Tehokas pakaratreeni

Meiltä on toivottu tehokasta pakaratreeniä, mikä olisi helppo tehdä. Siitä voiko tehokas pakaratreeni ja helppo pakaratreeni kuulua samaan lauseeseen voidaan olla montaa mieltä, mutta tässä olisi pakaratreeni helpoilla (eli yksinkertaisilla), mutta sitäkin polttavammilla liikkeillä. Liikkeet ovat tarkoitettu tehdä nilkkapainojen kanssa, mutta voit tehdä ne myös ilman painoja. Omat nilkkapainoni on saatu Kuntokaupalta ja sinulla on nyt mahdollisuus saada samanlaiset. Nimittäin meidän Instagramissa laitamme arvonnan käyntiin vielä tämän päivän aikana ja voit voittaa sieltä itsellesi treenikalenterin sekä nilkkapainot. Jos et siis vielä seuraa meitä, niin nyt kannattaa laittaa _fitfunfamily_ seurantaan.  Jos arpaonni ei suosi, niin laita ihmeessä joulupukille kirjettä 😉

Tehokas pakaratreeni

tehokas pakaratreeniHiissauskyykky 3 X 10

Tämä liike on ehdottomasti yksi lemppareistani, kiitos IdaJeminalle liikevinkistä, minkä aikoinaan blogissasi jaoit. Asetu leveään kyykkyasentoon, jonka jälkeen menet hitaasti kyykkyyn. Tee kyykyn ala-asennossa kolme pientä kyykkyliikettä, minkä jälkeen nouse kokonaan ylös. Toista kymmenen kertaa.

tehokas pakaratreeniKyykky sivupotkulla 3 x 12

Kyseessä on siis kyykky sivupotkulla. Kyykkää niin alas kuin mahdollista ja nouse ylös, muistathan pitää polvet ja varpaat samassa suunnassa sekä keskivartalon tiukkana. Purista pakaroilla kunnolla, ettei liike mene etureisille. Ylä-asennossa potkaise jalka suorana ulos sivulle (ensimmäiset 6x oikea jalka ja seuraavat 10x vasen jalka). Pahoittelut, että kuva sivupotkusta puuttuu (olin onnistunut treenaamaan koiran kakkan päällä ja sivupotku kuvassa kakkaa löytyi vähän jokapuolelta.)

tehokas paratreeniPakaraojennus suoralla jalalla ristiin 3 x 10 per jalka

Nosta jalka alhaalta ylös ja laske tukijalan ulko- ja sisäpuolelle vuorotellen. Muistathan pitää jalan suorana koko treenin ajan.

Takapotku 3 x 10 per jalka

Nosta jalkaa kohti kattoa joko suorana tai koukussa. Muistathan taas keskittyä, että liike tuntuu pakarassa. Laske jalka hallitusti alas jarruttaen.

 

 

Kyllä! Omassa elämässäni on tullut tehtyä asioita, joista en ole ylpeä. On tullut tehtyä vääriä valintoja ja olen omalla toimillani luultavasti myös loukannut muita, joten kyllä, kadun joitakin tekemiäni asioita. Jos nyt voisin valita, tekisin varmasti muutamia asioita toisin. Elämässäni on yksi ajanjakso, johon mahtui useampi tyhmä valinta ja muuttaisinkin sinä vuonna tehneistä valinnoistani todella monta. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta kaikesta voi oppia. En siis pidä katumista ollenkaan huonona asiana, päinvastoin se on merkki siitä, että tiedostaa vajavaisuutensa ja virheensä.Katumus herättää ihmisissä hyvin ristiriitaisia fiiliksiä. Moni sanoo, ettei ihminen olisi sellainen kuin hän on ilman tekemiään virheitään. Onhan se totta, monet virheemme opettavat meille myös paljon, jos ei muuta niin ainakin armollisuutta muita ihmisiä kohtaan. Mutta johtopäätökset siitä, ettei mitään tarvitse tai kuulu katua ovat mielestäni aivan tuulesta temmattuja. Itse ajattelen katumuksen osoittavan myös sitä, että tekemistään virheistään on oppinut ja tiedostaa ne virheiksi. Jos joku pyytäisi minulta anteeksi ja toteaisi samaan hengen vetoon, ettei itseasiassa kadu tekoaan, niin kyllä se ottaisi pohjan pois anteeksipyynnöltä. Katuminen on siis mielestäni todella tärkeä asia elämässä ja toivon, että tulen jatkossakin tehtyäni virheitä, katumaan niitä sekä oppimaan niistä. En tarkoita sitä, että syyttelisin itseäni jatkuvasti tehdyistä virheistäni, en tietenkään. Jatkuva itsensä soimaaminen, kun ei muuta tehtyä tekemättömäksi tai päinvastoin, mutta joskus joitakin asioita voi korjata tai vähintään tehdä eritavalla seuraavalla kerralla.  Se, että katuu tekojaan ei tarkoita, etteikö voisi itselleen antaa tehtyjään virheitä anteeksi. En pysty muuttamaan menneisyyttä, mutta pystyn vaikuttamaan tulevaisuuteen. Olen tehnyt virheitä, kadun niitä, mutta olen antanut itselleni tekemäni virheet anteeksi ja haluan pyrkiä toimimaan toisin tulevaisuudessa.

Tänään tuli hieman syvällisempiä pohdintoja, kun yksin makoilee uudesti sisustetussa makuuhuoneessa ja miettii maailman menoa. Makuuhuoneemme on saanut uutta ilmettä, niinkuin jo aiemmassa postauksessa sekä instagramissa olette ehkä huomanneet. Ostimme useita tuotteita Vekenkalusteelta ja olimme niihin erittäin tyytyväisiä. Tämän jälkeen teimme myös yhteistyötä heidän kanssa ja mm. tämä Delta-senkin  saimme heiltä. Vekenkalusteen tuotteet ovat mielestäni erittäin kauniita, sekä ihan mielettömän hyviä hintalaatu- suhteeltaan. Heiltä löytyy niin huonekaluja, sisustusjuttuja kuin valaisimia ja puutarhakalusteitakin.

Miten saada vauva nukkumaan ?

Runsas viisi vuotta sitten googlasin ensimmäisen kerran ” miten saada vauva nukkumaan “, silloin minulla oli jo muutama kuukausi takana valvomista, mikä jatkui kolmisen vuotta. Uskon, että monessa perheessä vältyttäisiin vauvavuoden unettomuudelta, jos vanhemmilla olisi enemmän tietoa. Monessa perheessä vauva pitää hereillä yöllä parin tunnin välein ja, kun sitä on jatkunut kuukaudesta toiseen aletaan pikku hiljaa etsiä apua. Usein ihmiset alkavat hakemaan siinä vaiheessa tietoa, kun on jo itse todella väsynyt tai niin ainakin itse toimin ensimmäisen lapsen kohdalla. Väsyneenä on todella rankkaa aloittaa uusia rutiineja. Voin kertoa kokemuksesta, ettei vuoden valvoneena enää jaksa aloittaa unikoulua, sitä menee sieltä missä aita on matalimmillaan juuri sillä hetkellä. Oletko sinä googlannut ” miten saada vauva nukkumaan “?

Meillä on kaksi tyttöä ja kaksi täysin erilaista nukkujaa. Amelie nukkui ensimmäisen yönsä putkeen ollessaan kolme vuotias (pakko lisätä, että isovanhempiensa luona hän oli muistaakseni nukkunut pari kertaa yön ilman heräämisiä aiemminkin). Estellan ensimmäinen yö ilman heräämisiä tapahtui hänen ollessaan kaksi kuukautta.  Enkä usko sen olevan pelkästä sattumasta kiinni. Estellan kohdalla teimme tietoisesti asioita eritavalla, mitä Amelien kanssa olin tehnyt. Estellan kohdalla katsoimme asioita perhelähtöisesti emmekä pelkästään lapsilähtöisesti. Miettiessämme kuinka toimimme pikkukakkosen kanssa halusimme koko perheen voivan hyvin, ei pelkästään vauvan voivan hyvin. Meille oli siis todella tärkeää, että jokainen perheestä pystyisi nukkumaan. Kuinka sitten saimme pikku kakkosen nukkumaan yöt putkeen jo kahden kuukauden iässä?miten saada vauva nukkumaanOn hyvä ymmärtää, että kaikki ei toimi kaikilla ja jokaisella lapsella tulee välillä unettomia öitä. Meilläkin valvotaan välillä flunssan ja välillä hampaiden takia, mutta pääosin yöllä nukutaan. On tärkeää myös miettiä, mitä asioita sinä pidät tärkeänä, kaikkea kun harvoin voi saada. Postaukseni ei myöskään ole tarkoitettu ohjeiksi, kuinka sinun tulisi toimia, vaan halusin jakaa vinkkejä, mitkä ovat ehkä olleet syynä meidän neidin hyville yöunille ja mitkä vinkit ovat toimineet myös monissa muissa perheissä. Sekä haluan murtaa muutamia myyttejä. Hyvät yöunet eivät poissulje täysimetystä, vaikka niin useasti väitetään. Se ettet imetä yöllä ei lopeta maidon tuloa. Täysimetin Estellaa 6kk ja sen jälkeen jatkoimme kiinteiden ohella imetystä vielä pitkään, joten yöimetys ei ole välttämätöntä. Se, että lapselta jätettiin yömaito pois kahden kuukauden iässä ei tarkottanut unikoulua kahden kuukauden iässä. Itse asiassa opettamalla lapsen nukkumaan alusta asti hyvin vältytään “unikoululta” ja äidin väsymiseltä.

Tottakai lapset ovat erilaisia, toiset herkempi unisia kuin toiset, mutta uskon, että suurimman osan lapsista voi opettaa nukkumaan kokonaisia öitä jo hyvin pienenä sekä ilman huudattamista. Mutta kuinka?miten saada vauva nukkumaan

Miten saada vauva nukkumaan?

  1. Opeta vauva nukahtamaan sänkyyn itse. Unitutkijat ovat sanoneet, että suurinosa vauvoista pystyy oppimaan taidon nukahtamaan itse. Vauvan herätessä vauva vaatii usein saman tilanteen kuin nukahtaessaa, että hän voisi nukahtaa uudelleen. Jos vauva nukahti rinnalle, hän mitä luultavimmin tarvitsee rinnan suuhunsa jatkaakseen uudelleen uniaan.
  2. Älä reagoi kaikkeen. Monet vauvat ääntelevät herätessään, mutta jos vauva ei itki, niin hän luultavasti nukahtaa itse uudelleen ilman apuja. Jos puutut jokaiseen pieneen äännähdykseen vauvasi oppii pian, että ainoa tapa päästä uneen on, että aikuinen on vierellä.
  3. Pidä kiinni rutiineista. Osa tutkijoista on sitä mieltä, että tarkat rutiinit auttavat vauvaa tunnistamaan koska on pitkien unien aika. Unilaulu on myös hyvä merkki lapselle, että nyt on aika nukkua pitkät unet. Rutiineihin kuuluu myös se, että vauva menee joka yö nukkumaan samaan aikaan.
  4. Vauva ei ole aina nälkäinen. Vauvat voivat herätä yöllä itkemään muutakin kuin nälkäänsä. Tissille nukkuttaminen on usein helppoa ja varsinkin väsyneen vanhemman suuri pelastus (been there done that), mutta tiheät yösyötöt voivat johtaa siihen, että aina kevyen unen vaiheessa jopa 1,5h välin vauva alkaa vaatia maitoa. Heräily näin useasti on kenelle tahansa raskasta. Kannattaa siis kokeilla rauhoitella vauvaa myös muilla tavoilla. Meillä Estella rauhoittui nopeasti, kun Dom meni huoneeseen, koska ei haistanut maidon hajua. Jos et siis halua imettää yöllä ja sinulla on puoliso, niin suosittelen, että puolisosi hoitaa yöheräämiset.
  5. Nukkuuko vauva tarpeeksi päivällä? Vastoin monia luuloja, vauvat saattavat nukkua todella huonosti, jos päiväunet ovat jääneet liian lyhyiksi. Kun vauva saa päivälläkin riittävästi hyvälaatuista unta, se tukee yöunia ja auttaa niitä pitenemään ja syvenemään.
  6. Oma sänky? Toiset vauvat ja äidit ovat herkkäunisia. Jos kaikki nukkuvat perhepedissä hyvin, niin antaa mennä vaan. Aina näin ei kuitenkaan ole, vauva voi herätä äidin kuorsaukseen tai äiti vauvan piereskelyyn. Vauva saattaa myös herätä jatkuvaan maidon tuoksuun ja vaatia vähän väliä maitoa, tällöin kukaan ei nuku hyvin. Usein vauvan omaan sänkyyn siirtäminen voi myös parantaa kaikkien yöunia. On tärkeää löytää nukkumistyyli, joka sopii koko perheelle. Et ole huono äiti, vaikka vauva nukkuisikin omassa sängyssään tai päinvastoin. Meillä Estella on aina nukkunut todella hyvin omassa sängyssään ja muutamat yöt, mitkä hän on viettänyt vieressäni olemme valvoneet enemmän ja vähemmän lähes koko yön. Oma sänky voi siis olla hyvä ratkaisu joillekin vauvoille.
  7. Älä anna vauvan itkeä kauaa. Kun vauva itkee, niin sinä saat ja sinun kuuluukin lohduttaa häntä. Voit ottaa vauvan syliisi ja vauvan rauhoittuessa laskea hänet taas uudelleen sänkyynsä. Vauva oppii ettei hän ole yksin ja hänen tarpeisiinsa vastataan, mutta hän oppii myös nukahtamaan ilman apuja.
  8. Hyvät nukkumisolosuhteet. Kannattaa varmistaa, että nukkumisolosuhteet ovat mahdollisimman hyvät. Pimeä tahdistaa ihmisen nukkumaan. Kun vauvalle on opetettu, että yö on pimeä ja silloin kuuluu nukkua, niin tottakai hän saattaa herätä valoon. Kannattaa siis pitää huolta, että huone on pimeä ja ei ole liian lämmin. Monilla lapsilla myös unilelu tai tutti tuo turvallisuutta.

Tässä muutama vinkki, joita me olemme hyödyntäneet! Hyviä unia kaikille!

Tavatessamme Domin kanssa, muistan kuinka hän kerran huomautti minun puhuvan paljon, mutta kuitenkaan en kuulemma kertonut itsestäni juuri mitään. Sitä ei oltu tarkoitettu vitsiksi, mutta naurahdin siihen päälle kuitenkin. Tiesin sen olevan totta ja tein sen tarkoituksella. Erottuani minusta oli tullut hyvin tarkka siitä, mitä puhuin ja kenelle puhuin. Puhuin paljon, mutta en todellisuudessa juuri mitään. Minua pidettiin avoimena ihmisenä, mutta todellisuudessa vain perheeni ja lähimmät ystäväni tiesivät missä mennään. Pelko ajoi minut siihen, etten halunnut kertoa itsestäni asioita. Ollessasi avoin laitat itsesi myös alttiiksi sille, että sinua voidaan satuttaa, en halunnut sitä.Arvostan ihmisissä avoimuutta todella paljon, mutta itse huomasin yhtäkkiä olevani kaikkea muuta kuin avoin. Kun ihmiset kysyivät mitä minulle kuului, vastasin aina samalla tavalla ja heitin vasta kysymyksen. Keskustelin mielelläni Ameliesta ja hänen kasvustaan tai vaikka korvatulehduskierteestä, mutta en halunnut vastata itseäni koskeviin kysymyksiin, välttelin niitä. En halunnut kertoa ihmisille, että siihen aikaan en voinut kovin hyvin vaan päinvastoin, minusta tuntui pahalta, todella pahalta. Hymyilin ja juttelin, mutta en kertonut miltä minusta oikeasti tuntui. Ihmiset ympärilläni usein puhuivat, kuinka vahva heidän mielestään olin. En ollut, olin todella heikko. Olin niin heikko, että en voinut edes myöntää ääneen olevani heikko. Miksi? En todellakaan tiedä. Jälkikäteen on aina helppoa kertoa, että sillon aikoja sitten oli sellainen tilanne, koska se tilanne ei ole enää tällä hetkellä päällä. Mutta juuri sillä hetkellä vaikeuksien myöntäminen muille oli äärimmäisen vaikeaa.

Ehkä se oli vaikeaa, koska pelkäsin. Pelkäsin ihmisiä ja ihmisten reaktioita. Pelkäsin, että päätöksiäni arvostellaan ja minua arvostellaan. Otin eron osaksi identiteettiäni, minkä onneksi myöhemmin olen oppinut olevan vain tapahtuma elämässäni, ei se kuka minä olen, sanoivatpa muut mitä tahansa. Ihmiset arvostelevat suoraan ja selän takana, en halunnut antaa yhtään enemmän puheenaihetta itsestäni. Omat kokemukseni opettivat minulle sen, että en halua olla se ihminen joka keskustelee muiden selän takana. Välillä siihen kelkkaan lähtee liiankin helposti mukaan. En usko, että olin ainoa ihminen tällä planeetalla, joka ei ole uskaltanut olla avoin, vaan on pelännyt ihmisten reaktioita. Eiköhän siis olisi aika lähteä luomaan armollisempaa ilmapiiriä? Eiköhän meillä jokaisella ole omassa elämässä tarpeeksi huolehtimista. Kritisoimisen sijaan meidän tulisi kannustaa toisiamme. Alas painamisen sijaan nostaa toisiamme ylös. Hetkinä, kun tuntui, että olin kämmännyt kaiken, niin perheeni ja ystäväni kertoivat kuinka hyvä tyyppi olin ja kuinka paljon he minua arvostivat, tajusin kuinka hullun siisteillä tyypeillä minut oli ympäröity. Heidän sanansa kertoivat enemmän heistä kuin minusta, kaiken keskellä he olivat valmiina näkemään minussa hyvää.Kun ystäväsi juoruaa sinulle toisesta ystävästänne, niin kyllä se kertoo enemmän kertojasta kuin kerrottavasta.  Haluatko sinä olla se, joka nostaa muita vai se joka lannistaa muita?

Housut* / House of Brandon

Takki* / House of Brandon

Superdry huppari * /House of Brandon

*=saatu blogin kautta

Haluaisitko panostaa hieman lisää omaan hyvinvointiisi? Tiedätkö kuinka paljonko sinä istut päivän aikana? Itse arvioin oman istumiseni aivan liian alakanttiin ja lopulliset tulokset todellakin yllättivät minut. Pidän itseäni melko aktiivisena ihmisenä. En istu telkkarin vieressä tuijottamassa sarjoja tuntitolkulla (okei, okei, välillä pari jaksoa Game Of Thronessia iltasin ;)), pyrin kävelemään lyhyet välimatkat, käymme lasten kanssa usein ulkoilemassa ja pyrin treenaamaan säännöllisesti. Tuntuu, että lähes koko päivän olen jalkeillani, jos ei muuta, niin juoksen meidän taaperon perässä estämässä tuhoja. Miten ihmeessä ehdin silti istua keskimäärin 6h 13min. Dom luonnollisesti kilpailuhenkisenä tyyppinä pisti paremmaksi ja istui vain runsas 4 tuntia. Meille kerrottiin, että istumamme aika on vieläpä melko vähän verrattuna siihen, että keskimäärin suomalaiset istuvat jopa 9-11 tuntia päivästään. Tulokset kuullessani ihmettelin ääneen Domille, että missä vaiheessa olen muka ehtinyt istua yli kuusi tuntia? Kuusi tuntia pelkkää istumista? Ei toki yhtäjaksoista, mutta silti. Vaikka en haluaisi, niin pakko kai se on uskoa, istun huomattavasti enemmän, kuin olen osannut arvioida. Oletko sinä tietoinen kuinka paljon sinä istut päivästäsi? Oletko istumatyössä, jonka jälkeen ajat autolla kotiin, syötkö pöydän vieressä pitkän kaavan mukaan ja istahdat sohvalle katsomaan Game Of Thronessia? Kuinka paljon ehdit istua yhden vuorokauden aikana? Vuorokauden, jossa on vain 24h, minä istuin siitä yli kuusi tuntia. Haluaisitko sinä edistää terveyttäsi ja ensimmäisenä askeleena ottaa selville, kuinka paljon vuorokaudessa käytät tunteja istumiseen? Fibion haluaa auttaa sinua ymmärtämään arkiaktivisuutesi potentiaalin terveytesi edistämisessä sekä auttaa sinua löytämään juuri sinun arkeesi sopivat terveelliset istumis- ja aktiivisuusrutiinit. Fibion on analyysi, joka on tarkoitettu mittaamaan arkiaktiivisuuttasi. Fibion- mittari kertoo tarkasti, kuinka paljon päivästäsi istut, seisot, juokset tai kävelet. Fibion– mittari kulkee kätevästi reisipannassa tai housujesi taskussa. Mittari kulkee matkassasi huomaamattomasti muutaman päivän, jonka jälkeen saat yksityiskohtaisen todella selkeän raportin. Mittauksen jälkeen sinua ei jätetä yksin istumis-ongelman kanssa, vaan saat juuri sinulle sopivat ehdotukset terveytesi edistämiseksi. Itse fiilistelen ihan hulluna Fibionia, koska muutosehdotukset ovat todella arkisia. Saat konkreettisia helppoja pieniä muutoksia arkeesi, jotka voit toteuttaa täysin ilman lisähankintoja. Sinua kannustetaan sinun omissa rajoissasi lisäämään arkiliikuntaa, arkiliikuntaa johon jokainen meistä pystyy.

Fibion on suunnattu liikunta- ja terveysalan ammattilaisten työkaluksi. Heidän asikkaitaan ovat mm. liikuntakeskukset, lääkäriasemat, fysioterapeutit sekä personal trainerit. Heidän kauttaan saa kätevästi tilattua mittauksia niin yrityksille kuin myös yksityishenkilöille. Mikäli haluat tietää itse kuinka paljon päivästäsi kulutat istuen tai haluat hyödyntää Fibionia omassa työssäsi työkaluna tai tehdä mittauksen vaikka koko työporukalle, niin kannattaa rohkeasti ottaa yhteyttä Fibioniin. Aina on hyvä aika aloittaa panostamaan enemmän omaan hyvinvointiin.

Amelien synnyttyä huomasin, ettei imettäminen ollutkaan vain helppoa ja luonnollista. Se oli stressaavaa, kivuliasta ja koin ensimmäiset päivät itseni todella huonoksi äidiksi, joka ei osannut edes imettää. Sairaalassa vauvalleni jouduttiin antamaan korviketta, koska rinnoistani ei kuulemma tullut tarpeeksi maitoa. Minun kroppani ei toiminut niinkuin piti ja tämän takia vauvani ei saanut parasta mahdollista ravintoa. Itkin, olin pettynyt itseeni. Siitä hetkestä lähtien ymmärrän hyvin, miksi imetys tuo esiin monilla naisilla paljon tunteita. Jollekin imetys tuo pintaan onnistumisen, rakkauden, ilon ja onnen tunteita. Toiselle imetyksestä puhuttaessa tunteet pyörivät vain epäonnistumisen, häpeän ja stressin ympärIllä. On hyvä tuoda esille imetyksen hyviä puolia, onhan se kiistatta parasta ravintoa lapselle sekä hyödyksi myös äidille. On todella tärkeää, että terveydenhuollon hoitohenkilökuntakin saisi lisää tietoutta imetyksestä, jolloin he pystyisivät enemmän kannustamaan naisia imettämään. Mutta yhtä tärkeänä pidän myös, että imetys ei määrittele kenenkään äitiyttä. Kaikki eivät syystä tai toisesta pysty imettämään, vaikka kuinka haluaisivat. Monet äidit, jotka eivät ole pystyneet imettämään kokevat asiasta huonommuuden tunnetta. Imetyksen epäonnistuessa tai päättyessä monet äidit kokevat jäävänsä ilman tukea ja saavat osakseen vain kritiikkiä. On hyvä ymmärtää, missä menee raja kannustaa imetykseen ja missä raja tukea äitiä imetyksen epäonnistuttua. Olin onnekas, että ympärilläni oli ihmisiä, jotka kertoivat minulle totuuksia imetyksestä. Päästyämme Amelien kanssa kotiin päätin jättää pullomaidon pois, koska tajusin maitoni riittävän täysin hyvin. Se, että lapsi syö tiheästi ei ole automaattisesti merkki siitä etteikö maitoni riittäisi. Vaikka en saanut pumpattua maitoa tippaakaan, niin silti vauvani sai imettyä maitoa tarpeeksi rinnastani. Vauva kasvoi kg/kk ensimmäisen puolen vuoden ajan ja ainoastaan minun maidollani. Useimmiten imetyksessäkin on kyseessa kysynnän ja tarjonnan laki, vauva tilaa maitoa lisää, kun hän sitä tarvitsee ja päinvastoin. (Toki on poikkeuksia, jolloin lisämaito vauvalle on tarpeellinen.) Naisen kroppa on ihmeellinen ja siihen kannattaa luottaa. Amelien ollessa kahden viikon ikäinen, lisämaito oli pelkkää historiaa ja neiti oli vihdoin täysimetyksellä. Tajusin, ettei kroppani missään vaiheessa ollut viallinen. Imetystietous, mitä minulle annettiin oli väärää. Olen todella onnellinen, että päätin jatkaa imetystä haasteista huolimatta, sillä imetin Amelieta lähes vuoden, josta täysimetin 6kk. Imetys on elämän yksi hienoimpia asioita!

Estellan kohdalla luotin kroppaani ja myös sairaalassa imetyksen suhteen toimittiin eritavalla. Sain heti Estellan rinnalle eikä mihinkään ollut kiire. Maitoa ei tullut, mutta ei siitä hätiköity. Sain pitää vauvaa rinnalla ensimmäiset päivät lähes yötä päivää ja pikkuhiljaa maito alkoi nousta. Estella ei saanut tippakaan lisämaitoa, eikä jatkuvaa imetystä pidetty merkkinä maidon vähyydestä. Kukaan ei epäillyt kroppaani, mutta isoin asia oli, että minä en epäillyt itseäni. Estella söi usein vähintään tunnin välein, mutta pikku hiljaa syöttövälit harvenivat. Imetys sattui myös Estellan kanssa ensimmäiset päivät, mutta sekään ei ollut enää yllätys. Kaikki tuntui niin luonnolliselta. Täysimetin myös Estellaa vajaa 6kk ja hänen kohdallaan myös muutaman kuukauden olin taaperoimettäjä. Nyt kun muistelen kahta imetystaivaltani olen vain täynnä positiivisia tunteita. Tuo hetki oli rauhallinen ja täynnä rakkautta. Imettäessä ei ollut mihinkään kiire, siinä hetkessä aika pysähtyi. Imettäminen tuntui usein kuin omalta kuplalta, jossa läsnä oli vain minä ja vauva. Ensimmäisien päivien imetystunteiden, epäonnistumisen, huolen ja häpeän tilalle on tullut vain positiivisa tunteita. Imetys on jotain niin upeaa ja luonnollista. Olen niin onnellinen, että ensimmäisen lapsen kohdalla olin valmis näkemään vaivaa ja satsaamaan imetykseen. Imettäminen on ehdottomasti elämän yksi kaunein asia!

Kyselin muutamilta naisilta, mitä he haluaisiva kehossaan korjata tai mitä he eivät koe kehossaan kauniina. Yksi nainen kertoi hänen takapuolensa olevan liian suuri, toisella se oli liian pieni, kolmannella liian alhaalla ja neljäs ei omistanut takapuolta hänen mukaansa ollenkaan. Yksi haastateltavistani oli hänen mukaansa liian laiha eikä omistanut ollenkaan kurveja ja toinen liian lihava ja kurvikas. Yksi neljän lapsen äiti kertoi vatsassaan olevan raskausarpia, jotka häiritsivät hänen miestään. Arvet, jotka kertovat siitä, mihin kaikkeen tämän naisen keho on pystynyt neljä kertaa. Arvet, jotka ovat muistoja siitä, että hän on neljä kertaa kantanut sisällään rakkaita lapsiaan kuukausia. Yksi nainen kertoi olevansa liian lyhyt. Yksi kertoi omistavansa liian pitkät jalat, eikä hänen mukaansa kukaan mies haluaisi seurustella niin pitkän ihmisen kanssa. Yksi nainen kertoi hiustensa olevan liian kiharat, toisella ne olivat liian lättänät. Yksi nainen kertoi huuliensa olevan liian isot ja toinen nainen halusi täytettä omiinsa. Yksi nainen kertoi omistavansa liian isot tissit, kun toinen ei kuulemma omistanut ollenkaan. Yksi nainen kärsi tummasta ihonväristään, kun toinen oli liian kalpea.Haluaisitko sinä olla täydellinen? Haastavan siitä tekee se, että jokaisen määritelmä täydellisyydestä on erilainen. Luin jokin aika sitten lehteä, jossa täydellinen nainen kuvailtiin hoikaksi ruskettuneeksi, 170cm pitkäksi, jonka jalat ovat suhteessa vartaloon pitkät, hiukset paksut, tasainen iho, kapeat kasvot, selkeät poskiluut… ja yksityiskohtainen lista vain jatkui. Luin listaa ja totesin, että näiden stereotypioiden mukaan olen kaukana täydellisestä naisesta. Olisi sydäntäsärkevää, jos jonain päivänä minun tyttäreni eivät pitäisi itseään kauniina, koska eivät täytä näitä typeriä stereotypioita. Tunnen useita ja olen nähnyt vielä useampia naisia, todella kauniita naisia, niin lyhyitä kuin pitkiä, paksu hiuksisia sekä lyhythiuksisia, hoikkia ja tukevia, jotka eivät täytä listalla mainittuja asioita, mutta ovat mielettömän kauniita.

Naiset kaikenikäisinä kohtaavat aivan liikaa ulkonäköpaineita. Raskauden jälkeen sinun pitäisi näyttää siltä, ettet olisi milloinkaan synnyttänytkään. Synnytys vie naisen kropan aivan äärirajoille, on aivan naurettavaa ajatella, ettei se saisi näkyä missään. Sinun tulisi olla urheilullinen, mutta menettämättä isoa rintavarustusta. Sinun tulisi omata iso pylly, mutta tietyn muotoinen. Nainen on kuulemma kauneimmillaan hiukset auki, mutta ne tarvitsisivat olla paksut ja ilmavasti aseteltu. Ei ihme, että niin monet naiset kokevat oman kroppansa huonoksi. On todella surullista, että emme osaa arvostaa omaa ja toisten vartaloa. Ja tiedän, että myös miehet kokevat nykyään paljon ulkonäköpaineita, mikä on tasan yhtä väärin kuin naisten kokemat ulkonäköpaineet.En halua, että yksikään lapsi tai nuori ei halua mennä esimerkiksi luokkansa kanssa uimaan, koska häpeää vartaloaan. Tällaiset ajatukset eivät tule lapsille itsellään, ne tulevat, koska he kuulevat sen jostain. Hakiessani Amelieta päiväkodista yksi poika kutsui toista läskiksi, voi kuinka meinasin raivostua. Tällaista ei kuulu tapahtua ja se on meidän vanhempien vastuulla. Meidän tulee esimerkillämme opettaa lapsillemme, että olemme kaikki erilaisia, mutta kaikki tasan yhtä arvokkaita. Meidät on luotu näyttämään erilaisilta ja se on rikkaus. Toinen on lyhyt ja toinen pidempi, toinen blondi ja toinen brunette, sehän tässä onkin hienoa, erilaisuus.

Kuvat: pixabay

Olimme viikonloppuna Domin kanssa Lahdessa tsekkaamassa Nordic Fitness Expon ja päällimmäinen fiilis on proteiiniähky. Kova treenaaminen kulkee useimmiten käsi kädessä hyvän ravitsemuksen kanssa, ainakin mikäli tavoittelee hyviä tuloksia treenaamisesta. Mutta jostain kumman syystä terveellinen ravitsemus näytti ainakin messuilla siltä, että se olisi yhtäkuin hurjat määrät protskua. Olin oikeasti vähän pettynyt messujen proteiinituputukseen. Minulle yritettiin myydä proteiinipatukoita kertomalla, että niillä on kätevä korvata lounas. Siis, että mitä? Proteiinivalmisteita tulisi käyttää lisänä, mikäli niitä tarvitsee, ei todellakaan korvata kunnon ruokaa. Toinen yritti myydä minulle proteiinivanukkaita myyntipuheella, että kerrankin voi syödä herkkua niin paljon kuin haluaa. Niinkö tosiaan? Se, että suklaalevyyn lisätään proteiinia ei tee siitä terveellistä. Proteiinilisät ovat hyvä juttu omalla paikallaan, nimittäin nimenomaan proteiinilisänä.

Proteiinilisät ovat toki hyvä juttu joissakin tapauksissa ja kovaa treenatessa monet tarvitsevat proteiinilisää. Mutta perusaktiivisesti liikkuva ihminen, jos hieman katselee mitä syö ja kuinka paljon, niin ei edes tarvitse proteiinilisiä. Proteiininsyönti tuntuu räjähtäneen käsiin ja sitä luullaan, että kaikki missä on proteiinia on terveellistä. Ei sillä väliä, että proteiinipatukka saattaa sisältää proteiinin lisäksi vaikka mitä kakkaa. Messuilla tuli maisteltua paljon erilaisia tuotteita ja osa niistä maistuivat niin teolliselta kuin olla ja saattaa. Tuotteita maistellessa totesin Domille, että ei osa näistä jutuista voi vaan mitenkään olla hyväksi ihmisen kropalle, ei vaikka kuinka niissä olisi proteiinia sata grammaa sadassa grammassa. Ja kuinka moni proteiinilisän käyttäjistä edes tarvitsisi proteiinilisää? Sanotaan nyt vielä kerran, että omalla paikallaan ne ovat hyvä juttu, lisänä hyvää ravitsemusta, mikäli on tarvetta proteiinilisälle.proteiinilisä

Hiilarit tuntuivat olevan pahin vihollinen siellä. Pastat vaihdetaan proteiinipastaksi, ettei tule syötyä liikaa hiilareita. Proteiinipatukoista hehkutettiin kuinka vähähiilarisia ne ovat. Miksei messulla mainostettu hyviä hiilareita? Miksi messuilla ei hehkutettu hiilarien tärkeyttä? Miksi hiilarit ovat niin väärinymmärretty makroravinne? Miksi siellä ei ollut näytteilleasettajia, jotka olisiva puhuneet hiilarien tärkeyden puolesta. Jos oletetaan porukan treenaavan niin kovaa, että jokaisella on järjettömän suuri tarve lisäprotskulle, niin eiköhän heillä olisi myös aika järjettömän suuri tarve hyville hiilareille? Ihminen tarvitsee myös hiilareita! Entä hyvät rasvat, vihannekset, marjat ja hedelmät? Just saying.

Mikäli käytät proteiinilisiä, niin suosittelen ihan mielenkiinnosta laskemaan paljonko oikeasti tarvitset proteiinia ja paljonko sitä saat. Jos syöt todella proteiinipitoista ruokaa ja sen lisäksi vedät protskupatukoita sekä muita proteiinivalmisteita, niin saatat todellakin saada liikaa proteiinia. Proteiinit eivät ole poikkeus, liika on liikaa. *Kuinka paljon tarvitset proteiinia riippuu myös luonnollisesti koostasi sekä tavoitteistasi. Treenatessasi kovaa on aiheellista pitää huolta riittävästä proteiinin saannista lihasten korjaamisen sekä rakentamisen kannalta. Mutta liiallinen proteiininsaanti ei nopeuta prosessia. Liiallinen proteiinin saaminen voi olla haitallista esimerkiksi munuaisille.

Olisin kaivannut messuille enemmän näytteilleasettajia, jotka puhuvat terveellisen ravitsemuksen puolesta ja vähemmän proteiinipatukoita. Sekä minua harmitti se, että ihmisille myydään proteiinipatukoita, mitä “voi syödä ihan niin paljon kuin haluaa ilman huonoa omaatuntoa.” Tänään käyn ostamassa ihan kunnon rehellisen suklaapatukan ihan vaan sen takia, että tekee mieli ja voin syödä myös sen täysin hyvällä omalla tunnolla ilman, että siihen on lisätty proteiinia. Kun muu ravitsemus on kunnossa, niin viikossa pari suklaapatukkaa eivät kaada kuppia nurin sekä päinvastoin. Jos koko muu ravitsemus on pyllyllään, niin proteiinilisät eivät sitä yksinään paranna.

*Mutta niinkuin jo aiemmin sanoin, niin proteiinilisät ei ole itsessään se paha juttu, mutta liika vaan on liikaa. Itsekin käytän proteiinivalmisteita välillä ja Dom käyttää niitä päivittäin. Ja mitä vielä proteiinilisiin ja niiden teolliseen makuun tulee, niin messujen jälkeen enemmän kuin koskaan olen iloinen, että on olemassa myös yrityksiä, joiden protskut eivät ole täynnä makeutusaineita yms…!

*Muokattu tekstiä julkaisemisen jälkeen

Olimme lähdössä juuri kaupunkiin ja laittamassa kenkiä jalkaan, kun keskustelimme hyvän ystäväni kanssa toisten ihmisten auttamisesta ja vieraanvaraisuudesta. Mitä se oikeastaan on? Olenko minä vieraanvarainen tai autanko muita ilman, että odotan vastapalveluksia?

Itse mukavuudenhaluisena ihmisenä tykkään hengata minulle läheisten ihmisten kanssa ja toki parhaani mukaan autan heitä, mikäli he apua tarvitsevat. Mutta entä tuntemattomat? Luulin parhaani mukaan auttavani myös tuntemattomia, mutta ystäväni sanat pysäyttivät minut todella. Hän kertoi Californiassa ollessaan miettineensä paljon ihmisten auttamista. Autammeko me ihmisiä vain, kun meillä on ylimääräistä? Vai annammeko todella omastamme? Keskustelusta asti olen pyörittänyt näitä kysymyksiä päässäni ja todennut, että minä autan helposti vain ylimääräisestä. Autan, jos minulla on ylimääräistä. Annan takin pois, koska en enää itse sitä käytä. Entä jos omistan kaksi takkia ja kumpikin on lempparitakkini, antaisinko toisen jollekin, jolla ei ole yhtään? Olenko valmis antamaan omastani, vaikka se olisi pois minulta?

Liian helposti ajattelen, että oma rahatilanne ei ole paras mahdollinen, joten en pysty auttamaan muita. Se on niin valetta. Jos minulla on katto pääni päällä, ruokaa ja vaatteita täynnä oleva vaatekaappi, niin ei ole yhtäkään tekosyytä miksi en pystyisi antamaan omastani muille.Jokainen meistä voi auttaa. Jos en pysty auttamaan rahallisesti, niin voin antaa aikaani jollekin sitä tarvitsevalle? Voi kuinka helposti itse vedän, äiti-kortin ja kerron elämäni olevan niin kiireistä. Elämä on priorisointia. Olenko valmis luopumaan omasta ajastani antaakseni aikaani, jollekin joka sitä tarvitsisi. Ajan antaminen toiselle on yksi suurimmista uhrauksista, koska aikaa minulle ei voida antaa takaisin. Olenko siitä huolimatta valmis antamaan aikaani vain toisten ihmisten auttamiselle ilman, että saan mitään takaisin? Olenko valmis auttamaan ilman, että saan rahallista korvausta? Olenko valmis auttamaan ilman, että kukaan saa tietää siitä? Olenko valmis auttamaan, vaikka on riski, että joku käyttäisi kiltteyttäni hyväkseen? Olenko valmis auttamaan, vaikka se tarkottaisi oman elintasoni laskemista? En ehkä ole ollut, mutta haluan olla ja haluan pyrkiä kohti sitä!