Instagramissa saitte esittää mulle kysymyksiä äitiyteen liittyen ja lupasin vastailla niihin blogipostauksen muodossa. Itse rakastan lukea kysymys-vastaus-postauksia, mutta siitä huolimatta tämä taitaa olla ensimmäinen tällainen postaus omassa blogissani. Jatkossa on ainakin tulossa vähintään yksi kysymys-vastaus-postaus lisää, sillä kaikki kysymyksiä en pystynyt mahduttamaan yhteen postaukseen. Tämä on siis osa 1 kysymistänne kysymyksistä.

1″.Minkä ikäisenä tulit äidiksi?”

Amelie syntyi ollessani 19-vuotias, joten virallisesti olin hetken aikaa teini-äiti. Aiemmin olen kirjoittanut teini-äitinä olemisesta täällä: MILTÄ TUNTUI OLLA TEINI-ÄITI.

2.”Luin just jutun äitien hermojen menetyksestä… Meneekö sulla ikinä hermot lasten kanssa?”

Kyllä ja ei. Mulla ei ikinä ole mennyt hermot lasten kanssa niin, että menettäisin itse hillintäni. Sen sijaan päivittäin on niitä hetkiä, että mua saattaa alkaa ärsyttämään ja joudun kerran jos toisenkin laskemaan kymmeneen. Joskus saatan lähteä tilanteesta hetkeksi pois (esim. käyn vessassa), jonka jälkeen palaan uudelleen selvittelemään tilannetta. Koen kuitenkin, että mulla on semi hyvät hermot ja useimmiten tilanteessa helpottaa, kun miettii, miksi lapsi toimii niin. Yritän siis ennen hermostumista asettua itse lapsen tilanteeseen sekä kysyä heiltä, että miksi ja mikä heitä harmittaa. Mutta, kyllä minullakin välillä on pinna kiireellä ja erityisesti kiireessä pienetkin asiat saattavat alkaa ärsyttämään. Koen nämä kuitenkin todella normaaleina tunteina, mitä varmasti jokaisessa ihmissuhteessa joskus tulee. Faktahan on, että omien lasten kanssa tuntee kaikkia mahdollisia tunteita ylitsevuotavasta rakkaudesta siihen ärsyyntymiseen asti.

3. “Jos voit antaa yhden vinkin äidiksi tulevalle, niin mikä se on”

Saako antaa useamman? 😀 Jos pitää antaa vain yksi, niin sanoisin, että jokainen äiti kokee joskus epävarmuutta, mutta se ei silti tarkoita sitä etteikö olisi hyvä äiti. Kun lapsella on rakkautta, ruokaa ja rajoja, niin sillä pääsee jo pitkälle <3

4.”Mikä on ollut vaikeinta? Oletko jäänyt kaipaamaan jotain elämästä ennen lapsia?”

Vaikeinta on hyväksyä pelon määrä. Tullessani äidiksi tajusin, että huolen määrä voi olla aivan valtava. Huoli lasten terveydestä, ihmissuhteista, tulevaisuudesta ja kaikesta mahdollisesta on välillä ihan valtavan suuri ja joskus se jopa ahdistaa suuresti.

En ole jäänyt kaipaamaan mitään elämästäni ennen lapsia. Ehkä tähän vaikuttaa myös se, että olin niin nuori saadessani ensimmäisen lapsen, että ei ehtinyt tulemaan aikuisena omia rutiineja ja juttuja, vaan kaiken on tottunut tekemään lasten kanssa. Lapset on ihan parhaita ja joka päivä vaan ihmettelen sitä, miten voin olla näin onnekas, että just mulla on kolme supersöpöä pikkukaveria mun elämässä. Me tehdään yhdessä lasten kanssa paljon juttuja, enkä koe, että lapset olisi jotenkin rajoittaneet meidän elämän vaan pyörimään kotona. Ne on huippua matkaseuraa ja me koetaan ja tehdään uusia juttuja yhdessä heidän kanssaan. Sen sjiaan, että näen heidät esteenä toteuttaa esim. matkoja, niin me otetaan heidät meidän reissuille mukaan ja suunnitellaan unelmia yhdessä heidän kanssaan! Ollaan jo nyt suunniteltu, että tyttöjen ollessa monta monta monta vuotta vanhempia me aiotaan koko perhe ajaa pyörällä Suomesta Itävaltaan. Se meidän unelma, perheenä!

5. “Voiko pienten lasten vanhemmilla olla seksielämää?”

Jos ei voisi, niin siinä tapauksessa jokaisen lapsiluku taitaisi jäädä siihen yhteen tai lasten ikäerot olisivat semi suuret. Joten kyllä! 🙂

6. “Miltä synnyttäminen tuntuu?”

Mahtavalta. Sitä tunnetta ei voi edes sanoin selittää. Se on jotain niin uskomattoman hienoa ja upeaa. Olen niin kiitollinen, että olen nainen ja olen saanut etuoikeuden synnyttää maailmaan kolme pikkuneitiä! Kivusta huolimatta, mikään ei vedä vertoja synnyttämiselle. Se hetki, kun oma lapsi annetaan kaiken kivun jälkeen syliin on jotain niin mieletöntä. Siinä pakahtuu rakkaudesta.

7. “Olet kertonut, että haluat opettaa lapsillesi epäitsekkyyttä. Miten?”

Uskon, että omalla esimerkillä on tässä suurin merkitys. Pyrin siis itse elämään niinkuin toivon lapsieni käyttäytyvän. Myös arjessa opetan lapsia ottamaan muut ihmiset huomioon. Esim. eilen Ameliella oli eskarissa eväsretki lähimetsään. Pakkasimme yhdessä neidille eväät reppuun, mutta pakkasimme sinne useammat eväät, jos joku sattuisi olemaan retkellä ilman eväitä. Amelie ei siis ikinä lähde eväsretkelle vain omien eväidensä kanssa, vaan ottaa aina mukaan myös muille. Nämä ovat arjessa todella pieniä juttuja, mutta juuri näillä pienillä jutuilla uskon olevan merkitystä.

8″Käytätkö hormonaalista ehkäisyä?”

En. Minulla on aurallinen migreeni, joten suurin osa hormonaalisista ehkäisyistä ei edes sopisi minulle. 🙂

LUE MYÖS

VINKKEJÄ VAUVAN KANSSA LENTÄMISEEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Kaupallinen yhteistyö yhdessä auto europe kanssa*

Kuka muu arvostaa helppoa matkustamista pienten lasten kanssa? Tammikuussa matkustimme koko perheen voimin jälleen Domin sukulaisia moikkaamaan Itävaltaan alpeille. Helpoin tapa olisi lentää suoraan Innsbruckiin, mistä ajaa Domin kotikylään vain n.10 minuuttia, mutta suorat lennot sinne ovat aivan über kalliit. Huomattavasti halvemmaksi siis tulee lentää Saksan Müncheniin ja matkustaa siitä pari tuntia Itävallan Inzingiin. Münchenistä kulkee julkisia kulkuvälineitä Itävaltaan, mutta kuka haluaa lähteä kolmen pienen lapsen ja kaikkien tavaroiden kanssa säätämään ja seikkailemaan julkisten kulkuvälineiden varassa. Faktahan on, että tällöin olisi noudatettava julkisten aikatauluja ja voin kertoa, että on ihan tarpeeksi yhdelle päivälle siinä, että ollaan lentokentän portilla oikeaan aikaan. Ei siis lisää noudatettavia aikatauluja yhdelle päivälle.Dom katseli googlesta mahdollisia vaihtoehtoja ja törmäsi Auto Europen sivuihin. He vuokraavat autoja sekä lasten turvaistuimia ja vuokra-auton saa käyttöön jo heti lentokentältä. Ei siis ylimääräistä matkustamista erikseen olevalle autovuokrausasemalle, vaan pääsisimme siirtymään suoraan koneesta autoon. Hommahan kuulosti vähän liian hyvältä ollakseen totta ja ajattelin monta kertaa, että käytännössä varmasti tulee muutamia mutkia matkaan, mutta niistäkin huolimatta ajattelin tämän olevan paras ratkaisu.Saavuimme Münchenin lentokentälle jo yhteensä 10 tunnin matkustamisen jälkeen, koska olimme jo Suomessa ennen lentoa matkustaneet useamman tunnin. Meillä oli kolmen pienen lapsen lisäksi huolehdittavana kuusi matkalaukkua sekä kaikkien käsimatkatavarat. Saatuamme ruumasta viimeisenkin matkalaukkumme katselin tavaramääräämme sekä reippaita, mutta jo väsyneitä pikkutyyppejämme ja toivoin vain, että auton saaminen sujuisi oikeastikin niin helposti, mitä kuvittelimme. Saksan lentokenttä on melko suuri, joten etsimisen sijaan Dom kävi kysymässä infosta, missä kyseinen autovuokrausfirma sijaitsee. Kyseinen yritys oli kuin olikin lentokentällä ja homma sujui juuri niinkuin meille oli luvattu.Dom meni tiskille, sai avaimet käteensä ja kävelimme suoraan parkkipaikalle varaamamme auton luokse. Siellä auto odotti meitä tankki täynnä valmiina matkaamaan vuorille. Auton vuokraukseen kuuluivat mukaan myös tyttöjen autoistuimet, joten niistäkään ei tarvinnut erikseen huolehtia. Pääsimme jatkamaan matkaamme Itävaltaan ilman minuuttiaikataulua. Pystyimme pysähtymään kuin siltä tuntui ja ajamaan juuri sitä reittiä, mitä halusimme. Nautimme maisemista ja rauhallisesta meiningistä ruuhkasta huolimatta. Koko reissu sujui paremmin kuin osasimme kuvitella ja iso kiitos tästä kuului Auto Europelle. Auto oli käytössämme koko viikon myös Itävallassa ollessamme. AutoEuropella on suuri määrä erilaisia ja erikokoisia autoja vuokrattavana, joten jokaiselle löytyy varmasti omiin tarpeisiinsa sopiva malli. Meillä oli käytössä seitsemän paikkainen Ford S, mitä oltiin ennen meitä ajettu 1500km, joten melko vähän käytetty 🙂Paluumatkalla mietimme, miten teemme auton palautuksen. Suunnittelimme, että Dom menee palauttamaan autoa, kun minä jään tyttöjen ja kamojen kanssa kentälle. Onneksemme kaikki tuo suunnittelu oli täysin turhaa, nimittäin auton palautus oli vieläkin helpompaa kuin auton saaminen, jos se on edes mahdollista. Kentälle ajaessamme sieltä löytyi hyvin näkyvät opasteet mihin vuokra-autot palautetaan. Parkkipaikalla oli meitä vastaanottamassa työntekijöitä, jotka tsekkasivat heti auton ja saimme jättää heille auton avaimineen. Meidän ei siis tarvinnut viedä autoa paikkaa A ja palauttaa avaimia paikkaan B, vaan ajoimme lähelle omaa terminaalia ja jätimme auton avaimineen sinne työntekijöille. Lasten kanssa todellakin arvostamme tällaisia asiakkaille helpoksi tehtyjä ratkaisuja. Meidän perheemme voi lämpimästi suositella Auto Europen palveluita myös muille, jotka eivät halua kulkea julkisten varassa ja laskea minuutteja, että ehtiikö mukaan. Autolla pääset myös ihastelemaan juuri niitä paikkoja, mitä itse haluat nähdä ja voit pysähtyä juuri sille vuorenrinteelle pulkkamäkeen mihin itse haluat. Mikäli suunnittelet kesällä lähteväsi RoadTrippaamaan lasten kanssa tai ilman, niin suuren suuri suositus Auto Europe– vuokrafirmalle. Tätä helpommaksi ei voi enää vuokraus mennä.

 

Yhteistyössä*

Långvik, Ipanainen, Silvoplee, Kuntokauppa, Ponodesign, Marsaana, Prsugar, Foodin, Ideal of Sweden

Viisi äitiä, paljon naurua, syvällisiä keskusteluita, suklaata ja hyvää ruokaa, uneton yö  ja viisi vauvaa, niistä oli meidän viime viikon torstai ja perjantai tehty. Viime viikolla Långvik täyttyi niin äitien kuin vauvojenkin äänistä, kun meidän jengi saapui hotellille hengailemaan ja nauttimaan hienosta hotellista sekä laatuseurasta! Oli todellinen etuoikeus tavata niin mielettömän hyviä tyyppejä ja oppia tuntemaan heitä enemmän, koska tapaamiseemme mennessä “tunsin” heidät vain somesta. Turhaan sitä aiemmin jännitin, että miten sujuu pari päivää yhdessä täysin tuntemattomalla porukalla. Meillä oli superhauskaa ja heti tapaamisestamme lähtien tuntui, kuin olisimme tunteneet jo kauankin. Some oli mahdollistanut sen, että tiesimme toisistamme myös melko paljon jo ennen tapaamista 🙂 Hullun hyviä tyyppejä kaikki! Aloitimme tapaamisen Ipanaisella, missä itsekin kävin ensimmäistä, mutta takuulla en viimeistä kertaa. Ipanaisella oli mm. oma kirppis, mikä oli ihan huikea. Meillä on tyttöjen vanhoja vaatteita p-a-l-j-o-n ja olen monesti miettinyt niiden myymistä, mutta homma kaatuu aina siihen etten yksinkertaisesti jaksa kuvailla niitä nettikirppikselle enkä jaksa siivota normikirppispöytää kerran viikossa. Ipanaisella kirppispöydät hoidetaan heidän toimestaan, joten joku viikko aion huristella pääkaupunkiseudulle ja viedä kamaa heidän kirppikselleen. Sieltä myös löytyy vaikka mitä ihania löytöjä edullisin hinnoin. Toinen huippu juttu oli, että työntekijät todellakin tietävät kantamisesta kaiken. Olen tuskaillut oman Tula Explorerini kanssa, että miten saan hupun kiinnitettyä siihen oikein. Työntekijä Ipanaisella näytti miten se kiinnitetään ja hommahan oli niin helppo ja yksinkertainen, kun joku se minulle näytti. Mikäli siis harkitset kantovälineen hankkimista, niin suosittelen menemään Ipanaiselle, missä sinua neuvotaan kädestä pitäen, jos muuten et osaa. Ipanaisen jälkeen suuntasimme Silvopleehen syömään ja ouh mään, miten tolkuttoman hyvää kasvisruokaa. Itse suosin hyvin kasvispitoista ruokaa, mutta lähes joka ateria meillä sisältää myös lihaa, mutta nyt tuli kyllä inspis kokeilla enemmän erilaisia kasvisruokia. Silvopleessä pääsin myös Jenni Levävaaran oppiin, että paljonko sitä ruokaa siihen lautaselle lapataan. Jotenkin ajatuksissani otin jokaista samaa ruokalajia kuin Jennikin ja melko lailla yhtä paljon, kunnes puolessa välissä tajusin, että me ei taideta syödä ihan saman verran Jennin kanssa. Jenni ammattiurheilijana syö about viis kertaa yhtä paljon kuin minä. joten otin lautaselleni aikamoisen läjän ruokaa. Seuraavalla ruokailulla onneksi tajusin, että en syö yhtä paljoa kuin Jenni. Paitsi suklaan syömis-skabassa uskon peseväni kenet tahansa!Silvopleeltä löytyi myös ihan superherkullisia vegaanisia jälkkäreitä! Minttusuklaaraakakakku toimi vähän liiankin hyvin, nimittäin olisin voinut syödä niitä vaikka kymmenen lisää!Kasvisruokalounaan jälkeen vatsat pullottaen (ei uusien raskausuutisten vaan ruoan takia) siirryimme Långvikiin. Olimme Domin kanssa Långvikissä viime kesänä kahdestaan ja tuolloin jo fiilistelimme hotellia. Oli siis melko selkeää, että missä olisi ihanaa viettää tämä tapaaminen. Suuri kiitos Långvikille, että majoititte meidän koko jengin teidän superihanaan hotelliin. Hotellihuoneessa meitä odotti hedelmät ja suklaat. Suklaa katosi melko nopeasti, mutta itse en ainakaan myönnä syöneeni puolia levystä! Pienten herkuttelujen jälkeen Dom otti muutamia kuvia äideistä vauvoineen ja me muut hengailimme ja valmistauduimme illalliselle. Valmistautuminen illalliselle äiti-porukassa ei tarkota itsensä meikkaamista ja vaatteiden valitsemista, vaan lähinnä lasten pukemista, vaipan vaihtoa, vauvojen syöttämistä ja vauvan tavaroiden pakkaamista. Meidän porukan yksinhuoltaja tuntui handlaavan tilanteen melko hienosti, nimittäin kaiken hässäkän keskellä hän ehti vielä sipaisemaan huulipunatkin huuleen, respect!Edellisessä kirjoituksessani koskien viime reissuamme Långvikissä kirjoitin hotellin aivan mielettömän ihanasta henkilökunnasta. “Pakko vielä erikseen hehkuttaa hotellin henkilökuntaa. Minulla ei ole minkään hotellin henkilökunnasta sanakaan negatiivista sanottavaa, vaan kokemukseni henkilökunnasta hotelleissa on aina ollut positiivinen. Siitä huolimatta tämän hotellin henkilökunta oli jotain poikkeuksellisen ystävällistä. Kaikki hymyilivät aina ja olivat niin sydämellisiä.” Tämän saman tekstin voin allekirjoittaa edelleenkin. <3 Suuri kiitos Långvikille<3 Tällä kertaa seurueemme ei ollut yhtä hiljainen kuin viime kerralla ollessamme Domin kanssa kahdestaan. Nyt mukana oli viisi vauvaa ja esimerkiksi illallistaessamme kaikki muut paitsi Lauran Iivo olivat hereillä ja melko väsyneinä koko porukka (niinkuin seuraavasta kuvastakin näkyy, niin viiden vauvan kanssa ravintolassa ei aina illallisteta istualteen…). Väsynyt vauva harvoin on parhaimmillaan. Pahoitellessamme pientä meteliä oli henkilökunta todella ihanaa ja ymmärtäväistä ja työntekijä totesi vain, että muistaa itsekin hyvin vielä nämä ajat. Toivatpa he keittiöltä vielä pienimmille ihanat yllätyksetkin, nimittäin bataattisosetta. Sose maistui erittäin hyvin pikkuporukalle. Eliana ei kuitenkaan vielä päässyt täysimetyksen takia tästä herkusta osalliseksi.Illallisen jälkeen suuntasimme takaisin hotellihuoneelle. Osa porukasta kävi vielä nauttimassa ihanasta kylpylä-alueesta, mutta suurinosa meistä jäi sviittiin. Suunnitelmana oli täyttää poreamme ja viettää yhdessä iltaa siellä lasten nukkuessa (Långvikissä jokaiselle lapselle oli mahdollista saada myös oma matkasänky), mutta niinkuin arvelimme, niin iltahan ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Sviitin sängyssä makasi vuorotellen joku äiti nukuttamassa vauvaansa ja omissa sängyissään nukkuvat vauvat havahtuivat hekin välillä hereille ja tarvitsivat äitejä turvakseen. Onneksi äitiporukassa tämäkään ei haitannut, nimittäin jokainen meistä oli samoilla fiiliksillä reissussa, kaikkea ei voi suunnitella ja ennakoida. Tai voi, mutta homma saattaa kääntyä täysin päälaelleen. Ei paljoa haitannut, vaikka poreammesuunnitelmat vaihtuivatkin perusjutteluun ja vuorotellen vauvojen rauhoitteluun. Joka tapauksessa meillä oli ihana ilta yhdessä<3Aamulla heräsimme ihanaan auringon paisteeseen. Totesin Iidalle ääneen, miten ihanaa on, että on aamu. Yöstä selvittiin ja uusi päivä alkoi, vaikkakin vähäiset unet nukuttuna. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka unet jäivät normaalia vähemmälle, niin sekään ei haitannut, kun takana oli niin ihanat päivät hyvässä seurassa. Vasta kotona illalla alkoi iskeä todellinen jäätävä väsymys, mutta onneksi kotona Dom toi mulle iltapalaksi sänkyyn suklaata ja jädeä, niin piristyihän sitä väkisinkin 😉

Kiitos vielä te kaikki ihanat naiset @ninnupinnu @jennilevavaara @iidanmatkassa @meidansuuriseikkailu <3  Kannattaa muuten ehdottomasti käydä myös tsekkaamassa näiden huikeiden mimmien IG-tilit!  Suuret kiitokset vielä kaikille yhteistyökumppaneille <3

Iidanmatkassa blogiin tulossa lähiaikoina myös postausta meidän tapaamisesta, joten käykää ihmeessä lukemassa, pus!

Ps. Myös Dom oli messissä kuvaajan roolissa (kaikki kuvat ovat siis Domin käsialaa) ja torstai-iltana saimme myös Jennin miehen seuraamme. Miehet pärjäsivät hyvin meidän mimmijengin kanssa ja olihan vauvoista 4/5 myös jätkiä. Vauvoista siis meidän Eliana oli ainoa neiti 🙂

LUE MYÖS

VAUVAMME SAI UUDEN NIMEN | MITEN VAIHTAA VAUVAN NIMI

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Pari viikkoa sitten suuntasimme toisen valokuuvajan @teemukallionpaa kanssa kohti pohjoista. Tarkoituksena oli kuvata revontulia, koska nehän siellä on ihan mahtavia. Säät eivät kuitenkaan olleet meidän puolellamme ja revontulet jäivät odottamaan seuraavaa reissua, mutta siitä huolimatta oli matkamme ikimuistoinen. Pääsimme reissuun BMW:ltä lainaksi saadun auton kyyditsemänä ja kohteessa meillä oli muutama eri majoituspaikka, mitkä kaikki ansaitsevat meiltä viisi tähteä! Sen lisäksi oli upea kokemus saapua pohjoiseen, kun maisema muuttui täysin ja puut kaartuivat, koska ne olivat niin täynnä lunta. Matkan kruunasi vielä Royal Rukan tarjoama Lappi-illallinen, mikä on tähän astisista syömistäni ruuista yksi ehdoton lempparini!royal rukaAivan rinteiden vieressä sijaitsi ihana kodikas hotelli Royal Ruka, missä meillä oli mahdollisuus yöpyä osan matkastamme. Hotellin henkilökunta oli todella ystävällistä ja koko siellä oloaikamme saimme kokea olevamme todella tervetulleita. Takkatulen ääressä oli mahdollista istuskella ja nauttia maisemista.
Royal Ruka tarjosi meille majoituksen, mutta sen lisäksi myös mahtavan ruokaelämyksen, nimittäin lappi-illallisen. Royal Rukalla on hotellitoiminnan lisäksi myös ravintolatoimintaa. Heidän menunsa sisältävät mm. alueen vesistöistä pyydettyjä muikkuja, tunturin rinteillä laiduntanutta poroa sekä metsämarjoja. Heidän keittiössään tärkeitä asioita ovat pohjoisen puhdas ruoka sekä puhtaat maut.royalrukaPäivät lapissa olivat aika kuvaustäyteisiä, sillä halusimme kaiken mahdollisen ajan käyttää hyödyksi. Kuusamossa nähtävää riitti. Suuria lumikinoksia, huskyajelua ja poroja. Reissumme Rukalla ja Kuusamossa oli niin ikimuistoinen, että buukkasimme jo uuden reissun koko perheellemme ensi kuulle. Suomen pohjoinen yllätti positiivisuudellaan, vaikka ei revontulia päästykään näkymään. Ehkä seuraavalla kerralla sitten! Tämä ei siis todellakaan jäänyt viimeiseksi reissuksemme Rukalla ja varmasti vierailemme myös Royal Rukassa toistamiseen, ainakin vien sinne jonain päivänä vaimoni syömään!

Kiitos vielä Teemulle hyvästä matkaseurasta!

Kolmikielisyydestä tulee tasaisin väliajoin kyselyä ja nyt vihdoin sain aikaiseksi kirjoittaa asiasta. Perheessämme puhutaan siis kolmea eri kieltä, suomea, saksaa sekä englantia. Me Domin kanssa sekä koko perheen kesken puhumme englantia. Tyttöjen kanssa puhuessani puhun heille aina suomea ja Dom puolestaan puhuu heille saksaa tai englantia. Melkoinen sekametelisoppa meillä siis on, vaikka itselle se tuntuu niin normaalilta, koska se on meidän arkea. Ei sitä edes enää tajua, että muille tämä voi kuulostaa ihan älyttömältä säätämiseltä tai kielisopalta, mutta meille se on ihan perusarkea.Meidän perheessä kuuluu usein lauseita, missä saattaa olla sekaisin paria tai jopa kolmeakin kieltä, koska varsinkin pari vuotiaamme vielä treenailee sitä, että mikä kieli on mitäkin. Itsellänikin menee kielet ihan sekaisin, kun kello on illalla liikaa ja väsymys iskee. Pari kuukautta sitten totesi Estella katsoessaan ulos ikkunasta ” autol sin mis sonne raisee kimpt”. Me kaikki tajusimme lauseen, mutta monelle muulle lause saattaisi kuulostaa täysin siansaksalta. Sitä ei varmasti ymmärrä kokonaan yksikään suomalainen, saksalainen tai englantia puhuva. Ameliekin välillä edelleen saattaa yhdistellä kieliä keskenään, vaikka harvemmin enää niin tekee. Vuosi sitten Amelie kysyi minulta, että voisimmeko lähteä iceskattelemaan eli luistelemaan. Lapset siis saattavat ottaa suomen tai saksan kielisen sanan ja taivuttaa sen suomalaisittan, kun puhuvat nopeasti. Amelie huomaa jo virheensä, kun hän yhdistää kieliä keskenään ja useimmiten itsekin nauraa hassujen lauseiden päälle. Estellalle homma on vielä ihan arkipäivää ja hän vetelee vielä tässä hommassa mutkat suoriksi. Ei ole mikään ongelma sanoa, että anna äiti pissi vettä, mikä ei suinkaan tarkoita pissa vettä, vaan vähän vettä. Oikeastaan vasta n. kuukausi sitten Estella alkoi tajuamaan, että äiti ja isä sanovat eri sanoja tarkoittaessaan samaa sanaa. Nykyään Estella sanoo usein, että äiti sanoo näin ja iskä sanoo näin, mihin hän toteaa lopuksi, että mitä Estella sitten sanoo.Amelien ja Estellan ehdottomasti vahvin kieli on suomi. Asumme Suomessa ja he kuulevat koko ajan suomea puhuttavan ympärillään. Useampi kieli perheessämme ei siis ole vaikuttanut heidän suomenkieleensä tai heidän puheen tuotantoonsa eikä Amelien lukemiseen oppimiseen. Amelien toisteksi vahvin kieli on ehdottomasti englanti, kun Estellalle se puolestaan on saksa. Keskenään tytöt puhuvat useimmiten suomea, mutta Amelien komentaessa Estellaa muuttuu kieli aina saksaksi. Onhan se fakta, että saksan kieli on aika kova kieli, joten ehkä se sopii paremmin komentamiseen. Rakkaudentunnustuksia taas jaellaan useimmiten suomeksi tai englanniksi, mitkä ovatkin ne pehmeämmät kielet ja kuulostavatkin paljon mukavemmilta :D. Pelejä pelatessa kieli on tytöillä myös useimmiten saksa. Tytöt ovat siis omaksuneet tiettyihin tilanteisiin tietyt kielet sen lisäksi, että ovat myös tottuneet siihen, että toisen vanhemman kanssa puhutaan suomea ja toisen saksaa ja koko perheen kesken englantia.Mielestäni siis kielisekametelisoppa sujuu todella hyvin perheessämme. Itse en osaa puhua saksaa, mutta ymmärrän kyllä täysin tyttöjen puhuessa saksaa. Dom puolestaan ymmärtää suomea jo todella hyvin ja puhuukin jo jonkun verran, vaikka Amelie aina sanookin kaikille ettei iskä puhu ollenkaan suomea, heh! Meidän perheen kauppalista sisältää kolmea eri kieltä, porukan puhuessa unissaan sieltä saattaa tulla ihan mitä sattuu sanoja millä kielellä tahansa, tunteita opetellaan kertomaan kolmella kielellä ja päivän tapahtumia jaetaan useammalla eri kielellä. Kolme kieltä, onhan se rikkaus, voi kertoa kolmella kielellä rakastavansa ja välittävänsä <3

LUE MYÖS

SINUN ROKOTUSVASTAISUUTESI VARANTAA MINUN VAUVANI

VINKKEJÄ VAUVAN KANSSA LENTÄMISEEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Jo raskausaikana minulta kysyttiin ensimmäisen kerran, että onko lapsilukumme Elianan syntymän jälkeen täynnä. Elianan synnyttyä kysymyksiä on tullut vieläkin enemmän ja osa on jopa kysynyt, että ollemmeko kuulleet ehkäisystä. Itseäni ihmisten sanomiset ovat lähinnä huvittaneet, sillä en pidä kolmilapsista perhettä suurena perheenä. Itselläni on kaksi sisarusta ja olen aina kokenut myös lapsuuden perheeni juuri sopivan kokoisena tai oikeastaan olisin toivonut vieläpä yhtä sisarusta lisää. En kokenut, että sisarusten takia minulta jäi jotain saamatta. En kokenut ikinä lapsuudessani, että minulta olisi puuttunut mitään, päinvastoin. Opin varmasti jakamisen ja monen muun taidon juuri sisarusteni ansiosta. Vaikka en varmasti saanut kaikkia uusimpia ja hienoimpia leluja kuten jotkut yksilapsisen perheen lapset, niin minulla oli jotain mitä ei rahalla voinut ostaa.

Edelleen koen omat sisarukseni ihan mahtaviksi siunauksiksi omassa elämässäni. Ne ovat edelleen minun parhaimpia ystäviä ja rakkaita sisaruksia. Heidän kanssaan olen leikkinyt maauimalassa haita, lentänyt elämäni ensimmäiset lennot, riidellyt tulisesti ja sen jälkeen halanut ja pyytänyt anteeksi, heille olen soittanut kämmättyäni kunnolla, heidän kanssaan olen itkenyt ja nauranut. Edelleen olen hullun ylpeä voidessani sanoa olevani heidän siskonsa. Edelleen he ovat minulle esikuvat. Edelleen he ovat minulle jotain niin tärkeää ja kiitän vanhempiani siitä, että minulla on sisaruksia. Saman halusin myös antaa omille lapsilleni.

Amelie oli 3-vuotta, kun hän joka ikinen ilta rukoili itselleen pikkusiskoa. Ollaan monet kerrat naureskeltu, että Taivaan Isä kuuli hänen rukoukset ja päätti antaa vastauksen tuplana. Nyt Ameliella on jo kaksi ihanaa pikkusiskoa. Olemme Domin kanssa aivan älyttömän kiitollisia, että meitä on siunattu kolmella mahtavalla tytöllä. Olemme niin onnellisia, että heillä on myös toisensa. Toivon, että loppu elämän heillä tulee aina olemaan toisensa samoin kuin minulla on minun sisarukseni. Lapset ovat siis älytön rikkaus ja jokainen lapsi perheessämme on mieletön lahja. Kyse ei siis ole siitä, ettemmekö olisi kuulleet ehkäisystä 😉

Kolme tuntuu kuitenkin juuri nyt hyvältä määrältä ja tällä hetkellä myös tulevaisuudessa näemme itsemme kolmen lapsen vanhempina. Elämästähän ei kuitenkaan ikinä tiedä ja kummatkin tiedostamme sen, että lapsia ei tehdä vaan heidät saadaan. Jos nyt pitäisi vastata kyllä tai ei, niin vastaus olisi ei. Meille ei ole tulossa enää neljättä. Monestakin syystä olemme tällä hetkellä sitä mieltä. Yksi suuri syy on raskauteni, mikä on jokaisella kerralla ollut hyvin haastava. Siinä missä synnytys ja vauva-aika sujuvat kuin oppikirjan mukaan, niin raskauteni eivät todellakaan suju. Raskausaikani on melko rankkaa koko perheellemme, joten tällä hetkellä en todellakaan haluaisi olla raskaana, vaan nauttia 110% pienistä tytöistämme, Domista, perheestämme ja yhdessä tekemisestä!

Tällä hetkellä myös tuntuu, että perheemme on juuri hyvän kokoinen näin. Meidän isommat neidit ovat jo nyt ihan mieletön tiimi ja voin vain kuvitella, miten hyvin Eliana täydentää niiden jengiä kunhan vanhenee. Perheemme tuntuu juuri nyt kokonaiselta ja tällä hetkellä emme näe tulevaisuudessa neljää lasta, mutta eihän sitä ikinä tiedä. Jos meille neljäs lapsi jonain päivänä tulisi, niin hän olisi juuri yhtä paljon rakastettu ja haluttu kuin isosisaruksensakin, mutta tällä hetkellä on hyvä näin.

LUE MYÖS

SINUN ROKOTUSVASTAISUUTESI VARANTAA MINUN VAUVANI

VINKKEJÄ VAUVAN KANSSA LENTÄMISEEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Viime päivinä havahduin siihen, että teen duunia, missä vapaapäivistä rangaistaan. Ihan aidosti olen huolissani siitä, että enenevissä määrin some työllistää ihmisiä ja täten myös enenevissä määrin on heitä, jotka eivät voi viettää rauhassa vapaapäiviään. Enenevissä määrin on niitä vanhempia, jotka eivät uskalla viettää sometonta päivää. Rehellisyyden nimissä kyllähän se hieman harmitti, että Instagramin algorytmi laskee jo päivän aktiivittomuudella niin roimasti, että seuraavina päivinä ei tarvitse toivoa kovin monen näkevän omia postauksia. Instagramin algorytmi määrittelee monen ihmisen tuloista sievoisen summan. Oma sometaukoni voi todellakin vaikuttaa meidän perheemme tuloihin. Koska minä halusin viettää vapaapäivän, niin tulomme saattavat hetkellisesti laskea.

Perjantaina julkaisin Instagramissa kuvan, missä kerroin aikovani viettää pari päivää somevapaata aikaa. Sosiaalinenmedia ei ole enää hetkeen ollut meille pelkkä harrastus, vaan myös työtä. Tästä työstä en muista koska olisin viimeksi pitänyt vapaapäivän, joten päätin sellaisen ottaa. Somesta oli tullut pikkuhiljaa omaan elämääni yksi suurimmista aikavarkaista. Eihän se tietenkään somen vika ole ollut, vaan minun, että eksyn selailemaan tuota kännykän ruutua liian usein. Äitinä haluan olla lapsilleni esimerkki myös siinä kuinka paljon puhelinta käytetään sekä haluan myös nauttia ihan tästä aidosta elämästä ilman, että pitää jatkuvasti vilkuilla puhelinta. Näistä syistä siis päätin ottaa parin päivän vapaat somesta. 

Ilmoitin somevapaastani heti muutamille kolleegabloggaajille ja he ystävällisesti heti neuvoivat minua, että sometaukoni tulee vaikuttamaan näkyvyyteeni Instagramissa. (Ensinnäkin pakko tässä todeta, että kuin ihania tyyppejä! Niin monesti sanotaa, että somessa kaikki vain kilpailee toisiaan vastaan, mutta omalla kohdallani se ei ainakaan ole pitänyt paikkansa. Mun kokemus mun “kilpailijoista” on, että he on ihan huippu tyyppejä, jotka todellakin on aina jeesaamassa ja kannustamassa. ) Ei siis ole väliä kuinka hyvän kuvan tänään julkaisen IG:ssämme, niin Instagram haluaa pitää huolta että mahdollisimman harva näkee sen, koska olihan se nyt väärin, että olin niin epäaktiivinen viimeiset 48h. Vaikka siis seuraisit meitä Instagramissa, niin suurella todennäköisyydellä et näe seuraava julkaisuamme ellet mene sitä suoraan feediimme katsomaan. Mikäli siis haluat menestyä somessa työntekijänä, niin vapaapäiviä ei kannata kovin montaa vuodessa viettää. Tietoisena tästä otin kuitenkin riskin ja suljin IG:n pariksi päiväksi. Ehkä juuri tästä syystä hieman provoisoiduin ja päätin, että onhan se nyt pakko ihmisellä olla oikeus vapaapäivään, vaikkakin sitten pienen rangaistuksen uhallakin. Joten kyllä, minä olin selailematta IG:tä, postaamatta (lukuunottamatta yhtä ajastettua postausta) sekä tykkäilemättä ja kommentoimatta muiden postauksia kahden päivän ajan. Seuraavat päivät näyttävätkin sen kuinka suurta vahinkoa itselleni hommassa tein. 

Sometauko oli itse asiassa minulle yllättävänkin vaikea. Tuli huomattua kuinka pienissäkin hetkissä esim. kaupankassalla jonottaessa ihan vahingossa puhelimen kaivoi taskusta ja meinasin mennä Instagramiin. Sometauko oli siis oiva herättelijä siihen, että nyt pitää tietoisesti jättää puhelin keittiön pöydälle eikä kantaa sitä aina taskussa. Sometauon suunnittelu olisi myös voinut olla hieman parempaa. Eihän siinä ollut mitään järkeä aloittaa sometaukoa perjantaina klo.12.00, koska monet yritykset tarvitsisvat vielä tietoja IG:stämme ennen viikonloppua. Ensimmäisen kerran jouduinkin siis rikkomaan taukoani jo 20minuuttia sen aloituksen jälkeen. Jep, haluan kertoa teille rehellisyyden nimissä, että tauko ei ollut täysin tauko. Kävin nappaamassa tarvittavat tiedot ja poistuin heti. Näin kävi tuon aikana vielä toistamiseen. Olin myös suunnitellut muutamat muut asiat hieman surkeasti, joten muutamia kertoja jouduin pyytämään Domia hoitamaan juttuja meidän Instagramissa. Itse vietin siis sometonta aikaa, mutta oma somettamattomuus lisäsi luonnollisesti hieman Domin someduunia. Perheessämme vietetty aika somessa ei siis laskenut niin paljon, mitä kuvittelimme sen vaikuttavan. 

Tämä sometauko oli kuitenkin äärimmäisen hyvä juttu, koska opimme siitä muutamia tärkeitä asioita, mitkä varmasti monelle muulle on ollut jo aikoja aivan itsestäänselvyys. Jos teet somea duuninasi tai hyvin intensiivisenä harrastuksena, niin suosittelen puhelimen jättämistä tietylle paikalle kotona ollessa. Taskussa ollessa puhelimen kaivaa niin herkästi esille jokaisena pienenäkin hetkenä ja arjessa tulee vietettyä aivan liikaa aikaa. Itse yritän nyt ottaa puhelimen esille pari kertaa päivässä ja tietoisesti silloin kuin olen sille varannut ajan, enkä silloin tällöin viideksi minuutiksi. Uskon pystyväni tuottamaan parempaa sisältöä, kun otan siihen tarvittavan ajan enkä yritä vauvaa nukuttaessa näppäillä hyvää tekstiä. Toisaalta taas pystyn nauttimaan niistä arjen kauniista hetkistä ilman, että puhelin on jatkuvasti sitä häiritsemässä. Ihanaa sunnuntaita kaikille ja muistetaanhan olla onnellisia myös oikeassa elämässä, eikä pelkästään somessa!

Ps. Jos haluat tukea ihmisiä pitämään sometaukoja, niin voit kommentoida ja tykätä heidän postauksistaan sometauon jälkeen, ettei heidän algorytminsä laske. Mikäli sinä haluat pitää sometaukoa, mutta olet huolissasi näkyvyydestäsi, niin laita meille DM IG:Ssä, nimittäin taukosi jälkeen käyn mieluusti kommentoimassa uusimpia postauksiasi. Jokaisella on oikeus vapaapäiviin <3

Kuvissa näkyvät KELLO sekä AURINKOLASIT saatu Aarniwoodilta.

LUE MYÖS

SINUN ROKOTUSVASTAISUUTESI VARANTAA MINUN VAUVANI

VINKKEJÄ VAUVAN KANSSA LENTÄMISEEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Dom luki eilen uutisia Saksasta, missä neljä (!!!) pientä vauvaa olivat sairastuneet tuhkarokkoon, koska olivat saaneet tartunnan isommalta pojalta, jota hänen vanhempansa eivät olleet halunneet rokottaa. Nämä neljä pientä vauvaa olivat jokainen rokottamattomia, sillä heitä ei oltu ikänsä puolesta voitu vielä rokoittaa. Vauvojen vanhemmat eivät olisi voineet tehdä mitään, että heidän pienokaisensa olisivat välttyneet tältä sairaudelta. Sen sijaan tämän isomman pojan vanhemmat olisivat voineet estää vauvojen sairastumisen. Jälkikäteen on turha syytellä ketään. Väkisinkin sitä vaan ajattelee, että tiedostivatkohan nämä vanhemmat heidän rokotusvastaisuutensa olevan riski paitsi heidän omalle lapselleen, niin myös muille. Heidän päätöksellänsä olivat seurauksia, mitkä vaikuttivat myös muihin perheisiin ja muihin lapsiin. Tarkoitukseni ei siis ole tässä blogipostauksessa syyttää ketään, vaan herättää ihmisiä ajattelemaan, että omien ratkaisujen seuraukset monesti ulottuvat pidemmälle kuin oman kodin neljän seinän sisälle.Moni ei halua rokoittaa lapsiaan, koska laumaimmuniteetti suojaa, joten miksikäs sitä tuikata ylimääräisiä aineita oman lapsensa kehoon. Rokotusten ansiosta moni sairaus on jo lähes hävinnyt maastamme, joten miksi enää rokottaa porukkaa. Homma ei kuitenkaan toimi niin. On paljon niitä joita ei voida rokottaa ja tällöin laumaimmuniteetti suojaa myös rokottamattomia, mikäli muu porukka on rokotuksen ottanut. Meidän perheemme nuorimmainen on vielä rokottamaton tuhkarokkoon, koska hän on vielä liian pieni saamaan rokotuksen. Tuntuu siis hurjalta ajatukselta, että toisessa perheessä valitaan olla rokottamatta lapsia luottaen laumaimmuniteettiin ja samalla toisessa perheessä saadaan pelätä tartuntaa ennen rokotuksen saamista, koska lauamimmuniteetti ei ole enää tarpeeksi vahva. Toisten ihmisten valinnat voivat siis vaarantaa minun vauvani terveyden. Tuntuuhan se aika hurjalta ajatukselta.

Olen itsekin melko rokotuskriittinen ja esimerkiksi influenssarokotteita ei meidän perheessämme yleensä laiteta. Toki tänä vuonna otimme myös influenssarokotteet suojataksemme perheemme pienimmäistä. Vesirokko ollaan sairastettu rokotusten sijaan ja voisinkin sanoa, että en ole mikään rokotefani, mutta järkikädessä tässäkin hommassa. Rokotteet eivät ole suoraan paholaisesta. Rokotteilla ollaan saatu paljon hyvää aikaan ja rokotteiden ansiosta moni tauti on maastamme lähes hävinnyt. Uskallan väittää, että rokotukset ovat varmasti myös yksi syy siihen miksi mm. lapsikuolleisuus on maassamme todella alhainen. Mieti siis tarkkaan, miksi et halua rokottaa lapsiasi ja kannattaa muistaa lähdekriittisyys tekstejä lukiessasi. Kuka vain voi kirjoittaa nettiin mitä vain, mutta kaikki ei yksinkertaisesti ole totta. Minä voin kirjoittaa postauksen siitä, kuinka kotonani voin tarkkailla jokaisen rokottaneen liikkeitä, vaikka luonnollisesti se ei tietenkään ole totta. Yksi lukijani uskoo sen ja kertoo sitä eteenpäin todistettuna faktana jne… Kirjoitukseni tarkoituksena ei ole syyttää ketään, päinvastoin. Jokainen haluamme varmasti omille lapsillemme parasta, mutta muistetaanhan, että maailmassa on myös omien lapsiemme lisäksi muita lapsia ja myös heitä, jotka eivät voi ehkä itse olla tarpeeksi vahvoja suojautumaan sairauksilta. Rokottamattomuus herättää varmasti meissä jokaisessa tunteita ja vahvojakin sellaisia. Itseänikin tämä asia ahdistaa aivan suunnattomasti, eikä vähiten sen takia, että perheemme pienimmäinen on vielä rokottamaton. Tästä syystä lähdin myös kirjoittamaan tätä postausta, herättämään keskustelua, herättämään ajatuksia siitä, että emme ole vastuussa vain omistamme, vaan myös sairaista / vanhuksista /pienimmistä ketä ei ehkä voida rokottaa.

Ihanaa viikonloppua teille jokaiselle!<3

LUE MYÖS

VINKKEJÄ VAUVAN KANSSA LENTÄMISEEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Postaus tehty kaupallisessa yhteistyössä yhdessä Junkyardin kanssa.Kuka muu tykkää Adidaksen vaatteista kuin hullu puurosta? Täältä näppiksen takaa löytyy ainakin yksi! Instagramissa onkin jo muutamaan kertaan vilahtanut minun sekä Elianan uudet Addun vaatteet ja te kyselitte, mistä ne on hankittu. Nyt ilokseni voin kertoa teille, että koodilla FITFUN15 saat -15% yli 50 euron ostoksesta. Koodi on voimassa tammikuun loppuun ja se ei koske ale-tuotteita. Mikäli siis hankintalistalla on nämä kyseiset Adidaksen vaatteet tai haluat shoppailla jotain muuta, niin kannattaa ihmeessä käyttää kyseinen alekoodi. Elianan Adidaksen setti löytyy täältä ja oma Adidaksen mekko löytyy täältä.Minulta myös kysyttiin, että vastaavatko vaatekoot normaaleja kokoja. Elianan vaatesetti oli koko 68cm ja hän käyttää tällä hetkellä kokoa 68cm, joten sanoisin kyllä. Mutta mikäli vauvalla on suuri ympärysmitta, niin suosittelen ottamaan yhtä kokoa isompaa. Ihania shoppailuhetkiä!

LUE MYÖS

VINKKEJÄ VAUVAN KANSSA LENTÄMISEEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Kaupallinen yhteistyö yhdessä Jollyroomin kanssa.

Pienen vauvan pukeminen voi olla joskus todella haastavaa. Eliana ei suinkaan ole ensimmäinen lapseni, mutta siitä huolimatta tulee välillä puettua liikaa ja pari kertaa olemme palanneet kotiin hakemaan lisää vaatetta. Suomen sää on kuitenkin mielestäni semi iisi, nimittäin kylmä on kylmää ja lämmin lämmintä (ainakin viime kesänä). Alpeilla ollessamme tähän pukemiseen tuli kuitenkin hieman lisähaastetta. Nimittäin hyytäväkylmyys vaihtui todella lämpimään, kun aurinko paistoi. Kun taas aurinko meni takaisin vuorten taakse, niin kylmä viima tuntui entistäkin kylmemmältä. Muistin tämän jo viime vuodesta, joten tällä kertaa toppahaalareiden lisäksi mukanamme oli kaikki mahdollinen välipukeutuminen myös.Pienen vauvan kanssa oman haasteensa tuo myös se, että vauva ei itse liiku, mutta puolestaan vaunuissa ei tuule ja ilma on lämpimempää. Useimmiten kannoin Elianaa ulkona Tulassa ja tällöin oma ruumin lämpöni lämmitti häntä. Parina ensimmäisenä päivänä tuli pikkuneidille puettua ihan liikaa, koska en yksinkertaisesti tajunnut, että se aurinko ihan tosissaan lämmittää. Toki liikapukeminen ei ollut ongelma, niin kerrospukeutumisen ansiosta pystyin riisumaan pikkuneidiltä toppakerroksen pois auringon lämmittäessä kovasti ja laittamaan takaisin päälle heti kun aurinko painui takaisin vuorten taakse.Saimme Jollyroomilta Lindbergin fleecevaatteet sekä toppavaatteet matkaamme varten. Nämä olivat ihan mahtava combo rinteeseen lähtiessämme. Lähtiessämme vain pariksi tunniksi kaupungille riitti pikkuneidille vain fleecevaatteet, mutta ollessamme koko päivän rinteessä ulkona oli varauduttava niin viileään iltaan kuin lämpempään päiväänkin. Rinteeseen lähtiessämme puimme pikkuneidille villabodyn + villasukkahousut, ohuen merinovillahaalarin, Lindbergin fleecehaalarin sekä päällimmäiseksi Lindbergin toppahaalarin. Toppahaalarin riisuimme neidiltiä useimmiten auringon paistaessa, mutta tällöin fleece- ja villavaatteet pitivät pikkuisen edelleen lämpimänä.Lindbergin fleece- sekä toppahaalarissa on kummassakin kaksoisvetoketju, mikä helpottaa haalarin pukemista sekä riisumista. Kummassakin haalarissa on myös pienet kangasosat, mitkä voi helposti kääntää pienten käsien ja jalkaterien päälle suojaksi. Sen lisäksi, että haalarit ovat todella käytännölliset ovat ne mielestäni myös kauniin näköiset. 

LUE MYÖS

VINKKEJÄ VAUVAN KANSSA LENTÄMISEEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM