Kaupallinen yhteistyö yhdessä Juustoportti kanssa
Meidän perheessä on viisi maidon juojaa. Meidän perheessämme neljä juo lehmän maitoa ja nuorimmainen saa maitonsa vielä minusta. Instagramissa on pari asiaa, mitkä usein ravitsemuksessamme herättävät ihmetystä ja kysymyksiä. Toinen niistä on maidon juontimme. Miksi juomme maitoa ja enkö koe maitoa huonona vaihtoehtona niin lapsille kuin itsellenikin. Meidän perheessä ei tietoisesti vältetä mitään yhtä tiettyä ruoka-ainetta, koska kukaan meistä ei ole allerginen. Syömme kaikkea kohtuudella ja katsomme kokonaisuutta ravitsemuksessa. Pyrin pitämään huolen, että lapsemme syövät monipuolisesti ja kokonaisuus, mitä heidän suustaan menee alas olisi ravitsevaa ja hyvää heidän keholleen. Rehellisyyden nimissä minulle ei edes ole väliä juovatko he rasvatonta maitoa vai täysmaitoa. Kenenkään ravitsemus ei mene vihkoon sen takia, että joi lasillisen väärää maitoa. Meillä juodaan useimmiten kevytmaitoa tai täysmaitoa, koska ne yksinkertaisesti maistuvat paremmalta. Riisipuuron teemme aina täysmaitoon ja talvisin kaakao tehdään myös kunnon punaiseen maitoon!
Olemme Domin kanssa olleet vakaasti sitä mieltä, että ravitsemustrendejä tulee ja menee, mutta maito pysyy meidän ravitsemuksessamme, kunnes siitä todetaan olevan jotain haittaa. Keskusteltuamme perheemme maitokulttuurista Domin kanssa saimme Instagramin puolella viestiä, kuinka huono juttu maidon juontimme on maapallollemme. Olin jotenkin ollut niin silmät kohti omaa ja oman perheemme napaa, että olin ajatellut maidonjuontimme vähentyvän vasta, kun siitä on meille meidän kehoillemme jotain haittaa. Kiitos tälle Instagramissa viestin lähettäneelle ihmisille, nimittäin tuon viestin jälkeen vähensimme maidonjuontiamme radikaalisti, koska nyt siitä oli todistettavasti jotain haittaa.
Kokeilimme useampia eri maidon”korvikkeita”. Minulle ja Domille ne sopivat oikein hyvin, mutta voin kertoa, etttä pulkkamäessä toinen tytöistä sylkäisi kaakaot kaaressa maahan ja toinen jo enemmän käytöstapoja oppineena totesi, että tämä ruskea juoma ei ollut oikein hänen makuunsa. Muu kuin lehmänmaito ei vieläkään ole saanut paikkaansa tyttöjemme ravitsemuksessa. Joten maitoa on edelleen perheessämme juotu, vaikkakin maidonkulutus on vähentynyt huomattavasti. Jos maito ei olisi maapallollemme kova kulutus, niin en olisi koskaan ryhtynyt moiseen maidon vähentämiseen.
Mutta, nyt niitä hyviä uutisia kaikille maidon ystäville, myös itselleni! Juustoportin Vapaan Lehmän Maidoissa on otettu huomioon paitsi eläimet ja tuottajat myös ympäristö. Maidot ovat täysin GMO- vapaita, lehmät saavat ulkoilla aina halutessaan, tilat kohtelevat eläimiä paremmin sekä tuotannon ympäristöystävällisyyteen on satsattu. Juustoportti käyttää uusiutuvia energianlähteitä, pyrkii vähentämään pakkaushävikkiä, sekä maksaa tuottajille normaalia korkeampaa hintaa. Kuulostaa siis aika mielettömän hyvältä eikö?
 Juustoportti on ensimmäinen tuottaja, joka lanseerasi kokonaan hiilineutraalin maidon. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Sitä, että jatkossa Juustoportti hyvittää päästökompensoinnilla kokonaan Vapaan Lehmän maidon hiilijalanjäljen. Tässä tapauksessa he siis rahoittavat kahta eri hanketta Afrikassa. Ugandassa puhtaampien kotitalouskeittimien kompensointihankkeessa uudet energiatehokkaammat keittimet säästävät 50% energiaa vanhoihin keittimiin verrattuna, jolloin ne mm. vähentävät tarvetta hakata metsää. Etiopian metsitysprojektissa puolestaan on uudelleenistutettu 2 728 hehtaaria metsää eroosioalueille, jolloin luonnon biodiversiteetti elpyy.
Ikinä ei kannata vähätellä niitä pieniä ympäristötekoja, mitä meistä jokainen voi tehdä. Maitohyllylläkin voimme valita suojelevamme enemmän luontoa ja näin myös olla varmoja, että tuottajillekin maksetaan normaalia korkeampaa hintaa. Meidän perheessä ainakin jatkossa pyritään Domin kanssa aina enemmän ja enemmän valitsemaan tämä maito juurikin näistä edellä mainitsemistani syistä. Mitä ajatuksia nämä maidot sinussa herättävät? Juodaanko teillä maitoa?

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
vaan ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vieressä käy,
vaan ihana enkeli vieressä käy.On pimeä korpi ja kivinen tie,
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Jo lapsikin helposti langeta vois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
vaan ihana enkeli kotihin vie.
Oi laps, ethän milloinkaan ottaa sä vois
sun kättäsi enkelin kädestä pois,sun kättäsi enkelin kädestä pois.”

Siitä on vain hetki, kun tämä nuori neito syntyi ja hänet ojennettiin syliini ensimmäisen kerran. Ensimmäisenä yönä hormoonihuuruissani pitelin tytärtäni sylissä yksinäni ja rukoilin hänen puolestaan. Siunasin jopa hänen tulevia kouluvuosiaan, mikä tuntui hieman jopa typerältä, sillä olihan siihen ikuisuus vielä aikaa, kun tuo silloin juuri syntynyt käärö menisi kouluun. Nyt seitsemän vuotta ja kolme päivää myöhemmin istuin kirkossa katsoen, kun tämä nuoreksi neidiksi kasvanut tyttö asteli kirkkoon kantaen ristiä ja johdattaen koko ihanan eskariryhmän sisälle.

Pienin askelin käveli Amelie Itävallan kansallispuku päällään pitkin kirkon käytäviä muiden eskariystäviensä kanssa. Taustalla soi “maan korvessa kulkevi lapsosen tie”. Pyyhin kyyneleen poskeltani, mutta samassa sekunnissa tuo haikeus unohtui hetkeksi ja muuttui pieneen huvittuneisuuteen, kun pieni Estellamme katseli monia muitakin äitejä ja kysyi Domilta, että miksi kaikille tuli yhtäkkiä paha mieli. Eihän se pahaa mieltä ollut, se oli onnen ja haikeuden kyyneliä samaan aikaan. Nyt on yksi elämänvaihe taputeltu ja uudet seikkailut kutsuvat. Lapset kasvavat ja kasvaessaan heidän tilansa kasvaa myös.

Vuoden vanhana Amelie itki perääni, jos yritin käydä edes vessassa yksin. Tänään minä katsoin ikkunasta ja pyyhin silmän nurkasta kyyneleen, kun Amelie lähti yksin hakemaan ystäväänsä. Niin nopeasti hän kuitenkin on kasvanut, vaikka hänen syntyessään luulin, että hän olisi ainakin ikuisuuden vauva. Olihan sitä silloin vaikeaa edes kuvitella, miten nopeasti se aika sitten meneekin. Nyt olen pian ensimmäistä kertaa koululaisen äiti. Ensimmäistä kertaa lähettämässä tytärtämme kouluun. Ensimmäistä kertaa olen käynyt myös vanhempainillassa ja ensimmäistä kertaa ottanut lapseni lukujärjestyksestä kuvan. Olen ensimmäistä kertaa lukenut luokkien nimilistaa läpi toivoen, että naapurin lapset pääsevät samalle luokalle. Ensimmäistä kertaa olen ylpeä kohta ekaluokkalaisen äiti. 

Ps. Nyt sinulla on mahdollisuus kuunnella Storytellin äänikirjoja maksutta 30 päivän ajan. Tätä mahdollisuutta ei kannata missata. Saat ilmaista kuunteluaikaa tämän linkin kautta. (Yhteistyö Storytellin kanssa)

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Kaupallinen yhteistyö Poster Storen kanssa

Kenelle muulle iske sisustus kuume, kun kevät lähenee? Muistan aina lapsuudestani kuinka äitini muutti kotimme sistusta vuodenaikojen mukaan. Kevät ja joulunaika ovat aina olleet ehdottamasti lemppareitani ja ovat edelleen. Kesän loppuessa sisustukseen tulee paljon valoja ja kynttilöitä. Joulun jälkeen päivien pidentyessä taas sisustusvalot saavat kyytiä ja sistuksessa näkyy paljon enemmän kasveja.

Vaikka puhunkin nyt muutoksista sisustuksessa, niin en suinkaan tarkoita uusia huonekaluja ja koko kämpän uuteen kuntoon laittamista neljää kertaa vuodessa. Sen sijaan pienilläkin jutuilla saa ihanasti uutta ilmettä kotiin. Tuoreet kukat ja kauniit taulut ovat olleet ehdottomasti sen tämän kevään juttu. Tilasimme ihanan keväiset julisteet Poster Storelta. Poster Store oli meille muuten täysin uusi tuttavuus.
Poster Store on ihan täydellinen valinta, sillä sieltä pystyt tilaamaan niin julisteet kuin kehyksetkin, joten sinun ei tarvitse lähteä erikseen metsästämään sopivia kehyksia löytämiisi julisteisiin. Toki sieltä pystyt tilaamaan myös pelkän julisteen tai pelkät kehykset, mikäli sinulla on jo valmiina kaunis kuva tai kauniit kehykset. Poster Storelta saa itse räätälöityä itselleen juuri sopivan näköiset ja kokoiset taulut, siksi se oli meille täydellinen valinta!

Poster Storelta löytyy suuri valikoima erilaisia julisteita, niin luontoaiheisia kuin arkkitehtuurisiakin, niin tekstijulisteita kuin graafisia julisteita. niin aikuisten kuin lastenkin julisteita.
Nyt meillä on teille ihan huikea juttu näin kevääksi. Nimittäin koodilla  FITFUNFAM30 saatte – 30% alennusta tilauksestasi Poster Storelta (ei koske Selection- julisteita tai kehyksiä). Koodi on voimassa 26.5 asti. Jos siis sinäkin rakastat sisustamista ja kauniita kuvia, niin kannattaa ehdottomasti hyödyntää tämä alekoodi ja tutustua Poster Storen valikoimaan.”

Mikään ei kestä ikuisesti, vaikka joskus sen toivoisikin kestävän. Vauva-aika on kulunut jokaisella kerralla aivan liian nopeasti ja yhtä nopeasti tuntuu kuluvan tämä pikkulapsiaikakin. Meistä varmasti moni muistaa niitä hetkiä, kun makoili itse lapsena siinä äidin ja iskän vieressä ja kerta toisensa jälkeen ne päivitteli, miten aika muka kuluu niin nopeesti ja miten niiden “vauva on jo näin iso”. Lapsena sitä eli niin hetkessä ja vaan unelmoitti siitä, miten jonain päivänä sais itsekin olla äiti ja siihen johonkin päivään tuntui olevan ihan loputtoman kauan aikaa. Olin ihan varma, että maailman loppukin tulee varmasti ennen sitä kuin minä saisin kokea äitiyden ihanuuden. Siihen tuntui olevan niin pitkä aika ja silloin se oma elämä, mitä oli ehtinyt sen about kymmenen vuotta elämään tuntui jo tosi pitkältä ajalta. Siihen vielä about saman verran lisää ennen kuin äidiksi tuleminen olisi edes harkintalistalla, niin tuntuihan se nyt tuhottoman pitkältä ajalta, eikä sillä hetkellä tuntunut siltä “miten aika menee niin nopeesti.” Muksuna yks kouluviikkokin tuntui kestävän joku puoli vuosituhatta kuin viikonloppu taas kesti sen puoli sekuntia. Lapsena jotenkin ajankulu tuntui niin erilaiselta eikä niitä aikuisten ihmettelyjä ymmärtänyt, jotenkin se tuntui lähinnä vaan huvittavalta fraasilta. Nyt itse olen juuri se äiti, joka makoilee lasten kanssa lattialla ja päivittelee, miten mun vauvat ovat kasvaneet jo näin paljon. En voi käsittää miten just vasta sain mun ensimmäisen tyttären mun rinnalleni ja mietin, miten kreisiä on, että mulla on oma tytär. Nyt mulla on niitä kolme ja ensimmäinen aloittaa pian jo koulun, keskimmäinen on jo päiväkodissa ja kuopuskin opettelee kovaa vauhtia istumista. Missä mun kaikki vastasyntyneet kippurajalat on? Ensimmäisen kohdalla luuli eroahdistuksen kestävän loppuelämän ja sitähän jotkut mulle sanoivatkin, että älä pidä liikaa lasta sylissä, tottuu vielä siihen. Onnekseni minulla oli äiti, joka aina muistutti ettei lapsia voisi pitää liikaa sylissä ja kertoi kuinka nopeasti ne pienet kasvavatkaan.Pienet ovat pieniä vain niin pienen hetken. Liian nopeasti tulee se päivä, kun ne juoksevat sylistä pois, laajentavat reviriiään, haluavat olla ilman äitiä ja silloin haikeana muistelee niitä hetkiä, kun vessaankin mentiin yhdessä pikkutyyppi mukana. Nyt ymmärrän, mitä aikuiset aina tarkoittivat sillä, että aika kuluu niin äkkiä. Päivät saattavat tuntua joskus pitkiltä, mutta vuodet ovat sitäkin lyhyempiä. Nauti siis vauva-ajasta, nauti pikkulapsiajasta, naura kaatuneelle maitomukille tai maalatulle tapetille, nauti siitä kun pieni käärö ei halua olla sekuntiakaan pois sylistäsi, se kaikki on sellaista vain pienen hetken. Yhtenä päivänä se pieni käärö haluaakin sylin sijaan juosta temmeltää, maitolasit eivät enää kaadu ja yötkin nukutaan ilman heräämistä. Hienoa on varmasti sekin aika, mutta onhan tämä pikkulapsi aikakin ihan mieletöntä seikkailua päivästä toiseen. Olen niin kiitollinen näistä mineistä ja siitä, että olen saanut etuoikeuden olla juuri heidän äitinsä. Elämä on aika mieletöntä näiden tyyppien kanssa!

Ps. Oletko jo nähnyt meidän uusimman tube-videon?

Treenivaatteet saatu Starlinedancewearilta. Sieltä löytyy aivan ihanilla pirteillä printeillä varusteltuja treenikuteita!

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Kaikki jotka tuntevat minut tietävät, että rakastan ikuistaa hetkiä, lastemme lapsuutta, vauva-aikaa, treffejä ja lähes kaikkea elämässä. Lähes jokainen taulumme seinillämme on muisto jostain hetkestä. Jos minulta kysyttäisiin, niin meidän koti olisi enemmän tai vähemmän tapetoitu rakkaiden ihmisten kuvilla. Onneksi on Dom, tuo järjen ääni, joka antaa minun laittaa kymmeniä kuvia seinille, mutta ei kuitenkaan kannusta minua peittämään ihan kokonaan seiniä kuvilla. Valokuvia ei vaan siis yksinkertaisesti voi olla liikaa. Ei vaan voi.  Ihana Lotta otti meistä muutama viiko sitten perhekuvia ja voi kuinka fiilistelin niistä jokaista. Ajoimme runsaan tunnin Tampereelle kuviin, joten ennen kuvaushetkeä lapset olivat istuneet paikoillaan jo jonkin aikaa. Energiaa siis riitti, kun pääsimme itse studiolle. Itse vähän jännitin, että mitä kuvauksista tulee, kun lapset ovat täynnä energiaa ja pysyvät nanosekunnin hyvällä tuurilla paikoillaan.  Mutta….Kuvaustilanne todellakin oli energiaa täynnä, mutta Lotta käänsi sen kaiken energian, sähläämisen ja säätämisen hyväksi jutuksi. Lapset saivat makoilla, kutitella toisiaan, hyppiä pomppia, halia ja riehua, niinkuin normaalistikin. Olen aivan supertyytyväinen valokuviin, koska niistä huokuu juuri sellainen meidän perheen tunnelma. Kuvat kertovat juuri siitä elämästä, mitä me tällä hetkellä eletään. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on jatkuvalla syötöllä, mutta naurua on sitäkin enemmän. Lotta todellakin ikuisti elämäntilanteemme niin ihanasti valokuviin. Me ei missään nimessä haluta vanhoina katsella pönötyskuvia meistä, vaan muistoja, mitkä kertoo meidän oikeasta elämästä. Muistoja, jotka kertoo meidän lasten luonteenpiirteistä. Muistoja, joita katsellessa voi vielä vanhanakin palata muistoissaan niihin kauniisiin hetkiin. Muistoja, mitä me voidaan katsella jonain päivänä yhdessä meidän lasten lasten kanssa ja kertoa, miten heidänkään äidit ei aina ole olleet rauhallisimmasta päästä. 

(Tähän astiset kuvat ovat kaikki Lotan ottamia)

Mikäli etsit hyvää valokuvaajaa, niin annamme ison suosituksen Lotalle. Olipa sinulla yksi rauhallinen tai seitsemän vilkasta lasta, niin Lotta saa takuu varmasti otettua perheestänne juuri teidän näköisiä kuvia. Kuvia, mitä ei voi olla laittamatta seinälle!

Lotan sivuille pääset täältä!

Kaupallinen yhteistyö Lekmer.fi kanssa

Päivät ovat pidentyneet, aurinko lämmittää jo hieman ja kevät alkaa pian olemaan täällä. Kyllä se niin vaan on, että jokaisen talven jälkeen kevät koittaa ja kesäkin saapuu, vaikka kovilla pakkasilla pelkkä ajatuskin lämmöstä tuntui niin kaukaiselta. Siinä vaan on jotain, kun hiekat lakaistaan kaduilta ja vihdoin saa pukea toppavaatteiden sijaan kevätpuvut! Ainakin meidän perheessä kevätvaatteiden esille ottaminen on yksi varma merkki siitä, että kesä ei ole enää kaukana.Tullessamme rukalta katselin tytöille kevätvaatteita Lekmeriltä ja löysin mielestäni aivan heidän näköisensä vaatteet heille. Tummat housut ettei lika näy niin helposti, mutta halusin niissä olevan myös hempeän vaaleanpunaisia yksityiskohtia. Elianan vaatteissa ei vielä ole niin väliä paljonko ne pitävät vettä tai kestävät kulutusta, koska pikkuneiti ei vielä vaatteillaan rymyä pitkin metsiä. Isompien tyttöjen vaatteissa taas käytännöllisyys on tärkein kriteeri. Niiden on pakko kestää kulutusta ja pesua. Varsinkin kun ulkovaatteiksi valitsee vaatteet, missä on vaaleanpunaisia yksityiskohtia, niin niitähän tulee pestyä monet kerrat tänä keväänä ja ensi syksynä. Otan aina tytöt mukaan valitsemaan heidän omia vaatteitaan. Näytän heille yleensä paria vaihtoehtoa ja kysyn kummasta he tykkäisivät enemmän, näin he ovat saaneet “itse” valita omat vaatteensa. Tietenkin minun valitsemistani vaihtoehdoista, koska muussa tapauksessa saattaisi keskimmäisemme valita kevättakin sijaan toppatakin tai vaikka uikkarit.

Lekmeriltä löytyy laaja valikoima erilaisia ulkovaatteita ja laajan valikoiman ansiosta löytyy sieltä myös hyvin eri hintaluokan tuotteita. Amelielle valitsimme Lindbergin Explorer takin, mikä sopi jo nimensäkin puolesta hyvin meidän pikkuseikkailijalle. Estellalle valitsimme Mini A Turen Adin- takin, ja se sopii mielestäni aivan ihanasti meidän pikkuilopillerille. Eliana puolestaan sai suloisen Mini A Turen Wai– takin ja voi, miten isolta tytöltä meidän pieni ihanuus näyttikään ensimmäistä kertaa takki päällä.

Kuinka paljon minulla on vielä raskauskiloja jäljellä ja miten palautuminen on sujunut?

Olen aiemmin kirjoittanut synnytyksestä palautumisesta ja raskauskiloista, siinä postauksessa oli mukana myös kuvia viisi viikkoa synnytyksen jälkeen. Nyt synnytyksestä on yli puolivuotta ja on aika hieman katsella, missä mennään nyt.Instagramissa olenkin useampaan kertaan jakanut ajatuksiani siitä, miten rennolla fiiliksellä olen pikkuhiljaa kiloja karistanut. Ei turhaa stressiä, eikä yhtäkään päivää kokonaan ilman suklaata. Joku saattaisi sanoa suklaan syömistäni huonoksi tavaksi, mutta itse koen sen ihan hyvänä juttuna, elämästä nauttimisena ;). Pyrin pitämään kiinni 20-80- ajattelusta. Syön siis 80 % terveellisesti ja mahdollisimman puhtaasti, kun taas 20 % voin syödä ihan mitä itse haluan. Minun kohdallani tuo 20% tarkoittaa isoa Snickersiä kerran päivässä. Ne päivät, kun en ole Snickersiä syönyt ovat todellakin yhden käden sormilla laskettavissa. Säännöllisestä suklaan syömisestä huolimatta paino on ollut pikkuhiljaa kokoajan laskussa. Tällä hetkellä kiloja on jäljellä vielä about kolme ja vaatekoko on tällä hetkellä M, joistain vaatteista päälle mahtuu jo S. Kolme raskautta ja kolme synnytystä kyllä saa mielestäni näkyäkin kropassani, enkä halua olla turhan armoton itselleni. Treenaan muutaman kerran viikossa kotona ja tällä hetkellä se tuntuu juuri hyvältä. Kotitreenien lisäksi käymme usein perheenä metsäretkillä tai muuten vain lenkkeilemässä, mutta nekin aktiviteetit on puhtaasti siitä lähtökohdasta, että se on hauskaa. En siis vedä rankkoja treenejä näkyvät vatsalihakset tavoitteena tai syö pelkkää maitorahkaa ja parsaa optimoidakseni lihasten kasvun, mutta pitääkseni rasvaprosentin alhaisena. Syön aamuisin kaurapuuroa ja päivisin normaalia ruokaa, välipalan jälkeen nautin joka päiväisen suklaa-annokseni hyvällä omalla tunnolla tietäen, että ei se elämä suklaaseen kaadu. Treenaan välillä yksin, välillä Domin tai lasten kanssa, jos treenaaminen ei juuri silloin napostele, niin saatanpa jättää treenin vetämättä, eikä siitäkään tule morkkista. Sen sijaan, että kiristelisin viimeisiä rasvamakkaroita kesää varten pois, niin olenkin hankkinut vaatteita mihin ne sujahtavat piiloon oikein hyvin. Esimerkiksi nämä korkeavyötäröiset farkut (täältä) ovat ihan mahtavan armolliset pienille vatsamakkaroille tai ylimääräiselle iholle. Aion siis jatkossakin hankkia armollisia vaatteita ja treenailla, kuin hyvältä tuntuu eikä väkisin. Ja, mitä Snickersiin tulee, niin me taidetaan kulkea käsi kädessä loppuelämä.Jos sä valitset myös mieluummin armolliset vaatteet kuin armottoman treenaamisen ja haluisit esim nää farkut myös itselles tai haluat teidän pienimmäiselle myös suloisen Addun college-puvun, niin mulla on sulle hyviä uutisia! Nimittäin nyt koodilla FITFUNFAMILY15 saat-15% alennuksen yli 50 euron tilauksiin Jankyardilta.

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

“Älä anna köyhälle kalaa vaan opeta hänet kalastamaan”  Ei varmasti olisi ensimmäinen kerta historiassa, kun uudet sukupolvet eivät enää osaisi asioita, mitä aiemmat sukupolvet osasivat. Pidetäänhän siis huolta siitä, että annetaan meidän tieto perintönä seuraaville sukupolville. Omat vanhempani ovat pitäneet huolen siitä, että he eivät ole jättämässä meitä perinnöttä. Enkä siis suinkaan puhu rahallisesta perinnöstä, vaan päinvastoin. Rahallinen perintö voi haihtua kuin tuhka tuuleen yhdessä päivässä rahan arvon romahtaessa, kallis taulukokoelma voidaan varastaa sinulta yhdessä yössä ja kauniista asunnostakin voi löytyä hometta eikä sekään enää ole arvokasta omaisuutta. On kuitenkin olemassa perintöä, mitä ei voida varastaa tai minkä arvo ei romahda. Niinkuin vanha sananlaskukin sanoo :”älä anna köyhälle kalaa, vaan opeta hänet kalastamaan.” Kaikki voivat ostaa rahalla kalaa, mutta ne jotka osaavat kalastaa, saavat sitä ilman rahaakin. Kukaan meistä ei tiedä huomisesta. Vaikka nyt toimeentulo olisi taattu, niin tilanne ei ehkä ole sama lapsillamme sadan vuoden päästä. Olen todella kiitollinen vanhemmilleni siitä, että he ovat vieneet minua metsään ja luontoon. Olen oppinut sytyttämään tulen, kalastamaan ja perkaamaan kalan. Olen rymynnyt metsässä, kerännyt sieniä ja marjoja, olen jopa käynyt pissalla metsän siimeksessä. Olen hoitanut kesän lampaita, mistä syksyllä tehtiin lihaa. Vanhempani ovat opettaneet minua arvostamaan luontoa ja elämää. He ovat pitäneet huolta etten koskaan vieraannu luonnosta, vaan tiedän mistä liha tulee ja näin myös olen oppinut miten ruokaa kuuluu kunnioittaa. Nyt minulla itselläni on omia lapsia ja haluan ehdottomasti vaalia tätä perinnettä ja oppia itse vielä niin paljon lisää.

Isäni on oikea luonnonsupersankari, jep olen ylpeä isästäni! 🙂 Hän on kulkenut metsissä koko ikänsä ja tietää lähes kaikesta kaiken (ainakin minun mielestäni). Olipa kyse sitten sienistä, marjoista tai kaloista, niin hän erottaa ne kaikki toisistaan ja tietää, mitkä ovat syötäviä ja miten ne kuuluu valmistaa ruoaksi.  Ollessamme Rukalla isäni  sytytti nuotion muutamassa sekunissa lumen päälle ja tällöin totesin Domille, että meillä on vielä niin paljon opittavaa. Vaikka vanhempani ovatkin opettaneet minulle paljon, niin tuntuu, että tiedän vain niin pienen murto-osan siitä mitä he tietävät. Eihän näitä juttuja opi silmänräpäyksessä, vaan yhteisistä kokemuksista. Siksi pidänkin äärimmäisen tärkeänä niitä hetkiä, kun olemme koko perhe yhdessä. Ne hetket ovat paitsi ihan mahtavia juttuja yhdessä, mutta myös opettavaisia. Niissä hetkissä jaetaan perintöä, mitä ei rahalla saa.Pyrimme käymään lasten kanssa säännöllisesti metsässä ja usein sinne lähtee meidän lisäksemme myös sisarukseni perheineen sekä vanhempani. Metsäretket yhdessä perheen kanssa ovat ehdottomasti meidän lemppareimpia juttuja. Uskallan väittää, että yhdellä metsäretkellä meidän lapset oppivat paljon enemmän, mitä muutamalla biologian tunnilla. Luonnossa he oppivat tunnistamaan kasveja ja marjoja, he tietävät miten sytyttää tulen tai miten rakentaa laavun. He oppivat miten kalastaa ja miten perata kalat. He oppivat, että jauheliha tulee eläimestä ja tästä syystä ruokaa tulee kunniottaa eikä sitä kuulu heittää roskiin. On meidän käsisämme tuleeko seuraavasta sukupolvesta tämä paljon puhuttu “pullamössösukupolvi”, joka ei tiedä muista kuin tietokone peleistä ja heidän selviytymistaitonsa ovat pyöreä nolla. Me voimme vaikuttaa siihen osaavatko seuraavat sukupolvet liikkua luonnossa, tehdä ruokaa luonnossa ja selviytyä luonnossa. Mitä lähempänä luontoa he kasvavat sitä enemmän he luontoa ja ruokaa kunnioittavat. Seuraavat sukupolvet todellakin ansaitsevat tietää kuinka hieno maa heillä on missä asua. He ansaitsevat saada tietoonsa ne arvokkaat tiedot, mitkä aiemmat sukupolvet ovat saaneet. Oma isäni on kulkenut metsissä monet kymmenet vuodet ja hän on hankkinut tietoonsa paljon arvokasta tietoa ja nyt hän jakaa sitä tietoa meille. Me saamme kaiken tiedon häneltä ilmaiseksi. Meidän ei tarvitse ensin syödä kymmeniä eri sienilajeja ja maata sairaalassa myrkytyksen takia, koska emme tienneet mitkä sienet ovat syötäviä. Meidän on mahdollisuus sienestää isäni kanssa ja saada ilmaiseksi häneltä tietoa, mitä sieniä voimme syödä ja miten ne valmistetaan. Ja luota muhun, kirjasta opittu tieto on täysin eri asia kuin käytäntöön pantu tieto. Älä siis missaa niitä hetkiä, kun voit lähteä vanhempiesi kanssa metsään. Lähde vanhempiesi kanssa metsäretkille niin kauan kuin voit, vie omat lapsesi luontoon niin usein kuin pystyt. Arvosta sitä duunia, mitä aiemmat sukupolvet on meidän puolesta tehnyt ja anna se perintönä eteenpäin. 

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Postaus tehty kaupallisessa yhteistyössä Ruka kanssa

Olimme jo pidemmän aikaa Domin kanssa puhuneet, että haluaisimme lähteä pohjoiseen perheenä. Olin kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että lasten kanssa yli kymmenen tunnin ajomatka ei vaan voi onnistua. Itävallan reissullamme matkustusaika venyikin yllättäen yli 12 tuntiseksi matkalla olleiden kolareiden ja niistä johtuneiden ruuhkien takia ja tuo reissu muutti mielipidettäni pitkistä reissuista lasten kanssa. Yllätyimme Domin kanssa kumpikin, miten kaikki kolme pikkuneitiä istuivat autossa hyvällä fiiliksellä ja innoissaan reissusta, pitkästä matkustusajasta huolimatta. Itävallasta takaisin tullessamme matka sujui yhtä leppoisasti ja silloin heitimme ajatuksen ilmaan, että pitäisikö kevään aikana lähteä Rukalle laskettelemaan.Helmikuun alussa Dom lähti kaverinsa kanssa kuvausmatkalle Rukalle ja palatessaan kotiin hän sanoi, että haluaa ehdottomasti viedä perheensäkin sinne. Päätös oli tehty. Pienten lasten kanssa matkustaessa meillä oli kuitenkin melkoinen kriteerilista mm. majoituksen puolesta. Majoituksen piti olla lähellä rinteitä, koska jatkuva lasten ja tavaroiden autoon pakkaaminen ei vaan tunnu kenestäkään lomalta. Toinen ehdoton ehto oli, että majoituspaikassa oli pakko olla ruoanlaitto vermeet, ihan taloudellisista syistä. Tämä porukka, kun menee ulos syömään viikon ajan viisi kertaa päivässä, niin ollaan perikadossa. Kolmas juttu oli, että majoituspaikan pitäisi sisältää myös pesukoneen, koska kukaan ei jaksa pakata viidelle henkilölle vaatteita viikoksi, jos pesumahdollisuuksia ei ole. Tällä hetkellä nimittäin yhdellä ihmisellä meidän perheessä saattaa sotkeentua jopa viidet vaatteet yhden päivän aikana. Se tekisi siis 35 vaatekertaa vain yhtä ihmistä kohden viikon reissulle. Uskokaa tai älkää, mutta saimme yöpyä paikassa, mikä täytti koko kriteerilistamme ja vielä enemmänkin. Majoituimme Ski-Inn- majoituksessa ihan huippu paikalla, aivan rinteiden kupeessa ja kaikkien palveluiden vieressä. Huoneistostamme pystyi kävelemään niin lähi kauppaan kuin hissillekin ja pieni pari vuotiaskin jaksoi kävellä väliä useamman kerran päivässä. Rukan kylässä olevassa Huoneistossa oli täysi varustus pesukoneesta ja astioista lähtien. Hintaan sisältyy myös liinavaatteet sekä loppusiivous, joten petivaatteitakaan ei tarvinnut roudata mukana. Ja hei huoneistossa oli jopa sauna, mikä lämpesi muutan joka ainoa ilta meidän kämpässämme! Kuinka ihanaa oli päivä olla rinteessä ja illalla mennä lämpöiseen saunaan. Mikäli sauna ei napostele, niin huoneistossa oli myös oma takka, mikäli sen äärellä maistuu kupponen kuumaa kaakaota. Meidän reissumme pohjoisessa meni siis paremmin kuin hyvin. Lapset viihtyivät rinteissä päivästä toiseen ja iso plussa oli, että Rukalla oli otettu kaiken ikäiset ihan supermahtavasti huomioon. Lapsilla oli kasvomaalausta, porojen ruokintaa, taikurishowta, piirrustuskilpailua ja karkkibingoa järkätty. Amelien yksi kohokohdista rinteessä oli soihtulasku, missä hän pääsi pimeässä rinteessä laskemaan Domin ja muiden laskettelijoiden kanssa vain soihdut valonaan. Me oltiin Elianan ja Estellan kanssa alhaalla katsomassa muiden ylpeiden vanhempien kanssa, kun lapset (pienemmät tietenkin vanhempiensa seurassa) laskivat pitkin rinnettä soihtu kädessään.Rukalla on myös sisäleikkipuisto, mihin voi lasten kanssa mennä, jos pakkanen yllättää liian kovaksi. Meidän kohdalla sisäleikkipuisto jäi vielä korkkaamatta, ehkä toisella kertaa. Rukalla riitti tekemistä joka päiväksi todella paljon, joten sisäleikkipuistoon ei yksinkertaisesti ehditty. Reissulla me päästiin käymään myös Kujalan Porotilalla sekä Husky-Farmilla, mutta niistä lisää myöhemmin. 

“Kuinka paljon teillä vauva saa katsoa ruutua päivässä?”

Heti aluksi haluan sanoa, että vastaan meille esitettyyn kysymykseen, niinkuin me toimimme. En sano, että meidän perheen tapa toimia on ainoa oikea. Uskon, että me vanhemmat kasvatamme lapsiamme parhaimmalla mahdollisella tavalla, minkä sillä hetkeksi koemme oikeaksi. Ruutuaika on yksi niistä asioista, mistä helposti syyllistetään ja syyllistytään. Tarkoitukseni ei siis ole syyllistää ketään tai kertoa, että meidän tapa toimia on ainoa oikea. Me toimimme näin, koska koemme sen oikeaksi ja tällä hetkellä voimavaramme siihen myös riittävät. Elämä kuitenkin muuttuu, elämäntilanteet muuttuvat ja voimavarat muuttuvat. Esimerkiksi loppuraskaudestani lastemme ruutuaika oli huomattavasti enemmän, mitä normaalisti. Kysyin Ig:ssä, että mistä toivoisitte mun kirjoittavan ja nappasin ensimmäisen toiveaiheen. Ensimmäinen kysymys oli ruutuajasta meidän nuorimmaisemme kohdalla. Eliana on nyt 6 kuukautta ja hänen kohdallaan ruutuaikaa ei ole ollenkaan. Pyrimme olemaan hyvin varovaisia myös sen suhteen ettei hän katsoisi edes vahingossa ruutua. Jos tytöt katsovat ohjelmaa, niin Eliana ei ole samassa huoneessa. Ravintolassa valitsemme paikan, missä ei Elianan ole mahdollista katsoa ruutua ja kotona pyrimme käyttämään pääsääntöisesti puhelinta niin ettei Eliana näkisi ruutua.

Meillä on muutenkin melko tarkat säännöt isompienkin tyttöjen kohdalla, koska ruutua katsellaan ja ruokapöytä tai lyhyet ajomatkat (alle 2h) eivät ole niitä paikkoja. Tottakai meillä lapset katselevat välillä lastenohjelmia ja esimerkiksi ollessani mahataudissa (Dom oli lapissa) tytöt katsoivat valehtelematta lähes koko päivän ruutua, koska silloin mentiin sieltä mistä aita oli matalimmillaan ja tarkoituksena oli vain selvitä. Pääsääntöisesti kuitenkin pyrimme rajoittamaan ohjelmien katselun vain maximissaan pariin kertaan viikossa ja Amelie tietenkin saa käyttää ruutua enemmän (joka päivä n.15 minuuttia) , koska on jo vanhempi ja pelaa mm. ekapeliä sillä. Emme kuitenkaan koe, että pari vuotiaan tulisi osata käyttää Ipadia ja mitä vauvaan tulee, niin hänelle siitä ei ole mielestämme muuta kuin haittaa.vauvan ruutuaikaTiesitkö, että pienen 1-4 vuotiaan lapsen aivot ovat herkässä kehitysvaiheessa, puhumattakaan alta 1- vuotiaasta. Jos lapsi viettää pienenä runsaasti aikaa tablettien, puhelimien ja muiden ruutujen parissa on mahdollista, että aivot kehittyvät keskittymisen kannalta haitalliseen suuntaan. Vaikka ongelmia ei pikkulapsiaikana ilmenisikään, niin niitä voi tulla myöhemmin. En väitä, että päivittäinenkään esim. pikkukakkosen katselu aiheuttaa mitään haittaa, mutta en näe sitä myöskään kehityksen kannalta tärkeänä asiana. Tästä syystä siis mieluummin rajoitamme ruutuaikaa hieman rajummin.  Meillä remutaan metsässä, kiipeillään puissa, roikutaan renkaissa, rakennetaan robotteja ja lähes päivittäin valitetaan myös tylsyyttä. Emme kuitenkaan usko tylsyyden olevan huono juttu, vaan elämään kuuluva asia, mitä ei tarvitse välttää. vauvan ruutuaikaPelit antavat lapsille välitöntä positiivista palautetta. Uskon, että tästä syystä lapset helposti jämähtävät katselemaan tai pelailemaan pitkäksikin aikaa, jos aikaa ei rajoiteta. Lapsi elää hetkessä eikä osaa miettiä pidemmälle. Lapsesta esimerkiksi ulos lähteminen voi tuntua vaivalloiselta ja tylsältä, jos vaihtoehtona on leffan katsominen. Tästä syystä meillä on ruutuaika rajoitettu tiettyyn aikaan, jolloin lapsille ei tule edes kiusausta kysellä ruutua muuna aikana. Se on spessua, jos me Domin kanssa ehdotetaan muuna aikana, että halauvatko katsoa ohjelmaa tai pelata. vauvan ruutuaikaPienimmäisellämme ei ruutuaikaa ole edes kerran viikossa. Domin kanssa haluamme pitää Elianan niin kauan pois ruudun äärestä, kunnes hän itse osaa sitä pyytää. Eli aikaisintaan n. 1- vuotiaana Eliana voi ensimmäistä kertaa katsoa ohjelmaa ja aluksi tietenkin vain pieniä hetkiä esim. 10 minuuttia. Pikkuhiljaa ruutuaikaa nostetaan lapsen kasvaessa, mutta meidän mielestämme vauvan paikka ei ole telkkarin edessä eikä vauva jää mistään paitsi, vaikka ei saakaan katsoa ystävien kylää tai pikkukakkosta siskojensa kanssa.

Tulipas tekstistä pitkä, mutta siis vastauksena vauvamme ruutuaikaan, niin hänellä on sitä 0 minuuttia viikossa 🙂 Olisi kiva kuulla muidenkin ajatuksia ruutuajasta?

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM