Tällä viikolla on tullut kolme vuotta täyteen siitä, kun hyvännäköinen maailmanympärysmatkaaja kysyi minulta Jazz-kadulla haluaisinko jotain juomista. Kerroin etten juonut alkoholia, enkä juurikaan tykkää muusta kuin vedestä, mutta vettä voisin kiitos ottaa. Niimpä tuo mies osti minulle veden ja sen jälkeen hän jätti maailmanympärysmatkansa kesken, muutti Suomeen, kosi minua, meni kanssani naimisiin, hyppäsi sisään perhe-elämään oikein rytinällä ja voisinkin todeta, että parempaa puolisoa ja isää saa etsimällä etsiä. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että emme tainneet itsekään tajuta sitä. Asiat olisivat voineet päättyä niin monella eri tavalla, joten ei liene turhaa olla äärimmäisen kiitollinen Taivaan Isälle siitä, että nyt asiat ovat niinkuin ovat ja tuo komea mies ei ollut pelkästään hyvännäköinen ulkoa, vaan myös sisältä. Kaikki on nyt juuri niinkuin pitääkin ja olen todella onnellinen tuon miehen rinnalla, joka jaksaa aina tehdä töitä parisuhteemme ja perheemme eteen. Eilen Domin kanssa puhuimme, että tuntuisi aikaa kuluneen paljon enemmän kuin kolme vuotta. Onhan tässä kolmessa vuodessa aika paljon tapahtunut. Dom astui heti tavatessamme isän-saappaisiin, sai vuoden sisään toisen tyttären ja nyt hänelle on jo syntymässä kolmas. Tahti on ollut aika kova, mutta toi jätkä on vaan suoriutunut tyttöjen isänä olemisesta niin hyvin, että ihmetyttää. Saas nähdä miten handlataan tää homma, kun kolmas pikkuprinsessa saapuu taloon parin kuukauden sisällä ja varmasti arki alkaa näyttämään hieman erilaiselta.Toinen asia, mikä tuntuu hieman hassulta on, että lähes koko yhdessäoloaikamme hormoonini ovat varmasti olleet jossain määrin sekaisin. Olen joko ollut raskaana tai imettänyt, lukuunottamatta kahden kuukauden paussia viime syksynä. Hormoonien vaihtelut ovat aiheuttaneet kohdallani, niin rankkaa raskauspahoinvointia kuin migreeniäkin, joten helpoimman kaavan kautta kaikki ei ole mennyt. Kaikesta huolimatta tuo mies on tukenut, rakastanut ja auttanut joka hetki. Ihan oikeesti, en varmaan tarpeeksi voi olla kiitollinen, millaisen timantin löysinkään. Miehen, joka oli valmis minun ja Amelien takia muuttamaan Suomeen ja jättämään kotimaansa kauniine alppeineen, ystävineen sekä perheineen taakseensa. Mies, joka eli sinkkuelämää oli valmis ottamaan vastuun perheestä ja pitämään meistä hyvää huolta. Mies, joka rakastaa Jeesusta sekä meitä kaikkia pian neljää naista perheessämme <3 

LUE MYÖS

SYNNYTYSTAPA-ARVIO JA VAUVAN PAINO-ARVIO

KESÄN PARHAAT

MITEN VALMISTAUTUA VAUVAN TULOON

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

ARKI EI LÄHTENYTKÄÄN RULLAAMAAN ITSESTÄÄN

 

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Rv 32 ja supistukset

En varmasti ole ainut odottava äiti näillä helteillä, joka on saanut huomattavasti enemmän supistuksia kuin normaalisti. Lähes jokainen ilta on mennyt aika mukavasti supistellessa, mutta tuskin ne mitään sen enempää tarkoittavat. Kahdessa aiemmassakin raskaudessa minulla on supistellut hyvin tiuhaankin välillä, mutta kummatkin tytöt kaikesta supisteluista huolimatta ovat olleet täysiaikaisia. En edes osaa olla enää kivuliaista supistuksista huolissani. Kohdallani kyse taitaa yksinkertaisesti olla supistusherkästä kohdusta, mikä reagoi helposti kosketukseen, nestevajeeseen, stressiin ja lämpötilaan. Tässä siis parhaimmat vinkkini, miten saada supistukset vähenemään. Oikeat synnytyssupistuksethan eivät vähene, vaikka tekisit mitä, joten jos nämä vinkit toimii, niin hyvin suurella todennäköisyydellä kyse on harkkasuppareista. rv 32 ja supistukset

Miten voit itse ehkäistä supistuksia?

Juo paljon. Itselläni ainakin kohtu reagoi supistelemalla, mikäli en ole nauttinut tarpeeksi nestettä. Varsinkin näin kuumalla ilmalla on hyvin tärkeää juoda tarpeeksi tai olo muuttuu hyvin nopeasti heikoksi.

Pue säänmukaiset vaatteet. Liian kylmä tai liian kuuma aiheuttaa itselläni runsaasti supistuksia. Välttelen siis mielelläni saunaa ja vielä ilmojen ollessa viileät puin varsinkin vatsan kohdalle tarpeeksi vaatetta.

Älä koske vatsaan, mikäli se aiheuttaa supistuksia. Ensimmäisessä raskaudessa usein hieroin vatsaani supistelujen takia, koska kuvittelin sen rentouttavan ja auttavan. Synnytyksessäni juttelin kätilön kanssa ja hän kertoi, että kohtuun koskeminenkin saattaa toisilla (kuten minulla) aiheuttaa supistuksia.

-Lepää. Jos huomaat supistusten yltyvän esim. urheillessa, niin jätä urheilua vähemmällä. Itselläni imurointi on yksi pahimmista supistusten aiheuttajista, mutta pystyn kyllä imuroimaan, kunhan pidän tarpeeksi taukoja ja vältän ylimääräistä kyykkimistä.

Älä stressaa. Jep, tämähän onnistuu aina niin hyvin, koska stressaamisen pystyy lopettamaan kuin käskystä. Stressi varmasti aiheuttaa supistuksia ja olisi hyvä olla stressaamatta, mutta aina se ei yksinkertaisesti onnistu.

Jos olet huolissasi, niin käy lääkärissä. Kukaan ei pysty sinulle puhelimessa sanomaan ovatko supistukset varmasti täysin vaarattomia vai ennakoivia supistuksia. Minulle sanoi Amelien raskaudessa yksi ihana lääkäri, että turhia käyntejä ei olekaan, vaan mieluummin käyt kerran liikaa kuin kerran liian vähän.rv 32 ja supistukset

Mekko saatu House of Brandonilta

LUE MYÖS

MIKSI EN TEHNYT JOULUSTAMME POSTAUSTA

FLUNSSA TAI VERISYÖPÄ

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Elääkö nykyään meidän lapset ( ja toki me aikuisetkin ) aivan liian steriilissä ympäristössä? Kuinka monesti sitä itsekin havahtuu siihen, että kieltää lasta pomppimasta kuralätäkössä ettei vaatteet sottaannu tai pelästyy, kun kuraset sormet eksyvät suuhun. Samaan aikaan olen kuitenkin sitä mieltä, että nykyään me elämme aivan liian steriilissä ympäristössä. Allergiat, atopiat, keliakia, nivelreuma ja monet muut immuunipuolustukseen liittyvät häiriöt ja sairaudet ovat lisääntyneet. Onko se vain sattumaa vai voiko sittenkin olla, että me ei altisteta itseämme ja lapsiamme tarpeeksi bakteereille ja sille kunnon aidolle lialle.Varsinkin kesällä ollaan mökkeilty paljon ja olen yrittänyt iskostaa päähäni sitä ajatusmaailmaa, että lasten kuuluu leikkiä, touhuta ja olla tekemisissä sen lian kanssa. Yritän aina sanoa meidän tytöille, että kuraiset kädet ja naama on vaan sen merkki, että on leikitty kunnolla ja pidetty hauskaa. Toki välillä ensimmäiset ajatukset nähdessäni kuraiset kauniit tyttömme on torua heitä, miksi he ovat hyppineet kuralätäkössä ja sotkeneet vaatteensa. Fakta kuitenkin on, että äitinä tehtäväni on vaatettaa tytöt niin ettei pieni kura haittaa. Rapatessa roiskuu, eikös sitä niin sanota, silloin on vain puettava asianmukaiset vaatteet. Vaatteet ja kengät, mitkä kestävät myös putsaamisen.Mökkimme on juuri täydellinen vastakohta steriilille ympäristölle. Mökillämme tytöt pussailevat lampaita, kalastavat laiturinnokassa, etsivät matoja ja unohtavat pestä kätensä ennen kuin syövät marjoja puskasta. Ja kyllä, uskon tämän olevan hyväksi heille sekä heidän terveydelleen ja mikä parasta, heillä on ihan superhauskaa. Ei tarvitse varoa vaatteiden likaantumista, vaan päällä on sellaiset kuteet, mitkä kestää kunnon pesua ja sappisaippualla hinkkaamista. Jaloissa on kengät, mitkä on mukavat jalassa ja voi käydä vähän kuralätäköissäkin testaamassa veden pitävyyttä.Teimme yhteistyötä yrityksen Pikkujalat, kanssa ja saimme valita tytöille muutamat kengät sieltä. Ensimmäisenä tytöt valkkasivat itselleen kunnon kumpparit. Kumpparit ovat olleet päivittäisessä käytössä saapumisestaan asti, sillä ne ovat ihan superkätevät myös epästeriilimmälläkin alueella. Ei paljon haittaa, vaikka astut lampaan kakkaa sillä kumppareista ei kakka pääse läpi varpaidesi väliin ja ne saa putsattuakin aivan superhelposti.Valitsimme tytöille myös ihan huiput kengät talvipakkasia varten sekä Amelielle ihanat tennarit. Kengät on yksi ainoista asioista, mitä en kierrätä tytöltä seuraavalle enkä juurikaan osta kirppiksiltä. Kengät ovat ne mihin haluan satsata, niiden kuuluu olla hyvät sekä säähän ja olosuhteisiin sopivat. Pikkujalat on suomalainen lastenkenkä verkkokauppa. Kaksi naista päättivät laittaa yrityksen pystyyn sillä Suomesta oli vaikea saada kunnollisia lastenkenkiä, joten he erikoistuivat nahkaisiin lastenkenkiin, mitkä ihan oikeasti kestävät käytössä. Talvikengissä on aito villavuori, kumipohja ja laadukas nahka, ei siis ihme, että talvikengät ovatkin heidän kauppansa suosituimpia jalkineita ja siksi myös me halusimme tytöille heiltä talvikengät.Pikkujaloilta löytyy ihania merkkejä aina tanskalaisesta designista sporttisiin lastenkenkiin, kuten esimerkiksi Hummel ja Primigi. Vielä lämpimiin kesäsäihin sieltä lötyy ihanat flip flopit sekä supermukavat TOMS kangaskengät. Kokojakin heiltä löytyy ihan vauvatossuista kokoon 40 saakka. Pikkujalat tarjoaa pienten lisäksi myös naisille kenkiä: TOMS, PAEZ ja Chipie kangaskengät, sekä Havainas flip flopit löytyy sieltä koko perheelle.

Mikäli siis lapsesi tarvitsee kunnon kengät vaikka lampaiden hoitamista varten, niin nyt kannattaa vierailla Pikku Jalkojen nettisivuilla. Kunnon kengät jalassa ulkoileminen on huomattavasti miellyttävempää. Pikku Jaloilla on myös om varasto Kirkkonummella, mikä on syksy- talvi- kevätaikaan auki kerran viikossa (torstaisin klo.12-18), mutta voit myös sopia erikseen kenkien sovitusta muunakin aikana laittamalla heille sähköpostia. Meille he lähettivät hyvin yksityiskohtaiset ohjeet sähköpostitse, että osasimme mitata tyttöjen jalat oikein ja valita heille juuri sopivan kokoiset kengät. Voit siis tehdä ostoksesi myös vaikka kotisohvalta.

Ja nyt hyviä uutisia! Tämän viikon ajan saat -15% kaikista heidän tuotteistaan koodilla “FITFUNFAMILY”. Huomaathan, että siellä on myös alet meneillään ja saat myös ale-tuotteista tuon -15% (alekoodi ei koske FeelMax paljasjalkakenkiä)! Nyt kannattaa siis ostaa syys- ja talvikengät jo säilöön!

LUE MYÖS

SYNNYTYSTAPA-ARVIO JA VAUVAN PAINO-ARVIO

KESÄN PARHAAT

MITEN VALMISTAUTUA VAUVAN TULOON

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

ARKI EI LÄHTENYTKÄÄN RULLAAMAAN ITSESTÄÄN

 

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Olen Instagramin Storyssa jo parin otteeseen kertonutkin raskaudenaikaisesta ongelmasta, nimittäin todella alhaisesta verenpaineesta. Jo parin viikon ajan aamupaineet ovat olleet about 85-95/45-60 ja se alkaa jo hieman tuntumaan. Eikä ne paineet päivisinkään kauheasti tuosta nouse. Positiivista on se, että paineet eivät ainakaan ole liian korkeat, mutta voisi ne ihan hieman tuosta kohota.raskaus ja matala verenpaineYleensä viimeisellä kolmanneksella verenpaineella on tapana kohota, mutta omalla kohdallani tämä on pieni haave vain. Tilannetta ei mitenkään helpota myöskään se, että menin googlailemaan, miten äidin alhainen verenpaine voi vaikuttaa myös sikiöön (älä tee samaa virhettä kuin minä). Dosentti Risto Kaaja HUS:n Naistenklinikalta on sanonut, että raskaana olevien ei tulisi automaattisesti välttää suolaa, vaan suolaa pitäisi käyttää raskauden aikana vähintään normaali määrä. Hän toteaa myös, että matalasta verenpaineesta kärsivän pitäisi lisäksi juoda paljon ja jonkin verran jopa lisätä suolan käyttöään, että verivolyymi pysyy riittäävän suurena.raskaus ja matala verenpaineItse teen melko vähäsuolaista ruokaa, koska taloudessamme asustaa myös pikkuihmisiä, jotka syövät samaa ruokaa kanssamme. Olen myös hyvin tottunut vähäsuolaiseen ruokaan, joten suolainen ruoka ei maistu mielestäni edes hyvälle. Nyt olen kuitenkin yrittänyt lisätä omaa suolan käyttöäni ja pistää jopa aamupuuroon ripauksen suolaa sekä juomaveteeni. Ainakaan vielä näillä ei ole ollut kauheasti vaikutusta verenpaineen nousuun, mutta toivottavasti pikkuhiljaa verenpaine alkaisi edes hieman kohoamaan.raskaus ja matala verenpaine

Kaikki vinkit otetaan vastaan kuinka nostaa verenpainetta?

LUE MYÖS

MIKSI EN TEHNYT JOULUSTAMME POSTAUSTA

FLUNSSA TAI VERISYÖPÄ

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Mitä mieltä olen kotisynnytyksestä? Pidänkö kotisynnytystä vaihtoehtona? Tämä on itseasiassa ensimmäinen kerta, että olen ihan tosissani miettinyt kotisynnytystä. En siksi, että haluaisin synnyttää kotona, vaan siksi, että pelkään synnyttäväni kotona. Soittaessasi synnärille useimmiten kätilöt toteavat, että ole kotona niin kauan kunnes et yksinkertaisesti enää pärjää siellä. Jos olisin Estellan synnytyksessä ollut siihen asti kotona, niin tyttö olisi syntynyt eteiseen tai pihaamme. Ihan pari minuuttia ennen kuin neiti oli ulkona minusta oikeasti tuntui etten enää pärjää. Muuten Estellan synnytys oli paljolti vaan venailua ja chillailua. Supistuksia tuli ehkä viiden minuutin välein eivätkä ne todellakaan olleet superpahoja, vaan niitä samanlaisia kuin aiempinakin päivinä.kotisynnytysEstellan kohdalla lähdimme ainoastaan tsekkamaan tilannetta varmuuden vuoksi, mutta samanlaisia supistuksia oli tullut monena muunakin päivänä. Yhtä hyvin se kerta olisi saattanut olla se kerta, kun ei jaksa taas kerran käydä sairaalalla turhaan ja vauva olisi ihan oikeasti syntynyt kotiin. Tuon päivän supistukset eivät juurikaan eronneet aiemmista, jos viimeistä muutamaa minuuttia ei lasketa.

Meiltä on matkaa sairaalalle vain kymmenisen minuuttia, joten riski siihen etten sinne ehtisi on kai melko pieni. Meillä on kuitenkin kaksi isompaa lasta täällä kotosalla, joten ihan heti ei matkaan lähdetä, vaan ensin odotetaan isovanhemmat meille tai viedään lapset isovanhemmille. Voihan sitä hätätapauksessa ottaa lapset mukaankin ja vanhempani hakevat heidät sitten sairaalalta, mutta ei se lähtö lastenkaan kanssa ihan minuutissa tapahdu. kotisynnytysOlen siis melko varma, että tälläkin kertaa tulen ravaamaan kymmenen kertaa turhaan synnärillä, koska luulen synnytyksen käynnistyneen tai sitten otan riskin ja odotan kotona, kunnes olen aivan varma synnytyksen käynnissä olemisesta. Valitsen mielummin ensimmäisen vaihtoehdon.

Kotona synnyttäminen ihan oikeasti pelottaa minua enkä pidä sitä edes vaihtoehtona. Jos joku voisi luvata minulle, että kaikki menee varmasti hyvin, niin silloin kotisynnytys olisi todellakin varteen otettava vaihtoehto, mutta näin ei kuitenkaan ole. Valitettavasti on aina olemassa riski, että kaikki ei sujukaan suunnitelmien mukaan ja tällöin minusta tuntuu turvallisemmalta kaikkien kannalta olla lähellä apua. Suomessa sairaaloissa on ammattitaitoinen henkilökunta ja minusta yksinkertaisesti tuntuu turvalliselta ajatukselta saattaa hauras ihmisen alku maailmaan ammattilaisten avustamana. Sairaala ei ole minulle missään määrin pelottava paikka, vaan paikka, missä ihmisiä autetaan. Pelkäisin varmasti kotona synnyttämistä huomattavasti enemmän ja olisin todella stressaantunut. Minä olen aivan äärimmäisen kiitollinen siitä, että Suomessamme meillä jokaisella on mahdollisuus synnyttää sairaalassa hoitohenkilökunnan avustamana.  kotisynnytysEn missään nimessä sano, että kotisynnytys olisi automaattisesti huono asia. Sanon ainoastaan omasta puolestani, että itse en halua synnyttää kotona, koska koen rauhoittavammaksi ja turvallisemmaksi paikaksi sairaalan. Estellan synnytyksessä synnytyssalikin muistutti enemmän hotellia kuin sairaalaa ja kaikki sujui niin nopeasti, että eihän sillä paikalla oikeastaan väliä olisi ollutkaan. Kummankin tytön synnytyksessä minulla on ollut aivan superihanat kätilöt, joten kokemukseni sairaalasynnytyksistä ovat todella hyvät. Jos siis vain itse voin päättää, niin täältä tullaan synnäri syyskuussa!

Mekko House of Brandonilta

LUE MYÖS

MIKSI EN TEHNYT JOULUSTAMME POSTAUSTA

FLUNSSA TAI VERISYÖPÄ

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

On yksi lause, mitä en voi sietää, varsinkaan jos kuulen sen tulevan omasta suustani. Olen yrittänyt välttää tämän lauseen sanomista, mutta silti aina uudelleen ja uudelleen havahdun siihen, että totean “en ole ehtinyt” tai “en ole voinut, koska minulla on ollut niin kiire”. Tottakai elämässä tulee kiireisempiä ajanjaksoja milloin oikeasti ei ehdi tekemään kaikkea, mutta silloinkin minulla on käytössä sama 24 h vuorokaudessa. Kyse on siis täysin siitä miten priorisoin asiat. Jos en ehtinyt tekemään jotain, niin se tarkoittaa ainoastaan, että minulla oli jotain muuta mikä oli minulle tärkeämpää.Joku aika sitten Dom huomautti minua töiden tekemisestä illalla, sillä normaalisti pyrimme illat viettämään yhteistä aikaa. Vastaukseksi totesin minulla olleen niin kiire päivisin, että minun oli pakko tehdä työhommia illalla. Kiire oli siis tekosyy sille, että en ollut priorisoinut pariin päivään meidän suhdettamme. Faktahan oli, että noinakin päivinä minulla oli käytössä samat 24 h vuorokaudessa, mutta priorisoin muut asiat korkeammalle kuin avioliittoni. Osa asioista oli toki oikeasti todella tärkeitä, mutta päivän aikana tuli kerran jos toisenkin kulutettua aikaa myös sosiaalisessamediassa. Jos olisin tehnyt aktiivisesti työhommia jokaisen hetken päivällä, kun selasin Instagramia, niin olisin saanut hommia huomattavasti enemmän tehtyä. Jos olisin suunnitellut päivät hieman paremmin, enkä ajanut kaupunkiin ja takas neljää kertaa olisi minulta myös säästynyt melko paljon aikaa työhommia varten. Kyse ei siis rehellisesti sanottuna ollut kiireestä, vaan ennakoimattomuudestani sekä muiden asioiden priorisoinnista.Sadannen kerran pysähdyin taas miettimään, mikä minulle ihan oikeasti on tärkeää. Mihin haluan satsata elämässäni? Kun minulla on kiire, niin mille löytyy aina aikaa. Suhteeni taivaan Isään on priorisoinnissa korkeimmalla, mutta silti tätä suhdetta olen laiminlyönyt ehkä helpoiten. Toisena ovat avioliittoni sekä lapseni. Olemme todella perhekeskeinen perhe ja teemme paljon juttuja lastemme kanssa. Mielestäni olemme siis onnistuneet Domin kanssa todella hyvin priorisoimaan perheen, mutta kahdenkeskisestä ajasta edelleen herkästi nipistämme esim. työjuttuihin. Jos jotain olen elämäni aikana oppinut, niin sen, että avioliiton eteen täytyy tehdä töitä. Kun avioliittomme voi hyvin, myös perheemme voi hyvin. Tämän jälkeen tulee muut läheiset ihmiset, joita olen myös “kiireeni” takia nähnyt aivan liian vähän. Haluaisin olla enemmän läsnä, enemmän apuna ja palvella enemmän ihmisiä ympärilläni. Näiden juttujen jälkeen tulee duunikuviot, mitkä haluan myös hoitaa kunnialla ja vasta töiden jälkeen tulee treenaaminen. Sosiaalisenmedian en haluaisi kuuluvan ollenkaan prioriteetteihini, paitsi tietenkin töiden tiimoilta, mutta kuinka paljon tulee selattua Instagramia tai Pinterestiä päivässä ihan vaan muuten vaan… aivan liikaa.Mietittyäni minulle tärkeitä asioita ja niiden järjestystä totesin, että minun on yksinkertaisesti priorisoitava asiat sen mukaan kuinka tärkeitä ne ovat minulle. Somettaminen on osa työtämme, joten tottakai jatkan sitä edelleen, mutta rehellisesti sanottuna sometan paljon enemmän kuin tarvetta olisi, joten siitä on hyvä nipistää melko paljon pois. Minun on myös jälleen kerran otettava hyväksi havaittu systeemi käyttöön, nimittäin viikkosuunnitelma. Meille vaan yksinkertaisesti sopii paljon paremmin edellisellä viikolla tehty aikataulut seuraavaksi viikoksi kuin täysin fiiliksen mukaan meneminen. Näin asiat pystyy priorisoimaan eri tavalla ja asioita pystyy ennakoimaan. Saadaan paljon enemmän aikaiseksi, kun meillä on aikataulut ja ihan oikeasti Domin kanssa kumpikin nautimme aikatauluista ja rutiineista. En tiedä, miksi edes välillä yritämme elää ilman edellisellä viikolla tehtyjä suunnitelmia. Sitä paitsi, itselläni on niin tajuttoman huono muisti nykyään, että on ihan jees käydä asiat etukäteen läpi, jolloin Dom vähintään muistaa muistuttaa minua, jos itse meinaan unohtaa!

LUE MYÖS

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Katselin tässä vaatekaappiani ja huomasin vaatteideni kokojen vaihtelevan XS:stä L:ään. Ystäväni totesi minulle, että ihmiset jotka eivät tiedä minun olleen viimeisen kolmen vuoden aikana kahta kertaa raskaana voisivat kuvitella minun jojoilevan painoni kanssa melko paljon. Kyse ei kuitenkaan ole jatkuvasta laihduttamisesta tai lihoamisesta, vaan yksinkertaisesti siitä tosiasiasta, että viimeisen kolmen vuoden aikana olen ollut kaksi kertaa raskaana ja kummallakin kerralla kerryttänyt ihan kiitettävästi kiloja. Ennen Estellan raskautta käytin kokoa XS, raskausaikana käytin kokoa S-L ja synnytyksen jälkeen käytin muutaman viikon kokoa M, jonka jälkeen siirryin kokoon S. Tämän raskauden alkuun asti kokoni oli S, mutta nyt on ollut aika vaihtaa jälleen kerran vaatekokoa kokoon M.Vaatekaappini sisältö on siis tällä hetkellä kokojen puolesta melko monipuolinen. Vaatteita, mitkä sopivat päälleni juuri nyt ei kaapistani kuitenkaan löydy liian montaa. Olen käyttänyt lähinnä mekkoja, mitkä eivät ole edes olleet virallisia raskausvaatteita, vaan ainoastaan hieman väljempiä mahdollistaen vatsani mahtumisen vaatteen sisään. En ole niitä ihmisiä, jotka malttavat ostaa kasan raskausvaatteita. Raskaus on kuitenkin niin lyhyt aika ja vaatteiden käyttöikä jää niin lyhyeksi, että en yksin kertaisesti malta tuhlata rahojani raskausvaatteisiin. Tämän takia olen suosinut tarpeeksi suuria mekkoja, mitä kaapistani on jo valmiiksi löytynyt. Myös bikinit ovat olleet oiva raskausvaate näin kuumilla kesähelteillä rannalla makoillen. Edellisessä postauksessa postasinkin omat top 6- luotto raskausvaatteet.Tällä hetkellä kolme lasta tuntuu sopivalta määrältä, mikä tarkoittaa sitä, että tämä olisi viimeinen raskaus minun kohdallani. Tämän raskauden jälkeen ajattelin tehdä pientä inventaariota vaatekaapissani ja laittaa eteenpäin isompia kokoja. En aio stressata painon tiputtamisen kanssa, mutta tavoitteenani olisi tällä hetkellä, että vuoden sisällä synnytyksestä raskauskilot olisivat pikku hiljaa poissa. Saas nähdä miten käy, mutta mielestäni se on ihan kohtuullinen tavoite. Ameliesta raskauskilot olivat poissa jo kaksi päivää synnytyksen jälkeen, mutta Estellan kohdalla vasta puolen vuoden jälkeen olin lähtöpainossani.On välillä jopa haikeaa ajatella, että tämän jälkeen en tule enää kokemaan raskautta ja vatsan kasvua. Toisaalta taas tuntuu ihan hyvältä ajatukselta, että aikansa kutakin. Meillä on pian kolme ihanaa neitiä talossa ja sitten kroppani saa levätä loppuelämän. Onhan tämä painonvaihtelu, lapsen kasvattaminen sisälläni ja hormoonien heittelyt olleet varmasti keholleni melkoinen puristus. Tämän raskauden jälkeen kehoni on hoitanut mielettömän duunin kolme kertaa ja mielestäni suoriutunut hommasta vieläpä aika moitteettomasti, joten on ehkä aika päästää kroppani näistä hommista eläkkeelle, hah! Sitten voisin keskitttyä pitämään vaatekokoni melko samana ja välttämään näin runsasta vaihtelua.

Ps. Instagramissa (@fitfunfamilyblog ) on meneillään kaksi arvontaa, joten kannattaa käydä osallistumassa!

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Istuimme sup-lautojen päällä merellä katsellen toisiamme ilta-auringon paistaessa kasvoihimme. Pidimme toisiamme kädestä kiinni. Siinä hetkessä tajusimme, että tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun olimme näin rennolla lomalla kaksin. Meillähän ei milloinkaan ollut sitä ns. normaalia treffailuaikaa, vaan hyppäsimme suoraan perhe-elämään, joten tällasia lomia ei ole paljoa tullut vietettyä. Rakastamme lapsiamme, nautimme suunnattomasti lomailla heidän kanssaan, mutta vuorokauden loma kaksin tuntui myös äärettömän hyvältä.långvik kylpylähotelliEi kiirettä, ei aikatauluja, vain me kaksi ja täydellinen paikka parisuhdelomalle. Täydellinen paikka, sitä todellakin Långvik Kylpylähotelli oli. Pitkiä kävelyjä yhdessä ja pystyimme pitämään toisiamme kädestä kiinni, koska ketään ei tarvinnut työntää vaunuissa, kantaa sylissä tai pitää kädestä kiinni. Oli vain me kaksi, yksityisranta, saunallinen sviitti, mielettömän hyvää ruokaa, kylpylässä loikoilua, suppailua ja pitkiä kävelyjä yhdessä. Tämä loma oli aivan täydellinen, vaikka kestoltaan olikin vain vuorokauden mittainen. Oikeastaan pienten lasten vanhemmille vuorokausi tuntui erittäin sopivalta ajalta, koska sitten alkoikin jo iskeä pieni koti-ikävä. långvik kylpylähotelliLångvikissä on otettu kokonaisvaltainen hyvinvointi huomioon ja kaikille löytyy jotain. Siellä oli aktiviteettilistalla kaikkea Golfista elokuvateatteriin. Meidän ensisijainen tarkoitus reissulla oli rentoutua ja viettää aikaa kaksin, joten emme täyttäneet päiviämme kokeilemalla kaikkia aktiviteetteja (seuraavalla reissulla sitten ;)). Perjantaina kävimme pitkällä rauhallisella kävelyllä hotellin kauniissa ympäristössä luonnonhelmassa. Illemmalla lähdimme kahdestaan suppailemaan ja koko rannalla tai merellä ei lisäksemme ollut muita, joten saimme todellakin nauttia rauhasta, rentoudesta ja toisistamme ilman hälyä. Suppailun jälkeen istuimme vain sup-lautojen päällä ja annoimme aaltojen kuljettaa meitä. Tuo hetki oli täynnä rakkautta, romantiikkaa ja rentoutumista. långvik kylpylähotelliAika kului niin siivillä sup-lautojen päällä, että yhtäkkiä huomasimme illallispöytävarauksemme olevan aivan kohta. Palautimme laudat ja palasimme sviittiimme. Kävimme suihkussa ja laittauduimme illallista varten. Illallispaikka oli hotellin alakerrassa, joten matka ei onneksi ollut pitkä. Ruoka oli niin loistavaa, että Dom jopa totesi ruoan olleen parasta, mitä Suomessa on saanut. Söimme kolmen ruokalajin illallisen, jonka jälkeen vatsamme olivat niin täynnä, että päätimme ottaa myös loppuillan rennosti hotellihuoneesta nauttien. Kävimme omassa poreammeessamme sekä saunassa, mistä oli merinäköala. Myöhemmin illalla söimme hedelmiä ja raakasuklaata sängyllä maaten. Olipa meille tuotu huoneeseen oma Shampanjakin, mutta jätimme pullon korkkaamatta. Suuret kiitokset näistä suussa sulavista herkuista Långvikille! Olimme illalla sopineet, että ennen seitsemää ei saa herättää toista. Kumpikin taisimme tietää, ketä varten tämä sääntö tehtiin, heh. Kyllä vain, minä heräsin tuttuun tapaan kello viisi täysin pirteänä ja odottelin, että kello tulisi seitsemän. En tarkalleen tiedä mitä kuuden aikaan on tapahtunut, mutta olin nukahtanut uudelleen (minulle ei todellakaan yleensä käy näin) ja heräsimme Domin kanssa yhdessä vasta kahdeksan aikaan. Nukuimme siis paremmin kuin hyvin hotellin lakanoissa. Menimme aamupalallekin vasta yhdeksän jälkeen, kun yleensä syömme aamupalan viimeistään kuuden aikaan. Olimme jo päässeet edellisenä iltana maistamaan Långvikin ruokia, joten odotuksemme olivat korkealla aamupalan suhteen ja täysin syystä. Aamupala oli aivan tajuttoman hyvä. Aamupalalla pystyit valitsemaan itsellesi myös kevyempiä ja terveellisempiä vaihtoehtoja. Tuoreiden hedelmien määrä oli aivan mieletön, siitä iso plussa! Toki ihan kunnon herkkujakin tuli syötyä aamupalalla enemmän kuin tarpeeksi, eihän letuille, croisanteille ja leivoksille voi sanoa ei. Aamupalan jälkeen menimme hyvästelemään huoneemme ja suuntasimme kohti kylpylää. Rentouduimme poreammeissa sekä kylpylän terassilla auringon alla maaten. Tuntui kuin olisimme olleet lomalla jo vähintään viikon, koska olo oli yksinkertaisesti niin rentoutunut. Långvik on täydellinen valinta niin aktiviiseen-, rentoutumis-, kuin parisuhdelomaankin. Långvik sijaitsee vain puolen tunnin päässä Helsingistä, joten sieltä pääsee myös helposti piipahtamaan Helsingissä. “HISTORIAN HAVINAA

Kirkkonummen Tanskarlaan vuonna 1976 valmistunut rakennus tunnettiin Kansallis-Osake-Pankin koulutuskeskuksena viime vuosituhannen loppuun saakka. Noista ajoista muistuttavat KOP:n veikeät oravat ovenkahvoissamme. KOP:n entisen pääjohtajan Jaakko Lassilan vieraanvaraisuudesta nautti näissä samoissa tiloissa presidentti Urho Kaleva Kekkonen. Vuosisata aiemmin Tanskarlan tiedetään olleen myös J.V. Snellmannin pidetty kesänviettopaikka. Nykyisin Långvikin kokous- ja kylpylähotelli tarjoaa upean tapahtumapaikan sekä ainutlaatuisia hengähdyshetkiä arkeen. Nauti vieraanvaraisuudestamme kuten Kekkonen aikoinaan.”Ps. Pakko vielä erikseen hehkuttaa hotellin henkilökuntaa. Minulla ei ole minkään hotellin henkilökunnasta sanakaan negatiivista sanottavaa, vaan kokemukseni henkilökunnasta hotelleissa on aina ollut positiivinen. Siitä huolimatta tämän hotellin henkilökunta oli jotain poikkeuksellisen ystävällistä. Kaikki hymyilivät aina ja olivat niin sydämellisiä.

Maaret Kallio aloitti ilmiön #olisinpatiennyt, johon itsekin ehdottomasti halusin ottaa osaa.

Olisinpa 19-21-vuotiaana tiennyt, että jonain päivänä kaikki on hyvin ja nukun jälleen yöni hyvin. Olisinpa tiennyt, että elämässäni tapahtuneet asiat eivät määrittele sitä kuka minä olen. Olisinpa tiennyt, että minun ei tarvitse pärjätä yksin, vaan apua saa ja pitääkin pyytää. Olisinpa tiennyt, että minä kyllä pärjään ja rakas perhe sekä ystävät ovat tukenani joka hetki. Olisinpa tiennyt, kuinka elämä voi kääntyä yhtä nopeasti jälleen hyväksi kuin se kääntyi painajaiseksikin. Olisinpa tiennyt, että omista töppäilyistäni huolimatta Taivaan Isä tulee aina olemaan uskollinen ja hänellä on minun elämälleni suunnitelma. Olisinpa tiennyt, että jonain päivänä istun kirjoittamassa tätä tekstiä omassa pihassamme vaahterapuun alla kahden rakkaan prinsessan nukkuessa omissa sängyissään, yhden prinsessan potkiessa vatsassani ja rakastavan puolison tuodessa minulle juotavaa. Voi, olisinpa tiennyt, että minun ei tarvitse murehtia.Olisinpa tiennyt, että kaikki mitä tapahtui ei ollut minun käsissäni tai minun syytäni. Olisinpa tiennyt ja osannut nähdä ne asiat mihin olisin voinut vaikuttaa, mutta myös ne asiat, mitkä eivät olleet minusta riippuvaisia.  Olisinpa tiennyt, että vaikeista tapahtumista huolimatta minä olisin voinut jättää monta omaa typerää valintaani väliin. Olisinpa tiennyt, että menneisyyteni ei määrittellyt milloinkaan sitä kuka olin. Olisinpa tiennyt, että mitkään tapahtuneet eivät vähentäneet arvoani. Olisinpa tiennyt, että murehtimalla en voi muuttaa mitään.Olisinpa tiennyt, että elämä menee eteenpäin ja tilanteet muuttuvat. Olisinpa tiennyt, että jonain päivänä olen oppinut paljon kaikesta kokemastani. Olisinpa tiennyt, että jonain päivänä pystyn tukemaan heitä, jotka ovat käyneet samoja asioita läpi kuin minä. Olisinpa tiennyt, että kaikki kokemani tulee opettamaan minulle armollisuutta ja kiitollisuutta. Olisinpa tiennyt, että jonain iltana mennessäni nukkumaan itkemisen sijaan sydämeni on niin täynnä kiitosta, ettei sitä voi edes käsittää. Olisinpa tiennyt, että jonain päivänä minä en edes enää muista koska minulla viimeksi on ollut paniikkikohtaus. Voi, olisinpa tiennyt niin monia asioita!

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Oltiin perheenä ajelemassa uimarannalle ja kuunneltiin Ruudolfin uutta levyä Spotify:sta. Fiilisteltiin vaan hyvää musiikkia, kaunista elämää, perheen yhteistä aikaa enkä keskittynyt niin paljon sanoihin. Vaikka suurinta osaa sanoista en edes kuunnellut, niin yhden lauseen kuulin sitäkin paremmin ja fiilistelin sitä lausetta aika paljon.

“Luulin, et mä tiesin. Nyt mä tiedän, et mä luulin.”

Miten hullun monesti elämässäni olen luullut tietäväni jotain ja myöhemmin tajunnut, että ainoastaan luulin tietäväni. Kuinka monesti olen heittänyt ilmoille jonkun faktan ja myöhemmin oppinut, että olinkin väärässä tai vähintään asia ei ollut niin mustavalkoinen. Kuinka monesti olen ottanut kantaa asioihin, mistä en ole oikeastaan tiennyt mitään, vaan ainoastaan luullut tietäväni. Kuinka monesti olen kertonut kuulemani juorun ja “tiennyt” sen olevan totta, mutta myöhemmin saanut tietää, että ainoastaan luulin tietäväni ja asiat eivät todellakaan olleet niin kuin luulin. On kaksi täysin eri asiaa tietää tai luulla tietävänsä.

Juttelimme Domin kanssa pitkän aikaa kyseisestä lauseesta ja Dom sanoi, että se on ollut yksi vaikeimpia asioita hänelle myöntää itselleen sekä muille, että monia asioita hän on ainoastaan luullut tietävänsä. Onhan se aina nöyrtymisen paikka myöntää muille vain luulleensa tietäneen ja tuskin meistä kukaan nauttii siitä, mutta toisaalta onhan elämässä niin paljon asioita, mitä luulemme tietävämme. Kuinka paljon asioita päivittäin tiedämme, mutta saadessamme lisää tietoa ja tutkimustuloksia huomaamme, että mehän vain luulimme tietävämme. Kuinka paljon asioita vanhempamme ovat tietäneet, mutta jossain vaiheessa huomanneet ainoastaan luulleensa tietävän. Sitähän elämä on, jatkuvaa oppimista ja nöyrtymistä, että olikin väärässä.Olin nuorena melko mustavalkoinen ja naiivi. Kantapään kautta olen oppinut, että ne asiat mitä tiesin, niin ainoastaan luulin tietäneeni. Olen joutunut kerta toisensa jälkeen nöyrtymään ja toteamaan, että olen ollut monissa asioissa väärässä. Olen joutunut pyytämään anteeksi omia sanojani ja käytöstäni. Olen oppinut, että vaikka kuulet joltain faktatietoa toisista ihmisistä, niin he tietämisen sijaan vain ehkä luulevat tietävänsä. Olen oppinut olemaan kriittisempi, mitä kuulen muiden ihmisten puhuvan muista ihmisistä. Olen oppinut, että itseni lisäksi täällä maapallolla tallaa myös paljon muita ihmisiä, jotka luulevat, että tietävät.

Myös parisuhteessa luulen usein tietäväni olevani oikeassa. Riidellessämme Domin kanssa helposti oikeutan oman toimintani, vaikka minulla ei olisikaan siihen mitään syytä. Vaikka olenkin omassa elämässäni huomannut usein luulevani tietäväni ja yrittänyt päästä siitä pois, niin siitä huolimatta melkein päivittäin tulee uusia tilanteita, että jälleen kerran huomaan ainoastaan luulleeni tietäväni ja on nöyrtymisen paikka jälleen kerran myöntää olleensa väärässä.Ennen kuin voimme oppia uutta meidän on oltava avoimia sille ajatukselle, että tietomme saattaa olla pelkkää luulemista. Jos haluamme pitää siitä kiinni, että olemme aina oikeassa, niin se estää oppimista. Jos jotain hyvää tarvitsee etsiä omista kämmäilyistään elämäni aikana, niin sen, että olen joutunut liian monta kertaa näkemään luulleeni tietäväni. Sehän on alku oppimisille, että tiedostaa mahdollisuuden väärässä olemisesta. Parisuhteessa tilanteita, joissa täytyy myöntää olleensa väärässä tulee melko usein, mutta siitä alkaa myös parisuhteessa paremman alku. Kaikki me välillä kämmätään, mutta elämä jatkuu ja seuraavalla kerralla voidaan tehdä paremmin, koska opittiin edellisestä kerrasta. Oikeastaan on aika lohduttavaa tajuta, että se on ihan fine, että joskus elämässä luulee tietävänsä jotain vaikka ei tiedä. Tärkeintä on, että huomattuaan sen toimii oikein ja yrittää seuraavalla kerralla toimia paremmin.

LUE MYÖS

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

VIIMEINEN KIRJOITUS PORNOSTA

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM