Olemme tällä hetkellä koko perhe Itävallassa, nuorimmaisemme on vasta vauva, olemme suurimman osan päivästä ulkona, UV-indeksi näyttää kahdeksaa ja kukaan perheestämme ei käytä aurinkorasvaa. Miten siis suojaamme pienten herkät ihot palamiselta?En ole vielä ihan ymmärtänyt pointtia järjettömälle aurinkorasvojen kanssa läträämiselle. Ja varsinkin sille, että niitä käytetään ihan päinvastoin purkin ohjeita. Vai kuinka moni levittää rasvat aina tarpeeksi hyvissä ajoin ennen aurinkoon menemistä vai kuinka moni rasvailee itseään siinä suorassa auringon paisteessa? Suurimmassa osassa aurinkorasvoista lukee, että niitä ei tulisi käyttää pidentääkseen auringossaoloaikaa. Mihin niitä kuitenkin käytetään, no juurikin siihen, että auringossa voidaan olla koko päivä ilman, että iho palaa. Jopa syöpälääkärien mukaan korkeimpien suojakertoimien aurinkovoiteet antavat väärää kuvaa auringossa olon turvallisuudesta. Aurinkovoiteet estävät ihoa palamiselta, mutta eivät kuitenkaan ihosyövältä. Auringon säteily on iholle vaarallista, mutta vielä vaarallisempaa mielestäni on, jos todellisuus tässä asiassa hämärtyy ja pieniä lapsiakin pidetään suorassa auringon paisteessa, koska kuvitellaan sen olevan turvallista aurinkorasvan avulla. Aurinkovoiteita käytettäessä helposti luullaan, että ihomme kestää tunteja suorassa auringon paisteessa. Lapsi jolla on aurinkorasvaa saatetaan antaa leikkiä rauhassa rannalla bikinit päällä tunteja, koska luullaan hänen ihonsa “kestävän” sen. Todellisuus on toinen.Matkustamme paljon ja tälläkin hetkellä olemme maassa, missä UV-indeksi on kotimaatamme korkeampi. Siitä huolimatta emme Domin kanssa halua käyttää yhdelläkään lapsellamme aurinkorasvaa, koska tällöin todellisuudentaju siitä, paljonko iho kestää saattaa hämärtyä. Suojaamme kyllä tietenkin heidän ihonsa hyvin, mutta muilla tavoin. Tapaamme toimia ihmetelleen useasti. Monesti olemme kuulleet, että miksi emme vain rasvaa lapsia ja anna heidän leikkiä hiekalla ilman Uv-uikkareita. Juurikin siksi, että rasvat eivät pidennä auringossaoloaikaa ja siksi niitä ei tulisi käyttää siihen. Kun tuntuu ettei iho kestä enempää aurinkoa, niin se tulisi suojata muilla tavoin. Tietenkin aurinkorasvoille on oma paikkansa, jos et mitenkään muilla tavoin pysty välttämään aurinkoa tai suojaamaan ihoa, niin silloin aurinkorasvat ovat varmasti äärimmäisen hyvä juttu (silloinkin valitsisin fysikaalisen suojan). Toisilla on myös niin herkkä iho, ettei se kestä edes ulos menemistä ilman rasvaa. Näissä tapauksissa tietenkin aurinkorasvaa tulee käyttää eikä missään nimessä polttaa itseään. Meidän perheessä sattuu kaikilla olemaan melko hyvä väritys ihossa näin suomalaiseksi/puolisuomalaiseksi, joten se varmasti helpottaa meidän päätöstämme jättää aurinkorasvat käyttämättä. En siis missään nimessä sano, että aurinkorasvat ovat aina huono juttu, mutta haluan muistuttaa ettei niillä tulisi pidentää auringossaoloaikaa ja ensisijaisesti iho olisi hyvä suojata muilla tavoin.

Miten me sitten suojaamme lastemme ihon?

Meidän lapsilla on käytössä Uv-uimapuvut, mitkä suojaavat ihoa uv- säteilyltä (niistä tulossa vielä oma postaus).  Tämän lisäksi saimme Ipanaiselta reissuun mukaan ManyMonths(kuvissa) lasten aurinkohatut, mitkä suojaavat kasvojen lisäksi myös niskaa. Lippiksiä emme käytä juurikaan rannalla, koska tällöin niska on täydessä auringonpaisteessa. Näissä ManyMonths:n hatuissa saa kasvojen kohdalta lipan myös nostettua, kun pahin auringonpaiste alkaa olla taittunut. Aurinkolasit suojaavat lastemme silmiä ja ne kannattaa katsoa, että ovat oikeasti kunnolliset (mm. Ipanaiselta löytyy myös Izipizi- aurinkolaseja, mitkä ovat huiput). Yksi suurimmista tavoista suojata lasta auringolta on varjo. Itävallassa etsimme varjopaikan puun alta ja pystytämme lisäksi vielä itse aurinkovarjot suodattaamaan lisäksi säteitä. Varjossa syömme, leikimme ja lepäämme. Uimapaikatkin Itävallassa on useasti puoliksi varjoitettuja, mutta tietenkin luonnonvedet ovat useimmiten suorassa auringonpaisteessa.

Kyllä meilläkin välillä tytöt ovat pelkät bikinit päällä, mutta pyrimme pitämään sen ajan mahdollisimman pienenä. Kolme päivää olemme täällä olleet, joka päivä olemme olleet vain ulkona ja vielä ei kukaan ole muuttunut pinkiksi. Itse olen ollut vähän liikaa auringossa, mutta se on ollut ihan omaa tyhmyyttä. Huomenna pidetään koko porukka vuoristopäivä eikä edes mennä rannalle, niin saa kaikkien ihot levätä.

Olisi mielenkiintoista kuulla, että miten teillä suojataan lasten iho? Käytetäänkö teillä aurinkorasvaa?

Ps. nämä postauksen kuvat ovat otettu illalla hieman jälkeen seitsemän uv-indeksin ollessa jo hyvin alhainen.

 

Lue vielä Ipanaiselta hyvä lapsiperheen aurinko-opas! 

Kaupallinen yhteistyö yhdessä Juustoportti kanssa
Meidän perheessä on viisi maidon juojaa. Meidän perheessämme neljä juo lehmän maitoa ja nuorimmainen saa maitonsa vielä minusta. Instagramissa on pari asiaa, mitkä usein ravitsemuksessamme herättävät ihmetystä ja kysymyksiä. Toinen niistä on maidon juontimme. Miksi juomme maitoa ja enkö koe maitoa huonona vaihtoehtona niin lapsille kuin itsellenikin. Meidän perheessä ei tietoisesti vältetä mitään yhtä tiettyä ruoka-ainetta, koska kukaan meistä ei ole allerginen. Syömme kaikkea kohtuudella ja katsomme kokonaisuutta ravitsemuksessa. Pyrin pitämään huolen, että lapsemme syövät monipuolisesti ja kokonaisuus, mitä heidän suustaan menee alas olisi ravitsevaa ja hyvää heidän keholleen. Rehellisyyden nimissä minulle ei edes ole väliä juovatko he rasvatonta maitoa vai täysmaitoa. Kenenkään ravitsemus ei mene vihkoon sen takia, että joi lasillisen väärää maitoa. Meillä juodaan useimmiten kevytmaitoa tai täysmaitoa, koska ne yksinkertaisesti maistuvat paremmalta. Riisipuuron teemme aina täysmaitoon ja talvisin kaakao tehdään myös kunnon punaiseen maitoon!
Olemme Domin kanssa olleet vakaasti sitä mieltä, että ravitsemustrendejä tulee ja menee, mutta maito pysyy meidän ravitsemuksessamme, kunnes siitä todetaan olevan jotain haittaa. Keskusteltuamme perheemme maitokulttuurista Domin kanssa saimme Instagramin puolella viestiä, kuinka huono juttu maidon juontimme on maapallollemme. Olin jotenkin ollut niin silmät kohti omaa ja oman perheemme napaa, että olin ajatellut maidonjuontimme vähentyvän vasta, kun siitä on meille meidän kehoillemme jotain haittaa. Kiitos tälle Instagramissa viestin lähettäneelle ihmisille, nimittäin tuon viestin jälkeen vähensimme maidonjuontiamme radikaalisti, koska nyt siitä oli todistettavasti jotain haittaa.
Kokeilimme useampia eri maidon”korvikkeita”. Minulle ja Domille ne sopivat oikein hyvin, mutta voin kertoa, etttä pulkkamäessä toinen tytöistä sylkäisi kaakaot kaaressa maahan ja toinen jo enemmän käytöstapoja oppineena totesi, että tämä ruskea juoma ei ollut oikein hänen makuunsa. Muu kuin lehmänmaito ei vieläkään ole saanut paikkaansa tyttöjemme ravitsemuksessa. Joten maitoa on edelleen perheessämme juotu, vaikkakin maidonkulutus on vähentynyt huomattavasti. Jos maito ei olisi maapallollemme kova kulutus, niin en olisi koskaan ryhtynyt moiseen maidon vähentämiseen.
Mutta, nyt niitä hyviä uutisia kaikille maidon ystäville, myös itselleni! Juustoportin Vapaan Lehmän Maidoissa on otettu huomioon paitsi eläimet ja tuottajat myös ympäristö. Maidot ovat täysin GMO- vapaita, lehmät saavat ulkoilla aina halutessaan, tilat kohtelevat eläimiä paremmin sekä tuotannon ympäristöystävällisyyteen on satsattu. Juustoportti käyttää uusiutuvia energianlähteitä, pyrkii vähentämään pakkaushävikkiä, sekä maksaa tuottajille normaalia korkeampaa hintaa. Kuulostaa siis aika mielettömän hyvältä eikö?
 Juustoportti on ensimmäinen tuottaja, joka lanseerasi kokonaan hiilineutraalin maidon. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Sitä, että jatkossa Juustoportti hyvittää päästökompensoinnilla kokonaan Vapaan Lehmän maidon hiilijalanjäljen. Tässä tapauksessa he siis rahoittavat kahta eri hanketta Afrikassa. Ugandassa puhtaampien kotitalouskeittimien kompensointihankkeessa uudet energiatehokkaammat keittimet säästävät 50% energiaa vanhoihin keittimiin verrattuna, jolloin ne mm. vähentävät tarvetta hakata metsää. Etiopian metsitysprojektissa puolestaan on uudelleenistutettu 2 728 hehtaaria metsää eroosioalueille, jolloin luonnon biodiversiteetti elpyy.
Ikinä ei kannata vähätellä niitä pieniä ympäristötekoja, mitä meistä jokainen voi tehdä. Maitohyllylläkin voimme valita suojelevamme enemmän luontoa ja näin myös olla varmoja, että tuottajillekin maksetaan normaalia korkeampaa hintaa. Meidän perheessä ainakin jatkossa pyritään Domin kanssa aina enemmän ja enemmän valitsemaan tämä maito juurikin näistä edellä mainitsemistani syistä. Mitä ajatuksia nämä maidot sinussa herättävät? Juodaanko teillä maitoa?

Kaupallinen yhteistyö yhdessä Jollyroom kanssa

 Kun kävimme ensimäistä kertaa katsomassa nykyistä kotiamme, fiilistelimme Domin kanssa, kuinka täydellinen piha olisi lapsillemme. Heittelimme ilmoille ideoita, mitä kaikkea kivaa voisimme pihaamme laittaa lapsia varten. Puhuimme siitä, kuinka haluamme pihamme olevan myös avoinna naapurien lapsille. Meidän pihassa saa olla monta lasta samaan aikaan, siellä saa riehua, juosta, nauraa ja leikkiä, sitä varten ostimme talon, missä tilaa riittaa pihalla. Viime kesänä teimme jo useampia hankintoja pihaamme varten, mutta yksi iso puute oli pihassamme, nimittäin istumapaikkoja liian vähän. Halusimme Domin kanssa lapsille oman ruokapöydän, mikä on matalampi, niin siinä on helpompi myös pikkuisten syödä. Jollyroomilta löytyi juuri sopivan kokoinen ja vieläpä vaaleanpunainen piknik-pöytä penkkeineen ja päivävarjoineen. Pöytä sijoitettiin tyttöjen itse tekemän (D auttoi vasaroinnissa) ja itse suunnitteleman heppatalin viereen. Siinä on kätevä ottaa kisaa keppareilla, ajaa pieni kiessi pikku potkutraktorilla ja sen jälkeen istahtaa jäätelölle. Pöydän ääressä on niin piirrelty aarrekarttoja kuin syöty välipalaa. Pöytä on juuri hyvällä korkeudella niin, että Lina-Estellakin sopii passelisti siihen istumaan ilman, että ruoat tippuvat päälle kurotellessa pöydälle.

Koko setti, pöytä, traktori ja keppihevoset ovat Jollyroomilta.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
vaan ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vieressä käy,
vaan ihana enkeli vieressä käy.On pimeä korpi ja kivinen tie,
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Jo lapsikin helposti langeta vois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
vaan ihana enkeli kotihin vie.
Oi laps, ethän milloinkaan ottaa sä vois
sun kättäsi enkelin kädestä pois,sun kättäsi enkelin kädestä pois.”

Siitä on vain hetki, kun tämä nuori neito syntyi ja hänet ojennettiin syliini ensimmäisen kerran. Ensimmäisenä yönä hormoonihuuruissani pitelin tytärtäni sylissä yksinäni ja rukoilin hänen puolestaan. Siunasin jopa hänen tulevia kouluvuosiaan, mikä tuntui hieman jopa typerältä, sillä olihan siihen ikuisuus vielä aikaa, kun tuo silloin juuri syntynyt käärö menisi kouluun. Nyt seitsemän vuotta ja kolme päivää myöhemmin istuin kirkossa katsoen, kun tämä nuoreksi neidiksi kasvanut tyttö asteli kirkkoon kantaen ristiä ja johdattaen koko ihanan eskariryhmän sisälle.

Pienin askelin käveli Amelie Itävallan kansallispuku päällään pitkin kirkon käytäviä muiden eskariystäviensä kanssa. Taustalla soi “maan korvessa kulkevi lapsosen tie”. Pyyhin kyyneleen poskeltani, mutta samassa sekunnissa tuo haikeus unohtui hetkeksi ja muuttui pieneen huvittuneisuuteen, kun pieni Estellamme katseli monia muitakin äitejä ja kysyi Domilta, että miksi kaikille tuli yhtäkkiä paha mieli. Eihän se pahaa mieltä ollut, se oli onnen ja haikeuden kyyneliä samaan aikaan. Nyt on yksi elämänvaihe taputeltu ja uudet seikkailut kutsuvat. Lapset kasvavat ja kasvaessaan heidän tilansa kasvaa myös.

Vuoden vanhana Amelie itki perääni, jos yritin käydä edes vessassa yksin. Tänään minä katsoin ikkunasta ja pyyhin silmän nurkasta kyyneleen, kun Amelie lähti yksin hakemaan ystäväänsä. Niin nopeasti hän kuitenkin on kasvanut, vaikka hänen syntyessään luulin, että hän olisi ainakin ikuisuuden vauva. Olihan sitä silloin vaikeaa edes kuvitella, miten nopeasti se aika sitten meneekin. Nyt olen pian ensimmäistä kertaa koululaisen äiti. Ensimmäistä kertaa lähettämässä tytärtämme kouluun. Ensimmäistä kertaa olen käynyt myös vanhempainillassa ja ensimmäistä kertaa ottanut lapseni lukujärjestyksestä kuvan. Olen ensimmäistä kertaa lukenut luokkien nimilistaa läpi toivoen, että naapurin lapset pääsevät samalle luokalle. Ensimmäistä kertaa olen ylpeä kohta ekaluokkalaisen äiti. 

Ps. Nyt sinulla on mahdollisuus kuunnella Storytellin äänikirjoja maksutta 30 päivän ajan. Tätä mahdollisuutta ei kannata missata. Saat ilmaista kuunteluaikaa tämän linkin kautta. (Yhteistyö Storytellin kanssa)

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Kaupallinen yhteistyö Poster Storen kanssa

Kenelle muulle iske sisustus kuume, kun kevät lähenee? Muistan aina lapsuudestani kuinka äitini muutti kotimme sistusta vuodenaikojen mukaan. Kevät ja joulunaika ovat aina olleet ehdottamasti lemppareitani ja ovat edelleen. Kesän loppuessa sisustukseen tulee paljon valoja ja kynttilöitä. Joulun jälkeen päivien pidentyessä taas sisustusvalot saavat kyytiä ja sistuksessa näkyy paljon enemmän kasveja.

Vaikka puhunkin nyt muutoksista sisustuksessa, niin en suinkaan tarkoita uusia huonekaluja ja koko kämpän uuteen kuntoon laittamista neljää kertaa vuodessa. Sen sijaan pienilläkin jutuilla saa ihanasti uutta ilmettä kotiin. Tuoreet kukat ja kauniit taulut ovat olleet ehdottomasti sen tämän kevään juttu. Tilasimme ihanan keväiset julisteet Poster Storelta. Poster Store oli meille muuten täysin uusi tuttavuus.
Poster Store on ihan täydellinen valinta, sillä sieltä pystyt tilaamaan niin julisteet kuin kehyksetkin, joten sinun ei tarvitse lähteä erikseen metsästämään sopivia kehyksia löytämiisi julisteisiin. Toki sieltä pystyt tilaamaan myös pelkän julisteen tai pelkät kehykset, mikäli sinulla on jo valmiina kaunis kuva tai kauniit kehykset. Poster Storelta saa itse räätälöityä itselleen juuri sopivan näköiset ja kokoiset taulut, siksi se oli meille täydellinen valinta!

Poster Storelta löytyy suuri valikoima erilaisia julisteita, niin luontoaiheisia kuin arkkitehtuurisiakin, niin tekstijulisteita kuin graafisia julisteita. niin aikuisten kuin lastenkin julisteita.
Nyt meillä on teille ihan huikea juttu näin kevääksi. Nimittäin koodilla  FITFUNFAM30 saatte – 30% alennusta tilauksestasi Poster Storelta (ei koske Selection- julisteita tai kehyksiä). Koodi on voimassa 26.5 asti. Jos siis sinäkin rakastat sisustamista ja kauniita kuvia, niin kannattaa ehdottomasti hyödyntää tämä alekoodi ja tutustua Poster Storen valikoimaan.”

Mikään ei kestä ikuisesti, vaikka joskus sen toivoisikin kestävän. Vauva-aika on kulunut jokaisella kerralla aivan liian nopeasti ja yhtä nopeasti tuntuu kuluvan tämä pikkulapsiaikakin. Meistä varmasti moni muistaa niitä hetkiä, kun makoili itse lapsena siinä äidin ja iskän vieressä ja kerta toisensa jälkeen ne päivitteli, miten aika muka kuluu niin nopeesti ja miten niiden “vauva on jo näin iso”. Lapsena sitä eli niin hetkessä ja vaan unelmoitti siitä, miten jonain päivänä sais itsekin olla äiti ja siihen johonkin päivään tuntui olevan ihan loputtoman kauan aikaa. Olin ihan varma, että maailman loppukin tulee varmasti ennen sitä kuin minä saisin kokea äitiyden ihanuuden. Siihen tuntui olevan niin pitkä aika ja silloin se oma elämä, mitä oli ehtinyt sen about kymmenen vuotta elämään tuntui jo tosi pitkältä ajalta. Siihen vielä about saman verran lisää ennen kuin äidiksi tuleminen olisi edes harkintalistalla, niin tuntuihan se nyt tuhottoman pitkältä ajalta, eikä sillä hetkellä tuntunut siltä “miten aika menee niin nopeesti.” Muksuna yks kouluviikkokin tuntui kestävän joku puoli vuosituhatta kuin viikonloppu taas kesti sen puoli sekuntia. Lapsena jotenkin ajankulu tuntui niin erilaiselta eikä niitä aikuisten ihmettelyjä ymmärtänyt, jotenkin se tuntui lähinnä vaan huvittavalta fraasilta. Nyt itse olen juuri se äiti, joka makoilee lasten kanssa lattialla ja päivittelee, miten mun vauvat ovat kasvaneet jo näin paljon. En voi käsittää miten just vasta sain mun ensimmäisen tyttären mun rinnalleni ja mietin, miten kreisiä on, että mulla on oma tytär. Nyt mulla on niitä kolme ja ensimmäinen aloittaa pian jo koulun, keskimmäinen on jo päiväkodissa ja kuopuskin opettelee kovaa vauhtia istumista. Missä mun kaikki vastasyntyneet kippurajalat on? Ensimmäisen kohdalla luuli eroahdistuksen kestävän loppuelämän ja sitähän jotkut mulle sanoivatkin, että älä pidä liikaa lasta sylissä, tottuu vielä siihen. Onnekseni minulla oli äiti, joka aina muistutti ettei lapsia voisi pitää liikaa sylissä ja kertoi kuinka nopeasti ne pienet kasvavatkaan.Pienet ovat pieniä vain niin pienen hetken. Liian nopeasti tulee se päivä, kun ne juoksevat sylistä pois, laajentavat reviriiään, haluavat olla ilman äitiä ja silloin haikeana muistelee niitä hetkiä, kun vessaankin mentiin yhdessä pikkutyyppi mukana. Nyt ymmärrän, mitä aikuiset aina tarkoittivat sillä, että aika kuluu niin äkkiä. Päivät saattavat tuntua joskus pitkiltä, mutta vuodet ovat sitäkin lyhyempiä. Nauti siis vauva-ajasta, nauti pikkulapsiajasta, naura kaatuneelle maitomukille tai maalatulle tapetille, nauti siitä kun pieni käärö ei halua olla sekuntiakaan pois sylistäsi, se kaikki on sellaista vain pienen hetken. Yhtenä päivänä se pieni käärö haluaakin sylin sijaan juosta temmeltää, maitolasit eivät enää kaadu ja yötkin nukutaan ilman heräämistä. Hienoa on varmasti sekin aika, mutta onhan tämä pikkulapsi aikakin ihan mieletöntä seikkailua päivästä toiseen. Olen niin kiitollinen näistä mineistä ja siitä, että olen saanut etuoikeuden olla juuri heidän äitinsä. Elämä on aika mieletöntä näiden tyyppien kanssa!

Ps. Oletko jo nähnyt meidän uusimman tube-videon?

Treenivaatteet saatu Starlinedancewearilta. Sieltä löytyy aivan ihanilla pirteillä printeillä varusteltuja treenikuteita!

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Kaikki jotka tuntevat minut tietävät, että rakastan ikuistaa hetkiä, lastemme lapsuutta, vauva-aikaa, treffejä ja lähes kaikkea elämässä. Lähes jokainen taulumme seinillämme on muisto jostain hetkestä. Jos minulta kysyttäisiin, niin meidän koti olisi enemmän tai vähemmän tapetoitu rakkaiden ihmisten kuvilla. Onneksi on Dom, tuo järjen ääni, joka antaa minun laittaa kymmeniä kuvia seinille, mutta ei kuitenkaan kannusta minua peittämään ihan kokonaan seiniä kuvilla. Valokuvia ei vaan siis yksinkertaisesti voi olla liikaa. Ei vaan voi.  Ihana Lotta otti meistä muutama viiko sitten perhekuvia ja voi kuinka fiilistelin niistä jokaista. Ajoimme runsaan tunnin Tampereelle kuviin, joten ennen kuvaushetkeä lapset olivat istuneet paikoillaan jo jonkin aikaa. Energiaa siis riitti, kun pääsimme itse studiolle. Itse vähän jännitin, että mitä kuvauksista tulee, kun lapset ovat täynnä energiaa ja pysyvät nanosekunnin hyvällä tuurilla paikoillaan.  Mutta….Kuvaustilanne todellakin oli energiaa täynnä, mutta Lotta käänsi sen kaiken energian, sähläämisen ja säätämisen hyväksi jutuksi. Lapset saivat makoilla, kutitella toisiaan, hyppiä pomppia, halia ja riehua, niinkuin normaalistikin. Olen aivan supertyytyväinen valokuviin, koska niistä huokuu juuri sellainen meidän perheen tunnelma. Kuvat kertovat juuri siitä elämästä, mitä me tällä hetkellä eletään. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on jatkuvalla syötöllä, mutta naurua on sitäkin enemmän. Lotta todellakin ikuisti elämäntilanteemme niin ihanasti valokuviin. Me ei missään nimessä haluta vanhoina katsella pönötyskuvia meistä, vaan muistoja, mitkä kertoo meidän oikeasta elämästä. Muistoja, jotka kertoo meidän lasten luonteenpiirteistä. Muistoja, joita katsellessa voi vielä vanhanakin palata muistoissaan niihin kauniisiin hetkiin. Muistoja, mitä me voidaan katsella jonain päivänä yhdessä meidän lasten lasten kanssa ja kertoa, miten heidänkään äidit ei aina ole olleet rauhallisimmasta päästä. 

(Tähän astiset kuvat ovat kaikki Lotan ottamia)

Mikäli etsit hyvää valokuvaajaa, niin annamme ison suosituksen Lotalle. Olipa sinulla yksi rauhallinen tai seitsemän vilkasta lasta, niin Lotta saa takuu varmasti otettua perheestänne juuri teidän näköisiä kuvia. Kuvia, mitä ei voi olla laittamatta seinälle!

Lotan sivuille pääset täältä!

Yksi parhaista tavoista viettää päivää on olla yhdessä ulkoilemassa perheen kanssa. Tällä kertaa oli spessu ulkoilureissu, nimittäin mukana oli meidän lasten niin suomen kuin itävallankin isovanhemmat <3 Kuvat kertoo enemmän kuin tahat sanaa, joten antaa kuvien puhua puolestaan. Meillä oli ihan huikea reissu!

     

Kaupallinen yhteistyö Lekmer.fi kanssa

Päivät ovat pidentyneet, aurinko lämmittää jo hieman ja kevät alkaa pian olemaan täällä. Kyllä se niin vaan on, että jokaisen talven jälkeen kevät koittaa ja kesäkin saapuu, vaikka kovilla pakkasilla pelkkä ajatuskin lämmöstä tuntui niin kaukaiselta. Siinä vaan on jotain, kun hiekat lakaistaan kaduilta ja vihdoin saa pukea toppavaatteiden sijaan kevätpuvut! Ainakin meidän perheessä kevätvaatteiden esille ottaminen on yksi varma merkki siitä, että kesä ei ole enää kaukana.Tullessamme rukalta katselin tytöille kevätvaatteita Lekmeriltä ja löysin mielestäni aivan heidän näköisensä vaatteet heille. Tummat housut ettei lika näy niin helposti, mutta halusin niissä olevan myös hempeän vaaleanpunaisia yksityiskohtia. Elianan vaatteissa ei vielä ole niin väliä paljonko ne pitävät vettä tai kestävät kulutusta, koska pikkuneiti ei vielä vaatteillaan rymyä pitkin metsiä. Isompien tyttöjen vaatteissa taas käytännöllisyys on tärkein kriteeri. Niiden on pakko kestää kulutusta ja pesua. Varsinkin kun ulkovaatteiksi valitsee vaatteet, missä on vaaleanpunaisia yksityiskohtia, niin niitähän tulee pestyä monet kerrat tänä keväänä ja ensi syksynä. Otan aina tytöt mukaan valitsemaan heidän omia vaatteitaan. Näytän heille yleensä paria vaihtoehtoa ja kysyn kummasta he tykkäisivät enemmän, näin he ovat saaneet “itse” valita omat vaatteensa. Tietenkin minun valitsemistani vaihtoehdoista, koska muussa tapauksessa saattaisi keskimmäisemme valita kevättakin sijaan toppatakin tai vaikka uikkarit.

Lekmeriltä löytyy laaja valikoima erilaisia ulkovaatteita ja laajan valikoiman ansiosta löytyy sieltä myös hyvin eri hintaluokan tuotteita. Amelielle valitsimme Lindbergin Explorer takin, mikä sopi jo nimensäkin puolesta hyvin meidän pikkuseikkailijalle. Estellalle valitsimme Mini A Turen Adin- takin, ja se sopii mielestäni aivan ihanasti meidän pikkuilopillerille. Eliana puolestaan sai suloisen Mini A Turen Wai– takin ja voi, miten isolta tytöltä meidän pieni ihanuus näyttikään ensimmäistä kertaa takki päällä.

Kuinka paljon minulla on vielä raskauskiloja jäljellä ja miten palautuminen on sujunut?

Olen aiemmin kirjoittanut synnytyksestä palautumisesta ja raskauskiloista, siinä postauksessa oli mukana myös kuvia viisi viikkoa synnytyksen jälkeen. Nyt synnytyksestä on yli puolivuotta ja on aika hieman katsella, missä mennään nyt.Instagramissa olenkin useampaan kertaan jakanut ajatuksiani siitä, miten rennolla fiiliksellä olen pikkuhiljaa kiloja karistanut. Ei turhaa stressiä, eikä yhtäkään päivää kokonaan ilman suklaata. Joku saattaisi sanoa suklaan syömistäni huonoksi tavaksi, mutta itse koen sen ihan hyvänä juttuna, elämästä nauttimisena ;). Pyrin pitämään kiinni 20-80- ajattelusta. Syön siis 80 % terveellisesti ja mahdollisimman puhtaasti, kun taas 20 % voin syödä ihan mitä itse haluan. Minun kohdallani tuo 20% tarkoittaa isoa Snickersiä kerran päivässä. Ne päivät, kun en ole Snickersiä syönyt ovat todellakin yhden käden sormilla laskettavissa. Säännöllisestä suklaan syömisestä huolimatta paino on ollut pikkuhiljaa kokoajan laskussa. Tällä hetkellä kiloja on jäljellä vielä about kolme ja vaatekoko on tällä hetkellä M, joistain vaatteista päälle mahtuu jo S. Kolme raskautta ja kolme synnytystä kyllä saa mielestäni näkyäkin kropassani, enkä halua olla turhan armoton itselleni. Treenaan muutaman kerran viikossa kotona ja tällä hetkellä se tuntuu juuri hyvältä. Kotitreenien lisäksi käymme usein perheenä metsäretkillä tai muuten vain lenkkeilemässä, mutta nekin aktiviteetit on puhtaasti siitä lähtökohdasta, että se on hauskaa. En siis vedä rankkoja treenejä näkyvät vatsalihakset tavoitteena tai syö pelkkää maitorahkaa ja parsaa optimoidakseni lihasten kasvun, mutta pitääkseni rasvaprosentin alhaisena. Syön aamuisin kaurapuuroa ja päivisin normaalia ruokaa, välipalan jälkeen nautin joka päiväisen suklaa-annokseni hyvällä omalla tunnolla tietäen, että ei se elämä suklaaseen kaadu. Treenaan välillä yksin, välillä Domin tai lasten kanssa, jos treenaaminen ei juuri silloin napostele, niin saatanpa jättää treenin vetämättä, eikä siitäkään tule morkkista. Sen sijaan, että kiristelisin viimeisiä rasvamakkaroita kesää varten pois, niin olenkin hankkinut vaatteita mihin ne sujahtavat piiloon oikein hyvin. Esimerkiksi nämä korkeavyötäröiset farkut (täältä) ovat ihan mahtavan armolliset pienille vatsamakkaroille tai ylimääräiselle iholle. Aion siis jatkossakin hankkia armollisia vaatteita ja treenailla, kuin hyvältä tuntuu eikä väkisin. Ja, mitä Snickersiin tulee, niin me taidetaan kulkea käsi kädessä loppuelämä.Jos sä valitset myös mieluummin armolliset vaatteet kuin armottoman treenaamisen ja haluisit esim nää farkut myös itselles tai haluat teidän pienimmäiselle myös suloisen Addun college-puvun, niin mulla on sulle hyviä uutisia! Nimittäin nyt koodilla FITFUNFAMILY15 saat-15% alennuksen yli 50 euron tilauksiin Jankyardilta.

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM