*Toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Coolstuff.fi kanssa

Mitä isänpäivälahjaksi?

Isänpäivä lähestyy taas kovaa vauhtia ja on aika pohtia lahjaideoita omalle isälle tai omien lasten isälle. Meillä lapset ovat vielä melko pieniä, joten perheessämme isän muistaminen kortteja lukuunottamatta on tietenkin minun vastuullani. Olen aina ollut sitä mieltä, että naiselle on niin paljon helpompaa ostaa lahjoja kuin miehille. Naiselle toimii aina ainakin kukat ja suklaa, mikä olisi takuuvarmasti toimiva lahjaidea miehelle? Selailin Coolstuffin sivuja ja löysin sieltä, vaikka kuinka paljon hyviä lahjaideoita miehelle. Sieltä löytyi kaikkea Darth Vader- vohveliraudasta hierontakuulaan. Yksi huippulöydöistäni Coolstuffin sivuilta oli mikroastia munakkaalle. Ei ole kerta tai kaksi, kun kauheessa kiireessä yritämme miettiä, mitä ruuaksi. Kummatkin Domin kanssa arvostamme, että ruoka olisi ravinteikasta ja nopeasti valmistettavissa. Tämä munakkaan mikroastia on siis täydellinen pelastus kiireisille päiville. Rikot munat, heität edellisenä päivänä pilkotut kasvikset mukaan, sekoitat ja kaadat ne mikroastiaan. Lykkäät munakkaan mikroon ja parissa minuutissa munakas on valmis ja lounas valmiina. Kukapa isä nyt ei fiilistelisi nopeaa arkiruokaa, mihin voi maun mukaan laittaa lisukkeiksi mitä tahansa. Toinen pakollinen ostos isälle oli Smart Cutter. Se on näppärä saksimainen leikkuri, johon on integroitu leikkuulauta. Jep, säästää taas aikaa ja vaivaa. Lapsiperheen arjen helpottajia, mikä olisikaan parempi lahja pienten lasten isälle, joka tykkää tehdä myös ruokaa. Smart Cutterilla saat leikattua ilman ylimääräisiä leikkuulautoja juurekset keittoon tai yllä mainittuun munakkaaseen. Leikkurilla leikkaa näppärästi aamupalapöydän kurkut, lounaan lihat ja illallisen leivät. Leikkuri on todella terävä ja kädensija on jousitettu, joten paloittelu käy huomattavasti näppärämmin kuin tavallisilla saksilla.Hieronnasta ei varmasti kieltäydy yksikään isä, joten tämän lahjan kanssa ei ainakaan voi mennä vikaan. Tämä Zunkuru hierontakuula on tehokkaaksi todettu apuväline, jota suosii myös moni ammattihieroja. Hieronnan vaikutusta voidaan myös tehostaa lämmittämällä kuula lämpimässä vedessä tai jäähdyttämällä se pakastimessa. Ja ettei totuus unohdu, niin tästä lahjasta pääsee nauttimaan koko perhe. Se on siis hyvä lahjaidea ihan kaikkia ajatellen, heh. Meillä isä sai nauttia hieronnasta n. 2 sekuntia ja tämän jälkeen oli vuoronvaihto. Loppuillan isä sai hieroa ahkerasti tyttöjä vuoronperään.Coolstuffin sivuilta löytyy huikea määrä erilaisia lahjavaihtoehtoja, joten kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa. Lopuksi vielä hyviä uutisia, mikäli isänpäivälahja on vielä hankkimatta. Nimittäin voit voittaa 30 euroa shoppailurahaa Coolstuffille.

Näin osallistut 30 euron arvoisen lahjakortin arvontaan Coolstuffille:

-Kommentoimalla, mitä sinä tilaisit isälle tai itsellesi lahjaksi Coolstuffista (täältä pääset katsomaan tuotteita ja linkkaamaan lempparisi).

-Arvonta päättyy 28.10.2018

Arvonnan säännöt

Ihanaa alkavaa viikkoa ja lähestyvää isänpäivää kaikille meidän perheeltä. Kuvassa näkyvä kirjaintaulu myös CoolStuffilta. Tämän postauksen sisältö on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Coolstuffin kanssa.

LUE MYÖS

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Tämä on varmasti tähän asti toivotuin postausaihe ja pahoittelut, että tekstin kirjoittamisessa on kulunut aivan luvattoman kauan aikaa. Tarkoituksena ei ollut alunperin kirjoittaa aiheesta blogiin, koska en ole vauvojen ammattilainen, vaan ihan tavallinen kolmen lapsen äiti. Ja mitä äitiyteen ja tapoihin toimia tulee, niin näissä jutuissa ihmiset loukkaantuvat kovin helposti, vaikka tarkoituksena olisi vain auttaa ja jakaa erilaisia näkökulmia. Postaukseni tarkoitus ei ole “käännyttää” jokaista äitiä tekemään samalla tavalla kuin me teemme, vaan kertoa avoimesti, miksi teemme niinkuin teemme ja mitä oikeastaan teemme. Postaus on kirjoitettu omista kokemuksista käsin ja se sisältää omia mielipiteitäni. Postaus on kirjoitettu useamman ihmisen pyynnöstä.miten saada vauva nukkumaanOlen niin onnellinen, että aikoinaan minut haastettiin ajattelemaan, oliko tapani toimia oikeasti vauvalle ja perheellemme paras. Olen myös onnellinen, että minulle annettiin konkreettisia vinkkejä, miten vauva voisi nukkua hyvin ja koko perhe voisi voida paremmin. Näistä lähtökohdista siis itsekin kirjoitan. Toivottavasti tekstistäni on jollekin apua. Ota tai jätä! 🙂

Tekstini on melko pitkä, koska olen halunnut avata hieman enemmän syitä, miksi näin teemme. Mielestäni on todella tärkeää tietää miksi tekee niinkuin tekee. En usko siihen, että parhaat lopputulokset syntyisivät fiilispohjalta.miten saada vauva nukkumaanAlkuun haluan myös kertoa, että olen valvonut esikoisemme kanssa enemmän ja vähemmän ensimmäiset kolme vuotta. Olen googlettanut voiko väsymykseen kuolla. Olen mieluummin valvonut useamman vuoden kuin pitänyt minkään näköistä unikoulua, en vaan pystyisi unikouluttamaan omaa lastani ja edelleenkään en näe sitä hyvänä vaihtoehtona. Olen imettänyt yön aikana lähes kaksikymmentä kertaa. Olen itkenyt päivisin sitä, että olen aamulla herätessä väsyneempi kuin illalla mennessäni nukkumaan. Uskon kuitenkin vahvasti, että kaikki tämä valvominen olisi ollut vältettävissä. Olin itse opettanut vauvani nukahtamaan tissille, koska ensimmäiset viikot se tapa oli helpoin. En ollut luonut mitään rytmiä vauvalle, vaan menimme vauvan tahtisesti, koska ensimmäiset viikot se oli helpoin tapa toimia ja näin kehoitettiin myös neuvolassa. Luulin aidosti toimivani niinkuin vauvalle oli paras, niinkuin meille kaikille oli paras. Nykyään olen eri mieltä (sinun ei tarvitse olla kanssani samaa mieltä). Helppous vauva-arjesta kuitenkin katosi jossain vaiheessa ja tilalle tuli lyhyet pätkittäiset päiväunet ja vielä lyhyemmissä pätkissä nukuttiin yöt. Olin yksi niistä äideistä, joka valitti väsymystään ja unettomia öitä.

Suomessa puhuttaessa kiintymysvanhemmuudesta ja hyvästä vanhemmuudesta siihen useimmiten yhdistetään vauvantahtisuus ja ei edes mietitä, voisiko olla muitakin jopa parempia vaihtoehtoja kaikille osapuolille. Vauvantahdittomuuteen taas helposti yhdistetään vauvan huudattaminen, mikä on ehdottomasti väärin ja millä ei ole mitään tekemistä rytmin luomisen kanssa. Vauvantahtisuudessa hyvin moni joutuu jossain vaiheessa joko valvomaan tai unikouluttamaan lastaan, enkä itse pidä kumpaakaan vaihtoehtoa hyvänä. Onnekseni olin päässyt ennen toisen lapsen syntymää seuraamaan läheltä, mitä vauvan rytmittäminen voi parhaimmillaan olla. Olin päässyt todistamaan kuinka paljon lempeämpi tapa vauvalle oli rytmin kanssa eläminen kuin rytmittömyyden kanssa eläminen. Olin nähnyt kuinka pirteä pienen vauvan äitikin voi olla ja kuinka hyvin koko perhe voi voida. Päätimme Domin kanssa jo raskausaikanani, että luomme vauvalle rytmin, monestakin syystä.miten saada vauva nukkumaanMiksi vauvan tarvitsisi itkeä nälkäänsä? Eikö meidän vanhempien pitäisi pitää huolta, että ruokaa tarjotaan aina säännöllisesti ilman itkuakin. Kuinka moni vauva itkee väsymystään? Muistan Amelien kohdalla kuinka päikkärit nukuttiin 10 minuutin pätkissä, ei siis ihme, jos kaveria vähän kiukutti. Tuntuu huomattavasti luontevammalta, että lapsella on tietty uniaika ja silloin nukutaan pidempi pätkä. Ja mitä yöuniin tulee, niin uskon koko perheen (myös vauvan) kannalta olevan parempi, että myös äiti saa nukuttua. Pirteästä äidistä on paljon enemmän iloa myös lapsille kuin äidistä, joka yrittää selviytyä päivästä kahvin voimalla. No, miten vauvan voi opettaa nukkumaan pitkät pätkät ja syömään kellon mukaan ilman huudattamista? Onko oikeasti mahdollista täysimettää vauvaa ja saada jopa nukuttua öisin?

Kyseessä ei siis ole vauvan huudatuskoulu, missä vauvaa huudatetaan sängyssään kunnes hän ei jaksa enää huutaa ja on oppinut, ettei hänen tarpeisiinsa vastata. Ei missään nimessä, vaan päinvastoin. Tavoitteena on pitää huolta vauvan tarpeista jo ennen kuin hänen tarvitsee itkeä. Tavoitteena on luoda rytmiä ja rutiineja, mistä ei tarvitse opettaa vauvaa pois muutaman kuukauden iässä, vaan vauva saa pitää totutuista tavoistaan kiinni myös kasvaessa. Tavoitteena on antaa vauvalle turvallinen ja ennalta-arvattava vauva-aika sekä plussana hyvät yöunet kaikille. Tässä vaiheessa on varmasti hyvä vielä todeta, että vanhemmat ovat erilaisia, vauvat ovat erilaisia ja perheet ovat erilaisia. Sinun perheessäsi ei tarvitse tehdä niinkuin meidän perheessämme. On paljon myös vauvoja joilla on vaivoja ja tällöin ehkä mikään ei paranna pätkittäisiä unia.Mitä me sitten oikeastaan teemme? Tapamme toimia pohjautuu kirjaan nimeltä : “On Becoming Baby Wise”, mutta tietenkin saattaa olla jotain pieniä juttuja, mitä teemme eri tavalla kuin kirjassa.

Ensin tavoitteena oli ainoastaan luoda rytmi, mitä tehdään ja missä järjestyksessä sekä saada maidontuotanto kunnolla käyntiin. Minulle oli todella tärkeää imettäminen ja tämä rytmittäminen tukee myös imetyksen onnistumista, koska vauvan ei anneta nukkua aluksi yli kolmea tuntia ja näin vältytään liian pitkiltä tauoilta. Herätämme siis vauvaa kolmen tunnin välein yötä päivää myös sen jälkeen, kun hän oli saavuttanut syntymäpainonsa. Tässä saattaa välillä iskeä kiusaus antaa vauvan esim. yöllä nukkua pidempiä pätkiä, mutta aluksi on tärkeää herättää vauvaa säännöllisesti.

On tärkeää, että vauva nukkuu, syö ja on hereillä, juuri tuossa järjestyksessä. Unien jälkeen vauvalla on voimia syödä vatsansa täyteen, jonka jälkeen hän on pienen hetken hereillä (me vaihdamme yleensä vaipan ruokailun jälkeen ja vastasyntynyt useimmiten herää siihen). Hereilläolon jälkeen vauva menee nukkumaan tilanteessa, mikä on koko unillaoloajan samanlainen, että hän havahtuessaan unesta pystyy jatkamaan unia ilman apuja.

On tärkeää, että vauva saa syödä ns. pirteimmillään maitonsa eli heti unien jälkeen. Jos vauva syö vain vähän väsyneenä ja nukahtaa kesken ruokailun, niin tottakai pikkuisella on pian nälkä uudelleen ja hän saattaa itkeä nälkäänsä jo muutaman kymmenen minuutin jälkeen. Jos vauva ei ole syönyt tarpeeksi, niin on aivan turha yrittää pitää vauvaa hereillä tyytyväisenä ja tämän jälkeen saada häntä pitkille päiväunille. Tästä syystä on tärkeää, että vauva otetaan rinnalle heti herättyään. Syötyään vatsansa täyteen tulisi vauvan olla hetki hereillä. Vastasyntyneen kanssa hereilläoloaika voi olla vain minuutteja, mutta tärkeintä on, että hän on pienen hetken hereillä lopetettuaan ruokailen (ettei kehity uniassosisaatiota rintaan). Hereilläoloajan jälkeen vauva laitetaan nukkumaan.

Nukkumiseen ei kannata liittää rutiineja, mitä ei pysty jatkamaan koko yötä. Vauvat havahtuvat unestaan monta kertaa yön aikana. Aikuistakin pelottaisi, jos olisi nukahtanut omaan sänkyyn pimeässä ja heräisikin valaistussa vessassa. Ei siis yhtään ihme, jos vauvakin herää itkemään, mikäli nukahtamistilanne on eri kuin herätessään ja tällöin vauvan on lähes mahdoton jatkaa rauhallisena uniaan ennenkuin tilanne on jälleen sama kuin nukahtaessa. Mikäli vauva on jo tottunut nukahtamaan tietyllä tavalla, niin voi olla todella vaikea enää totuttaa häntä uuteen tapaan. Meillä nukahtamista on auttanut kapalointi, mikä rauhoittaa vauvaa, mutta merkitsee myös nukkumisaikaa. Vauva tietää, että on aika nukkua, kun hänet kapaloidaan. Toinen hyvä juttu on ollut nukuttaa vauvaa eri paikassa päivisin ja öisin, näin vauva oppii helpommin tunnistamaan päivä- ja yöunien eron. Meillä valitettavasti tämä onnistuu ainoastaan silloin, kun keskimmäisemme ei ole kotona. Muussa tapauksessa meidän Estella saattaa käydä nappaamassa pikkusiskon sohvalta alas. Vauvamme nukkuu aina unipesässä, koska se on huomattavasti pienempi ja turvallisemman tuntuinen mielestäni kuin iso pinnasänky. Elianan unipesä on saatu KaislaStarilta.

Syötämme vauvaa siis n. 3 h välein ( +\- 30min) tällä hetkellä. Tottakai, jos vauva itkisi nälkäänsä muuna aikana, niin ruokkisin hänet. Tarkoituksena ei siis ole pitää lasta nälässä, vaan päinvastoin. Runsaan kolmen viikon iässä huomasimme, että vauvamme heräsi unesta useammin ja oli levoton, joten imetin häntä huomattavasti useammin. Seuraavana päivänä vauva palasi itse takaisin totuttuun rytmiin. Kyseessä taisi siis olla tiheänimunkausi, mikä kesti tuon yhden päivän. Kolmen tunnin rytmi tuli kuin itsestään, kunhan pidämme huolta, että vauva syö pirteänä (niin pirteänä kuin vastasyntynyt nyt voi olla, heh), on hetken hereillä ja nukkuu.

Jos minun pitäisi antaa yksinkertainen neuvo, mistä kannattaa aloittaa rytmin luominen, niin se olisi ehdottomasti hereillä pitäminen ruokailun jälkeen. Ei siis kannata opettaa vauvaa nukahtamaan ruokailessa, vaan pitää nukahtaminen ja ruokailu erillään toisistaan. Tämä ei kuitenkaan estä sitä, ettetkö voisi pitää lasta lähelläsi. Toinen asia olisi pitää huolta, että vauva saa tarpeeksi unta ennen ruokailua. Joskus voi olla vaikeaa saada lapsi nukkumaan pidemmän pätkän ja tällöin on hyvä miettiä, mikä olisi ratkaisu. Jos lapsi nukkuu liikkuvissa vaunuissa hyvin, niin voit aloittaa parin tunnin vaunulenkillä, jonka jälkeen vauva on levännyt ja jaksaa syödä. Tämä voi olla yksi tapa katkaista kierre, mutta niinkuin sanoin, niin paras on aloittaa vastasyntyneen kanssa, kun opittuja tapoja ei ole vielä muodostunut.

Tässä meidän tämän hetkinen aikataulu, minkä mukaan mennään varmaan vielä pari kuukautta. Lapsen kasvaessa tietenkin hereilläoloaika ruokailun jälkeen pitenee ja jossain vaiheessa jätämme yhdet päikkärit pois. Olen myös kirjoittanut vauvan yleisimmät nukkumapaikat, mutta toki ne hieman vaihtelevat päivästä riippuen.

07.00 vauva herätetään ja imetään

07.00-08.00 vauva on hereillä

08.00-10.00 vauva nukkuu (omassa sängyssään tai tulassa)

10.00 vauva herätetään ja imetetään

10.00-11.00 vauva hereillä

11.00-13.00 vauva nukkuu (vaunuissa)

13.00 vauva herätetään ja imetetään

13.00-14.00 vauva hereillä

14.00-16.00 vauva nukkuu (useimmiten Tulassa tai vaunuissa ulkoillessa)

16.00 vauva herätetään ja imetetään

16.00-17.00 vauva hereillä

17.00-19.00 (18.45) vauva nukkuu (useimmiten tulassa tai omassa sängyssään)

19.00 vauva herätetään ja vauva syö (tämä on ainoa kerta päivästä, kun Eliana herää itse ilman herätystä ja hän herää yleensä jo 18.30 jälkeen, joten hän ruokailee jo heti herättyään. Tässä kohtaa ei siis yleensä ikinä tule ihan kolmen tunnin taukoa syömisestä.

19.00-19.30 vauva hereillä

19.30-22.00 vauva nukkuu

22.00 vauva herätetään ja imetetään (tässä kohtaa vaihdan vaipan ruokailun jälkeen normaalisti, mutta vauvaa ei enää pidetä kauempaa hereillä)

22.00-01.00 vauva nukkuu

01.00 vauva herätetään ja imetetään (huoneessa hämärä valaistus ja ei pidetä hereillä)

01.00-04.00 vauva nukkuu

04.00 vauva herätetään ja imetetään (hämärä valaistus, vauvaa ei pidetä hereillä)

04.00-07.00 vauva nukkuu

07.00 vauva herätetään, laitetaan valot päälle ja vauva syö

Tältä siis näyttää meidän päivämme ja tällä tavoin toimimme myös Estellan vauva-aikana. Estella oli vajaa 8 viikkoa, kun lopettimme hänen herättämisensä yöllä ja hän alkoi nukkumaan yönsä putkeen. Hyvistä yöunista huolimatta täysimetin Estellaa 6kk ja imetin häntä 1,5 vuotiaaksi.

LUE MYÖS

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Huomenna tulee tasan kuukausi siitä, kun rakas Eliana saapui täydentämään perhettämme. Voitteko kuvitella, että siitä on jo kuukausi, kun pieni Elianamme syntyi, parkaisi ensimmäisen kerran ja sai vanhempansa itkemään kiitollisuudesta ja rakkaudesta. Kuukausi sitten saivat isosisarukset nähdä pienen nyytin ensimmäistä kertaa ja sen jälkeen ei rakkaudenosoituksia olla säästelty. Kuukausi sitten pieni nyytti oli aivan uusi ja nyt tuntuu kuin hän olisi aina ollut luonamme. Kuukausi sitten pienokaisemme vain lähinnä nukkui ja söi, mutta nyt hän on syömisen jälkeen jo tunnin ajan hereillä. Kuukauden ajan Dom on herännyt joka aamu isompien tyttöjen kanssa ja minä olen jäänyt sänkyyn pienimmän kanssa (iso kiitos tästä Domille). Kuukauden ajan olemme opetelleet uutta arkea ja uusia rutiineja. Kuukauden ajan olemme olleet uppoutuneena vauvakuplaan ja toivon ettei se puhkea ikinä, voisiko ajan edes hetkeksi pysäyttää. Tuntuu ettei mitenkään kerkeä nauttimaan tarpeeksi jokaisesta hetkestä. Kuukauden ajan olemme saaneet ihastella uutta vauvaamme, joka on aivan äärimmäisen rakas meille kaikille. Kulunut kuukausi on mennyt paljon helpommin kuin kuvittelimme. Eliana on todella tyytyväinen vauva ja hän on syntymänsä jälkeen itkenyt kaksi kertaa ja nekin kerrat kestivät alta viisi sekuntia. Sen lisäksi, että uskon rutiineilla olleen myös vaikutusta, sillä hänen ei tarvitse itkeä väsymystä tai nälkäänsä juurikaan, niin uskon hänen olevan myös luonteeltaan melko chilli ja rauhallinen tapaus. Olemme siis saaneet nauttia hyvin leppoisasta suurperheen arjesta ja täytyy todeta, että vauvan syntymä ei kyllä mitenkään ole tehnyt arkeamme rankemmaksi ainakaan vielä. Päinvastoin. Tuntuu, että koko perheemme ottaa kaikki asiat paljon rennommin ja rutiinit ovat lähteneet hyvin rullaamaan. Arki tietenkin muuttuu kokoajan, kun vauva kasvaa, mutta tällä hetkellä perhe-elämä vauvan syntymän jälkeen ei ole kovinkaan paljoa muuttunut. Mitä öihin tulee, niin nekin sujuvat todella hyvin. Herätämme edelleen Elianaa kolmen tunnin välein, mutta parin viikon päästä jätämme yhden yöherätyksen välistä (mikäli vauva itse herää itkemään nälkäänsä, niin syötän toki hänet). Emme siis odota, että vauva alkaa itkemään nälkäänsä, vaan herätämme hänet myös öisin jo ennen kuin kova nälkä yllättää. Kolmen tunnin yöherätykset eivät tunnu tällä hetkellä ollenkaan rankoilta, kiitos varmasti hormonien. Olen vielä niin vauvahuuruissa, että herätyskellon soidessa mielelläni herätän pikkutyypin ja hengailen hänen kanssaan kaikessa rauhassa. Ihan oikeasti, pitäkää minua vaan hulluna, mutta tällä hetkellä aidosti nautin myös yöimetyksistä. Olen myös tällä kertaa saanut hyvin unta heti imetyksen jälkeen, joten sekin on luonnollisesti auttanut jaksamaa. Dom on myös omalta osaltaan ollut isona apuna, että saan nukuttua tarpeeksi. Dom ei tietenkään voi imettää vauvaa, mutta hän on herännyt joka aamu isompien tyttöjen kanssa ja minä olen voinut nukkua vauvan kanssa vauvan ruoka-aikaan asti. Elämä sujuu siis hyvin leppoisasti täällä ainakin toistaiseksi, emmekä missään nimessä pidä sitä itsestäänselvyytenä, vaan olemme tästä todella kiitollisia. Suurimmat haasteet ovat keskimmäisen mustasukkaisuuden kanssa, mikä sekin on ihan luonnollista, kun perheeseen tuli uusi kuopus. Toinen suuri haaste on meidän pihassa makaavat lehdet. Parikymmentä puuta voi ehkä näyttää kauniille, mutta syksyisin tämä lehtien määrä on aivan tajuton. Ja ei, meitä ei Domin kanssa haravoiminen voisi vähempääkään kiinnostaa tällä hetkellä. Pienet ovat siis meidän ongelmamme tällä hetkellä ja siitä olemme aivan mielettömän kiitollisia Taivaan Isälle.Huomenna tulossa paljon kaivattu postaus, nimittäin postausta vauvan rutiineista!

LUE MYÖS

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Torstaina vietettiin tyttöjen päivää, mikä muistuttaa meitä kaikkia syrjinnästä, jota tytöt kohtaavat sukupuolensa takia. Kolmen pienen tytön äitinä en voisi olla onnellisempi, että asun Suomessa ja omat tyttäreni ovat syntyneet Suomessa. Heidän tulevaisuutensa voisi näyttää hyvin erilaiselta, jos vain asuinmaamme olisi eri. Heidän tulevaisuutensa voisi unelmien sijaan näyttää toivottomalle. Omat tyttäreni ovat saaneet etuoikeuden syntyä Suomeen, mutta kaikki tytöt eivät ole yhtä onnekkaita.On äitejä, jotka pelkäävät jo raskausaikana lapsensa olevan tyttö, koska he tietävät ettei hänen tulevaisuus sukupuolensa vuoksi näyttäisi valoisalta. He tietävät, että tyttölasta ei arvostettaisi samalla tavalla kuin poikalasta. On pieniä tyttöjä, joiden unelma-ammatin tavoittelu kaatuu jo siihen etteivät he koskaan pääse kouluun. On pieniä tyttöjä, joiden ei ole aikaa leikkiä ja olla lapsia, vaan heidät pistetään astumaan aikuisen saappaisiin jo aivan liian aikaisin. On pieniä tyttöjä, joita ei arvosteta ja joiden elämälle ei ole arvoa. Kolmen pienen lapsen äitinä en voi olla ajattelematta, että vain syntymällä toiseen maahan tyttärieni elämä olla täysin toisenlainen.

Kiitollisena saan peitellä omat kolme tytärtäni nukkumaan omassa kodissamme Suomessa. Voimme jutella tulevaisuuden haaveista ja uskoa tyttäriimme. Tyttäremme tietävät, että he ovat aivan äärettömän arvokkaita ja rakkaita. Tyttäremme uskovat itseensä sekä toisiinsa, he tietävät olevansa ihan huippu tyyppejä ja pystyvänsä vaikka mihin. Samaan aikaan joku toinen äiti peittelee oman tyttärensä nukkumaan täynnää tuskaa ja pelkoa. Samaan aikaan joku toinen äiti tietää ettei hänen tyttärellään tule milloinkaan olemaan mahdollisuutta opiskella tai hänen elämäänsä ei edes arvosteta. Pienet tytöt ja niin eri arvoisissa asemissa vain, koska he syntyivät eri maissa. Maailma on epäreilu ja sairas!

Hyvinvointivaltiossa (missä ihmiset kehtaavat välillä todeta, että tämä ei ole enää mikään hyvinvointivaltio…) niinkuin Suomessa elämme todella hyvää ja tasa-arvoista elämää. Kiitollisuuden lisäksi tulisi meidän kuitenkin aina muistaa, että kaikilla ei ole yhtä hyvä tilanne ja meillä on mahdollisuus auttaa.

Yksi ystäväni kirjoitti facebookissaan näin: ” Yhden tytön olen jo saanut saatella koulun ekojen luokkien läpi. Kenialainen 10-vuotias kummityttömme saa käydä koulua sen sijaan, että joutuisi jäämään jo lapsena töihin kurjiin oloihin.Kummina saat muuttaa yhden lapsen tai jopa yhteisön koko elämän. Suosittelen alkamaan kummiksi tytölle tai muulle esim. täältä: https://www.fida.info/kummikohde/nairobin-katulapset “ . Tämä teksti kosketti minua paljon, eikä pelkästään sen takia, että nämä ihanat ihmiset olivat antaneet omastaan ja mahdollistaneet tälle tytölle koulun. Koin piston omassa sydämessäni. Mitä minä olen tehnyt niiden tyttöjen hyväksi, jotka eivät saaneet yhtä hyviä kortteja elämään kuin omat tyttäreni? En mitään. En siksi, että en olisi halunnut, vaan siksi, että olin elänyt onnellisesti omassa perhekuplassani ja ajatellut aivan liian vähän sitä tosi asiaa ettei kaikilla tilanne ole yhtä hyvä. Kiitos siis tälle ihmiselle muistutuksesta, että meillä on todellakin mahdollisuus muuttaa tyttöjen (sekä muiden apua tarvitsevien) elämiä omalla panoksellamme.

Pidetäänhän siis muinakin kuin tyttöjen päivinä sitä totuutta yllä, että maailmassa on paljon avun tarvitsijoita ja ollaan myös valmiita auttamaan heitä.

LUE MYÖS

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

*Postaus toteutettu yhteistyössä Oran kanssa

Instagramissa on vilahtanut meidän Elianan keltaiset vaunut jo useampaan kertaan ja muutamia kokemuksia oran vaunuista olen siellä ehtinyt kertoakin. Osa saattoi nähdä myös sen videon, missä esittelin autotallissamme olleita rattaita, joita Orat mukaanlukien oli kuudet. Orat on hankittu viimeisinä. Miksi ihmeessä niin monien rattaiden omistajina tarvitsimme vielä Oran Unto- vaunut? Vastaus on todella yksinkertainen: koska ne ovat ihan huiput!kokemuksia oran vaunuistaKun Eliana ilmoitti tulostaan aloin katselemaan erilaisia vaunuja. Dom nauroi, että toiset pohtii yhtä kauan ja tarkkaan auton hankintaa kuin minä vaunujen hankintaa. Meille oli alusta asti selvää, että hyvien tuplien rinnalle tarvitsemme myös hyvät ns.normivaunut. Vaunujen tärkein ominaisuus on ehdottomasti käytännöllisyys. En yksinkertaisesti tee mitään vaunuilla, mitkä ovat kätevät ainoastaan kauppakeskuksissa. Yksi minulle tärkeimpiä kriteereitä vaunuissa olikin, että niiden on kuljettava eteenpäin vaivattomasti säällä kuin säällä. Suomessa sää ei aina ole yhtä aurinkoinen kuin tänä kesänä ja en millään halua vetää vaunuja väkisin perässäni loskan estäessä renkaiden liikkumisen. Oran vaunuja olin testannut jo aiemmin, joten tiesin vaunujen kulkevan vaivattomasti niin tasaisilla kaduilla kuin metsäretkilläkin. Oran-vaunuissa hyvinä puolina renkaiden lisäksi oli kotimaisuus. Ne ovat Suomessa suunnitellut ja osa heidän vaunuistaan myös ommellaan Suomessa. Ora-vaunuissa on mietitty kaikki tarkkaan. Vaunuissa on aurinkokuomu, minkä voi taittaa sisäpuolelle, mikäli sitä ei tarvitse. Aurinko kuomu tekee vaunuista myös entistä suojaisemmat ja vauva saa olla rauhassa tuulelta. kokemuksia oran vaunuistaSuuri plussa on myös vaunukopassa sijaitseva vetoketju, minkä avatessa saa kätevästi vauvan napattua kopasta pois ilman, että koko päällistä tarvitsee irrottaa. Oran vaunujen kankaisiin ei ole lisätty terveydelle haitallisia lisä- tai käsittelyaineita ja niille on myönnetty Ökö-tex Standard 100- sertifikaatti. Ulkokankaat ovat lisäksi Bio Eco Finish- kostauskäsiteltyjä eli PFC sekä PFOA vapaita. Unton kaikki kankaat ovat irrotettavissa sekä pestävissä. kokemuksia oran vaunuistaOran Unto- vaunut ovat olleet käytössämme pian neljä viikkoa ja täytyy todeta, että olemme niihin aivan supertyytyväisiä. Käymme päivittäin lenkillä metsässä ja vaunut kulkevat maastossa erinomaisesti. Vaunulenkille on ihana lähteä, kun vaunut ovat hyvät niin työntäjälle ja ennen kaikkea työnnettävälle. Eliana on ollut kovin tyytyväinen uusissa vaunuissaan ja hereillä ollessaan hän jaksaa tsekkailla keltaisia vaunujaan hyvinkin pitkään. Suuret kiitokset vielä Oralle yhteistyöstä. Olemme olleet todella tyytyväisiä vaunuihin ja näitä on ilo suositella muillekin!

LUE MYÖS

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

NIMIVAIHTOEHTOJA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

 

Ensimmäisenä päivänä, kun pääsimme vauvan kanssa kotiin sairaalasta tajusin omistavani kaksi paria liian vähän käsiä ja sen lisäksi minulla on aivan olemattomat multitasking-taidot. Laitoin sairaalasta mukanani tullutta pyykkiä koneeseen, kun keskimmäinen tuli viereeni kysymään ties monettako kertaa voisinko vihdoin lukea kirjan hänelle, esikoinen puolestaan oli pyytänyt useamman kerran silittämään hänen tekemät hamahelmi-taideteokset ja kuopuksellakin alkoi ruoka-aika lähenemään. Kaksi vanhempaa tyttöä olivat varmasti kaivanneet minua, kun olin ollut useamman päivän sairaalassa vauvan kanssa, joten olisin tietenkin halunnut antaa heille heti huomiota. Sängyssä puolestaan tuhisi tuore vauva, joka oli elänyt vain muutaman päivän vatsani ulkopuolella ja oli juuri saapunut aivan uuteen paikkaan, kotiinsa, tottakai minun piti olla hänen lähellään kokoajan. Teinpä siis niin tai näin, niin huono omatunto minulla ainakin oli.Se päivä ei jäänyt viimeiseksi päiväksi, kun olen kokenut riittämättömyyden tunnetta, huonoa omaatuntoa ja miettinyt, että olenko reilu äiti. Välillä tuntuu, että olen liikaa vauvan kanssa ja isosisarukset jäävät pienemmälle huomiolle. Toisaalta Amelie sai ensimmäiset 4-vuotta täyden huomioni ja Estellan synnyttyä sai hänkin paljon jakamatonta huomiotani, koska Dom ja Amelie tekivät niin paljon kahdestaan juttuja. Tuntuisi siis epäreilulta, miksi kolmas tyttömme ei saisi äidin jakamatonta huomiota. Ja onhan se niinkin, että pienen vauvan paikka on äidin lähellä, ainakin meidän perheessämme.Kun vauva nukkuu, voisi ajatella etten koe huonoa omaatuntoa, jos olen isompien tyttöjen kanssa. Väärin, koen silloinkin huonoa omaatuntoa, että vauva nukkuu yksin omassa sängyssään. Paras ratkaisu tällä hetkellä kaikkeen on kantoreppu, missä vauva on ihan lähelläni ja samalla pystyn touhuamaan tyttöjen kanssa.

Kahden lapsen äitinä ei osannut ajatella, että riittämättömyyden tunne kasvaisi potenssiin miljoona, kun perheeseen syntyy kolmas lapsi. Päivittäin mietin olenko epäreilu, jos toinen saa jotain mitä toinen ei saa. Olenko epäreilu, jos toisen vauva-aikana tein jotain toisin kuin toisen vauva-aikana.On vain ehkä hyväksyttävä jälleen kerran se tosiasia, että minulla on vain yksi pari käsiä, yhdet aivot, yksi suu, kaksi jalkaa ja on hyvin rajallista, mitä pystyn samaan aikaan tekemään.Onneksi minulla on mies vieressä, joka jakaa kaiken kanssani, myös riittämättömyyden tunteet. Dom leikkii ja touhuaa paljon lastemme kanssa. Hän hakee Amelieta eskarista ja he ottavat kisaa, kumpi tulee potkulaudalla nopeammin kotiin, hän leikkii Estellan kanssa nukeilla ja kerää tyttöjen kanssa toukkia ulkoa, hän herää joka aamu isompien tyttöjen kanssa, että minä voisin hyvällä omallatunnolla jäädä nuorimmaisemme viereen lepäämään ja imettää häntä rauhassa.

LUE MYÖS

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

NIMIVAIHTOEHTOJA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

Vihdoin on aika kertoa, minkä nimen sai Edena-Amelien ja Lina-Estellan pikkusisko. Kyselimme muutamia päiviä sitten teiltä Instagramissa veikkauksia tyttäremme nimestä ( postaus nimi-arvauksista löytyy täältä ). Eniten arvauksia oli saanut nimi Alessia ja tämä nimihän on melkein tyttömme ensimmäinen nimi. Pikkuneiti siis taitaa todellakin näyttää nimeltään.Rakkaalla tytöllämme on kaksiosainen nimi, joista ensimmäinen nimi on ALESSA. Alessa oli mielestämme kaunis nimi ja sopi hyvin yhteen toisen nimen kanssa, minkä olimme hänelle jo aiemmin valinneet. Toinen tyttäremme nimi löytyi heprealaiselta nimilistalta. Oma isäni on opiskellut hepreaa ahkerasti jo useamman vuoden, joten tuntui ihanalta ajatukselta antaa lapsellemme sen kielinen nimi, mitä isäni osaa puhua. Toiseksi nimeksi tuli ,ELIANA, mikä tarkoittaa “Jumala on vastannut rukoukseeni”. Katsoessamme Alessa-Elianaa ja koko perhettämme ei voi kuin todeta, että Jumala on todellakin vastannut rukouksiimme. Olemme Domin kanssa niin kiitollisia näistä jokaisesta pienestä ihmeestä perheessämme sekä tietenkin myös toisistamme.

Nyt vihdoin voin Instagramissakin puhua meidän pienimmästä nimellä eikä pelkkänä vauvana. Ihanaa alkavaa viikkoa teille jokaiselle<3 

LUE MYÖS

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

NIMIVAIHTOEHTOJA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Varmasti monella meistä on muistikuvia omasta lapsuudesta, kun ei heti vastannut äidiltä tulleeseen puheluun ja äiti oli jo huolesta soikeana. Muistan useammankin kerran, kun oma äitini soitti vain tarkistaaksen kaiken olevan hyvin, koska oli kuullut ambulanssin äänen. Myönnän muutaman kerran ajattelleeni, että äidit huolestuvat niin turhasta. Nykyään ymmärrän äitiäni enemmän kuin hyvin.Omat lapseni kulkevat onnekseni vielä kanssani, eikä minun tarvitse stressata osaavatko he katsoa autot ja ovatko he hyvien tyyppien seurassa. Siitä huolimatta huomaan jatkuvasti olevani huolissani jostakin. Esikoisen aloittaessa eskarin stressasin saako hän hyviä kavereita ja miten eskari-vuosi lähtee sujumaan. Keskimmäisen seuratessa isosiskonsa jalanjälkiä ja harjoitellessa päällä seisontaa olen huolissani, jos hänelle sattuu jotakin. Kuopuksestamme niinkuin muistakin tytöistä olen alkanut stressaamaan jo hänen ollessa vatsassani, eikä huolehtimisille taida olla loppua niin kauan kuin minussa henki pihisee.Pikkuneitimme täyttää huomenna kolme viikkoa ja olen koko päivän ollut todella huolestuneesta hieman huolestuneeseen. Miksikö? No, siksi, että lapsemme ei itke. Tyttäremme ei ole itkenyt kertaakaan synnytyksen jälkeen ja tänään huolestuin siitä todella. Onneksi tällä kertaa googlen sijaan soitin äidilleni ja siskolleni. Siskoni rauhoitteli minua, että miksi vauvan tarvitsisi itkeä, jos hänellä on kaikki hyvin. Hän rauhoitteli minua ja kertoi, miten useasti vauvojen tarvitsee itkeä saadakseen ruokaa. Meidän vauvalla on tietty rytmi, joten hänet herätetään ruokailemaan ja hänelle tarjotaan ruokaa jo ennen kuin hänelle ehtii tulemaan kova nälkä. Hänen ei tarvitse itkeä nälkäänsä. Toinen asia, mitä vauvat useasti itkevät ovat väsymys. Meidän neiti on alusta asti osannut nukahtaa itse ja laitamme hänet nukkumaan jo hieman ennen uniaikaa, joten hän ei ehdi tulemaan yliväsyneeksi. Välillä hän nukkuu omassa sängyssään, välillä vaunuissa ja useasti kantorepussa. Häntä ei nukuteta rinnalle, joten havahtuessaan unestaan on hänellä sama tilanne kuin nukahtaessaan, joten hän osaa jatkaa uniaan ilman erillistä uudelleen nukuttamista tai itkua. Kolmas asia, mitä vauvat useasti itkevät ovat erilaiset vaivat, mitä vauvoilla voi olla. Eikö minun äitinä pitäisi huolestumisen sijaan olla äärimmäisen kiitollinen ettei meidän pikkuisella ole mitään vaivaa?Tämän siskoni rauhoittelun jälkeen yritin ottaa vähän iisimmin, mutta edelleen huomaan olevani hieman huolissani. Onko varmasti kaikki hyvin? Toisaalta, jos vauva itkisi paljon, niin olisin varmasti yhtä huolissani, että mikä hänellä on hätänä. Olipa siis tilanne niin tai näin, niin  aina olen huolissani. Minuun on taidettu synnytettyäni ensimmäisen  lapseni tähän maailmaan sisäänrakentaa joku “aina huolissaan”-systeemi. Ja useamman lapsen kanssa tilanne ei yhtään ole helpottunut päinvastoin, nyt stressaan kolme kertaa enemmän kaikesta. Tuskin olen ainoa äiti, joka kokee samoja fiiliksiä. Sitä vaan rakastaa omia lapsiaan niin paljon, että ei edes kestä ajatusta siitä, jos heillä olisi jokin huonosti.

LUE MYÖS

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

NIMIVAIHTOEHTOJA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Tällä viikolla Suomessa vietetään imetysviikkoa, joten nyt jos joskus on hyvä aika avata vähän fiiliksiä imetystaipaleestamme pienimmän neitimme kanssa. Minulle on jokaisen lapsen kohdalla ollut selvää, että haluan ehdottomasti imettää ihan jo yksinkertaisesti sen faktan takia, että se on parasta ravintoa pienelle vauvalle. Imetys on kuitenkin jokaisen lapsen kohdalla yllättänyt minut. Ennen Amelien syntymää olin ainoastaan kuullut, kuinka luonnollista ja helppoa imetys on. No, ei todellakaan ollut. Ensimäisellä kertaa imetyksessä ei ollut mitään helppoa ja mietin miten niin luonnollinen voi olla muka niin vaikeaa. Ei riitä sormet ja varpaat yhteensä laskemaan monetko itkut tuli itkettyä. Tunsin olevani maailman epäonnistunein äiti, koska esikoiseni sai jo laitoksella lisämaitoa. Minä, lapseni äiti, en kyennyt ruokkimaan omaa jälkikasvuani. Huolimatta niistä muutamasta kymmenestä millistä korvikemaitoa, niin jo kolmen päivän iässä oli tyttäreni täysimetyksellä, mikä jatkui ensin täysimetyksenä 6kk ja sen jälkeen osittainimetyksenä vuoden ikään asti. Ensimmäiset kaksi viikkoa imetys tuntui vaikealta, kivuliaalta, hankalalta ja tottakai samalla myös ihanalta. Kahden viikon jälkeen pystyin allekirjoittamaan jo kaiken imetyksen helppoudesta, luonnollisuudesta ja edelleen kuinka ihanaa se oli. Alkukankeuksista huolimatta lähti siis ensimmäiselläkin kerralla imetys lopulta hyvin käyntiin.Toisella kerralla olin varautunut siihen, että ensimmäiset pari viikkoa voi olla hankalaa. Olin varautunut siihen, ettei vauva pakosti haltsaa imuotettaa yhtään sen enempää kuin minä imettämistä. Tiesin, että imetys sattuu aluksi aivan mielettömästi. Olin ottanut myös selvää, että vauva ei tarvitse ensimmäisinä päivinään maitoa kovinkaan paljoa, joten ei tarvitse huolestua, vaikka maitoa ei heti ensimmäisenä päivänä tule yli äyräiden… ei kuulukaan tulla. Luulin tietäväni siis mitä odottaa ja luulin kaiken olevan ensimmäiset pari viikkoa hankalaa. Toisin kävi. Heti synnytyksen jälkeen vauva alkoi imeä rintaa ilman ongelmia, eikä rintanikaan tulleet edes kipeiksi. Vauva söi ahkerasti ja maito nousi jo toisena päivänä synnytyksestä. Kaikki tuntui alusta asti aivan superhelpolta ja luonnolliselta.

Kolmannella kerralla ajattelin homman menevän jo lähes rutiinilla. Kunhan vauva vain syntyisi ajallaan ja hyvävointisena, niin ei imettämisessä voisi enää kolmannella kerralla tulla hankaluuksia. Ennen synnytystä sanoin myös kätilö-ystävälleni, että tuskinpa sitä enää mitään imetysohjausta tarvitsee kolmannen lapsen kanssa. Samalle kätilö-ystävälleni sitten soitin itku kurkussa ja kyselin apua imetyksen suhteen. Ei siis mennyt kolmas kerta ihan rutiinilla, vaikka niin kuvittelin.Sain vauvan rinnalleni jo heti synnytyssalissa, mutta hän syömisen sijaan katseli vain ympärilleen. Kysyin heti kätilöltä, että miksi vauva ei ala syömään, mutta kätilö käski minua olemaan stressaamatta asiasta. Myöhemmin hän tuli opastamaan vauvaa rinnalle ja auttoi imetyksessä. Minua hieman jopa nolotti, että kolmen lapsen äitinä, en osannut yksin alkaa imettämään vauvaani. Kätilön opastuksella vauva imi hetken rintaa, mutta lopetti sen jälkeen ja alkoi jälleen keskittymään ympärilleen katseluun. Osastolle päästessämme yritin jälleen tarjota vauvalle maitoa. Kun laitoin hänet rinnalle, niin hän ei yksinkertaisesti alkanut imemään. Seuraavana päivänä lääkäri totesi, että vauvan paino oli laskenut liikaa ja voisin yrittää imettää kerran, minkä jälkeen tehdään syöttöpunnitus (nähdään montako grammaa maitoa on uponnut). Mikäli vauva ei olisi saanut tarpeeksi maitoa, niin hänelle annettaisiin lisämaitoa. Syöttöpunnituksessa selvisi, että vaaditun 20g sijaan hän oli syönyt 4 g.

Tässä vaiheessa itku tuli taas. Mikä meni tällä kertaa vikaan? Miksi kroppani ei toimikaan? Miksi niin luonnollisesta asiasta voikin jälleen tulla niin vaikeaa. Miksi viime kerralla homma sujui, mutta tällä kertaa ei. Pelkäsin kovasti, miten imetyksen käy, jos vauva saa maitoa pullosta. Oppiiko vauva juomaan vain pullosta enkä pysty koskaan imettämään häntä? Kun kätilö tuli huoneeseen hän kertoi, että lisämaitoa ei yleensä nykyään edes anneta pullosta, vaan hörpyyttämällä tai ruiskulla ettei vauva opi juomaan pullosta ja ala hylkimään rintaa. Kätilö kysyi haluaisinko yrittää pumpata omaa maitoa vauvalleni. Tottakai minä halusin. No, ei sujunut sekään. Yritin runsaan tunnin verran pumpata ja sain millin. MILLIN! Olisihan minun silti jo pitänyt tietää, että minun rinnoistani ei vain maitoa tule pumpulla. En tiedä miksi en ole milloinkaan saanut pumpattua maitoa, vaikka vauvat ovat kyllä kasvaneet hyvin maidollani. Vauvalleni jouduttiin siis antamaan lisämaitoa, mikä toki oli luovutettua äidinmaitoa. Tässä vaiheessa pakko sanoa aivan mielettömän iso kiitos äidinmaidon luovuttajille <3Seuraavana päivänä lisämaidon avulla vauvan paino oltiin saatu nousemaan ja huokaisin helpotuksesta. Saimme luvan jättää lisämaidon pois ja siirtyä takaisin täysimetykseen. Lähdimme myös samana päivänä kotiin, mikä vähän jännitti, nimittäin en ollut ollenkaan varma sujuisiko se imetys. Eihän se oikein sujunut. Vauva ei yksinkertaisesti kotonakaan alkanut imeä kunnolla. Kotiutumisesta seuraavana päivänä meillä kävi terveydenhoitaja, joka myös sanoi, että vauvan painon olisi pitänyt nousta hieman enemmän. Tämän jälkeen soitin kätilö-ystävälleni ja kerroin ongelman, että vauvamme ei ala kunnolla imemään. Ystäväni antoi muutaman hyvän imetys-vinkin ja niin se homma lähti vihdoin rullaamaan. Seuraavana päivänä nevolassa punnituksessa beibib painon todettiin nousseen enemmän kuin tarpeeksi.

Imettäminen ei vieläkään suju ihan vasemmalla kädellä ja toisin kuin viime kerralla, niin en voisi ajatellakaan eläväni ilman imetysvaatteita. Tällä hetkellä imettämiseen ja vauvan imuotteen saamiseen kuuluu melko kauan aikaa, mutta se kuitenkin onnistuu, mikä on pääasia. Sain Hujaukselta aivan ihanan imetysmekon (kuvissa) , mikä on ollut aivan pelastus tässä tilanteessa. Imetysmekko mahdollistaa imetyksen missä vain ilman, että tarvitsee olla täysin yläosattomissa. Imetysmekon kanssa ujompikin imettäjä uskaltaa imettää missä tahansa. 

Loppuun haluan vielä sanoa, että kaikilla ei imettäminen kovasta yrittämisestä ja tahdosta huolimatta onnistu. Imetys ei kuitenkaan määrittele ketään äitinä ja on ihan mahtavaa, että asumme maassa, missä lasten on mahdollista saada korviketta, mikäli imettäminen ei syystä tai toisesta onnistu. Imetitpä tai et, niin olet varmasti aivan mieletön äiti juuri omalle lapsellesi <3

LUE MYÖS

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

NIMIVAIHTOEHTOJA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Miten ensimmäisen postauksen kirjoittaminen uudessa blogikodissa voikin tuntua näin vaikealta. Ensimmäiseen postaukseen haluaisi tiivistää kaiken olennaisen meistä ja meidän blogistamme, mutta eihän se mitenkään onnistu. Tervetuloa siis lukemaan blogiamme sekä tätä ensimmäistä sillisalaatti-postausta.

Tapasimme mieheni kanssa kolmisen vuotta sitten ( KOLME VUOTTA SITTEN HÄN OSTI MINULLE VEDEN ) ja puolen vuoden jälkeen tapaamisestamme mieheni oli muuttanut Itävallasta Suomeen ja olimme jo naimisissa. Meillä ei siis ole ollut tapana aikailla, eikä ollut tämän bloginkaan suhteen, kun idea blogistamme oli syntynyt. Noin kaksi vuotta sitten treenasimme mieheni kanssa olohuoneemme lattialla yhdessä silloisen vauvamme ja pienen neljä vuotiaan kanssa. Siitä se idea sitten lähti, että perustamme blogin nimellä FitFunFamily. Uskomme siihen etteivät lapset missään nimessä estä treenaamista, vaan se voi olla koko perheen yhteinen juttu, mistä kaikki nauttivat. Seuraavana päivänä menimme kauppaan ostamaan kameran ja tämä blogi sai alkunsa. Kahdessa vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Silloinen vauvamme ja neljä vuotias ovat jo pari vuotta isompia tyttöjä sekä perheemme on saanut yhden lisävahvistuksen vain pari viikkoa sitten ( SYNNYTYSKERTOMUS ). Parin vuoden aikana on treenattu yksin ja yhdessä lasten kanssa sekä oltu välillä kokonaan treenaamatta. Minä olen maannut välillä sairaalassa tiputuksessa raskauspahoinvoinnin takia, jonka loputtua seurasi liitoskivut. Raskauteni aikana treenit rajoittuivat hyvin lyhyisiin ja rauhallisiin kävelylenkkeihin tai sohvalla makoiluun. Dom puolestaan veti kaikki kesän treenit omalla pihalla kuntosalin sijaan ja treenit muuttivat hieman muotoaan, kun Amelie (6.v) halusi oppia kärrynpyörän. Kesän lopussa monien Youtube-tutorialien sekä harjoitusten jälkeen kärrynpyörän oli oppinut Amelien lisäksi myös Dom. Blogimme on elänyt koko ajan elämämme mukana sisältäen vaihdellen raskauskuulumisia, kovia kotitreenejä, ajatuksia parisuhteesta, ruokavinkkejä, matkustelua ja nyt viimeisimpänä blogissa on taidettu olla pienessä vauvakuplassa niinkuin meillä kotonakin. Blogi on raapaisu ihan normaalin perheen arkea iloineen ja suruineen. Tervetuloa siis seuraamaan blogiamme, treenejämme sekä perhe-elämäämme. Mielellämme kuulemme teiltä postaustoiveita ja tällä viikolla onkin tulossa muutama kovasti kyselty postaus. Nimittäin tällä viikolla julkaisemme vauvan nimen sekä kirjoittelen hieman synnytyksestä palautumisesta. Mikäli meidän jutut kiinnostaa, niin kannattaa seurailla meitä myös Instagramissa ( @fitfunfamilyblog ). Instagram päivittyy lähes päivittäin ja sinne tulee kuvailtua paljon videoitakin. 

LUE MYÖS

HÄN ON TÄÄLLÄ

NIMIVAIHTOEHTOJA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM