*Toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Haikon Kartanon kanssaOlimme viime viikonloppuna pääkaupunkiseudulla hoitamassa muutamia työjuttuja ja saimme mahdollisuuden yöpyä aivan ihanassa Haikon Kartanon sviitissä. Haikon Kartano oli meille jo entuudestaan tuttu, sillä yövyimme siellä myös vuosi sitten. Itseasiassa vuosi sitten Haikon Kartanossa ollessamme Dom heitti ensimmäistä kertaa ilmoille, että eikö porukkaamme mahtuisi vielä kolmaskin pikkuihminen. Silloin jäimme vielä miettimään asiaa ja nyt vuosi myöhemmin olimme samassa paikassa jo meidän pienen Elianan kanssa. Onneksi viime vuonna tuossa ihanassa kartanossa vieraillessamme Dom heitti ilmoille kyseisen lauseen, nimittäin meidän perheessä todellakin oli juuri Elianan kokoinen kolo ja en osaisi edes kuvitella perhettämme ilman tuota pientä rakasta. Haikon Kartano oli juuri niin upea kuin muistelimmekin, piha oli juuri niin ihana kuin muistimme, kartano sisältä oli edelleen yhtä kaunis, henkilökunta edelleen aivan superystävällistä ja ruoka oli aivan yhtä herkullista kuin viime kerrallakin. Vain yksi asia oli muuttunut, tällä kertaa emme olleet kaksin, vaan mukanamme hengaili myös meidän ihana pikkutyyppi. Pikkutyyppi toki oli mukanamme niin hiljainen, että aamupalalta lähtiessämme muutama ihminen kysyi, että oliko meillä ollut vauvakin mukana ja jopa henkilökunnasta kaksi ihmistä aamulla ihmetteli, että oliko vauva ollut koko ajan matkassamme. Haikon Kartano on ehdottomasti yksi romanttisimmista hotelleista, missä olen ikinä ollut. Illalla voi käydä dinnerillä aivan mielettömän kauniissa ravintolassa kartanon alakerrassa ja aamulla ihailla auringonnousua parvekkeelta. Haikon Kartanon puisto on kaunis ja siellä kelpaa viettää aikaa puolison kanssa. Viime vuonna olemme Domin kanssa kävelleet siellä käsi kädessä keskustellen mahdollisesta kolmannesta lapsesta ja tänä vuonna jutellen kuinka kiitollisia elämästämme juuri nyt olemme. Kartanon puistossa kelpaa siis käydä syvällisempiäkin keskusteluja 😉Aikamme Haikon Kartanossa oli todella rentouttavaa jälleen kerran ja aika meni todella nopeasti. Kummallakin kerralla olemme suunnitelleet, että kävisimme myös kylpylä puolella, mutta aika on mennyt niin siivillä ettemme ole ehtineet (ehkä seuraavalla kerralla sitte). Hotellissa on myös laadukas kuntosali, mikä sekin kyllä meidän kohdalla jäi jälleen käyttämättä, koska käytimme sen ajan mieluummin kauniissa pihaympäristössä kävelyyn.Pidämme Domin kanssa kumpikin tärkeänä, että järjestämme aikaa myös toisillemme. Vaikka meidän kolme pikkutyyppiä ovatkin meidän mielestä ihan huippu matkaseuraa, niin tuntuu hyvältä antaa aikaa välillä myös pelkälle parisuhteelle. Itse en haluaisi lähteä kauemmaksi aikaa pois lasten luota, joten vuorokausi on juuri sopiva aika parisuhdelomalle, kun lapset ovat vielä pieniä. Hassua oli myös huomata, että mitä kauemmin olimme reissussa keskenämme olleet, sitä enemmän puhuimme Domin kanssa vain lapsista. Pari tuntia ennen kotiin saapumista totesimme Domin kanssa, että oli aivan ihanaa olla reissussa keskenämme ja keskittyä toisiimme (sekä tietenkin myös ihailla meidän pikkubebeä) sekä jutella aivan rauhassa kaikesta ilman keskeytyksiä, mutta on se vaan ihana palata kotiin rakkaiden pikkupimujen luokse. Haikon Kartano on aivan täydellinen paikka parisuhdelomalle. Jos aikaa on vain vähän tai ei halua lähteä pitkälle lomalle, niin lyhytykin loma voi olla täydellisen rentouttava, jos ympäristö on näin ihana. Niinkuin vanha sanontakin sanoo: “ei se määrä, vaan se laatu”. Hyvässä seurassa ja romanttisissa puitteissa pienikin irtiotto arjesta on ihan mielettömän rentouttavaa. Haikon Kartano sijaitsee vain muutaman minuutin ajomatkan päässä Porvoon vanhastakaupungista, mikäli sinne malttaa kauniilta Kartanolta lähteä. Haikon Kartanolta saimme myös lainaan hullun siistin BMW:n millä kävimme ihailemassa hieman enemmän myös Porvoota, mikä viime kerralla jäi kokonaan tsekkaamatta. BMW:stä kirjoittelemme lisää vielä myöhemmin. Nyt voin vain kiteyttää Domin fiilikset lyhyesti, että hänellä todellakin oli vaikeuksia astua meidän rakkaaseen Toyota Corollaan tuon koeajon jälkeen, heh!

Suuret kiitokset vielä Haikon Kartanolle ja ihanalle henkilökunnalle. Olemme jälleen kerran todella tyytyväisiä ja aivan varmasti tämä minilomamme teillä ei jäänyt viimeiseksi. 

LUE MYÖS

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Tämä on varmasti tähän asti toivotuin postausaihe ja pahoittelut, että tekstin kirjoittamisessa on kulunut aivan luvattoman kauan aikaa. Tarkoituksena ei ollut alunperin kirjoittaa aiheesta blogiin, koska en ole vauvojen ammattilainen, vaan ihan tavallinen kolmen lapsen äiti. Ja mitä äitiyteen ja tapoihin toimia tulee, niin näissä jutuissa ihmiset loukkaantuvat kovin helposti, vaikka tarkoituksena olisi vain auttaa ja jakaa erilaisia näkökulmia. Postaukseni tarkoitus ei ole “käännyttää” jokaista äitiä tekemään samalla tavalla kuin me teemme, vaan kertoa avoimesti, miksi teemme niinkuin teemme ja mitä oikeastaan teemme. Postaus on kirjoitettu omista kokemuksista käsin ja se sisältää omia mielipiteitäni. Postaus on kirjoitettu useamman ihmisen pyynnöstä.miten saada vauva nukkumaanOlen niin onnellinen, että aikoinaan minut haastettiin ajattelemaan, oliko tapani toimia oikeasti vauvalle ja perheellemme paras. Olen myös onnellinen, että minulle annettiin konkreettisia vinkkejä, miten vauva voisi nukkua hyvin ja koko perhe voisi voida paremmin. Näistä lähtökohdista siis itsekin kirjoitan. Toivottavasti tekstistäni on jollekin apua. Ota tai jätä! 🙂

Tekstini on melko pitkä, koska olen halunnut avata hieman enemmän syitä, miksi näin teemme. Mielestäni on todella tärkeää tietää miksi tekee niinkuin tekee. En usko siihen, että parhaat lopputulokset syntyisivät fiilispohjalta.miten saada vauva nukkumaanAlkuun haluan myös kertoa, että olen valvonut esikoisemme kanssa enemmän ja vähemmän ensimmäiset kolme vuotta. Olen googlettanut voiko väsymykseen kuolla. Olen mieluummin valvonut useamman vuoden kuin pitänyt minkään näköistä unikoulua, en vaan pystyisi unikouluttamaan omaa lastani ja edelleenkään en näe sitä hyvänä vaihtoehtona. Olen imettänyt yön aikana lähes kaksikymmentä kertaa. Olen itkenyt päivisin sitä, että olen aamulla herätessä väsyneempi kuin illalla mennessäni nukkumaan. Uskon kuitenkin vahvasti, että kaikki tämä valvominen olisi ollut vältettävissä. Olin itse opettanut vauvani nukahtamaan tissille, koska ensimmäiset viikot se tapa oli helpoin. En ollut luonut mitään rytmiä vauvalle, vaan menimme vauvan tahtisesti, koska ensimmäiset viikot se oli helpoin tapa toimia ja näin kehoitettiin myös neuvolassa. Luulin aidosti toimivani niinkuin vauvalle oli paras, niinkuin meille kaikille oli paras. Nykyään olen eri mieltä (sinun ei tarvitse olla kanssani samaa mieltä). Helppous vauva-arjesta kuitenkin katosi jossain vaiheessa ja tilalle tuli lyhyet pätkittäiset päiväunet ja vielä lyhyemmissä pätkissä nukuttiin yöt. Olin yksi niistä äideistä, joka valitti väsymystään ja unettomia öitä.

Suomessa puhuttaessa kiintymysvanhemmuudesta ja hyvästä vanhemmuudesta siihen useimmiten yhdistetään vauvantahtisuus ja ei edes mietitä, voisiko olla muitakin jopa parempia vaihtoehtoja kaikille osapuolille. Vauvantahdittomuuteen taas helposti yhdistetään vauvan huudattaminen, mikä on ehdottomasti väärin ja millä ei ole mitään tekemistä rytmin luomisen kanssa. Vauvantahtisuudessa hyvin moni joutuu jossain vaiheessa joko valvomaan tai unikouluttamaan lastaan, enkä itse pidä kumpaakaan vaihtoehtoa hyvänä. Onnekseni olin päässyt ennen toisen lapsen syntymää seuraamaan läheltä, mitä vauvan rytmittäminen voi parhaimmillaan olla. Olin päässyt todistamaan kuinka paljon lempeämpi tapa vauvalle oli rytmin kanssa eläminen kuin rytmittömyyden kanssa eläminen. Olin nähnyt kuinka pirteä pienen vauvan äitikin voi olla ja kuinka hyvin koko perhe voi voida. Päätimme Domin kanssa jo raskausaikanani, että luomme vauvalle rytmin, monestakin syystä.miten saada vauva nukkumaanMiksi vauvan tarvitsisi itkeä nälkäänsä? Eikö meidän vanhempien pitäisi pitää huolta, että ruokaa tarjotaan aina säännöllisesti ilman itkuakin. Kuinka moni vauva itkee väsymystään? Muistan Amelien kohdalla kuinka päikkärit nukuttiin 10 minuutin pätkissä, ei siis ihme, jos kaveria vähän kiukutti. Tuntuu huomattavasti luontevammalta, että lapsella on tietty uniaika ja silloin nukutaan pidempi pätkä. Ja mitä yöuniin tulee, niin uskon koko perheen (myös vauvan) kannalta olevan parempi, että myös äiti saa nukuttua. Pirteästä äidistä on paljon enemmän iloa myös lapsille kuin äidistä, joka yrittää selviytyä päivästä kahvin voimalla. No, miten vauvan voi opettaa nukkumaan pitkät pätkät ja syömään kellon mukaan ilman huudattamista? Onko oikeasti mahdollista täysimettää vauvaa ja saada jopa nukuttua öisin?

Kyseessä ei siis ole vauvan huudatuskoulu, missä vauvaa huudatetaan sängyssään kunnes hän ei jaksa enää huutaa ja on oppinut, ettei hänen tarpeisiinsa vastata. Ei missään nimessä, vaan päinvastoin. Tavoitteena on pitää huolta vauvan tarpeista jo ennen kuin hänen tarvitsee itkeä. Tavoitteena on luoda rytmiä ja rutiineja, mistä ei tarvitse opettaa vauvaa pois muutaman kuukauden iässä, vaan vauva saa pitää totutuista tavoistaan kiinni myös kasvaessa. Tavoitteena on antaa vauvalle turvallinen ja ennalta-arvattava vauva-aika sekä plussana hyvät yöunet kaikille. Tässä vaiheessa on varmasti hyvä vielä todeta, että vanhemmat ovat erilaisia, vauvat ovat erilaisia ja perheet ovat erilaisia. Sinun perheessäsi ei tarvitse tehdä niinkuin meidän perheessämme. On paljon myös vauvoja joilla on vaivoja ja tällöin ehkä mikään ei paranna pätkittäisiä unia.Mitä me sitten oikeastaan teemme? Tapamme toimia pohjautuu kirjaan nimeltä : “On Becoming Baby Wise”, mutta tietenkin saattaa olla jotain pieniä juttuja, mitä teemme eri tavalla kuin kirjassa.

Ensin tavoitteena oli ainoastaan luoda rytmi, mitä tehdään ja missä järjestyksessä sekä saada maidontuotanto kunnolla käyntiin. Minulle oli todella tärkeää imettäminen ja tämä rytmittäminen tukee myös imetyksen onnistumista, koska vauvan ei anneta nukkua aluksi yli kolmea tuntia ja näin vältytään liian pitkiltä tauoilta. Herätämme siis vauvaa kolmen tunnin välein yötä päivää myös sen jälkeen, kun hän oli saavuttanut syntymäpainonsa. Tässä saattaa välillä iskeä kiusaus antaa vauvan esim. yöllä nukkua pidempiä pätkiä, mutta aluksi on tärkeää herättää vauvaa säännöllisesti.

On tärkeää, että vauva nukkuu, syö ja on hereillä, juuri tuossa järjestyksessä. Unien jälkeen vauvalla on voimia syödä vatsansa täyteen, jonka jälkeen hän on pienen hetken hereillä (me vaihdamme yleensä vaipan ruokailun jälkeen ja vastasyntynyt useimmiten herää siihen). Hereilläolon jälkeen vauva menee nukkumaan tilanteessa, mikä on koko unillaoloajan samanlainen, että hän havahtuessaan unesta pystyy jatkamaan unia ilman apuja.

On tärkeää, että vauva saa syödä ns. pirteimmillään maitonsa eli heti unien jälkeen. Jos vauva syö vain vähän väsyneenä ja nukahtaa kesken ruokailun, niin tottakai pikkuisella on pian nälkä uudelleen ja hän saattaa itkeä nälkäänsä jo muutaman kymmenen minuutin jälkeen. Jos vauva ei ole syönyt tarpeeksi, niin on aivan turha yrittää pitää vauvaa hereillä tyytyväisenä ja tämän jälkeen saada häntä pitkille päiväunille. Tästä syystä on tärkeää, että vauva otetaan rinnalle heti herättyään. Syötyään vatsansa täyteen tulisi vauvan olla hetki hereillä. Vastasyntyneen kanssa hereilläoloaika voi olla vain minuutteja, mutta tärkeintä on, että hän on pienen hetken hereillä lopetettuaan ruokailen (ettei kehity uniassosisaatiota rintaan). Hereilläoloajan jälkeen vauva laitetaan nukkumaan.

Nukkumiseen ei kannata liittää rutiineja, mitä ei pysty jatkamaan koko yötä. Vauvat havahtuvat unestaan monta kertaa yön aikana. Aikuistakin pelottaisi, jos olisi nukahtanut omaan sänkyyn pimeässä ja heräisikin valaistussa vessassa. Ei siis yhtään ihme, jos vauvakin herää itkemään, mikäli nukahtamistilanne on eri kuin herätessään ja tällöin vauvan on lähes mahdoton jatkaa rauhallisena uniaan ennenkuin tilanne on jälleen sama kuin nukahtaessa. Mikäli vauva on jo tottunut nukahtamaan tietyllä tavalla, niin voi olla todella vaikea enää totuttaa häntä uuteen tapaan. Meillä nukahtamista on auttanut kapalointi, mikä rauhoittaa vauvaa, mutta merkitsee myös nukkumisaikaa. Vauva tietää, että on aika nukkua, kun hänet kapaloidaan. Toinen hyvä juttu on ollut nukuttaa vauvaa eri paikassa päivisin ja öisin, näin vauva oppii helpommin tunnistamaan päivä- ja yöunien eron. Meillä valitettavasti tämä onnistuu ainoastaan silloin, kun keskimmäisemme ei ole kotona. Muussa tapauksessa meidän Estella saattaa käydä nappaamassa pikkusiskon sohvalta alas. Vauvamme nukkuu aina unipesässä, koska se on huomattavasti pienempi ja turvallisemman tuntuinen mielestäni kuin iso pinnasänky. Elianan unipesä on saatu KaislaStarilta.

Syötämme vauvaa siis n. 3 h välein ( +\- 30min) tällä hetkellä. Tottakai, jos vauva itkisi nälkäänsä muuna aikana, niin ruokkisin hänet. Tarkoituksena ei siis ole pitää lasta nälässä, vaan päinvastoin. Runsaan kolmen viikon iässä huomasimme, että vauvamme heräsi unesta useammin ja oli levoton, joten imetin häntä huomattavasti useammin. Seuraavana päivänä vauva palasi itse takaisin totuttuun rytmiin. Kyseessä taisi siis olla tiheänimunkausi, mikä kesti tuon yhden päivän. Kolmen tunnin rytmi tuli kuin itsestään, kunhan pidämme huolta, että vauva syö pirteänä (niin pirteänä kuin vastasyntynyt nyt voi olla, heh), on hetken hereillä ja nukkuu.

Jos minun pitäisi antaa yksinkertainen neuvo, mistä kannattaa aloittaa rytmin luominen, niin se olisi ehdottomasti hereillä pitäminen ruokailun jälkeen. Ei siis kannata opettaa vauvaa nukahtamaan ruokailessa, vaan pitää nukahtaminen ja ruokailu erillään toisistaan. Tämä ei kuitenkaan estä sitä, ettetkö voisi pitää lasta lähelläsi. Toinen asia olisi pitää huolta, että vauva saa tarpeeksi unta ennen ruokailua. Joskus voi olla vaikeaa saada lapsi nukkumaan pidemmän pätkän ja tällöin on hyvä miettiä, mikä olisi ratkaisu. Jos lapsi nukkuu liikkuvissa vaunuissa hyvin, niin voit aloittaa parin tunnin vaunulenkillä, jonka jälkeen vauva on levännyt ja jaksaa syödä. Tämä voi olla yksi tapa katkaista kierre, mutta niinkuin sanoin, niin paras on aloittaa vastasyntyneen kanssa, kun opittuja tapoja ei ole vielä muodostunut.

Tässä meidän tämän hetkinen aikataulu, minkä mukaan mennään varmaan vielä pari kuukautta. Lapsen kasvaessa tietenkin hereilläoloaika ruokailun jälkeen pitenee ja jossain vaiheessa jätämme yhdet päikkärit pois. Olen myös kirjoittanut vauvan yleisimmät nukkumapaikat, mutta toki ne hieman vaihtelevat päivästä riippuen.

07.00 vauva herätetään ja imetään

07.00-08.00 vauva on hereillä

08.00-10.00 vauva nukkuu (omassa sängyssään tai tulassa)

10.00 vauva herätetään ja imetetään

10.00-11.00 vauva hereillä

11.00-13.00 vauva nukkuu (vaunuissa)

13.00 vauva herätetään ja imetetään

13.00-14.00 vauva hereillä

14.00-16.00 vauva nukkuu (useimmiten Tulassa tai vaunuissa ulkoillessa)

16.00 vauva herätetään ja imetetään

16.00-17.00 vauva hereillä

17.00-19.00 (18.45) vauva nukkuu (useimmiten tulassa tai omassa sängyssään)

19.00 vauva herätetään ja vauva syö (tämä on ainoa kerta päivästä, kun Eliana herää itse ilman herätystä ja hän herää yleensä jo 18.30 jälkeen, joten hän ruokailee jo heti herättyään. Tässä kohtaa ei siis yleensä ikinä tule ihan kolmen tunnin taukoa syömisestä.

19.00-19.30 vauva hereillä

19.30-22.00 vauva nukkuu

22.00 vauva herätetään ja imetetään (tässä kohtaa vaihdan vaipan ruokailun jälkeen normaalisti, mutta vauvaa ei enää pidetä kauempaa hereillä)

22.00-01.00 vauva nukkuu

01.00 vauva herätetään ja imetetään (huoneessa hämärä valaistus ja ei pidetä hereillä)

01.00-04.00 vauva nukkuu

04.00 vauva herätetään ja imetetään (hämärä valaistus, vauvaa ei pidetä hereillä)

04.00-07.00 vauva nukkuu

07.00 vauva herätetään, laitetaan valot päälle ja vauva syö

Tältä siis näyttää meidän päivämme ja tällä tavoin toimimme myös Estellan vauva-aikana. Estella oli vajaa 8 viikkoa, kun lopettimme hänen herättämisensä yöllä ja hän alkoi nukkumaan yönsä putkeen. Hyvistä yöunista huolimatta täysimetin Estellaa 6kk ja imetin häntä 1,5 vuotiaaksi.

LUE MYÖS

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Torstaina vietettiin tyttöjen päivää, mikä muistuttaa meitä kaikkia syrjinnästä, jota tytöt kohtaavat sukupuolensa takia. Kolmen pienen tytön äitinä en voisi olla onnellisempi, että asun Suomessa ja omat tyttäreni ovat syntyneet Suomessa. Heidän tulevaisuutensa voisi näyttää hyvin erilaiselta, jos vain asuinmaamme olisi eri. Heidän tulevaisuutensa voisi unelmien sijaan näyttää toivottomalle. Omat tyttäreni ovat saaneet etuoikeuden syntyä Suomeen, mutta kaikki tytöt eivät ole yhtä onnekkaita.On äitejä, jotka pelkäävät jo raskausaikana lapsensa olevan tyttö, koska he tietävät ettei hänen tulevaisuus sukupuolensa vuoksi näyttäisi valoisalta. He tietävät, että tyttölasta ei arvostettaisi samalla tavalla kuin poikalasta. On pieniä tyttöjä, joiden unelma-ammatin tavoittelu kaatuu jo siihen etteivät he koskaan pääse kouluun. On pieniä tyttöjä, joiden ei ole aikaa leikkiä ja olla lapsia, vaan heidät pistetään astumaan aikuisen saappaisiin jo aivan liian aikaisin. On pieniä tyttöjä, joita ei arvosteta ja joiden elämälle ei ole arvoa. Kolmen pienen lapsen äitinä en voi olla ajattelematta, että vain syntymällä toiseen maahan tyttärieni elämä olla täysin toisenlainen.

Kiitollisena saan peitellä omat kolme tytärtäni nukkumaan omassa kodissamme Suomessa. Voimme jutella tulevaisuuden haaveista ja uskoa tyttäriimme. Tyttäremme tietävät, että he ovat aivan äärettömän arvokkaita ja rakkaita. Tyttäremme uskovat itseensä sekä toisiinsa, he tietävät olevansa ihan huippu tyyppejä ja pystyvänsä vaikka mihin. Samaan aikaan joku toinen äiti peittelee oman tyttärensä nukkumaan täynnää tuskaa ja pelkoa. Samaan aikaan joku toinen äiti tietää ettei hänen tyttärellään tule milloinkaan olemaan mahdollisuutta opiskella tai hänen elämäänsä ei edes arvosteta. Pienet tytöt ja niin eri arvoisissa asemissa vain, koska he syntyivät eri maissa. Maailma on epäreilu ja sairas!

Hyvinvointivaltiossa (missä ihmiset kehtaavat välillä todeta, että tämä ei ole enää mikään hyvinvointivaltio…) niinkuin Suomessa elämme todella hyvää ja tasa-arvoista elämää. Kiitollisuuden lisäksi tulisi meidän kuitenkin aina muistaa, että kaikilla ei ole yhtä hyvä tilanne ja meillä on mahdollisuus auttaa.

Yksi ystäväni kirjoitti facebookissaan näin: ” Yhden tytön olen jo saanut saatella koulun ekojen luokkien läpi. Kenialainen 10-vuotias kummityttömme saa käydä koulua sen sijaan, että joutuisi jäämään jo lapsena töihin kurjiin oloihin.Kummina saat muuttaa yhden lapsen tai jopa yhteisön koko elämän. Suosittelen alkamaan kummiksi tytölle tai muulle esim. täältä: https://www.fida.info/kummikohde/nairobin-katulapset “ . Tämä teksti kosketti minua paljon, eikä pelkästään sen takia, että nämä ihanat ihmiset olivat antaneet omastaan ja mahdollistaneet tälle tytölle koulun. Koin piston omassa sydämessäni. Mitä minä olen tehnyt niiden tyttöjen hyväksi, jotka eivät saaneet yhtä hyviä kortteja elämään kuin omat tyttäreni? En mitään. En siksi, että en olisi halunnut, vaan siksi, että olin elänyt onnellisesti omassa perhekuplassani ja ajatellut aivan liian vähän sitä tosi asiaa ettei kaikilla tilanne ole yhtä hyvä. Kiitos siis tälle ihmiselle muistutuksesta, että meillä on todellakin mahdollisuus muuttaa tyttöjen (sekä muiden apua tarvitsevien) elämiä omalla panoksellamme.

Pidetäänhän siis muinakin kuin tyttöjen päivinä sitä totuutta yllä, että maailmassa on paljon avun tarvitsijoita ja ollaan myös valmiita auttamaan heitä.

LUE MYÖS

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

Runsas kuusi vuotta sitten oli Amelie ihan pieni vauva ja minä aivan tuore äiti. Tällä hetkellä on meidän nuorimmainen aivan pieni vauva, mutta minä taas olen treenaillut äitiyttä jo kuuden vuoden ajan ja jatkan treenejä loppuelämäni. Viimeisen kuuden vuoden aikana olen muuttunut melko paljon äitinä ja oppinut monia asioita kantapään kautta. Yksi suurimpia asioita on ollut hyväksyä se tosiasia, että minäkin olen vain ihminen ja lapsillani ei tule olemaan täydellistä äitiä, vaikka kuinka tietysti parhaani yritänkin. Omille lapsilleen sitä haluaisi vain ja ainoastaan parasta ja siksi on ollut rankkaa huomata oma rajallisuus ja vajavaisuus. Amelien kohdalla elin ja hengitin vain vauvaa varten. Halusin olla täydellinen äiti ja elin yli omien voimavarojeni. En osannut miettiä kaikkien tekemieni ratkaisujen seurauksia, enkä esimerkiksi tiennyt vielä sanasta uniassosisaatio yhtään mitään. Toimin kaikessa, kuten neuvolassa kehoitettiin enkä alkanut sooloilemaan. En luottanut itseeni äitinä, vaan seurasin armollisesti sillä hetkellä vallitsevia suosituksia. Nykyään tiedän, että suositukset ovat vain suosituksia ja kaikki ei toimi kaikilla. Lapset ovat erilaisia ja vanhemmat ovat erilaisia. On melko helppo puhua vauvakeskeisestä kasvatuksesta, kun lapsia on vain yksi. Pystyt imettämään vaikka kahden minuutin välein, jos lapsia on vain yksi. Vaikka lapsi nukkuisi vain tissi suussa ja yöt olisivat katkonaisia, niin voit nukkua päikkäreitä, jos siis lapsia on vasta yksi. Jos lapsia on useampi, niin mielestäni ei voida ajatella enää kaikkea vain vauvakeskeisesti, vaan tällöin on ajateltava, mikä on parasta niin vauvalle kuin koko perheellekin. On ajateltava muitakin lapsia.Ameliella ei vauvana ollut mitään rytmiä, vaan menin täysin hänen ehdoillaan. Elin niin vauvantahtista elämää kuin mahdollista, mutta yhden lapsen kanssa se olikin mahdollista. Kakkosen kanssa loimme hänelle rytmin, koska olimme siskoni perheessä nähnyt esimerkkiä siitä, kuinka yöt sujuvat paremmin ja päivät ovat koko perheelle helpommin järjestettävissä, kun vauvalle on luotu rytmi. Vastoin kaikkia ennakkoluuloja olin huomannut myös, että jälkimmäinen tapa oli myös vauvaystävällisempi, miksikö? Vain yhtenä asiana mainittaakseni, kuinka moni vauvantahtinen imettäjä joutuu pitämään lapselleen jossain vaiheessa unikoulun, vaikka unikoulu olisikin lempeä, niin on se aina rankka juttu niin vauvalle kuin vanhemmallekin. Itse en ainakaan pystynyt unikoulua pitämään, joten Amelie valvotti enemmän ja vähemmän minua ensimmäiset kolme vuotta ja mikä hurjinta, myös hän itse nukkui yönsä katkonaisesti ja yöunille meneminen ei ollut mukavaa vaan inhottavaa. Siskoni lapsilla ei kenellekään ole tarvinnut pitää unikoulua, sillä jokainen on alusta asti osannut nukahtaa itse ilman apuja. Kun vauva alusta asti oppi nukahtamaan itse eikä hänellä ollut uniassosiaatiota rintaan vältytään luultavasti monilta unettomilta öiltä ja itkuilta. Joten kyllä, olen ehdottomasti nykyään sen kannalla, että vauvalle voi luoda pikkuhiljaa rytmiä. Ei tietenkään liian tiukkaa rytmiä ja aina kaikesta voi ja kuuluu joustaa vauvaa kuunnellen. Jos oikeasti huomaan vauvalla esim. olevan nälkä, vaikka ei ole ruoka aika, niin tietenkin ruokin vauvan. Tuohan rytmi turvallisuutta leikki-ikäisillekin, niin miksi ei sitten pienelle vauvalle? Toinen lapsemme siis söi enemmän ja vähemmän kellon mukaan, mikä ei todellakaan tarkoittanut sitä, että häntä olisi huudatettu nälässä tai hän ei olisi saanut läheisyyttä. Päinvastoin hän melkein asui sylissä, mutta ei tissi suussa. Monesti huomasin, että eihän vauvalla aina itkiessään edes ollut nälkä. Esikoisen kanssa kaikki itku tyynnytettiin rinnalla, kun toisen kanssa opin, että vauvaa saattaa harmittaa moni muukin asia kuin nälkä. Vauva ei myöskään itkenyt vatsavaivojaan jatkuvasti, koska ruokailuissa tuli pausseja. Imetyksessä ei myöskään tullut pitkiä taukoja, koska vauvan nukkuessa liian kauan herätin hänet syömään ja näin maidontuotanto lähti hyvin käyntiin. Kaikki sujui helpommin, luonnollisemmin ja lempeämmin tällä tyylillä, vaikka esikoisen kohdalla en uskaltanut edes ajatella vauvalle rytmin luomista. Kahden kuukauden iässä Estella alkoi nukkumaan 12h tunnin yöunia toisin kuin Amelie, joka nukkui ensimmäisen yönsä putkeen 3,5 vuotiaana. Itse uskon siihen vahvasti, että lapsella hyvä rytmi luo mahdollisuuden myös hyville yöunille.Kolmannen kanssa en pelkää enää tehdä valintoja, mitkä ovat mielestäni meidän perheelle hyväksi. Meidän vauva syö, on hereillä ja nukkuu, juuri tuossa järjestyksessä. Yritämme välttää hänen nukahtamista imetystilanteessa, koska tottuessaan siihen saattaisi kehittyä rintaan uniassosiaatio ja jossain vaiheessa se vaikuttaisi luultavimmin niin vauvan kuin muunkin perheemme yöuniin. En todellakaan pysty mihinkään unikouluihin, en edes niihin lempeisiin. Minusta tuntuisi äärimmäisen pahalta kuunnella vauvan itkua, joka on aina tottunut nukahtamaan tissille ja yhtäkkiä hänen pitäisi oppia nukahtamaan itse. Mieluummin opetan heidät alusta asti nukahtamaan ilman tissiä.

Moni asia äitiydessä on myös pysynyt samana. Vauvan paikka on vanhempiensa lähellä ja meidän kaikki vauvat ovat saaneet olla sylissä paljon, siis todella paljon, oikeastaan lähes kokoajan. Vauvan itkuun ja tarpeisiin vastataan aina, heitä pidetään lähellä ja heitä lohdutetaan. En edelleenkään voi ajatellakaan, että antaisin vauvan itkeä yksin omassa sängyssään tai odottaisin, että vauva itse rauhottaisi itsensä. En edelleenkään kestä ajatustakaan, että olisin kauan erossa lapsistani. Niin kauan kuin lapset ovat pieniä, niin haluan olla heidän lähellään ja heitä varten. Haluan olla läsnä niin vauvalleni kuin isommillekin lapsilleni.  Rakastan, halaan ja pussailen tyttöjäni paljon. Rakastan olla äiti ja rakastan lapsiani. Uskon äitiyden olevan kasvuprosessi, mikä ei milloinkaan tule valmiiksi. Tällä hetkellä toimin niinkuin parhaaksi näen, niinkuin toimin kuusi vuottakin sitten, mutta elämänkokemusten myötä mielipiteet ja toimintatavat muuttuvat. En koskaan tule olemaan täydellinen äiti, mutta tiedän aina yrittäväni parhaani.

LUE MYÖS

HÄN ON TÄÄLLÄ

SYNNYTYSTARINA

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Jokainen lapsi on vanhemmilleen täydellinen epätäydellisyydessään ja lasten kuuluu tietääkin, että he ovat vanhempiensa silmissä niitä kallisarvoisimpia aarteita, ihania kultakimpaleita. Jokaisen lapsen ja aikuisen kuuluu tietää, että he kelpaavat juuri sellaisina kuin ovat tai paremminkin sanottuna me ollaan kaikki tasan yhtä arvokkaita oltiinpa me millaisia vain. Yhtä tärkeänä pidän myös, että kasvaessaan he oppivat ettei kukaan ole oikeasti ole täydellinen, he eivät ole muita parempia eikä kaikkea toimintaansa voi oikeuttaa sanomalla, että tällainen minä nyt vain olen. Olemme useasti Domin kanssa puhuneet asioista, mitä vanhemmuudessa pidämme tärkeänä ja yksi niistä asioista on, että lapsi oppisi ymmärtämään olevansa epätäydellinen ja näin ollen hänen käytöksensä ei aina ole täydellistä. Eikä lapsen kuulukaan olla täydellinen, kukaan ei ole, siksi oma epätäydellisyys onkin tärkeää tiedostaa. Toivomme todellakin, ettei lapsemme milloinkaan oikeuttaisi typerää toimintaansa sanoen “tällainen minä olen, hyväksy minut niinkuin minä olen”.  Jokainen typerä teko ei ole osa lasta, vaan ihan vaan typeriä tekoja. Sama aikuisten kanssa, aikuiset voivat toimia todella typerästi ja osallistua esimerkiksi nettikiusaamiseen täysin ymmärtäen tekonsa ja silti tehden niin, se ei kuitenkaan ole osa sitä kuka sinä olet. Typerät valinnat eivät määrittele sinua ja näin ollen et voi myöskään piiloutua sen taakse puolustaen tyhmiä tekojasi.Nykyään trendinä tuntuu olevan kaiken idioottimaisen toiminnan hyväksyminen itseltä sanoen, että tämä on osa minua, tällainen minä olen ja kenenkään ei tulisi vaatia minua muuttumaan. Fakta nyt vaan on, että niin kauan kuin haluat ihmissuhteidesi toimivan on sinun myös oltava valmis muuttumaan ja huomaamaan omassakin toiminnassasi virheitä. Jos jokainen kuvittelee kaikkien pyörivän vain minun ympärilläni ja oikeudekseen vaatia muiden “ottamaan minut tällaisena kuin olen”, ollaan aika vaarallisilla vesillä mielestäni. Eihän kukaan voi ajatella pientä sekunnin murto-osaakaan, että tällä ajattelutyylillä maailma voisi toimia ja kaikilla olisi hyvä olla. En siis missään nimessä allekirjoita lauseita “älä ikinä muutu”, “olet täydellinen tuollaisena kuin olet”, “sinun ei tulisi muuttua muiden takia”, “löydät vielä jonkun, joka haluaa sinut juuri tuollaisena”,” sillä ei ole väliä, mitä muut ajattelevat”. Ennemmin opetan lapsilleni, “muista myös ajatella muita ihmisiä ympärilläsi ja heidän tunteitaan”,”ole valmis muuttumaan ja näkemään itsessäsikin virheitä”, “sinä et ole täydellinen, kukaan ei ole ja se on ihan ok”, “kun huomaat toiminnassasi virheitä tai toimit itsekkäästi, niin ole valmis muuttumaan”.En tietenkään tarkoita sitä, että lasten pitäisi nuoleskella kaikkia ja miellyttää esim. omilla mielipiteillään kaikkia. En todellakaan. En tarkoita etteikö heidän tulisi olla omia itsejään ja alkaa näyttelemään muuta kuin on, en tietenkään! Ja haluan vielä kerran allekirjoittaa, että olimmepa me millaisia tahansa, niin tietenkin olemme jokainen yhtä arvokkaita. Toivon tytöistäni kasvavan vahvoja tyttöjä, jotka eivät pelkää ajatella ja olla erilaisia. Mutta en ikinä toivo heidän ajattelevan olevansa täydellisiä, koska tällöin he eivät ole valmiita kasvamaan. Toivon heidän pystyvän näkemään omassa toiminnassaan vajavaisuuksia, koska meillä kaikilla on niitä. Emme ikinä ole valmiita, vaan kasvamme ja opimme toivottavasti koko elämämme ajan. Siis kasvamme ja opimme, mikäli tiedostamme alunperinkään, että meillä on käytöksessämme jotain opittavaa ja kehityttävää.Haluan tyttöjeni tietävän, että ihmissuhteissa tarvitsee nähdä vaivaa ja he eivät voi olettaa vaivannäköä vain toiselta, vaan itsekin on nähtävä omat vajavaisuudet ja oltava valmis työskentelemään niiden eteen. Toivon tyttöjeni olevan myös valmiita asettamaan joskus muut ihmiset heidän edelleen ja luopumaan välillä omistaan yhteiseksi hyväkseen tai joskus jopa vain toisen ihmisen hyväksi. Toivon, että he oppisivat hyvän tasapainon pitäen itsestään hyvää huolta kuitenkaan olematta itsekkäitä. Toivoisin myös itseni oppivan enemmän epäitsekkyyttä. Jos omistaa kymmenen takkia, niin on helppoa antaa niistä yksi sitä tarvitsevalle. Entä jos minulla on vain kaksi takkia ja kummatkin lempparitakkejani, olisinko valmis antamaan toisen niistä sitä tarvitsevalle?Mietin paljon, mitä vanhempana haluan lapsilleni opettaa, mutta itsekin olen vielä oppimassa ja kasvamassa. Huomaan usein asioita, missä toimin typerästi ja silloin olen iloinen, koska se tarkoittaa, että olen huomannut vajavaisuuteni ja olen valmis muuttumaan. Liian usein on kuitenkin myös niitä tilanteita, kun en edes huomaa toimivani typerästi, vaan oikeutan oman toimintani ajatellen, että tällainen minä olen tai ei minun aina tarvitse olla se joka muuttuu. Välillä jälkikäteen huomaan, kuinka sokea olinkaan omalle huonolle toiminnalleni ja varmasti aivan liian paljon jää edelleen edes huomaamatta. Opettelua ja kasvamista tämä elämähän on, paras on vaan muistaa, että on valmis kasvuun.

Tyttöjen ihanat vaatteet saatu yhteistyössä Bebeliiniltä. Sieltä löytyy lapsille aivan ihania vaatteita ja asusteita.

Oudosti näyttää menevän ihan loppuun asti. Ensin pikkuneiti pelästyttää vanhempansa säännöllisillä supistuksilla jo viikolla 34 ja hoitohenkilökunta sairaalassa antaa kortisonit vauvan keuhkoja kypsyttämään. Täysiaikaiseksi tultuaan muuttuivat supistukset säännöllisiksi, vaan saaneet aikaiseksi aivan liian vähän, jos yhtään mitään.Maanantaina lähdimme sairaalalle supistusten ollessa säännöllisiä ja mielessäni elättelin toiveita, että parissa tunnissa kaikki olisi ohi niinkuin edellisellä kerralla. Taisin jopa sanoa ääneenkin, että jos vauva syntyisi kahden aikaan, niin viiden aikaan Dom voisi hakea jo isosisarukset pikkutyyppiä moikkaamaan. Vaan ei hommat menneet ihan niin. Käyrille piirtyi heti säännöllisiä supistuksia ja kätilökin puhui siihen malliin, että synnyttämään tultiin, kunnes teki sisätutkimuksen ja totesi säänöllisistä supistuksista huolimatta edistystä olleen ihan minimaalisen olemattomasti. Lähdimme Domin kanssa kävelylle meikä sairaalavaatteissa Adidas Superstarit jalassa voimistaaksemme supistuksiani ja ainakin onnistuimme tihentämään niitä siihen malliin, että väliä supistuksilla oli vain reilusti alle minuutin, välillä ei lähes ollenkaan. Palasimme takaisin synnärille ja meidät siirrettiin tihentyneiden supistusten takia suoraan synnytyssaliin. Se todellakin valoi uskoa, että meillä saattaa pian olla sylissä pieni käärö vaan toisin kävi.Käyrillä ollessani huoneeseen pamahti myös lääkäri, joka oli hieman huolissaan käyrälle piirtyneistä liian tiheistä supistuksista. Tähän asti olen pitänyt tiheitä supistuksia vain positiivisena asiana, mutta nyt tiedän, että sekään ei ole hyvä. Kivusta huolimatta hommat eivät pakosti edisty, niinkuin edellisillä kerroilla. Lääkärin mukaan kroppani saattoi olla niin väsynyt jatkuvasta supistelusta, ettei jaksanut enää edistää synnytystä. Hän siis ehdotti, että saisin vahvempaa kipulääkettä tai menisin kylpyyn ja kokeilisin, jos kroppa rentoutuisi siellä. Kipulääkettä en halunnut ja kylpy ei juurikaan auttanut supistuksiin. Tässä vaiheessa sanoin Domille, että mikäli kylvyn jälkeen edistystä ei ole tapahtunut, niin minä haluan kotiin. Nousin kylvystä ja kätilö tsekkasi tilanteen sekä totesi ettei edistystä juurikaan ollut tapahtunut. Pyysin päästä takaisin kotiin ja he sanoivat, että se saattaa olla jopa hyvä juttu. Usein kotona sitä pystyy olemaan rennommin kuin sairaalassa. Pakkasimme siis kamamme ja suljimme synnytyssalin oven perässämme ilman, että sylissämme oli vauvaa. Eihän sen niin pitänyt mennä. Synnytyssaliinhan siirretään äiti siinä vaiheessa, kun vauva alkaa osoittamaan merkkejä ulostautumisestaan. Ei synnytyssalista enää kuulu lähteä pois ilman vauvaa.Valehtelisin, jos väittäisin ettei minulla ollut maanantai iltana hieman pettynyt fiilis. Tytöt olivat olleet koko päivän hoidossa odottaen kovasti pikkusisaruksensa syntymää, mutta heidän äitinsä kroppa ei nyt yksinkertaisesti toiminut niin millään supistuksista huolimatta. Tulimme kotiin ja Dom tsemppasi minua parhaansa mukaan sekä valoi uskoa, että kyllä se vauva vielä ulos tulee. Tytöt olivat vielä yön vanhemmillamme, koska olimme aivan varmoja, että palaisimme yön aikana sairaalalle synnyttämään. Vaan ei palattu. Tässä sitä kirjotetaan blogipostausta yhtenä kappaleena ja odotetaan, koska vauva saadaan syliin.Supistukset onneksi ovat tauonneet kumpanakin yönä muutamaksi tunniksi, että olen saanut nukuttua. Edelleen suurimmaksi osaksi supistuksia kuitenkin tulee n.5-10min välein ja valehtelisin, jos väittäisin, ettei kroppani ala olemaan jo hieman väsynyt. Nyt yritämme kuitenkin parhaamme mukaan palata normaaliin arkeen ja asennoitua siihen, että vauva syntyy ehkä vasta parinkin viikon päästä. Tällä hetkellä olen epäsosiaalisuuden multihuipentuma väsymyksen, kivun ja jopa lievän ärsytyksen takia. Yritän kuitenkin päivitellä väliaikatietoja blogiin sekä Instagramiimme säännöllisestä.

Ps. Meidän InstaStorysta löytyy myös kuva, millainen vauva salissa kuitenkin saatiin aikaiseksi. Onneksi mulla on mies, joka jaksaa tsempata ja saa mut nauramaan, vaikka olin ihan rikki!

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Miten valmistautua vauvan tuloon?

Lasketunajan lähestyessä ja kahden väärän hälytyksen johdosta ollaan pikkuhiljaa yritetty laittaa kaikki valmiiksi vauvaa varten. Kolmannen kohdalla sitä jo hieman ainakin luulee tietävänsä, miten valmistautua vauvan tuloon ja mitä asioita haluaa saada tehtyä ennen synnytystä. Jatkuuhan se elämä vauvan saapumisen jälkeenkin ja kaikkia hommia ei tarvitse tehdä ennen vauvan syntymää. Kolmannen lapsen kohdalla ei edes olisi mahdollista viettää päivä- tai viikkotolkulla vauvakuplassa, vaan arkeen palataan varmasti heti vauvan syntymän jälkeen. Mitä myös kahdella edellisellä kerralla on opittu, niin vauva ihan oikeasti ei välitä siitä, onko ne suihkuhuoneen kaakelien välit jynsätty puhtaaksi vai ei. Sen sijaan minulle on tärkeää, että koti on kuitenkin puhdas ja siisti tuodessamme pikkuneidin ensimmäistä kertaa kotiinsa. Dom on kyllä vakuuttanut, että vaikka synnärille lähtiessä kämppämme olisi kuin pommin jäljiltä, niin hän siivoisi sen ennen kotiutumistamme. En kuitenkaan halua, että vauvan syntymän jälkeen Dominkaan tarvitsisi siivota kotiamme lattiasta kattoon, vaan hän voisi mahdollisimman paljon olla minun ja vauvan sekä isosisarusten kanssa ilman siivoustressiä. Yksi tärkeä asia, miten valmistautua vauvan tuloon on siis mielestäni kodin siivoaminen. Lapsiperheessä toki kodin saa siivota about kymmenen kertaa päivässä, mikäli haluaisi sen olevan kokoajan siisti.Tyhjennä pyykkikori. Vauvan saapuessa maailmaan se on ainakin aina meillä tuplannut pyykkimäärän. Pienestä koostaan huolimatta vauvat voivat saada yllättävän paljon pyykkiä aikaiseksi päivän aikana. On siis mukava aloittaa täyttämään tyhjiä pyykkikoreja, sen sijaan, että pyykkikorit pursuavat lattialle jo ennen uuden tulokkaan pyykkiä. Kolmas asia on ollut ruokien tekeminen pakkaseen. Viime kerralla huomasin, kuinka ihanaa oli ottaa pakkasesta valmista ruokaa. Ensimmäisinä päivinä ei tarvinnut kenenkään miettiä ruoan laittoa, vaan keskityimme uuden arjen opettelemiseen ja pikkuvauvaan tutustumiseen. Tällä hetkellä pakastimesta löytyy ruokia runsaaksi viikoksi ja yritän päivittäin saada pakastimeen lisää täytettä. Ainoa ongelma on, että pakastimemme on melko täynnä marjoja ja hilloja, joten määräänsä enempää ruokia sinne ei mahdu. Suosittelen ehdottomasti jokaista raskaana olevaa valmistamaan ruokia pakastimeen, koska se vaan helpottaa arkea niin paljon.

Neljäntenä on vauvatavaroiden valmiiksi laittaminen. Pieni nyyttihän ei vielä kovin paljoa heti tarvitse ja tavaroista on turha stressata. Ne mitä puuttuu voi ostaa kaupasta myöhemminkin. Meillä on vauvan vaatteet sekä harsot pesty ja odottavat käyttäjäänsä. Myös vaipat ovat ostettu valmiiksi ja liivinsuojuksia löytyy myös paripakettia. Vielä pitäisi kaupasta käydä ostamassa pikkutumput, ettei kaveri raavi kasvojansa ensimmäisinä päivinä. Vaunut pitäisi myös vielä koota, mutta sen ehtii tekemään myös vauvan jo synnyttyä. Pinnasänky on onneksi jo valmis vastaanottamaan pienen tuhisijaan nukkumaan. Olen aika rennolla meiningillä tavarahankintojen suhteen ja olemme todenneet Domin kanssa, että ne mitä puuttuu, niin haetaan sitten kaupasta.Ajattelimme vielä käydä Domin kanssa kaksin treffeillä, koska vauvan syntyessä emme ihan kahdestaan lähde mihinkään hetkeen. Olisi siis mukava vielä joku ilta tyttöjen jo mentyä nukkumaan lähteä istumaan iltaa kahdestaan ja keskittyä vain toisiimme. Olemme myös yrittäneet antaa huomiota tytöille oikein extra paljon ja valmistaa heitä tulevan pikkusiskon syntymään.Viimiset raskauskuvat. Edellisillä kerroilla en juurikaan ole ikuistanut vatsaani ja se on jälkikäteen ehkä hieman harmittanut. Nyt olisi kiva vertailla, kuinka valtavat vatsat edellisillä kerroilla minulla oli. Tällä kertaa Dom on pitänyt huolen, että raskaudesta on tullut otettua kuvia ja joka viikko otamme ne ehkä ” viimeiset raskauskuvat”.

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Laskettuaika lähestyy hurjaa vauhtia ja vauva voi syntyä hetkellä minä hyvänsä tai antaa odotuttaa itseään vielä muutaman viikonkin. Onhan tämä jännää aikaa, kun ei tiedä koska pikkutyyppi tulee muuttamaan arkeamme ja kuinka kaikki sitten sujuu. Vauva muuttaa perheen arkea varmasti aina, mutta sitä on vaikea sanoa, että miten. Viime kerralla olimme varautuneet pahimpaan. Olimme varautuneet Amelien mustasukkaisuuteen, yöunien puuttumiseen, koliikkivauvaan ja parisuhteen kaikkiin mahdollisiin ongelmiin. Kaikki menikin loppujen lopuksi niin paljon paremmin kuin osasimme edes kuvitella. Ihan turhaan olin murehtinut monet illat, miten kaikki tulisi sujumaan. Amelie oli vain innoissaan uudesta siskostaan, Estella alkoi nukkumaan jo parin kuukauden iässä kellon ympäri öisin, Estella on aina osannut näyttää ärsytyksensä, mutta mistään koliikista ei ollut koskaan tietoakaan. Mitä parisuhteeseen tulee, niin sekin on mennyt vain parempaan suuntaan kokoajan. Dom oli juuri sellainen isä Estellalle kuin hän on aina ollut Ameliellekin, läsnäoleva, osallistuva ja rakastava. Ei elämästä tullutkaan superrankkaa, vaan päinvastoin.Saadessamme Estellan olimme tunteneet Domin kanssa vasta alle vuoden, joten tottakai sitä pyöritteli päässään kaikkia mahdollisia ajatuksia. Mitä, jos Domille riittää lapsiperhearki ja hän lähteekin takaisin kotimaahansa Itävaltaan. Mitä, jos hän ei olekaan sellainen kuin on antanut ymmärtää. Mitä, jos hän ei otakaan vastuuta Estellasta samoin kuin on ottanut Ameliesta. Pääni oli täynnä ajatuksia, mikä kaikki voisi mennä pieleen. Estellan synnyttyä huomasinkin, että kaikki olikin hyvin, todella hyvin. Tällä kerralla ajatusmaailmani ei ole yhtään niin sekaisin. Olemme tunteneet Domin kanssa toisemme kolme vuotta ja koko tämän ajan olen ollut todistamassa, kuinka hyvä isä ja puoliso hän on. Tottakai meilläkin on niitä huonoja päiviä ja kummatkin tulisen luonteen omaavina saamme kyllä kunnon riidatkin välillä pystyyn, mutta kaikesta huolimatta voin todeta meidän parisuhteen olevan hyvä. Huonojen päivien jälkeen osaamme istua alas ja jutella. Tiedämme kumpikin, että toinen rakastaa, vaikka jonain päivänä olisikin hyvin ärsyttävä ja itsekäs. Pääasia on, että me kumpikin osaamme pyytää sekä antaa anteeksi ja olla valmiita näkemään itsemme epätäydellisinä, joiden kEn siis osaa juurikaan olla huolissani pian muuttuvasta arjesta. Arki voi olla rankkaa, vauva voi valvottaa ja puolisokin voi välillä ärsyttää, mutta siitä huolimatta uskon siihen, että Domin kanssa saadaan homma pelittämään ja ollaan valmiita näkemään vaivaa sen eteen. Niin kauan, kun kummallakin on halu satsata meidän parisuhteeseen ja perheeseen, niin kaikki on mielestäni äärimmäisen hyvin. Olen Taivaan Isälle aivan äärimmäisen kiitollinen meidän perheestä. Olen aivan äärimmäisen kiitollinen Domista, jonka kanssa saan pyörittää tätä sirkusta välillä hyvin ja välillä heikommin. Välillä ollaan uusissa kasvatustilanteissa kummatkin ihan hukassa, mutta yhdessä asioista selvää ottamalla ja keskustelemalla ollaan mielestäni handlattu tää homma aika hyvin. Tasapainotetaan toisiamme hyvin ja ollaan mielestäni löydetty hyvä tyyli tehdä hommat meidän tavalla. En myöskään pelkää, että vauva-arki jäisi vain minun pyöritettäväkseni. Tiedän, että Dom ottaa vastuun myös kolmannesta tyttärestämme niinkuin kahdesta aikasemmastakin. Teemme tätä yhdessä. Eilen viimeksi Dom huomasi minun olevan väsynyt ja käski minut lepäämään, kun hän lähti tyttöjen kanssa ulkoilemaan. Välillä tilanne on toisinpäin. Tiedän, että kummatkin haluamme auttaa toisiamme, seistä toistemme rinnalla ja olla tiimi. Tämä on meillä pohjimmaisena ajatuksena, vaikka tottakai välillä on niitä päiviä, kun kummatkin ollaan vaan superitsekkäitä ja ärsyttäviä ja sitä miettii, että onko tossa toisessa mitään positiivsta. Toivottavasti osattais kuitenkin myös vauvan syntymän jälkeen nähdä meidät hyvänä tiiminä, eikä avioliittoamme taistelutantereena.

LUE MYÖS

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Mulla oli tänään synnytystapa-arvio äitiyspoliklinikalla, missä pikkubeibiä ultrattiin ja keskusteliin hieman synnytyksestä. Siitä huolimatta, että mulla on takana kaksi oppikirjan mukaan mennyttä alatiesynnytystä, niin tämä synnytys on alkanut jännittämään ihan hulluna. Tilannetta ei mitenkään auttanut parin viikon takaiset tapahtumat, kun beibi oli jo tuloillaan ja muistui mieleen miltä ne supistuskivut todella tuntuvat. Siis kyllähän ne nyt ihan oikeasti sattuvat melko paljonkin. Vaikka olisi synnyttänyt jo kymmenen lasta, niin silti sitä ei tiedä miten seuraava synnytys menee. Sujuuko kaikki hyvin vai onkohan tällä kertaa synnytys pikatoimituksen sijaan maratonkoettelemus, mikä päättyy sektioon. Mitä, jos lapsi syntyy kotiin, koska en ehdi sairaalaan?synnytystapa-arvioToisaalta ei pitäisi antaa ajatustakaan synnytykselle vielä, vaan mennä avoimin mielin sitten tositoimiin, kun sen aika on. Eihän sitä ikinä voi tietää, mitä tulemana pitää. Toisaalta taas monissa paikoissa kehotetaan valmistautumaan synnytykseen ja synnytystä verrataan maratooniin. Olipa kumpi tahansa tapa parempi, niin itse en ainakaan pysty poissulkemaan kaikkia synnytykseen liittyviä ajatuksia, vaan ne valtaavat aivokapasiteetistani jonkun verran tilaa halusin tai en. Yritän kuitenkin sen verran hallita ajatuksiani, että en alkaisi stressaamaan ja pelkäämään synnytystä. Yritän ajatella positiivisesti synnytykseen liittyen ja antaa negatiivisten ajatusten mennä mahdollisimman pian ohitse. synnytystapa-arvioSynnytystapa-arviossa tänään kaikki oli siis oikein hyvin. Vauva kasvaa hieman keskikäyrän alapuolella toisin kuin siskonsa aikoinaan, jotka ovat olleet aina juuri keskikäyrällä tai hieman keskikäyrän yläpuolella. Vauva liikkui ahkerasta ja ultraajalla oli kädet täynnä töitä saadakseen realistiset mitat pikkutyypistä. Tällä hetkellä painoa oli kaverilla 2,7kg ja painoarvio lasketulle päivälle oli hieman yli 3kg. Toki arviot ovat aina arvioita, että voihan kaveri ollakin suurempi, mutta tuskin meille kovin paljon yli neli kiloista on tulossa. Beibin pitäisi siis mahtua hyvin ulostautumaan, kun synnytyksen aika koittaa. synnytystapa-arvioItselleni jäi todella hyvät fiilikset synnytystapa-arviosta. Lääkäri ja kätilö olivat aivan ihania ja he keskustelivat kanssani kaikista peloistani ja stressin aiheistani. He loivat uskoa siihen, että kolmaskin synnytys voi mennä hyvin ja ei sitä kannata turhaa jännittää. Ultratessa lääkäri selitti jälleen kerran koko ajan, mitä näytöllä näkyi  ja kertoi kaikki mitat minulle. Tuntuu hyvältä tietää, että vauva ei ole suuren suuri, vaikka olenkin kerännyt tässä raskaudessa painoa enemmän kuin muilla kerroilla. Minulle jäi todella hyvä fiilis käynnistä ja mielelläni menen samaan paikkaan muutaman viikon sisällä synnyttämään. Edelleen kätilö minulle totesi, että laskettuunaikaan tämä vauva ei varmasti sisälläni ole, mutta saas nyt nähdä koska kaveri haluaa meitä tulla moikkaamaan. Jännää!

Farkkutakki* / House of Brandon Hame* / House of Brandon Kengät / Top Sport

LUE MYÖS

KUULUMISIA SYNNÄRILTÄ

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Monet varmastikin tietävät raskaana olevat naiset ja niiden mieliteot. Monet varmasti myös tietävät, että kaikki mieliteot raskaana eivät suinkaan johdu raskaudesta, vaikka se hyvä tekosyy onkin. Itsekin mielelläni syyttäisin raskautta armottomasta suklaahimostani tai iltaherkutteluista, mutta olen aivan varma, että kyseessä on ihan normaaleja mielitekoja, mitä olisi ilman raskauttakin. Toki, totta on, että jos en olisi raskaana, niin tuskin antaisin itselleni näin helposti lupaa herkutella, mutta ei ne mieliteot silti raskaudesta johdu. Eikä jokainen kertynyt kilokaan ole tullut raskaudesta, vaan kyllä olen nähnyt myös vaivaa niiden eteen! 🙂Raskaus on ainakin omalla kohdallani hieman rankkaa aikaa fyysisesti ja sen takia sitä antaa itselleen helposti luvan levätä ja samalla tietenkin herkutella. On kuitenkin ihan tervettä tiedostaa, että jokainen kertynyt kilo ei välttämättä ole tullut raskauden takia ja kroppani ei välttämättä ole “suklaapuutostilassa” aiheuttaen mieliteon, että tarvitsisin lisää suklaata. Raskausaikanakin tulee niitä ihan tavallisia mielitekoja, mitä tulee ilman raskauttakin. Kaikki mieliteot raskaudesta ei johdu jostain kropan puutostilasta, vaan osa esimerkiksi ihan perus sokerihimosta. En sano kuitenkaan, että herkuttelu ja ruoan kanssa rennommin ottaminen raskausaikana olisi jotenkin väärin.Itse olen ottanut hyvinkin rennosti nyt raskausaikana ja herkutellut, jos mieli on tehnyt enkä pidä sitä ollenkaan pahana asiana. Helteet ja alhainen verenpaine oli hieman huono yhdistelmä ja varsinkin lämpimien ilmojen aikaan oloni ollessa huono söin juuri sitä, mikä maistui. Saatoin aloittaa aamuni mehujäällä ja lopettaa muurikka lettuihin, eikä se varmasti ollut ravitsemuksellisesti paras tapa syödä näin raskausaikana, mutta tulipahan ainakin syötyä jotain. Nyt helteet ovat ohitse ja olokin hieman parantunut, niin olen yrittänyt edes hieman palata takaisin ruotuun. Toki edelleenkin syön lähes päivittäin edes pienen suklaapatukan, mutta muuten on arki palannut ruokavaliooni ja kebabit pikkuhiljaa vaihtuneet laadukkaampaan ruokaan. 

LUE MYÖS

KUULUMISIA SYNNÄRILTÄ

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM