusi pikajakso. Mikäli siis nurkissasi pyörii vanhoja, mutta hyväkuntoisia lastenvaatteita, niin meidän perheeltä iso suositus Ipanaiselle! Meidän tyttöjen vanhat vaatteet ovat Ipanaisella 19. pvään asti, joten kannattaa käydä siellä vielä tsekkaamassa, jos löytyy mieleistä!

Sinulla on kiire.
Niin kiire kasvaa isoksi
oppia: ryömimään, konttaamaan, kävelemään…
Tahtoisit jo juosta.

Et enää ehdi syliteltäväksi.
Et kerkeä rinnalle kun meillä on vieraita
tai koiria
tai olemme matkalla jonnekin
tai ulkoa kuuluu joku ääni
tai tuuli puhaltaa korvaasi

Mutta kun olemme rauhassa kotona
saan sinut syliin hetkeksi
ja rinnalleni. Kun olet kipeä, eikä sinulle maistu ruoka, mutta maito sylissäni maistuu.

Ja sinä puhiset ja tuhiset ja sinun pulleat kätesi tarraavat minuun kiinni
Sinä katsot minua ja hymyilet, minä katson sinua ja hymyilen. Tiedät, että olen sinua varten ja rakastan sinua.

Maito tulvii yli.
Mutta sinä et enää itke sitä,
päästät irti ja kikatat ja tarraat uudelleen kiinni.

Hymyilen sinulle, koska huonosti nukutulla yöllä ei ole enää väliä. Vain sillä on väliä, että sinä voit hyvin.

Minä lupaan sinulle
ensin hiljaa ja sitten ääneen
että tämä hetki on meidän
niin kauan kuin se meistä hyvältä tuntuu.

Maailma vie sinut vielä
sinä juokset sen syliin nauraen
ja minä yritän laskea irti
onnellisena ja itkien
mutta tämä hetki on meidän
ja vaikka sinä täytätkin pian vuoden, ei meillä ole kiirettä päästää tästä hetkestä irti.

Aloitettuani valokuvaamaan vastasyntyneitä ja heidän perheitään Satasairaalassa, on yksi toivotuimpia kuvausaiheita äidin ja vauvan kuvaushetket. Tajusin itsekin, ettei omista imetystaipaleistani juurikaan ole kuvia ja se asia oli korjattava. Kerroin Domille toiveeni ja hän on sen jälkeen ikuistanut monet imetyshetket. Tiedän, että jonain päivänä nämä hetket ovat vain muistoja, mutta ainakin silloin, minulla on kuvia mitä katsella ja hetkiä mitä muistella yhdessä rakkaideni kanssa. Samasta syystä kuvaan viikottain muidenkin äitien imetyshetkiä pienokaistensa kanssa.

Onko sinun ja pienokaisesi yhteisiä imetyshetkiä ikuistettu? Haluaisitko kauniita ja herkkiä imetyskuvia?

Minulla on teille seuraajille nyt huikea alennus, nimittäin syys-lokakuussa kaikki Nuppukuvauksen imetyskuvaukset 50e .

-Hinta sisältää kuvauksen + 2 käsiteltyä kuvaa (lisää kuvia voi halutessaan ostaa hintaan 25e kpl)

-Kuvauksia on Porissa (myös studio mahdollisuus), Tampereella, Turussa sekä Helsingissä

-Kuvausaikoja on rajallisesti, joten varaa aikasi hyvissä ajoin.

KUVAUKSEN VOIT VARATA LAITTAMALLA VIESTIÄ:

nuppukuvaus@gmail.com / 0401977784

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä yhdessä Indieplace sekä Lindex kanssa

   Syksy on saapunut ja joka syksy yllätyn siitä, miten paljon tykkäänkään tästä vuodenajasta. Siinä missä keväällä ja kesällä pastellisävyt näkyvät tyttöjen vaatetuksessa paljon, näkyy syksyllä usein ruskean ja keltaisen sävyt. Ehdin jo Amelien sekä Estellan vanhoja 1-vee vaatteita myymään eteenpäin melko rankalla kädellä, joten Elianan kasvaessa olen suurimman osan vaatteista ostanut hänelle. Tykkään myös siitä ajatuksesta, että kolmaskin pikkuneiti saa itselleen omia vaatteita eikä kaikki tarvitse olla siskojen vanhoja (vaikka toki käytettyjä saattavat ollakin). Siksi olen mielellään myynyt isosiskojen vaatteita eteenpäin ja pienille ostanut heille tarkoitettuja omia vaatteita. Eliana on myös meidän ainoa syysvauva, kun Amelie ja Estella puolestaan ovat syntyneet alkukesästä, joten isosiskojen talvivaatteet olisivat olleet hänelle myös liian isoja, samoin kuin kesä ja nyt syksy vaatteetkin.Mitä meidän lastenvaatteisiin tulee, niin jatkuvasti enenevissä määrin haluan miettiä vastuullisuutta lasten vaatteissa. Pikkuihmiset kasvavat hurjaa vauhtia ja uusia vaatteita tulee hankittua vähän väliä. Kirppareilla tulee käytyä todella harvoin ja yksinkertaisesti minulla ei ole aikaa kiertää tuntitolkulla kirppareita etsien siistejä vaatteita, vaikka niitä siellä varmasti olisikin. Meidän yksi luottolastenvaateliike on Lindex. He eivät ole tinkineet vastuullisuudesta, vaan päinvastoin. Esimerkiksi nyt syksyllä heillä on myynnissä takkeja ja haalareita, mitkä ovat valmistettu kierrätysmateriaalista. Tämän lisäksi Lindexin vauvavaatteet valmistetaan luomusertifioidusta puuvillasta, mikä tuntuu lapsen ihoa vasten pehmoisalta.Lindexin hyvien arvojen lisäksi fiilistelen ihan superisti heidän ihania tämän syksyn värejä vauvanvaatteissa. Lindexin vauvojen vaatteet ovat söpöjä, käytännöllisiä sekä vastuullisesti tuotettuja. Nämä Elianan vaatteet sopivat mielestäni aivan superhyvin meidän pikkutyypille. Itseasiassa taisi olla jo aikakin pukea meidän pienintä vähän muihinkin väreihin kuin pinkkiin, heh. Ja viimeisenä on pakko vielä mainita tämä suloinen yksityiskohta housuissa. Housujen takapuolessa on nimimttäin mielestäni aivan ihana yksityiskohta, silmät nenä ja korvat! Tykkään tosi paljon simppeleistä lastenvaatteista, missä on joku pieni yksityiskohta. Näissä raikkaissa syksyn väreissä kelpaa Elianan kontata pitkin syksyä!

Daniel Wellingtonin kello, rannekoru + sormus saatu yhteistyönä

Jos ikinä nuorena ihmettelin aikuisten päivittelyä “ruuhkavuosista”, niin nyt ymmärrän heitä paremmin kuin hyvin. Päivät kuluvat vauhdilla eteenpäin ja viikot vielä nopeammin, kuukausista tai vuosista puhumattakaan. Päivät täyttyvät koulu-,päiväkoti-,harrastus- ja työkuvioista, perheen yhteistä aikaa unohtamatta. Olen aina ollut todella perhekeskeinen ihminen ja siksi priorisoin korkealle perheemme yhteisen ajan. Vaikka olemme Domin kanssa kummatkin yrittäjiä, niin olemme päättäneet hoitaa lapset kotona niin pitkälle kuin mahdollista. Ameliehan aloitti nyt koulun ja on siellä nelisen tuntia päivässä, Estella puolestaan leikki kavereiden kanssa päiväkodissa nelisen tuntia ja me tuona aikana me yritetään Domin kanssa saada tehtyä hommia kovalla draivilla ja samalla pidetään huolta meidän perheen pienimmästä murusesta, joka vielä on kotona.
To- Do – lista ei ole loppunut pitkään aikaan, eikä se varmaan ole tyhjänä seuraavaan kymmeneen vuoteen. Päivät täyttyvät haleista, pusuista, töistä, harrastuksista, siivoamisesta ja ihmettelyistä, kuinka nopeasti aika kuluu. Jokainen päivä on lahja, jokainen tunti on lahja. Lapset kasvavat enemmän kuin nopeasti ja haluan enemmän kuin mitään olla läsnä heidän elämässän.
Mikään ei varmasti harmittaisi vanhana enempää kuin se, että tajuaisi missaanneensa omien lastensa lapsuuden. Haluan tänä syksynä entistä enemmän pyrkiä siihen, että töitä tehdessä tehdään töitä kunnolla, vapaalla ollaan kunnolla vapaalla ja lasten kanssa olla täysillä lasten kanssa. Ei enää sekoitusta, kaikkea kokoajan ja vähän, koska tällöin mistään ei pääse nauttimaan kunnolla.

Vaikka To-Do-Lista olisi kuinka loputon, niin se ei maailmaa kaada. Niitä tekemättömiä kotitöitä ehtii aina tehdä, mutta lasten kanssa tämä on aika on nyt, kenellekään meille ei ole luvattu huomista. Ollaan siis tietoisia siitä, että päivittäin pidämme läheisistämme huolta ja kun aika täällä loppuu, niin tiedämme, että lapsillemme on jäänyt perintöä. Perintöä, mitä ei voi rahassa mitata, nimittäin yhteistä aikaa.

Daniel Wellingtonin kello saatu yhteistyönä ja teille ihanille lukijoille minulla on myös jotain. Nyt on DW:llä meneillään Last Glow Summer- kampanja, missä saat – 50 % rannekorusta kellon oston yhteydessä. Ja tämän lisäksi koodilla “FAMILY15” (voimassa 8.9.2019) saat – 15% alennusta kaikista Daniel Wellingtonin tuotteista + heillä on maailmanlaajuisesti ilmainen toimitus.  Huomasithan Daniel Wellingtonin uudesta lisäyksestä “Petite” kellomallistoon, nimittäin nyt on saatavilla myös koko 36 mm.

 

Kaupallinen yhteistyö yhdessä  Viaplayn sekä Indieplacen kanssa.

Pari postausta takaisin kirjoittelin, miten huonosti meillä on viime viikot nukuttu. Nyt yöunet ovat palanneet taas tuttuun 12 tunnin uniksi ilman heräämisiä, siis lasten kohdalla, me Domin kanssa ei nukuta ihan yhtä paljon. Meidän perheessä ennen unien palautumista ehdittiin mennä ihan minimi yöunilla muutaman viikon ajan ja se jos jokin tuntui arjessa. Iltaisin ei tehty mitään stressaavaa tai voimia vievää, vaan lähinnä istuttiin Domin kanssa sohvalla katsellen leffoja ja sarjoja. Se jos jokin tuntui hyvältä ratkaisulta. Rentoutumista, hyviä eväitä, hyvää seuraa ja aivot narikkaan! Toimii!

Vime viikkoina Viaplay tuli minulle ja Domille vähän liiankin tutuksi.  Päivän ollessa pulkassa, oikeastaan jo iltapalapöydässä jompikumpi meistä totesi aina, että mitäs tänään katotaan. Illalla olimme Domin kanssa yksinkertaisesti niin poikki, että yhteinen aika Viaplayn äärellä oli ihan paras idea! Nyt yöunien parantuessa olemme sopineet, että ensi viikolla on paluu arkeen ja vain muutama ilta viikossa on meidän vanhempien ruutuaikaa. Ettei homma karkaa ihan käsistä ja saatais pari remppajuttuakin aloitettua tässä kodissa. Mutta tällä viikolla me vielä palaudutaan niin huonoista yöunista ja sallitaan itsellemme leffailta joka ilta, haha!

Katotaan miten myöhemmin syksyllä onnistuu meidän Viaplayn katsomisen rajoittaminen, kun sinne tulee dokkarisarja EVA. Odotan sarjan julkaisua niin innolla ja vähän pelkään, että tuo sarja taitaa koukuttaa meikäläisen. Sarja siis seuraa Eva Wahlströmin elämää kahden vuoden ajan ja vie katsojan tilanteisiin, joihin normaalisti vain sisäpiirillä on pääsy. Tykkään ihan superisti erilaisista dokkarisarjoista ja realitysarjoista. Dom aina nauraa, että reality- ja dokkarisarjat koukuttaa mut ihan liian pahasti. Seuraan aina mielenkiinnolla ihmisten eri käyttäytymistapoja, treenitapoja, elämäntapoja ja myös ryhmädynamiikkaa on mielenkiintoista seurata. En malta odottaa, että EVA- sarja julkaistaan.

Viaplay on ollut meillä käytössä jo runsaan vuoden. Minä ja Dom olemme toki sen suurimmat käyttäjät, mutta se on ollut hyvä hankinta myös lapsia ajatellen. Viaplay app:n ansiosta se kulkee kätevästi mobiilissa, se on siis aina taskussani niin kotona kuin reissussa. Viaplay toimii hyvin omalta kotisohvalta, mutta myös reissussa lentäessämme Itävaltaan reissatessamme on se ollut ihan huikea juttu lapsille. Kaikkien kannalta on mukavempi lentää, kun lapsilla on mieluista tekemistä. Viaplayn Offline- mode mahdollistaa leffojen ja sarjojen katsomisen siis myös lentokoneessa, et siis tarvitse niiden katsomiseen nettiä!

Viaplayihin on elokuussa tullut myös uusia lasten elokuvia mm. Toy Story 1-3, mitkä olemme suunnitteleet esikoisemme kanssa katsoa tulevien viikonloppujen aikana pikkusiskojen mentyä nukkumaan. Jos säät sallii, niin olisi ihana mennä pihalle esikoisen kanssa viltin päälle katselemaan leffaa ja syömään herkkuja, mutta saas nähdä olikohan suomen kesäilmat jo siinä vai onnistuuko meidän suunnitelmat vielä.

Tässä vielä muutamat hyvät Viaplay- tärpit

  • The office kaudet 1-9 (sarja)
  • Vikings 4. kautta ja 10 jaksoa (sarja)
  • For the People- ei olla tätä Domin kanssa katsottu, mutta suunnitelmissa olisi. Onko meidän lukijoista kukaan katsonut tätä? Millainen oli? (sarja)

Lapset

  • Hermanni Hiiri ensimmäinen kausi on tullut 9.8 (sopii myös perheen pienille)
  • Toy Story
  • First Man tulee Viaplayihin 30.8 ( tämä on yli 12- vuotiaille, meillä lapset eivät siis vielä saa tätä katsoa, mutta me Domin kanssa onneks saadaan! :))
  • Erilaiset dokkarit. Viaplaysta löytyy myös paljon erilaisia dokumentteja. Dom ja Amelie viettävät kerran viikossa dokkari-iltaa ja katsovat yhdessä dokumentin. En siis suinkaan ole perheemme ainut dokkari/realitysarja- fani

Ps. Ja onhan se välillä chilliä katsella sarjoja puhelimesta valvoessa kuopuksen unia vaunuissa, sillä että se kuopus nyt tarvitsisi vaunujen vierelle riippukeinuun makoilijaa, mutta hyvä tekosyy se on!

ARVONTA

Voita 2 kuukautta katseluaikaa Viaplayssa, vastaamalla seuraavaan kysymykseen sekä jättämällä sähköpostiosoitteesi.

Reissuun lähtiessäsi, minkä leffan/ sarjan sä lataisit offline- tilaan Viaplayihin?

Arvonta päättyy 22.8.2019 , Viaplay-arvonnan säännöt 

Käy ihmeessä tsekkaamassa Viaplayn valikoimaa ja muista osallistua arvontaan kommenttikentässä! 🙂

Nukkekoti saatu Lekmeriltä

Itse olen kasvanut hyvin perinteisessä kahden vanhemman, kolmen lapsen perheessä ja asuimme omakotitalossa kahden koiran kanssa. Melko stereotyyppinen suomalainen perhe, vai mitä?! Lapsuuden leikeissäni perheet näyttivät melko samalta kuin oma perheeni. Omakotitalo, äiti, isä ja no, useimmiten lapsia oli neljä, koska toivoin niin hartaasti että meidänkin perheessä lapsia olisi ollut neljä. Näin vanhempana huomaan, että monesti omat lapsuudenleikkini ja nykyään omien lasteni leikit heijastavat heidän omaa elämäänsä.Tyttöjen leikit sisältävät usein asioita heidän oikeasta elämästään ja liiankin usein kuulen nukkekodin äidin sanovan minun sanomiani lauseita. Koti rakennetaan enemmän ja vähemmän samalla tyylillä kuin miltä meidänkin koti näyttää. Nukkekodin siskokset nukkuvat samassa sängyssä, koska niinhän siskot aina tekevät. Jokaisen lapsen oma elämä on heille se normi ja usein pienemmät lapset ajattelevat, että näin kaikki tekevät, asuvat tai sanovat. Jokaisen elämä on kuitenkin eri näköinen ja jokaisen lapsen leikki näyttää erilaiselta.Yhä useampi lapsi nykypäivänä asuu kahdessa kodissa yhden sijaan, vanhempia saattaa olla useampia ja kerrostaloasuminenkaan ei ole enää harvinaista, vaikka lapsia olisikin enemmän kuin yksi. Uusi Lundbyn nukkekoti on ottanut aivan ihanasti huomioon lasten erilaiset elämäntilanteet sekä asumisjärjestelyt. Uusi Lundbyn nukkekoti mahdollistaa lapselle juuri hänen näköisensä nukkekodin. Lundby Roomin avulla lapsi rakentaa juuri haluamanlaisensa nukkekodin. Talon rakentamisen voi aloittaa pikkuhiljaa hankkimalla ensin vain yhden huoneen ja halutessaan myöhemmin lisää. Tämän nukkekodin ei tarvitse olla omakotitalo, vaan se voi olla kerrostalo portaineen tai siitä voi tehdä kaksi erillistä kotia. Lapsi voi tehdä siitä juuri hänen näköisensä, mikä hänestä tuntuu hyvälle. Uskon tämän myös muuttavan asioita siitä, että lapsi ei koe omaa perhejärjestelyään huonommaksi vaikka se olisikin erilainen kuin valtaosalla, koska nukkekodissakin lapset voivat asua näin. Lapsi saa myös omatessaan erilaisen perheen rakentaa juuri hänen näköisensä nukkekodin, missä asuminen voi näyttää juuri samalta kuin hänenkin, olipa se sitten ydinperhe omakotitalossa tai kaksi kotia ja kummatkin kerrostalossa.

Nukkekoti moduuleita on kolmessa eri koossa. Seinät ovat tapetoitu kauniilla Sandber Wallpaper- tapeteilla. Talosta saa myös halutessaan seinät pois ja tämä mahdollistaa lapsen leikkimisen talon kummaltakin puolelta. Yksi meidän lasten iso hitti tässä talossa oli paristoilla toimivat valot!

Tämä nukkekoti on mielestäni aivan huikea ja fiilistelen paljon sitä, miten hyvin lasten erilaiset lähtökohdat on otettu tässä huomioon. Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus leikkiin, missä hän pystyy heijastamaan omaa elämäänsä.

Tämä nukkekoti on eksklusiivisesti saatavilla vain Lekmeriltä.

Eilen kirjoitin postauksen siitä, miten meidän nuorimman yöunirytmi on mennyt vähän sekaisin ja hyvät yöunet ovat pelkkä muisto vain. Tällä hetkellä hyvä yö on, jos pikkuneiti nukkuu edes tunnin putkeen ja vielä parempaa on, jos kaikki muut lapset sattuvat nukkumaan sen saman tunnin ilman heräämisiä. Elianan jatkuvien heräilyjen lisäksi meillä asuu yksi unissa kävelijä sekä yksi, jonka mielikuvitus on alkanut kehittyä ja hän herää välillä pahoihin uniin. Perus lapsiperheen yö, sanoisi varmasti monikin. Kokonaiset yöunet ovat vain kultainen muisto menneisyydessä! 

Monet vanhemmat ovat valvoneet vuosia, itsekin Amelien kanssa valvoin enemmän ja vähemmän ensimmäiset kolme vuotta, mutta nyt huonoja yöunia on takana vasta muutaman viikon ajan ja niiden vaikutukset näkyvät jo nyt. Estella ja Eliana alkoivat nukkumaan 8 viikon iässä 12h yöunia ilman heräämisiä. Estella on siitä asti nukkunut yönsä hyvin, paitsi sairastaessaan tai nähdessään pahaa unta. Eliana nukkui sen ensimmäiset 9-10 kuukautta myös täydet yöt, kunnes sitten itse menin sössimään koko homman (voit lukea edellisestä postauksesta). On siis ollut täysin oikeutettua sanoa meille, että olemme päässeet vauva-arjessa melko helpolla ja syystäkin elämä on tuntunut aika leppoisalta. Hyvät yöunet, kun vaikuttavat elämänlaatuun aivan suunnattoman paljon. Siksi vauvan rytmiin ja hyviin yöuniin kannattaa satsata! 

Nyt takana on siis muutaman viikon valvominen ja valvominen näkyy todella monessa asiassa.

  1. Ravitsemus

Olen aina halunnut syödä tervellisesti. Herkuttelut eivät minua haittaa, kunhan pohja on kunnossa. Viisi kunnollista ja ravitsevaa ateriaa päivässä säännöllisesti. Yöunien laadun heikettyä huomasin useammin ja useammin skippaavani ruokailun. Tein lapsille ruoan ja istuin heidän seurakseen, mutta itse en syönyt, koska jo ruokaa valmistaessa olin syönyt suklaata. Tästä tuli kierre, mikä nappasi mukaansa negatiiviseen kierteeseen. Huonosti nukuttu yö … huonoa ruokaa… kaikki varmasti arvaa, että väsymys oli taattu!

2. Huono olo

Huonot yöunet jo itsessään vaikuttavat olotilaan huonontavasti, mutta huono ravitsemus lisäsi huonon olon tunnetta ainakin puolella. Olo oli todella heikko ja väsynyt. Jossain vaiheessa puhuimme Domin kanssa, että jos kierre jatkuu liian pitkään, niin ei kohta ole enää energiaa hypätä siitä pois. Ei tarvinnut edes haaveilla päivätreenistä, hyvä että energiaa riitti ihan perusjuttuihin. Yhtenä päivänä itkin väsymystä isälleni ja siinä asioita puidessa totesin itsekin, että kaikki on oikeastaan todella hyvin. Oma oloni oli vain huono ja olin tehnyt ihan itse tietoisia valintoja, että oma olo oli huono. On asioita mihin ei voi vaikuttaa ja on asioita mihin voin vaikuttaa. Tällä hetkellä yöunet ovat, mitä ovat, mutta kaikkeen muuhun voin itse vaikuttaa. Tein päivä kerrallaan parempia valintoja ja olotila parani heti. Edelleen syön aivan liikaa sokeria, mutta syön myös ravitsevaa ruokaa säännöllisesti vuorokaudessa. Voin paremmin, ja se aloitti positiivisen kierteen…

3. Työjutut ja treenit

Kun nukuin huonosti ja söin huonosti, niin treenistä ei tarvinnut edes haaveilla. Kun ei treenannut, niin mielihyvähormoonien erittyminen myös puolestaan vähentyi, mikä jälleen johti negatiiviseen kierteeseen. Työjutut yritin hoitaa kunnialla, mutta välillä tuntui, että niitäkin oli aivan liikaa ja en saa mitään tehtyä. Asioiden aloittaminen otti aikaa ja moni pienikin juttu tuntui suurelta. Kaiken minkä pystyin niin karsin. Mm. blogikirjoituksia on yksi tai kaksi viime kuussa, kun normaalisti kirjoitin useamman kerran viikossa. Nyt kirjoitan jo toista postausta tälle viikolla ja ollaan vasta tiistaissa, voisin siis sanoa, että oli hyvä siirto alkaa syömään paremmin ja tekemään enemmän päivittäistä hyötyliikuntaa!

4. Parisuhde

Oma jaksaminen heijastuu heti parisuhteeseen. Kun on ihan väsynyt, niin pakollistenkin asioiden tekeminen ottaa voimille, niin ei siinä aina jaksa enää arjen keskellä keskittyä ja satsata parisuhteeseen. Illat menivät leffoja katsellessa ja useampi päivä sujahti ohitse ilman, että olimme kunnolla istuneet alas ja edes kysyneet mitä toisillemme kuuluu. Sitä, mitä parisuhteessa kylvää, niin sitä myös niittää. Niinhän se yksinkertaisesti vaan on. Onneksi, meillä on loppuelämä aikaa taas olla paremmat puolisot toisillemme.

5. Kärsivällisyys

Huonosti nukuttu yö aiheuttaa itselleni usein migreeniä ja päänsärkyä. Pienikin päänsärky laskee kärsivällisyystasoni hyvin alas, mitä tulee huutamiseen ja korkeisiin ääniin. Kolmen kimakkaäänisen tyttölapsen äitinä voin kertoa, että desipelit ovat perheessämme välillä korkeammalla kuin villeimmissäkään festareilla. Se on itselleni yksi pahin paikka, missä kärsivällisyyttäni testataan, kun olen muistuttanut jo useamman kymmenen kertaa sisä-äänestä. Yöunien laatu todellakin vaikuttaa omaan kärsivällisyyteni niin tässä kuin muissakin asioissa.

6. Perhe

Kaikki jo edellä mainitut asiat vaikuttavat tietenkin perheeseemme. Minun ja Domin välinen parisuhde vaikuttaa myös lapsiimme, meidän jaksaminen heijastuu heidän hyvinvointiinsa, meidän kärsivällisyytemme heijastuu heidän lapsuuteensa, niin se vaan menee. On siis sanomattakin selvää, että koko perheen kannalta ja myös lapsiemme kannalta on parempi, että me vanhemmat nukkuisimme myös hyvin. Niin ei kuitenkaan aina pysty tekemään, vaikka haluaisi ja siksi onkin tärkeää miettiä, mihin asioihin pystyy itse vaikuttamaan. Miten me voimme pitää huolta jaksamisestamme juuri nyt. Siitä kirjoitan huomenna blogipostauksen, mitä muutoksia me olemme tehneet elämäämme juuri nyt, että jaksaisimme mahdollisimman hyvin huonoista öistä huolimatta…

Mutta pakko vielä sanoa, että kyllä kaikista unettomista öistä ja kärsivällisyyttä koettelevista jutuista huolimatta, perhe on paras. On ne omat lapset ja puoliso vaan niin suuri siunaus elämässä, että ei sitä kiitollisuutta voi ikinä sanoin selittää!

LUE MYÖS

MITÄ TAPAHTUI HYVILLE YÖUNILLE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Meillä alkaa vauvavuosi pian olemaan taputeltu ja pakko kyllä sanoa, että vuosi on ollut yksi elämäni parhaista. Perheemme täydentyi 10 kuukautta sitten pienellä Elianalla ja olemme kaikki hänestä aivan tavattoman kiitollisia. Nämä kuukaudet ovat olleet täynnä rakkautta, haleja ja kuolaisia pusuja, mutta viime viikot ovat olleet myös täynnä huonosti nukuttuja öitä.

Olen aiemmin täällä blogissa (lopussa linkki myös siihen postaukseen) sekä Instagramissa kertonut vauvan rytmittämisestä sekä siitä, miksi niin päädyimme tekemään. Lyhyesti sanottuna halusimme vastata vauvan tarpeisiin jo ennen kuin hänen tarvitsee itkeä niiden perään. Plussana rytmitykselle oli myös täydet yöunet jo muutaman viikon iässä, sillä vauva oppi siihen ettei hänen tarvinnut öisin itkeä ruokansa perään, vaan hänet herätetään kun on ruokailun aikaa. Kun me emme enää herättäneet häntä öisin 3h välein (jätimme yöherätykset pois 6 viikon iässä portaistetusti), niin hän ei itsekään herännyt, koska oli tottunut jo siihen, että hänet herätetään,kun ruoka-aika koittaa. Eliana nukkui 12 h putkeen 8 viikon iässä ja oli silti täysi-imetyksellä. Hän kasvoi hyvin, voi hyvin ja koko perhe nukuimme hyvin. Myös päiväunet nukuttiin erittäin hyvin ja säännöllisesti. Uskonkin, että tämä oli yksi suuri syy sille, miksi olen kokenut vauvavuoden todella helppona ja leppoisana. En ollut ensimmäiseen 9kk kokenut. että itse Elianan  vauva-aika olisi ollut yhtäkään sekuntia rankkaa. Sen ääneen sanominen joskus jopa hävetti, tiedostin itsekin, että olimme päässeet vauva-aikana todella helpolla ja perhettämme oltiin siunattu helpolla vauvalla ja vauvan rytmittäminen takasi myös sen, ettei vauvan tarvinnut itkeä edes ruokansa perään. Eliana ei ole juurikaan itkenyt, kunhan äiti pysyy lähellä. Jos häviän näköpiiristä, niin hän kyllä osaa myös itkeä ja lujaa. Ei siis tarvitse ajatella, että veisimme Elianaa hoitoon edes pariksi tunniksi.Hyviä yöunia kesti ensimmäiset 9,5 kk, kunnes neidille puhkesi kuukauden sijaan kuusi hammasta. En tiedä oliko hampaiden syytä, vai johtuiko jostain muusta, mutta pikkuisemme aloitti yövalvomiset. Hän heräsi keskellä yötä ja oli täysin pirteä, joskus hän myös itkeskeli, mutta harvoin. Tuli yö ja Eliana oli jälleen hereillä, olimme Domin kanssa aivan todella väsyneitä ,koska tätä oli edeltänyt toisen lapsemme sairastelu ja hänen kanssaan valvotut yöt. Sanoin Domille, että lämmin maito nukuttaisi vauvan ja pääsisimme sinä yönä helpommalla. Dom heitti ilmoille fakta, mikä piti paikkansa. Dom sanoi, että Eliana ei ole moneen kuukauteen juonut yömaitoa eikä hän kaipaakaan sitä, mutta jos nyt aloitan imettämään häntä öisin, niin tuleekohan siitä kierre. No, tulihan siitä. Sinä yönä imetin Elianan kaksi kertaa, seuraavana parina yönä myös kaksi kertaa ja ajattelin, että sehän on oikeastaan ihanaa herätä paristi yössä pikkuisen kanssa kahdestaan ja syöttää hänet. Paitsi että, niiden parin yön jälkeen hänelle kehittyi tapa syödä joka kerta havahtuessaan unesta. Tällä hetkellä hän siis syö n. 40 minuutin välein. Tätä on jatkunut nyt noin 3 -4 viikkoa ja pakko sanoa, että kyllähän tässä alkaa väsyttämään.

Eniten harmittaa se, että olen opettanut vauvallemme tavan, mistä joskus pitää opettaa pois. Lähtökohtaisesti pyrin lastenkasvattamisessa siihen, että en haluaisi opettaa heille tapoja, mistä pitää opetella pois (toki lapset kasvavat ja iän mukana moni asia muuttuu, enkä tällä nyt siis tarkoita sellaisia iän mukana tulevia asioita). Tarkoitan sitä, että en halua opettaa lapselle rauhoittumiskeinona yölle ruokaa, koska  joskus siitä pitää opetella pois ja pienelle lapselle tutusta asiasta pois opettelu tuntuu varmasti pelottavalle. Sama asia, jos opettaa vauvan aina nukahtamaan syliin ja yhtäkkiä vuoden iässä vauva opetetaankin nukahtamaan yksin omaan huoneeseen, tuntuu varmasti pelottavalta.

Nyt kuitenkin olen toiminut omia periaatteitani vastaan, opettanut vauvan syömään öisin, vain siksi, että sinä yhtenä yönä pääsin helpommalla. Kurjaa tässä on, että Eliana ei edes itse kaivannut maitoa, vaan minä tarjoamalla tarjosin sitä hänelle parempien yöunien toivossa. Faktahan on, että jossain vaiheessa tästä tavasta on myös opeteltava eroon ja se tuntuu pahalta, enkä oikein edes tiedä miten sen teemme.

Unikoulut ovat aika ehdoton nou nou. Yksi mahdollisuus toki on jatkaa tätä niin kauan, että lapsi itse lopettaa yösyömiset, mutta uskon koko perheemme kärsivän, jos äiti heräilee seuraavat pari vuotta 40 minuutin välein. Jotain siis on tehtävä, mutta en tiedä miten saisimme yöunet jälleen hyviksi, kaikki vinkit otetaan vastaan. Eliana siis edelleen nukahtaa iltalaulun jälkeen itse omaan sänkyyn ilman ongelmia, se ei siis ole ongelma. Ongelma on nimenomaan se, että hänen äitinsä opetti hänelle tavan syödä öisin ja nyt tämä sama äiti pohtii, miten päästä tästä tavasta eroon…

LUE MYÖS

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM