Nukkekoti saatu Lekmeriltä

Itse olen kasvanut hyvin perinteisessä kahden vanhemman, kolmen lapsen perheessä ja asuimme omakotitalossa kahden koiran kanssa. Melko stereotyyppinen suomalainen perhe, vai mitä?! Lapsuuden leikeissäni perheet näyttivät melko samalta kuin oma perheeni. Omakotitalo, äiti, isä ja no, useimmiten lapsia oli neljä, koska toivoin niin hartaasti että meidänkin perheessä lapsia olisi ollut neljä. Näin vanhempana huomaan, että monesti omat lapsuudenleikkini ja nykyään omien lasteni leikit heijastavat heidän omaa elämäänsä.Tyttöjen leikit sisältävät usein asioita heidän oikeasta elämästään ja liiankin usein kuulen nukkekodin äidin sanovan minun sanomiani lauseita. Koti rakennetaan enemmän ja vähemmän samalla tyylillä kuin miltä meidänkin koti näyttää. Nukkekodin siskokset nukkuvat samassa sängyssä, koska niinhän siskot aina tekevät. Jokaisen lapsen oma elämä on heille se normi ja usein pienemmät lapset ajattelevat, että näin kaikki tekevät, asuvat tai sanovat. Jokaisen elämä on kuitenkin eri näköinen ja jokaisen lapsen leikki näyttää erilaiselta.Yhä useampi lapsi nykypäivänä asuu kahdessa kodissa yhden sijaan, vanhempia saattaa olla useampia ja kerrostaloasuminenkaan ei ole enää harvinaista, vaikka lapsia olisikin enemmän kuin yksi. Uusi Lundbyn nukkekoti on ottanut aivan ihanasti huomioon lasten erilaiset elämäntilanteet sekä asumisjärjestelyt. Uusi Lundbyn nukkekoti mahdollistaa lapselle juuri hänen näköisensä nukkekodin. Lundby Roomin avulla lapsi rakentaa juuri haluamanlaisensa nukkekodin. Talon rakentamisen voi aloittaa pikkuhiljaa hankkimalla ensin vain yhden huoneen ja halutessaan myöhemmin lisää. Tämän nukkekodin ei tarvitse olla omakotitalo, vaan se voi olla kerrostalo portaineen tai siitä voi tehdä kaksi erillistä kotia. Lapsi voi tehdä siitä juuri hänen näköisensä, mikä hänestä tuntuu hyvälle. Uskon tämän myös muuttavan asioita siitä, että lapsi ei koe omaa perhejärjestelyään huonommaksi vaikka se olisikin erilainen kuin valtaosalla, koska nukkekodissakin lapset voivat asua näin. Lapsi saa myös omatessaan erilaisen perheen rakentaa juuri hänen näköisensä nukkekodin, missä asuminen voi näyttää juuri samalta kuin hänenkin, olipa se sitten ydinperhe omakotitalossa tai kaksi kotia ja kummatkin kerrostalossa.

Nukkekoti moduuleita on kolmessa eri koossa. Seinät ovat tapetoitu kauniilla Sandber Wallpaper- tapeteilla. Talosta saa myös halutessaan seinät pois ja tämä mahdollistaa lapsen leikkimisen talon kummaltakin puolelta. Yksi meidän lasten iso hitti tässä talossa oli paristoilla toimivat valot!

Tämä nukkekoti on mielestäni aivan huikea ja fiilistelen paljon sitä, miten hyvin lasten erilaiset lähtökohdat on otettu tässä huomioon. Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus leikkiin, missä hän pystyy heijastamaan omaa elämäänsä.

Tämä nukkekoti on eksklusiivisesti saatavilla vain Lekmeriltä.

Eilen kirjoitin postauksen siitä, miten meidän nuorimman yöunirytmi on mennyt vähän sekaisin ja hyvät yöunet ovat pelkkä muisto vain. Tällä hetkellä hyvä yö on, jos pikkuneiti nukkuu edes tunnin putkeen ja vielä parempaa on, jos kaikki muut lapset sattuvat nukkumaan sen saman tunnin ilman heräämisiä. Elianan jatkuvien heräilyjen lisäksi meillä asuu yksi unissa kävelijä sekä yksi, jonka mielikuvitus on alkanut kehittyä ja hän herää välillä pahoihin uniin. Perus lapsiperheen yö, sanoisi varmasti monikin. Kokonaiset yöunet ovat vain kultainen muisto menneisyydessä! 

Monet vanhemmat ovat valvoneet vuosia, itsekin Amelien kanssa valvoin enemmän ja vähemmän ensimmäiset kolme vuotta, mutta nyt huonoja yöunia on takana vasta muutaman viikon ajan ja niiden vaikutukset näkyvät jo nyt. Estella ja Eliana alkoivat nukkumaan 8 viikon iässä 12h yöunia ilman heräämisiä. Estella on siitä asti nukkunut yönsä hyvin, paitsi sairastaessaan tai nähdessään pahaa unta. Eliana nukkui sen ensimmäiset 9-10 kuukautta myös täydet yöt, kunnes sitten itse menin sössimään koko homman (voit lukea edellisestä postauksesta). On siis ollut täysin oikeutettua sanoa meille, että olemme päässeet vauva-arjessa melko helpolla ja syystäkin elämä on tuntunut aika leppoisalta. Hyvät yöunet, kun vaikuttavat elämänlaatuun aivan suunnattoman paljon. Siksi vauvan rytmiin ja hyviin yöuniin kannattaa satsata! 

Nyt takana on siis muutaman viikon valvominen ja valvominen näkyy todella monessa asiassa.

  1. Ravitsemus

Olen aina halunnut syödä tervellisesti. Herkuttelut eivät minua haittaa, kunhan pohja on kunnossa. Viisi kunnollista ja ravitsevaa ateriaa päivässä säännöllisesti. Yöunien laadun heikettyä huomasin useammin ja useammin skippaavani ruokailun. Tein lapsille ruoan ja istuin heidän seurakseen, mutta itse en syönyt, koska jo ruokaa valmistaessa olin syönyt suklaata. Tästä tuli kierre, mikä nappasi mukaansa negatiiviseen kierteeseen. Huonosti nukuttu yö … huonoa ruokaa… kaikki varmasti arvaa, että väsymys oli taattu!

2. Huono olo

Huonot yöunet jo itsessään vaikuttavat olotilaan huonontavasti, mutta huono ravitsemus lisäsi huonon olon tunnetta ainakin puolella. Olo oli todella heikko ja väsynyt. Jossain vaiheessa puhuimme Domin kanssa, että jos kierre jatkuu liian pitkään, niin ei kohta ole enää energiaa hypätä siitä pois. Ei tarvinnut edes haaveilla päivätreenistä, hyvä että energiaa riitti ihan perusjuttuihin. Yhtenä päivänä itkin väsymystä isälleni ja siinä asioita puidessa totesin itsekin, että kaikki on oikeastaan todella hyvin. Oma oloni oli vain huono ja olin tehnyt ihan itse tietoisia valintoja, että oma olo oli huono. On asioita mihin ei voi vaikuttaa ja on asioita mihin voin vaikuttaa. Tällä hetkellä yöunet ovat, mitä ovat, mutta kaikkeen muuhun voin itse vaikuttaa. Tein päivä kerrallaan parempia valintoja ja olotila parani heti. Edelleen syön aivan liikaa sokeria, mutta syön myös ravitsevaa ruokaa säännöllisesti vuorokaudessa. Voin paremmin, ja se aloitti positiivisen kierteen…

3. Työjutut ja treenit

Kun nukuin huonosti ja söin huonosti, niin treenistä ei tarvinnut edes haaveilla. Kun ei treenannut, niin mielihyvähormoonien erittyminen myös puolestaan vähentyi, mikä jälleen johti negatiiviseen kierteeseen. Työjutut yritin hoitaa kunnialla, mutta välillä tuntui, että niitäkin oli aivan liikaa ja en saa mitään tehtyä. Asioiden aloittaminen otti aikaa ja moni pienikin juttu tuntui suurelta. Kaiken minkä pystyin niin karsin. Mm. blogikirjoituksia on yksi tai kaksi viime kuussa, kun normaalisti kirjoitin useamman kerran viikossa. Nyt kirjoitan jo toista postausta tälle viikolla ja ollaan vasta tiistaissa, voisin siis sanoa, että oli hyvä siirto alkaa syömään paremmin ja tekemään enemmän päivittäistä hyötyliikuntaa!

4. Parisuhde

Oma jaksaminen heijastuu heti parisuhteeseen. Kun on ihan väsynyt, niin pakollistenkin asioiden tekeminen ottaa voimille, niin ei siinä aina jaksa enää arjen keskellä keskittyä ja satsata parisuhteeseen. Illat menivät leffoja katsellessa ja useampi päivä sujahti ohitse ilman, että olimme kunnolla istuneet alas ja edes kysyneet mitä toisillemme kuuluu. Sitä, mitä parisuhteessa kylvää, niin sitä myös niittää. Niinhän se yksinkertaisesti vaan on. Onneksi, meillä on loppuelämä aikaa taas olla paremmat puolisot toisillemme.

5. Kärsivällisyys

Huonosti nukuttu yö aiheuttaa itselleni usein migreeniä ja päänsärkyä. Pienikin päänsärky laskee kärsivällisyystasoni hyvin alas, mitä tulee huutamiseen ja korkeisiin ääniin. Kolmen kimakkaäänisen tyttölapsen äitinä voin kertoa, että desipelit ovat perheessämme välillä korkeammalla kuin villeimmissäkään festareilla. Se on itselleni yksi pahin paikka, missä kärsivällisyyttäni testataan, kun olen muistuttanut jo useamman kymmenen kertaa sisä-äänestä. Yöunien laatu todellakin vaikuttaa omaan kärsivällisyyteni niin tässä kuin muissakin asioissa.

6. Perhe

Kaikki jo edellä mainitut asiat vaikuttavat tietenkin perheeseemme. Minun ja Domin välinen parisuhde vaikuttaa myös lapsiimme, meidän jaksaminen heijastuu heidän hyvinvointiinsa, meidän kärsivällisyytemme heijastuu heidän lapsuuteensa, niin se vaan menee. On siis sanomattakin selvää, että koko perheen kannalta ja myös lapsiemme kannalta on parempi, että me vanhemmat nukkuisimme myös hyvin. Niin ei kuitenkaan aina pysty tekemään, vaikka haluaisi ja siksi onkin tärkeää miettiä, mihin asioihin pystyy itse vaikuttamaan. Miten me voimme pitää huolta jaksamisestamme juuri nyt. Siitä kirjoitan huomenna blogipostauksen, mitä muutoksia me olemme tehneet elämäämme juuri nyt, että jaksaisimme mahdollisimman hyvin huonoista öistä huolimatta…

Mutta pakko vielä sanoa, että kyllä kaikista unettomista öistä ja kärsivällisyyttä koettelevista jutuista huolimatta, perhe on paras. On ne omat lapset ja puoliso vaan niin suuri siunaus elämässä, että ei sitä kiitollisuutta voi ikinä sanoin selittää!

LUE MYÖS

MITÄ TAPAHTUI HYVILLE YÖUNILLE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Meillä alkaa vauvavuosi pian olemaan taputeltu ja pakko kyllä sanoa, että vuosi on ollut yksi elämäni parhaista. Perheemme täydentyi 10 kuukautta sitten pienellä Elianalla ja olemme kaikki hänestä aivan tavattoman kiitollisia. Nämä kuukaudet ovat olleet täynnä rakkautta, haleja ja kuolaisia pusuja, mutta viime viikot ovat olleet myös täynnä huonosti nukuttuja öitä.

Olen aiemmin täällä blogissa (lopussa linkki myös siihen postaukseen) sekä Instagramissa kertonut vauvan rytmittämisestä sekä siitä, miksi niin päädyimme tekemään. Lyhyesti sanottuna halusimme vastata vauvan tarpeisiin jo ennen kuin hänen tarvitsee itkeä niiden perään. Plussana rytmitykselle oli myös täydet yöunet jo muutaman viikon iässä, sillä vauva oppi siihen ettei hänen tarvinnut öisin itkeä ruokansa perään, vaan hänet herätetään kun on ruokailun aikaa. Kun me emme enää herättäneet häntä öisin 3h välein (jätimme yöherätykset pois 6 viikon iässä portaistetusti), niin hän ei itsekään herännyt, koska oli tottunut jo siihen, että hänet herätetään,kun ruoka-aika koittaa. Eliana nukkui 12 h putkeen 8 viikon iässä ja oli silti täysi-imetyksellä. Hän kasvoi hyvin, voi hyvin ja koko perhe nukuimme hyvin. Myös päiväunet nukuttiin erittäin hyvin ja säännöllisesti. Uskonkin, että tämä oli yksi suuri syy sille, miksi olen kokenut vauvavuoden todella helppona ja leppoisana. En ollut ensimmäiseen 9kk kokenut. että itse Elianan  vauva-aika olisi ollut yhtäkään sekuntia rankkaa. Sen ääneen sanominen joskus jopa hävetti, tiedostin itsekin, että olimme päässeet vauva-aikana todella helpolla ja perhettämme oltiin siunattu helpolla vauvalla ja vauvan rytmittäminen takasi myös sen, ettei vauvan tarvinnut itkeä edes ruokansa perään. Eliana ei ole juurikaan itkenyt, kunhan äiti pysyy lähellä. Jos häviän näköpiiristä, niin hän kyllä osaa myös itkeä ja lujaa. Ei siis tarvitse ajatella, että veisimme Elianaa hoitoon edes pariksi tunniksi.Hyviä yöunia kesti ensimmäiset 9,5 kk, kunnes neidille puhkesi kuukauden sijaan kuusi hammasta. En tiedä oliko hampaiden syytä, vai johtuiko jostain muusta, mutta pikkuisemme aloitti yövalvomiset. Hän heräsi keskellä yötä ja oli täysin pirteä, joskus hän myös itkeskeli, mutta harvoin. Tuli yö ja Eliana oli jälleen hereillä, olimme Domin kanssa aivan todella väsyneitä ,koska tätä oli edeltänyt toisen lapsemme sairastelu ja hänen kanssaan valvotut yöt. Sanoin Domille, että lämmin maito nukuttaisi vauvan ja pääsisimme sinä yönä helpommalla. Dom heitti ilmoille fakta, mikä piti paikkansa. Dom sanoi, että Eliana ei ole moneen kuukauteen juonut yömaitoa eikä hän kaipaakaan sitä, mutta jos nyt aloitan imettämään häntä öisin, niin tuleekohan siitä kierre. No, tulihan siitä. Sinä yönä imetin Elianan kaksi kertaa, seuraavana parina yönä myös kaksi kertaa ja ajattelin, että sehän on oikeastaan ihanaa herätä paristi yössä pikkuisen kanssa kahdestaan ja syöttää hänet. Paitsi että, niiden parin yön jälkeen hänelle kehittyi tapa syödä joka kerta havahtuessaan unesta. Tällä hetkellä hän siis syö n. 40 minuutin välein. Tätä on jatkunut nyt noin 3 -4 viikkoa ja pakko sanoa, että kyllähän tässä alkaa väsyttämään.

Eniten harmittaa se, että olen opettanut vauvallemme tavan, mistä joskus pitää opettaa pois. Lähtökohtaisesti pyrin lastenkasvattamisessa siihen, että en haluaisi opettaa heille tapoja, mistä pitää opetella pois (toki lapset kasvavat ja iän mukana moni asia muuttuu, enkä tällä nyt siis tarkoita sellaisia iän mukana tulevia asioita). Tarkoitan sitä, että en halua opettaa lapselle rauhoittumiskeinona yölle ruokaa, koska  joskus siitä pitää opetella pois ja pienelle lapselle tutusta asiasta pois opettelu tuntuu varmasti pelottavalle. Sama asia, jos opettaa vauvan aina nukahtamaan syliin ja yhtäkkiä vuoden iässä vauva opetetaankin nukahtamaan yksin omaan huoneeseen, tuntuu varmasti pelottavalta.

Nyt kuitenkin olen toiminut omia periaatteitani vastaan, opettanut vauvan syömään öisin, vain siksi, että sinä yhtenä yönä pääsin helpommalla. Kurjaa tässä on, että Eliana ei edes itse kaivannut maitoa, vaan minä tarjoamalla tarjosin sitä hänelle parempien yöunien toivossa. Faktahan on, että jossain vaiheessa tästä tavasta on myös opeteltava eroon ja se tuntuu pahalta, enkä oikein edes tiedä miten sen teemme.

Unikoulut ovat aika ehdoton nou nou. Yksi mahdollisuus toki on jatkaa tätä niin kauan, että lapsi itse lopettaa yösyömiset, mutta uskon koko perheemme kärsivän, jos äiti heräilee seuraavat pari vuotta 40 minuutin välein. Jotain siis on tehtävä, mutta en tiedä miten saisimme yöunet jälleen hyviksi, kaikki vinkit otetaan vastaan. Eliana siis edelleen nukahtaa iltalaulun jälkeen itse omaan sänkyyn ilman ongelmia, se ei siis ole ongelma. Ongelma on nimenomaan se, että hänen äitinsä opetti hänelle tavan syödä öisin ja nyt tämä sama äiti pohtii, miten päästä tästä tavasta eroon…

LUE MYÖS

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Kesä on ihmisen parasta aikaa! Meidän kesän suurin suunnitelma oli käydä Itävallassa ja siellä saatiin jo käydä. Muut suunnitelmat ovat arkisempia, mutta ei silti yhtään huonompia. Tässä meidän kesän bucket-list!

  1. Yöuinnille Yyteriin

Amelielta kysyttäessä viime kesän keskiyön uinnit Yyterissä tai mökillämme Impilässä olivat kesän top-listan kärjessä. Auringonlasku, hyvä seura, lämmin ilta ja yöuinnit. Ne vaan kuuluu kesään, kuului jo omassa lapsuudessanikin.

2. Visiitti Vierumäelle pariksi päiväksi

Olemme suunnitelleet perheenä menevämme Vierumäelle parin päivän aktiivilomalle. En ole koskaan aiemmin siellä käynyt, mutta tänä kesänä onkin hyvä aika käydä paikka tsekkaamassa!

3. Muurikkalettuja mökillä

Omalla mökillä muurikka lettujen syöminen auringon paistaessa ja lampaiden määkiessä taustalla. Muurikoita ei voi syödä kesällä liikaa.

4. Perhenä piknikille

Piknikit perheen ja ystävien kanssa on aina tervetulleita ja kuuluvat meidän kaikkien kesään.

5. Yön yli kestäville treffeille Domin kanssa (Eliana tietysti tulee myös messiin)

Viime kesänä olimme Domin kanssa kaksin Långvikissä ja syksyllä olimme Haikon Kartanossa. Kahden keskinen aika piristää parisuhdetta ja tekee meille kummallekin hyvää. Rakastamme yli kaiken reissata lastemme kanssa, ne ovat parasta matkaseuraa. Pidämme kuitenkin myös tärkeänä kahden keskistä aikaamme ja sitä, että voimme keskittyä vain toisiimme ja olla vain toisiamme varten.

6. Maalataan toisemme kasvomaaleilla

Viime kesänä otimme kasvomaalit ulos ja maalailimme Domin ja tyttöjen kanssa toisiamme. Amelie kysy muutama päivä sitten, että koska taas teemme niin, koska sehän on meidän perheen kesäperinne. Jep, meidän tytöt ottaa nopeammin kuin uskottekaan kivat asiat perinteiksi.

7. Illalla Wingseille

Viime kesänä illat olivat lämpimiä ja useasti iltasella lähdimme vielä tyttöjen kanssa käymään kaupungilla tai iltauinneilla. Se oli ihan parasta. Luistaa välillä nukkumaanmenoajoista, koska ei ollut arkiaamua ja pakkoa herätä niin aikaisin.

8. Särkänniemeen tai Linnanmäelle

Viime kesänä olimme tyttöjen kanssa ensimmäistä kertaa Särkkiksessä ja meillä oli aivan superhauskaa. Tänä kesänäkin haluaisimme kovasti päästä huvipuistoon tai vaihtoehtoisesti vesipuistoon.

9. Turkuun Linna Burgers and Coffeen mennään jäätelöille ja burgereille. Turun paras mesta ja parhaat omistajat, joista toinen on mun rakas veli. Kun meet Turkuun, niin älä vaan unohda käydä tsekkaas tätä mestaa

10. Aika perheen ja ystävien kanssa

Niinkuin viime kesänäkin aion kutsua perhettä ja ystäviämme meille. Aion katsella lapsiamme leikkimässä serkkujensa kanssa ja samalla jutella sisarusteni ja heidän puolisoidensa sekä vanhempieni kanssa. Perhe on meille äärimmäisen tärkeä!

11. Suurin suunnitelma: aiomme mennä katsomaan tyttöjen uutta serkkua, kunhan hän saapuu maailmaan <3

12. Aiotaan nauttia kesästä, toisistamme ja ajasta, mikä meille on annettu. Toivottavasti onnistutaan myös ilahduttamaan muiden ihmisten kesäpäiviä ja hymyilemään paljon myös tuntemattomille. Kesä on upeeta aikaa!

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Reissusta jälleen terveisiä. Instagramissa pääsee vähän enemmän seurailemaan meidän reissutunnelmia. Ollaan siis juuri Domin kotikonnuilla Itävallan Alpeilla. Lämpöä ja aurinkoa on riittänyt, mikä nyt on aina ihana asia. Yksi miinus puoli kuitenkin tuossa ihanassa keltaisessa valomolluskassa on. Nimittäin se ryökäle käristää ihon niin kovin helposti, varsinkin täällä puolella eurooppaa.Aiemmassa postauksessa kerroinkin, miksi meillä ei haluta käyttää lapsilla aurinkorasvaa. Tietenkin vanhempina haluamme suojata meidän mielestämme parhaimmalla tavalla lastemme ihot ja me olemme kokeneet UV-vaatteet parhaiksi vaihtoehdoiksi. Uv-vaatteet suojaavat ihon täysin, eikä palamista tarvitse pelätä. Lapset saavat leikkiä rauhassa vedessä tai auringon paisteessa ilman aurinkorasvojen kanssa läträämistä. Meillä on reissussa ollut kaikilla lapsilla mukana Stonzin UV-asut. Pienimmäinen on keskipäivän päikkärit vaunuissaankin nukkunut UV-asu päällä, nimittäin varjossakin voi palaa!Emme kuitenkaan halua täysin piilottaa lastemme ihoa auringolta, mutta rajoitamme kyllä huolella sen ajan kuinka kauan auringon paisteessa voi olla ilman suojaavia vaatteita. Reissussa ollessamme pienimmäinen on suojattu auringolta kyllä hyvin huolella, mutta isommat tytöt ovat saaneet olla pieniä aikoja auringonpaisteessa myös biksut päällä. Aamuisin tytöt ovat saaneet ihan rauhassa hengailla mekot tai “kibinit” päällä, niinkuin Lina-Estella sanoo. Keskipäivällä ollaan muutama tunti, joko varjossa tai uv:t päällä. Iltapäivästä sitten taas saavat neidit ihan itse päättää asunsa rannalla. Näin on nyt menty koko meidän reissu ja yksikään porukasta ei ole palanut. Meidän perheeltä siis iso plussa UV- uikkareille!

Ainoa miinuspuoli uikkareissa on, että kastuessaan ne ovat kylmät. Se ei tietenkään uidessa haittaa, mutta jos perheen pienimmäisistä löytyy sellaisia kuin meillä yksi on, että juoksee veteen ja tulee heti takas rannalle, niin silloin UV-uikkarit todellakin tuntuvat viileältä. Me olemme siis päätyneet keskimmäisemme kohdalla siihen, että hän menee uintireissulleen (mikä kestää sen max 3min) bikinit päällä ja rannalla, missä suurimman osan ajasta aina viettää, on hän uv:t päällä. Pienimmäisen kohdalla olemme vain kastelleet hänen varpaitaan ja paristi hän on päivän päätteeksi hetken istunut järvessä läiskytellen vettä, joten UV-uikkarit eivät siinä hommassa pahemmin ole kastuneet.

Mikäli teidän perheen pieniltä puuttuu vielä uv-uikkarit, niin näitä Stonzin uv- asuja myydään seuraavissa paikoissa:

Ps. Ipanaiselta olivat myös aiemmassa postauksessamme nähdyt aurinkohatut sekä Izipizin aurinkolasit. Heiltä löytyy paljon myös muita hyviä tuotteita näin kesää ajatellen.

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Olemme tällä hetkellä koko perhe Itävallassa, nuorimmaisemme on vasta vauva, olemme suurimman osan päivästä ulkona, UV-indeksi näyttää kahdeksaa ja kukaan perheestämme ei käytä aurinkorasvaa. Miten siis suojaamme pienten herkät ihot palamiselta?En ole vielä ihan ymmärtänyt pointtia järjettömälle aurinkorasvojen kanssa läträämiselle. Ja varsinkin sille, että niitä käytetään ihan päinvastoin purkin ohjeita. Vai kuinka moni levittää rasvat aina tarpeeksi hyvissä ajoin ennen aurinkoon menemistä vai kuinka moni rasvailee itseään siinä suorassa auringon paisteessa? Suurimmassa osassa aurinkorasvoista lukee, että niitä ei tulisi käyttää pidentääkseen auringossaoloaikaa. Mihin niitä kuitenkin käytetään, no juurikin siihen, että auringossa voidaan olla koko päivä ilman, että iho palaa. Jopa syöpälääkärien mukaan korkeimpien suojakertoimien aurinkovoiteet antavat väärää kuvaa auringossa olon turvallisuudesta. Aurinkovoiteet estävät ihoa palamiselta, mutta eivät kuitenkaan ihosyövältä. Auringon säteily on iholle vaarallista, mutta vielä vaarallisempaa mielestäni on, jos todellisuus tässä asiassa hämärtyy ja pieniä lapsiakin pidetään suorassa auringon paisteessa, koska kuvitellaan sen olevan turvallista aurinkorasvan avulla. Aurinkovoiteita käytettäessä helposti luullaan, että ihomme kestää tunteja suorassa auringon paisteessa. Lapsi jolla on aurinkorasvaa saatetaan antaa leikkiä rauhassa rannalla bikinit päällä tunteja, koska luullaan hänen ihonsa “kestävän” sen. Todellisuus on toinen.Matkustamme paljon ja tälläkin hetkellä olemme maassa, missä UV-indeksi on kotimaatamme korkeampi. Siitä huolimatta emme Domin kanssa halua käyttää yhdelläkään lapsellamme aurinkorasvaa, koska tällöin todellisuudentaju siitä, paljonko iho kestää saattaa hämärtyä. Suojaamme kyllä tietenkin heidän ihonsa hyvin, mutta muilla tavoin. Tapaamme toimia ihmetelleen useasti. Monesti olemme kuulleet, että miksi emme vain rasvaa lapsia ja anna heidän leikkiä hiekalla ilman Uv-uikkareita. Juurikin siksi, että rasvat eivät pidennä auringossaoloaikaa ja siksi niitä ei tulisi käyttää siihen. Kun tuntuu ettei iho kestä enempää aurinkoa, niin se tulisi suojata muilla tavoin. Tietenkin aurinkorasvoille on oma paikkansa, jos et mitenkään muilla tavoin pysty välttämään aurinkoa tai suojaamaan ihoa, niin silloin aurinkorasvat ovat varmasti äärimmäisen hyvä juttu (silloinkin valitsisin fysikaalisen suojan). Toisilla on myös niin herkkä iho, ettei se kestä edes ulos menemistä ilman rasvaa. Näissä tapauksissa tietenkin aurinkorasvaa tulee käyttää eikä missään nimessä polttaa itseään. Meidän perheessä sattuu kaikilla olemaan melko hyvä väritys ihossa näin suomalaiseksi/puolisuomalaiseksi, joten se varmasti helpottaa meidän päätöstämme jättää aurinkorasvat käyttämättä. En siis missään nimessä sano, että aurinkorasvat ovat aina huono juttu, mutta haluan muistuttaa ettei niillä tulisi pidentää auringossaoloaikaa ja ensisijaisesti iho olisi hyvä suojata muilla tavoin.

Miten me sitten suojaamme lastemme ihon?

Meidän lapsilla on käytössä Uv-uimapuvut, mitkä suojaavat ihoa uv- säteilyltä (niistä tulossa vielä oma postaus).  Tämän lisäksi saimme Ipanaiselta reissuun mukaan ManyMonths(kuvissa) lasten aurinkohatut, mitkä suojaavat kasvojen lisäksi myös niskaa. Lippiksiä emme käytä juurikaan rannalla, koska tällöin niska on täydessä auringonpaisteessa. Näissä ManyMonths:n hatuissa saa kasvojen kohdalta lipan myös nostettua, kun pahin auringonpaiste alkaa olla taittunut. Aurinkolasit suojaavat lastemme silmiä ja ne kannattaa katsoa, että ovat oikeasti kunnolliset (mm. Ipanaiselta löytyy myös Izipizi- aurinkolaseja, mitkä ovat huiput). Yksi suurimmista tavoista suojata lasta auringolta on varjo. Itävallassa etsimme varjopaikan puun alta ja pystytämme lisäksi vielä itse aurinkovarjot suodattaamaan lisäksi säteitä. Varjossa syömme, leikimme ja lepäämme. Uimapaikatkin Itävallassa on useasti puoliksi varjoitettuja, mutta tietenkin luonnonvedet ovat useimmiten suorassa auringonpaisteessa.

Kyllä meilläkin välillä tytöt ovat pelkät bikinit päällä, mutta pyrimme pitämään sen ajan mahdollisimman pienenä. Kolme päivää olemme täällä olleet, joka päivä olemme olleet vain ulkona ja vielä ei kukaan ole muuttunut pinkiksi. Itse olen ollut vähän liikaa auringossa, mutta se on ollut ihan omaa tyhmyyttä. Huomenna pidetään koko porukka vuoristopäivä eikä edes mennä rannalle, niin saa kaikkien ihot levätä.

Olisi mielenkiintoista kuulla, että miten teillä suojataan lasten iho? Käytetäänkö teillä aurinkorasvaa?

Ps. nämä postauksen kuvat ovat otettu illalla hieman jälkeen seitsemän uv-indeksin ollessa jo hyvin alhainen.

 

Lue vielä Ipanaiselta hyvä lapsiperheen aurinko-opas! 

Kaupallinen yhteistyö yhdessä Jollyroom kanssa

 Kun kävimme ensimäistä kertaa katsomassa nykyistä kotiamme, fiilistelimme Domin kanssa, kuinka täydellinen piha olisi lapsillemme. Heittelimme ilmoille ideoita, mitä kaikkea kivaa voisimme pihaamme laittaa lapsia varten. Puhuimme siitä, kuinka haluamme pihamme olevan myös avoinna naapurien lapsille. Meidän pihassa saa olla monta lasta samaan aikaan, siellä saa riehua, juosta, nauraa ja leikkiä, sitä varten ostimme talon, missä tilaa riittaa pihalla. Viime kesänä teimme jo useampia hankintoja pihaamme varten, mutta yksi iso puute oli pihassamme, nimittäin istumapaikkoja liian vähän. Halusimme Domin kanssa lapsille oman ruokapöydän, mikä on matalampi, niin siinä on helpompi myös pikkuisten syödä. Jollyroomilta löytyi juuri sopivan kokoinen ja vieläpä vaaleanpunainen piknik-pöytä penkkeineen ja päivävarjoineen. Pöytä sijoitettiin tyttöjen itse tekemän (D auttoi vasaroinnissa) ja itse suunnitteleman heppatalin viereen. Siinä on kätevä ottaa kisaa keppareilla, ajaa pieni kiessi pikku potkutraktorilla ja sen jälkeen istahtaa jäätelölle. Pöydän ääressä on niin piirrelty aarrekarttoja kuin syöty välipalaa. Pöytä on juuri hyvällä korkeudella niin, että Lina-Estellakin sopii passelisti siihen istumaan ilman, että ruoat tippuvat päälle kurotellessa pöydälle.

Koko setti, pöytä, traktori ja keppihevoset ovat Jollyroomilta.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
vaan ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vieressä käy,
vaan ihana enkeli vieressä käy.On pimeä korpi ja kivinen tie,
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Jo lapsikin helposti langeta vois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
vaan ihana enkeli kotihin vie.
Oi laps, ethän milloinkaan ottaa sä vois
sun kättäsi enkelin kädestä pois,sun kättäsi enkelin kädestä pois.”

Siitä on vain hetki, kun tämä nuori neito syntyi ja hänet ojennettiin syliini ensimmäisen kerran. Ensimmäisenä yönä hormoonihuuruissani pitelin tytärtäni sylissä yksinäni ja rukoilin hänen puolestaan. Siunasin jopa hänen tulevia kouluvuosiaan, mikä tuntui hieman jopa typerältä, sillä olihan siihen ikuisuus vielä aikaa, kun tuo silloin juuri syntynyt käärö menisi kouluun. Nyt seitsemän vuotta ja kolme päivää myöhemmin istuin kirkossa katsoen, kun tämä nuoreksi neidiksi kasvanut tyttö asteli kirkkoon kantaen ristiä ja johdattaen koko ihanan eskariryhmän sisälle.

Pienin askelin käveli Amelie Itävallan kansallispuku päällään pitkin kirkon käytäviä muiden eskariystäviensä kanssa. Taustalla soi “maan korvessa kulkevi lapsosen tie”. Pyyhin kyyneleen poskeltani, mutta samassa sekunnissa tuo haikeus unohtui hetkeksi ja muuttui pieneen huvittuneisuuteen, kun pieni Estellamme katseli monia muitakin äitejä ja kysyi Domilta, että miksi kaikille tuli yhtäkkiä paha mieli. Eihän se pahaa mieltä ollut, se oli onnen ja haikeuden kyyneliä samaan aikaan. Nyt on yksi elämänvaihe taputeltu ja uudet seikkailut kutsuvat. Lapset kasvavat ja kasvaessaan heidän tilansa kasvaa myös.

Vuoden vanhana Amelie itki perääni, jos yritin käydä edes vessassa yksin. Tänään minä katsoin ikkunasta ja pyyhin silmän nurkasta kyyneleen, kun Amelie lähti yksin hakemaan ystäväänsä. Niin nopeasti hän kuitenkin on kasvanut, vaikka hänen syntyessään luulin, että hän olisi ainakin ikuisuuden vauva. Olihan sitä silloin vaikeaa edes kuvitella, miten nopeasti se aika sitten meneekin. Nyt olen pian ensimmäistä kertaa koululaisen äiti. Ensimmäistä kertaa lähettämässä tytärtämme kouluun. Ensimmäistä kertaa olen käynyt myös vanhempainillassa ja ensimmäistä kertaa ottanut lapseni lukujärjestyksestä kuvan. Olen ensimmäistä kertaa lukenut luokkien nimilistaa läpi toivoen, että naapurin lapset pääsevät samalle luokalle. Ensimmäistä kertaa olen ylpeä kohta ekaluokkalaisen äiti. 

Ps. Nyt sinulla on mahdollisuus kuunnella Storytellin äänikirjoja maksutta 30 päivän ajan. Tätä mahdollisuutta ei kannata missata. Saat ilmaista kuunteluaikaa tämän linkin kautta. (Yhteistyö Storytellin kanssa)

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Mikään ei kestä ikuisesti, vaikka joskus sen toivoisikin kestävän. Vauva-aika on kulunut jokaisella kerralla aivan liian nopeasti ja yhtä nopeasti tuntuu kuluvan tämä pikkulapsiaikakin. Meistä varmasti moni muistaa niitä hetkiä, kun makoili itse lapsena siinä äidin ja iskän vieressä ja kerta toisensa jälkeen ne päivitteli, miten aika muka kuluu niin nopeesti ja miten niiden “vauva on jo näin iso”. Lapsena sitä eli niin hetkessä ja vaan unelmoitti siitä, miten jonain päivänä sais itsekin olla äiti ja siihen johonkin päivään tuntui olevan ihan loputtoman kauan aikaa. Olin ihan varma, että maailman loppukin tulee varmasti ennen sitä kuin minä saisin kokea äitiyden ihanuuden. Siihen tuntui olevan niin pitkä aika ja silloin se oma elämä, mitä oli ehtinyt sen about kymmenen vuotta elämään tuntui jo tosi pitkältä ajalta. Siihen vielä about saman verran lisää ennen kuin äidiksi tuleminen olisi edes harkintalistalla, niin tuntuihan se nyt tuhottoman pitkältä ajalta, eikä sillä hetkellä tuntunut siltä “miten aika menee niin nopeesti.” Muksuna yks kouluviikkokin tuntui kestävän joku puoli vuosituhatta kuin viikonloppu taas kesti sen puoli sekuntia. Lapsena jotenkin ajankulu tuntui niin erilaiselta eikä niitä aikuisten ihmettelyjä ymmärtänyt, jotenkin se tuntui lähinnä vaan huvittavalta fraasilta. Nyt itse olen juuri se äiti, joka makoilee lasten kanssa lattialla ja päivittelee, miten mun vauvat ovat kasvaneet jo näin paljon. En voi käsittää miten just vasta sain mun ensimmäisen tyttären mun rinnalleni ja mietin, miten kreisiä on, että mulla on oma tytär. Nyt mulla on niitä kolme ja ensimmäinen aloittaa pian jo koulun, keskimmäinen on jo päiväkodissa ja kuopuskin opettelee kovaa vauhtia istumista. Missä mun kaikki vastasyntyneet kippurajalat on? Ensimmäisen kohdalla luuli eroahdistuksen kestävän loppuelämän ja sitähän jotkut mulle sanoivatkin, että älä pidä liikaa lasta sylissä, tottuu vielä siihen. Onnekseni minulla oli äiti, joka aina muistutti ettei lapsia voisi pitää liikaa sylissä ja kertoi kuinka nopeasti ne pienet kasvavatkaan.Pienet ovat pieniä vain niin pienen hetken. Liian nopeasti tulee se päivä, kun ne juoksevat sylistä pois, laajentavat reviriiään, haluavat olla ilman äitiä ja silloin haikeana muistelee niitä hetkiä, kun vessaankin mentiin yhdessä pikkutyyppi mukana. Nyt ymmärrän, mitä aikuiset aina tarkoittivat sillä, että aika kuluu niin äkkiä. Päivät saattavat tuntua joskus pitkiltä, mutta vuodet ovat sitäkin lyhyempiä. Nauti siis vauva-ajasta, nauti pikkulapsiajasta, naura kaatuneelle maitomukille tai maalatulle tapetille, nauti siitä kun pieni käärö ei halua olla sekuntiakaan pois sylistäsi, se kaikki on sellaista vain pienen hetken. Yhtenä päivänä se pieni käärö haluaakin sylin sijaan juosta temmeltää, maitolasit eivät enää kaadu ja yötkin nukutaan ilman heräämistä. Hienoa on varmasti sekin aika, mutta onhan tämä pikkulapsi aikakin ihan mieletöntä seikkailua päivästä toiseen. Olen niin kiitollinen näistä mineistä ja siitä, että olen saanut etuoikeuden olla juuri heidän äitinsä. Elämä on aika mieletöntä näiden tyyppien kanssa!

Ps. Oletko jo nähnyt meidän uusimman tube-videon?

Treenivaatteet saatu Starlinedancewearilta. Sieltä löytyy aivan ihanilla pirteillä printeillä varusteltuja treenikuteita!

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Yksi parhaista tavoista viettää päivää on olla yhdessä ulkoilemassa perheen kanssa. Tällä kertaa oli spessu ulkoilureissu, nimittäin mukana oli meidän lasten niin suomen kuin itävallankin isovanhemmat <3 Kuvat kertoo enemmän kuin tahat sanaa, joten antaa kuvien puhua puolestaan. Meillä oli ihan huikea reissu!