Vuoden parhaat!

Vuoden viimeiset tunnit lähestyy ja on aika katsoa menneeseen vuoteen. Mitä vuoden aikana on tullut tehtyä ja mitä on jäänyt tekemättä. Ei varmasti liene kenellekään yllätys, mikä oli vuotemme kohokohta. Vuosi 2018 oli täydellinen vuosi.

TAMMIKUU

Matkustimme tammikuussa kolmeksi viikoksi Itävaltaan. Saimme viettää aikaa Domin perheen sekä ystävien kanssa, nauttia kauniista alpeista ja Amelie oppi alppien huipulla kunnolla laskettelemaankin. Tällä reissulla totesin Domille, että irtisanoudun blogimme kuvausvastauusta ja homma siirtyy hänelle. Dom otti kopin ja alkoi opiskelemaan kuvausta ja siitä lähtien on kuviemme laatu blogissamme ollut huimasti parempi. Puolessa välissä lomaamme minulla alkoi yhtäkkiä kummalliset vatsakivut ja Amelie heitti ilmoille, että äidin vatsassa on varmasti vauva. Me Domin kanssa sanoimme, että ei tollasta saa sanoa ääneen, kun ei siellä mitään ole. Vaikka salaa Domin kanssa toivoimmekin, että se olisi totta. Tammikuun lopulla matkustimme kotiin ja aloin oksentamaan satunnaisesti, joten menin ostamaan raskaustestin. Testi oli posiitivinen ja olimme aivan superonnellisia pienestä ihmisenalusta vatsassani. Siitä päivästä lähtien rakastimme jotain, mitä emme olleet koskaan nähnyt <3

HELMIKUU

Pyysimme Domin kanssa tytöt olohuoneeseemme ja pyysimme heitä arvaamaan, mitä Dom piirtää paperille. Paperille piirti äiti, iskä, Amelie, Estella ja sen jälkeen Dom alkoi piirtämään äidin vatsaan vauvaa. Tässä vaiheessa Amelie huudahti, että eihän se olekaan meidän perhe, vaan Jonnan (minun siskoni) perhe. Kun kerroimme, että kyllä ne ensimmäiset arvaukset olivat ihan oikeat, niin neidin ilme muuttui suureksi hymyksi ja innostukseksi :”tuleeko meille vauva?”. Tytöt saivat tietää siskostaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Pahoinvointini takia emme voineet pienen aarteen olemassaoloa kovin kauaa salata. Tytöt (tai siis Amelie) alkoi samantien odottamaan yhtä kovasti siskoaan kuin me vanhemmatkin ja niin monesti rukoilin, että kaikki vain menisi hyvin ja yhtenä päivänä saisimme pienen aarteemme syliimme. Tämä kuukausi oli melko täynnä pahoinvointia ja Dom kävi Helsingissä opiskelemassa joka toinen viikonloppu. Selvisimme myös Domin opiskelupäivistä hyvin, koska meillä oli ihanat ystävät ja perhe auttamassa <3

MAALISKUU

Maaliskuussa pääsimme ensimmäiseen viralliseen ultraan, missä pääsimme ihastelemaan rakasta vauvaamme. Maaliskuussa kerroimme myös blogissamme, että Amelie ja Estella saavat pikkusisaruksen loppukesästä, mikäli kaikki menee hyvin. Oli niin ihana julkaista tieto kaikille ja lopettaa salailu. Maaliskuun lopulla minulta otettiin myös Nipt-testi ja päätimme yhdessä Domin kanssa, että haluamme sillä myös selvittää vauvan sukupuolen.

HUHTIKUU

 

Tämän vuoden kohokohdat tuntuu olevan aika vauva-painotteisia, heh. Huhtikuun ehdoton yksi kohokohdista oli tieto vauvan sukupuolesta, sekä sen kertominen tytöille. Ystäväni Demi ja Dina leipoivat aivan ihanan kakun, minkä tytöt saivat leikata ja näin selvittää onko tuleva sisarus tyttö vai poika. Estella toivoi apinaa ja Amelie pikkuveljeä, mutta ihanaksi yllätykseksi kakun sisältä paljastui pinkkejä karkkeja ja tytöt saisivat kesän lopulla joukkoonsa kolmannen pikkuneidin. Tässä vaiheessa paljastimme myös yhden nimiehdotuksen tytölle, mikä kaatui mahdottomuuten, koska suomalaiset lausuivat sen ihan päin metsää!

Huhtikuussa siskoni perheineen järjesti myös aivan ihanan pääsiäismunajahdin, mikä oli ihan huippujuttu paitsi tytöille, mutta myös meille aikuisille. He piilottivat muistaakseni kolmisen kymmentä kindermunaa metsään ja nopeimmat söivät hitaiden munat! Jokaiselle oli kuitenkin oma nimikkomuna, joten kukaan ei voinut jäädä ilman yhtään munaa. 

TOUKOKUU

Toukokuussa saimme Domin siskon sekä vanhemmat luoksemme melkein kolmeksi viikoksi. Helteet alkoivat jo toukokuussa ja makoilimme auringon alla omassa pihassamme lasten leikkiessä pienessä uima-altaassaan. Toukokuussa juhlimme myös tyttöjen synttäreitä kauniissa säässä perheen ja ystävien kanssa oman kotimme pihassa. Toukokuussa oli myös aika rakenne-ultraan ja saimme tietää, että pikkuisella tyttärellämme on kaikki hyvin.

Toukokuun lopulla matkustimme myös Tukholmaan Domin vanhempien ja siskon kanssa. Tytöt nauttivat aivan superisti. Itsessään jo pelkkä laivamatka oli tytöistä aivan mielettömän siisti! Tukholmassa tarkoitus oli mennä katsomaan kauniita kirsikkapuita kukassaan, mutta ne kukathan olivat jo pudonneet aika päiviä sitten. Matka oli kuitenkin todella ihana ja tärkeintä oli, että saimme viettää aikaa Domin perheen kanssa, koska näemme heitä aivan liian harvoin.

KESÄKUU

Kesänvieton aloitimme Tulisielu Konferenssilla niinkuin viime vuonnakin. Sen parempaa aloitusta ei kesälle voisi edes olla. Kesäkuussa kävimme myös särkänniemessä ja pääsimme Domin kanssa myös nauttimaan kahdenkeskisestä ajasta pariksi päiväksi Långvikiin. Kesäkuussa pitkästä aikaan oli myös kaikki sisarukseni perheineen sekä vanhempani samassa kaupungissa. Juhlimme veljeni vaimon, Alinan, valmistujaisia. Hän valmistui suomenkielen-opettajaksi ja voin vain kuvitella, kuinka hän itkee verta eksyessään lukemaan kirjoittamiani tekstejä. Meidän kielioppi ei ole ihan samalla levelillä. Alinan valmistujaisten lisäksi menimme koko porukka picnicille. Syödessämme eväitä alkoi joku epäilemään, että olimmekohan kuinka sallitulla alueella. Mutta onneksi olimme niin kovin huomaamattomia kuuden lapsen, kuuden aikuisen ja kitaran voimin! Kesäkuun lopussa kuulimme surullisia uutisia, joiden takia juhannusta ei juurikaan juhlittu, vaan ajatukset olivat jossain aivan muualla, rakkaiden ihmisten luona <3

HEINÄKUU

Heinäkuussa oli sisarukseni muilla mailla ja me Domin kanssa hengasimme minun vanhempieni kanssa lähes joka päivä. Heillä tuntui olevan melko paljon samat suunnitelmat kuin meillä. Joka päivä, sama paikka, nimittäin Yyteri ja illaksi siirryimme mökillemme. Heinäkuun aamut ja päivät, joskus illatkin tuli vietettyä lähes kokonaan yyterin rannalla. Yhtenä kohokohtana on myös pakko mainita, kun isäni pelasti koko yyterin suuren lomajoukon käärmeen puremilta. Eräänä päivänä ollessamme tuttuun tapaan rannalla huomasi Dom vedessä jotakin ja totesi isälleni, että uiko tuolla ihmisten keskellä käärme. Pienimmäisemme oli juuri menossa veteen ja isäni lähti juoksemaan kohti vettä. Luulin isäni juoksevan tyttäremme perään ja pelastavan hänet tuolta katalalta matelijalta. Mutta ei, isäni juoksikin Estellan ohi suoraan kohti käärmettä. Ihmiset katsoivat ja minä katsoin kauhistuneena, mitä ihmettä isäni on tekemässä. Sen sijaan, että hän huutaisi kaikille ihmisille, että juoskaa henkenne edestä, niin hän päätti saalistaa kyseisen monsterin. Käärme sukelsi ja niin sukelsi isäni käsikin. Nostaessaan kätensä vedestä roikkui siitä metrin mittainen ällötys, käärme. Isäni otti käärmeen vedestä ja vei sen pois rannasta ettei se tee kenellekään mitään. Rannalla muutamat ihmiset puhuivat kuinka upeasti tuo kyseinen mies teki ja kuinka kukaan muu mies ei asialle tehnyt mitään, oli sitten pakko kiillottaa omaa kruunua toisten tekemisillä ja todeta, että tuo upeasti tehnyt mies sattuipa olemaan oma isäni. Kerrottakoot vielä se, että äitini ei voi sietää käärmeitä ja olimme melko varmoja ettei hän tuollaisen keissin jälkeen enää yyteriin edes uskaltaisi tulla. Toisin kuitenkin kävi ja loppukesästäkin äitiäni siellä näkyi. Ehkä äiti tajusi tämän tarinan jälkeen mikä oma käärmevartija hänellä onkaan. Heinäkuun illat nautimme olostamme mökillämme nimeltä Impilä. Kävimme uimassa ja tytöt hankkivat itselleen hieman lisää vastustuskykyä pussailemalla meidän pässejä.

ELOKUU

Elokuu ei ollut se vuoden paras kuukausi. Elokuussa alkoi arki ja Ameliella eskari. Ei taidettu kukaan olla siihen vielä valmiita, vaan oltaisiin voitu jatkaa vielä hieman pidempää lomailua. Kävimme koko perhe kesän viimeisillä jäätelöillä useamman kerran ja toivoimme, että pieni olisimme voineet hieman lykätä arjen aloittamista. Itse luulin synnyttäväni about kymmenen kertaa ja niin muuten luulivat kätilötkin. Ensin annettiin supistusta estävää lääkettä pariin otteeseen ja vauvalla kortisonit kypsyttämään keuhkoja. Sitten, kun vauva olisi saanut tulla, niin supistuksia kyllä tuli, vaan ei vauvaa. Kävimme useamman kerran jo synnytyssalissa asti, mutta palasimme aina kotiin vauva edelleen vatsassani. Aloin oikeasti uskoa, että meidän beibi on historian ensimmäinen, joka jäi vatsaan.

SYYSKUU

Jos elokuu ei ollut se vuoden paras kuukausi, niin syyskuu todellakin oli. Kaikilla mahdollisilla mittapuilla syyskuu kiilaa kaikista muista kuukausista heittämällä ohitse. Syyskuun puolessa välissä saimme rakkaan prinsessamme syliimme ensimmäisen kerran. Tuo rakas aarre, joka on ollut koko elämänsä niin osa meidän perhettämme, että emme kukaan osaisi edes kuvitella elämäämme enää ilman häntä. Hän on meille kaikille äärettömän rakas ja tärkeä. Samalla kun Eliana syntyi, syntyi perheeseemme myös uusi isosisko sekä tuplaisosisko. Olen meidän kaikista tytöistä niin ylpeä, he ovat ihan huippuja. Syyskuu meni täysin vauvahuuruissa <3

LOKAKUU

Jos syyskuu meni vauvakuplassa, niin meni lokakuukin. Lokakuu meni täysin nauttiessa meidän perheestämme sekä uudesta tulokkaastamme. Aivan lokakuun alussa ollessamme onnemme kukkuloilla meidän pienokaisestamme saimme aivan ihania uutisia, nimittäin myös siskolleni oli syntynyt vauva. Vauvahuumassa on siis todellakin menty loppuvuosi! Lokakuun lopulla kävimme Domin kanssa myös parin päivän reissulla Haikon Kartanossa, tietenkin pienin oli reissussa mukanamme <3 Lokakuussa pääsimme myös bloggaamaan uuteen blogikotiimme ja olemme todella kiitollisia tästä blogikodista. Täällä on hyvä blogata!

MARRASKUU

Marraskuu oli hieno kuukausi. Juhlimme Domin 30-vuotissynttäreitä Naantalin kylpylässä, leivoimme vuoden ensimmäiset piparit ja saimme juhlia rakkaita uusimpia pikkutyyppejämme Aron-Otnielia sekä Alessa-Elianaa <3 Ainiin ja marraskuun kohokohdista ei mitenkään voi jättää pois Estellan yhtä koko vuoden kohokohdista, nimittäin Ti-Ti-Nalle-konserttia!

JOULUKUU

Joulukuu on pitänyt sisällää perhehengausta parhaimmillaan. Ollaan vaan maattu koko porukka sängyssä, ollaan pelattu twisteriä ja tyynysotaa, ollaan leivottu joulutorttuja sekä myös poltettu muutama pellillinen, ollaan katottu joululeffoja, ollaan käyty lainaamassa joulukirjoja (kuten shakkikirja sekä avaruustiede-kirja), ollaan avattu lahjoja ja syöty jouluruokaa, ollaan pelattu Twiniä ja järjestetty olkkaripicnic, ollaan haettu hyvää ruokaa ja pidetty koko perheen pyjamabileet, ollaan fiilistelty sitä miten ihana vuosi on ollut ja kiitetty Taivaan Isää kaikesta hyvästä!

Varmasti aivan liian monia kohokohtia jäi kirjoittamatta, mutta tässä ainakin muutamat vuoden kohokohdat! Jos jaksoit lukea koko postauksen, niin voit taputtaa itseäsi olalle.

LUE MYÖS

MIKSI EN TEHNYT JOULUSTAMME POSTAUSTA

FLUNSSA TAI VERISYÖPÄ

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

No Comments

Post A Comment