Eilen kirjoitin postauksen siitä, miten meidän nuorimman yöunirytmi on mennyt vähän sekaisin ja hyvät yöunet ovat pelkkä muisto vain. Tällä hetkellä hyvä yö on, jos pikkuneiti nukkuu edes tunnin putkeen ja vielä parempaa on, jos kaikki muut lapset sattuvat nukkumaan sen saman tunnin ilman heräämisiä. Elianan jatkuvien heräilyjen lisäksi meillä asuu yksi unissa kävelijä sekä yksi, jonka mielikuvitus on alkanut kehittyä ja hän herää välillä pahoihin uniin. Perus lapsiperheen yö, sanoisi varmasti monikin. Kokonaiset yöunet ovat vain kultainen muisto menneisyydessä! 

Monet vanhemmat ovat valvoneet vuosia, itsekin Amelien kanssa valvoin enemmän ja vähemmän ensimmäiset kolme vuotta, mutta nyt huonoja yöunia on takana vasta muutaman viikon ajan ja niiden vaikutukset näkyvät jo nyt. Estella ja Eliana alkoivat nukkumaan 8 viikon iässä 12h yöunia ilman heräämisiä. Estella on siitä asti nukkunut yönsä hyvin, paitsi sairastaessaan tai nähdessään pahaa unta. Eliana nukkui sen ensimmäiset 9-10 kuukautta myös täydet yöt, kunnes sitten itse menin sössimään koko homman (voit lukea edellisestä postauksesta). On siis ollut täysin oikeutettua sanoa meille, että olemme päässeet vauva-arjessa melko helpolla ja syystäkin elämä on tuntunut aika leppoisalta. Hyvät yöunet, kun vaikuttavat elämänlaatuun aivan suunnattoman paljon. Siksi vauvan rytmiin ja hyviin yöuniin kannattaa satsata! 

Nyt takana on siis muutaman viikon valvominen ja valvominen näkyy todella monessa asiassa.

  1. Ravitsemus

Olen aina halunnut syödä tervellisesti. Herkuttelut eivät minua haittaa, kunhan pohja on kunnossa. Viisi kunnollista ja ravitsevaa ateriaa päivässä säännöllisesti. Yöunien laadun heikettyä huomasin useammin ja useammin skippaavani ruokailun. Tein lapsille ruoan ja istuin heidän seurakseen, mutta itse en syönyt, koska jo ruokaa valmistaessa olin syönyt suklaata. Tästä tuli kierre, mikä nappasi mukaansa negatiiviseen kierteeseen. Huonosti nukuttu yö … huonoa ruokaa… kaikki varmasti arvaa, että väsymys oli taattu!

2. Huono olo

Huonot yöunet jo itsessään vaikuttavat olotilaan huonontavasti, mutta huono ravitsemus lisäsi huonon olon tunnetta ainakin puolella. Olo oli todella heikko ja väsynyt. Jossain vaiheessa puhuimme Domin kanssa, että jos kierre jatkuu liian pitkään, niin ei kohta ole enää energiaa hypätä siitä pois. Ei tarvinnut edes haaveilla päivätreenistä, hyvä että energiaa riitti ihan perusjuttuihin. Yhtenä päivänä itkin väsymystä isälleni ja siinä asioita puidessa totesin itsekin, että kaikki on oikeastaan todella hyvin. Oma oloni oli vain huono ja olin tehnyt ihan itse tietoisia valintoja, että oma olo oli huono. On asioita mihin ei voi vaikuttaa ja on asioita mihin voin vaikuttaa. Tällä hetkellä yöunet ovat, mitä ovat, mutta kaikkeen muuhun voin itse vaikuttaa. Tein päivä kerrallaan parempia valintoja ja olotila parani heti. Edelleen syön aivan liikaa sokeria, mutta syön myös ravitsevaa ruokaa säännöllisesti vuorokaudessa. Voin paremmin, ja se aloitti positiivisen kierteen…

3. Työjutut ja treenit

Kun nukuin huonosti ja söin huonosti, niin treenistä ei tarvinnut edes haaveilla. Kun ei treenannut, niin mielihyvähormoonien erittyminen myös puolestaan vähentyi, mikä jälleen johti negatiiviseen kierteeseen. Työjutut yritin hoitaa kunnialla, mutta välillä tuntui, että niitäkin oli aivan liikaa ja en saa mitään tehtyä. Asioiden aloittaminen otti aikaa ja moni pienikin juttu tuntui suurelta. Kaiken minkä pystyin niin karsin. Mm. blogikirjoituksia on yksi tai kaksi viime kuussa, kun normaalisti kirjoitin useamman kerran viikossa. Nyt kirjoitan jo toista postausta tälle viikolla ja ollaan vasta tiistaissa, voisin siis sanoa, että oli hyvä siirto alkaa syömään paremmin ja tekemään enemmän päivittäistä hyötyliikuntaa!

4. Parisuhde

Oma jaksaminen heijastuu heti parisuhteeseen. Kun on ihan väsynyt, niin pakollistenkin asioiden tekeminen ottaa voimille, niin ei siinä aina jaksa enää arjen keskellä keskittyä ja satsata parisuhteeseen. Illat menivät leffoja katsellessa ja useampi päivä sujahti ohitse ilman, että olimme kunnolla istuneet alas ja edes kysyneet mitä toisillemme kuuluu. Sitä, mitä parisuhteessa kylvää, niin sitä myös niittää. Niinhän se yksinkertaisesti vaan on. Onneksi, meillä on loppuelämä aikaa taas olla paremmat puolisot toisillemme.

5. Kärsivällisyys

Huonosti nukuttu yö aiheuttaa itselleni usein migreeniä ja päänsärkyä. Pienikin päänsärky laskee kärsivällisyystasoni hyvin alas, mitä tulee huutamiseen ja korkeisiin ääniin. Kolmen kimakkaäänisen tyttölapsen äitinä voin kertoa, että desipelit ovat perheessämme välillä korkeammalla kuin villeimmissäkään festareilla. Se on itselleni yksi pahin paikka, missä kärsivällisyyttäni testataan, kun olen muistuttanut jo useamman kymmenen kertaa sisä-äänestä. Yöunien laatu todellakin vaikuttaa omaan kärsivällisyyteni niin tässä kuin muissakin asioissa.

6. Perhe

Kaikki jo edellä mainitut asiat vaikuttavat tietenkin perheeseemme. Minun ja Domin välinen parisuhde vaikuttaa myös lapsiimme, meidän jaksaminen heijastuu heidän hyvinvointiinsa, meidän kärsivällisyytemme heijastuu heidän lapsuuteensa, niin se vaan menee. On siis sanomattakin selvää, että koko perheen kannalta ja myös lapsiemme kannalta on parempi, että me vanhemmat nukkuisimme myös hyvin. Niin ei kuitenkaan aina pysty tekemään, vaikka haluaisi ja siksi onkin tärkeää miettiä, mihin asioihin pystyy itse vaikuttamaan. Miten me voimme pitää huolta jaksamisestamme juuri nyt. Siitä kirjoitan huomenna blogipostauksen, mitä muutoksia me olemme tehneet elämäämme juuri nyt, että jaksaisimme mahdollisimman hyvin huonoista öistä huolimatta…

Mutta pakko vielä sanoa, että kyllä kaikista unettomista öistä ja kärsivällisyyttä koettelevista jutuista huolimatta, perhe on paras. On ne omat lapset ja puoliso vaan niin suuri siunaus elämässä, että ei sitä kiitollisuutta voi ikinä sanoin selittää!

LUE MYÖS

MITÄ TAPAHTUI HYVILLE YÖUNILLE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Meillä alkaa vauvavuosi pian olemaan taputeltu ja pakko kyllä sanoa, että vuosi on ollut yksi elämäni parhaista. Perheemme täydentyi 10 kuukautta sitten pienellä Elianalla ja olemme kaikki hänestä aivan tavattoman kiitollisia. Nämä kuukaudet ovat olleet täynnä rakkautta, haleja ja kuolaisia pusuja, mutta viime viikot ovat olleet myös täynnä huonosti nukuttuja öitä.

Olen aiemmin täällä blogissa (lopussa linkki myös siihen postaukseen) sekä Instagramissa kertonut vauvan rytmittämisestä sekä siitä, miksi niin päädyimme tekemään. Lyhyesti sanottuna halusimme vastata vauvan tarpeisiin jo ennen kuin hänen tarvitsee itkeä niiden perään. Plussana rytmitykselle oli myös täydet yöunet jo muutaman viikon iässä, sillä vauva oppi siihen ettei hänen tarvinnut öisin itkeä ruokansa perään, vaan hänet herätetään kun on ruokailun aikaa. Kun me emme enää herättäneet häntä öisin 3h välein (jätimme yöherätykset pois 6 viikon iässä portaistetusti), niin hän ei itsekään herännyt, koska oli tottunut jo siihen, että hänet herätetään,kun ruoka-aika koittaa. Eliana nukkui 12 h putkeen 8 viikon iässä ja oli silti täysi-imetyksellä. Hän kasvoi hyvin, voi hyvin ja koko perhe nukuimme hyvin. Myös päiväunet nukuttiin erittäin hyvin ja säännöllisesti. Uskonkin, että tämä oli yksi suuri syy sille, miksi olen kokenut vauvavuoden todella helppona ja leppoisana. En ollut ensimmäiseen 9kk kokenut. että itse Elianan  vauva-aika olisi ollut yhtäkään sekuntia rankkaa. Sen ääneen sanominen joskus jopa hävetti, tiedostin itsekin, että olimme päässeet vauva-aikana todella helpolla ja perhettämme oltiin siunattu helpolla vauvalla ja vauvan rytmittäminen takasi myös sen, ettei vauvan tarvinnut itkeä edes ruokansa perään. Eliana ei ole juurikaan itkenyt, kunhan äiti pysyy lähellä. Jos häviän näköpiiristä, niin hän kyllä osaa myös itkeä ja lujaa. Ei siis tarvitse ajatella, että veisimme Elianaa hoitoon edes pariksi tunniksi.Hyviä yöunia kesti ensimmäiset 9,5 kk, kunnes neidille puhkesi kuukauden sijaan kuusi hammasta. En tiedä oliko hampaiden syytä, vai johtuiko jostain muusta, mutta pikkuisemme aloitti yövalvomiset. Hän heräsi keskellä yötä ja oli täysin pirteä, joskus hän myös itkeskeli, mutta harvoin. Tuli yö ja Eliana oli jälleen hereillä, olimme Domin kanssa aivan todella väsyneitä ,koska tätä oli edeltänyt toisen lapsemme sairastelu ja hänen kanssaan valvotut yöt. Sanoin Domille, että lämmin maito nukuttaisi vauvan ja pääsisimme sinä yönä helpommalla. Dom heitti ilmoille fakta, mikä piti paikkansa. Dom sanoi, että Eliana ei ole moneen kuukauteen juonut yömaitoa eikä hän kaipaakaan sitä, mutta jos nyt aloitan imettämään häntä öisin, niin tuleekohan siitä kierre. No, tulihan siitä. Sinä yönä imetin Elianan kaksi kertaa, seuraavana parina yönä myös kaksi kertaa ja ajattelin, että sehän on oikeastaan ihanaa herätä paristi yössä pikkuisen kanssa kahdestaan ja syöttää hänet. Paitsi että, niiden parin yön jälkeen hänelle kehittyi tapa syödä joka kerta havahtuessaan unesta. Tällä hetkellä hän siis syö n. 40 minuutin välein. Tätä on jatkunut nyt noin 3 -4 viikkoa ja pakko sanoa, että kyllähän tässä alkaa väsyttämään.

Eniten harmittaa se, että olen opettanut vauvallemme tavan, mistä joskus pitää opettaa pois. Lähtökohtaisesti pyrin lastenkasvattamisessa siihen, että en haluaisi opettaa heille tapoja, mistä pitää opetella pois (toki lapset kasvavat ja iän mukana moni asia muuttuu, enkä tällä nyt siis tarkoita sellaisia iän mukana tulevia asioita). Tarkoitan sitä, että en halua opettaa lapselle rauhoittumiskeinona yölle ruokaa, koska  joskus siitä pitää opetella pois ja pienelle lapselle tutusta asiasta pois opettelu tuntuu varmasti pelottavalle. Sama asia, jos opettaa vauvan aina nukahtamaan syliin ja yhtäkkiä vuoden iässä vauva opetetaankin nukahtamaan yksin omaan huoneeseen, tuntuu varmasti pelottavalta.

Nyt kuitenkin olen toiminut omia periaatteitani vastaan, opettanut vauvan syömään öisin, vain siksi, että sinä yhtenä yönä pääsin helpommalla. Kurjaa tässä on, että Eliana ei edes itse kaivannut maitoa, vaan minä tarjoamalla tarjosin sitä hänelle parempien yöunien toivossa. Faktahan on, että jossain vaiheessa tästä tavasta on myös opeteltava eroon ja se tuntuu pahalta, enkä oikein edes tiedä miten sen teemme.

Unikoulut ovat aika ehdoton nou nou. Yksi mahdollisuus toki on jatkaa tätä niin kauan, että lapsi itse lopettaa yösyömiset, mutta uskon koko perheemme kärsivän, jos äiti heräilee seuraavat pari vuotta 40 minuutin välein. Jotain siis on tehtävä, mutta en tiedä miten saisimme yöunet jälleen hyviksi, kaikki vinkit otetaan vastaan. Eliana siis edelleen nukahtaa iltalaulun jälkeen itse omaan sänkyyn ilman ongelmia, se ei siis ole ongelma. Ongelma on nimenomaan se, että hänen äitinsä opetti hänelle tavan syödä öisin ja nyt tämä sama äiti pohtii, miten päästä tästä tavasta eroon…

LUE MYÖS

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Reissusta jälleen terveisiä. Instagramissa pääsee vähän enemmän seurailemaan meidän reissutunnelmia. Ollaan siis juuri Domin kotikonnuilla Itävallan Alpeilla. Lämpöä ja aurinkoa on riittänyt, mikä nyt on aina ihana asia. Yksi miinus puoli kuitenkin tuossa ihanassa keltaisessa valomolluskassa on. Nimittäin se ryökäle käristää ihon niin kovin helposti, varsinkin täällä puolella eurooppaa.Aiemmassa postauksessa kerroinkin, miksi meillä ei haluta käyttää lapsilla aurinkorasvaa. Tietenkin vanhempina haluamme suojata meidän mielestämme parhaimmalla tavalla lastemme ihot ja me olemme kokeneet UV-vaatteet parhaiksi vaihtoehdoiksi. Uv-vaatteet suojaavat ihon täysin, eikä palamista tarvitse pelätä. Lapset saavat leikkiä rauhassa vedessä tai auringon paisteessa ilman aurinkorasvojen kanssa läträämistä. Meillä on reissussa ollut kaikilla lapsilla mukana Stonzin UV-asut. Pienimmäinen on keskipäivän päikkärit vaunuissaankin nukkunut UV-asu päällä, nimittäin varjossakin voi palaa!Emme kuitenkaan halua täysin piilottaa lastemme ihoa auringolta, mutta rajoitamme kyllä huolella sen ajan kuinka kauan auringon paisteessa voi olla ilman suojaavia vaatteita. Reissussa ollessamme pienimmäinen on suojattu auringolta kyllä hyvin huolella, mutta isommat tytöt ovat saaneet olla pieniä aikoja auringonpaisteessa myös biksut päällä. Aamuisin tytöt ovat saaneet ihan rauhassa hengailla mekot tai “kibinit” päällä, niinkuin Lina-Estella sanoo. Keskipäivällä ollaan muutama tunti, joko varjossa tai uv:t päällä. Iltapäivästä sitten taas saavat neidit ihan itse päättää asunsa rannalla. Näin on nyt menty koko meidän reissu ja yksikään porukasta ei ole palanut. Meidän perheeltä siis iso plussa UV- uikkareille!

Ainoa miinuspuoli uikkareissa on, että kastuessaan ne ovat kylmät. Se ei tietenkään uidessa haittaa, mutta jos perheen pienimmäisistä löytyy sellaisia kuin meillä yksi on, että juoksee veteen ja tulee heti takas rannalle, niin silloin UV-uikkarit todellakin tuntuvat viileältä. Me olemme siis päätyneet keskimmäisemme kohdalla siihen, että hän menee uintireissulleen (mikä kestää sen max 3min) bikinit päällä ja rannalla, missä suurimman osan ajasta aina viettää, on hän uv:t päällä. Pienimmäisen kohdalla olemme vain kastelleet hänen varpaitaan ja paristi hän on päivän päätteeksi hetken istunut järvessä läiskytellen vettä, joten UV-uikkarit eivät siinä hommassa pahemmin ole kastuneet.

Mikäli teidän perheen pieniltä puuttuu vielä uv-uikkarit, niin näitä Stonzin uv- asuja myydään seuraavissa paikoissa:

Ps. Ipanaiselta olivat myös aiemmassa postauksessamme nähdyt aurinkohatut sekä Izipizin aurinkolasit. Heiltä löytyy paljon myös muita hyviä tuotteita näin kesää ajatellen.

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Olemme tällä hetkellä koko perhe Itävallassa, nuorimmaisemme on vasta vauva, olemme suurimman osan päivästä ulkona, UV-indeksi näyttää kahdeksaa ja kukaan perheestämme ei käytä aurinkorasvaa. Miten siis suojaamme pienten herkät ihot palamiselta?En ole vielä ihan ymmärtänyt pointtia järjettömälle aurinkorasvojen kanssa läträämiselle. Ja varsinkin sille, että niitä käytetään ihan päinvastoin purkin ohjeita. Vai kuinka moni levittää rasvat aina tarpeeksi hyvissä ajoin ennen aurinkoon menemistä vai kuinka moni rasvailee itseään siinä suorassa auringon paisteessa? Suurimmassa osassa aurinkorasvoista lukee, että niitä ei tulisi käyttää pidentääkseen auringossaoloaikaa. Mihin niitä kuitenkin käytetään, no juurikin siihen, että auringossa voidaan olla koko päivä ilman, että iho palaa. Jopa syöpälääkärien mukaan korkeimpien suojakertoimien aurinkovoiteet antavat väärää kuvaa auringossa olon turvallisuudesta. Aurinkovoiteet estävät ihoa palamiselta, mutta eivät kuitenkaan ihosyövältä. Auringon säteily on iholle vaarallista, mutta vielä vaarallisempaa mielestäni on, jos todellisuus tässä asiassa hämärtyy ja pieniä lapsiakin pidetään suorassa auringon paisteessa, koska kuvitellaan sen olevan turvallista aurinkorasvan avulla. Aurinkovoiteita käytettäessä helposti luullaan, että ihomme kestää tunteja suorassa auringon paisteessa. Lapsi jolla on aurinkorasvaa saatetaan antaa leikkiä rauhassa rannalla bikinit päällä tunteja, koska luullaan hänen ihonsa “kestävän” sen. Todellisuus on toinen.Matkustamme paljon ja tälläkin hetkellä olemme maassa, missä UV-indeksi on kotimaatamme korkeampi. Siitä huolimatta emme Domin kanssa halua käyttää yhdelläkään lapsellamme aurinkorasvaa, koska tällöin todellisuudentaju siitä, paljonko iho kestää saattaa hämärtyä. Suojaamme kyllä tietenkin heidän ihonsa hyvin, mutta muilla tavoin. Tapaamme toimia ihmetelleen useasti. Monesti olemme kuulleet, että miksi emme vain rasvaa lapsia ja anna heidän leikkiä hiekalla ilman Uv-uikkareita. Juurikin siksi, että rasvat eivät pidennä auringossaoloaikaa ja siksi niitä ei tulisi käyttää siihen. Kun tuntuu ettei iho kestä enempää aurinkoa, niin se tulisi suojata muilla tavoin. Tietenkin aurinkorasvoille on oma paikkansa, jos et mitenkään muilla tavoin pysty välttämään aurinkoa tai suojaamaan ihoa, niin silloin aurinkorasvat ovat varmasti äärimmäisen hyvä juttu (silloinkin valitsisin fysikaalisen suojan). Toisilla on myös niin herkkä iho, ettei se kestä edes ulos menemistä ilman rasvaa. Näissä tapauksissa tietenkin aurinkorasvaa tulee käyttää eikä missään nimessä polttaa itseään. Meidän perheessä sattuu kaikilla olemaan melko hyvä väritys ihossa näin suomalaiseksi/puolisuomalaiseksi, joten se varmasti helpottaa meidän päätöstämme jättää aurinkorasvat käyttämättä. En siis missään nimessä sano, että aurinkorasvat ovat aina huono juttu, mutta haluan muistuttaa ettei niillä tulisi pidentää auringossaoloaikaa ja ensisijaisesti iho olisi hyvä suojata muilla tavoin.

Miten me sitten suojaamme lastemme ihon?

Meidän lapsilla on käytössä Uv-uimapuvut, mitkä suojaavat ihoa uv- säteilyltä (niistä tulossa vielä oma postaus).  Tämän lisäksi saimme Ipanaiselta reissuun mukaan ManyMonths(kuvissa) lasten aurinkohatut, mitkä suojaavat kasvojen lisäksi myös niskaa. Lippiksiä emme käytä juurikaan rannalla, koska tällöin niska on täydessä auringonpaisteessa. Näissä ManyMonths:n hatuissa saa kasvojen kohdalta lipan myös nostettua, kun pahin auringonpaiste alkaa olla taittunut. Aurinkolasit suojaavat lastemme silmiä ja ne kannattaa katsoa, että ovat oikeasti kunnolliset (mm. Ipanaiselta löytyy myös Izipizi- aurinkolaseja, mitkä ovat huiput). Yksi suurimmista tavoista suojata lasta auringolta on varjo. Itävallassa etsimme varjopaikan puun alta ja pystytämme lisäksi vielä itse aurinkovarjot suodattaamaan lisäksi säteitä. Varjossa syömme, leikimme ja lepäämme. Uimapaikatkin Itävallassa on useasti puoliksi varjoitettuja, mutta tietenkin luonnonvedet ovat useimmiten suorassa auringonpaisteessa.

Kyllä meilläkin välillä tytöt ovat pelkät bikinit päällä, mutta pyrimme pitämään sen ajan mahdollisimman pienenä. Kolme päivää olemme täällä olleet, joka päivä olemme olleet vain ulkona ja vielä ei kukaan ole muuttunut pinkiksi. Itse olen ollut vähän liikaa auringossa, mutta se on ollut ihan omaa tyhmyyttä. Huomenna pidetään koko porukka vuoristopäivä eikä edes mennä rannalle, niin saa kaikkien ihot levätä.

Olisi mielenkiintoista kuulla, että miten teillä suojataan lasten iho? Käytetäänkö teillä aurinkorasvaa?

Ps. nämä postauksen kuvat ovat otettu illalla hieman jälkeen seitsemän uv-indeksin ollessa jo hyvin alhainen.

 

Lue vielä Ipanaiselta hyvä lapsiperheen aurinko-opas! 

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
vaan ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vieressä käy,
vaan ihana enkeli vieressä käy.On pimeä korpi ja kivinen tie,
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Jo lapsikin helposti langeta vois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
vaan ihana enkeli kotihin vie.
Oi laps, ethän milloinkaan ottaa sä vois
sun kättäsi enkelin kädestä pois,sun kättäsi enkelin kädestä pois.”

Siitä on vain hetki, kun tämä nuori neito syntyi ja hänet ojennettiin syliini ensimmäisen kerran. Ensimmäisenä yönä hormoonihuuruissani pitelin tytärtäni sylissä yksinäni ja rukoilin hänen puolestaan. Siunasin jopa hänen tulevia kouluvuosiaan, mikä tuntui hieman jopa typerältä, sillä olihan siihen ikuisuus vielä aikaa, kun tuo silloin juuri syntynyt käärö menisi kouluun. Nyt seitsemän vuotta ja kolme päivää myöhemmin istuin kirkossa katsoen, kun tämä nuoreksi neidiksi kasvanut tyttö asteli kirkkoon kantaen ristiä ja johdattaen koko ihanan eskariryhmän sisälle.

Pienin askelin käveli Amelie Itävallan kansallispuku päällään pitkin kirkon käytäviä muiden eskariystäviensä kanssa. Taustalla soi “maan korvessa kulkevi lapsosen tie”. Pyyhin kyyneleen poskeltani, mutta samassa sekunnissa tuo haikeus unohtui hetkeksi ja muuttui pieneen huvittuneisuuteen, kun pieni Estellamme katseli monia muitakin äitejä ja kysyi Domilta, että miksi kaikille tuli yhtäkkiä paha mieli. Eihän se pahaa mieltä ollut, se oli onnen ja haikeuden kyyneliä samaan aikaan. Nyt on yksi elämänvaihe taputeltu ja uudet seikkailut kutsuvat. Lapset kasvavat ja kasvaessaan heidän tilansa kasvaa myös.

Vuoden vanhana Amelie itki perääni, jos yritin käydä edes vessassa yksin. Tänään minä katsoin ikkunasta ja pyyhin silmän nurkasta kyyneleen, kun Amelie lähti yksin hakemaan ystäväänsä. Niin nopeasti hän kuitenkin on kasvanut, vaikka hänen syntyessään luulin, että hän olisi ainakin ikuisuuden vauva. Olihan sitä silloin vaikeaa edes kuvitella, miten nopeasti se aika sitten meneekin. Nyt olen pian ensimmäistä kertaa koululaisen äiti. Ensimmäistä kertaa lähettämässä tytärtämme kouluun. Ensimmäistä kertaa olen käynyt myös vanhempainillassa ja ensimmäistä kertaa ottanut lapseni lukujärjestyksestä kuvan. Olen ensimmäistä kertaa lukenut luokkien nimilistaa läpi toivoen, että naapurin lapset pääsevät samalle luokalle. Ensimmäistä kertaa olen ylpeä kohta ekaluokkalaisen äiti. 

Ps. Nyt sinulla on mahdollisuus kuunnella Storytellin äänikirjoja maksutta 30 päivän ajan. Tätä mahdollisuutta ei kannata missata. Saat ilmaista kuunteluaikaa tämän linkin kautta. (Yhteistyö Storytellin kanssa)

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Yksi parhaista tavoista viettää päivää on olla yhdessä ulkoilemassa perheen kanssa. Tällä kertaa oli spessu ulkoilureissu, nimittäin mukana oli meidän lasten niin suomen kuin itävallankin isovanhemmat <3 Kuvat kertoo enemmän kuin tahat sanaa, joten antaa kuvien puhua puolestaan. Meillä oli ihan huikea reissu!

     

Kaupallinen yhteistyö Lekmer.fi kanssa

Päivät ovat pidentyneet, aurinko lämmittää jo hieman ja kevät alkaa pian olemaan täällä. Kyllä se niin vaan on, että jokaisen talven jälkeen kevät koittaa ja kesäkin saapuu, vaikka kovilla pakkasilla pelkkä ajatuskin lämmöstä tuntui niin kaukaiselta. Siinä vaan on jotain, kun hiekat lakaistaan kaduilta ja vihdoin saa pukea toppavaatteiden sijaan kevätpuvut! Ainakin meidän perheessä kevätvaatteiden esille ottaminen on yksi varma merkki siitä, että kesä ei ole enää kaukana.Tullessamme rukalta katselin tytöille kevätvaatteita Lekmeriltä ja löysin mielestäni aivan heidän näköisensä vaatteet heille. Tummat housut ettei lika näy niin helposti, mutta halusin niissä olevan myös hempeän vaaleanpunaisia yksityiskohtia. Elianan vaatteissa ei vielä ole niin väliä paljonko ne pitävät vettä tai kestävät kulutusta, koska pikkuneiti ei vielä vaatteillaan rymyä pitkin metsiä. Isompien tyttöjen vaatteissa taas käytännöllisyys on tärkein kriteeri. Niiden on pakko kestää kulutusta ja pesua. Varsinkin kun ulkovaatteiksi valitsee vaatteet, missä on vaaleanpunaisia yksityiskohtia, niin niitähän tulee pestyä monet kerrat tänä keväänä ja ensi syksynä. Otan aina tytöt mukaan valitsemaan heidän omia vaatteitaan. Näytän heille yleensä paria vaihtoehtoa ja kysyn kummasta he tykkäisivät enemmän, näin he ovat saaneet “itse” valita omat vaatteensa. Tietenkin minun valitsemistani vaihtoehdoista, koska muussa tapauksessa saattaisi keskimmäisemme valita kevättakin sijaan toppatakin tai vaikka uikkarit.

Lekmeriltä löytyy laaja valikoima erilaisia ulkovaatteita ja laajan valikoiman ansiosta löytyy sieltä myös hyvin eri hintaluokan tuotteita. Amelielle valitsimme Lindbergin Explorer takin, mikä sopi jo nimensäkin puolesta hyvin meidän pikkuseikkailijalle. Estellalle valitsimme Mini A Turen Adin- takin, ja se sopii mielestäni aivan ihanasti meidän pikkuilopillerille. Eliana puolestaan sai suloisen Mini A Turen Wai– takin ja voi, miten isolta tytöltä meidän pieni ihanuus näyttikään ensimmäistä kertaa takki päällä.

Kuinka paljon minulla on vielä raskauskiloja jäljellä ja miten palautuminen on sujunut?

Olen aiemmin kirjoittanut synnytyksestä palautumisesta ja raskauskiloista, siinä postauksessa oli mukana myös kuvia viisi viikkoa synnytyksen jälkeen. Nyt synnytyksestä on yli puolivuotta ja on aika hieman katsella, missä mennään nyt.Instagramissa olenkin useampaan kertaan jakanut ajatuksiani siitä, miten rennolla fiiliksellä olen pikkuhiljaa kiloja karistanut. Ei turhaa stressiä, eikä yhtäkään päivää kokonaan ilman suklaata. Joku saattaisi sanoa suklaan syömistäni huonoksi tavaksi, mutta itse koen sen ihan hyvänä juttuna, elämästä nauttimisena ;). Pyrin pitämään kiinni 20-80- ajattelusta. Syön siis 80 % terveellisesti ja mahdollisimman puhtaasti, kun taas 20 % voin syödä ihan mitä itse haluan. Minun kohdallani tuo 20% tarkoittaa isoa Snickersiä kerran päivässä. Ne päivät, kun en ole Snickersiä syönyt ovat todellakin yhden käden sormilla laskettavissa. Säännöllisestä suklaan syömisestä huolimatta paino on ollut pikkuhiljaa kokoajan laskussa. Tällä hetkellä kiloja on jäljellä vielä about kolme ja vaatekoko on tällä hetkellä M, joistain vaatteista päälle mahtuu jo S. Kolme raskautta ja kolme synnytystä kyllä saa mielestäni näkyäkin kropassani, enkä halua olla turhan armoton itselleni. Treenaan muutaman kerran viikossa kotona ja tällä hetkellä se tuntuu juuri hyvältä. Kotitreenien lisäksi käymme usein perheenä metsäretkillä tai muuten vain lenkkeilemässä, mutta nekin aktiviteetit on puhtaasti siitä lähtökohdasta, että se on hauskaa. En siis vedä rankkoja treenejä näkyvät vatsalihakset tavoitteena tai syö pelkkää maitorahkaa ja parsaa optimoidakseni lihasten kasvun, mutta pitääkseni rasvaprosentin alhaisena. Syön aamuisin kaurapuuroa ja päivisin normaalia ruokaa, välipalan jälkeen nautin joka päiväisen suklaa-annokseni hyvällä omalla tunnolla tietäen, että ei se elämä suklaaseen kaadu. Treenaan välillä yksin, välillä Domin tai lasten kanssa, jos treenaaminen ei juuri silloin napostele, niin saatanpa jättää treenin vetämättä, eikä siitäkään tule morkkista. Sen sijaan, että kiristelisin viimeisiä rasvamakkaroita kesää varten pois, niin olenkin hankkinut vaatteita mihin ne sujahtavat piiloon oikein hyvin. Esimerkiksi nämä korkeavyötäröiset farkut (täältä) ovat ihan mahtavan armolliset pienille vatsamakkaroille tai ylimääräiselle iholle. Aion siis jatkossakin hankkia armollisia vaatteita ja treenailla, kuin hyvältä tuntuu eikä väkisin. Ja, mitä Snickersiin tulee, niin me taidetaan kulkea käsi kädessä loppuelämä.Jos sä valitset myös mieluummin armolliset vaatteet kuin armottoman treenaamisen ja haluisit esim nää farkut myös itselles tai haluat teidän pienimmäiselle myös suloisen Addun college-puvun, niin mulla on sulle hyviä uutisia! Nimittäin nyt koodilla FITFUNFAMILY15 saat-15% alennuksen yli 50 euron tilauksiin Jankyardilta.

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

“Älä anna köyhälle kalaa vaan opeta hänet kalastamaan”  Ei varmasti olisi ensimmäinen kerta historiassa, kun uudet sukupolvet eivät enää osaisi asioita, mitä aiemmat sukupolvet osasivat. Pidetäänhän siis huolta siitä, että annetaan meidän tieto perintönä seuraaville sukupolville. Omat vanhempani ovat pitäneet huolen siitä, että he eivät ole jättämässä meitä perinnöttä. Enkä siis suinkaan puhu rahallisesta perinnöstä, vaan päinvastoin. Rahallinen perintö voi haihtua kuin tuhka tuuleen yhdessä päivässä rahan arvon romahtaessa, kallis taulukokoelma voidaan varastaa sinulta yhdessä yössä ja kauniista asunnostakin voi löytyä hometta eikä sekään enää ole arvokasta omaisuutta. On kuitenkin olemassa perintöä, mitä ei voida varastaa tai minkä arvo ei romahda. Niinkuin vanha sananlaskukin sanoo :”älä anna köyhälle kalaa, vaan opeta hänet kalastamaan.” Kaikki voivat ostaa rahalla kalaa, mutta ne jotka osaavat kalastaa, saavat sitä ilman rahaakin. Kukaan meistä ei tiedä huomisesta. Vaikka nyt toimeentulo olisi taattu, niin tilanne ei ehkä ole sama lapsillamme sadan vuoden päästä. Olen todella kiitollinen vanhemmilleni siitä, että he ovat vieneet minua metsään ja luontoon. Olen oppinut sytyttämään tulen, kalastamaan ja perkaamaan kalan. Olen rymynnyt metsässä, kerännyt sieniä ja marjoja, olen jopa käynyt pissalla metsän siimeksessä. Olen hoitanut kesän lampaita, mistä syksyllä tehtiin lihaa. Vanhempani ovat opettaneet minua arvostamaan luontoa ja elämää. He ovat pitäneet huolta etten koskaan vieraannu luonnosta, vaan tiedän mistä liha tulee ja näin myös olen oppinut miten ruokaa kuuluu kunnioittaa. Nyt minulla itselläni on omia lapsia ja haluan ehdottomasti vaalia tätä perinnettä ja oppia itse vielä niin paljon lisää.

Isäni on oikea luonnonsupersankari, jep olen ylpeä isästäni! 🙂 Hän on kulkenut metsissä koko ikänsä ja tietää lähes kaikesta kaiken (ainakin minun mielestäni). Olipa kyse sitten sienistä, marjoista tai kaloista, niin hän erottaa ne kaikki toisistaan ja tietää, mitkä ovat syötäviä ja miten ne kuuluu valmistaa ruoaksi.  Ollessamme Rukalla isäni  sytytti nuotion muutamassa sekunissa lumen päälle ja tällöin totesin Domille, että meillä on vielä niin paljon opittavaa. Vaikka vanhempani ovatkin opettaneet minulle paljon, niin tuntuu, että tiedän vain niin pienen murto-osan siitä mitä he tietävät. Eihän näitä juttuja opi silmänräpäyksessä, vaan yhteisistä kokemuksista. Siksi pidänkin äärimmäisen tärkeänä niitä hetkiä, kun olemme koko perhe yhdessä. Ne hetket ovat paitsi ihan mahtavia juttuja yhdessä, mutta myös opettavaisia. Niissä hetkissä jaetaan perintöä, mitä ei rahalla saa.Pyrimme käymään lasten kanssa säännöllisesti metsässä ja usein sinne lähtee meidän lisäksemme myös sisarukseni perheineen sekä vanhempani. Metsäretket yhdessä perheen kanssa ovat ehdottomasti meidän lemppareimpia juttuja. Uskallan väittää, että yhdellä metsäretkellä meidän lapset oppivat paljon enemmän, mitä muutamalla biologian tunnilla. Luonnossa he oppivat tunnistamaan kasveja ja marjoja, he tietävät miten sytyttää tulen tai miten rakentaa laavun. He oppivat miten kalastaa ja miten perata kalat. He oppivat, että jauheliha tulee eläimestä ja tästä syystä ruokaa tulee kunniottaa eikä sitä kuulu heittää roskiin. On meidän käsisämme tuleeko seuraavasta sukupolvesta tämä paljon puhuttu “pullamössösukupolvi”, joka ei tiedä muista kuin tietokone peleistä ja heidän selviytymistaitonsa ovat pyöreä nolla. Me voimme vaikuttaa siihen osaavatko seuraavat sukupolvet liikkua luonnossa, tehdä ruokaa luonnossa ja selviytyä luonnossa. Mitä lähempänä luontoa he kasvavat sitä enemmän he luontoa ja ruokaa kunnioittavat. Seuraavat sukupolvet todellakin ansaitsevat tietää kuinka hieno maa heillä on missä asua. He ansaitsevat saada tietoonsa ne arvokkaat tiedot, mitkä aiemmat sukupolvet ovat saaneet. Oma isäni on kulkenut metsissä monet kymmenet vuodet ja hän on hankkinut tietoonsa paljon arvokasta tietoa ja nyt hän jakaa sitä tietoa meille. Me saamme kaiken tiedon häneltä ilmaiseksi. Meidän ei tarvitse ensin syödä kymmeniä eri sienilajeja ja maata sairaalassa myrkytyksen takia, koska emme tienneet mitkä sienet ovat syötäviä. Meidän on mahdollisuus sienestää isäni kanssa ja saada ilmaiseksi häneltä tietoa, mitä sieniä voimme syödä ja miten ne valmistetaan. Ja luota muhun, kirjasta opittu tieto on täysin eri asia kuin käytäntöön pantu tieto. Älä siis missaa niitä hetkiä, kun voit lähteä vanhempiesi kanssa metsään. Lähde vanhempiesi kanssa metsäretkille niin kauan kuin voit, vie omat lapsesi luontoon niin usein kuin pystyt. Arvosta sitä duunia, mitä aiemmat sukupolvet on meidän puolesta tehnyt ja anna se perintönä eteenpäin. 

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

“Kuinka paljon teillä vauva saa katsoa ruutua päivässä?”

Heti aluksi haluan sanoa, että vastaan meille esitettyyn kysymykseen, niinkuin me toimimme. En sano, että meidän perheen tapa toimia on ainoa oikea. Uskon, että me vanhemmat kasvatamme lapsiamme parhaimmalla mahdollisella tavalla, minkä sillä hetkeksi koemme oikeaksi. Ruutuaika on yksi niistä asioista, mistä helposti syyllistetään ja syyllistytään. Tarkoitukseni ei siis ole syyllistää ketään tai kertoa, että meidän tapa toimia on ainoa oikea. Me toimimme näin, koska koemme sen oikeaksi ja tällä hetkellä voimavaramme siihen myös riittävät. Elämä kuitenkin muuttuu, elämäntilanteet muuttuvat ja voimavarat muuttuvat. Esimerkiksi loppuraskaudestani lastemme ruutuaika oli huomattavasti enemmän, mitä normaalisti. Kysyin Ig:ssä, että mistä toivoisitte mun kirjoittavan ja nappasin ensimmäisen toiveaiheen. Ensimmäinen kysymys oli ruutuajasta meidän nuorimmaisemme kohdalla. Eliana on nyt 6 kuukautta ja hänen kohdallaan ruutuaikaa ei ole ollenkaan. Pyrimme olemaan hyvin varovaisia myös sen suhteen ettei hän katsoisi edes vahingossa ruutua. Jos tytöt katsovat ohjelmaa, niin Eliana ei ole samassa huoneessa. Ravintolassa valitsemme paikan, missä ei Elianan ole mahdollista katsoa ruutua ja kotona pyrimme käyttämään pääsääntöisesti puhelinta niin ettei Eliana näkisi ruutua.

Meillä on muutenkin melko tarkat säännöt isompienkin tyttöjen kohdalla, koska ruutua katsellaan ja ruokapöytä tai lyhyet ajomatkat (alle 2h) eivät ole niitä paikkoja. Tottakai meillä lapset katselevat välillä lastenohjelmia ja esimerkiksi ollessani mahataudissa (Dom oli lapissa) tytöt katsoivat valehtelematta lähes koko päivän ruutua, koska silloin mentiin sieltä mistä aita oli matalimmillaan ja tarkoituksena oli vain selvitä. Pääsääntöisesti kuitenkin pyrimme rajoittamaan ohjelmien katselun vain maximissaan pariin kertaan viikossa ja Amelie tietenkin saa käyttää ruutua enemmän (joka päivä n.15 minuuttia) , koska on jo vanhempi ja pelaa mm. ekapeliä sillä. Emme kuitenkaan koe, että pari vuotiaan tulisi osata käyttää Ipadia ja mitä vauvaan tulee, niin hänelle siitä ei ole mielestämme muuta kuin haittaa.vauvan ruutuaikaTiesitkö, että pienen 1-4 vuotiaan lapsen aivot ovat herkässä kehitysvaiheessa, puhumattakaan alta 1- vuotiaasta. Jos lapsi viettää pienenä runsaasti aikaa tablettien, puhelimien ja muiden ruutujen parissa on mahdollista, että aivot kehittyvät keskittymisen kannalta haitalliseen suuntaan. Vaikka ongelmia ei pikkulapsiaikana ilmenisikään, niin niitä voi tulla myöhemmin. En väitä, että päivittäinenkään esim. pikkukakkosen katselu aiheuttaa mitään haittaa, mutta en näe sitä myöskään kehityksen kannalta tärkeänä asiana. Tästä syystä siis mieluummin rajoitamme ruutuaikaa hieman rajummin.  Meillä remutaan metsässä, kiipeillään puissa, roikutaan renkaissa, rakennetaan robotteja ja lähes päivittäin valitetaan myös tylsyyttä. Emme kuitenkaan usko tylsyyden olevan huono juttu, vaan elämään kuuluva asia, mitä ei tarvitse välttää. vauvan ruutuaikaPelit antavat lapsille välitöntä positiivista palautetta. Uskon, että tästä syystä lapset helposti jämähtävät katselemaan tai pelailemaan pitkäksikin aikaa, jos aikaa ei rajoiteta. Lapsi elää hetkessä eikä osaa miettiä pidemmälle. Lapsesta esimerkiksi ulos lähteminen voi tuntua vaivalloiselta ja tylsältä, jos vaihtoehtona on leffan katsominen. Tästä syystä meillä on ruutuaika rajoitettu tiettyyn aikaan, jolloin lapsille ei tule edes kiusausta kysellä ruutua muuna aikana. Se on spessua, jos me Domin kanssa ehdotetaan muuna aikana, että halauvatko katsoa ohjelmaa tai pelata. vauvan ruutuaikaPienimmäisellämme ei ruutuaikaa ole edes kerran viikossa. Domin kanssa haluamme pitää Elianan niin kauan pois ruudun äärestä, kunnes hän itse osaa sitä pyytää. Eli aikaisintaan n. 1- vuotiaana Eliana voi ensimmäistä kertaa katsoa ohjelmaa ja aluksi tietenkin vain pieniä hetkiä esim. 10 minuuttia. Pikkuhiljaa ruutuaikaa nostetaan lapsen kasvaessa, mutta meidän mielestämme vauvan paikka ei ole telkkarin edessä eikä vauva jää mistään paitsi, vaikka ei saakaan katsoa ystävien kylää tai pikkukakkosta siskojensa kanssa.

Tulipas tekstistä pitkä, mutta siis vastauksena vauvamme ruutuaikaan, niin hänellä on sitä 0 minuuttia viikossa 🙂 Olisi kiva kuulla muidenkin ajatuksia ruutuajasta?

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM