Meitä seuraaville ihmisille ei liene yllätys, että Domin kanssa emme voi sietää uskonnollisuutta, koska se yleensä vie ihmiset kauas Jeesuksesta. Uskonnollisuus on saanut paljon pahaa aikaan ja uskonnollisuuden takia moni ei edes halua tuntea Jeesusta. Liian usein uskonnollisuus ja usko sotketaan keskenään. Uskonnollisuuden sijaan unohdetaan, että suhde Jeesuksen kanssa on kaikkea muuta kuin sääntöjä, rangaistuksia ja stressiä. Suhde Jeesuksen kanssa on parasta mitä voi olla. Siinä ei todellakaan ole kyse siitä, mitä me olemme tehneet, vaan mitä Hän on tehnyt.Emme siis ole uskonnollisia ja haluamme pitää uskonnollisuuden kaukana kodistamme. Sen sijaan kummatkin Domin kanssa uskomme Jeesukseen ja siihen, että Hän on puolestamme kuollut ristillä. Uskomme, että on taivas ja sinne on mahdollista päästä. Emme kuitenkaan usko, että kaste on se pelastava tekijä. Uskomme, että lapset pääsevät taivaaseen olivatpa heidät kastettu tai ei. Eihän pieni vauva edes päätä itse kasteestaan, miten tämä sitten voisi pelastaa tai olla pelastamatta heitä. Taivaan Isä on oikeudenmukainen ja rakastava, joten uskon jokaisen pienen vauvan, joka ei edes erota oikeaa väärästä, pääsevän taivaaseen kastettuna tai ilman kastetta.Emme myöskään synnärillä antaneet lupaa hätäkasteeseen, mikäli jotain pahaa olisi tapahtunut. Syy ei ollut se, että emme uskoisi Jeesukseen. Syy oli se, että me nimenomaan uskomme ja uskomme hänen olevan oikeudenmukainen, rakastava ja armollinen isä, jonka luokse pääsee aivan varmasti jokainen pikkuihminen, joka ei vielä ole tarpeeksi vanha uskomaan tai olemaan uskomatta.Lapsemme saavat vanhempana päättää haluavatko he uskoa Jeesukseen ja mennä kasteelle vai ei. Tämä päätös ei ole mielestäni meidän vanhempien käsissä, vaan ehdottomasti tällainen päätös kuuluu lapsille itselleen. Meidän lapset ovat kaikki siunauttu kasteen sijaan. Tietenkin toivon, että lapseni oppisivat tuntemaan Jeesuksen, koska uskon sen olevan parasta, mitä heille voi ikinä tapahtua. Tämä asia ei kuitenkaan ole minun käsissäni, eikä se oli minun päätökseni.

 

LUE MYÖS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Tula ja Kantotakki saatu Ipanaiselta yhteistyössä.

Yksi vauva-arkea helpottavista tekijöistä on ehdottomasti Tula- kantoreppu. Ensimmäinen Tula rantautui kotiimme vuonna 2012 ja se oli kovassa käytössä niin Amelien kuin Estellankin vauva-aikana. Tuon aikaisessa tulassa oli vain yksi miinus, nimittäin siihen piti hankkia erikseen vauvatuki, mikä ainakin kesävauvojani tuntui lämmittävän vähän liikaakin. Tullessani kolmannen kerran raskaaksi oli minulla kolme “must have”- hankintaa mielessä ja yksi näistä oli uusi Tula, mitä voisi käyttää heti vastasyntyneestä ilman erillistä vauvatukea. tula- kantoreppuTula helpottaa arkea niin kotona kuin reissussakin. Estella oli kaksi kuukautta, kun lensimme ensimmäisen kerran Itävaltaan ja voi kuinka helppoa oli kulkea lentokentällä, kun vauva pysyi kokoajan sylissä ihan lähellä ja kädet olivat vapaat auttamaan matkalaukkujen kantamisessa. Otimme reissuun myös matkarattaamme mukaan, mutta niille ei juurikaan tullut tulan ansiosta käyttöä. Totesin huomattavasti helpommaksi ja ihanammaksi vaihtoehdoksi pitää vauvaa lähellä kuin vaunuissa. Haastavassa maastossa myös Tulassa kantaminen oli helpompaa kuin vaunujen työntäminen ylös pitkin alppeja ja vielä enemmän kuumotti ne jyrkät alamäet Tirolissa. tula- kantoreppuTula on ehdottomasti ollut sellainen hankinta, mitä en ole hetkeäkään katunut, niinkuin esim. hoitopöydän hankkimista. Tula on meillä käytössä päivittäin myös siitä syystä, että vauvan nukkuessa Tulassa ei pienempi isosisko pääse häntä kesken unien yllättämään. Tula mahdollistaa myös kotitöiden tekemisen (tai suklaan syömisen 😀 ), vaikka vauva nukkuisikin sylissä, niin kädet ovat vapaina. Estellan vauva-aikana hän oli usein Tulassa minun treenatessa ja neiti toimi hyvin painona esim. askelkyykyille ;). Myös Elianan kanssa olemme ehtineet tehdä jo useamman reissun kotimaassamme ja tällöinkin Tula on ollut ihan mahtava apu. Vaikka omistammekin seitsemänpaikkaisen auton, niin siinäkin tilaa on rajallisesti. Kun viidelle ihmiselle ottaa muutaman päivän tavarat mukaan ja kamerat lamppuineen, niin auto on aikalaila täys. Tästä syystä ei aina matkaan mahdu vaunut ja tällöin Tula on ollut pelastus. tula- kantoreppuMeidän kaikki vauvat ovat viihtyneet hyvin tulassa, mutta on mahdollista ettei vauva viihdy siinä, jos ei ole pienestä asti siihen totutettu. Tästä syystä suosittelenkin hankkimaan tulan jo ihan vastasyntyneelle, että pienikin tottuu olemaan siinä. Pienet vauvathan tyypillisesti tykkäävät olla lähellä äitiä tiukassa paketissa ja ainakin itse nautin kantamisesta aivan suunnattomasti. On niin ihanaa pitää vauvaa ihan lähellä. Moni luulee, että vauvaa ei voi talvella kantaa rintarepussa. Nyt tulee hyviä uutisia, nimittäin voi. Ipanaiselta löytyy suuri valikoima erilaisia kantotakkeja, mitkä mahdollistavat vauvan kantamisen myös viileämmässä säässä. Amelien ja Estellan vauva-aikana en vielä tiennyt kantotakeista, joten en milloinkaan heidän vauva-aikanaan kantanut heitä ulkona kesää lukuunottamatta. Elianaa olen kantanut myös ulkona lähes päivittäin. Kantotakki mahdollistaa myös sen, että vauvan nukahtaessa sisällä Tulaan ei häntä tarvitse pipoa ja villatumppuja enempää pukea, kun itse laittaa kantotakin päälle. Ainakaan meidän vauva ei tähän pieneen pukemiseen herää, vaan voin kesken hänen päiväunienkin lähteä käymään esimerkiksi lähikaupassa pikkutyyppi sylissä.

LUE MYÖS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Sosiaalinenmedia, tuo kaiken pahan alku ja juuri. minkä jälkeen kenenkään elämä ei ole ollut enää entisensä. Sosiaalisenmedian myötä on onnistuttu luomaan illuusioita elämistä, mitä ei todellisuudessa ole olemassa. Uskallan väittää julkisessa blogissani, missä kaikkea kirjoittamaani voidaan käyttää minua vastaan, ettei kenenkään ihmisen elämä ole täydellistä. Ei edes minun, vaikka kirjoitankin Instagramissani eläväni unelmaani. Lauseeni on ehkä johtanut muutamia harhaan, joten korjataanhan pari faktaa. Vaikka lause pitääkin paikkansa ja voinkin kolmen pienen lapsen äitinä sekä yhden miehen vaimona sanoa, että olen aivan äärimmäisen kiitollinen tästä elämästä. Koen itseni etuoikeutetuksi ja siunatuksi, että minä saan seurata tyttärieni elämää sekä nähdä heidän kasvavan. Koen suurta kiitollisuutta käpertyessäni illalla Domin kainaloon juttelemaan päivän tapahtumista. Siitä huolimatta elämäni on kaukana täydellisestä.Instagramissa tulee seurattua erilaisia ihmisiä ja heillä tietenkin on erilaisia vahvuuksia. Yksi ihminen on aina laitettu ja hiukset mintissä, toisen koti loistaa aina puhtaana ja kolmen ruokalajin illallista tarjoillaan lähes joka ilta, kolmannella on supertreenattu kroppa viidestä lapsesta huolimatta, neljäs ehtii kiireisen arjen keskellä satsamaan ihan mielettömästi parisuhteeseen sekä lapsiin ja viidennen uraputki senkun etenee. Sitten selaillessani näiden eri ihmisten Instagramia luon päässäni illuusion, että kaikki muut pystyvät olemaan kaikkea, mutta minä en saa edes kotia pidettyä siistinä. Totuushan ei kuitenkaan mennyt niin, vaan jokaisella ihmisellä oli se oma vahvuus ei suinkaan kaikkia. Meillä jokaisella on vain 24 h aikaa vuorokaudessa ei yhtään enempää tai vähempää. Eikä sillä meidän naapurillakaan ole aikaa tippakaan enempää kuin itsellämme. Uskallan siis väittää, että on melko mahdoton suoritua kiitettävin arvosanoin jokaisesta elämänosa-alueesta, koska tunnit yksinkertaisesti loppuvat kesken. Jos taas ajattelet olevasi superihminen, joka muiden nukkuessa satsaakin uraansa tai treenaamiseen, niin kosahtaa sekin homma jossain vaiheessa ja tällöin omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ei ainakaan ole kunnossa.

Jos siis kuulut siihen porukkaan mihin itse kuulun, että et ole onnistunut handlaamaan koko palettia täydellisesti, niin voit huokaista helpotuksesta. Luultavasti tähän porukkaan kuuluu huomattavasti enemmän ihmisiä kuin tähän täydellisten sakkiin. Itse asiassa onko näitä täydellisiä edes olemassa. Jos koti kiiltää kuin kulta, töitä tehdään kellonympäri ja vapaa-ajalla kaikki aika käytetään treenamiseen, niin mitenkäs ihmissuhteet voi? Kenenkään elämä ei ole täydellistä, eikä sen ole tarkoituskaan olla. Kenenkään elämä ei ole täydellistä, vaikka se Instagramissa saattaisi siltä näyttää. Suurinosa meistä jakaa somessa ne jutut, missä olemme hyviä, mutta jätämme ehkä kertomatta ne, mitkä eivät ole vahvuuksiamme. Onkin siis varmasti ihan hyvä muistuttaa itseä sekä toisiamme, että otetaan ihan rennosti ja nautitaan elämästä eikä verrata omaa elämäämme Instagram- täydellisyyksiin, mitä ei ole olemmassa. Lopetetaan myös vertaamasta sitä kumppania niihin superpuolisoihin, mitä myöskään ei ole olemassa. Me jokainen olemme ihmisiä, teemme virheitä ja jopa väsymme. Ei ole täydellistä ihmistä, ei täydellistä ihmissuhdetta (koska niissä valitettavasti on vähintään kaksi epätäydellistä ihmistä) eikä täydellistä elämää.

Elämä on huomattavasti leppoisampaa, kun ymmärtää ettei jokaisessa asiassa tarvitse olla täydellinen. Ollaan siis armollisia toisillemme sekä itsellemme. Seuraavaksi menenkin postailemaan Instagramin puolelle, jonkun ihanan söpön kuvan lapsista. Ne samat lapset juuri vähän aikaa sitten tappelivat nukkumaanmenosta ja meinasi mennä hermot, koska oli stressi tulla postaamaan uusi blogipostaus. Todettakoot tähän loppuun vielä, että vaikka sydämeni on täynnä kiitosta joka ikinen päivä katsoessani ympärilleni, niin kyllä meilläkin ihan normaalia arkea eletään ylä- ja alamäkineen.

 

LUE MYÖS

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

Toteutettu kaupallisessa yhteistyössä yhdessä Jollyroomin kanssa.

Pakko se on jälleen kerran myöntää, että talvi on aivan oven takana ja on tullut aika ottaa toppavaatteet esille. Meillä tuntuu tytöillä olevan joka vuotinen perinne, että kasvetaan kesän aikana niin hurjasti etteivät edellisen vuoden talvivaatteet enää mahdu päälle. Lähes kaikki muut vaatteet tulee kierrätettyä isosiskoilta pikkusiskoille, mutta toppavaatteet olemme yleensä hankkinut tytöille uusina. Toppavaatteet ovat ehdottomasti meidän perheessä se mihin satsataan, koska käytettyinä ne eivät välttämättä ole enää yhtä lämpimät. Nautimme koko perhe ulkoilusta, mutta kylmillä ilmoilla ilman kunnon ulkovaatteita ei varmasti kukaan halua pois takkatulen äärestä. Tästä syystä haluamme, että meidän pikkutyypeillä on hyvät ulkoiluvarusteet säähän kuin säähän. Onhan se vähän eri fiilis lähteä ulos palelemaan kuin leikkimään lämpimänä. Meidän perheessä mennään semi pitkään välikausivaatteilla vain lisäten alle ensin villaa ja sitten fleece-vaatteita. Ilmojen viiletessä vaihdetaan jossain vaiheessa vk-vaatteet toppavaatteisiin. Olen jo aiemminkin blogissani maininnut kuinka Jollyroomilta löytyy kaikkea vaatteista huonekaluihin. Tällä kertaa Jollyroomista tilasimme kaikille tytöillemme ihanat talvihaalarit, hanskat sekä talvikengät.Tilaamamme Nordbjornin talvihaalarit ovat lämpimät ja niissä ei olla heijastimia säästelty. Haalarit ovat tuulen- ja vedenpitäviä sekä valmistettu hengittävästä materiaalista. Haalareissa on teipatut saumat ja vesipilariarvo on 10 000mm. Tekoturkiksella koristeltu huppu on tehty lapsiturvalliseksi ja jäädessään johonkin jumiin se irtoaa. Olen aivan mielettömän tyytyväinen näihin haalareihin ja kaiken lisäksi synkän talven keskellä nämä ovat ihanan pirteän väriset. Itse asiassa ennen meidän tytöillä oli lähes kaikki pinkkiä, mutta jossain vaiheessa Dom hankki tytöille ensimmäiset oranssit vaatteet ja sen jälkeen olen ihastunut tähän väriin lasten vaatteissa. Oranssi taitaa olla uusi pinkki meidän perheessä.Nyt on tytöillä kunnon vaatteet, kengät ja hanskat talveksi eikä tarvitse palella eikä olla pelkästään sisällä. Nyt vielä kunnon villavaatteet vanhimmalle ja meidän perheen talvivaatehankinnat lasten osalta alkaa olla bueno. Meidän vanhempien talvivaatteista ei voi ihan samaa sanoa tai siis ainakaan meikäläisen ellen sitten onnistu tiputtamaan mahdollisimman pian muutamaa raskauden aikana kertynyttä kiloa, heh. Toppavaatteeni eivät nimittäin juuri nyt mahdu kovinkaan hyvin päälleni.Ja nyt vielä loppuun hyviä uutisia. Usein blogeissa ja somessa hehkutetaan lastenvaatteita, mitkä maksavat ihan tajuttomasti. Nämä haalarit eivät kuulu siihen sarjaan. Nimittäin kuvissa näkyvät tyttöjemme haalarit olivat Jollyroomilla nyt alessa 29-50 euroa, joten eivät edes hinnalla pilattuja. Kannattaa kuitenkin olla nopea, sillä monia kokoja on jo loppunut. 

LUE MYÖS

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Täällä viikolla lenkkeillessämme ulkona Domin kanssa huomasimme, että lähes kaikki lehdet olivat tippuneet puista. Iski pieni haikeus. Syksy alkaa pikkuhiljaa olemaan ohitse. Tämä syksy on ollut elämäni erityisin syksy, nimittäin meidän pieni ihme saapui maailmaan syksyn alussa. Voiko aika mennä näin nopeasti, että nyt lehdet ovat jo tippuneet ja tämän vuoden erityiselle syksylle saa sanoa heipat?! Tänä vuonna enemmän kuin koskaan tuntuu aika menevän aivan liian nopeasti. Tämä on viimeinen syksy ennen Amelien koulua, tämä saattoi olla myös viimeinen syksy, kun Estella ei ole päiväkodissa ja onkohan tämä viimeinen syksy, kun meidän perheessämme on vauva? Voi kunpa ajan voisi edes hetkeksi pysäyttää. Lapsena sitä ei ymmärtänyt aikuisten vouhotusta ajan kulumisesta, mutta nyt sen ymmärtää liiankin hyvin. Omien lasten kasvaessa liian nopeaan ajan kulumiseen havahtuu lähes päivittäin. Vain 17 syksyä lisää ja kuopuksemme on jo täysikäinen. Jep, edellistä lausetta kirjoittaessani valui poskilleni myös useampi kyynel. Omien lasten kasvamista on aivan ihana katsoa, mutta samalla se on hieman haikeaa. On niin mahtavaa nähdä omien lasten oppivan uusia asioita, mutta samalla huomaa heidän taas jälleen ottaneen pienen askeleen kohti aikuisuutta. Kyllä, monien pienten askelten ja vuosien jälkeen nämä minun pienet tytöt tulevat olemaan aikuisia ja ehkä itse äitejä. Silloin he viimeistään ymmärtävät, mitä tarkoitin, kun heidän lapsuudessaan toivoin voivani pysäyttää ajan. Tällä hetkellä voin todeta eläväni unelmaani ylä-ja alamäkineen. Nuorena suurin haaveeni oli päästä naimisiin ja saada lapsia. Nyt olen naimisissa ja saan olla kolmen aivan mielettömän ihanan pikkuneidin äiti. Kunpa osaisin joka päivä arvostaa näitä hetkiä, koska jonain päivänä lapseni eivät enää juokse kurasin vaattein sisälle kurastaen koko olohuoneen, jonain päivänä he eivät enää halua istua tuntitolkulla sylissäni lukemassa kirjoja, jonain päivänä he eivät pyydä minun rakentamaan heille majaa tai keräämään heidän kanssansa kiviä. Kun tuo päivä koittaa, niin toivon, että olen onnistunut luomaan niin hyvän suhteen heihin lapsina, että aikuisinakin voimme olla läheiset, vaikka emme keräisikään kiviä. Voimme istua rannalla nauttien toisistamme ja hyvistä eväistä, voimme lähteä lenkille raikkaassa syyssäässä ja he voivat kertoa minulle iloista ja murheistaan, talvisin voimme lähteä laskettelemaan ja voin kertoa heille heidän ensimmäisistä laskettelukerroistaan ja mikä tärkeintä, he voivat aina tulla kotiin ja tietää olevansa rakastettuja. 

Tyttöjen ihanat pipot on saatu Sohvilalta <3

LUE MYÖS

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

Marraskuu on täällä. Marraskuu on yksi niistä kuukausista, minkä voisin viettävää jossain lämpimässä auringon alla. Marraskuussa ei juurikaan vielä ole lunta, mutta pimeyttä riittää. Marraskuussa ei ole enää värikkäitä lehtiä puissa, mutta vesisateita sitten senkin edestä. Marraskuu on yksi pimeimmistä kuukausista, mutta silti siinä on se oma fiiliksensä. Itse asiassa tänä vuonna marraskuu ei tunnu ollenkaan niin pimeältä ja synkältä. En tiedä onko tämä aikuistumisen merkki, mutta fiilistelen kovasti rauhallisia koti-iltoja takkatulen ääressä koko perheen voimin, kun ulkona tuuli puhaltaa ja vettä sataa.Marraskuussa on myös lupa aloittaa kunnolla joulun fiilistely. Amelie kyseli jo heinäkuun lopulla, että koska voimme aloittaa perheen kanssa joulun suunnittelemisen. Silloin 30-asteen helteissä ajatuskin joulusta tuntui kaukaiselta, mutta tänään oli ihanaa ensimmäistä kertaa kuunnella joululauluja ja leipoa herkullisia pipareita. Taikinasta paistettiin ehkä puolet, koska toinen puoli oltiin jo syöty. Amelie teki tarkkaa työtä, kun Estella keskittyi paloittelemaan jo leivottuja pipareita. Eliana puolestaan nukkui tyytyväisenä lähes koko piparitalkoiden ajan. Minä ja Dom naureskelimme tyttöjen touhuille sekä vain nautimme tuosta hetkestä. Koko perhe yhdessä, niin arkinen, mutta tärkeä hetki. Joka vuosi olemme tyttöjen kanssa paistaneet pipareita ja joka vuosi tuntuu, että miten ihmeessä yksi vuosi on taas kulunut eteenpäin.Tehdään marraskuusta ihan huippu kuukausi kaikesta pimeydestä huolimatta. On niin paljon asioita, mistä olla kiitollinen, eihän oteta niitä itsestäänselvyyksinä. Kun tarkemmin mietin, niin marraskuun ilmat kuuluvat tähän joulun fiilistelyyn. Voi hyvällä omalla tunnolla olla käpertyneenä viltin alle lasten kanssa ja lukea kasan kirjoja, jonka jälkeen jatkaa iltaa pelaillen takkatulen ääressä. Voi hyvällä omalla tunnolla nauttia nyt sisällä olemisesta, kun koko kesä käytiin vain kotona kääntymässä.

LUE MYÖS

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

!Tämän postauksen kuvat eivät ole superlaadukkaita, vaan tarkoituksena oli ainoastaan dokumentoida miltä näytän raskauden jälkeen!

Kuvat ovat otettu 5 viikkoa synnytyksen jälkeen. Kerta toisensa jälkeen palautuminen tuntuu tapahtuvan hitaammin ja hitaammin. Ensimmäisellä kerralla kilot olivat tippuneet jo ennen sairaalasta kotiutumista ja vanhat farkut vedin jalkaan alle viikko synnytyksestä. Toisen kohdalla palautuminen kesti huomattavasti kauemmin, mutta silti nopeammin kuin tällä kolmannella kerralla. Tällä kertaa ei ollut toivoakaan mahtua vanhoihin housuihin, joten pelastukseni olivat nämä HUJAUKSEN -leggingsit (myös Instagramissa vilahdellut imetysmekkoni on HUJAUKSEN). Aivan täydelliset after birth- housut, eivät kiristä tai purista. Nämä leggarit ovat itseasiassa edelleenkin yhdet eniten käyttämäni housut, koska ne ovat yksinkertaisesti niin mukavat päällä.synnytyksestä palautuminenKuusi viikkoa synnytyksestä ja kiloista on lähtenyt neljä(!). Kolme kiloa lähti melko pian synnytyksen jälkeen, mutta viimeisin lähtenyt kilo lähti vasta ruokavaliomuutoksen jälkeen. Voitteko kuvitella, neljä kiloa lähtenyt ja vauva itsessään painoi 3,7kg. Ei siis todellakaan ole rytinällä lähtenyt raskausaikana tulleet kilot, vaan päinvastoin. Sen lisäksi, että kiloja on vielä jäljellä, on myös ryhtini kadoksissa.

Tällä kertaa olen kuitenkin ollut hyvinkin leppoisalla mielellä kroppani kanssa ja ilokseni olen huomannut, etteivät lisäkilot tai roikkuva vatsapussi ole stressannut minua hetkeäkään. Olen nauttinut vauva-ajasta, ottanut leppoisasti lasten kanssa ja syönyt suklaatakin melko paljon. Urheiluni on painottunut vaunulenkkeihin, mutta niitäkään en ole tehnyt kilojen karistaminen mielessä, vaan aidosta halusta ulkoilla ja nauttia elämästä. Kroppani on tehnyt valtavan työn kantaessaan yhdeksän kuukautta pientä ihmisen alkua ja synnyttäessään hänet, nyt on ollut aika levähtää hetki. Instagramissa on paljon niitä äitejä, jotka ovat näyttäneet viikko synnytyksen jälkeen samalta kuin ennen raskautta. Minä en ole yksi heistä, eikä minun onneksi tarvitsekaan olla. Minulla ei kilot lähteneet muutamassa päivässä, enkä minä ollut viikko synnytyksen jälkeen kuntosalilla. Voin todeta omistavani vielä useammankin kilon raskaudesta ja rehellisyyden nimissä voin myös kertoa, että kilojen karistaminen ei ole tällä hetkellä to-do-listallani priorisoitu kovinkaan korkealle.synnytyksestä palautuminenEnsimmäiset viikot synnytyksen jälkeen söin melko rennosti, mitä sattuu ja milloin sattuu ja sen huomasi olossakin. Jaksan itse huomattavasti paremmin, kun syön säännöllisesti ja terveellisesti sekä haluan satsata laadukkaaseen ravitsemukseen myös imetyksen takia. Ruokavaliomuutostakaan en siis tehnyt vain kilojen takia, vaan paremman olon ja imetyksen takia. Oma ajatukseni on tällä hetkellä kuunnella omaa kroppaa, syödä terveellisesti ja liikkua vähitellen enemmän ja enemmän. Tarkoituksena on urheilla pikkuhiljaa ja saada hyvä ryhti takaisin ja voida hyvin. Puntarilla ajattelin seuraavan kerran käydä muutaman viikon päästä jos silloinkaan. Tärkeintä on nyt, että kroppa saa palautua ja oma olo on hyvä. Mitä omaan ulkonäköön tulee, niin kuvat kertovat enemmän kuin puntari. Aion myös julkaista ennen jälkeen kuvat teille ja toivon kovasti, että ryhdissäni on ainakin seuraaviin kuviin tapahtunut pientä muutosta. Tällä ryhdillä on nimittäin pian varmasti odotettavissa selkä- ja niskakipuja.synnytyksestä palautuminenTänään kävin jälkitarkastuksessa, missä kaiken todettiin olevan paremmin kuin hyvin, joten pikkuhiljaa voin alkaa halutessani treenaamaan. Treenit ovat paljolti vielä kävelylenkkejä vauvan kanssa tai rentoja kotitreenejä perheen kanssa. Vatsalihaksia en aio tehdä vielä ollenkaan hetkeen ja hypyt tulee kuvioihin vasta parin viikon päästä. Pikkuhiljaa hyvää tulee ja varmasti vauvan kasvaessa tulevat jälleen kuntosalitreenitkin kuvioihin, mutta nyt niiden aika ei ole vielä. Vielä en malttaisi edes lähteä salille ilman vauvaa <3

Muutaman viikon päästä julkaisen uudet kuvat, mitä muutoksia on kropassa saatu aikaan hyvin maltillisella treenillä ja terveellisellä ruokavaliolla höystettynä tietty pienillä herkuilla 😉

LUE MYÖS

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Olin yhdeksän vuotias ja juuri aloittanut englanninkielen opiskelun. En  ollut luokkani rauhallisin, enkä  etevin opiskelija. En missään määrin ollut englanninopettajani lempioppilas tai edes kärkikympissä. Olin hyvällä mielikuvituksella varustettu pikkutyttö, joka ei malttanut olla leikimättä kynillä tunnin aikana ja opettajallani taisi mennä minuun melko usein hermot, vaikka en pahaa tarkoittanutkaan. Englantia oli opiskeltu vain vähän aikaa, kun opettaja totesi minulle, ettei minulla ole yhtään kielipäätä ja en ikinä tulisi oppimaan englantia. Uskoin tuota aikuista, niinkuin lapsilla on tapana opettajia uskoa. Ehkä opettajalla oli vain huono päivä tai hän ihan oikeasti luuli pystyvänsä heittämään tällaisen kommentin vain muutaman kuukauden opiskeltuani englantia hänen opetuksessaan. Olipa se niin tai näin, niin koko ala-asteen olin luokkani heikoin kielissä. Ylä-asteelle mentäessä opettajakin vaihtui ja sain englanninnumeroani nostettua, mutta missään vaiheessa en uskonut pystyväni olemaan hyvä kielissä. Sieltä mentiin, missä aita oli matalimmillaan.Minulle oli jäänyt päähän, ettei minulla ole yhtään kielipäätä ja en ikinä tulisi oppimaan hyvin englantia. Positiivisena ihmisenä ajattelin sitten omaavani hyvän matikkapään ja olin todella motivoinut matematiikan suhteen. Matikan numero minulla aina olikin kiitettävässä ja kielet läpäistiin rimaa hipoen. Ruotsin alkaessa ylä-asteella olin jo valmiiksi “tietoinen” etten voisi olla hyvä ruotsissa, koska minulle ei ollut sitä “kielipäätä” siunaantunut. En siis ollut juurikaan motivoitunut opiskelemaan jotain missä luulin surkeiden korttien olevan jo jaettu kohdalleni. Eihän sitä kukaan jaksa panostaa johonkin, missä luulee ettei koskaan voisi olla hyvä.

Tuo sekä muutama muu samankaltainen lause kyseiseltä opettajaltani veivät minulta uskon osaamiseeni eri kielten oppimiseen. Luulin olevani surkea, mitä tahansa tekisinkin, joten päätin tehdä vain mahdollisimman vähän. Omat vanhempani kyllä kehuivat minua, uskoivat minuun, tsemppasivat minua eteenpäin ja sanoivat useasti, että näkemällä vaivaa saa tuloksia.  Se ei kuitenkaan poistanut tuon opettajan sanoja ja niiden sanojen vaikutusta. Pienelle lapselle opettajan sanoilla on valtava merkitys ja pienet lapset ihan oikeasti melko sokeasti uskovat opettajiensa sanoihin.Tavatessamme Domin kanssa ensimmäinen lauseeni Domille oli, etten puhu englantia. Ihan oikeasti uskoin edelleen olevani aivan surkea siinä. Olin aina se joka kertoi jokaiselle vastaantulijalle, että englantia ei ainakaan kannata minulle puhua, koska en ymmärrä sitä tai ainakaan en osaa vastata takaisin. En edelleenkään puhu täydellistä tai edes lähes täydellistä englantia, mutta kieli, mitä eniten päivän aikana puhun on englanti. Olen naimisissa Itävaltalaisen miehen kanssa ja yhteinen kielemme on englanti. Minulle ei ikinä tule fiilistä, ettenkö pystyisi Domin kanssa kaikesta englanniksi juttelemaan. Katsomme lähes kaikki ohjelmat englanniksi ja pysyn hyvin kärryillä. Luemme yhdessä kirjoja ja ne ovat englanniksi. Jopa synnytyksessäni puhuin englantia Domin ja kätilön kanssa. Ehkä minulla ei ole synnynnäistä “kielipäätä”, mutta jokainen voi oppia puhumaan vierasta kieltä, jos näkee vaivaa. Se ei ollut totta, ettenkö minä koskaan voisi oppia puhumaan englantia.

LUE MYÖS

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

*Toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Haikon Kartanon kanssaOlimme viime viikonloppuna pääkaupunkiseudulla hoitamassa muutamia työjuttuja ja saimme mahdollisuuden yöpyä aivan ihanassa Haikon Kartanon sviitissä. Haikon Kartano oli meille jo entuudestaan tuttu, sillä yövyimme siellä myös vuosi sitten. Itseasiassa vuosi sitten Haikon Kartanossa ollessamme Dom heitti ensimmäistä kertaa ilmoille, että eikö porukkaamme mahtuisi vielä kolmaskin pikkuihminen. Silloin jäimme vielä miettimään asiaa ja nyt vuosi myöhemmin olimme samassa paikassa jo meidän pienen Elianan kanssa. Onneksi viime vuonna tuossa ihanassa kartanossa vieraillessamme Dom heitti ilmoille kyseisen lauseen, nimittäin meidän perheessä todellakin oli juuri Elianan kokoinen kolo ja en osaisi edes kuvitella perhettämme ilman tuota pientä rakasta. Haikon Kartano oli juuri niin upea kuin muistelimmekin, piha oli juuri niin ihana kuin muistimme, kartano sisältä oli edelleen yhtä kaunis, henkilökunta edelleen aivan superystävällistä ja ruoka oli aivan yhtä herkullista kuin viime kerrallakin. Vain yksi asia oli muuttunut, tällä kertaa emme olleet kaksin, vaan mukanamme hengaili myös meidän ihana pikkutyyppi. Pikkutyyppi toki oli mukanamme niin hiljainen, että aamupalalta lähtiessämme muutama ihminen kysyi, että oliko meillä ollut vauvakin mukana ja jopa henkilökunnasta kaksi ihmistä aamulla ihmetteli, että oliko vauva ollut koko ajan matkassamme. Haikon Kartano on ehdottomasti yksi romanttisimmista hotelleista, missä olen ikinä ollut. Illalla voi käydä dinnerillä aivan mielettömän kauniissa ravintolassa kartanon alakerrassa ja aamulla ihailla auringonnousua parvekkeelta. Haikon Kartanon puisto on kaunis ja siellä kelpaa viettää aikaa puolison kanssa. Viime vuonna olemme Domin kanssa kävelleet siellä käsi kädessä keskustellen mahdollisesta kolmannesta lapsesta ja tänä vuonna jutellen kuinka kiitollisia elämästämme juuri nyt olemme. Kartanon puistossa kelpaa siis käydä syvällisempiäkin keskusteluja 😉Aikamme Haikon Kartanossa oli todella rentouttavaa jälleen kerran ja aika meni todella nopeasti. Kummallakin kerralla olemme suunnitelleet, että kävisimme myös kylpylä puolella, mutta aika on mennyt niin siivillä ettemme ole ehtineet (ehkä seuraavalla kerralla sitte). Hotellissa on myös laadukas kuntosali, mikä sekin kyllä meidän kohdalla jäi jälleen käyttämättä, koska käytimme sen ajan mieluummin kauniissa pihaympäristössä kävelyyn.Pidämme Domin kanssa kumpikin tärkeänä, että järjestämme aikaa myös toisillemme. Vaikka meidän kolme pikkutyyppiä ovatkin meidän mielestä ihan huippu matkaseuraa, niin tuntuu hyvältä antaa aikaa välillä myös pelkälle parisuhteelle. Itse en haluaisi lähteä kauemmaksi aikaa pois lasten luota, joten vuorokausi on juuri sopiva aika parisuhdelomalle, kun lapset ovat vielä pieniä. Hassua oli myös huomata, että mitä kauemmin olimme reissussa keskenämme olleet, sitä enemmän puhuimme Domin kanssa vain lapsista. Pari tuntia ennen kotiin saapumista totesimme Domin kanssa, että oli aivan ihanaa olla reissussa keskenämme ja keskittyä toisiimme (sekä tietenkin myös ihailla meidän pikkubebeä) sekä jutella aivan rauhassa kaikesta ilman keskeytyksiä, mutta on se vaan ihana palata kotiin rakkaiden pikkupimujen luokse. Haikon Kartano on aivan täydellinen paikka parisuhdelomalle. Jos aikaa on vain vähän tai ei halua lähteä pitkälle lomalle, niin lyhytykin loma voi olla täydellisen rentouttava, jos ympäristö on näin ihana. Niinkuin vanha sanontakin sanoo: “ei se määrä, vaan se laatu”. Hyvässä seurassa ja romanttisissa puitteissa pienikin irtiotto arjesta on ihan mielettömän rentouttavaa. Haikon Kartano sijaitsee vain muutaman minuutin ajomatkan päässä Porvoon vanhastakaupungista, mikäli sinne malttaa kauniilta Kartanolta lähteä. Haikon Kartanolta saimme myös lainaan hullun siistin BMW:n millä kävimme ihailemassa hieman enemmän myös Porvoota, mikä viime kerralla jäi kokonaan tsekkaamatta. BMW:stä kirjoittelemme lisää vielä myöhemmin. Nyt voin vain kiteyttää Domin fiilikset lyhyesti, että hänellä todellakin oli vaikeuksia astua meidän rakkaaseen Toyota Corollaan tuon koeajon jälkeen, heh!

Suuret kiitokset vielä Haikon Kartanolle ja ihanalle henkilökunnalle. Olemme jälleen kerran todella tyytyväisiä ja aivan varmasti tämä minilomamme teillä ei jäänyt viimeiseksi. 

LUE MYÖS

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Matkustaminen vauvan kanssa, miten menee?

Instagramin puolella toivottiin postausta siitä, miten matkustaminen vauvan kanssa sujuu. Ennen Estellan syntymää useammat ihmiset sanoivat, kuinka ensimmäisen kanssa tulee vielä matkusteltua, mutta toisen lapsen syntymän jälkeen jäädään kotiin. Olin henkisesti valmistautunut siihen, että elämä tulisi muuttumaan todella radikaalisti ja seuraavat vuodet olisimme enemmän ja vähemmän koko ajan kotona. Estella oli kaksi kuukautta, kun lähdimme ensimmäistä kertaa Itävaltaan ja reissuhan meni ihan superhelposti.Sama toistui ennen Elianan syntymää. Saimme jälleen kuulla kommentteja, kuinka kolmen lapsen kanssa on lähes mahdoton lähteä matkalle. Tällä kertaa emme enää ottaneet kommentteja kovinkaan tosissaan, sillä ajattelimme asian olevan aika pitkälti meistä itsestämme kiinni. Me Domin kanssa ihan aidosti tykkäämme reissata meidän pikkutyyppien kanssa. Pidempi loma ilman tyttöjä menisi ikävöimiseen, eikä reissusta pystyisi edes nauttimaan.matkustaminen vauvan kanssaItselläni on kaksi sisarusta ja omat vanhempani ovat reissanneet paljon kanssamme, vaikka lapsia olikin kolme. Muistan muksuna kuinka paljon nautin reissaamisesta. Olipa kyseessä matka viereiseen kaupunkiin, risteilylle tai pidemmälle ulkomaanmatkalle, niin ne olivat aina ihan superkivoja juttuja. Myös meidän tytöt nauttivat matkustamisesta aivan suunnattomasti, joten en näe syytä, miksi lopettaisimme matkustelun lasten ollessa pieniä. Eliana oli vajaa kaksi viikkoa, kun lähdimme ensimmäistä kertaa Tampereelle pikavisiitille. Ajoitimme ajomatkat hänen päiväunien aikaan, joten matkat menivät pikku E:llä nukkuen. Perillä kävimme näköalatornissa ja syömässä sekä kiertelimme hetken uudessa kauppakeskuksessa. Se oli Elianan ensimmäinen minireissu ja se meni loistavasti. Yksi suuri helpottava tekijä on, että tytöllä on rytmi, joten pystymme ajoittamaan matkat uniajalle ja pysähdykset ruoka-ajalle.matkustaminen vauvan kanssaViime viikonloppuna lähdimme ensimmäistä kertaa Elianan kanssa pääkaupunkiseudulle (tulossa myöhemmin vielä oma postaus) ja se oli neidin ensimmäinen hieman pidempi reissu. Koko matka meni paremmin kuin hyvin ja monta kertaa Domin kanssa juttelimme, miten helppoa vauvan kanssa matkustaminen voikaan olla. Eliana nukkui jälleen automatkat sekä meidän ruokailujen ajan. Ollessamme hotellin aamupalalla totesi viereisen pöydän pariskunta lähtiessämme, etteivät olleet edes huomanneet vauvaa mukanamme. Myös respan henkilökunta totesi aamulla ihmetellen, että oliko meillä ollut vauvakin mukana. Vauvan kanssa matkustaminen ei siis todellakaan ollut hankalaa, vaan päinvastoin. Toki Eliana on myös luonteeltaan todella chilli tapaus ja huomattavasti rauhallisempi kuin isosiskonsa.matkustaminen vauvan kanssaYksi suurin vinkki lasten kanssa matkustamiseen on, että uskalla lähteä. Älä stressaa liikaa lasten kanssa matkustamista. Lapset vasta opettelevat elämää ja käytöstapoja, et siis todellakaan ole ainoa äiti, jonka lapsi on saanut itkupotkuraivarit julkisella paikalla. Se on elämää ja jos joku järjen jättiläinen päättää kuvata tapahtuman ja jakaa sen somessa, niin se kertoo enemmän kuvaajasta kuin lapsesta tai hänen kasvattajistaan. Toinen vinkkini on jo aiemminkin hehkuttamani rutiinit. Kun lapsella on rutiinit, niin pystyt suunnittelemaan päivän niin, että parhaiten pystytte välttämään väsymyskiukun tai verensokerin laskemisen. Isompien lasten kanssa matkustaessa pyrin pitämään aina pientä välppäriä reissussa, jos ruoka-aikaan ei olekaan raflaa lähellä. Vauvan maidot taas kulkevat aina mukana ja oikean lämpöisenä. Jep, imetys on niin iisi ratkaisu myös matkustaessa. Älä siis pelkää matkustaa lasten kanssa, vaan nauti siitä. Älä pelkää jonkun pienen asian menevän vikaan, koska luultavasti kaikki ei todellakaan mene suunnitellusti, mutta ei se maailmaa kaada. Annetaan myös pienten ihmisten nauttia elämästä ja opetella samalla elämisentaitoja (mitä me aikuisetkin taidetaan vielä vähän opetella). Matkustaminen lasten kanssa voi olla nautinnollista koko perheelle myös vanhemmille. Se ei tietenkään ole vanhemmille pelkkää kirjojen lukemista rannalla, mutta ei se poista sitä faktaa, etteikö lasten kanssa reissaaminen voisi olla ihan mahtavaa! Suunnitelmissamme on parin kuukauden sisällä lähteä johonkin vähän pidemälle reissuun ja todellakin otamme kaikki kolme tyttöä messiin.

LUE MYÖS

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM