Monet varmastikin tietävät raskaana olevat naiset ja niiden mieliteot. Monet varmasti myös tietävät, että kaikki mieliteot raskaana eivät suinkaan johdu raskaudesta, vaikka se hyvä tekosyy onkin. Itsekin mielelläni syyttäisin raskautta armottomasta suklaahimostani tai iltaherkutteluista, mutta olen aivan varma, että kyseessä on ihan normaaleja mielitekoja, mitä olisi ilman raskauttakin. Toki, totta on, että jos en olisi raskaana, niin tuskin antaisin itselleni näin helposti lupaa herkutella, mutta ei ne mieliteot silti raskaudesta johdu. Eikä jokainen kertynyt kilokaan ole tullut raskaudesta, vaan kyllä olen nähnyt myös vaivaa niiden eteen! 🙂Raskaus on ainakin omalla kohdallani hieman rankkaa aikaa fyysisesti ja sen takia sitä antaa itselleen helposti luvan levätä ja samalla tietenkin herkutella. On kuitenkin ihan tervettä tiedostaa, että jokainen kertynyt kilo ei välttämättä ole tullut raskauden takia ja kroppani ei välttämättä ole “suklaapuutostilassa” aiheuttaen mieliteon, että tarvitsisin lisää suklaata. Raskausaikanakin tulee niitä ihan tavallisia mielitekoja, mitä tulee ilman raskauttakin. Kaikki mieliteot raskaudesta ei johdu jostain kropan puutostilasta, vaan osa esimerkiksi ihan perus sokerihimosta. En sano kuitenkaan, että herkuttelu ja ruoan kanssa rennommin ottaminen raskausaikana olisi jotenkin väärin.Itse olen ottanut hyvinkin rennosti nyt raskausaikana ja herkutellut, jos mieli on tehnyt enkä pidä sitä ollenkaan pahana asiana. Helteet ja alhainen verenpaine oli hieman huono yhdistelmä ja varsinkin lämpimien ilmojen aikaan oloni ollessa huono söin juuri sitä, mikä maistui. Saatoin aloittaa aamuni mehujäällä ja lopettaa muurikka lettuihin, eikä se varmasti ollut ravitsemuksellisesti paras tapa syödä näin raskausaikana, mutta tulipahan ainakin syötyä jotain. Nyt helteet ovat ohitse ja olokin hieman parantunut, niin olen yrittänyt edes hieman palata takaisin ruotuun. Toki edelleenkin syön lähes päivittäin edes pienen suklaapatukan, mutta muuten on arki palannut ruokavaliooni ja kebabit pikkuhiljaa vaihtuneet laadukkaampaan ruokaan. 

LUE MYÖS

KUULUMISIA SYNNÄRILTÄ

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Monet halusivat kuulla fiiliksiäni lähestyvästä synnytyksestä. Rehellisesti sanoen minun on hieman vaikea kirjoittaa tästä aiheesta, sillä en usko, että olen kunnolla ymmärtänyt, että meille tosiaan on tulossa kolmas tytär. Tai pikemminkin niin, että en tiedä miltä elämä kolmen lapsen kanssa tulee näyttämään. Näin ollen olen oikeastaan aika rauhallisissa tunnelmissa, vaikkakin todella innoissani siitä, että pääsen tapaamaan pikkuisemme ensimmäistä kertaa ja pitämään häntä sylissäni heti synnytyksen jälkeen. Ehkä olen tylsä, mutta yritän nähdä asiat järjellisestä näkökulmasta. Mielestäni siinä ei ole järkeä, että murehtisin tai jännittäisin etukäteen asioita, jotka voivat mennä pieleen, sillä nämä eivät ole asioita, joihin voisin itse vaikuttaa. Synnytykseen kuitenkin liittyy asioita, joihin voin vaikuttaa. Voin esimerkiksi huolehtia siitä, että olemme koko ajan auton lähettyvillä. Kummatkin aiemmista Josefinan synnytyksistä on ollut nopeasti ohi. Josefinan edellinen synnytys kesti alle kaksi tuntia, joten jos tämä synnytys menee saman kaavan mukaan, meidän ei kannata enää lähteä kolmen tunnin vaelluksille metsään tässä vaiheessa. Olen myös iloinen siitä, että Josefina saa synnyttää Porissa. Henkilökunta on mukavaa ja synnytyslaitos on moderni. Porin synnärillä on myös valmiudet tehdä keisarinleikkaus todella nopeasti, mikäli tilanne sen vaatisi. Tämä tekee olon turvallisemmaksi myös hätätapauksia ajatellen. Enimmäkseen olen Porissa synnyttämisestä iloinen siksi, että tiedän missä kaikki on ja että pääsemme kotoamme kymmenessä minuutissa synnärille. Joten olen pahoillani Turku, Tampere, Helsinki ja muut paikat, tässä kun ei ole mitään henkilökohtaista. Näemme sitten uudelleen taas synnytyksen jälkeen. Nämä ovat asioita, joihin voimme vaikuttaa ja jotka luovat turvallisuuden tunnetta.  Täytyy kyllä todeta, että mieltäni rauhoittaa eniten se, että Josefina on se, joka synnytyksen hoitaa. Tiedän, että Josefina hoitaa homman täydellisesti, aivan kuten kahden ensimmäisenkin synnytyksen kohdalla ja minä saan olla tukemassa häntä parhaani mukaan. Tiedän, että Edenan ja Linan reaktiot tulevat olemaan korvaamattomia, kun he näkevät vauvan ensimmäistä kertaa. En kyllä ole varma siitä, tuleeko Linan reaktio olemaan positiivinen.  Onneksi he kummatkin innokkaasti jo odottavat, että pääsevät ostamaan vauvalle unilelun ennen sairaalaan menoamme. Minä taas olen innoissani siitä, että nyt Linan (tunnetaan myös nimellä Josefina 2.0) jälkeen saatamme saada lapsen, joka näyttää vähän enemmän minulta. Edes ihan pikkuisen 🙂

Domin paita* / House of Brandon, kello* / Aarni Wood, Kengät* /House of Brandon

LUE MYÖS

KUULUMISIA SYNNÄRILTÄ

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

— English —-

So, people wanted to know about my feelings on this matter because of the (probably) soon starting labour. Honestly, it’s a bit hard for me to write about this since I think I still haven’t really realised that we’re getting a third daughter. Or, to put it better, what our life will be like with three kids. Therefore, I’m actually feeling quite calm at the moment, although, absolutely excited to see our little one for the first time and hold her in my arms right after her birth. Maybe I’m boring but I try to see all this mostly from a rational point of view. It just makes no sense for me to be nervous or anxious in advance about things that could go wrong, because these are things I can’t influence.

What I can influence is, for example, that the car is close at all times. Both of the previous labours were over quite quickly. Lina’s took less than two hours, so if this is the case this time too, we should not go for three-hour hikes in the forest anymore. I’m also really happy that Josefina can give birth in Pori. The staff is nice and the labour ward is really modern. They also can do  fast c-sections and therefore makes it feel safe for emergency cases also. Mostly, though, it’s just because I know the hospital, know where everything is located and know that we can get from our home to the hospital in 10 minutes.  So, sorry Turku, Tampere, Helsinki and other places, it’s nothing personal, but we’ll see you after the birth again. These are things we can plan and they bring a sense of security.

But, I have to say, that what makes me most confident about the delivery is that my wife Josefina is doing it. I know that Josefina will do perfect like she has done on the two previous times and I know that I will be there to support her the best I can. I know that it will be priceless to see how the bigger girls will react when they see their little sister the first time, though I’m not sure if Lina’s reaction will be a positive one XD. At least they are both already really excited to go and buy the baby her first stuffed animal for sleeping before we go to the hospital.

What I’m really excited about is if after Lina (also called Josefina 2.0) we get a kid who looks a bit more like me. At least a little bit 🙂

 

Tammikuussa vauvan ilmoittaessa tulostaan olimme melko vakuuttuneita siitä, että emme tarvitsisi tuplia vaan normaalit vaunut riittäisivät. Mitä lähemmäs kesää tulimme sitä vakuuttuneemmiksi tulimme, että tarvitsemme ehdottomasti myös tuplatrattaat. Viemme ja haemme Amelien päiväkodista lähes aina kävellen ja lyhyestä matkasta huolimatta meidän kuopuksemme ei matkaa kävelisi kokonaan tai ainakaan oikeaan suuntaan. Virtaa pikkuneidistämme kyllä löytyy, mutta treenailemme vielä hieman nätisti vierellä kulkemista. Lähes koko matka eskarille ja takaisin on ilman kävelytietä, joten turvallisuussyistäkin on kaikille parempi, että myös keskimmäinen istuu rattaissa ja kävelyä treenataan vähän turvallisemmissa paikoissa ilman aikatauluja.beemoo sisarusrattaatKatselimme muutamia erilaisia vaihtoehtoja, rinnakkain olevia sekä peräkkäin olevia. Meillä rattaat tulevat olemaan melko vähän kaupunkikäytössä eikä bussillakaan kuljeta, joten leveys ei ollut ongelma. Muutamia peräkkäisiä/päällekkäin olevia tuplia työntäneenä koen ne myös huomattavasti huterammiksi kuin rinnakkain olevat. Päätös oli siis melko selkeä, että haluamme rinnakkain olevat tuplarattaat. Jo tuttuun tapaan selailin jälleen kerran Jollyroomin sivuja ja löysin sieltä juuri meille sopivat tuplikset, Beemoo S sisarusrattaat harmaan värisenä. En ollut koskaan nähnyt rattaita livenä, joten jännitin hieman millaiset tuplikset sitten käytössä ovat. Yllätyin todella positiivisesti Domin kasattua tuplat, nimittäin ne vaikuttivat juuri sopivilta meidän käyttöömme. Lähdimme heti hieman koeajamaan vaunuja, vaikka mini ei olekaan vielä syntynyt. Minin paikalle pääsi Estellan nukke loikoilemaan vaunulenkin ajaksi. Olimme todella tyytyväisiä vaunuihin, vaikka niinkuin kaikissa vaunuissa niin näistäkin löytyi muutama miinus. Tähän loppuun ajattelin koota vaunuista plussat ja miinukset, mikäli harkitset samanlaisten vaunujen ostamista.beemoo sisarusrattaat

Beemoo sisarusrattaiden plussat

+Kevyet työntää

+ Portaattomasti säädettävä selkänoja taaperon istuimessa. Kumpikin pikkutyyppi pystyy siis nukkumaan näissä rattaissa

+Kääntyvät etupyörät, mitkä halutessaan saa myös lukitettua

+ Isot ilmapyörät. Olen aiemminkin täällä puhunut, kuinka pienet kääntyvät etupyörät Suomen loskasäässä ei todellakaan ole minulle se mieluisin valinta vaunuista

+ Tukevat vaunut

+ Säädettävä työntöaisa, niin tällaiselle hongan kolistajallekin työntäminen on mukavaa

+ Isokokoiset kuomut, mitkä suojaavat lapsia tuulelta ja auringolta

+ Pehmustetut 5-pistevaljaat, mitkä saa säädettyä helposti lapselle sopivaksi + turvakaari

+ Helpot laittaa kasaan ja kokoon, mikäli vaunuja tulee käytettyä reissatessa

+ Mielestäni nämä tuplikset myös näyttävät tyylikkäille

+ Tilava tavarakori

beemoo sisarusrattaat

Beemoo sisarusrattaiden miinukset

– Vierekkäin olevissa istuimissa on yksi iso miinus, nimittäin innokas isosisko pääsee hyvinkin näppärästä hoitelemaan pikkusiskoaan matkan aikana. Estella laski ja nosti kuomua vähän väliä huutaen nukelleen “kukkuu”

– Leveys. Meille leveys ei ollut mikään ongelma, mutta esimerkiksi bussissa rattaat vievät melkoisen tilan. beemoo sisarusrattaat

Mikäli sinusta tuntuu, että olet aivan hukassa vaunuviidakossa, niin Jollyroomilta löytyy myös lastenvaunuopas.

LUE MYÖS

RASKAANA, VAIKKA RASKAUSTESTI NEGATIIVINEN

HÄÄMME ITÄVALLAN ALPEILLA

ÄLÄ SANO, ETTÄ TIEDÄT MILTÄ TUNTUU OLLA YKSINHUOLTA

KUN ANTEEKSIPYYNNÖLLÄ EI ENÄÄ OLE VÄLIÄ

RIITTÄMÄTTÖMYYDEN TUNTEITA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

Viime syksynä arki tuntui lähtevän rullaamaan kuin itsestään, mutta tänä syksynä ei voi täysin samaa sanoa. Tällä kertaa arkeen palaaminen on tuntunut meille kaikille enemmän tai vähemmän raskaalle ja tietenkin meitä kaikkia myös mietityttää, koska tyttöjen pikkusisko saapuu maailmaan. Otimme koko kesän enemmän kuin rennosti ja olimme lähes kaiket päivät perheenä rannalla. Meistä jokainen tottui hyvin siihen ranta- sekä mökkielämään ja nyt ottaa aikansa totutella, että arkeen kuuluu muutakin kuin perheenä hengailua ja uimista. Kukapa nyt ei jäisi kaipaamaan kesäuinteja, muurikoita, kauniita auringonlaskuja, mökkielämää ja huoletonta elämää ilman aikatauluja. Vaikka arjen aloittaminen onkin tuntunut nyt hieman haasteellisemmalta ja vauvanodotus tuo oman jännityksensä tähän, niin silti uskon meille kaikille olevan jo hyväksi palata takaisin arkeen.Viikonloppuna vietimme ehkä viimeisiä lämpimiä kesäpäiviä ja otimme niistä ilon irti oikein kunnolla. Kävimme joka päivä “viimeistä” kertaa jäätelökiskalla, kävimme uimassa, syöttämässä sorsia, treenasimme koko perheenä pihassamme, söimme viimeisiä marjoja puskista ja vain nautimme elämästämme perheenä. Juuri tällaista viikonloppua me oltiin kaikki taidettu kaivata viime viikon aikana arjen alettua. Ihan vaan arkisia, mutta niin erityisiä juttuja. Amelie totesi tänään nukkumaan mennessä, että tämä viikonloppu oli yksi kesän parhaista ja voin täysin todeta saman. Emmekä edes tehneet mitään erityistä, vaan ihan oikeasti todella arkisia asioita. Nyt tuntuu hyvältä lähteä uuteen viikkoon, kun olemme kaikki saaneet ottaa viikonlopun rennosti ja tankata perheaikaa varastoon. Arki on meillä huomattavasti hektisempää, mitä kesällä ajattelimme, joten viikonloput tulevat varmasti tarpeeseen ja haluamme ehdottomasti pyhittää ne perheen yhteiselle ajalle. Ps. Pakko kertoa vielä loppuun meidän perjantai-illasta. Olin jo päivällä sanonut Domille, että minun tekee mieli kebabia ja Dom tietenkin hyvänä puolisona lupasi heti minulle hakevansa kebsua lasten mentyä nukkumaan. Minähän tietenkin unohdin mainita, että sillä todellakin on väliä mistä kebab on haettu ja mieleni teki nimenomaan tietyn kebab-paikan rullakebabia. Lasten mentyä nukkumaan Dom lähti hakemaan kebabia ja ihmettelin, miten hän oli niin nopeasti takaisin kotona kebsun kera. Jutellessamme minulle selvisi, että kebab oli haettu meidän lähikebabbilasta eikä suinkaan Porin parhaasta kebab-paikasta. Vaikka mieleni teki mieli lähettää Dom heti uudelleen noutamaan uutta rullaa minulle, niin päätin hyvänä vaimona esittää ettei asia haittaisi minua ollenkaan. Mutta mitä tekee Dom? No, hän on aivan viiden tähden mies ja vaakuutteluistani huolimatta, että sekin kebab olisi kelvannut, hän lähtee hakemaan minulle uutta kebabia. Runsaan puolen tunnin päästä viiden tähden aviomieheni palaa takaisin kotiin uuden kebabin kanssa ja katsoo kanssani romanttisen leffan. Niin meillä sitten oli rullakebabeja vähän useampi.

Tyttöjen mekot / SmallDesign Helsinki

LUE MYÖS

KUULUMISIA SYNNÄRILTÄ

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Viime päivinä olen käynyt läpi lähes kaikki tunteet pelosta, kiitollisuuteen ja jännitykseen. Olen ollut aivan varma, että vauva syntyy ihan hetkellä minä hyvänsä ja nyt pikku hiljaa alkaa herätä jo toivonkipinä täysiaikaisesta vauvasta. Onkohan sittenkin mahdollista, että meidän kolmaskin tyttö saisi kasvaa rauhassa vatsassani, kunnes hän on oikeasti valmis maailmaan? Vai muuttuukohan tilanne taas yhdessä silmän räpäyksessä ja pian meillä onkin kolmas neitokainen maailmassa ?Me emme tiedä, koska vauva todella päättää syntyä, mutta jo näistä kuluneista päivistä olemme kiitollisia, mitkä hän on vatsassani saanut viettää. Olemme kiitollisia sairaalalle, missä toimittiin todella nopeasti ja supistukset saatiin kuriin sekä kortisonit annettiin pientä valmistamaan. Olemme kiitollisia perheelle ja ystäville, jotka ovat jatkuvasti tarjonneet apuaan. Olemme niin kiitollisia meidän pienestä perheestä ja jokaisesta pikkutytöstämme.Tällä hetkellä elämäntilanne vaikuttaa hieman siltä, että suuria suunnitelmia ei juurikaan kannata tehdä, koska kaikki voi muuttua hetkessä. Suunnittelimme vielä elokuun lopussa pientä purjehdusretkeä veljeni perheen kanssa, mutta haaveksi taitaa tämä jäädä. Eihän sitä kovin kauas tästä “omasta” sairaalasta enää uskalla mennä. En missään nimessä haluaisi synnyttää missään muualla, joten taidamme pysytellä melko lähellä kotia nyt seuraavat viikot ihan varmuuden vuoksi. Tällä hetkellä meidän ystävät ovat olleet meillä yötä, joten jos lähtö tulisi, niin erikseen lastenhoitajiakaan ei tarvitsisi hälyttää. Ruokaakin on tehty pakkaseen valmiiksi, että ei ensimmäisenä tarvitse murehtia ruoanlaittoakaan, jos vauva päättää syntyä. Vaikka toki toivomme vauvan vielä pysyvän vatsassani, niin olemme kyllä laittaneet pikkuhiljaa kaiken jo varmuudeksi valmiiksi häntä varten.Ihan mieletöntä ollut nähdä, kuinka paljon ollaan saatu teiltä ihania viestejä. Oon ollut ihan puulla päähän lyöty, että onko meidän blogilla näin ihania seuraajia ihan oikeasti? Usein kuulee kuinka aikuiset ihmiset ovat toisilleen ilkeitä netissä kasvottomina, mutta oma kokemukseni on viime päiviltä ollut juuri päinvastainen. Olen aivan hämmästyksissäni, kuinka ihania viestejä täysin tuntemattomat ovat minulle somessa laittaneet. Kuinka täysin tuntemattomat ovat kyselleet vointiani ja kuulumisiamme. Iso kiitos teille kaikille ja kiitos, että jaksatte lueskella meidän blogia ja lähettää tsemppiviestejä!

Puiset palikat ovat PikkuVanilja- verkkokaupasta

LUE MYÖS

KUULUMISIA SYNNÄRILTÄ

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Niin siinä sitten kävi, että viime yönä palattiin takaisin sairaalalle. Koko eilisen päivän olin ilman supistuksia, mutta yhdentoista aikaan heräsin jälleen tuttuun kipuun, joka säteili reisiin ja alaselkään. Herätin heti Domin ja sanoin, että taidan joutua lähtemään sairaalaan, mutta tällä kertaa toivoin hänen nukkuvan kotona, kunnes olemme varmoja tytön syntymisestä. Mielestäni ei ole mitään järkeä kummankin valvoa koko yötä, kun seuraavana päivänä emme kumpikin kuitenkaan voi nukkua koko päivää ja olisihan se mukavaa, että meistä edes toinen olisi pirteä pikkuneitimme syntyessä. Menin keittiöön ottamaan särkylääkettä ja kellottamaan supistuksia. Supistuksia tuli heti jo 5 minuutin välein ja n. tunnin niitä kellotettuani soitin äidilleni, jos hän voisi viedä minut sairaalaan, niin Dom voi olla tyttöjen kanssa kotona.Sairaalalle päästyäni menin käyrille, missä supistuksia tuli alle 3 minuutin välein ja ne olivat todella kipeitä. Kätilö kertoi myös vauvan sydänäänien hieman laskevan supistuksen aikana, mikä ilmeisesti viittaisi siihen, että supistukset tekevät jotain kohdunsuulla. Kätilö näki heti papereistani, että varsinkin edellinen synnytykseni on ollut melko nopea, hän soitti lääkärin paikalle ja kertoi tilanteen. Kätilö myös tiesi, että toivoisin mieheni ehtivän paikalle ennen synnytystä, joten hän tutki minut heti. Lääkäri tuli ihan minuutin päästä soitosta ja tutki tilanteen. Tilanne oli hieman edennyt, mutta kuulemma melko sama. Lääkäri määräsi uuden kortisonin laitettavaksi jo nyt puolen yön jälkeen, vaikka alunperin tarkoitus oli laittaa se vasta aamu seitsemältä. Minulle määrättiin myös uudet ja suuremmat annokset estämään supistuksia, että kortisonilla olisi aikaa vielä vaikuttaa. Supistuksenestolääkkeet laskivat verenpainettani todella alas, joten jouduin uudelleen tippaan, että verenpaineeni saataisiin nousemaan. Supistuksenestolääkkeet toimivat ja supistukset saatiin taas ainakin hetkellisesti pysäytettyä, vaikka lääkäri sitä ehti hieman epäillä.Aamulla uusi lääkäri tuli huoneeseeni ja kertoi, että he ovat nyt tehneet mitä aikovat tehdä. Kortisonit ovat annettu ja ne ovat nyt ehtineet jonkun verran auttamaan, joten he eivät aio enää synnytystä estellä. Totesi vain, että tervetuloa sitten synnyttämään seuraavalla kerralla. Tämän päiväisen lääkärin mukaan on toki mahdollista, että vauva viihtyisi vielä tovinkin vatsassani, mutta eilinen lääkäri ei juurikaan tällaista toivoa antanut. Jänniä aikoja siis elellään. Dom on jo ihan valmistautunut, että ensi yönä tullaan sitten synnyttämään, mutta itse toivon niin kovasti, että vauva pysyisi edes pari viikkoa vielä vatsassani. Tiedän kyllä, että melko hyvillä viikoilla jo mennään, mutta kyllä sitä jännittää kovasti, miten esimerkiksi imetyksen käy, jos vauva syntyy näin varhaisilla viikoilla. Blogia yritämme päivitellä edelleen lähes päivittäin, mutta myös Instastoryyn tulee melko tiuhaan laitettua videoita, jos meidän tilanne kiinnostaa. 🙂

Ps. ehkä arvata saattaa, että kuvat eivät ole tältä päivältä.

Mekko on House of Brandonilta

LUE MYÖS

KUULUMISIA SYNNÄRILTÄ

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

No eihän meillä ole. Sairaalakassia en ole vieläkään “ehtinyt” (tai siis kai tässä pitää enneminkin puhua, että en ole priorisoinut sen pakkaamista ) katsomaan valmiiksi Domin monista kehoituksista huolimatta. Vauvan hoitopöytä on vielä kaupassa ja vauvan tarvikkeita puuttuu vielä jonkun verrankin. Kotiintulovaatteet tytölle olen pessyt, mutta kaikki muut pikkuvaatteet ovatkin vielä ovat pesemättä. Tänään kun pääsin kotiin (jep pääsin kotiin, tulossa illalla postaus siitä!) , niin iski pieni paniikki alkaa laittamaan pikkuneidille paikat valmiiksi, koska ihan synnytys voi sittenkin olla jo lähellä.Olen jotenkin tämän kolmannen kohdalla ajatellut, että yliajalle mennään aivan varmasti ja elokuussa tyyppi nyt ei ainakaan synny. En siis ole stressannut vauvanurkkauksen kuntoon laittamisella tai liivinsuojuksien hankkimisella. Olen nauttinut raskaudesta ja ajatellut, että lähempänä sitten. Kaksi viime yötä ovat kuitenkin havahduttanut minut siihen tosiasiaan, että lähtö synnyttämään saattaa olla sittenkin jo ennen kuin kuu vaihtuu. Nyt on siis aika käydä pientä listaa läpi ja miettiä, mitä vauva tarvitsee!Meillä ei siis vielä tällä hetkellä ole hoitopöytää, mutta ei anneta sen haitata. Hoitopöytänä saa ainakin toistaiseksi toimia normaali Ikean- lipasto, kunnes hoitopöytä saadaan pikkutyypille. Vaipan voi vaihtaa vauvalle lähes missä vain, mutta mielestäni on kiva, että yhdessä paikassa on vauvan vaatteet, rasvat, kosteuspyyheet ja vaipat. Näin kaikki tarvittava on lähellä ja ainakin tallessa.Vauva-nurkkauksen Luman-tuotteet on saatu kaikki Kiddexiltä ja heiltä löytyykin suuri valikoima erilaisia tuotteita vauvanhoitopisteeseen tai vauvanurkkaukseen. Aikaisemmista vauva-ajoista oppineena kannattaa hoitoalusta vuorata muovilla ja tämän jälken vielä laittaa päälle irrotettava päällinen, joka on sitten helppo pestä. Myös rasvoille sun muille puteleille kannattaa ehdottomasti hankkia oma pikkukori, missä pitää ne järjestyksessä. Meillä on valmiiksi hankittu muutamia Linolin rasvoja, jos sattuu, että vauva tarvitsee rasvaamista. En kuitenkaan näe tarvetta rasvata vauvaa automaattisesti, mikäli vauvan iho ei ole todella kuiva. Kolmas asia aiemmista oppineena on hankkia kosteuspyyhkeille oma laatikko. Meillä ainakin lähes aina päällimäiset kosteuspyyhet kuivuivat, koska edullisimman kosteuspyyhkeiden sulkija oli vain teipillä kiinni ja sen pysyvyys oli melko heikko. Näin kosteuspyyheet ihan oikeasti pysyvät kosteina. Kynsisakset vauvalle sain aikoinaan äitiyspakkauksesta, mutta nyt olen onnistunut ne hävittämään, joten myös uusi manikyyrisetti tuli hankittua bebelle, kyllä meidän neidin nyt kelpaa, kun hoitopöydältä lötyy manikyyrisetistä lähtien kaikkea söpöä Luman-tuotetta. Instagramiin tulossa myös Luman-tuotteiden tiimoilta arvonta parin päivän päästä, kannattaa olla kuulolla.

Täältä löydät lisätietoja sekä Luma-tuotteiden jälleenmyyjät.

LUE MYÖS

KUULUMISIA SYNNÄRILTÄ

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Nyt on luvassa kuulumisia synnäriltä ja pahoittelen heti, että tällä kertaa kuvat eivät ole laadultaan hyviä, vaan aitoja kännykän etukameralla otettuja tilannekuvia perhe-whatsappiin! 🙂

Instastoryssa olenkin jo ehtinyt kertoa, että meidän viime yö oli hieman normaalista poikkeava. Menimme normaaliin tapaan n. 22 aikoihin nukkumaan, mutta puolen yön jälkeen heräsin uneeni, missä olin synnyttämässä. Herätessäni tajusin että synnytyskipu ei ollut pelkkää unta, vaan päällä oli ihan oikea kivulias supistus. Supistuksia alkoi tulla n. 15 min välein ja muutaman napakan supistuksen jälkeen herätin Domin. Tässä vaiheessa supistuksia alkoi tulla n.10 min välein. Kun supistuksia oli tullut runsaan tunnin verran ja panadolista ei ollut hyötyä, soitimme vanhempani meille, että pystymme itse lähtemään synnärille. Edelliset synnytykseni ovat olleet melko nopeita, joten emme jääneet turhan pitkään arpomaan kotiin lähdemmekö vai emmekö ja hyvä niin.Matka meiltä sairaalalle on n. 10 min ja tämän matkan aikana supistuksia ehti tulla jo kaksi. Päästyämme synnärille minut laitettiin samantien käyrille, missä selvisi supistuksien tulevan n. 4-6 min välein ja tässä vaiheessa ne olivat jo melkoisen kipeitä. Supistusten välissä minulla ei ollut mitään kipuja ja naureskelimme Domin kanssa kaikelle, ehkä väsymyksellä oli osansa, että kaikki asiat naurattivat yöllä. Supistusten tullessa ei naurattanut, vaan melkein itketti. Ne siis todellakin olivat kivuliaita. Sisätutkimuksessa selvisi, että supistukset olivat myös kadottaneet kohdun kaulan ja alkaneet hieman avaamaan paikkoja. Tässä vaiheessa kätilö hälytti myös lääkärin paikalle.

Lääkäri teki päätöksen, että synnytystä yritettäisiin vielä estellä ja saisin myös kortisoni-pistoksen vauvan keuhkoja kypsyttämään. Sain ensimmäisen pistoksen heti yöllä sekä steroidien lisäksi sain kanyylin käteeni ja suun kautta otettavia supistuksenestolääkkeitä. Supistuksenestolääkkeet alentavat myös verenpainetta, joten olin hieman huolissani miten kroppani mahtaa niihin reagoida. Sairaalalla verenpainettani mitattiin tiuhaan tahtiin, joten koin olevani todella hyvässä hoidossa vauvamme kanssa. Aamulla supistusten väli alkoi pidentymään ja supistukset muuttuivat kivuttomammimmaksi. Huomenna aamulla saan vielä uuden kortisoni-pistoksen ja muutaman päivän päästä synnytystä ei enää estellä lääkärin mukaan.Olen monta kertaa sanonut Domille, että tämä raskaus niin menee yliaikaiseksi, koska supistuksia ei ole läheskään niin paljon kuin edellisillä kerroilla. Loppujen lopuksi tämä onkin ainoa raskaus, missä kortisonit on annettu ja ihan oikeasti iskenyt paniikki, että vauva syntyy liian aikaisin. Tottakai toivon, että vauva pysyisi vielä vatsassa muutaman viikon, mutta ihanien hoitajien ja lääkärien ansiosta olen luottavaisin mielin, vaikka vauva jo syntyisikin. Meistä on pidetty niin hyvää huolta synnärillä, Dom saa olla kanssani, kätilöt ja lääkärit selittivät kokoajan kaiken minulle perusteellisesti ja he luovat uskoa, että viikot ovat onneksi jo melko hyvät, vaikka tietenkin pari lisä viikkoa vatsassa olisikin hyväksi vauvalle. Nyt yritän ottaa rennosti ja nauttia ehkä viimeisistä (tai sitten ei) raskausajoista. Juttelen myös kuulumisiamme Instastoryssa, joten kannattaa siellä seurailla mikäli kiinnostaa. Instagramiin on tulossa myös pari arvontaa ensi viikolle 😉  Ja ihan supersuuri kiitos kaikille teille ihanille, jotka olette laittaneet viestiä! Vastaan aivan varmasti jokaiseen, kunhan ehdin.

LUE MYÖS

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Luomusynnytys toiveissa, miksi?

Luomusynnytys toiveissa, minullako? En olisi ikinä uskonut sanovani tätä ääneen, mutta toivoisin tämän kolmannen kohdalla luomusynnytystä eli synnytystä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Luomusynnytys on toisten mielestä jäätävää kidutusta ja toisten mielestä kaunis kokemus. Minulla on kaksi hyvää synnytyskokemusta, missä olen saanut myös lääkkeellistä kivunlievitystä. Miksi ihmeessä sitten kolmannella kerralla toivoisin synnytyksen olevan luomusynnytys?luomusynnytysEdelliset synnytykseni ovat menneet suhteellisen nopeasti ja avautumisvaihe on kestänyt vain parisen tuntia sekä ponnistusvaihe vain minuutista pariin minuuttiin. Voisin siis kuvailla edellisiä synnytyksiäni helpoiksi nopeutensa takia. Estellan synnytyksessä lilluin ammeessa, kunnes kipu yltyi aivan järkyttäväksi. Siinä vaiheessa pyysin spinaalia, mutta spinaalin antamisen jälkeen aloinkin jo ponnistamaan. Spinaali alkoi vaikuttamaan, kun beibi oli onnellisesti jo sylissä. Voisin siis sanoa synnyttääneeni “melko”luomuna tämän viimeisimmän. Spinaali ei juurikaan ehtinyt auttamaan itse synnytyksessä, mutta vauvan jo synnyttyä se puudutti hieman paikkoja, mitä ei siinä vaiheessa olisi enää kaivattu. Myöhemmin ajattelin, että olisi ehkä ollut parempi jättää koko puudutus odottamatta, koska ei siitä sen kummempaa hyötyä ehtinyt olemaan.luomusynnytysAmelien synnytys puolestaan oli käynnistetty ja huomattavasti rajumpi kuin tämä pikkukakkosen synnytys. Amelien synnytyksessä spinaali ehti vaikuttaa puolisen tuntia ja se tuli kyllä tarpeeseen. Amelien synnytyksessä supistusten välissä ei juurikaan ollut taukoa, joten ei ollut pienintäkään hetkeä, missä olisi voinut hengähtää ja levätä. Vaikka synnytys olikin rankempi kuin toinen synnytykseni, niin silti minulla jäi ensimmäiselläkin kerralla todella positiivinen mieli synnytyksestä ja viitisen minuuttia synnytyksen jälkeen sanoin äidilleni, että voisin synnyttää koska vain uudelleen. Minulla ei siis ole käynnistyksestä mitään pahaa sanottavaa, mutta verrattuna luonnolliseen käynnistymiseen oli se rankempi ja tämän takia toivon ehdottomasti synnytyksen käynnistyvän luonnollisesti. Ja nimenomaan luonnollisesti käynnistyvässä synnytyksessä toivon luomusynnytystä. Jos synnytys joudutaan käynnistämään, niin tänne vaan spinaalit, epiduraalit ja kaikki mahdolliset mömmöt!luomusynnytysMiksi en haluaisi synnytyksen kulkuun puututtavan? Ihan siitä syystä, että se lisää komplikaatioiden riskiä. En siis missään nimessä ole päättänyt suoriutavani hommasta luomuna, vaan aion mennä avoimin mielin synnyttämään ja silloin tehdä päätökset, mitkä tuntuvat hyvältä. Toiveeni luomusynnytyksestä on ainoastaan toive, mikäli kaikki sujuu yhtä vauhdikkaasti ja helposti kuin edellisillä kerroilla. Koen myös pystyväni handlaamaan parisen tuntia kovaa kipua ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, mutta tottakai synnytyksen pitkittyessä olisin valmis ottamaan myös lääkkeellistä kivunlievitystä. Tällä kertaa haluaisin myös liikkua mahdollisimman loppuun asti. Lääkkellisessä kivunlievityksessä kun usein joudutaan laittamaan myös kanyyli yms, mitkä sitovat synnyttäjän sänkyyn. Itselläni ainakin makuuasento vain pahensi synnytyskipuja, joten tällä kertaa toivoisin voivani liikkua loppuun asti ja ehkä jopa ponnistaa seisoaltaan.

Minulla ei siis ole sanaakaan mitään negatiivista sanottavaa edellisistä synnytyksistä, mutta silti tällä kertaa lähtökohtaisesti toivoisin luomusynnytystä. Silloinhan sitä vasta näkee, miten kaikki sujuu ja kuinka sitä kipua sitten jaksaakaan. Olen siis ehdottomasti avoimin mielin ilman tiukkoja tavoitteita lähdössä synnärille, mutta ainahan voi toivoa ja miettiä, miten toivoisi asioiden menevän.

LUE MYÖS

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Meille tulee ihan oikeasti kolmas lapsi. Ei, me ei todellakaan olla vielä Domin kanssa oikeasti sitä tajuttu. Suunniteltiin syksyn aikatauluja muutama päivä sitten ja pari päivää myöhemmin kuin olimme saaneet “syksylukkarin” tehtyä, niin Dom kysyi minulta, että olimmeko mahdollisesti unohtaneet suunnitelmistamme jotain. Olimme, olimme ihan täysin unohtaneet, että meidän perheessämme on syksyllä kolmas lapsi, jota ei pakosti meidän aikataulut paljoa kiinnosta. Olimme unohtaneet, että Dom ei voi tehdä hommia, jos minä olen isompien tyttöjen jumpassa. Jos minä olen mukana jumpassa on Domin oltava vauvan kanssa tai päinvastoin. Jotenkin raskaus on kestänyt jo niin kauan, että tähän tilaan on tottunut eikä olla tajuttu meidän perheen kasvavan jo näin pian. Joka päivä juttelemme kuinka paljon jo vauvaa perheeseemme odotamme ja kuinka rakastettu pikkutyyppi tulee olemaan, mutta kaikesta odotuksesta huolimatta aika on mennyt hurjan nopeasti ja loppu häämöttää ihan kohta. Meidän perheemme on kasvamassa ihan muutaman viikon sisällä. Amelie ja Estella ovat kumpikin syntyneet ennen laskettua-aikaa, joten todennäköistä taitaa olla ettei tälläkään kerralla yliajalle mennä. Käytännön järjestelyiden kannalta olisi paras, että pikkutyyppi päättäisi syntyä laskettunapäivänä. Domin sisko on silloin meillä käymässä, joten vaikka lähtö tulisi yöllä, niin meidän ei tarvitsisi erikseen soittaa lastenhoitajia meille. Toisaalta taas saattaa hyvinkin olla, että loppua kohden raskaus alkaa jo kypsyttämään eikä pikkuihmisen näkemistä malta enää odottaa ja saatan hyvinkin toivoa vauvan syntyvän jo aiemmin. Pääasia on, että vauva syntyisi kun hän on valmis! Ensi viikolla vanhempani lähtevät Italiaan pariksi viikoksi, joten lastenhoitajamme eivät pääse paikalle ihan muutamassa minuutissa. Seuraavat pari viikkoa ajattelin vauvan yrittäessä alkaa syntymään laittaa jalkani ristiin ja kertoa vauvalle, että ei vielä. Mitä vauvan tavaroihin tulee, niin meillä ei todellakaan ole vielä kaikki valmiina. Havahduin vasta muutama päivä sitten siihen ettei meillä juurikaan ole niitä ihan pienimpiä vaatteita. Amelien ja Estellan vauva-ajoista on kyllä koosta 62 eteenpäin vaatteita paljonkin, mutta ihan pienet koot olemme antaneet tyttöjen nukkevauvoille. Perherauhan säilyttämiseksi emme ole uskaltaneet edes ehdottaa, että ottaisimme nukkevauvoilta vaatteet ja antaisimme ne tulevalle pikkusiskolle. Onneksi eilen postissa tuli Small Designilta aivan ihania vauvan vaatteita sekä pari vauvapeittoa, mitkä pääsevät jo sairaalan mukaan ja käyttöön heti vauvan ensihetkinä. Estella kyllä oli sitä mieltä, että ne sopisivat myös hänelle, mutta sain onneksi pienen keskustelun jälkeen vaatteet häneltä pois. Nyt on ensimmäiset pikkupyykit pesty ja nämä on jo pakattu sairaalakassiin. Voin siis sanoa alkaneeni jo pakkaamaan sairaalakassia 😉

LUE MYÖS

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM