“Älä anna köyhälle kalaa vaan opeta hänet kalastamaan”  Ei varmasti olisi ensimmäinen kerta historiassa, kun uudet sukupolvet eivät enää osaisi asioita, mitä aiemmat sukupolvet osasivat. Pidetäänhän siis huolta siitä, että annetaan meidän tieto perintönä seuraaville sukupolville. Omat vanhempani ovat pitäneet huolen siitä, että he eivät ole jättämässä meitä perinnöttä. Enkä siis suinkaan puhu rahallisesta perinnöstä, vaan päinvastoin. Rahallinen perintö voi haihtua kuin tuhka tuuleen yhdessä päivässä rahan arvon romahtaessa, kallis taulukokoelma voidaan varastaa sinulta yhdessä yössä ja kauniista asunnostakin voi löytyä hometta eikä sekään enää ole arvokasta omaisuutta. On kuitenkin olemassa perintöä, mitä ei voida varastaa tai minkä arvo ei romahda. Niinkuin vanha sananlaskukin sanoo :”älä anna köyhälle kalaa, vaan opeta hänet kalastamaan.” Kaikki voivat ostaa rahalla kalaa, mutta ne jotka osaavat kalastaa, saavat sitä ilman rahaakin. Kukaan meistä ei tiedä huomisesta. Vaikka nyt toimeentulo olisi taattu, niin tilanne ei ehkä ole sama lapsillamme sadan vuoden päästä. Olen todella kiitollinen vanhemmilleni siitä, että he ovat vieneet minua metsään ja luontoon. Olen oppinut sytyttämään tulen, kalastamaan ja perkaamaan kalan. Olen rymynnyt metsässä, kerännyt sieniä ja marjoja, olen jopa käynyt pissalla metsän siimeksessä. Olen hoitanut kesän lampaita, mistä syksyllä tehtiin lihaa. Vanhempani ovat opettaneet minua arvostamaan luontoa ja elämää. He ovat pitäneet huolta etten koskaan vieraannu luonnosta, vaan tiedän mistä liha tulee ja näin myös olen oppinut miten ruokaa kuuluu kunnioittaa. Nyt minulla itselläni on omia lapsia ja haluan ehdottomasti vaalia tätä perinnettä ja oppia itse vielä niin paljon lisää.

Isäni on oikea luonnonsupersankari, jep olen ylpeä isästäni! 🙂 Hän on kulkenut metsissä koko ikänsä ja tietää lähes kaikesta kaiken (ainakin minun mielestäni). Olipa kyse sitten sienistä, marjoista tai kaloista, niin hän erottaa ne kaikki toisistaan ja tietää, mitkä ovat syötäviä ja miten ne kuuluu valmistaa ruoaksi.  Ollessamme Rukalla isäni  sytytti nuotion muutamassa sekunissa lumen päälle ja tällöin totesin Domille, että meillä on vielä niin paljon opittavaa. Vaikka vanhempani ovatkin opettaneet minulle paljon, niin tuntuu, että tiedän vain niin pienen murto-osan siitä mitä he tietävät. Eihän näitä juttuja opi silmänräpäyksessä, vaan yhteisistä kokemuksista. Siksi pidänkin äärimmäisen tärkeänä niitä hetkiä, kun olemme koko perhe yhdessä. Ne hetket ovat paitsi ihan mahtavia juttuja yhdessä, mutta myös opettavaisia. Niissä hetkissä jaetaan perintöä, mitä ei rahalla saa.Pyrimme käymään lasten kanssa säännöllisesti metsässä ja usein sinne lähtee meidän lisäksemme myös sisarukseni perheineen sekä vanhempani. Metsäretket yhdessä perheen kanssa ovat ehdottomasti meidän lemppareimpia juttuja. Uskallan väittää, että yhdellä metsäretkellä meidän lapset oppivat paljon enemmän, mitä muutamalla biologian tunnilla. Luonnossa he oppivat tunnistamaan kasveja ja marjoja, he tietävät miten sytyttää tulen tai miten rakentaa laavun. He oppivat miten kalastaa ja miten perata kalat. He oppivat, että jauheliha tulee eläimestä ja tästä syystä ruokaa tulee kunniottaa eikä sitä kuulu heittää roskiin. On meidän käsisämme tuleeko seuraavasta sukupolvesta tämä paljon puhuttu “pullamössösukupolvi”, joka ei tiedä muista kuin tietokone peleistä ja heidän selviytymistaitonsa ovat pyöreä nolla. Me voimme vaikuttaa siihen osaavatko seuraavat sukupolvet liikkua luonnossa, tehdä ruokaa luonnossa ja selviytyä luonnossa. Mitä lähempänä luontoa he kasvavat sitä enemmän he luontoa ja ruokaa kunnioittavat. Seuraavat sukupolvet todellakin ansaitsevat tietää kuinka hieno maa heillä on missä asua. He ansaitsevat saada tietoonsa ne arvokkaat tiedot, mitkä aiemmat sukupolvet ovat saaneet. Oma isäni on kulkenut metsissä monet kymmenet vuodet ja hän on hankkinut tietoonsa paljon arvokasta tietoa ja nyt hän jakaa sitä tietoa meille. Me saamme kaiken tiedon häneltä ilmaiseksi. Meidän ei tarvitse ensin syödä kymmeniä eri sienilajeja ja maata sairaalassa myrkytyksen takia, koska emme tienneet mitkä sienet ovat syötäviä. Meidän on mahdollisuus sienestää isäni kanssa ja saada ilmaiseksi häneltä tietoa, mitä sieniä voimme syödä ja miten ne valmistetaan. Ja luota muhun, kirjasta opittu tieto on täysin eri asia kuin käytäntöön pantu tieto. Älä siis missaa niitä hetkiä, kun voit lähteä vanhempiesi kanssa metsään. Lähde vanhempiesi kanssa metsäretkille niin kauan kuin voit, vie omat lapsesi luontoon niin usein kuin pystyt. Arvosta sitä duunia, mitä aiemmat sukupolvet on meidän puolesta tehnyt ja anna se perintönä eteenpäin. 

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Postaus tehty kaupallisessa yhteistyössä Ruka kanssa

Olimme jo pidemmän aikaa Domin kanssa puhuneet, että haluaisimme lähteä pohjoiseen perheenä. Olin kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että lasten kanssa yli kymmenen tunnin ajomatka ei vaan voi onnistua. Itävallan reissullamme matkustusaika venyikin yllättäen yli 12 tuntiseksi matkalla olleiden kolareiden ja niistä johtuneiden ruuhkien takia ja tuo reissu muutti mielipidettäni pitkistä reissuista lasten kanssa. Yllätyimme Domin kanssa kumpikin, miten kaikki kolme pikkuneitiä istuivat autossa hyvällä fiiliksellä ja innoissaan reissusta, pitkästä matkustusajasta huolimatta. Itävallasta takaisin tullessamme matka sujui yhtä leppoisasti ja silloin heitimme ajatuksen ilmaan, että pitäisikö kevään aikana lähteä Rukalle laskettelemaan.Helmikuun alussa Dom lähti kaverinsa kanssa kuvausmatkalle Rukalle ja palatessaan kotiin hän sanoi, että haluaa ehdottomasti viedä perheensäkin sinne. Päätös oli tehty. Pienten lasten kanssa matkustaessa meillä oli kuitenkin melkoinen kriteerilista mm. majoituksen puolesta. Majoituksen piti olla lähellä rinteitä, koska jatkuva lasten ja tavaroiden autoon pakkaaminen ei vaan tunnu kenestäkään lomalta. Toinen ehdoton ehto oli, että majoituspaikassa oli pakko olla ruoanlaitto vermeet, ihan taloudellisista syistä. Tämä porukka, kun menee ulos syömään viikon ajan viisi kertaa päivässä, niin ollaan perikadossa. Kolmas juttu oli, että majoituspaikan pitäisi sisältää myös pesukoneen, koska kukaan ei jaksa pakata viidelle henkilölle vaatteita viikoksi, jos pesumahdollisuuksia ei ole. Tällä hetkellä nimittäin yhdellä ihmisellä meidän perheessä saattaa sotkeentua jopa viidet vaatteet yhden päivän aikana. Se tekisi siis 35 vaatekertaa vain yhtä ihmistä kohden viikon reissulle. Uskokaa tai älkää, mutta saimme yöpyä paikassa, mikä täytti koko kriteerilistamme ja vielä enemmänkin. Majoituimme Ski-Inn- majoituksessa ihan huippu paikalla, aivan rinteiden kupeessa ja kaikkien palveluiden vieressä. Huoneistostamme pystyi kävelemään niin lähi kauppaan kuin hissillekin ja pieni pari vuotiaskin jaksoi kävellä väliä useamman kerran päivässä. Rukan kylässä olevassa Huoneistossa oli täysi varustus pesukoneesta ja astioista lähtien. Hintaan sisältyy myös liinavaatteet sekä loppusiivous, joten petivaatteitakaan ei tarvinnut roudata mukana. Ja hei huoneistossa oli jopa sauna, mikä lämpesi muutan joka ainoa ilta meidän kämpässämme! Kuinka ihanaa oli päivä olla rinteessä ja illalla mennä lämpöiseen saunaan. Mikäli sauna ei napostele, niin huoneistossa oli myös oma takka, mikäli sen äärellä maistuu kupponen kuumaa kaakaota. Meidän reissumme pohjoisessa meni siis paremmin kuin hyvin. Lapset viihtyivät rinteissä päivästä toiseen ja iso plussa oli, että Rukalla oli otettu kaiken ikäiset ihan supermahtavasti huomioon. Lapsilla oli kasvomaalausta, porojen ruokintaa, taikurishowta, piirrustuskilpailua ja karkkibingoa järkätty. Amelien yksi kohokohdista rinteessä oli soihtulasku, missä hän pääsi pimeässä rinteessä laskemaan Domin ja muiden laskettelijoiden kanssa vain soihdut valonaan. Me oltiin Elianan ja Estellan kanssa alhaalla katsomassa muiden ylpeiden vanhempien kanssa, kun lapset (pienemmät tietenkin vanhempiensa seurassa) laskivat pitkin rinnettä soihtu kädessään.Rukalla on myös sisäleikkipuisto, mihin voi lasten kanssa mennä, jos pakkanen yllättää liian kovaksi. Meidän kohdalla sisäleikkipuisto jäi vielä korkkaamatta, ehkä toisella kertaa. Rukalla riitti tekemistä joka päiväksi todella paljon, joten sisäleikkipuistoon ei yksinkertaisesti ehditty. Reissulla me päästiin käymään myös Kujalan Porotilalla sekä Husky-Farmilla, mutta niistä lisää myöhemmin. 

“Kuinka paljon teillä vauva saa katsoa ruutua päivässä?”

Heti aluksi haluan sanoa, että vastaan meille esitettyyn kysymykseen, niinkuin me toimimme. En sano, että meidän perheen tapa toimia on ainoa oikea. Uskon, että me vanhemmat kasvatamme lapsiamme parhaimmalla mahdollisella tavalla, minkä sillä hetkeksi koemme oikeaksi. Ruutuaika on yksi niistä asioista, mistä helposti syyllistetään ja syyllistytään. Tarkoitukseni ei siis ole syyllistää ketään tai kertoa, että meidän tapa toimia on ainoa oikea. Me toimimme näin, koska koemme sen oikeaksi ja tällä hetkellä voimavaramme siihen myös riittävät. Elämä kuitenkin muuttuu, elämäntilanteet muuttuvat ja voimavarat muuttuvat. Esimerkiksi loppuraskaudestani lastemme ruutuaika oli huomattavasti enemmän, mitä normaalisti. Kysyin Ig:ssä, että mistä toivoisitte mun kirjoittavan ja nappasin ensimmäisen toiveaiheen. Ensimmäinen kysymys oli ruutuajasta meidän nuorimmaisemme kohdalla. Eliana on nyt 6 kuukautta ja hänen kohdallaan ruutuaikaa ei ole ollenkaan. Pyrimme olemaan hyvin varovaisia myös sen suhteen ettei hän katsoisi edes vahingossa ruutua. Jos tytöt katsovat ohjelmaa, niin Eliana ei ole samassa huoneessa. Ravintolassa valitsemme paikan, missä ei Elianan ole mahdollista katsoa ruutua ja kotona pyrimme käyttämään pääsääntöisesti puhelinta niin ettei Eliana näkisi ruutua.

Meillä on muutenkin melko tarkat säännöt isompienkin tyttöjen kohdalla, koska ruutua katsellaan ja ruokapöytä tai lyhyet ajomatkat (alle 2h) eivät ole niitä paikkoja. Tottakai meillä lapset katselevat välillä lastenohjelmia ja esimerkiksi ollessani mahataudissa (Dom oli lapissa) tytöt katsoivat valehtelematta lähes koko päivän ruutua, koska silloin mentiin sieltä mistä aita oli matalimmillaan ja tarkoituksena oli vain selvitä. Pääsääntöisesti kuitenkin pyrimme rajoittamaan ohjelmien katselun vain maximissaan pariin kertaan viikossa ja Amelie tietenkin saa käyttää ruutua enemmän (joka päivä n.15 minuuttia) , koska on jo vanhempi ja pelaa mm. ekapeliä sillä. Emme kuitenkaan koe, että pari vuotiaan tulisi osata käyttää Ipadia ja mitä vauvaan tulee, niin hänelle siitä ei ole mielestämme muuta kuin haittaa.vauvan ruutuaikaTiesitkö, että pienen 1-4 vuotiaan lapsen aivot ovat herkässä kehitysvaiheessa, puhumattakaan alta 1- vuotiaasta. Jos lapsi viettää pienenä runsaasti aikaa tablettien, puhelimien ja muiden ruutujen parissa on mahdollista, että aivot kehittyvät keskittymisen kannalta haitalliseen suuntaan. Vaikka ongelmia ei pikkulapsiaikana ilmenisikään, niin niitä voi tulla myöhemmin. En väitä, että päivittäinenkään esim. pikkukakkosen katselu aiheuttaa mitään haittaa, mutta en näe sitä myöskään kehityksen kannalta tärkeänä asiana. Tästä syystä siis mieluummin rajoitamme ruutuaikaa hieman rajummin.  Meillä remutaan metsässä, kiipeillään puissa, roikutaan renkaissa, rakennetaan robotteja ja lähes päivittäin valitetaan myös tylsyyttä. Emme kuitenkaan usko tylsyyden olevan huono juttu, vaan elämään kuuluva asia, mitä ei tarvitse välttää. vauvan ruutuaikaPelit antavat lapsille välitöntä positiivista palautetta. Uskon, että tästä syystä lapset helposti jämähtävät katselemaan tai pelailemaan pitkäksikin aikaa, jos aikaa ei rajoiteta. Lapsi elää hetkessä eikä osaa miettiä pidemmälle. Lapsesta esimerkiksi ulos lähteminen voi tuntua vaivalloiselta ja tylsältä, jos vaihtoehtona on leffan katsominen. Tästä syystä meillä on ruutuaika rajoitettu tiettyyn aikaan, jolloin lapsille ei tule edes kiusausta kysellä ruutua muuna aikana. Se on spessua, jos me Domin kanssa ehdotetaan muuna aikana, että halauvatko katsoa ohjelmaa tai pelata. vauvan ruutuaikaPienimmäisellämme ei ruutuaikaa ole edes kerran viikossa. Domin kanssa haluamme pitää Elianan niin kauan pois ruudun äärestä, kunnes hän itse osaa sitä pyytää. Eli aikaisintaan n. 1- vuotiaana Eliana voi ensimmäistä kertaa katsoa ohjelmaa ja aluksi tietenkin vain pieniä hetkiä esim. 10 minuuttia. Pikkuhiljaa ruutuaikaa nostetaan lapsen kasvaessa, mutta meidän mielestämme vauvan paikka ei ole telkkarin edessä eikä vauva jää mistään paitsi, vaikka ei saakaan katsoa ystävien kylää tai pikkukakkosta siskojensa kanssa.

Tulipas tekstistä pitkä, mutta siis vastauksena vauvamme ruutuaikaan, niin hänellä on sitä 0 minuuttia viikossa 🙂 Olisi kiva kuulla muidenkin ajatuksia ruutuajasta?

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Tänään oli erityinen päivä. Heräsin jo ennen neljää ja itkin ensimmäiset itkut. Ajattelin itkeä varastoon, niin ei tarvitsisi itkeä lasten nähden. Hyvä suunnitelma, mutta niinhän siinä kävi, että muutama kyynel tuli vieritettyä myös lasten nähden. Ennen kuin lähdimme ovesta ulos harjasin tyttöjen hiuksia ja kyyneleet alkoivat vieriä pitkin poskiani. Estella katsoi minua toi minulle vessapaperia ja kysyi, miksi itken. Hyvä kysymys. Itkin onnesta ja ilosta, että minulla on kolme ihanaa aarretta kenen kasvua saan seurata. Itkin haikeudesta, että yksi aikakausi keskimmäisemme elämässä on ohitse. Itkin huolesta, miten pienimmäisemme pärjäisi uudessa elämänvaiheessaan. Sydän oli täynnä tunteita ja ne tunteet tulivat ulos itkuna

Meidän pieni elämää täynnä oleva ilopilleri, keskimmäinen tyttömme, tuo pieni energinen blondi, rakas tulinen höpönassumme lähti tänään ensimmäistä päivää päiväkotiin. Tässä minä nyt istun töitä tehden, mutta en edes kykene kirjoittamaan sähköposteja, koska ajatuksissani kirjoittaisin varmasti fiksun mailin sijaan rakkauden tunnustuksia pari vuotiaallemme. Miten aika on mennyt yhtäkkiä näin nopeasti. Miten on mahdollista, että tuo pieni kolmikiloinen kaveri on jo hyvä tavaton sentään metrin mittainen, omatoiminen, viisitoistakiloinen ja reipas ihanuus. Koska hän kasvoi?! Miksi ihmeessä lapset kasvavat näin nopeasti ja puolestaan raskausaika ei matele eteenpäin millään! Kuka kumma tämän ajan nopeuttaa, kun lapsi saapuu vatsan ulkopuolelle. Veimme koko perhe Estellan yhdessä päiväkotiin. Isosisko Amelie näytti pikkusiskolleen paikkoja ja pikkusisko meni reippaasti omaan ryhmäänsä minun pidätellessä itkuani. Nielin omaa itkuani Estellan vilkuttaessa minulle. Hän oli niin innoissaan päiväkodista, mutta silti minulle iski pieni haikeus. Yksi elämänvaihe on takanapäin. Keskimmäisemme on päiväkodissa, vaikkakin vain 8 h viikossa, mutta silti! Kävellessämme pois päin päiväkodista totesin, että kaksi palasta sydämestäni jäi nyt tuohon rakennukseen. Dom halasi minua ja tsemppasi, että lapsemme pärjäävät varmasti paremmin kuin minä. Sinne he kumpikin jäivät hymy kasvoillaan ja pienimmäisellä varmasti pieniä perhosia vatsassa. 

Olen katsonut kelloa about minuutin välein, koska voin hakea pikku-Estellamme takaisin kotiin. Tehokas työpäivä tämä ei ole ollut, mutta sainpahan ainakin tämän postauksen kirjoitettua. Sydän on haljeta siitä rakkaudesta, mitä omia lapsiani kohtaan tunnen. Ja se tunne, että he ovat kauempana enkä näe ja kuule, miten he kokoajan voivat tuntuu todella pahalta. Amelien aloittaessa päiväkodin luulin tämän olevan helpompaa kakkosen kohdalla. Ei muuten ole! Miten se voikin tuntua niin pahalta jättää oma lapsi hoitoon, vaikka hän jäi sinne hyvin mielellään? Nyt on vain luotettava siihen, että siellä on hyviä tyyppejä pitämässä huolta meidän rakkaista. Seuraava työpäivä toivottavasti on vähän tehokkaampi tai tässä Lina-Estellan hoitoon laittamisessa ei ollut mitään järkeä. Ehkä tähän tottuu ja pianhan on jo kesäloma! 🙂

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

“Vaikuttavatko teidän aiemmat suhteet parisuhteeseenne?”

Tämä kysymys meille esitettiin Instagramissa ja lyhyen IG-vastauksen sijaan ajattelin kirjoittaa pienen postauksen aiheesta. Lyhyt ja rehellinen vastaus kai on, että tottakai vaikuttaa. Uskon, että kaikki ihmissuhteemme ja totutut tavat toimia ihmisten kanssa vaikuttavat parisuhteeseemme. Meidän parisuhde ei ole meille kummallekkaan ensimmäinen parisuhde. Dom ja minä olimme kummatkin ennen toisiamme useamman vuoden parisuhteessa ja tottakai pitkät parisuhteet vaikuttivat meihin sekä näin myös meidän nykyiseen parisuhteeseemme.

Tavatessamme Domin kanssa ajattelimme monesta asiasta hyvin eri tavalla. Dom oli tuntenut minut ehkä kuukauden, kun sanoi, että minä olen parasta mitä elämältä voisi edes toivoa ja, jos hän vain saisi olla minun kanssani niin hän olisi loppuelämänsä onnellinen. Hän oli lähtenyt parisuhteesta sen takia, ettei ajatellut silloisen kumppaninsa olleen “se oikea”. Minut tavatessaan hän ajatteli minun olevan “se oikea” ja minun tekevän hänet onnelliseksi. Huh, mikä taakka se olisi, jos hän edelleen ajattelisi, että minun duunini on tehdä hänet onnelliseksi!

Itse taas olen realistinenromantikko, joka tavatessamme ajatteli, että jokainen parisuhde vaatii hullun lailla duunia, että se toimii. Domin kertoessa omia fiiliksiään tiputtelin häntä melko rajusti lähemmäs todellisuutta. Sanoin hänelle, että en usko ollenkaan “siihen oikeaan” ja hyvältäkin tuntuva parisuhde voi kosahtaa, jos kummatkin eivät näe jatkuvasti sen eteen duunia. Kerroin myös siitä, miten en usko kenenkään olevan vastuussa toisen onnellisuudesta, koska se olisi vaan liian suuri taakka asettaa toisen harteille. Sanoin myös Domille, että en hetkeäkään usko rakkauden olevan ainoastaan tunne, vaan ennen kaikkea sitoumus rakastaa myös silloin kuin siltä ei tunnu. Ja se juuri tekeekin rakastamisesta ja parisuhteista välillä vaikeaa. Olin Domin kanssa erimieltä lähes kaikesta, mitä parisuhteeseen tulee, esimerkiksi en uskonut ollenkaan “erilleen kasvamiseen” vaan ennemminkin tietoisiin valintoihin.

Tavatessamme Dom ei voinut ajatellakaan, että olisin joskus myös ärsyttävä…well… voitte vaikka kysyä joku kerta häneltä, mitä mieltä hän nykyään on , haha! Oma aiempi parisuhteeni päättyi isojen juttujen takia, joten en mitenkään ajatellut vain, että ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolella. Päinvastoin tiesin, että parisuhde toimiakseen vaatii todella paljon jatkuvaa duunia ja se täydelliseltä tuntuva kumppani on jonain päivänä juuri se, joka osaa ärsyttää juuri ärsyttävimmällä tavalla ja siitä huolimatta tehtävänäni sekä puolisoni tehtävänä on rakastaa. Tavatessamme, siinä missä Dom ajatteli ihanan positiivisesti parisuhteista, niin minä ajattelin todella negatiivisesti. Taisinpa mm. mainita Domille, että meidän parisuhteellamme on n.7 % mahdollisuus onnistua jonkun tilaston mukaan. Itse melkein tuhoon tuomitsin parisuhteemme jo ennen sen alkamistakaan ja sanoinkin, että turhaan sitä parisuhdetta edes luo, koska se voi mennä pieleen. Niin minulla oli kerran käynyt ja varmasti se vaikutti ajatuksiini. Ei siis varmasti käy kieltäminen, että aiemmat parisuhteet vaikuttivat meidän parisuhteeseemme jo ihan alkumetreilläkin.Dom oli aiemmassa parisuhteessa se, joka kävi töissä, tienasi, juhli ja hän ei juuri koskenutkaan kotitöihin tai ruoan laittoon. Lapsiahan Domilla ei ennen minua ollut. Olin siis varautunut siihen, että eihän tuo mies tiedä mitään perhe-elämästä, mutta toisin kävi. Alusta asti Dom on ottanut vastuun lapsista ja kodista siinä missä minäkin. Itävallassa moni ihmetteli, että tekeekö Dom meillä ruokaa. Tekee se, parempaa kuin minä. Ei se siis automaattisesti tarkoita, että kerran tietyllä tavalla toiminut toimisi aina tietyllä tavalla. Dom on hyvä esimerkki siitä, että ihmiset voivat muuttua elämäntilanteiden muuttuessa. Dom leikkii lasten kanssa, herää öisin lasten kanssa, tekee ruokaa, imuroi ja siivoaa, niinkuin minäkin. Pyykkeihin Dom ei koske! Ei sen takia, ettei hän suostu, vaan sen takia, että minä en halua! Toisaalta, minäkään en koske meidän auton öljyihin tai renkaisiin…

Minä puolestani olin mennyt nuorena naimisiin ja myös eronnut nuorena. Avioero oli yksi niistä asioista, mikä hävetti minua aivan suunnattoman paljon. Itselleni menestyminen ihmissuhteissa on aina ollut tärkeää ja se on ollut myös asia, mitä arvostan suuresti muissa. Tuntui siis aivan järjettömän pahalta kämmätä itse koko parisuhdesysteemi niin pahasti, että homma päättyi avioeroon. Olin rankentanut identiteettini pitkälti sen päälle, että olin vaimo ja äiti. Yhtäkkiä en ollutkaan vaimo ja tuntui, että minulla alkoi itseni ja oman identiteettini etsiminen vähän alusta. Tavatessamme Domin kanssa olin edelleen vähän hukassa, että mitä minä oikein elämältäni tahdon ja kuka minä olen. Sen tiesin, että olin äiti ja tahdon olla maailman paras äiti, joten asetin täten myös tulevalle puolisolleni riman semi korkealle, mitä perhe-elämään tulee. Itse kävin omaa kasvuprosessiani läpi (ja tämähän jatkuu enemmän ja vähemmän varmasti kokoelämän) ja Dom puolestaan hyppäsi sisään perhe-elämään vauhdilla. Juttelimme avoimesti haaveistamme, toiveistamme ja Dom suunnitteli vielä jatkavansa maailmanympärysmatkaansa, kunnes pieni rakas Estellamme ilmoitti tulostaan. Sitten kasvettiinkin taas rytinällä ja tehtiin loppuelämän mittaisia lupauksia. Me luvattiin Domin kanssa rakastaa toisiamme ja perhettämme ala- ja ylämäessä. Me luvattiin olla ne, jotka riitelee, mutta ennen kaikkea myös sopii toistensa kanssa. Puhuttiin aiemmista parisuhteistamme sekä niiden vaikutuksista, tiedostettiin kummatkin, että nykyisessä parisuhteessamme voimme tehdä monta asiaa paremmin ja näin yritämme tehdä. Eihän me täydellisiä olla, ei niin lähellekään. Me riidellään, me tehdään virheitä, mutta sitäkin enemmän meillä pyydetään anteeksi ja annetaan anteeksi! Ehkä juurikin niiden omien virheiden takia osaa olla armollinen nykyisessä parisuhteessa. Tietää sen, että hyvä parisuhde ei tule sattumalta ja kukaan meistä ei ole täydellinen. Ehkä parasta mun ja Domin parisuhteessa on se, että käsi sydämellä voin sanoa, että se paranee vuosi vuodelta. Ollaan tultu pitkä matka kolmessa ja puolessa vuodessa. Jos homma paranee tätä vauhtia, niin eihän tässä voi kun sanoa iso KIITOS Taivaan Isälle! 

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM


Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä yhdessä Viaplayn kanssa*

Pian tulee kolme vuotta täyteen, kun edellisen kerran kävin leffateatterissa. Yksinkertaisesti nautin niin paljon enemmän katsella leffoja omalta kotisohvalta. Syitä tähän on monia. Oma sohva on vaan niin paljon pehmeämpi ja siinä voi makoilla toisin kuin leffasalissa. Kotona jääkaappi on lähellä ja halutessani voin stopata elokuvan juuri silloin kuin haluan ja pitää paussin hakiessani vielä vähän lisää Ben & Jerrys jätskiä. Ja se suurin syy, kotona voin nukahtaa kesken leffan ja katsoa sen loppuun vaikka seuraavana aamuna ilman, että joudun maksamaan uudelleen viittätoista euroa. Jep, mä oon just se joka ei yksinkertaisesti kykene katsomaan leffaa loppuun ilman nukahtamista. Me siis yleensä katotaan Domin kanssa kaikki leffat puoltoista kertaa. Ensimmäisellä kerralla katotaan puolet yhdessä ja toiset puolet Dom kattoo yksin mun nukkuessa. Seuraavana iltana lasten mentyä nukkumaan katotaan se toiset puolet, minkä Dom jo kertaalleen on nähnyt. Miettikää nyt miten ihana toi mun mies on, että kerta toisensa jälkeen hän jaksaa katsoa mun kanssa leffat puoltoista kertaa!Meillä siis ei juurikaan käydä leffassa, vaan elokuvat katotaan kotisohvalla. Eniten leffoja tulee katsottua kahdestaan Domin kanssa jo tyttöjen mentyä nukkumaan. Talon hiljentyessä on ihana laittaa vähän pientä snägäriä esim. laskiaispullaa ja katsoa vieretysten leffaa. Meidän leffalemppareita on ehdottomasti kaikki supermies elokuvat. Nyt uusimpana katsottiin Viaplaysta Logan ja jälleen kerran ei supermiesleffa pettänyt! Logan tuli Viaplayihin 25.1 , joten jos sä et oo vielä nähnyt sitä, niin se todellakin on katsomisen arvoinen (klikkaa siis itsesi ihmeessä Viaplayihin, jos et ole vielä sitä hänyt.). Viaplayssa on myös hullun paljon muita hyviä leffoja, joten tästä syystä se on meidän top 1- mesta kattella leffoja. Viaplaysta löytyy myös mun lempparisarja, nimittäin Grayn Anatomia. Mulla on kerran viikossa päivä, että olen päättänyt vaan istua ja chillata tyttöjen päikkäriajan. Aina se ei onnistu, mutta pyrin pitämään siitä kiinni. Silloin istun,syön ja katselen Greyn anatomiaa. Viaplay mahdollistaa sen, että voin istua juuri siellä missä haluan. Useimmiten etsin mukavan nojatuolin ja syön posket pullollaan herkkuja katsellen suolistoleikkauksia, haha! Domista en ole kyseisen sarjan katsomiseen saanut seuraa. Paitsi, että näiden kuvien ottamisen lomassa hän “joutui” katsomaan sitä pari minuuttia ja kertoi sen olleen pisin aika, mitä hän kanssani sitä katsoo, haha! Annettakoot tämä hänelle kuitenkin anteeksi, koska katsoihan hän kaikki Twilightit mun kanssa (nekin muuten Viaplaysta;)). Lasten kanssa katsotaan melko harvoin leffoja, mutta jouluna, hiihtolomalla ja muina spessuina aikoina tulee yleensä järkättyä yksi family movie night ja tällöin etsitään hyvä perhe-elokuva Viaplaysta, makoillaan vieretysten ja syödään herkkuja! Se on huippua! Tytöt (ja Dom) ovatkin jo päättäneet seuraavan leffan, mitä leffaillassa katsotaan. 29.1 Nimittäin tuli myös Petteri Kaniini Viaplayihin, joten onhan se nyt nähtävä. Lähiaikoina onkin siis varmasti järjestettävä taas uusi leffailta<3 

Ps. Viaplayn offline-toiminto mahdollistaa myös leffojen katselun ilman nettiä. Meidän lentomatkalla se oli todellakin aika hullun jees toiminto!

#VIAPLAYVIIKONLOPPU

LUE MYÖS

VINKKEJÄ VAUVAN KANSSA LENTÄMISEEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Instagramissa saitte esittää mulle kysymyksiä äitiyteen liittyen ja lupasin vastailla niihin blogipostauksen muodossa. Itse rakastan lukea kysymys-vastaus-postauksia, mutta siitä huolimatta tämä taitaa olla ensimmäinen tällainen postaus omassa blogissani. Jatkossa on ainakin tulossa vähintään yksi kysymys-vastaus-postaus lisää, sillä kaikki kysymyksiä en pystynyt mahduttamaan yhteen postaukseen. Tämä on siis osa 1 kysymistänne kysymyksistä.

1″.Minkä ikäisenä tulit äidiksi?”

Amelie syntyi ollessani 19-vuotias, joten virallisesti olin hetken aikaa teini-äiti. Aiemmin olen kirjoittanut teini-äitinä olemisesta täällä: MILTÄ TUNTUI OLLA TEINI-ÄITI.

2.”Luin just jutun äitien hermojen menetyksestä… Meneekö sulla ikinä hermot lasten kanssa?”

Kyllä ja ei. Mulla ei ikinä ole mennyt hermot lasten kanssa niin, että menettäisin itse hillintäni. Sen sijaan päivittäin on niitä hetkiä, että mua saattaa alkaa ärsyttämään ja joudun kerran jos toisenkin laskemaan kymmeneen. Joskus saatan lähteä tilanteesta hetkeksi pois (esim. käyn vessassa), jonka jälkeen palaan uudelleen selvittelemään tilannetta. Koen kuitenkin, että mulla on semi hyvät hermot ja useimmiten tilanteessa helpottaa, kun miettii, miksi lapsi toimii niin. Yritän siis ennen hermostumista asettua itse lapsen tilanteeseen sekä kysyä heiltä, että miksi ja mikä heitä harmittaa. Mutta, kyllä minullakin välillä on pinna kiireellä ja erityisesti kiireessä pienetkin asiat saattavat alkaa ärsyttämään. Koen nämä kuitenkin todella normaaleina tunteina, mitä varmasti jokaisessa ihmissuhteessa joskus tulee. Faktahan on, että omien lasten kanssa tuntee kaikkia mahdollisia tunteita ylitsevuotavasta rakkaudesta siihen ärsyyntymiseen asti.

3. “Jos voit antaa yhden vinkin äidiksi tulevalle, niin mikä se on”

Saako antaa useamman? 😀 Jos pitää antaa vain yksi, niin sanoisin, että jokainen äiti kokee joskus epävarmuutta, mutta se ei silti tarkoita sitä etteikö olisi hyvä äiti. Kun lapsella on rakkautta, ruokaa ja rajoja, niin sillä pääsee jo pitkälle <3

4.”Mikä on ollut vaikeinta? Oletko jäänyt kaipaamaan jotain elämästä ennen lapsia?”

Vaikeinta on hyväksyä pelon määrä. Tullessani äidiksi tajusin, että huolen määrä voi olla aivan valtava. Huoli lasten terveydestä, ihmissuhteista, tulevaisuudesta ja kaikesta mahdollisesta on välillä ihan valtavan suuri ja joskus se jopa ahdistaa suuresti.

En ole jäänyt kaipaamaan mitään elämästäni ennen lapsia. Ehkä tähän vaikuttaa myös se, että olin niin nuori saadessani ensimmäisen lapsen, että ei ehtinyt tulemaan aikuisena omia rutiineja ja juttuja, vaan kaiken on tottunut tekemään lasten kanssa. Lapset on ihan parhaita ja joka päivä vaan ihmettelen sitä, miten voin olla näin onnekas, että just mulla on kolme supersöpöä pikkukaveria mun elämässä. Me tehdään yhdessä lasten kanssa paljon juttuja, enkä koe, että lapset olisi jotenkin rajoittaneet meidän elämän vaan pyörimään kotona. Ne on huippua matkaseuraa ja me koetaan ja tehdään uusia juttuja yhdessä heidän kanssaan. Sen sjiaan, että näen heidät esteenä toteuttaa esim. matkoja, niin me otetaan heidät meidän reissuille mukaan ja suunnitellaan unelmia yhdessä heidän kanssaan! Ollaan jo nyt suunniteltu, että tyttöjen ollessa monta monta monta vuotta vanhempia me aiotaan koko perhe ajaa pyörällä Suomesta Itävaltaan. Se meidän unelma, perheenä!

5. “Voiko pienten lasten vanhemmilla olla seksielämää?”

Jos ei voisi, niin siinä tapauksessa jokaisen lapsiluku taitaisi jäädä siihen yhteen tai lasten ikäerot olisivat semi suuret. Joten kyllä! 🙂

6. “Miltä synnyttäminen tuntuu?”

Mahtavalta. Sitä tunnetta ei voi edes sanoin selittää. Se on jotain niin uskomattoman hienoa ja upeaa. Olen niin kiitollinen, että olen nainen ja olen saanut etuoikeuden synnyttää maailmaan kolme pikkuneitiä! Kivusta huolimatta, mikään ei vedä vertoja synnyttämiselle. Se hetki, kun oma lapsi annetaan kaiken kivun jälkeen syliin on jotain niin mieletöntä. Siinä pakahtuu rakkaudesta.

7. “Olet kertonut, että haluat opettaa lapsillesi epäitsekkyyttä. Miten?”

Uskon, että omalla esimerkillä on tässä suurin merkitys. Pyrin siis itse elämään niinkuin toivon lapsieni käyttäytyvän. Myös arjessa opetan lapsia ottamaan muut ihmiset huomioon. Esim. eilen Ameliella oli eskarissa eväsretki lähimetsään. Pakkasimme yhdessä neidille eväät reppuun, mutta pakkasimme sinne useammat eväät, jos joku sattuisi olemaan retkellä ilman eväitä. Amelie ei siis ikinä lähde eväsretkelle vain omien eväidensä kanssa, vaan ottaa aina mukaan myös muille. Nämä ovat arjessa todella pieniä juttuja, mutta juuri näillä pienillä jutuilla uskon olevan merkitystä.

8″Käytätkö hormonaalista ehkäisyä?”

En. Minulla on aurallinen migreeni, joten suurin osa hormonaalisista ehkäisyistä ei edes sopisi minulle. 🙂

LUE MYÖS

VINKKEJÄ VAUVAN KANSSA LENTÄMISEEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Kaupallinen yhteistyö yhdessä auto europe kanssa*

Kuka muu arvostaa helppoa matkustamista pienten lasten kanssa? Tammikuussa matkustimme koko perheen voimin jälleen Domin sukulaisia moikkaamaan Itävaltaan alpeille. Helpoin tapa olisi lentää suoraan Innsbruckiin, mistä ajaa Domin kotikylään vain n.10 minuuttia, mutta suorat lennot sinne ovat aivan über kalliit. Huomattavasti halvemmaksi siis tulee lentää Saksan Müncheniin ja matkustaa siitä pari tuntia Itävallan Inzingiin. Münchenistä kulkee julkisia kulkuvälineitä Itävaltaan, mutta kuka haluaa lähteä kolmen pienen lapsen ja kaikkien tavaroiden kanssa säätämään ja seikkailemaan julkisten kulkuvälineiden varassa. Faktahan on, että tällöin olisi noudatettava julkisten aikatauluja ja voin kertoa, että on ihan tarpeeksi yhdelle päivälle siinä, että ollaan lentokentän portilla oikeaan aikaan. Ei siis lisää noudatettavia aikatauluja yhdelle päivälle.Dom katseli googlesta mahdollisia vaihtoehtoja ja törmäsi Auto Europen sivuihin. He vuokraavat autoja sekä lasten turvaistuimia ja vuokra-auton saa käyttöön jo heti lentokentältä. Ei siis ylimääräistä matkustamista erikseen olevalle autovuokrausasemalle, vaan pääsisimme siirtymään suoraan koneesta autoon. Hommahan kuulosti vähän liian hyvältä ollakseen totta ja ajattelin monta kertaa, että käytännössä varmasti tulee muutamia mutkia matkaan, mutta niistäkin huolimatta ajattelin tämän olevan paras ratkaisu.Saavuimme Münchenin lentokentälle jo yhteensä 10 tunnin matkustamisen jälkeen, koska olimme jo Suomessa ennen lentoa matkustaneet useamman tunnin. Meillä oli kolmen pienen lapsen lisäksi huolehdittavana kuusi matkalaukkua sekä kaikkien käsimatkatavarat. Saatuamme ruumasta viimeisenkin matkalaukkumme katselin tavaramääräämme sekä reippaita, mutta jo väsyneitä pikkutyyppejämme ja toivoin vain, että auton saaminen sujuisi oikeastikin niin helposti, mitä kuvittelimme. Saksan lentokenttä on melko suuri, joten etsimisen sijaan Dom kävi kysymässä infosta, missä kyseinen autovuokrausfirma sijaitsee. Kyseinen yritys oli kuin olikin lentokentällä ja homma sujui juuri niinkuin meille oli luvattu.Dom meni tiskille, sai avaimet käteensä ja kävelimme suoraan parkkipaikalle varaamamme auton luokse. Siellä auto odotti meitä tankki täynnä valmiina matkaamaan vuorille. Auton vuokraukseen kuuluivat mukaan myös tyttöjen autoistuimet, joten niistäkään ei tarvinnut erikseen huolehtia. Pääsimme jatkamaan matkaamme Itävaltaan ilman minuuttiaikataulua. Pystyimme pysähtymään kuin siltä tuntui ja ajamaan juuri sitä reittiä, mitä halusimme. Nautimme maisemista ja rauhallisesta meiningistä ruuhkasta huolimatta. Koko reissu sujui paremmin kuin osasimme kuvitella ja iso kiitos tästä kuului Auto Europelle. Auto oli käytössämme koko viikon myös Itävallassa ollessamme. AutoEuropella on suuri määrä erilaisia ja erikokoisia autoja vuokrattavana, joten jokaiselle löytyy varmasti omiin tarpeisiinsa sopiva malli. Meillä oli käytössä seitsemän paikkainen Ford S, mitä oltiin ennen meitä ajettu 1500km, joten melko vähän käytetty 🙂Paluumatkalla mietimme, miten teemme auton palautuksen. Suunnittelimme, että Dom menee palauttamaan autoa, kun minä jään tyttöjen ja kamojen kanssa kentälle. Onneksemme kaikki tuo suunnittelu oli täysin turhaa, nimittäin auton palautus oli vieläkin helpompaa kuin auton saaminen, jos se on edes mahdollista. Kentälle ajaessamme sieltä löytyi hyvin näkyvät opasteet mihin vuokra-autot palautetaan. Parkkipaikalla oli meitä vastaanottamassa työntekijöitä, jotka tsekkasivat heti auton ja saimme jättää heille auton avaimineen. Meidän ei siis tarvinnut viedä autoa paikkaa A ja palauttaa avaimia paikkaan B, vaan ajoimme lähelle omaa terminaalia ja jätimme auton avaimineen sinne työntekijöille. Lasten kanssa todellakin arvostamme tällaisia asiakkaille helpoksi tehtyjä ratkaisuja. Meidän perheemme voi lämpimästi suositella Auto Europen palveluita myös muille, jotka eivät halua kulkea julkisten varassa ja laskea minuutteja, että ehtiikö mukaan. Autolla pääset myös ihastelemaan juuri niitä paikkoja, mitä itse haluat nähdä ja voit pysähtyä juuri sille vuorenrinteelle pulkkamäkeen mihin itse haluat. Mikäli suunnittelet kesällä lähteväsi RoadTrippaamaan lasten kanssa tai ilman, niin suuren suuri suositus Auto Europe– vuokrafirmalle. Tätä helpommaksi ei voi enää vuokraus mennä.

 

Sponsored by Auto Europe

Wer glaubt nicht, dass reisen mit Kindern einfach sein kann?

Im Januar reisten wir mit der ganzen Familie in die Alpen um bei Dom’s Familie Urlaub zu machen. Der einfachste Weg wäre direkt nach Innsbruck zu fliegen, was nur zirka 10 Minuten von seinem Elternhaus entfernt liegt. Direktflüge sind jedoch teuer. Wir entschieden also, dass es besser ist nach München in Deutschland zu fliegen und von da aus nach Inzing, Österreich zu reisen, was zwei oder drei Stunden in Anspruch nimmt. Natürlich gäbe es eine Bussverbindung von München nach Tirol, aber mit drei Kindern schien es für uns keine praktische oder komfortable Lösung zu sein. Und wir wollten kein Risiko eingehen durch einen verspäteten Flug oder durch andere uneingeplante Ereignisse mit den Kindern den Anschluss zu verpassen. Tatsache ist, dass es mit drei kleinen Kinder schon eine Herausforderung sein kann immer pünktlich am Gate zu sein.

Dom suchte nach Alternativen im Internet und fand die Seiten von Auto Europe.

Auto Europe kooperiert mit renommierten Autovermietern sowie mit einer großen Anzahl von nationalen und regionalen Mietwagenfirmen rund um die Welt. Auf ihrer Plattform konnten wir ganz einfach alle Angebote nach unseren Vorstellungen herausfiltern und die Preise von vielen verschiedenen Mietwagenfirmen vergleichen. Der Mietwagen mit Kindersitzen würde dann direkt am Flughafen zum abholen bereit stehen. Das fühlte sich schon fast zu einfach an und wir warteten schon darauf den Haken an der Sache zu finden.

Nach insgesamt 10 Stunden kamen wir am Flughafen München an, da schon die Anreise zum Flughafen in Helsinki ein paar Stunden dauert. Neben drei kleinen Kindern hatten wir zwei große, drei kleine Koffer und einen Maxi-Cosi mit uns. Nachdem wir unseren letzten Koffer wieder vom Fließband erhalten hatten waren unsere drei Lieblinge schon sehr müde und wir hofften nur, dass alles mit dem Auto so reibungslos funktionieren würde wie wir es uns vorgestellt hatten. Trotz das der Münchner Flughafen recht groß ist, fanden wir direkt den Schalter der Autovermietung und alles lief so einfach wie versprochen.

Dom bekam die Schlüssel und wir gingen direkt in das anliegende Parkhaus, wo unser Auto fix und fertig mit Kindersitzen schon auf uns wartete um uns in die Berge zu bringen. Also konnten wir unsere Reise nach Österreich ohne Verzögerung fortsetzen und waren dabei genauso flexibel wie wir es wollten. Wir konnten anhalten wenn die Kinder auf die Toilette mussten oder nur um kurz auszusteigen und die wunderschöne Landschaft zu genießen. Die ganze Reise verlief besser als wir es uns vorstellen konnten und einen großen Teil hat Auto Europe dazu beigetragen.

Dafür ein großes Dankeschön!

Das Auto, ein Ford S-Max mit neuester Technik und nur 1500 KM auf dem Tacho stand uns auch die Ganze Woche in Tirol zur verfügung und erleichterte unseren Urlaub dadurch ungemein.

Auf unserem Rückweg nach München dachten wir darüber nach, ob die Rückgabe wohl wieder gleich einfach sein würde wie das Abholen oder ob Dom mich und die Mädchen vor dem Flughafen absetzen müsse, um dann das Auto zurück zu bringen. Aber all die Sorge war umsonst, da die Rückgabe noch einfacher war als das Abholen. Der Abgabepunkt für Mietautos war schon von der Zufahrtsstrasse zum Flughafen an gekennzeichnet. Dort angekommen warteten schon Mitarbeiter die das Auto in Empfang nahmen und nach dem Entladen, der Schlüsselübergabe und einer Unterschrift waren wir schon auf dem weg zum Check-In.

Wir als Familie können also empfehlen die Option Mietauto in Betracht zu ziehen, da sie damit einfach ein ganz anderes Level an Flexibilität erreichen und ganz unkompliziert genau diese Ziele ansteuern können, die sie wollen. Und wenn sie das tun ist Auto Europe ein absolut kompetenter und unkomplizierter Partner für sie. Wir freuen uns auf jeden Fall schon auf den Sommer um das Ganze zu wiederholen.

Follow us  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Yhteistyössä*

Långvik, Ipanainen, Silvoplee, Kuntokauppa, Ponodesign, Marsaana, Prsugar, Foodin, Ideal of Sweden

Viisi äitiä, paljon naurua, syvällisiä keskusteluita, suklaata ja hyvää ruokaa, uneton yö  ja viisi vauvaa, niistä oli meidän viime viikon torstai ja perjantai tehty. Viime viikolla Långvik täyttyi niin äitien kuin vauvojenkin äänistä, kun meidän jengi saapui hotellille hengailemaan ja nauttimaan hienosta hotellista sekä laatuseurasta! Oli todellinen etuoikeus tavata niin mielettömän hyviä tyyppejä ja oppia tuntemaan heitä enemmän, koska tapaamiseemme mennessä “tunsin” heidät vain somesta. Turhaan sitä aiemmin jännitin, että miten sujuu pari päivää yhdessä täysin tuntemattomalla porukalla. Meillä oli superhauskaa ja heti tapaamisestamme lähtien tuntui, kuin olisimme tunteneet jo kauankin. Some oli mahdollistanut sen, että tiesimme toisistamme myös melko paljon jo ennen tapaamista 🙂 Hullun hyviä tyyppejä kaikki! Aloitimme tapaamisen Ipanaisella, missä itsekin kävin ensimmäistä, mutta takuulla en viimeistä kertaa. Ipanaisella oli mm. oma kirppis, mikä oli ihan huikea. Meillä on tyttöjen vanhoja vaatteita p-a-l-j-o-n ja olen monesti miettinyt niiden myymistä, mutta homma kaatuu aina siihen etten yksinkertaisesti jaksa kuvailla niitä nettikirppikselle enkä jaksa siivota normikirppispöytää kerran viikossa. Ipanaisella kirppispöydät hoidetaan heidän toimestaan, joten joku viikko aion huristella pääkaupunkiseudulle ja viedä kamaa heidän kirppikselleen. Sieltä myös löytyy vaikka mitä ihania löytöjä edullisin hinnoin. Toinen huippu juttu oli, että työntekijät todellakin tietävät kantamisesta kaiken. Olen tuskaillut oman Tula Explorerini kanssa, että miten saan hupun kiinnitettyä siihen oikein. Työntekijä Ipanaisella näytti miten se kiinnitetään ja hommahan oli niin helppo ja yksinkertainen, kun joku se minulle näytti. Mikäli siis harkitset kantovälineen hankkimista, niin suosittelen menemään Ipanaiselle, missä sinua neuvotaan kädestä pitäen, jos muuten et osaa. Ipanaisen jälkeen suuntasimme Silvopleehen syömään ja ouh mään, miten tolkuttoman hyvää kasvisruokaa. Itse suosin hyvin kasvispitoista ruokaa, mutta lähes joka ateria meillä sisältää myös lihaa, mutta nyt tuli kyllä inspis kokeilla enemmän erilaisia kasvisruokia. Silvopleessä pääsin myös Jenni Levävaaran oppiin, että paljonko sitä ruokaa siihen lautaselle lapataan. Jotenkin ajatuksissani otin jokaista samaa ruokalajia kuin Jennikin ja melko lailla yhtä paljon, kunnes puolessa välissä tajusin, että me ei taideta syödä ihan saman verran Jennin kanssa. Jenni ammattiurheilijana syö about viis kertaa yhtä paljon kuin minä. joten otin lautaselleni aikamoisen läjän ruokaa. Seuraavalla ruokailulla onneksi tajusin, että en syö yhtä paljoa kuin Jenni. Paitsi suklaan syömis-skabassa uskon peseväni kenet tahansa!Silvopleeltä löytyi myös ihan superherkullisia vegaanisia jälkkäreitä! Minttusuklaaraakakakku toimi vähän liiankin hyvin, nimittäin olisin voinut syödä niitä vaikka kymmenen lisää!Kasvisruokalounaan jälkeen vatsat pullottaen (ei uusien raskausuutisten vaan ruoan takia) siirryimme Långvikiin. Olimme Domin kanssa Långvikissä viime kesänä kahdestaan ja tuolloin jo fiilistelimme hotellia. Oli siis melko selkeää, että missä olisi ihanaa viettää tämä tapaaminen. Suuri kiitos Långvikille, että majoititte meidän koko jengin teidän superihanaan hotelliin. Hotellihuoneessa meitä odotti hedelmät ja suklaat. Suklaa katosi melko nopeasti, mutta itse en ainakaan myönnä syöneeni puolia levystä! Pienten herkuttelujen jälkeen Dom otti muutamia kuvia äideistä vauvoineen ja me muut hengailimme ja valmistauduimme illalliselle. Valmistautuminen illalliselle äiti-porukassa ei tarkota itsensä meikkaamista ja vaatteiden valitsemista, vaan lähinnä lasten pukemista, vaipan vaihtoa, vauvojen syöttämistä ja vauvan tavaroiden pakkaamista. Meidän porukan yksinhuoltaja tuntui handlaavan tilanteen melko hienosti, nimittäin kaiken hässäkän keskellä hän ehti vielä sipaisemaan huulipunatkin huuleen, respect!Edellisessä kirjoituksessani koskien viime reissuamme Långvikissä kirjoitin hotellin aivan mielettömän ihanasta henkilökunnasta. “Pakko vielä erikseen hehkuttaa hotellin henkilökuntaa. Minulla ei ole minkään hotellin henkilökunnasta sanakaan negatiivista sanottavaa, vaan kokemukseni henkilökunnasta hotelleissa on aina ollut positiivinen. Siitä huolimatta tämän hotellin henkilökunta oli jotain poikkeuksellisen ystävällistä. Kaikki hymyilivät aina ja olivat niin sydämellisiä.” Tämän saman tekstin voin allekirjoittaa edelleenkin. <3 Suuri kiitos Långvikille<3 Tällä kertaa seurueemme ei ollut yhtä hiljainen kuin viime kerralla ollessamme Domin kanssa kahdestaan. Nyt mukana oli viisi vauvaa ja esimerkiksi illallistaessamme kaikki muut paitsi Lauran Iivo olivat hereillä ja melko väsyneinä koko porukka (niinkuin seuraavasta kuvastakin näkyy, niin viiden vauvan kanssa ravintolassa ei aina illallisteta istualteen…). Väsynyt vauva harvoin on parhaimmillaan. Pahoitellessamme pientä meteliä oli henkilökunta todella ihanaa ja ymmärtäväistä ja työntekijä totesi vain, että muistaa itsekin hyvin vielä nämä ajat. Toivatpa he keittiöltä vielä pienimmille ihanat yllätyksetkin, nimittäin bataattisosetta. Sose maistui erittäin hyvin pikkuporukalle. Eliana ei kuitenkaan vielä päässyt täysimetyksen takia tästä herkusta osalliseksi.Illallisen jälkeen suuntasimme takaisin hotellihuoneelle. Osa porukasta kävi vielä nauttimassa ihanasta kylpylä-alueesta, mutta suurinosa meistä jäi sviittiin. Suunnitelmana oli täyttää poreamme ja viettää yhdessä iltaa siellä lasten nukkuessa (Långvikissä jokaiselle lapselle oli mahdollista saada myös oma matkasänky), mutta niinkuin arvelimme, niin iltahan ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Sviitin sängyssä makasi vuorotellen joku äiti nukuttamassa vauvaansa ja omissa sängyissään nukkuvat vauvat havahtuivat hekin välillä hereille ja tarvitsivat äitejä turvakseen. Onneksi äitiporukassa tämäkään ei haitannut, nimittäin jokainen meistä oli samoilla fiiliksillä reissussa, kaikkea ei voi suunnitella ja ennakoida. Tai voi, mutta homma saattaa kääntyä täysin päälaelleen. Ei paljoa haitannut, vaikka poreammesuunnitelmat vaihtuivatkin perusjutteluun ja vuorotellen vauvojen rauhoitteluun. Joka tapauksessa meillä oli ihana ilta yhdessä<3Aamulla heräsimme ihanaan auringon paisteeseen. Totesin Iidalle ääneen, miten ihanaa on, että on aamu. Yöstä selvittiin ja uusi päivä alkoi, vaikkakin vähäiset unet nukuttuna. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka unet jäivät normaalia vähemmälle, niin sekään ei haitannut, kun takana oli niin ihanat päivät hyvässä seurassa. Vasta kotona illalla alkoi iskeä todellinen jäätävä väsymys, mutta onneksi kotona Dom toi mulle iltapalaksi sänkyyn suklaata ja jädeä, niin piristyihän sitä väkisinkin 😉

Kiitos vielä te kaikki ihanat naiset @ninnupinnu @jennilevavaara @iidanmatkassa @meidansuuriseikkailu <3  Kannattaa muuten ehdottomasti käydä myös tsekkaamassa näiden huikeiden mimmien IG-tilit!  Suuret kiitokset vielä kaikille yhteistyökumppaneille <3

Iidanmatkassa blogiin tulossa lähiaikoina myös postausta meidän tapaamisesta, joten käykää ihmeessä lukemassa, pus!

Ps. Myös Dom oli messissä kuvaajan roolissa (kaikki kuvat ovat siis Domin käsialaa) ja torstai-iltana saimme myös Jennin miehen seuraamme. Miehet pärjäsivät hyvin meidän mimmijengin kanssa ja olihan vauvoista 4/5 myös jätkiä. Vauvoista siis meidän Eliana oli ainoa neiti 🙂

LUE MYÖS

VAUVAMME SAI UUDEN NIMEN | MITEN VAIHTAA VAUVAN NIMI

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM