Viime päivinä olen käynyt läpi lähes kaikki tunteet pelosta, kiitollisuuteen ja jännitykseen. Olen ollut aivan varma, että vauva syntyy ihan hetkellä minä hyvänsä ja nyt pikku hiljaa alkaa herätä jo toivonkipinä täysiaikaisesta vauvasta. Onkohan sittenkin mahdollista, että meidän kolmaskin tyttö saisi kasvaa rauhassa vatsassani, kunnes hän on oikeasti valmis maailmaan? Vai muuttuukohan tilanne taas yhdessä silmän räpäyksessä ja pian meillä onkin kolmas neitokainen maailmassa ?Me emme tiedä, koska vauva todella päättää syntyä, mutta jo näistä kuluneista päivistä olemme kiitollisia, mitkä hän on vatsassani saanut viettää. Olemme kiitollisia sairaalalle, missä toimittiin todella nopeasti ja supistukset saatiin kuriin sekä kortisonit annettiin pientä valmistamaan. Olemme kiitollisia perheelle ja ystäville, jotka ovat jatkuvasti tarjonneet apuaan. Olemme niin kiitollisia meidän pienestä perheestä ja jokaisesta pikkutytöstämme.Tällä hetkellä elämäntilanne vaikuttaa hieman siltä, että suuria suunnitelmia ei juurikaan kannata tehdä, koska kaikki voi muuttua hetkessä. Suunnittelimme vielä elokuun lopussa pientä purjehdusretkeä veljeni perheen kanssa, mutta haaveksi taitaa tämä jäädä. Eihän sitä kovin kauas tästä “omasta” sairaalasta enää uskalla mennä. En missään nimessä haluaisi synnyttää missään muualla, joten taidamme pysytellä melko lähellä kotia nyt seuraavat viikot ihan varmuuden vuoksi. Tällä hetkellä meidän ystävät ovat olleet meillä yötä, joten jos lähtö tulisi, niin erikseen lastenhoitajiakaan ei tarvitsisi hälyttää. Ruokaakin on tehty pakkaseen valmiiksi, että ei ensimmäisenä tarvitse murehtia ruoanlaittoakaan, jos vauva päättää syntyä. Vaikka toki toivomme vauvan vielä pysyvän vatsassani, niin olemme kyllä laittaneet pikkuhiljaa kaiken jo varmuudeksi valmiiksi häntä varten.Ihan mieletöntä ollut nähdä, kuinka paljon ollaan saatu teiltä ihania viestejä. Oon ollut ihan puulla päähän lyöty, että onko meidän blogilla näin ihania seuraajia ihan oikeasti? Usein kuulee kuinka aikuiset ihmiset ovat toisilleen ilkeitä netissä kasvottomina, mutta oma kokemukseni on viime päiviltä ollut juuri päinvastainen. Olen aivan hämmästyksissäni, kuinka ihania viestejä täysin tuntemattomat ovat minulle somessa laittaneet. Kuinka täysin tuntemattomat ovat kyselleet vointiani ja kuulumisiamme. Iso kiitos teille kaikille ja kiitos, että jaksatte lueskella meidän blogia ja lähettää tsemppiviestejä!

Puiset palikat ovat PikkuVanilja- verkkokaupasta

LUE MYÖS

KUULUMISIA SYNNÄRILTÄ

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Niin siinä sitten kävi, että viime yönä palattiin takaisin sairaalalle. Koko eilisen päivän olin ilman supistuksia, mutta yhdentoista aikaan heräsin jälleen tuttuun kipuun, joka säteili reisiin ja alaselkään. Herätin heti Domin ja sanoin, että taidan joutua lähtemään sairaalaan, mutta tällä kertaa toivoin hänen nukkuvan kotona, kunnes olemme varmoja tytön syntymisestä. Mielestäni ei ole mitään järkeä kummankin valvoa koko yötä, kun seuraavana päivänä emme kumpikin kuitenkaan voi nukkua koko päivää ja olisihan se mukavaa, että meistä edes toinen olisi pirteä pikkuneitimme syntyessä. Menin keittiöön ottamaan särkylääkettä ja kellottamaan supistuksia. Supistuksia tuli heti jo 5 minuutin välein ja n. tunnin niitä kellotettuani soitin äidilleni, jos hän voisi viedä minut sairaalaan, niin Dom voi olla tyttöjen kanssa kotona.Sairaalalle päästyäni menin käyrille, missä supistuksia tuli alle 3 minuutin välein ja ne olivat todella kipeitä. Kätilö kertoi myös vauvan sydänäänien hieman laskevan supistuksen aikana, mikä ilmeisesti viittaisi siihen, että supistukset tekevät jotain kohdunsuulla. Kätilö näki heti papereistani, että varsinkin edellinen synnytykseni on ollut melko nopea, hän soitti lääkärin paikalle ja kertoi tilanteen. Kätilö myös tiesi, että toivoisin mieheni ehtivän paikalle ennen synnytystä, joten hän tutki minut heti. Lääkäri tuli ihan minuutin päästä soitosta ja tutki tilanteen. Tilanne oli hieman edennyt, mutta kuulemma melko sama. Lääkäri määräsi uuden kortisonin laitettavaksi jo nyt puolen yön jälkeen, vaikka alunperin tarkoitus oli laittaa se vasta aamu seitsemältä. Minulle määrättiin myös uudet ja suuremmat annokset estämään supistuksia, että kortisonilla olisi aikaa vielä vaikuttaa. Supistuksenestolääkkeet laskivat verenpainettani todella alas, joten jouduin uudelleen tippaan, että verenpaineeni saataisiin nousemaan. Supistuksenestolääkkeet toimivat ja supistukset saatiin taas ainakin hetkellisesti pysäytettyä, vaikka lääkäri sitä ehti hieman epäillä.Aamulla uusi lääkäri tuli huoneeseeni ja kertoi, että he ovat nyt tehneet mitä aikovat tehdä. Kortisonit ovat annettu ja ne ovat nyt ehtineet jonkun verran auttamaan, joten he eivät aio enää synnytystä estellä. Totesi vain, että tervetuloa sitten synnyttämään seuraavalla kerralla. Tämän päiväisen lääkärin mukaan on toki mahdollista, että vauva viihtyisi vielä tovinkin vatsassani, mutta eilinen lääkäri ei juurikaan tällaista toivoa antanut. Jänniä aikoja siis elellään. Dom on jo ihan valmistautunut, että ensi yönä tullaan sitten synnyttämään, mutta itse toivon niin kovasti, että vauva pysyisi edes pari viikkoa vielä vatsassani. Tiedän kyllä, että melko hyvillä viikoilla jo mennään, mutta kyllä sitä jännittää kovasti, miten esimerkiksi imetyksen käy, jos vauva syntyy näin varhaisilla viikoilla. Blogia yritämme päivitellä edelleen lähes päivittäin, mutta myös Instastoryyn tulee melko tiuhaan laitettua videoita, jos meidän tilanne kiinnostaa. 🙂

Ps. ehkä arvata saattaa, että kuvat eivät ole tältä päivältä.

Mekko on House of Brandonilta

LUE MYÖS

KUULUMISIA SYNNÄRILTÄ

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Luomusynnytys toiveissa, miksi?

Luomusynnytys toiveissa, minullako? En olisi ikinä uskonut sanovani tätä ääneen, mutta toivoisin tämän kolmannen kohdalla luomusynnytystä eli synnytystä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Luomusynnytys on toisten mielestä jäätävää kidutusta ja toisten mielestä kaunis kokemus. Minulla on kaksi hyvää synnytyskokemusta, missä olen saanut myös lääkkeellistä kivunlievitystä. Miksi ihmeessä sitten kolmannella kerralla toivoisin synnytyksen olevan luomusynnytys?luomusynnytysEdelliset synnytykseni ovat menneet suhteellisen nopeasti ja avautumisvaihe on kestänyt vain parisen tuntia sekä ponnistusvaihe vain minuutista pariin minuuttiin. Voisin siis kuvailla edellisiä synnytyksiäni helpoiksi nopeutensa takia. Estellan synnytyksessä lilluin ammeessa, kunnes kipu yltyi aivan järkyttäväksi. Siinä vaiheessa pyysin spinaalia, mutta spinaalin antamisen jälkeen aloinkin jo ponnistamaan. Spinaali alkoi vaikuttamaan, kun beibi oli onnellisesti jo sylissä. Voisin siis sanoa synnyttääneeni “melko”luomuna tämän viimeisimmän. Spinaali ei juurikaan ehtinyt auttamaan itse synnytyksessä, mutta vauvan jo synnyttyä se puudutti hieman paikkoja, mitä ei siinä vaiheessa olisi enää kaivattu. Myöhemmin ajattelin, että olisi ehkä ollut parempi jättää koko puudutus odottamatta, koska ei siitä sen kummempaa hyötyä ehtinyt olemaan.luomusynnytysAmelien synnytys puolestaan oli käynnistetty ja huomattavasti rajumpi kuin tämä pikkukakkosen synnytys. Amelien synnytyksessä spinaali ehti vaikuttaa puolisen tuntia ja se tuli kyllä tarpeeseen. Amelien synnytyksessä supistusten välissä ei juurikaan ollut taukoa, joten ei ollut pienintäkään hetkeä, missä olisi voinut hengähtää ja levätä. Vaikka synnytys olikin rankempi kuin toinen synnytykseni, niin silti minulla jäi ensimmäiselläkin kerralla todella positiivinen mieli synnytyksestä ja viitisen minuuttia synnytyksen jälkeen sanoin äidilleni, että voisin synnyttää koska vain uudelleen. Minulla ei siis ole käynnistyksestä mitään pahaa sanottavaa, mutta verrattuna luonnolliseen käynnistymiseen oli se rankempi ja tämän takia toivon ehdottomasti synnytyksen käynnistyvän luonnollisesti. Ja nimenomaan luonnollisesti käynnistyvässä synnytyksessä toivon luomusynnytystä. Jos synnytys joudutaan käynnistämään, niin tänne vaan spinaalit, epiduraalit ja kaikki mahdolliset mömmöt!luomusynnytysMiksi en haluaisi synnytyksen kulkuun puututtavan? Ihan siitä syystä, että se lisää komplikaatioiden riskiä. En siis missään nimessä ole päättänyt suoriutavani hommasta luomuna, vaan aion mennä avoimin mielin synnyttämään ja silloin tehdä päätökset, mitkä tuntuvat hyvältä. Toiveeni luomusynnytyksestä on ainoastaan toive, mikäli kaikki sujuu yhtä vauhdikkaasti ja helposti kuin edellisillä kerroilla. Koen myös pystyväni handlaamaan parisen tuntia kovaa kipua ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, mutta tottakai synnytyksen pitkittyessä olisin valmis ottamaan myös lääkkeellistä kivunlievitystä. Tällä kertaa haluaisin myös liikkua mahdollisimman loppuun asti. Lääkkellisessä kivunlievityksessä kun usein joudutaan laittamaan myös kanyyli yms, mitkä sitovat synnyttäjän sänkyyn. Itselläni ainakin makuuasento vain pahensi synnytyskipuja, joten tällä kertaa toivoisin voivani liikkua loppuun asti ja ehkä jopa ponnistaa seisoaltaan.

Minulla ei siis ole sanaakaan mitään negatiivista sanottavaa edellisistä synnytyksistä, mutta silti tällä kertaa lähtökohtaisesti toivoisin luomusynnytystä. Silloinhan sitä vasta näkee, miten kaikki sujuu ja kuinka sitä kipua sitten jaksaakaan. Olen siis ehdottomasti avoimin mielin ilman tiukkoja tavoitteita lähdössä synnärille, mutta ainahan voi toivoa ja miettiä, miten toivoisi asioiden menevän.

LUE MYÖS

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Netti mahdollistaa monta positiivista asiaa, mutta se mahdollistaa myös todella pelottavia asioita. Joku saattaa tietämättäsi levittää sinusta perätöntä tietoa netissä ja ennen kuin ehdit edes huomata sinusta kirjoitettua tekstiä, on sitä saatettu jakaa jo tuhansia kertoja. Voit kirjoittaa vastineen ja todistella asioiden perättömyyttä, mutta tekstisi tuskin tavoittaa edes prosenttia porukasta, minkä edellinen teksti tavoitti. Kuinka helppoa on painaa “jaa”- painiketta Facebookissa ilman, että pysähtyy edes hetkeksi miettimään, mitä seurauksia sillä saattaa olla. Kuinka sokeasti me aikuiset ihmiset uskomme koko tarinan, minkä tuntematon ihminen on kertonut somessa ja olemme valmiina jakamaan tekstin tuhansille ilman, että meillä todellisuudessa on hajuakaan tapahtumista. On hyvinkin mahdollista, että kyseinen tarina ei ole totta tai sitä ollaan saatettu ainakin hieman “värittää”. Useille ihmisille tämä on vain pieni hetki, kun päättää jakaa tietämättömyyttään perättömän postauksen, mutta kyseisen ihmisen elämässä saattaa jaoilla olla tuhoisat seuraukset.Puhuimme ystäväni kanssa muutama päivä sitten, kuinka pelottavan helposti ihmiset voivat tuhota jopa urasi netissä ilman, että olet edes ehtinyt tajuta missä mennään, selitellä tapahtunutta ja anteeksi ainakaan jälkikäteen on enää turha pyytää, koska kukaan ei halua edes kuulla anteeksi pyyntöäsi tai versiotasi tapahtuneista. Kuinka usein Facebookissa on jaettu tekstiä, mikä on kirjoitettu esim. opettajasta, lääkäristä tai hoitohenkilökunnasta. Kyseinen ihminen on saatettu lynkata täysin nimellisesti monen tuhannen ihmisen toimesta ja voin olla aivan varma, että jokainen heistä ei ole voinut olla silminnäkijänä tilanteelle ja näin ollen heidän lynkkauksensa ja jakonsa perustuvat ainoastaan toiselta kuullulle tiedolle. Ikävän tästä asiasta tekee vielä se, että vaitiolovelvollisuutensa takia monet näistä ihmisistä eivät edes voi puolustautua kertomalla omaa versiotaan tarinasta. Mitä jos kyseessä onkin täysin keksitty tarina, hieman väritetty tarina tai tosiasiassa kirjoittajalla ja kirjoituksen kohteella ei vaan kemiat pelannut yhteen ja toinen heistä päätti vähän näpäyttää. Tämä näpäyttäminen maineen tuhoamisen lisäksi saattaa maksaa myös työpaikan toiselta.

Entä jos suustasi pääsee auttamattoman suuri sammakko tai ihan oikeasti tulee kämmättyä pahemman kerran ja tarina jaetaan somessa täysin totuudenmukaisesti. Voitko tapahtuneiden jälkeen enää nöyrtyä ja pyytää anteeksi kirjoitustasi tai tapahtuneita? Voit, mutta mitä luultavimmin sillä ei ole enää väliä. Kämmäsit ja silloin monen mielestä on oikeutettua lyödä porukalla tyyppi lakoon, vaikka hän menettäisi samalla työpaikkansakin.

Kyllä sitä bloggaajana usein julkaistessaan kirjoituksia tulee miettineeksi, että voidaanko minut ymmärtää täysin väärin, voiko tekstini loukata jotain tai voiko mielipiteeni tuhota koko bloggausuramme. Olen nähnyt liian monta kertaa, kuinka ihmisten kirjoittamia tekstejä ymmärretään tahallaan väärin ja niistä tehdään aloituksia pitkin nettiä ottaen lyhyitä tekstin pätkiä pois kontektista antaen täysin väärän kuvan kirjoituksesta. Käytäntö tuntuu olevan se, että olet ansainnut kunnon lynkkauksen ja kaikki kakkakommentit, jos olet kirjoittanut, sanonut tai tehnyt jotain, mikä ei miellyttänyt valtaväestöä tai vain yhtä ihmistä.Vaikka sinua kaduttaisi sanomisesi/tekemisesi ja pyytäisit nöyrästi anteeksi, niin sillä ei ole enää väliä. Kukaan ei oikeastaan ole edes kiinnostunut enää anteeksipyynnöstäsi tai pahoitteluistasi, koska kämmättyä on jo tullut ja armoa ei tunneta. Ihan näin muistutuksena meille kaikille, kun seuraavan kerran osallistut joukkolynkkaukseen, niin sinäkään et ole täydellinen. Mitä jos sinun kämmäilysi jaettaisiin netin syövereissä ja tuhannet ihmiset kirjoittelisivat ikäviä kommentteja välittämättä anteeksipyynnöstäsi. Mitä, jos sinun yksi virheesi maksaisi työpaikkasi, vain koska ihmiset innostuivat joukolla jakaamaan kämmäilyäsi ja osa jopa vaatimaan erottamistasi.

Eihän  lähdetä kaikkeen mukaan, koska muutkin lähtee. Ollaan mieluummin niitä, jotka uskaltaa tuhansien kommenttien jälkeenkin puolustaa lyötyä tai ainakin selvittää faktat ennen kuin jakaa tekstin taas tuhansille. Ollaanhan toisillemme armollisia, koska meistä jokainen tekee virheitä. Koulujen alkaessa muistetaan hyvät käytöstavat myös me vanhemmat, kunnioitetaan lastemme opettajia ja mikäli on kriitikin paikka, niin mietitäänhän missä ja miten sen annamme. Nyt koulujen alkaessa on hyvä muistaa, että opettajat, lastenhoitajat ja lastentarhanopettajat tekevät aivan suunnattoman tärkeää työtä, mutta hekään eivät ole täydellisiä. Se, että joku ajattelee eri tavalla kuin sinä ei anna lupaa haukkua tai kirjoittaa väritettyä kirjoitusta tapahtumista. Kuinka voimme opettaa lapsiamme olemaan kiusaamatta, jos itse osallistumme netissä toisten kiusaamiseen? Ollaan mieluummin pikkuihmisille hyviä esimerkkejä!

Huppari * House of Brandon

LUE MYÖS

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Tänä aamuna on pienet koululaiset aloittaneet taas koulutaipaleensa ja liikkeellä on paljon lapsia, jotka vasta opettelevat liikenteessä kulkemista. Youtube on pullollaan videoita, missä ihmiset kävelevät päin tolppaa tai kaatuvat, koska katsovat puhelinta. Jos me aikuiset ihmiset emme osaa edes kävellä ilman kompurointia puhelinta käyttäessämme, niin varmasti lienee melko selvää ettei puhelin ja autoilu ainakaan sovi yhteen. Puhelinta ei tulisi käyttää milloinkaan ajaessa, mutta viimeistään nyt syksyn ja koulujen alkaessa on hyvä tehdä päätös ettei puhelinta katso ajaessa. Kuinka moni kuvaa Instastorya autoa ajaessaan? Jos sinä kuulut tähän porukkaan, niin häpeä ja lopeta se ennen kuin sattuu vahinko! Jos huomaat jonkun muun harrastavan puhelimen käyttöä ajaessa, niin kerro heille ihmeessä kuinka edesvastuuttomasti he toimivat. On hyvä muistaa, että nyt liikkeellä on paljon lapsia, jotka vasta opettelevat varomaan autoja. Vaikka (kuvittelisitkin) osaavasi ajaa autoa täydellisesti myös puhelinta käyttäessä, niin liikkeellä saattaa olla pikkuihmisiä, jotka eivät osaa täydellisesti liikennesääntöjä tai muista katsoa autoja. Törmäyksen tullessa sinulla on autosi suojanasi, mutta kävelijöillä ei ole peltiä suojanaan. On sinun vastuullasi huomata jalankulkijat ja varoa heitä, vaikka he kävelisivätkin vahingossa päin punaisia tai juoksisivat holtittomasti omasta pihastaan tielle. Lopeta olemasta itsekäs ja pistä puhelin pois, kun ajat autoa! Sinä voit omalla toiminnallassa luoda lapsille turvallisen koulumatkan tai päinvastoin. 

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Elämämme ei todellakaan ole pelkästään sitä, mitä blogissa nähdään. Osa kuvista on tilannekuvia, mutta yhä useammin kuvaustilanteet ovat suunniteltuja etukäteen. Varsinkin pienten lasten vanhempina emme missään nimessä halua kantaa kameraa joka paikkaan mukanamme ja elää 24/7 vain blogia varten. Todellisuudessa kamera tulee mukaamme ehkä kerran viikossa (joskus ei niinkään usein) ja tällöin otamme useampia kuvia n.2 h ajan, jonka jälkeen kamera pääsee takaisin kamerareppuunsa. Lasten kanssa pyrimme, että kuvat olisivat tilannekuvia lähes aina, koska näin kaikilla on mukavampaa eikä kuvien ottaminen häiritse lapsia. Meidän aikuisten kuvissa taas kuvat ovat suunniteltuja, vaatteet ennalta katsottuja ja paikatkin jo aikaisemmin päätetty.Emme siis elä jokaista iltaamme Yyterissä katsellen auringonlaskua enkä pukeudu joka ilta juhlamekkoonkaan. Totuus ei siis aina ole sitä miltä näyttää. Blogiin päätyy kuva, missä päälläni on kaunis mekko. Blogiin harvoin päätyy kuvaa, missä näkyy kuinka vaihdan mekkoja tämän hienon kaavun alla hiki päässä. Näin homma useimmiten menee. Valitsemme kotona useammat vaatteet mukaan ja vaihdan niitä kuvausten välissä. Näin saamme käytettyä parin tunnin kuvausajan hyödyksi ja saamme useampia erilaisia kuvia. Hyvin usein kuvat eivät siis ole tilannekuvia, kuten tämä kaapu kuva.Kahdesta seuraavasta kuvasta on ensimmäinen kuva tilannekuva, kun suojelen mekkoani kastumiselta laittaessani hiuksiani paremmin. Tästä komeasta puolikyykystäni ei kuitenkaan ollut tarkoitus ottaa kuvaa ellei mieheni olisi pitänyt asentoani ikuistamisen arvoisena ja jälkeenpäin hän tietenkin ehdotti kuvan jakamista blogissakin. Ensin ajatus tuntui ihan naurettavalta, en todellakaan julkaise tällaista kuvaa blogissa. Tai siis, miksi julkaisisin? Kun asiaa enemmän mietin, niin tiesin omaan kysymykseeni vastauksen. Siksi, ettei totuus unohdu. Tätähän elämä pitkälti on -säätöä, editoimatonta, ennalta-arvaamatonta aallokkoa ja täydellistä kaikkine epätäydellisyyksineen. Elämä on ohikiitäviä hetkiä, mistä vain murto-osa taltioidaan ja se murto-osa saattaa olla ne ainoat seesteiset hetket, minkä taakse kätkeytyy kunnon kirjo kaikkia mahdollisia tunnetiloja ja tilanteita.Vaikka kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, niin ei se tarkoita niiden kertovan kaikkea. Kuvat ovat vain kuvia ja blogi on vain blogi. Mekin jaamme täällä elämästämme vain pienen pienen murto-osan, mutta suurimman osan elämästämme elämme ilman kameraa. Kirjoitamme vain pienen raapaisun elämästämme tänne. Mikäli siis sinusta vaikuttaa, että meillä kaikki on täydellisen seesteistä, niin ei ole. Meillä eletään ihan normaalia arkea, mihin kuuluu myös niitä nihkeämpiäkin fiiliksiä. Meilläkin joskus nauramisen sijaan itketään ja pyykkivuoret kasvavat ihan liian korkeiksi. Suurimman osan päivistä hengailen pelkkä Domin t-paita päällä ja harvoin kaupungillekaan lähtiessäni meikkaan. Emme elä täydellistä elämää, mutta olemme kiitollisia juuri tästä elämästä ja tästä elämänvaiheesta.

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

Kesän aikana minulta on monesti kysytty Instagramin puolella, että kaipaanko milloinkaan aikaa ennen lapsia. Syksyllä, talvella tai keväällä tätä ei minulta ikinä kysytty ja olenkin useamman kerran pohtinut, että miksi nyt niin moni on asiaa minulta kysynyt. Johtuuko tämä siitä, että perheeseemme on pian tulossa uusi tyyppi lisää ja onhan sitä nyt pakko kaivata sitä kuuluisaa “omaa aikaa” edes joskus.Mitä tähän kliseiseen “omaan aikaan” tulee, niin minulla on sitä 24 tuntia vuorokaudessa samoin kuin kaikilla lapsettomillakin. Toki äitinä vietän omasta ajasta luonnollisesti todella suuren osan perheeni kanssa, oikeastaan lähes koko hereilläoloaikani, mutta se aika on silti minun aikaani ja vieläpä ihan huippu tavalla vietettyä aikaa. Minusta määritelmä “oma aika” tuntuu ihan hassulta, ihan niinkuin se aika mitä perheen kanssa vietetään ei olisi minun aikaani, mistä nautin. Päinvastoin, perheen kanssa vietetty aika on ihan parasta. Tällä hetkellä elämässämme on pieniä lapsia ja mielellämme hengaamme heidän kanssaan, he kasvavat muutenkin aivan liian nopeasti. Joten ei, en voi sanoa missään määrin haikailevani sen ajan perään, kun en vielä ollut äiti.Tottakai elämässä on aina niitä ohikiitäviä rankkoja hetkiä ja varsinkin sairaana sitä toivoisi rauhaa saada maata yksin sohvalla ilman, että kukaan tarvitsisi minua. Mutta milloinkaan näinä rankkoina hetkinä en ole miettinyt kuinka ihanaa olisi, jos minulla ei vielä olisi lapsia. Lapset ovat rikastuttaneet elämääni aivan suunnattomasti ja elämä on ihan huippua heidän kanssaan. En koe, että jäisin mistään paitsi sen takia, että minulla on lapsia.

Emme koe lasten rajoittavan elämästämme pois kaikkia kivoja juttuja ja nyt vaan yritetään selvitä näistä vuosista, vaan päinvastoin. Teemme paljon samoja asioita Domin ja tyttöjen kanssa kuin mitä tekisimme, jos meillä ei olisi lapsia. Tämän lisäksi on tietenkin aktiviteettilista kasvanut monella uudellakin asialla lapsien myötä. Kuinka hienoa on esimerkiksi ottaa joka ilta juoksukisat talon ympäri? Tuskin skabaisimme Domin kanssa kahdestaan, koska emme olisi ikinä edes keksineet tätä ideaa. Tämä on vain yksi arkinen esimerkki, mistä jokainen meistä ihan aidosti nauttii. Tietenkin elämässä mennään nyt lasten ehdoilla, eikä elämä ole yhtä spontaania, mutta ei se spontaanius niin spessua ollut, että hetkeäkään toivoisin voivani palata siihen aikaan takaisin. Vastaus siis on, että en kaipaa aikaa ennen lapsia. Tällä hetkellä elämä maistuu aika mielettömän hyvälle ja olen todella kiitollinen, että saan elää tällä hetkellä juuri tätä elämänvaihetta. Lapset ovat pieniä aivan liian pienen hetken ja ihan oikeasti haluan hengata heidän kanssaan. Ihan oikeasti nautin meidän perusarjesta, paitsi en pyykinpesusta. Äitiys on ehkä joskus rankkaa, mutta voi vitsit, miten hullun ihanaa tämä on! Hetkeäkään en antais pois, en edes niitä kiukkukohtauksia, koska ne kuuluu tähän pakettiin ja ovat myös arvokkaita hetkiä, milloin lapset (sekä myös me vanhemmat) opitaan ja kasvetaan useimmiten eniten. Arki näiden pikkutyyppien kanssa on huippua ja varmasti nämä ovat niitä elämänvaiheita, mitä sitten kiikkustuolissa kaivaten muistelen. Nyt aion ottaa ilon irti joka hetkestä mun pikkutyttöjen ollessa pieniä ja vielä, kun ne haluaa hengata äidin kanssa.

ps. Kirjoitin keväällä hieman samasta asiasta, “jos en olisi äiti”, joten kannattaa käydä lukemassa mikäli kiinnostaa.

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

Sisaruskuvia ja ajatuksia ikäerosta

Ennen Estellan syntymää mietimme usein Domin kanssa, onko neljän vuoden ikäero liikaa. Itkin muutamat itkutkin, koska pelkäsin etteivät lapseni ikinä leikkisi yhteisiä leikkejä eikä heillä olisi toisistaan seuraa. Olin niin väärässä ja murehdin aivan turhaan. Estellan ollessa vauva Amelie halusi aina osallistua hänen hoitoonsa. Estellan kasvaessa tytöt ovat jatkuvasti enenevissä määrin leikkineet yhdessä ja nykyään he leikkivät suurimman osan päivästä keskenään. Olimmepa kotona tai rannalla, niin tytöt saavat hyvät leikit aikaiseksi. Tietenkin Estella on vielä pieni, mutta Amelie osaa hienosti ottaa tämän huomioon, eikä se haittaa heidän leikkejään. Viime syksyn ja kevään meillä oli melkein joka päivä joku kaveri leikkimässä, mutta kesä on mennyt lähes kokonaan vain perheen kesken.sisaruskuvia

Amelien lähtiessä johonkin muistaa pikkusisko sanoa isosiskolleen, että “olet rakas” ja Amelie puolestaan nappaa vähän väliä siskoaan kainaloonsa vain kertoakseen, kuinka hyvä tyyppi ja rakas pikkusiskonsa on. Neljän vuoden ikäero ei ole ollut yhtään liikaa, enkä juuri nyt keksi tästä ikäerosta mitään negatiivista sanottavaa. Pian meillä on kokemusta myös kuuden ja kahden vuoden ikäerosta. Innolla odotamme, miltä elämämme ja tyttöjen sisarussuhteet tulevat näyttämään uuden pikkusiskon synnyttyä. sisaruskuvia

Yhden asian olen oppinut, että sisarusten välinen suurempikin ikäero ei aina tarkoita etteikö lapset olisi keskenään läheisiä. Ihan turhaan olen tirauttanut kyyneleen, jos toisenkin murehtien onko lapsistani toisilleen seuraa.

sisaruskuvia

Ps. Jos haluat vielä ikuistaa tänä kesänä perheestäsi tai lapsistasi aivan ihania kuvia, niin käy ihmeessä tsekkaamassa myös muita Domin ottamia kuvia ja laita viestiä tulemaan. Maksat ainoastaan ostamistasi kuvista, et kuvausajasta, joten et häviä mitään! 🙂 www.alpsinfinland.com

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

Raskausviikkoja on kertynyt mittariin jo 32 ja painoakin aika hurjat lukemat verrattuna edellisiin kertoihin. Edessä on vielä monta viikkoa ja olen ehtinyt jo nyt keräämään 15 raskauskiloa. Näin helteiden aikaan voisi helposti pistää kaiken turvotuksen piikkiin, mutta totuus on ettei minulla juurikaan ole turvotusta. Kyse on siis ihan aidoista kiloista. Olen jo nyt kerännyt viisi raskauskiloa enemmän kuin edellisellä kerralla koko aikana. rv 32 ja painonnousuEdellisellä kerralla minua ahdisti suunnattomasti raskauskilot ja päässäni pyöri jatkuvasti, mitä Dom ajatteli muuttavasta kropastani. Kävin myös juttelemassa asiasta ammattilaisen kanssa ja puhuin paljon menneisyydestäni, kun itsetuntoni koki todella kovan kolauksen. En pystynyt luottamaan siihen, että minä kelpaan Domille ja olen kaunis hänen silmissään, vaan jatkuvasti pelkäsin ettei hän pitäisi minua enää viehättävänä. Pelkoni osottautui täysin turhaksi ja Dom vielä synnyttämään mennessämme totesi minulle, että näytän kauniilta. Synnytyksestä seuraavana päivänä vatsanahkojeni roikkuessa ja näyttäessäni siltä, miltä voit juuri synnyttäneen naisen kuvitella näyttävän, totesi Dom minun näyttävän kauniilta. En tiedä muistaako Dom vielä sanomisiaan, mutta minä muistan, ne sanat olivat tärkeitä.rv 32 ja painnonousuTässä raskaudessa ei kilot ole olleet mikään ahdistava peikko, vaikka en vieläkään koe sitä paljon puhuttua “raskaudenhehkua”. Tässä raskaudessa olen jopa naureskellut isolle vatsalleni ja heittänyt läppää kiloistani. En stressaa tulleista kiloista, vaan tiedän niiden jossain vaiheessa pikkuhiljaa lähtevän, kun on jälleen sen aika. En koe huonoa omaatuntoa neuvolakäynnillä, vaikka paino onkin noussut, vaan tiedän sen olevan täysin normaalia. En pelkää puntarille astumista enkä pelkää Domin rakastavan minua tippaakaan vähempää, vaikka olenkin kerrännyt hyvän määrän kiloja. Itseasiassa hän on minun vyötärömittani kasvattamisesta todella ylpeä 😉rv 32 ja painonnousuEn koe olevani kauneimmillani juuri nyt, mutta se ei oikeastaan haittaa minua. On etuoikeus saada olla raskaana, kasvattaa kolmatta kertaa pienokaista sisällään ja käydä läpi tämä kaikki. Nautin suunnattomasti tästä raskausajasta, vaikka en mahdukaan normaalikokoisiin vaatteisiini. Olen niin iloinen, että olen saanut kokea raskauden, missä kaikki sujuu niin helposti ja voin nauttia tästä ajasta. Olen niin iloinen, että en pelkää muutaman kilon vaikuttavan siihen kuinka puolisoni näkee minut. Raskauskiloista viis, meikän vatsassa kasvaa ihan mieletön tyyppi ja oon hullun ilonen, että olen saanut etuoikeuden kasvattaa häntä sisälläni!

Mekko/ House of Brandon

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Olin eilen tyttöjen ja parin ystäväni kanssa tuttuun tapaan lähikaupassamme. Kauppareissu ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen, vaan sai sykkeeni nousemaan satoihin aikuisen miehen ala-arvoisesta käytöksestä. Heti alkuun haluan tehdä selväksi ettei minulle missään nimessä ole ongelma, jos vieras aikuinen puuttuu lapseni tekemisiin tai komentaa lastani, kunhan siihen on syytä ja aikuinen tekee homman fiksusti. Sen sijaan syyttä karjuminen lapselleni, sen jälkeen minulle valehteleminen ja toteaminen kuinka “minä teen, mitä minä haluan” ei ole oikein.

Olimme tehneet jo suurimman osan ostoksista, kun jäimme vielä valitsemaan, mitä tortillapohjia aiomme ottaa. Toinen tytöistä meni jo seuraavaan hyllyväliin hakemaan pyytämiäni keksejä samalla lauleskellen, kun yhtäkkiä kuulin jonkun karjaisevan todella vihaisesti, että “lopeta”. Säikähdin itsekin kovaa ääntä ja lähdin tietenkin heti katsomaan, että olihan minun lapsellani kaikki okei ja eihän tuo huuto ollut tarkoitettu hänelle. Hyllyn kulmassa tyttöni juoksi minua itkien vastaan, että tuntematon mies huusi hänelle.Mies oli jo kävelemässä poispäin, kun kysyin miehen takaa, että mitä juuri oli tapahtunut ja voisiko hän hieman selittää käytöstään. Mies katsoi minua vihaisesti ja sanoi tyttäreni törmänneen häneen sekä haukkuneen häntä. Tämä suomalainen mies jatkoi vielä kertoen minulle tyttäreni olevan rasisti, ei tainnut mies tietää, että omassa perheessämmekin on ulkomaalaisia. Aikamoisia syytöksiä noin yhtäkkiseltään pienelle tytölle ja suurimman osan tiesin heti täysin perättömiksi. Sattumoisin olin kuullut koko ajan, mitä toisella puolella oli tapahtunut ja tyttäreni ei todellakaan ollut haukkunut häntä tai edes puhunut hänelle(kyseessä oli ilmeisesti ollut väärinkäsitys). En kuitenkaan ollut nähnyt tapahtumia, joten mahdollista törmäämistä en tietenkään olisi nähnyt. Katsoin tytärtäni, joka hysteerisenä itki ettei todellakaan ollut koskenutkaan kyseiseen mieheen. Tässä vaiheessa pulssini nousi entisestään ja kysyin mieheltä, että törmäsikö tyttöni todella häneen. Mies kierteli, kunnes sanoi ettei törmännyt, mutta olisi voinut törmätä. Tässä vaiheessa ärsytykseni lisääntyi entisestään. Ensin mies oli ottanut oikeudekseen huutaa lapselleni ja toiseksi hän ei edes tässä vaiheessa voinut pyytää anteeksi lapseltani, vaan valehteli minulle tapahtuneista. Kysyin häneltä, että miksi ihmeessä hän sitten huusi lapselleni, jos lapseni ei ollut tehnyt mitään muuta väärää, kun sattunut samaan riviväliin tämän miehen kanssa. Totesin myös miehelle, että hänen käytöksensä ei todellakaan ollut ok ja ettei aikuinen mies voi käyttäytyä noin pikkulapselle. Tässä vaiheessa viimeistään ajattelin miehen tajunneen toimintansa vääryyden ja pyytävän anteeksi. Anteeksipyynnön sijaan hän päätyikin huutamaan minulle, kuinka minä tässä en ole se aikuinen ja hän saa tehdä mitä haluaa. Kahden pienen lapsen kanssa ja vielä raskaana näin turvallisimmaksi vaihtoehdoksi antaa asian olla, koska en todellakaan mennyt takuseen etteikö mies kävisi pian päälleni ottaessaan askelia kohti meitä.Ystäväni olivat odottaneet hyllyn toisella puolella ja kuulleet koko keskustelumme. Tähän toinen ystävistäni, joka on opettaja, totesi kuinka surullista on, että osa ihmisistä oikeasti luulee, että he saavat tehdä mitä haluavat. Keskustelimme päivän aikana useasti hänen sekä Domin kanssa siitä, kuinka hukassa on, jos ihan oikeasti ajattelee oikeudekseen käyttäytyä juuri niinkuin itseä sillä hetkellä huvittaa välittämättä muista ihmisistä. Selitimme pienelle tytöllemme, kuinka miehen käytös oli ala-arvoista ja kuinka niin ei tulisi milloinkaan käyttyä, eikä ainakaan aikuisten. Ensinnäkin asioista voi sanoa kauniisti. Toiseksi, kenellekään ei valehdella. Kolmanneksi, huomatessasi tehneesi jotain väärää, sinun pitää pyytää anteeksi, vaikka se olisi vaikeaa. Neljänneksi, et todellakaan voi tehdä elämässä vain niinkuin itse haluat, vaan on ihan pakko ottaa myös muut huomioon.

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM