Kunpa voisin itsekin olla yhtä positiivinen!

Meillä on viimeisten parin viikon aikana sairastanut koko porukka. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Kipeänähän ei tykkää olla kukaan. Ja sairastelusta on vaikea nauttia. Kaikki paikat särkee, ensin on kylmä ja sitten hirveä hiki, missään asennossa ei ole hyvä olla, väsyttää, mutta nukkuminenkin on katkonaista ja ruokaa pitäisi syödä, mutta sekään ei maistu. Sairastaminen ei yksinkertaisesti ole kivaa, paitsi jos on yhtä positiivinen kuin pienet lapset.Amelie ja Estella mittasivat vuoron perään toisiltaan kuumetta ja mittarin liikahtaessa kuumeen puolelle tytöt hyppivät ilosta. Samalla, kun yritin selittää heille ettei sairastelu ole leikin asia eikä siitä pitäisi iloita, niin mietin miten hienoa on, että lapset näkevät hyvää kaikessa, jopa sairastelussa. Juttelimme lasten kanssa sairastamisesta ja näimme tämän hyvin eri silmin. Sen sijaan, että minä toruin lapsiani heidän ajatusmallistaan, niin olisi minun ehkä aika miettiä omaa ajatusmaailmaani. Ei kaikesta tarvitse ajatella niin negatiivisesti. Miksen itsekin opettelisi näkemään niissä ei- niin- kivoissa- hetkissä positiivisia asioita? Miksen itsekin voisi nauttia siitä kaakaolasillisesta yhtä antaumuksella kuin meidän kaksivuotias. Miksen itsekin voisi istua takan vierellä ihailemassa tulta samalla haltioituneella katseella kuin meidän kuusi vuotias? Arkiset asiathan ovat niitä parhaita ja haluan itsekin oppia nauttimaan niistä yhtä paljon kuin pienet lapset. Arkipäivät ovat täynnä ihan mielettömiä hetkiä ja ohitan ne liian usein niiden arkisuuden takia. Osaisinpa itsekin nähdä sairastelun yhtä positiivisesti kuin tytöt. Tytöille sairastelu tarkottaa jatkuvaa ruokapalvelua sohvalle, hemmottelua, ohjelman katsomista, tunti tolkulla afrikan tähden pelaamista, päivisin kirjan lukemista takkatulen äärellä, lämpimän kaakaon juomista ja kiirettömiä hetkiä kotona perheen kanssa. Saa luvan kanssa vaan maata koko päivän vain vaihtaen paikkaa sohvalta takan viereen. Okei, ihan realistina on pakko todeta, että pienten lasten vanhemmille ei sairastelu todellakaan tarkoita koko päivän makoilua ja pelkkiä kiirettömiä hetkiä. Mutta silti lyön vetoa, että me aikuisetkin voisimme nähdä ne nihkeätkin hetket paljon positiivisemmassa valossa. Olen aivan mielettömän kiitollinen, että meidän perheessä asuu kolme pikkutyyppiä, jotka joka päivä opettavat meille vanhemmille jotain uutta. 

Tyttöjen mekot saatu LeutoKidsiltä. Leutokidsillä on aivan ihania vaatteita, niin lapsille kuin aikuisillekin <3

LUE MYÖS

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

1 Comment
  • Tl
    Posted at 19:49h, 28 November Reply

    Vaikka ehkä haluaisinkin, ei sitä oinein löydä mitään kovinkaan posistiivisia asioita sairastelusta näin aikuisena.
    Lapsena siinä olikin vain hyviä puolia: palvelu, ei saanut mennä kouluun,sai katsoa tv:tä koko päivän ja yleensä sai vielä herkkujakin.

    Aikuisena: harvemmin saat palvelua, jos saat niin mieheltä klo 17 jälkeen hänen palattuaan töistä kotiin, töihinkin on kiva mennä ennemminkuin sairastaa, tv:tä saa katsoa jos haluaa mutta harvoin sieltä tulee niin paljoa katsottavaa, herkkuja saa kun ostaa kaupasta.

    Eli ennemmin pysyisin vaan terveenä 🙂

Post A Comment