Varmasti monessa lapsiperheessä aamut ovat kiireisiä ja hektisiä. Kuuntelin tänä aamuna muutamien äitien keskustelua, missä he puhuivat niistä kuuluisista järkyttävistä arkiaamuista. Eiköhän me kaikki tiedetä se fiilis, kun kaikki on hukassa, lapset eivät ole yhteistyöhaluisia, puoliso ei anna parastaan, itsestä puhumattakaan ja nämä aamut usein vielä päättyvät esimerkiksi kananmunan hajoamiseen lattialle. Nämä äidit olivat ilmeisesti väsyneet jatkuviin katastrofi-aamuihin. He miettivät pitäisikö lapset opettaa syömään nopeammin, koska syömiseen saattaa lapsilla höpöttelyn lomassa upota jopa 30 minuuttia. Pukeminen taas ei kuulemma suju ikinä hyvin ja koko perheellä on mennyt hermot jo ennen edes ovesta ulos astumista. Keskustelussa äidit miettivät, kuinka lapset pystyisivät pukemaan, syömään ja toimimaan aamuisin reippaammin. Mietin itse mielessäni, että herääminen hieman aikaisemmin saattaisi ratkaista aamun kiiret. En tietenkään sanonut sitä ääneen, mutta en yksinkertaisesti ymmärrä, miksi aamut pitäisi tehdä kaikille kiireisiksi, kun lopputuloksena jokaiselta palaa käpy jo aamutuimaan.Meidän perheessä 8.30 pitää esikoisen olla päiväkodissa, jonka jälkeen Dom tai minä teemme hommia ja toinen hoitaa Estellaa. Arkiaamuna pitää siis astua ulos ovesta n. 8.00, jos menemme kävellen ja autolla mentäessä viimeistään 8.20. Meidän perheessä ei siis kyse ole mistään superaikaisista aamuista ja varmasti tilanne on eri, jos vanhemmat menevät esimerkiksi töihin huomattavasti aikaisemmin. Siitä huolimatta, että ulos ovesta pitää olla vasta kahdeksan aikoihin, niin meillä herätään viimeistään varttia yli kuusi. Monet ihmettelevät, miksi meillä herätään niin aikaisin, mutta siihen on todella iso syy. Nimittäin meidän lapset (sekä minä ja Dom) tarvitsevat rauhalliset pitkät aamut. Meidän aamuihin kuuluu pitkiä keskusteluja ja yleensä pelaamme pari uuno-peliäkin. Kun varaa hyvin aikaa aamuihin, ei missään vaiheessa meinaa mennä hermot kiireeseen, vaan taaperonkin voi antaa ihan rauhassa pukea itseään sen 15 minuuttia. Lapset ja puoliso tuntuu huomattavasti mukavemmilta, kun ei ole järkyttävä kiire ja stressi kaikilla.miten saada lapsiperheen aamut toimiviksiMyös me Domin kanssa tarvitsemme rauhalliset aamut tai koko päivä ei todellakaan ala hyvin. On ihana herätä rauhassa, hakea tytöt huoneestaan, makoilla koko perheenä pitkään meidän sängyssä jutellen tulevasta päivästä ja aloittaa uusi päivä ilman kiireitä. Pari kertaa olemme nukkuneet pommiin ja ne aamut eivät todellakaan ole olleet parhaimmistoa (suoraan sanottuna silloin ei mennyt mikään putkeen). Tunti on liian vähän ainakin meidän lapsille pukea, hoitaa aamupesut ja syödä, se yksinkertaisesti aiheutti kiireen ja hektisen fiiliksen. Jos teidän perheessä aamut ovat yhtä katastrofia, niin suosittelen kokeilemaan herätä edes 15 minuuttia aikaisemmin. Usko tai älä, mutta 15 minuuttia aamussa tekee paljon, varsinkin lasten kanssa.miten saada lapsiperheen aamut toimiviksiTottakai ymmärrän, että kaikissa perheissä ei yksinkertaisesti pystytä heräämään edes 15 minuuttia aiemmin. Jos vauva on valvottanut koko yön, niin varmasti jokainen minuutti, mitä saa nukkua on tärkeä. Katsotaan miten meilläkin aamurutiinit muuttuvat, kun beibi syntyy. Mutta on varmasti vanhempia ja valitettavasti lapsiakin, jotka katsovat ruutua iltamyöhään ja tämän takia nukkumaanmeno myöhästyy, aamulla nukutaan pidempään ja luonnollisesti aamuista tulee kiireisiä. Suosittelen siis ihan superlämpimästi kokeilemaan mennä nukkumaan hieman aikaisempaa ja herätä hieman aikaisempaa. Saattaa olla, että yllätyt positiivisesti. Hyvin nukutun yön jälkeen ilman kiireitä ei harmita ollenkaan, vaikka joudut etsimään tovin lapsesi hukkunutta sukkaa ja kadonnutta pipoa. Rentoja aamuja kaikille!

LUE MYÖS

MEILLE TULEE VAUVA

HÄÄMME ITÄVALLAN ALPEILLA

ÄLÄ SANO, ETTÄ TIEDÄT MILTÄ TUNTUU OLLA YKSINHUOLTAJA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

Tammikuussa kerroin, kuinka haluamme säästää ruokakuluissa 400 euroa kuukaudessa, mikä tarkoitti 100 euron leikkausta viikossa. Kerroin kuinka minulle on tärkeää, että koko perhe syömme terveellisesti ja pyrkimys oli vähentää ruokakuluissa edelleen terveellisesti syöden. Minulla oli tarkat suunnitelmat, mitä ruokia teemme, kuinka paljon ja koska. Tämä suunnitelma ehti olla käytössä about pari viikkoa, kun pikkuihminen sisälläni päätti pistää hommat uusiksi. Olen jokaisessa raskaudessa kärsinyt todella rajusta raskauspahoinvoinnista, mikä on vienyt minut myös sairaalaan tiputukseen. Lähes kaikki ruoka ällöttää ja syön juuri sitä, mikä sillä hetkellä ällöttää vähiten. Suunnitelmallisuutta tai terveellisyyttä omassa ruokavaliossani en ole noudattanut tällä hetkellä ollenkaan. Viimeistä pari päivää lukuunottamatta olen oksentanut kaikki päivät aamusta iltaan ja tärkeintä on ollut saada alas jotain, mitä tahansa, vaikka sitten hesburgerin valkoista majoneesia ja hampurilaisia. Jos syömiseni ei ole ollut terveellistä, niin ei se ollut tippaakaan taloudellistakaan. Ostaa nyt ruokaa, mikä ehtii olla vatsassa vain muutaman minuutin ja päätyy sen jälkeen vessapyttyyn. Tuntuu melkein rahan vessapyttyyn heittämiseltä. Näin äkkiseltään voisi siis kuvitella, että emme ole onnistunut, niin missään kohtaa suunnitelmaamme, mutta ei asia nyt ihan niinkään ole.

Dom on ottanut nyt perheessämme kokin(kin) vastuun ja tehnyt ruoat itselleen ja lapsille. Terveellistä, edullista ja ainakin lasten mielestä herkullista ruokaa tai ainakin herkullisempaa kuin minun tekemäni kuulemma. Meillä on myös aivan mahtavat perhe ja ystävät, jotka ovat myös auttaneet meitä aivan suunnattoman paljon. Välillä äiti on tuonut jauhelihakeittoa meille, välillä siskoni on kutsunut meidät kaikki heille syömään ja hyvät ystävämme olivat mm. koko viime viikonlopun meillä kokkailemassa, kun Dom opiskeli Helsingissä. Meillä muulla perheellä on siis edelleen ruokahuolto pelannut äärimmäisen hyvin, vaikka meikä onkin ollut poissa kuvioista ja itse syönyt ihan mitä sattuu.

Viime kuussa rahaa ruokaan meni 467 euroa eli 633 euroa vähemmän kuin joulu- ja tammikuussa. Kaikesta säädöstä ja ruoan vessanpyttyyn joutumisesta huolimatta ruokakulut tippuivat aivan hurjan paljon ja oli hyvin silmiä avaavaa huomata, kuinka paljon sitä voikaan ruokakuluissa säästää. Toki helmikuussa meille tosiaan on myös paljon perheemme ja ystävät tehneet ruokia, mikä luonnollisesti on myös säästänyt ruokakuluissa. Katsotaan miten käy nyt maaliskuussa.

Suuret kiitokset kaikille onnitteluista♥ Onnitteluita tuli paljon, joten emme ole vielä ehtineet vastata kaikkiin onnitteluihin, mutta vastaamme kyllä ajallaan jokaiselle! Kiitokset myös jokaisesta kysymyksestä ja postaustoiveesta raskauden tiimoilta. Blogimme ei ole muuttumassa pelkäksi “odotus-blogiksi”, mutta nyt alussa varmasti muutama postaus koskee raskautta. Ajatuksena oli kertoa tytöille raskaudesta vasta ensimmäisen kolmanneksen jälkeen, mutta runsas oksenteluni alkoi herättämään hieman kysymyksiä, joten päätimme kertoa raskaudesta jo aiemmin. Tytöt saivat kuulla raskaudestani siis jo hyvin alkuvaiheessa, kun olin vasta raskausviikolla 8. Dom kertoi tytöille raskaudesta piirtämällä kuvia ja Amelien piti arvata, kuka kuvassa on. Neljä ensimmäistä hahmoa Amelie arvasi oikein, siinähän oli äiti, iskä, Estella ja Amelie, mutta seuraava tyyppi herätti hieman kysymyksiä. Dom piirsi vatsaani vauvan ja tämän jälkeen Amelie luuli kuvassa olevan siskoni perhe, jonka perheessä on kolme lasta. Dom joutui hieman auttamaan ja sanoi, että Amelien ensimmäinen arvaus oli oikein ja kyseessä oli kyllä meidän perhe, mutta kuka tämä yksi tyyppi on. Sitten Amelien suu vääntyi aivan mielettömän suuren hymyyn ja hän huusi ääneen, että onko meille tulossa uusi lapsi. Amelie oli uutisesta ihan fiiliksissä ja Estella nyt oli innoissaan vaan Amelien reaktiosta. Estellallehan vauva-uutiset eivät kauheasti merkkanneet. Hän kyllä puhuu vauvasta, mutta lähinnä taputtelee omaa vatsaansa vauvasta puhuttaessa. Hän luultavasti ymmärtää, mikä on homman nimi, kun sairaalasta kannetaan perheen uusi kuopus kotiin ja hän joutuu luovuttamaan nuorimmaisen paikan eteenpäin.Amelie olisi halunnut kertoa uutisen heti kaikille, mutta kerroimme sen vielä hetken olevan vain meidän perheen salaisuus. Yllättävän hyvin meidän 5-vuotias piti näin suuren salaisuuden omana tietonaan. Pari kertaa hän taisi jollekin kertoa, miten perheellämme on salaisuus, mitä ei saa vielä kertoa. Lähes joka päivä Amelie kyseli, että joko uutisen saisi kertoa ja jossain vaiheessa sanoimme hänelle, että kyllä hän saa uutisen ystävilleen ja päiväkodissa kertoa. Tuntui jotenkin kohtuuttomalta, että pienen ihmisen piti salailla näin suurta asiaa. Amelie on siis jo pari viikkoa kertonut asiasta melko avoimesti, vaikka me emme vielä Domin kanssa raskaudesta kertoneetkaan muille kuin perheille.Ps. huomasittehan Domin äärimmäisen hienot tikku-ukot ja Dom on meistä kahdesta silti se parempi piirtäjä 😀

Haluatteko te lukea entiseen malliin ihan normaaleja postauksia blogista vai kiinnostaisiko teitä kuulla enemmänkin raskaudesta? Kertoka ihmeessä teidän fiiliksiä, niin osataan kirjotella teille mieleisiä postauksia! Myös meidän InstaStoryssa tulen varmasti kertomaan raskauskuulumisia enemmän, joten kannattaa seuraille meitä myös siellä.

LUE MYÖS

MEILLE TULEE VAUVA

HÄÄMME ITÄVALLAN ALPEILLA

ÄLÄ SANO, ETTÄ TIEDÄT MILTÄ TUNTUU OLLA YKSINHUOLTAJA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Miksi meidän blogi ja instagram on elänyt omaa hiljaiseloaan viimeiset pari kuukautta? Syy siihen on ollut ensin pari millinen ja nyt jo muutaman sentin kokoinen ihmisenalku, joka on pistänyt koko perheemme elämän hetkeksi sekaisin. Jos kaikki vaan menee hyvin, niin meidän perheessä on ensi syksynä kolme rakasta pikkumurua. Meille tulee vauva.Raskausaikani on mennyt melko samalla kaavalla kuin kaksi edellistäkin, eli oksentaen ja sairaalan tipasta nauttien. Olen jokaisessa raskaudessa kärsinyt runsaasta oksentelusta, mikä on johtanut siihen, että joudun käymään sairaalassa välillä pienellä nestetankkauksella. Ensimmäisen kerran runsas pahoinvointi kesti synnytykseen asti, toisella kerralla vain ensimmäiset 20 viikkoa, joten salaa toivomme varmasti koko perhe, että tällä kertaa pahoinvointi loppuisi vieläkin aikaisemmin.Rehellisesti sanottuna blogin ja instagramin päivittäminen on tuntunut lähes valehtelulta. Käydä salilla kääntymässä, ottaa parit valokuvat ja heittää vielä instaan hashtag kuntosalilla ja totuus on ihan toinen. Nyt voin siis kertoa, että edellisissä “treenikuvissa” instassa olen käynyt välissä oksentamassa ja kuvat on täysin feikattuja. Terveellistä ruokaa meidän perheessä on syönyt lapset ja Dom, mutta itse olen lähinnä syönyt mehujäitä. Elämä ei siis aina ole sitä miltä somessa näyttää. Tuntuu todella hyvältä julkaista tieto täällä ja jatkaa taas rehellisellä avoimella linjalla. Nyt siis takaisin normaaliin postaustahtiin.Olemme koko perhe äärimmäisen onnellisia pienestä ihmisen alusta, vaikka minusta ei ulkoisesti raskaushehkua loistakaan. Kerroimme tytöille jo muutama viikko sitten raskaudesta, koska käytännön syistä tätä on ollut todella vaikea piilottaa. Amelie oli heti aivan hullun fiiliksissä ja Estella kiljui innosta ihan vaan seurana tietämättä mitä hehkutetaan. Joka päivä Amelie tulee silittelemään vatsaani ja muistaa iltarukouksissa myös pikkusisarusta. Olemme aivan hullun kiitollisia taivaan Isälle tästä pienestä ihmisen alusta. En voi käsittää, että saan kolmannen kerran kantaa vatsassani pientä aarretta.