Raskaus, pienet lapset ja parisuhde. Voiko meidän parisuhde olla edelleen hyvä kaiken kiireen keskellä? Tällä hetkellä meillä taitaa olla meneillään jonkun näköiset ruuhkavuodet ja suunnitelmallisuudessa olisi aina hiomisen varaa. Koen kuitenkin, että semi hyvin me ollaan homma Domin kanssa handlattu. En siis tarkoita sitä, että meidän elämä ja parisuhde olisi pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan enemmänkin puhun asenteista ja halusta olla päivä päivältä parempi puoliso, vanhempi ja ystävä. Meillä kummallakin on aito halu priorisoida meidän avioliitto korkealle ja järjestää toisillemme aikaa kiireidenkin keskellä.Me ollaan Domin kanssa oltu runsas kaksi vuotta naimisissa ja voin rehellisesti todeta, että meidän avioliitto paranee kyllä vanhetessaan. En usko, että meistä kumpikaan missään nimessä haluaisi yhteiselomme alkuaikoja takaisin. Kiireisestä arjesta huolimatta me ollaan haluttu satsata meidän avioliittoon ja se on tuottanut tulosta. Me ollaan näiden vuosien aikana opittu tuntemaan toisiamme paremmin sekä olemaan paremmat puolisot toisillimme. Ollaan kumpikin kasvettu ja edelleen pidetty se sama fiilis, että avioliitto menee aina johonkin suuntaan, joko parempaan tai huonompaan. Suunta riippuu meidän asenteista, prioriteeteista, teoista ja sanoista. Välillä otetaan takapakkia, mutta sitten muistetaan taas kuinka tärkeää on satsata entistäkin enemmän meidän avioliittoon ja priorisoida aikaa sille!Välillä me ollaan onnistuttu priorisoimaan paremmin meidän avioliitto ja välillä huonommin. Välillä ollaan kumpikin todella hyviä palvelemaan toisiamme ja välillä kiireiden iskiessä päälle sitä kiristyy kummankin hermot. Erimielisyyksistä huolimatta koen meidän avioliiton olevan hyvä ja reilu, koska me keskustellaan asioista paljon. Lähiaikoina me tehtiin yksi suuri muutos, mikä ollaan koettu todella hyväksi. Mehän ollaan aika onnekkaita, koska meidän lapset nukkuvat yönsä putkeen ja menevät yöunille viimeistään kahdeksan aikaa. Meillä on siis joka ilta aikaa treffeille (kotona, emme tietenkään jätä lapsia yksin kotiin ja lähde muualle), jos me vaan otetaan se aika. Jossain vaiheessa me kuitenkin huomattiin, että liian usein me jumitettiin puhelimien kanssa tai tehtiin työjuttuja. Työjutut toki on tärkeitä, mutta ei missään määrin meidän avioliittoa tärkeämpiä. Päätettiin siis pyhittää hetki tyttöjen mentyä nukkumaan vain toisillemme. Emme halua antaa niitä viimeisiä väsyneitä hetkiä toisillemme, vaan ne parhaimmat kun ollaan vielä pirteitä. Tämä on ollut yksi tärkeä juttu meidän parisuhteessa, minkä vaikutuksen todellakin huomaa. Keskustelu, läheisyys ja yhteinen aika on ihan supertärkeitä ja se aika on vaan otettava. Meillä se aika on iltaisin ja toki välillä lähdemme esim. treffeille, kun vanhempani hoitavat tyttöjä. Yksittäiset treffit eivät kuitenkaan riitä, vaan treffit pitäisi olla joka päivä!Tällä hetkellä koemme siis koko homman pyörivän hyvin, mutta emme missään nimessä pidä sitä itsestään selvyytenä. Tiedostamme kumpikin, että elämässä tulee muutoksia ja niihin pitää mukautua ja tehdä uusia muutoksia rutiineissa sitä mukaan. Voi olla, että meidän kolmas neitimme ei nuku iltaisin yhtä aikaisin ja tällöin pitää miettiä, milloin otamme sen kahden keskisen ajan. Mutta juuri nyt homma toimii näin ja muutoksien tullessa katsotaan uudestaan, miten hommat järjestetään.

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Tänä aamuna makoilin sängyssäni odottaen, että Dom ja työt tulevat “herättämään” minua. Pian ovelle tultiin ja sain maailman ihanimmat äitienpäiväonnittelut lahjoineen, kortteineen sekä aamupaloineen. Dom ja tytöt kömpivät viereeni sänkyyn. Nuorimmainen ehti syödä kakkupalaseni ennen kuin itse ehdin sitä edes maistaa. Kermavaahdot suupielillä pikkuneiti moiskautti suulleni oikein kunnon pusun. Luin Amelien tekemää korttia ja itkin onnesta, kortin luettuani isompi neiti totesi rakastavansa minua. Dom oli suunnitellut tyttöjen kanssa aivan ihanan aamun minulle ihan parhaasta lahjasta puhumattakaan, nimittäin taulusta, missä oli aivan äärettömän rakkaita ihmisiä, perheeni.  Siinä minä makasin kolmen murusen ympäröimänä ja tietenkin yksi vatsassani. Olin niin onnellinen, että tirautin monta kyyneltä. Olin niin onnellinen, että minulla on kaksi aivan ihanaa tytärtä, joiden ansiosta olen saanut uuden aivan ihanan nimen, äiti. Tänä aamuna asteikolla nollasta kymppiin oli onnellisuus- sekä kiitollisuusleveli jossain 11- paikkeilla. En voinut lakata kiittämästä taivaan Isää. Kuinka olenkaan etuoikeutettu, että saan olla pian kolmen lapsen äiti ja tämän lisäksi minulla on itselläni aivan mahtava äiti, joka on aivan huikea esikuva, mutta myös yksi parhaista ystävistäni. Oman elämän täytti tänään suuri rakkaus, kiitollisuus ja onnellisuus, mikä illemmalla vaihtui hieman syvällisemmäksi pohdinnaksi ja keskusteluksi Domin kanssa. Ja kyllä, taisin jälleen tirauttaa pari kyyneltä myötätunnosta, pahasta olosta sekä siitä, että en tiedä kuinka voisin nostaa tänään heitä, jotka tarvitsevat sitä tänään ehkä enemmän kuin koskaan.Iltapäivällä luin uutisia ja tajusin, että eilen on vietetty lapsettomien lauantaita. Kaikessa synttärihulinassa en ollut muistanut koko päivää. En muistanut mainita sanallakaan asiasta blogissani, vaikka ehdottomasti olisi pitänyt ja olisin halunnutkin. Eilen vietettiin heidän päiväänsä, joille tämä päivä on ehkä yksi rankimmista koko vuodessa. Tämä päivä ei ole kaikille vain onnea, iloa ja rakkautta. Tämä päivä on monelle surua, tuskaa ja muistutusta siitä, mitä ei ole koskaan saanut kokea. Tämä päivä herättää monissa vahvoja tunteita, mutta surullinen tosiasia on ettei kaikkien tunteet ole onnen tunteita, vaan päinvastoin.

Kuka sitten edes on äiti, kenelle saa toivottaa hyvää äitienpäivää? Oliko äiti Teresa äiti, vaikka ei koskaan ollut synnyttänyt? Entäpä ne äidit, joiden lapset eivät milloinkaan päässeet maailmaan asti? Entäpä lapsensa myöhemmin menettäneet äidit? Entä ne äidit, jotka huolehtivat lapsista, joiden biologiset äidit eivät kyenneet pitämään heistä huolta? Entäpä ne naiset, jotka hoivaavat ja huolehtivat kaikista ympärillä olevistaan niin kuin äiti Teresa? Kyllä, he ovat äitejä ja ansaitsevat saada hyvää äitienpäivä-toivotukset yhtä oikeutetusti kuin minäkin. Näille äideille haluan toivottaa vielä erityisen hyvää äitienpäivää!

Äitiys on varmasti maailman hienoimpia asioita ja mielestäni sitä saa ja kuuluukin juhlia (niinkuin myös isäinpäivää), mutta on tärkeää myös muistuttaa itseään ettei äitiys ole itsestäänselvyys. Ollaan kiitollisia lapsista, äideistä sekä äidillisistä ihmisistä. Äitiys on upeaa, mutta se ei arvoita sinua, kuka sinä olet. Sinä olet upea, tärkeä ja arvokas olitpa sitten äiti tai lapseton. Halusin tämän vielä ääneenkin sanoa, vaikka itsestäänselvyyshän sen pitäisi kaikille olla!

Loppuun haluan vielä laittaa yhden lempikuvistani, mikä on niin täynnä siskosten välistä rakkautta jo nyt, että itku meinaa tulla siitäkin! Tämä päivä on oikeesti ollut ihan huippu ihana, vaikka itkuakin on riittänyt niin ilosta kuin surullisistakin asioista. Eikä raskaushormoonit varmasti ainakaan helpota tätä tunnemyräkkää.

 

LUE MYÖS

VIIMEINEN KIRJOITUS PORNOSTA

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Vihdoinkin on luvassa postausta, missä on kiitettävä määrä myös raskauskuvia, mikäli raskauskuvat ja raskausjutut eivät kiinnosta, niin suosittelen skippamaan tämän postauksen. Tällä hetkellä raskauskuvat ovatkin yksi toivotuin aihe meidän blogissamme ja olen todella pahoillani, että aiemmin niitä on täällä nähty kovin vähän. Tämä raskaus on jotenkin alkuvaikuksien jälkeen mennyt todella helposti ja välillä olen jopa unohtanut hetkellisesti koko asian. Mielesssä on ollut miljoona muuta asiaa ja itse raskautta on tullut mietittyä huomattavasti vähemmän kuin edellisillä kerroilla. Kaksi isompaa lasta pitävät elämän kiireisenä, että ei yksinkertaisesti ehdi samalla tavalla kuulostella jokaista potkua tai kolotusta.Tällä hetkellä vointini on todella hyvä ja oikeastaan ei ole mitään valittamista itselläni tai neuvolan terkkarilla ollut. En voi sanoin kuvailla, kuinka onnellinen olen saadessani vain nauttia raskaudesta. Aiemmissa raskauksissa se oli pelkkä toive vain, että voisin vain olla ja nauttia raskaudestani. Hävettää myöntää, mutta kyllä, olin välillä jopa kateellinen siitä, jos en milloinkaan saisi mahdollisuutta nauttia raskaudestani. Useasti Domillekin sanoin kuinka paljon toivoisin, että voisin edes kerran nauttia raskaudesta ilman sen kummempia tiputuksessa makaamista tai muuta. Ihan vaan seurailla vatsan kasvua, tunnustella vauvan potkuja ja nauttia koko raskauden matkasta. Nyt voin sanoa, että toiveeni on toteutunut. Vaikka loppuraskaudessa tulisikin jotain mutkia matkaan, niin olen nyt jo saanut nauttia tästä ajasta ja kokea sen odotuksen ihanuuden. Olen tästä ajasta aivan valtavan kiitollinen.Aiemmissa raskauksissa laskin päiviä, koska odotus loppuu ja vauva vihdoin saapuu maailmaan. Tällä kertaa voin ihan oikeasti sanoa nauttivani tästä ajasta, eikä minulla ainakaan vielä ole mikään hätä, että kumpa aika vain menisi nopeasti. Päinvastoin, haluan nauttia jokaisesta hetkestä. Saattaahan olla, että tämä on viimeinen kerta, kun kroppassani majailee toinen ihminen. Olen niin onnellinen, että mahdollisesti viimeisestä raskaudestani olen saanut etuoikeuden nauttia täysillä ilman pahoinvointeja tai ennenaikaisuudenriskiä. Rakenneultrakin on jo huomenna, enkä ole yksinkertaisesti edes tajunnut jännittää sitä. Mikäli siellä ilmenisi jotain poikkeavaa, niin lapsi on silti aivan yhtä rakastettu ja odotettu. Murehtimalla kaikkea en pysty muuttamaan mitään, joten olen todella onnellinen ettei minulla ole ollut edes aikaa miettiä ja murehtia kaikkea, mikä voisi olla huonosti.Elämää ei voi suunnitella etukäteen, eikä murehtiminen muuta mitään. Onneksi joka hetki voin kuitenkin luottaa siihen, että Taivaan Isällä on homma hallussa, vaikka jotain yllättävää tulisikin. Tuntuu niin hyvältä tietää, että homma on pikkasen suuremmissa käsissä kuin omissani. Haluan nauttia tästä kesästä ihan täysillä, haluan nauttia jokaisesta hetkestä rakkaiden ihmisten kanssa, koska kukaan ei ole luvannut minulle huomista. Haluan, että he tietävät kuinka paljon heitä rakastan ja kuinka kiitollinen olen. Haluan nauttia tästä raskaudesta ja rukoilla jo nyt pienokaisemme puolesta. Haluan elää normaalia arkea ja olla kiitollinen siitä päivittäin, koska arki on vaan parasta! Murehtimisesta irti pääseminen on ollut matka, mikä on meikäläisellä vasta alussa, mutta päivittäin teen päätöksen etten halua murehtia asioita mitkä eivät ole käsissäni. Juuri tällä hetkellä elämässämme on kaikki aivan mielettömän hyvin ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen.

 

LUE MYÖS

VIIMEINEN KIRJOITUS PORNOSTA

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Moni on varmasti huomannut, että FitFashion blogiportaalissa on ollut postaus, missä fittarin bloggaaja kertoo yhdeksi lähtönsä syyksi huonon ilmapiirin. Pari päivää sitten leukani loksahti pari kymmentä senttiä alaspäin huomatessani tekstin. Olin samaan aikaan sekä surullinen, että ihmeissäni. Hän kertoi portaalissa muutaman erilaisen bloggaajan dominoivan portaalin yleisilmettä. Seuraavassa lauseessa hän kertoo kuinka vihaa syrjimistä, eri ihmisryhmien kimppuun hyökkäämistä, muiden dissaamista sekä slutssheimaamista… Uskon, että kaikki fittarin bloggaajat vihaava syrjimistä, dissaamista…yms…

Olin todella harmissani sekä ihmeissäni. Olemme bloganneet fitfashionillä runsaan vuoden ja minulla ei ole kanssabloggaajista ainuttakaan pahaa sanottavaa, päinvastoin, ilmapiiri on mielestäni aivan mielettömän kannustava ja toisia kunnioittava. Tuntui siis todella pahalta lukea ilkeää tekstiä muutamasta niin ihanasta bloggarista, jotka eivät varmasti olleet ansainneet syytöksiä, mitä saivat.

Päässäni pyöri tuhat kysymystä samaan aikaan. Miksi hän koki ilmapiirin fittarilla huonoksi, onko tämä mahdollista vai puhuuko hän täysin jostain muusta portaalista, eikai hän ole kokenut minun postauksiani kiusaamiseksi, miksi hän kokee näin kuin on kirjoittanut, voisiko kyseessä olla väärinkäsitys?

Luettuani muutamia keskusteluja neti syövereistä olin vielä enemmän ihmeissäni. Niin ihmeissäni, että halusin puolestani kertoa kokemukseni niin fittarista kuin myös muutamasta ihanasta bloggarista. Netissä syytettiin muutamaa bloggaajaa dissaamisesta aivan täysin ilman perusteita. En voi mitenkään allekirjoittaa, että nämä bloggaajat dominoisivat fittarin yleisilmettä tai olisivat ilkeitä. Kyseiset bloggarit ovat aina olleet valmiita auttamaan, kun apua olen tarvinnut. He ovat auttaneet, vaikka eivät ole saaneet mitään vastineeksi. He ovat todella jalat maassa olevia tyyppejä eikä minulla ikinä heidän kanssa keskustellessaan ole tullut fiilistä, että he pistäisivät itsensä muita korkeammalle tai dissaisivat muita, päinvastoin. Mitä FitFashionin ilmapiiriin tulee, niin olen kokenut Fittarin ilmapiirin niin loistavaksi, että kerroin jopa raskaudestani kanssabloggaajille lähes heti.

Voisikohan sittenkin kyseessä olla vain väärinkäsitys, mitä ei selvitetty asianomaisten kanssa? Olen ehdottomasti sitä mieltä, että mikäli yksi kokee ilmapiirin huonoksi, niin on reilun ja avoimen keskustelun paikka. Jos yhdellä on paha olla, niin silloin tunne hyvästä ilmapiiristä ei ole kaikilla sama ja silloin on hyvä istua alas ja miettiä, miksi yksi kokee ilmapiirin huonoksi. Ovatko muut käyttäytyneet häntä kohtaan inhottavasti vai onko kyseessä puhdas väärinkäsitys?

FitFashionillä blogatessamme olemme kirjoittaneet monia kirjoituksia, mistä muut portaalin bloggaajat ajattelevat eri tavalla. Postauksistamme huolimatta ja eroavista mielipiteistä huolimatta olen kokenut aina, että meitä kunnioitetaan ja meillä on hyvä olla Fittarin portaalissa. En siis voi missään nimessä allekirjoittaa, että muutamat bloggaajat dominoisivat portaalin yleisilmettä tai dissaisivat muita. Meitä on aina kunnioitettu, kannustettu ja autettu. Kiitos FitFashionin bloggaajat <3

LUE MYÖS

Mitä kaikkea on FitFashion Monna treenaa!

Huono ilmapiiri FitFashion blogiportaalissa– Queen of everything

Elämme aikaa, missä lapsilla on ihan mielettömästi erilaisia aktiviteetteja ilman, että heidän tarvitsee nostaa pyllyään sohvalta. Ei ole mikään salaisuus, että Suomessakin jo yhä useampi lapsi on ylipainoinen. Muutama kuukausi sitten luin artikkelin, missä oltiin huolissaan siitä ettei seitsemän vuotiaat lapset osanneet juosta. Lasten vikahan tämä ei missään nimessä ole, eikä tässä tilanteessa ole tarvetta osoitella ketään aikuisiakaan syyttävillä sormillaan. Sen sijaan uskon, että meidän aikuisten on hyvä herätä näistä uutisista ja arvioida omaa toimintaamme. On todellakin syytä miettiä, mihin lapsemme käyttävät aikaansa ja kuinka me vanhempina voimme motivoida lapsiamme liikkumaan ja leikkimään enemmän. Lapsille liikkuminen on luontaista ja omalla toiminnallamme me voimme tukea, että liikkuminen myös pysyy heille luontaisena asiana.Miten lapsen saa innostumaan liikkumisesta, jos hän on jo mielenkiintonsa siihen menettänyt? Kaikki lapset eivät varmasti tykkää samoista asioista ja onkin varmasti tärkeää, että me vanhempina tutustutamme heitä erilaisten liikuntamuotojen pariin. Ei missään nimessä pakottamalla, koska liikkumisen ei missään nimessä kuulu olla pakkopullaa vaan hauskaa yhdessä tekemistä. Jos lapsi ei innostu yhdestä urheilulajista, niin motivoi lasta rohkeasti kokeilemaan uusia lajeja ja luo hänelle mahdollisuuksia yrittää niitä. Kannusta, kehu ja motivoi, vanhempien suhtautumisella on todella suuri merkitys, joten älä missään nimessä lannista lasta, jos hän ei onnistu. Meidän tytöt tuntuvat nauttivan eniten kiipeilystä, roikkumisesta ja temppuilusta, joten yritämme luoda heille mahdollisuuksia harjoittaa tätä urheiluharrastusta. Mikäli kalliit harrastukset tai kotoa lähteminen tuntuu vaikealta, niin suosittelen lämpimästi miettimään renkaiden hankkimista kotiin ja asentamaan ne näkyvälle paikalle. Kun voimistelurenkaat ovat aina esillä, niin niissä tulee usein roikuttuakin. Mikäli renkaat laitetaan kaappiin ja ne pitää aina ennen roikkumista asentaa erikseen, niin varmasti roikkumista ja temppuilua renkaissa ei tule niin paljon tehtyä. Voimistelurenkaat ovat mielettömän hyvä harrastus ja pidemmän päälle ne eivät ole edes kalliit. Meidän kuvissa olevat renkaat ovat FitWoodilta ja niistä on moneksi vuodeksi iloa niin aikuisille kuin lapsillekin. Hintaa renkailla on 85 e , mutta se maksetaan vain kerran. Renkaille ei tule siis kuukausi/lukukausi maksuja eikä niiden lisäksi tarvita mitään muita välineitä. Voisinkin siis sanoa, että harrastuksena renkaat tulevat todella edulliseksi.Pienillä asioille lapsille voidaan luoda liikunta osaksi joka päiväistä arkea. Voimistelrenkaat ovat hyvä esimerkki siitä, miten pienellä asialla saadaan lapsi motivoitua liikkumaan ihan vahingossa. Toinen ihan mieletön liikuntamuoto on ulkoilu. Kun aurinko paistaa ja on nätti ilma, niin mielestäni on ihan ok sanoa lapsille, että nyt leikitään ulkona. Ulkona tulee ihan huomaamatta juostua, temmellettyä ja kiipeiltyä. Lapset kyllä keksivät tekemistä, vaikka ensin sanoisivatkin ulkona olevan ihan tylsää. Meidän Amelie ei olisi millään halunnut viime viikolla mennä ulos, koska siellä olisi kuulemma tylsää. Totesin hänelle, että nyt on kaunis ilma ja menemme koko porukka ulos. On sitten täysin oma valinta onko ulkona tylsää vai keksiikö jotain kivaa tekemistä. Pian pihassamme oli neljä muuta lasta naapurustostamme leikkimässä ja loppujen lopuksi Amelie oli runsas 3 tuntia ulkona pelailemassa ja leikkimässä kavereidensa kanssa. Vielä yli kolmen tunnin jälkeenkään neiti ei olisi halunnut tulla sisälle, vaan leikkiä ulkona. Pikkuneiti oli ihan hiestä märkä ja liikuntaa oli taidettu harrastaa ihan huomaamatta koko tämän ajan. Liikuntaharrastukset eivät siis aina tarvitse olla kalliita tai tapahtua pitkän ajomatkan päässä, vaan liikuntaa voi ja kuuluukin harrastaa myös omassa kodissa ja pihassa! Liikkumisen iloa kaikille. Toivotaan, että Suomeen tulisi ihan mieletön kesä ja saisimme nauttia liikunnasta myös Suomen aurinkoisessa säässä! 

LUE MYÖS

LÄHETE SIKIÖN NIPT-TUTKIMUKSEEN

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Ensimmäistä kertaa olen kerryttänyt kiloja jo ennen raskauden puoltaväliä. Toki kahdessa aiemmassa raskaudessa pahoinvointi jatkui pidemmälle ja oli huomattavasti runsaampaa, joten sekin saattaa vaikuttaa asiaan miksi painonnousu raskausaikana aiemmilla kerroilla on ollut maltillisempaa ja ei ensimmäisellä puoliskolla noussut kiloakaan. Raskausaikana paino saa ja sen kuuluukin nousta, mutta silti mittarin värähdellessä joka aamu ylemmäs ja ylemmäs tuntuu se vähän hurjalta. Väkisinkin vertaan tätä raskautta edellisiin ja myös painonnousua tulee verrattua edellisiin raskauksiin, vaikka niin ei ehkä kannattaisikaan tehdä. En kuitenkaan usko, että kilot johtuvat pelkästä raskaudesta, vaan myös ruokavaliostani. Välttääkseni pahaaoloa syön vähintään parin tunnin välein ( useimmiten useamminkin) ja napostelen vähän väliä kaikennäköistä, mitä saatavilla juuri silloin on. Osa painonnoususta johtuu siis aivan takuuvarmasti siitä, mitä suuhuni pistän.painonnousu raskausaikanaViime päivinä olen yrittänyt miettiä, miksi painonnousu raskausaikana tuntuu niinkin hurjalta. Viikkoon 18 mennessä olen kerryttänyt kroppaani neljä kiloa, kyse ei siis ole kymmenistä kiloista. Kyse ei myöskään ole aivan tavallisesta lihomisesta, vaan minä olen raskaana. Kyllä naisen kropan kuuluukin muuttua raskausaikana, enkä tarkoita pelkästään vatsaa. Ylimääräisiä kiloja ei kerry vain vatsaani, vaan myös rintani kasvavat ja lantiollekin kertyy kiloja. Lisäksi kehoni veri- ja nestemäärä lisääntyvät ja kehitän rasvavarastoja, joita tarvitsen imetyksen aikana. Kyse on siis hyvinkin tärkeistä kiloista, miksi siis stressaisin täysin normaalirajoissa olevaa painonnousua sekuntiakaan. Miksi mielessäni edes käy tällaisia ajatuksia?painonnousu raskausaikanaUskon, että osasyynä on meidän blogimme sekä ammattini ravitsemusvalmentajana. Ette te lukijat tai asiakkaani minulle paineita ole painoni suhteen laittanut, vaan ihan minä itse. Olen luonut päässäni ajatuksia siitä, kuinka te lukijat odotatte minun näyttävän synnytyksestä seuraavana päivänä samalta kuin ennen odotusta, mutta eihän kukaan sellaista minulle ole sanonut. Ja jos joku oikeasti odottaisi minun näyttävän samalta jälkeen raskauden kuin ennen raskautta, niin sitten saa luvan pettyä, eihän minun siitä itseäni tarvitsisi stressata.

Ei meidän blogimme missään vaihessa ole ollut blogi missä tavoitellaan täydellisyyttä. Ja onko se muka jonkun mielestä täydellisyyttä, jos raskausaikana pitäisi päästä mahdollisimman pienillä kilomäärillä ja tiputtaa raskauskilot vähintään viikossa. Olen ylipäänsä todella vastaan sitä, että raskausaikana ei kiloja saisi tulla ja samantien synnytettyä pitäisi näyttää kuin ei koskaan olisi raskaana ollutkaan. Raskauden aikana naisen keho käy läpi ihan mielettömän prosessin. Se saa näkyä. Toki itsekin haluan synnytyksen jälkeen takaisin omiin mittoihini, mutta sillä ei ole mikään hätä.painonnousu raskausaikana Raskausaikana haluan voida hyvin, urheilla vointini mukaan ja syödä perusterveellistä ruokaa. Kun vauva on syntynyt, niin en aio ottaa mitään stressiä painostani. Synnytyksen jälkeen aion alkaa urheilemaan pikkuhiljaa kehoani kuunnellen ja antaa sille aikaa palautua. Raskauskilot kyllä lähtevät ajan kanssa. Ensimmäisessä raskaudessa kilot olivat jo kahden päivän päästä poissa. Toisessa raskaudessa jouduin oikeasti näkemään vaivaa asian eteen, vaikka kiloja oli tullut vähemmän, mutta puolenvuoden päästä synnytyksestä olin takaisin lähtöpainossani. Kummallakaan kerralla en asiaa stressannut ja kummallakin kerralla pääsin takaisin lähtöpainooni, eiköhän se siis onnistu tälläkin kerralla. Menipä siihen kaksi päivää tai vuosi, niin sillä ei ole väliä tai ainakaan sillä ei oikeasti pitäisi olla väliä.

Jatkossakin aion siis syödä perusterveellisesti, mutta en silti aio alkaa nipottamaan ruoan kanssa. Haluan voida raskausaikana hyvin ja vähän väliä syöminen tuntuu auttavan siihen paremmin kuin erinomaisesti. Jatkan siis ruokailun kanssa aika samaa rataa. Aion jatkossakin syödä perusterveellistä ruokaa, mutta jos mieli tekee Classic kermatoffee- jäätelöä, niin sitten syön sellaisen.

Mikäli sinua kiinnostaa tietää, miten painonousu raskausaikana jakaantuu, niin tässä hieman suuntaa antavia lukuja.

-Lapsi painaa n. 3.6kg

-Lapsivesi painaa n. 0.8kg

-Rinnat n. 0.4 kg

-Neste kudoksissa n. 1.2 kg

-Istukka n. 0.6kg

-Verimäärä n. 1.2kg

-Rasvaa n. 3.5kg

LUE MYÖS

LÄHETE SIKIÖN NIPT-TUTKIMUKSEEN

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

Olenko ainoa, joka välillä jää jumittamaan sohvalle ja on vaikea saada pyllyä ylös mukavalta sohvalta? Nyt raskausaikana toki olen suonut itselleni makoilun, mutta voinnin niin salliessa olen yrittänyt vähintään lähteä kävelylenkille. Okei, myönnetään, että aktiivisuusrannekkeeni myös motivoi nostamaan pyllyn ylös. Olen aina motivoitunut konkreettisista tuloksista. Rakastan taulukoita, tutkimuksia ja tuloksia. Olen aina sanonut, että en ole kilpailuhenkinen, mutta ehkä minussa saattaa sittenkin olla ripaus myös kilpailuhenkisyyttä tai ainakin minua ärsyttää, kun aktivisuusmittarini pääsee huomattaumaan minua liian pitkään istumisesta.Minun kohdallani aktiivisuusranneke on siis tehnyt tehtävänsä. Se on saanut minut motivoitua kävelemään enemmän ja harrastamaan enemmän hyötyliikuntaa. Haluan saada päivittäin vähintään sen 10 000 askelta täyteen, että aktivisuusrannekkeella ei ole mitään motkottamista meikän liikkumisesta tai liikkumattomuudesta. Parasta tässä on se, että aktiivuusmittarin kanssa on huomannut sen, että lähteminen on se vaikein juttu. Kun päiväsaldosta puuttuu enää 500 askelta ja sen takia lähtee lenkille, niin tulee heittämällä käveltyäkin enemmän kuin se 500 askelta. Olen huomannut omalla kohdallani aktiivisuusrannekkeen ja erityisesti askelien laskemisella olevan suuri hyöty omaan hyötyliikuntaani. Vaikka olen käynyt säännöllisesti salilla ja lämmittelynä juossutkin jonkun aikaa, niin ei se tuo askelia enää seuraavalle päivälle. Ei riitä, että käy kolme kertaa viikossa salilla ja neljä päivää viikosta ottaa 1500 askelta. Joka päivä olisi hyvä tulla vähintään sen 10 000 askelta. Tiedätkö sinä montako askelta päivässä otat?Jos siis olet harkinnut aktiivisuusmittarin ostamista, niin supersuosittelu meikäläiseltä. Dom on myös laittanut ostoslistalleen oman aktiivisuusrannekkeen (taitaa kaveri haluta kilpailla, että kumpi saa enemmän askelia). Askelmittari on motivoinut ja saanut meidät liikkumaan myös salitreenien ulkopuolella huomattavasti enemmän. Nyt ei kehtaa makoilla sohvalla koko päivää ja illalla näyttää puolisolle päivän aikana kertyneen 1000 askelta.

Tämä aktiivisuusranneke on ostettu Kuntokaupasta, mikä onkin ihan ykkösvalinta, mitä tulee treenivälineisiin. Mikäli haluat itsellesi perus aktiivisuusrannekkeen, niin suosittelen ehdottomasti tätä. Ainoa miinus tässä rannekkeessä on, että se ei mittaa sykettä. Mikäli siis haluat sykettä mittaavan kellon, niin suosittelen valitsemaan eri Polarin mallin, esim tämän. Tämä toinen kello mittaa myös sykettä sekä tarkkailee untasi. Mikäli tarvitset lisämotivaatiota liikkumiseen, niin suosittelen ehdottomasti tilaamaan aktiivisuusmittarin itsellesi.

Tänään haluan kertoa teille tarinan epäitsekkyydestä, altruismista, ja perheestä, joka tekee kovasti töitä elantonsa eteen ja silti antaa rakkauttaan ja voimavarojaan ihmisille, jotka niitä eniten tarvitsevat. Haluan kertoa teille Martinista ja Nicolesta ja heidän säätiöstään “Kurima – neues Leben für Simbabwe” (Kurima – Uusi elämä Zimbabwelle)Tiedän Nicolen jo yläkouluajoilta. Olin silloin pieni kapinallinen, Nicolen taas en muista ikinä puhuneen mitään pahaa noina neljänä vuotena. Joten, vuosia myöhemmin en ollut yllättynyt kuullessani, että hän oli mennyt yliopistosta Zimbabween, jossa oli työskennellyt orpokodissa. Siellä hän tapasi myös miehensä Martinin. Nyt he ovat muuttaneet Itävaltaan kahden lapsensa kanssa ja tapasimme heidät tänä talvena. Saimme viettää upean päivän itävaltalaisella maatilalla, jossa lapset saivat ajella poneilla. Martinin ja Nicolen seurassa on helppo olla, sillä he ovat todella avoimia ja nöyriä ihmisiä. He kertoivat, että ovat perustamassa säätiötä, jonka tarkoituksena on auttaa zimbabwelaisia. Mutta taidan antaa Martinin ja Nicolen kertoa tästä teille itse: (kuvat ovat perheeltä, joita he ovat jo saaneet auttaa)Nicole and Martin: “Säätiömme “Kurima – Uusi elämä Zimbabwelle” perustettiin vuonna 2017 Tirolin Pollingissa Martin Karomben (Zimbabwesta) ja Nicole Karombe-Rottin (Itävallasta) toimesta. Säätiön tavoitteena on auttaa ihmisiä, etenkin zimbabwelaisia orpoja ja haavoittuvassa asemassa olevia lapsia opettamalla heille maanviljelytaitoja. Sana “kurima” on shonan kieltä ja tarkoittaa maanviljelyä.Zimbabwe oli ennen yksi Afrikan rikkaimmista maista maataloutensa ansiosta, mutta taloudellisesti ja poliittisesti epävakaan tilanteen takia zimbabwelaiset menettivät lähes kaikki ulkomaiset maatalouden sijoittajat. Viljelyskasvien tuotannon heikkeneminen pakotti zimbabwelaiset turvautumaan jokapäiväiselle elämälle välttämättömissä elintarvikkeissakin lähes kokonaan maahantuotuihin tuotteisiin. Tuota kaunista maata varjostaa äärimmäinen köyhyys, HIV, työttömyys ja inflaatio. Onneksi Zimbabwella on vielä runsaasti viljelyskelpoista maata ja monipuolinen ilmasto, jotka mahdollistavat monenlaisten raaka-aineiden viljelyn niin tuottajan omaan käyttöön kuin myyntiinkin. Zimbabwessa on myös hyvät ilmasto-olosuhteet myös erilaisten eläinten kasvattamiselle projekteja varten. Vuonna 2009 Zimbabwessa asui noin 1,3 miljoonaa lasta, jotka olivat orpoutuneet HIV:in tai AIDS:in seurauksena. Tämä määrä ei vielä edes sisällä orpoja, jotka ovat menettäneet vanhempansa muiden syiden takia. Äärimmäinen köyhyys ajaa monia naisia hylkäämään lapsensa ja lähtemään maasta.

Koska olemme asuneet ja työskennelleet zimbabwelaisten orpolasten kanssa useamman vuoden ajan, tunnemme heidän tarpeensa ja heidän maahansa — erityisesti lapsia koskettavat — liittyvät ongelmat. Poliittinen tilanne näyttää olevan muutoksessa, minkä johdosta nyt on hyvä aika sijoittaa tähän maahan ja erityisesti tähän sukupolveen. Ihanat zimbabwelaiset todella ansaitsisivat sen. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta zimbabwelaiset ovat rauhanomainen, ystävällinen ja lämmin kansa. Tavoitteemme on perustaa lastenkoti tai kylä maatilalle, jotta se voi olla omavarainen. Lasten kylään tulee useita pieniä rakennuksia, joihin kuhunkin mahtuu kymmenen lasta ja kaksi hoitajaa, jotka ovat läsnä yötä päivää lasten luona. Aluksi otamme tilalle 20 lasta, mikä tarkoittaa, että tarvitsemme kaksi rakennusta, joissa lapset voivat opetella maataloustaitoja.

Emme halua ainoastaan pitää huolta lapsista, kunnes he ovat täysi-ikäisiä, vaan myös opettaa heille elämäntaitoja, jotta he pystyvät aikuisina pitämään huolta itsestään ja perheistään.

Vaikka muutimme Itävaltaan heinäkuussa 2017, emme pysty unohtamaan tuota avutonta tilannetta, jossa niin monet zimbabwelaiset lapset ovat. Uskomme, että Jumala lähetti meidät Itävaltaan, jotta voimme aloittaa tämän projektin. Kaikki ne kokemukset, jotka sieltä saimme, vaikuttivat elämiimme valtavasti ja haluamme jatkaa mahdollisimman monen lapsen auttamista. Toivomme, että koulutuksen ja omavaraisuuden kautta Zimbabwessa on tulevaisuudessa vähemmän orpolapsia.” Olen niin kiitollinen Martinin ja Nicolen kaltaisista ihmisistä, jotka ovat upeita roolimalleja meille kaikille. Siksi blogimme käyttäminen asian levittämiseen oli meille sydämen asia. Näytetään, että myös me Suomen kaltaisessa upeassa maassa haluamme auttaa! Vakuutan, että 100% jokaisesta lahjoituksesta menee suoraan lasten ja yllämainitun projektin hyväksi!

Liitän postauksen loppuun säätiön pankkitiedot. Jos sinulla on kysyttävää, voit ottaa yhteyttä Maritiniin ja Nicoleen englannin tai saksan kielellä heidän Facebook-sivujensa kautta. Sivut ovat nimeltään “Kurima – Neues Leben für Simbabwe“. Voit myös olla yhteydessä heihin sähköpostin välityksellä: kurimazimbabwe@gmail.com

Voit myös kirjoittaa kysymyksesi suomeksi kommenttikenttäämme ja me välitämme kysymyksesi heille.

Kiitos jo etukäteen kaikesta antamastanne avusta. Siunausta!

Tilitiedot:

Kurima – Neues Leben für Simbabwe

Osoite: Polling 115/2 Postalnr.: 6404 City: Polling

IBAN: AT94 3633 6000 0490 6251

BIC: RZTIAT22336

— English —

A Matter of the Heart

Today I want to tell you a story about selflessness, about altruism, about a family that has to work hard for their living and still give all their love and energy to the ones who need it the most. I want to tell you about Martin and Nicole and their trust “Kurima – neues Leben für Simbabwe” (Kurima – New Life for Zimbabwe).

I know Nicole back from junior high. Back then I was a little rebel and I can’t remember a bad word from here during those four years. So, years later, I wasn’t really surprised to hear that she went from university to Zimbabwe, where she worked in an orphanage. There she also met here husband Martin. Now they have moved to Austria with their two kids where we met them this winter. We had a great day on a farm in Tirol where the kids could ride ponies. It’s really easy to be with somebody like Martin and Nicole who are so open-hearted and humble. They told us that they are starting a trust to help people in Zimbabwe. But maybe I let Martin and Nicole tell you about this in their own words: (the pictures are from a family they have already been helping)

The trust „Kurima – neues Leben für Simbabwe“ (New life for Zimbabwe) was established in December 2017 in Polling in Tyrol, by Martin Karombe (from Zimbabwe) and Nicole Karombe-Rott (from Austria). This trust is focused on helping people, especially orphan and vulnerable children in Zimbabwe by enabling them to learn farming skills. The word “Kurima” is Shona and it means farming.

Zimbabwe used to be one of the richest African countries through agriculture, but because of economic and political instabilities, Zimbabweans lost almost all its foreign investors in agriculture. Production of crops deteriorated and they are forced to import almost all the necessary food items for their daily lives. The beautiful country is characterized by extreme poverty, HIV, unemployment and inflation. Positively Zimbabwe still possess abundant arable land and diverse climate which enables cultivation of a wide variety of food and cash crops. It’s not only limited to horticulture but has goods weather conditions that are favorable to raise different types of animals for projects.

In 2009, an estimated number of 1.3 Million orphans lived in Zimbabwe due to HIV and Aids. This number doesn’t even include orphans who had lost their parents due to other reasons. The extreme poverty forces many women to abandon their children and to leave the country.

Since we have been living and working with orphans in Zimbabwe for some years, we know their needs and the problems of the country and especially those of the children very well. The political situation seems to be changing, hence this is a good time to invest in the country and particularly in this generation. The lovely people in Zimbabwe would really deserve it. Despite all the difficulties, Zimbabweans are very peaceful, welcoming and friendly.

Our goal is to establish a children’s home / village on a farm in order to make the home self-sustainable. A children’s village incorporates a various number of round huts for 10 children and two caregivers who will be taking care of the children day and night. To start with we would have 20 children on the farm, which means we need two villages, where the children will learn farming skills.

We don’t only want to keep children until they are grown-ups, we want to teach them farming skills and life skills, so that when they grow up they will be able to cater for themselves and their families.

Even though we moved to Austria in July 2017, we can’t forget the helpless situation, children are facing in Zimbabwe. And we feel that God sent us to Austria, so that we will be able start this project. All the experiences we made in Zimbabwe impacted our lives tremendously and we want to continue helping as many children as possible. And we do hope that through education and self-sustainability, there will be less orphans in the near future.

Dom:

I’m so thankful to know people like Martin and Nicole who are such great role models for us all. That’s why it was a matter of heart for us to use this platform to inform you, our readers about this. Let’s show them that also us, who life in as great of a country like Finland, want to help! I can guarantee that 100% of each donation will be used directly for the benefit of the children and the project described above!

I will put the bank information at the end of this post. If you have any questions, you can contact Martin and Nicole in English or German over their Facebook page “Kurima – Neues Leben für Simbabwe“ or email: kurimazimbabwe@gmail.com

Or you can write your question in Finnish to our comment section and we pass it on to them. And feel free to share this post everywhere!

Thank you already for all the help and God bless.

Bank account:

Kurima – Neues Leben für Simbabwe

Street: Polling 115/2 Postalnr.: 6404 City: Polling

IBAN: AT94 3633 6000 0490 6251

BIC: RZTIAT22336

Pohdimme Domin kanssa viikko sitten tapoja, miten pystymme opettamaan lapsemme fiksuiksi rahankäyttäjiksi. Fiksulla rahankäyttäjällä emme kumpikaan tarkoita itsekästä pihiä ihmistä, jolle tärkeintä on raha, ei todellakaan. Toiveemme olisi opettaa lapsemme ennen kaikkea olemaan anteliaita ja ymmärtämään, että raha on vain  rahaa. Tämän lisäksi haluamme opettaa lapsemme kiitolliseksi pienistäkin asioista, niin että he voivat nauttia elämästään ilman taloudellisia rikkauksiakin. Haluamme opettaa lapsemme säästämään ja ajattelemaan tätä päivää pidemmälle. Haluamme opettaa lapsemme ymmärtämään, että raha ei kasva puussa ja sen eteen tarvitsee tehdä töitä. Haluamme opettaa lapsemme kiitollisiksi jokaisesta eurosta, minkä he saavat, niin etteivät he koskaan pidä sitä itsestäänselvyytenä. Järkevä rahankäyttäjä ei myöskään tarkoita sitä, ettei milloinkaan voisi rahoillaan mitään tehdä. Haluamme opettaa lapsiamme näkemään, että he voivat myös satsata rahallisesti heille tärkeisiin asioihin, mutta rahaa ei tule itsestään, vaan sitä varten joutuu näkemään vaivaa.Omassa lapsuudessani vanhemmat onnistuivat opettamaan yhden mielestäni tärkeimmistä asioista, mitä raha-asioihin tulee. Meidän perheessä raha oli aina vain rahaa ja tämän haluan myös opettaa omille lapsilleni. Rahalla et voi ostaa rakkautta, perhettä, ystäviä tai terveyttä. Raha voi helpottaa monia asioita, mutta ei missään nimessä takaa onnellisuutta. Toinen tärkeä asia mitä omassa lapsuudessani opein, oli vieraanvaraisuus. Apua tarvitsevia autettiin, kotimme oli aina avoin niin ystäville, tutuille kuin vähän tuntemattomillekin. Näillä kahdella neuvolla pääsee mielestäni pitkälle, mutta päätimme opettaa lapsillemme myös hieman rahankäyttöä.Domin kanssa emme kumpikaan muista omasta lapsuudestamme, että meidän vanhempamme olisivat kertoneet meille tulojaan tai menojaan. Minun eikä Domin vanhemmat eivät halunneet meidän lapsien huolehtivan raha-asioista, mitä toisaalta arvosta todella paljon. Eikä sekään tapa ihan vihkoon voinut mennä, koska kumpikaan Domin kanssa emme ole sössineet raha-asioitamme. Omassa perheessämme päätimme kuitenkin raottaa vähän menojamme ja tulojamme lapsillemme.

Hommahan lähti siitä, kun Amelie kertoi listaansa, mitä hän kesällä haluaisi tehdä. Lista oli loputtoman pitkä ja ennen listan puoliväliä olisivat rahamme jo auttamattomasti loppu. Nyt oli siis hyvä hetki jutella neidin kanssa hieman raha-asioista. Raha- käsitteenä on vielä 5-vuotiaalle hieman hankala. 5-Vuotias kuvittelee säästöpossunsa sisällä olevan 100 euroa riittävän mihin tahansa hankintaan, niinhän asia ei kuitenkaan ole. Päätin siis hieman havainnollistaa raha-asioita tyttärellemme.Pyysin Amelieta hakemaan huoneestaan kymmenen lego-palikkaa. Kasasimme legoista tornin ja kerroin Amelielle, että tämän verran saamme kuukaudessa rahaa. Näytin kuinka monta lego-palikkaa menee ruokaa, vakuutuksiin, asuntoon, bensaan, harrastuksiin yms. Lopuksi ei jäänyt montaakaan lego-palikkaa. Kerroin neidille, että nämä loput kaksi lego-palikkaa voimme käyttää juuri niinkuin itse haluamme. Voimme laittaa lego-palikat säästöön, jotta voimme myöhemmin esimerkiksi matkustaa tai voimme nyt mennä Leos leikkimaahan, jolloin rahaa ei jää säästöön matkaa varten. Kerroin myös Amelielle, että matkaa varten lego-palikoita tarvitaan 10 eli yhden kuukauden lego-palikoiden säästö ei riitä reissua varten, vaan meidän pitää luopua monista menoista, että voimme tehdä jotain arvokkaampaa. Neiti tuntui tajuavan homman todella hyvin ja ymmärsi, että kaikkea ei voi tehdä, vaan on tehtävä valintoja.

Koimme tämän tavan hyväksi selittää lapselle raha-asioista. Meillä ainakin 5-vuotias tuntui ymmärtävän homman nimen todella hyvin. Näin lapsi ymmärtää, että rahaa ei ole loputtomasti.

ps. Demonstratiossani olevat lego-palikat eivät kuvaa meidän taloustilannettamme, vaan määrät olivat täysin keksittyjä. Tämän tarkoituksena oli ainoastaan kertoa tyttärellemme, että rahaa tulee ja sitä menee ja siitä pitäisi myös säästää.

LUE MYÖS

RASKAANA, VAIKKA RASKAUSTESTI NEGATIIVINEN

HÄÄMME ITÄVALLAN ALPEILLA

ÄLÄ SANO, ETTÄ TIEDÄT MILTÄ TUNTUU OLLA YKSINHUOLTA

KUN ANTEEKSIPYYNNÖLLÄ EI ENÄÄ OLE VÄLIÄ

RIITTÄMÄTTÖMYYDEN TUNTEITA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Kaunis teini-ikäinen neiti postasi oman kuvansa Facebookin naisten ryhmään. Hän oli postannut kaikkien nähtäväksi jo useamman kerran oman kuvansa sillä viikolla. Muutaman minuutin aikana kuvan kommenttikenttä täyttyi ja suurinosa kommenteista olivat ala-arvoisia. Tätä nuorta tyttöä haukuttiin “huomiohuoraksi” ja huomionhakuiseksi. Huomiota hän varmasti halusikin, kukapa meistä ei muka tykkäisi huomiosta. Se, että sinä saat huomiota kotona etkä siksi hae huomiota facebook-ryhmissä ei tarkoita, että kaikki muutkin saisivat huomiota kotonaan.Monet meistä ovat onnekkaita ja saavat huomiota kotona puolisoltaan, ystäviltään, vanhemmiltaan tai sisaruksiltaan. Saamme kuulla kiitosta tekemästämme työstä, tiedämme olevamme arvostettuja ja kuulemme kehuja ulkonäöstämme. Tullessasi kampaajalta puolisosi kehuu uusia hiuksiasi ja kuiskaa korvaasi, että näytät mielettömän hyvältä.  Oksennettuasi koko päivän näytät aivan hirveältä ja puolisosi totee sinun edelleen olevan todella kaunis. Tuntuuhan se mukavalta. Ei se ole heikkoutta myöntää, että me kaikki tarvitsemme ja haluamme huomiota. Haluamme tulla huomatuksi, haluamme tuntea itsemme rakastetuksi, haluamme kokea olevamme arvostettuja ja haluamme saada kehuja myös ulkonäöstämme.Surullinen tosiasia vain on, että kaikilla ei ole samoja lähtökohtia. Toiset meistä eivät saa kuulla kiitosta ja kehuja. Toiset meistä eivät koe olevansa tärkeitä ja arvostettuja. Toiset meistä joutuvat taistelemaan huomiosta, mitä ehkä silloinkaan eivät saa tai ainakaan positiivista. En voi edes kuvitella sitä tuskaa, mitä tämä nuori nainen tunsi lukiessaan läpi saamiansa kommentteja. Tämä nuori nainen oli varmasti huomiota vailla ja tuntuu todella pahalta ajatella, että hän ei ehkä elämässään saa keneltäkään huomiota ja siitä syystä yrittää hakea huomiota tuntemattomilta facebook-ryhmässä, mutta sielläkin ihmiset ovat sanoillaan vain ilkeitä. Sanoilla on järjetön voima. Sanamme ja kirjoituksemme voivat saada aikaiseksi paljon hyvää, mutta myös suurta tuhoa. Luultavasti jokainen, joka kommentoi negatiivisesti tytön huomionhakuisuutta nauttii itsekin huomiosta. Me ihmiset kaipaamme huomiota, miksi emme siis antaisi sitä heille, jotka eivät sitä ehkä kotonaan saa. Tämä tyttö varmasti oli huomionkipeä, mutta niinhän me kaikki olemme. Haukkujen sijaan voisimme sanoa muutaman kauniin sanan ja muuttaa maailmaa paremmaksi. Seuraavan kerran, kun huomaat jonkun hakevan huomiota, niin mitä jos annat sitä hänelle. Kauniit sanat eivät ole koskaan huono juttu!