Josefina kysyy minulta melko usein, mistä unelmoin ja mitä toivon tulevaisuudelta. Tämä kysymys on minulle todella vaikea, sillä olen opetellut elämään hetkessä. Totta kai minulla on tulevaisuudelle suunnitelmia, kuten onnellisena perheenä pysyminen ja sen eteen vaivan näkeminen, mutta kysymyksellään hän ei kuitenkaan tarkoita tätä.

Ymmärsin jossakin vaiheessa, että unelmoiminen on tärkeää, jos haluaa kehittyä. Unelmat ja päämäärät kun ovat elämässä se polttoaine, joka auttaa meitä liikkumaan eteenpäin.

Mistä sitten unelmoin? Mitä ovat ne asiat, joita todella haluan?

Haluan, että ihmiset tuntevat minut miehenä, joka auttaa muita. Miehenä, joka rohkaisee ja innostaa ja ehkä jopa tukee muita kehittymään itsensä paremmiksi versioiksi.Vau, aika isoja unelmia. Vai ovatko sittenkään?

Sanoisin, että tätä unelmaa kohti on helppo lähteä pyrkimään, mutta haastavaa saavuttaa.

Jokainen pienikin päätös, jonka teemme on osaltaan antamassa suuntaa sille, mistä elämässämme on kyse. Sille, onko elämässämme enemmän kyse itsestämme vai muista. Itsekäs elämä olisi helpompi valinta. Mutta olen kahden lapsen isä ja egoistinen elämä ei ole jotain, mitä lapsilleni haluan opettaa. Todella usein nykyään kuulee ihmisten puhuvan siitä, miten kova paikka maailma on ja miten sinun täytyy olla itsekäs selvitäksesi. Kyllä, on totta, että maailma on kova paikka. Mutta ehkä juuri sen takia, että ihmiset käyttäytyvät etsien vain omaa etuaan. Ja ei, ei pidä paikkaansa, ettet selviytyisi. Tunnen monia ihmisiä jotka ovat todella epäitsekkäitä ja he pärjäävät hyvin. Oikeastaan he ovat onnellisimpia ihmisiä, joita tiedän.Olen pahoillani kaikkien niiden puolesta, jotka odottivat minun puhuvan autoista, jahdeista ja loma-asunnoista, sillä ne eivät ole asioita, joita kohti elämässä pyrin. Tiedän, että materia ei tee minua onnelliseksi, ei ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Aivan kuin lapsena lelujen kanssa kävi: ne olivat hauskoja ensimmäisten päivien ajan, jonka jälkeen ne jäivät nurkkaan makaamaan. Mutta ystävien kanssa leikkimiseen ei kyllästynyt.

-Dom

—- English —-

Josefina asks me quite often about my dreams and plans for the future. For me this question is a really hard one, because I have taught myself to live in the moment. For sure there are some plans like staying a happy family and to work hard for it, but that’s actually not what she means.

At some point, however, I’ve understood that it’s important to have dreams if you want to improve yourself. Because dreams and goals are like the fuel in our lives that helps us go forward.

So what are my dreams? What are the things that I really want?

I want people know me as a man who wants to help others, a man who encourages and a man who inspires and maybe even supports others to become better versions of themselves.

Wow, that’s big, or is it?

I would say: easy to start, hard to master.

Each small decision we make pushes our lives to be either more about ourselves or about others. And believe me, it is easier to live a selfish life. But I’m a dad of two kids and to be egoistic is not what I want to teach them. Really often, nowadays, you hear how this world is such a hard place and that you have to be selfish to survive out there. And yes, it is true that the world is a hard place. But maybe because so many act just to their own advantage. And it’s not true that you don’t survive. I know many people who are really unselfish and they do well. Actually they are the happiest people I know.

-Dom

Viikko sitten pakkasimme lapset ja itsemme autoon. Lähdimme testamaan millainen paikka on Naantali Spa lasten kanssa. Naantali Spa tarjosi yhteistyön merkeissä meille yön ihan käsittämättömän upeassa hotellissaan kauniiden maisemien keskellä. Lasten kanssa matkustaessa meille Domin kanssa on tärkeintä, että lapset nauttivat. Lasten ilo tarttuu myös itseen ja näin koko perhe saa nauttia reissusta. Astuessamme sisään Amelie katseli ympärilleen sanoen: ” tultiinko me linnaan? Täällä on kaikkialla kultaa.” Vaikka emme olisi milloinkaan päässeet huoneeseemme, aamupalalle ja kylpylään asti, olisi meidän neitimme ollut ihan fiiliksissä. Kylpylähotellissa kaikki oltiin tehty mahdollisimman helpoksi lapsiperheille. Kylpylä-alueella oli kellukkeita, leluja, valaita ja muita leluja, joiden kanssa ainakin Amelie vietti mielellään tunnin jos toisenkin. Dom ja Amelie menivät vauhdilla altaasta toiseen ja kävivät myös nauttimassa kauniista maisemista ulkoaltaan puolella. Minä ja Estella suuntasimme viiden minuutin polsikimisen jälkeen porealtaaseen, jossa Estella otti sylissäni myös päikkärit. Altaiden vieressä oli myös ravintola, josta sai tilattua pienestä snäcksistä suurempaankin nälkään. Lastenruokia allas-ravintolassa ei kuitenkaan myyty, joten perheen ihan pienimmille kannattaa varata mukaan omat ruoat. Onneksi meillä Estellan maidot kulkee vielä toistaiseksi aina tisseissäni, joten pikkuneitikin sai ruokailtua meidän syödessä hullun hyviä ruoka-annoksiamme. Uituamme muutaman tunnin palasimme Estellan kanssa jo etukäteen huoneelle. Pian myös Amelie ja Dom saapuivat seuraksemme. Lähdimme katselemaan hotellissa vähän muita paikkoja. Amelien sanoin lähdimme hieman kiertelemään kultalinnaa. “Linnasta” löytyi myös useampi viihtyisä lasten leikkipaikka, joten perheen pienimmät nauttivat takuu varmasti lomaillessaan Naantali Spassa. Illalla menimme koko porukka kahdeksan maissa nukkumaan, enkä edes tiedä nukahtiko lapset vai aikuiset ensin. Hyvin nukutun yön jälkeen menimme aivan käsittämättömän hyvälle aamupalalle. Aamupalalta ei puuttunut mitään, ei vaikka yritin miettiä. Puuron sekaan löytyi vaikka mitä, leipiä oli todella monta erilaista leivänpäällisistä puhumattakaan, lämpimiä ruokia, kylmiä ruokia, jälkiruokia ja super paljon kaikkea muuta! Taisimme viihtyä aamupalalla vähän liiankin kauan ja syödä vatsamme niin täyteen, että nälkä ei ihan heti yllättänyt.Voimme todella lämpimästi suositella Naantalin kylpylää kaikille, mutta varsinkin perheille. Asiakaspalvelu oli todella ystävällistä ja lapset huomioitiin siellä ihan mahtavasti. Jos meillä olisi ollut vielä vähän enemmän aikaa, niin olisimme ehdottomasti nauttineet myös kauniista lenkkeilymaastosta ja vierailleet myös muumimaailmassa. Lapset nauttivat lomastamme varmasti vähintään yhtä paljon kuin me aikuiset.

Kiitos Naantali Spa! Mikäli alkoi miniloma houkutella, niin klikkaa tästä  ja varaa itsellesi Naantali Spasta pieni irtiotto arjesta.

—- English —-

A week ago we packed the kids and ourselves into a car and searched the directions in Google Maps for Naantali Spa and took the road. Naantali Spa partnered with us and offered us a one-night stay in their incredibly beautiful hotel with a beautiful scenery.

For Dom and me, when we’re travelling with the kids, the most important thing is that the kids enjoy it. The kids’ happiness is infectious and this way the whole family gets to enjoy the trip. As we stepped inside the hotel, Amelie looked around her and said: “Is this a castle? There’s gold here everywhere.” Even if we had never made our way to our room, to the breakfast or to the spa, our little miss would have been on cloud nine nevertheless.

Everything in the hotel was made as family friendly as possible. There were floats, whales and other toys by the pool that Amelie spent time with for an hour or two. Dom and Amelie hopped from one pool to another and also went to the pool outside to enjoy the beautiful scenery. Estella and I headed to the jacuzzi after five minutes of swimming, where Estella also napped on my lap.

Next to the pools was also a restaurant from which you could order either snacks or something a little heavier. However, there was no baby food available there, so you might want to take care of the babies’ meals yourself. Fortunately with us, Estella’s milk is still always travelling with her in my boobs, so the little miss also got to eat while we were having our crazy delicious meals.

After swimming for some hours Estella and I returned to the hotel room. Soon Amelie and Dom also came to keep us company. We left to explore some other places in the hotel. In Amelie’s words we left to “go round the golden castle”. In “the castle” we found several nice playgrounds for the kids, so I’m sure the little ones in the family enjoy their holiday in Naantali Spa.

In the evening we went to sleep at eight and I don’t even know whether it was the kids or the adults to fall asleep first. After a well-slept night we went for an incredibly good breakfast. I tried to think hard if something was missing from the breakfast and I just couldn’t come up with anything. They had everything. Such a selection of oatmeal toppings, several kinds of bread and don’t even get me started on the toppings. There were warm dishes and cold ones too, desserts and a bunch of other things too. I think we might have spent a little too much time there, since we ate so much that we weren’t hungry for some time.  

We very gladly recommend Naantali Spa for everybody, and especially for families. The customer service was kind and the children were taken into account in great ways. Had we had a little more time, we would have liked to go and enjoy the beautiful tracks and visit Moomin World. I’m sure the kids enjoyed the holiday at least as much as us adults.

Thank you Naantali Spa!

Olenko tylsä, jos sanon että olen todella tyytyväinen elämääni juuri nyt? Olen sitä mieltä, että ihmisillä kuuluu olla unelmia. Ihmisten kuuluu haaveilla, mutta juuri nyt päällimmäisin tunne on kiitollisuus. Tänään pysähdyin hetkeksi ja mietin, mikä on nyt suurin haaveeni tai onko minulla juuri nyt sellaista. Toki minulla on pieniä haaveita ja unelmia, mutta ei mitään suurta. Saako olla ihan vaan kiitollinen siitä mitä on saanut? Saako vaan nauttia tästä elämäntilanteesta ja heittäytyä hyvään hetkeen? Saanko vaan ottaa rennosti rakkaiden ihmisten keskellä ja toivoa, että näin tämä jatkuisikin? Saanko toivoa, että kukaan ei koskaan pilaa tätä?

Olen kiitollinen kaikesta hyvästä mitä olen elämääni saanut. Minulla on koti, jonka sisällä asuu kanssani kolme aarretta. Minä saan jakaa arkeani minun rakkaiden ihmisten kanssa. Aamulla herättyäni huomaan perhe WhatsAppiin, Impilän vintilöihin, tulleen 58 viestiä ja tiedän, että ympärilläni on ihan mieletön tukijoukko. Lähtiessäni lenkille soitan ystävälleni ja jaan fiiliksiäni, hän kuuntelee ja tilanteesta riippuen, joko itkee tai nauraa kanssani. Tullessani kotiin mies on valmistanut ruokaa ja istumme koko perhe syömään. Nauramme Amelien höpsöille jutuille. Amelie leikkii juustopalasella ja me komennamme, ettei ruoalla saa leikkiä. Sisälläni kuitenkin naurahdin ja mietin, kuinka itse tein lapsena samaa. Illalla laulamme iltalaulut lapsia silitellen. Amelieta huvittaa, miksi äiti laulaa iltalaulut, kun iskällä olisi paljon parempi ääni. Naurahdan itsekin ja ihmettelen samaa. Lasten nukahdettua käperryn mieheni kainaloon ja olen kiitollinen. Kiitollinen tästä hetkestä. Eihän kiitollisuus voi olla huono juttu? Unelmille on aikansa, mutta voihan joskus vaan nauttia ja kiitellä ylöspäin!

Meidän housut saatu House Of Brandonilta. Jos olet nopea kerkeät vielä House of Brandonin ystävämyynneille tsekkaamaan huimat alet. Klik

—- English —-

Am I boring to say that I’m really happy with my life right now? I think people should have dreams. People are supposed to dream, but right now thankfulness is what I feel. Today I stopped for a moment to think about what’s the biggest dream of mine and weather I even have one. Sure, I have smaller dreams and aspirations, but nothing that big. Can I just be thankful for what I’ve been given? I’m I allowed to just enjoy this stage of life and get lost in the moment? Can I just take it easy and be with the people dear to me, and hope that this is how it would be in the future too? Can I hope that no one will ever ruin this for me?

I’m thankful for all the good I’ve received in my life. I have a home in which I have three treasures living with me. I get to share my life with people I love. After waking up in the morning I noticed that the family WhatsApp had blown up with 58 messages and I know I’m surrounded by such an incredible group of people who support me. As I go for a walk, I call a friend of mine and share my feelings with her and she listens, and depending on the situation, either laughs or cries with me. As I come home, my husband has cooked a meal and we sit down as a family to eat. We laugh at Amelie’s goofy stories. Amelie plays with a piece of cheese and we tell her not to play with food. However, at the same time I give a laugh and think about how I did the very same thing when I was a kid. In the evening we sing the song to the kids we always do before they go to bed, while stroking them. Amelie is amused about the fact that mom sings the song even when dad has a way better voice. I’m amused too and wonder about the very same thing. As the kids have fallen asleep, I cuddle my husband and am thankful. Thankful for this very moment. Thankfulness can’t be a bad thing, right? There’s a time to dream but there’s a time to just enjoy and give thanks to the One above. 

 

Hellou! Ihan huikea fiilis kirjoittaa ensimmäistä postausta uudessa blogikodissa. Ihan superisti tervetuloa seuraamaan meidän blogia!

Blogia kirjoittelemme me, suomalais-itävaltalainen pariskunta, joka ei ole valmis tinkimään treeneistä, terveellisestä ruoasta, parisuhdeajasta ja etenkään perheen yhteisestä ajasta. Olemme siis päättäneet ottaa haasteen vastaan ja kahden pienen lapsen vanhempina kokeilla yhdistää nämä kaikki. Blogissa haluamme jakaa normaalia arkeamme iloineen ja suruineen, haasteineen ja onnistumisineen. Meidän parisuhde ei ole täydellinen ja me ollaan ihan oikeasti jouduttu näkemään vaivaa, että olemme nyt tässä. Tapaamisestamme ei ollut kulunut edes kuutta kuukautta, kun olimme jo menneet naimisiin. On siis sanomattakin selvää, että kaikki ei ole mennyt helpoimman kautta. Välillä puolisoa pidetään itsestään selvyytenä ja kummatkin on äreitä, mutta sitten taas ollaan ihan umpirakastuneita, eikä voida käsittää kuinka onnekkaita ollaankaan.  Meillä on erimielisyyksiä, meillä on huonoja päiviä ja meillä valvotaan välillä lasten kanssa öitä. Aina ei jaksa olla kärsivällinen ja tulee ärähdettyä, mutta sen jälkeen halataan, sovitaan ja sylitellään. Sitähän se elämä on, ala- ja ylämäkiä. Sitä on myös blogimme. Ei täydellistä, vaan täydellisen epätäydellistä.
Blogissamme seikkailee myös tyttäremme Amelie ja pikkusiskonsa Estella. Tyttöjen kanssa vedetään treenejä olkkarin lattialla ja leivotaan keittiössä bataattikakkuja. Treenaaminen lasten kanssa on hauskanpitoa koko perheelle. Vaikka treenit lasten kanssa ovat leikkiä, ei se automaattisesti tarkoita etteikö treenit tuntuisi. Vai voitko väittää että lankuttaminen 20-kilon paino selässä ei tunnu missään? Lapset eivät ole tekosyy, vaan syy sille, miksi olemme halunneet elää aktiivista ja terveellistä elämää. 

Kerran viikossa blogista löytyy myös Domin kokkailema uusi fitnessruoka. Älä säikähdä kokeilla ohjeita kiireisenkään arjen keskellä. Ruoka-ohjeet soveltuvat kiireiseen arkeen, jossa et halua tinkiä terveellisyydestä. Joten joka tiistai kannattaa tsekata uusi fitnessruokaohje! 

Blogitekstit tulevat myös aina englanninkielellä ihanan ystävämme Demin ansiosta!

Sydämellä,

Josefina ja Dom + pienet prinsessat

—- English —-

Hello! Such a great feeling to be posting for the first time in our new blog home. You are super welcome here to follow our blog!

This blog is authored by us, a Finnish-Austrian couple that prioritizes working out, healthy diet, relationship time and most of all, family time. So, we have accepted the challenge of combining all these while being the parents of two little kids.  

In our blog we want to share our very normal life with its joys and sorrows, challenges and successes. Our marriage is not perfect and we have had to work hard to be where we are today. Not six months had passed since we first met that we were already married. So obviously, we’ve had our share of challenges. Sometimes we take the other for granted and we’re both grumpy but afterwards we’re again madly in love and can’t believe how lucky we are.  We have our disagreements, we have bad days and we stay up at night with the kids. We don’t always have the strength to be patient and we snap at our family members, but afterwards we make up and hold them close. That’s what life’s all about, after all, it’s a roller coaster. And that’s what our blog is too. Not perfect, but perfectly imperfect.  

Starring in our blog are also our daughters Amelie and her little sister Estella. With the girls we do work outs on the living room floor and bake sweet potato cakes in the kitchen. Working out with the kids is a way for us to have fun as a family. Even if working out with the kids is like playing, it doesn’t necessarily mean that the work out isn’t effective. Or can you tell me that planking with a 20-kilo weight on your back doesn’t do the trick? For us, our kids are not an excuse, but rather the reason why we have wanted to take on an active and healthy lifestyle.

Once a week you can find, here in our blog, a recipe for a new fitness dish Dom has cooked. Don’t be afraid to try out new recipes even on busy weekdays. The recipes are fit for hectic everyday life without having to compromise healthy diet. So tune in on every Tuesday for a new fitness recipe!

The blog posts will also appear in English, thanks to our lovely friend Demi!

Love,

Josefina and Dom + little princesses