“Vaikuttavatko teidän aiemmat suhteet parisuhteeseenne?”

Tämä kysymys meille esitettiin Instagramissa ja lyhyen IG-vastauksen sijaan ajattelin kirjoittaa pienen postauksen aiheesta. Lyhyt ja rehellinen vastaus kai on, että tottakai vaikuttaa. Uskon, että kaikki ihmissuhteemme ja totutut tavat toimia ihmisten kanssa vaikuttavat parisuhteeseemme. Meidän parisuhde ei ole meille kummallekkaan ensimmäinen parisuhde. Dom ja minä olimme kummatkin ennen toisiamme useamman vuoden parisuhteessa ja tottakai pitkät parisuhteet vaikuttivat meihin sekä näin myös meidän nykyiseen parisuhteeseemme.

Tavatessamme Domin kanssa ajattelimme monesta asiasta hyvin eri tavalla. Dom oli tuntenut minut ehkä kuukauden, kun sanoi, että minä olen parasta mitä elämältä voisi edes toivoa ja, jos hän vain saisi olla minun kanssani niin hän olisi loppuelämänsä onnellinen. Hän oli lähtenyt parisuhteesta sen takia, ettei ajatellut silloisen kumppaninsa olleen “se oikea”. Minut tavatessaan hän ajatteli minun olevan “se oikea” ja minun tekevän hänet onnelliseksi. Huh, mikä taakka se olisi, jos hän edelleen ajattelisi, että minun duunini on tehdä hänet onnelliseksi!

Itse taas olen realistinenromantikko, joka tavatessamme ajatteli, että jokainen parisuhde vaatii hullun lailla duunia, että se toimii. Domin kertoessa omia fiiliksiään tiputtelin häntä melko rajusti lähemmäs todellisuutta. Sanoin hänelle, että en usko ollenkaan “siihen oikeaan” ja hyvältäkin tuntuva parisuhde voi kosahtaa, jos kummatkin eivät näe jatkuvasti sen eteen duunia. Kerroin myös siitä, miten en usko kenenkään olevan vastuussa toisen onnellisuudesta, koska se olisi vaan liian suuri taakka asettaa toisen harteille. Sanoin myös Domille, että en hetkeäkään usko rakkauden olevan ainoastaan tunne, vaan ennen kaikkea sitoumus rakastaa myös silloin kuin siltä ei tunnu. Ja se juuri tekeekin rakastamisesta ja parisuhteista välillä vaikeaa. Olin Domin kanssa erimieltä lähes kaikesta, mitä parisuhteeseen tulee, esimerkiksi en uskonut ollenkaan “erilleen kasvamiseen” vaan ennemminkin tietoisiin valintoihin.

Tavatessamme Dom ei voinut ajatellakaan, että olisin joskus myös ärsyttävä…well… voitte vaikka kysyä joku kerta häneltä, mitä mieltä hän nykyään on , haha! Oma aiempi parisuhteeni päättyi isojen juttujen takia, joten en mitenkään ajatellut vain, että ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolella. Päinvastoin tiesin, että parisuhde toimiakseen vaatii todella paljon jatkuvaa duunia ja se täydelliseltä tuntuva kumppani on jonain päivänä juuri se, joka osaa ärsyttää juuri ärsyttävimmällä tavalla ja siitä huolimatta tehtävänäni sekä puolisoni tehtävänä on rakastaa. Tavatessamme, siinä missä Dom ajatteli ihanan positiivisesti parisuhteista, niin minä ajattelin todella negatiivisesti. Taisinpa mm. mainita Domille, että meidän parisuhteellamme on n.7 % mahdollisuus onnistua jonkun tilaston mukaan. Itse melkein tuhoon tuomitsin parisuhteemme jo ennen sen alkamistakaan ja sanoinkin, että turhaan sitä parisuhdetta edes luo, koska se voi mennä pieleen. Niin minulla oli kerran käynyt ja varmasti se vaikutti ajatuksiini. Ei siis varmasti käy kieltäminen, että aiemmat parisuhteet vaikuttivat meidän parisuhteeseemme jo ihan alkumetreilläkin.Dom oli aiemmassa parisuhteessa se, joka kävi töissä, tienasi, juhli ja hän ei juuri koskenutkaan kotitöihin tai ruoan laittoon. Lapsiahan Domilla ei ennen minua ollut. Olin siis varautunut siihen, että eihän tuo mies tiedä mitään perhe-elämästä, mutta toisin kävi. Alusta asti Dom on ottanut vastuun lapsista ja kodista siinä missä minäkin. Itävallassa moni ihmetteli, että tekeekö Dom meillä ruokaa. Tekee se, parempaa kuin minä. Ei se siis automaattisesti tarkoita, että kerran tietyllä tavalla toiminut toimisi aina tietyllä tavalla. Dom on hyvä esimerkki siitä, että ihmiset voivat muuttua elämäntilanteiden muuttuessa. Dom leikkii lasten kanssa, herää öisin lasten kanssa, tekee ruokaa, imuroi ja siivoaa, niinkuin minäkin. Pyykkeihin Dom ei koske! Ei sen takia, ettei hän suostu, vaan sen takia, että minä en halua! Toisaalta, minäkään en koske meidän auton öljyihin tai renkaisiin…

Minä puolestani olin mennyt nuorena naimisiin ja myös eronnut nuorena. Avioero oli yksi niistä asioista, mikä hävetti minua aivan suunnattoman paljon. Itselleni menestyminen ihmissuhteissa on aina ollut tärkeää ja se on ollut myös asia, mitä arvostan suuresti muissa. Tuntui siis aivan järjettömän pahalta kämmätä itse koko parisuhdesysteemi niin pahasti, että homma päättyi avioeroon. Olin rankentanut identiteettini pitkälti sen päälle, että olin vaimo ja äiti. Yhtäkkiä en ollutkaan vaimo ja tuntui, että minulla alkoi itseni ja oman identiteettini etsiminen vähän alusta. Tavatessamme Domin kanssa olin edelleen vähän hukassa, että mitä minä oikein elämältäni tahdon ja kuka minä olen. Sen tiesin, että olin äiti ja tahdon olla maailman paras äiti, joten asetin täten myös tulevalle puolisolleni riman semi korkealle, mitä perhe-elämään tulee. Itse kävin omaa kasvuprosessiani läpi (ja tämähän jatkuu enemmän ja vähemmän varmasti kokoelämän) ja Dom puolestaan hyppäsi sisään perhe-elämään vauhdilla. Juttelimme avoimesti haaveistamme, toiveistamme ja Dom suunnitteli vielä jatkavansa maailmanympärysmatkaansa, kunnes pieni rakas Estellamme ilmoitti tulostaan. Sitten kasvettiinkin taas rytinällä ja tehtiin loppuelämän mittaisia lupauksia. Me luvattiin Domin kanssa rakastaa toisiamme ja perhettämme ala- ja ylämäessä. Me luvattiin olla ne, jotka riitelee, mutta ennen kaikkea myös sopii toistensa kanssa. Puhuttiin aiemmista parisuhteistamme sekä niiden vaikutuksista, tiedostettiin kummatkin, että nykyisessä parisuhteessamme voimme tehdä monta asiaa paremmin ja näin yritämme tehdä. Eihän me täydellisiä olla, ei niin lähellekään. Me riidellään, me tehdään virheitä, mutta sitäkin enemmän meillä pyydetään anteeksi ja annetaan anteeksi! Ehkä juurikin niiden omien virheiden takia osaa olla armollinen nykyisessä parisuhteessa. Tietää sen, että hyvä parisuhde ei tule sattumalta ja kukaan meistä ei ole täydellinen. Ehkä parasta mun ja Domin parisuhteessa on se, että käsi sydämellä voin sanoa, että se paranee vuosi vuodelta. Ollaan tultu pitkä matka kolmessa ja puolessa vuodessa. Jos homma paranee tätä vauhtia, niin eihän tässä voi kun sanoa iso KIITOS Taivaan Isälle! 

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM


Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä yhdessä Viaplayn kanssa*

Pian tulee kolme vuotta täyteen, kun edellisen kerran kävin leffateatterissa. Yksinkertaisesti nautin niin paljon enemmän katsella leffoja omalta kotisohvalta. Syitä tähän on monia. Oma sohva on vaan niin paljon pehmeämpi ja siinä voi makoilla toisin kuin leffasalissa. Kotona jääkaappi on lähellä ja halutessani voin stopata elokuvan juuri silloin kuin haluan ja pitää paussin hakiessani vielä vähän lisää Ben & Jerrys jätskiä. Ja se suurin syy, kotona voin nukahtaa kesken leffan ja katsoa sen loppuun vaikka seuraavana aamuna ilman, että joudun maksamaan uudelleen viittätoista euroa. Jep, mä oon just se joka ei yksinkertaisesti kykene katsomaan leffaa loppuun ilman nukahtamista. Me siis yleensä katotaan Domin kanssa kaikki leffat puoltoista kertaa. Ensimmäisellä kerralla katotaan puolet yhdessä ja toiset puolet Dom kattoo yksin mun nukkuessa. Seuraavana iltana lasten mentyä nukkumaan katotaan se toiset puolet, minkä Dom jo kertaalleen on nähnyt. Miettikää nyt miten ihana toi mun mies on, että kerta toisensa jälkeen hän jaksaa katsoa mun kanssa leffat puoltoista kertaa!Meillä siis ei juurikaan käydä leffassa, vaan elokuvat katotaan kotisohvalla. Eniten leffoja tulee katsottua kahdestaan Domin kanssa jo tyttöjen mentyä nukkumaan. Talon hiljentyessä on ihana laittaa vähän pientä snägäriä esim. laskiaispullaa ja katsoa vieretysten leffaa. Meidän leffalemppareita on ehdottomasti kaikki supermies elokuvat. Nyt uusimpana katsottiin Viaplaysta Logan ja jälleen kerran ei supermiesleffa pettänyt! Logan tuli Viaplayihin 25.1 , joten jos sä et oo vielä nähnyt sitä, niin se todellakin on katsomisen arvoinen (klikkaa siis itsesi ihmeessä Viaplayihin, jos et ole vielä sitä hänyt.). Viaplayssa on myös hullun paljon muita hyviä leffoja, joten tästä syystä se on meidän top 1- mesta kattella leffoja. Viaplaysta löytyy myös mun lempparisarja, nimittäin Grayn Anatomia. Mulla on kerran viikossa päivä, että olen päättänyt vaan istua ja chillata tyttöjen päikkäriajan. Aina se ei onnistu, mutta pyrin pitämään siitä kiinni. Silloin istun,syön ja katselen Greyn anatomiaa. Viaplay mahdollistaa sen, että voin istua juuri siellä missä haluan. Useimmiten etsin mukavan nojatuolin ja syön posket pullollaan herkkuja katsellen suolistoleikkauksia, haha! Domista en ole kyseisen sarjan katsomiseen saanut seuraa. Paitsi, että näiden kuvien ottamisen lomassa hän “joutui” katsomaan sitä pari minuuttia ja kertoi sen olleen pisin aika, mitä hän kanssani sitä katsoo, haha! Annettakoot tämä hänelle kuitenkin anteeksi, koska katsoihan hän kaikki Twilightit mun kanssa (nekin muuten Viaplaysta;)). Lasten kanssa katsotaan melko harvoin leffoja, mutta jouluna, hiihtolomalla ja muina spessuina aikoina tulee yleensä järkättyä yksi family movie night ja tällöin etsitään hyvä perhe-elokuva Viaplaysta, makoillaan vieretysten ja syödään herkkuja! Se on huippua! Tytöt (ja Dom) ovatkin jo päättäneet seuraavan leffan, mitä leffaillassa katsotaan. 29.1 Nimittäin tuli myös Petteri Kaniini Viaplayihin, joten onhan se nyt nähtävä. Lähiaikoina onkin siis varmasti järjestettävä taas uusi leffailta<3 

Ps. Viaplayn offline-toiminto mahdollistaa myös leffojen katselun ilman nettiä. Meidän lentomatkalla se oli todellakin aika hullun jees toiminto!

#VIAPLAYVIIKONLOPPU

LUE MYÖS

VINKKEJÄ VAUVAN KANSSA LENTÄMISEEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Instagramissa saitte esittää mulle kysymyksiä äitiyteen liittyen ja lupasin vastailla niihin blogipostauksen muodossa. Itse rakastan lukea kysymys-vastaus-postauksia, mutta siitä huolimatta tämä taitaa olla ensimmäinen tällainen postaus omassa blogissani. Jatkossa on ainakin tulossa vähintään yksi kysymys-vastaus-postaus lisää, sillä kaikki kysymyksiä en pystynyt mahduttamaan yhteen postaukseen. Tämä on siis osa 1 kysymistänne kysymyksistä.

1″.Minkä ikäisenä tulit äidiksi?”

Amelie syntyi ollessani 19-vuotias, joten virallisesti olin hetken aikaa teini-äiti. Aiemmin olen kirjoittanut teini-äitinä olemisesta täällä: MILTÄ TUNTUI OLLA TEINI-ÄITI.

2.”Luin just jutun äitien hermojen menetyksestä… Meneekö sulla ikinä hermot lasten kanssa?”

Kyllä ja ei. Mulla ei ikinä ole mennyt hermot lasten kanssa niin, että menettäisin itse hillintäni. Sen sijaan päivittäin on niitä hetkiä, että mua saattaa alkaa ärsyttämään ja joudun kerran jos toisenkin laskemaan kymmeneen. Joskus saatan lähteä tilanteesta hetkeksi pois (esim. käyn vessassa), jonka jälkeen palaan uudelleen selvittelemään tilannetta. Koen kuitenkin, että mulla on semi hyvät hermot ja useimmiten tilanteessa helpottaa, kun miettii, miksi lapsi toimii niin. Yritän siis ennen hermostumista asettua itse lapsen tilanteeseen sekä kysyä heiltä, että miksi ja mikä heitä harmittaa. Mutta, kyllä minullakin välillä on pinna kiireellä ja erityisesti kiireessä pienetkin asiat saattavat alkaa ärsyttämään. Koen nämä kuitenkin todella normaaleina tunteina, mitä varmasti jokaisessa ihmissuhteessa joskus tulee. Faktahan on, että omien lasten kanssa tuntee kaikkia mahdollisia tunteita ylitsevuotavasta rakkaudesta siihen ärsyyntymiseen asti.

3. “Jos voit antaa yhden vinkin äidiksi tulevalle, niin mikä se on”

Saako antaa useamman? 😀 Jos pitää antaa vain yksi, niin sanoisin, että jokainen äiti kokee joskus epävarmuutta, mutta se ei silti tarkoita sitä etteikö olisi hyvä äiti. Kun lapsella on rakkautta, ruokaa ja rajoja, niin sillä pääsee jo pitkälle <3

4.”Mikä on ollut vaikeinta? Oletko jäänyt kaipaamaan jotain elämästä ennen lapsia?”

Vaikeinta on hyväksyä pelon määrä. Tullessani äidiksi tajusin, että huolen määrä voi olla aivan valtava. Huoli lasten terveydestä, ihmissuhteista, tulevaisuudesta ja kaikesta mahdollisesta on välillä ihan valtavan suuri ja joskus se jopa ahdistaa suuresti.

En ole jäänyt kaipaamaan mitään elämästäni ennen lapsia. Ehkä tähän vaikuttaa myös se, että olin niin nuori saadessani ensimmäisen lapsen, että ei ehtinyt tulemaan aikuisena omia rutiineja ja juttuja, vaan kaiken on tottunut tekemään lasten kanssa. Lapset on ihan parhaita ja joka päivä vaan ihmettelen sitä, miten voin olla näin onnekas, että just mulla on kolme supersöpöä pikkukaveria mun elämässä. Me tehdään yhdessä lasten kanssa paljon juttuja, enkä koe, että lapset olisi jotenkin rajoittaneet meidän elämän vaan pyörimään kotona. Ne on huippua matkaseuraa ja me koetaan ja tehdään uusia juttuja yhdessä heidän kanssaan. Sen sjiaan, että näen heidät esteenä toteuttaa esim. matkoja, niin me otetaan heidät meidän reissuille mukaan ja suunnitellaan unelmia yhdessä heidän kanssaan! Ollaan jo nyt suunniteltu, että tyttöjen ollessa monta monta monta vuotta vanhempia me aiotaan koko perhe ajaa pyörällä Suomesta Itävaltaan. Se meidän unelma, perheenä!

5. “Voiko pienten lasten vanhemmilla olla seksielämää?”

Jos ei voisi, niin siinä tapauksessa jokaisen lapsiluku taitaisi jäädä siihen yhteen tai lasten ikäerot olisivat semi suuret. Joten kyllä! 🙂

6. “Miltä synnyttäminen tuntuu?”

Mahtavalta. Sitä tunnetta ei voi edes sanoin selittää. Se on jotain niin uskomattoman hienoa ja upeaa. Olen niin kiitollinen, että olen nainen ja olen saanut etuoikeuden synnyttää maailmaan kolme pikkuneitiä! Kivusta huolimatta, mikään ei vedä vertoja synnyttämiselle. Se hetki, kun oma lapsi annetaan kaiken kivun jälkeen syliin on jotain niin mieletöntä. Siinä pakahtuu rakkaudesta.

7. “Olet kertonut, että haluat opettaa lapsillesi epäitsekkyyttä. Miten?”

Uskon, että omalla esimerkillä on tässä suurin merkitys. Pyrin siis itse elämään niinkuin toivon lapsieni käyttäytyvän. Myös arjessa opetan lapsia ottamaan muut ihmiset huomioon. Esim. eilen Ameliella oli eskarissa eväsretki lähimetsään. Pakkasimme yhdessä neidille eväät reppuun, mutta pakkasimme sinne useammat eväät, jos joku sattuisi olemaan retkellä ilman eväitä. Amelie ei siis ikinä lähde eväsretkelle vain omien eväidensä kanssa, vaan ottaa aina mukaan myös muille. Nämä ovat arjessa todella pieniä juttuja, mutta juuri näillä pienillä jutuilla uskon olevan merkitystä.

8″Käytätkö hormonaalista ehkäisyä?”

En. Minulla on aurallinen migreeni, joten suurin osa hormonaalisista ehkäisyistä ei edes sopisi minulle. 🙂

LUE MYÖS

VINKKEJÄ VAUVAN KANSSA LENTÄMISEEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Kaupallinen yhteistyö yhdessä auto europe kanssa*

Kuka muu arvostaa helppoa matkustamista pienten lasten kanssa? Tammikuussa matkustimme koko perheen voimin jälleen Domin sukulaisia moikkaamaan Itävaltaan alpeille. Helpoin tapa olisi lentää suoraan Innsbruckiin, mistä ajaa Domin kotikylään vain n.10 minuuttia, mutta suorat lennot sinne ovat aivan über kalliit. Huomattavasti halvemmaksi siis tulee lentää Saksan Müncheniin ja matkustaa siitä pari tuntia Itävallan Inzingiin. Münchenistä kulkee julkisia kulkuvälineitä Itävaltaan, mutta kuka haluaa lähteä kolmen pienen lapsen ja kaikkien tavaroiden kanssa säätämään ja seikkailemaan julkisten kulkuvälineiden varassa. Faktahan on, että tällöin olisi noudatettava julkisten aikatauluja ja voin kertoa, että on ihan tarpeeksi yhdelle päivälle siinä, että ollaan lentokentän portilla oikeaan aikaan. Ei siis lisää noudatettavia aikatauluja yhdelle päivälle.Dom katseli googlesta mahdollisia vaihtoehtoja ja törmäsi Auto Europen sivuihin. He vuokraavat autoja sekä lasten turvaistuimia ja vuokra-auton saa käyttöön jo heti lentokentältä. Ei siis ylimääräistä matkustamista erikseen olevalle autovuokrausasemalle, vaan pääsisimme siirtymään suoraan koneesta autoon. Hommahan kuulosti vähän liian hyvältä ollakseen totta ja ajattelin monta kertaa, että käytännössä varmasti tulee muutamia mutkia matkaan, mutta niistäkin huolimatta ajattelin tämän olevan paras ratkaisu.Saavuimme Münchenin lentokentälle jo yhteensä 10 tunnin matkustamisen jälkeen, koska olimme jo Suomessa ennen lentoa matkustaneet useamman tunnin. Meillä oli kolmen pienen lapsen lisäksi huolehdittavana kuusi matkalaukkua sekä kaikkien käsimatkatavarat. Saatuamme ruumasta viimeisenkin matkalaukkumme katselin tavaramääräämme sekä reippaita, mutta jo väsyneitä pikkutyyppejämme ja toivoin vain, että auton saaminen sujuisi oikeastikin niin helposti, mitä kuvittelimme. Saksan lentokenttä on melko suuri, joten etsimisen sijaan Dom kävi kysymässä infosta, missä kyseinen autovuokrausfirma sijaitsee. Kyseinen yritys oli kuin olikin lentokentällä ja homma sujui juuri niinkuin meille oli luvattu.Dom meni tiskille, sai avaimet käteensä ja kävelimme suoraan parkkipaikalle varaamamme auton luokse. Siellä auto odotti meitä tankki täynnä valmiina matkaamaan vuorille. Auton vuokraukseen kuuluivat mukaan myös tyttöjen autoistuimet, joten niistäkään ei tarvinnut erikseen huolehtia. Pääsimme jatkamaan matkaamme Itävaltaan ilman minuuttiaikataulua. Pystyimme pysähtymään kuin siltä tuntui ja ajamaan juuri sitä reittiä, mitä halusimme. Nautimme maisemista ja rauhallisesta meiningistä ruuhkasta huolimatta. Koko reissu sujui paremmin kuin osasimme kuvitella ja iso kiitos tästä kuului Auto Europelle. Auto oli käytössämme koko viikon myös Itävallassa ollessamme. AutoEuropella on suuri määrä erilaisia ja erikokoisia autoja vuokrattavana, joten jokaiselle löytyy varmasti omiin tarpeisiinsa sopiva malli. Meillä oli käytössä seitsemän paikkainen Ford S, mitä oltiin ennen meitä ajettu 1500km, joten melko vähän käytetty 🙂Paluumatkalla mietimme, miten teemme auton palautuksen. Suunnittelimme, että Dom menee palauttamaan autoa, kun minä jään tyttöjen ja kamojen kanssa kentälle. Onneksemme kaikki tuo suunnittelu oli täysin turhaa, nimittäin auton palautus oli vieläkin helpompaa kuin auton saaminen, jos se on edes mahdollista. Kentälle ajaessamme sieltä löytyi hyvin näkyvät opasteet mihin vuokra-autot palautetaan. Parkkipaikalla oli meitä vastaanottamassa työntekijöitä, jotka tsekkasivat heti auton ja saimme jättää heille auton avaimineen. Meidän ei siis tarvinnut viedä autoa paikkaa A ja palauttaa avaimia paikkaan B, vaan ajoimme lähelle omaa terminaalia ja jätimme auton avaimineen sinne työntekijöille. Lasten kanssa todellakin arvostamme tällaisia asiakkaille helpoksi tehtyjä ratkaisuja. Meidän perheemme voi lämpimästi suositella Auto Europen palveluita myös muille, jotka eivät halua kulkea julkisten varassa ja laskea minuutteja, että ehtiikö mukaan. Autolla pääset myös ihastelemaan juuri niitä paikkoja, mitä itse haluat nähdä ja voit pysähtyä juuri sille vuorenrinteelle pulkkamäkeen mihin itse haluat. Mikäli suunnittelet kesällä lähteväsi RoadTrippaamaan lasten kanssa tai ilman, niin suuren suuri suositus Auto Europe– vuokrafirmalle. Tätä helpommaksi ei voi enää vuokraus mennä.

 

Sponsored by Auto Europe

Wer glaubt nicht, dass reisen mit Kindern einfach sein kann?

Im Januar reisten wir mit der ganzen Familie in die Alpen um bei Dom’s Familie Urlaub zu machen. Der einfachste Weg wäre direkt nach Innsbruck zu fliegen, was nur zirka 10 Minuten von seinem Elternhaus entfernt liegt. Direktflüge sind jedoch teuer. Wir entschieden also, dass es besser ist nach München in Deutschland zu fliegen und von da aus nach Inzing, Österreich zu reisen, was zwei oder drei Stunden in Anspruch nimmt. Natürlich gäbe es eine Bussverbindung von München nach Tirol, aber mit drei Kindern schien es für uns keine praktische oder komfortable Lösung zu sein. Und wir wollten kein Risiko eingehen durch einen verspäteten Flug oder durch andere uneingeplante Ereignisse mit den Kindern den Anschluss zu verpassen. Tatsache ist, dass es mit drei kleinen Kinder schon eine Herausforderung sein kann immer pünktlich am Gate zu sein.

Dom suchte nach Alternativen im Internet und fand die Seiten von Auto Europe.

Auto Europe kooperiert mit renommierten Autovermietern sowie mit einer großen Anzahl von nationalen und regionalen Mietwagenfirmen rund um die Welt. Auf ihrer Plattform konnten wir ganz einfach alle Angebote nach unseren Vorstellungen herausfiltern und die Preise von vielen verschiedenen Mietwagenfirmen vergleichen. Der Mietwagen mit Kindersitzen würde dann direkt am Flughafen zum abholen bereit stehen. Das fühlte sich schon fast zu einfach an und wir warteten schon darauf den Haken an der Sache zu finden.

Nach insgesamt 10 Stunden kamen wir am Flughafen München an, da schon die Anreise zum Flughafen in Helsinki ein paar Stunden dauert. Neben drei kleinen Kindern hatten wir zwei große, drei kleine Koffer und einen Maxi-Cosi mit uns. Nachdem wir unseren letzten Koffer wieder vom Fließband erhalten hatten waren unsere drei Lieblinge schon sehr müde und wir hofften nur, dass alles mit dem Auto so reibungslos funktionieren würde wie wir es uns vorgestellt hatten. Trotz das der Münchner Flughafen recht groß ist, fanden wir direkt den Schalter der Autovermietung und alles lief so einfach wie versprochen.

Dom bekam die Schlüssel und wir gingen direkt in das anliegende Parkhaus, wo unser Auto fix und fertig mit Kindersitzen schon auf uns wartete um uns in die Berge zu bringen. Also konnten wir unsere Reise nach Österreich ohne Verzögerung fortsetzen und waren dabei genauso flexibel wie wir es wollten. Wir konnten anhalten wenn die Kinder auf die Toilette mussten oder nur um kurz auszusteigen und die wunderschöne Landschaft zu genießen. Die ganze Reise verlief besser als wir es uns vorstellen konnten und einen großen Teil hat Auto Europe dazu beigetragen.

Dafür ein großes Dankeschön!

Das Auto, ein Ford S-Max mit neuester Technik und nur 1500 KM auf dem Tacho stand uns auch die Ganze Woche in Tirol zur verfügung und erleichterte unseren Urlaub dadurch ungemein.

Auf unserem Rückweg nach München dachten wir darüber nach, ob die Rückgabe wohl wieder gleich einfach sein würde wie das Abholen oder ob Dom mich und die Mädchen vor dem Flughafen absetzen müsse, um dann das Auto zurück zu bringen. Aber all die Sorge war umsonst, da die Rückgabe noch einfacher war als das Abholen. Der Abgabepunkt für Mietautos war schon von der Zufahrtsstrasse zum Flughafen an gekennzeichnet. Dort angekommen warteten schon Mitarbeiter die das Auto in Empfang nahmen und nach dem Entladen, der Schlüsselübergabe und einer Unterschrift waren wir schon auf dem weg zum Check-In.

Wir als Familie können also empfehlen die Option Mietauto in Betracht zu ziehen, da sie damit einfach ein ganz anderes Level an Flexibilität erreichen und ganz unkompliziert genau diese Ziele ansteuern können, die sie wollen. Und wenn sie das tun ist Auto Europe ein absolut kompetenter und unkomplizierter Partner für sie. Wir freuen uns auf jeden Fall schon auf den Sommer um das Ganze zu wiederholen.

Follow us  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Yhteistyössä*

Långvik, Ipanainen, Silvoplee, Kuntokauppa, Ponodesign, Marsaana, Prsugar, Foodin, Ideal of Sweden

Viisi äitiä, paljon naurua, syvällisiä keskusteluita, suklaata ja hyvää ruokaa, uneton yö  ja viisi vauvaa, niistä oli meidän viime viikon torstai ja perjantai tehty. Viime viikolla Långvik täyttyi niin äitien kuin vauvojenkin äänistä, kun meidän jengi saapui hotellille hengailemaan ja nauttimaan hienosta hotellista sekä laatuseurasta! Oli todellinen etuoikeus tavata niin mielettömän hyviä tyyppejä ja oppia tuntemaan heitä enemmän, koska tapaamiseemme mennessä “tunsin” heidät vain somesta. Turhaan sitä aiemmin jännitin, että miten sujuu pari päivää yhdessä täysin tuntemattomalla porukalla. Meillä oli superhauskaa ja heti tapaamisestamme lähtien tuntui, kuin olisimme tunteneet jo kauankin. Some oli mahdollistanut sen, että tiesimme toisistamme myös melko paljon jo ennen tapaamista 🙂 Hullun hyviä tyyppejä kaikki! Aloitimme tapaamisen Ipanaisella, missä itsekin kävin ensimmäistä, mutta takuulla en viimeistä kertaa. Ipanaisella oli mm. oma kirppis, mikä oli ihan huikea. Meillä on tyttöjen vanhoja vaatteita p-a-l-j-o-n ja olen monesti miettinyt niiden myymistä, mutta homma kaatuu aina siihen etten yksinkertaisesti jaksa kuvailla niitä nettikirppikselle enkä jaksa siivota normikirppispöytää kerran viikossa. Ipanaisella kirppispöydät hoidetaan heidän toimestaan, joten joku viikko aion huristella pääkaupunkiseudulle ja viedä kamaa heidän kirppikselleen. Sieltä myös löytyy vaikka mitä ihania löytöjä edullisin hinnoin. Toinen huippu juttu oli, että työntekijät todellakin tietävät kantamisesta kaiken. Olen tuskaillut oman Tula Explorerini kanssa, että miten saan hupun kiinnitettyä siihen oikein. Työntekijä Ipanaisella näytti miten se kiinnitetään ja hommahan oli niin helppo ja yksinkertainen, kun joku se minulle näytti. Mikäli siis harkitset kantovälineen hankkimista, niin suosittelen menemään Ipanaiselle, missä sinua neuvotaan kädestä pitäen, jos muuten et osaa. Ipanaisen jälkeen suuntasimme Silvopleehen syömään ja ouh mään, miten tolkuttoman hyvää kasvisruokaa. Itse suosin hyvin kasvispitoista ruokaa, mutta lähes joka ateria meillä sisältää myös lihaa, mutta nyt tuli kyllä inspis kokeilla enemmän erilaisia kasvisruokia. Silvopleessä pääsin myös Jenni Levävaaran oppiin, että paljonko sitä ruokaa siihen lautaselle lapataan. Jotenkin ajatuksissani otin jokaista samaa ruokalajia kuin Jennikin ja melko lailla yhtä paljon, kunnes puolessa välissä tajusin, että me ei taideta syödä ihan saman verran Jennin kanssa. Jenni ammattiurheilijana syö about viis kertaa yhtä paljon kuin minä. joten otin lautaselleni aikamoisen läjän ruokaa. Seuraavalla ruokailulla onneksi tajusin, että en syö yhtä paljoa kuin Jenni. Paitsi suklaan syömis-skabassa uskon peseväni kenet tahansa!Silvopleeltä löytyi myös ihan superherkullisia vegaanisia jälkkäreitä! Minttusuklaaraakakakku toimi vähän liiankin hyvin, nimittäin olisin voinut syödä niitä vaikka kymmenen lisää!Kasvisruokalounaan jälkeen vatsat pullottaen (ei uusien raskausuutisten vaan ruoan takia) siirryimme Långvikiin. Olimme Domin kanssa Långvikissä viime kesänä kahdestaan ja tuolloin jo fiilistelimme hotellia. Oli siis melko selkeää, että missä olisi ihanaa viettää tämä tapaaminen. Suuri kiitos Långvikille, että majoititte meidän koko jengin teidän superihanaan hotelliin. Hotellihuoneessa meitä odotti hedelmät ja suklaat. Suklaa katosi melko nopeasti, mutta itse en ainakaan myönnä syöneeni puolia levystä! Pienten herkuttelujen jälkeen Dom otti muutamia kuvia äideistä vauvoineen ja me muut hengailimme ja valmistauduimme illalliselle. Valmistautuminen illalliselle äiti-porukassa ei tarkota itsensä meikkaamista ja vaatteiden valitsemista, vaan lähinnä lasten pukemista, vaipan vaihtoa, vauvojen syöttämistä ja vauvan tavaroiden pakkaamista. Meidän porukan yksinhuoltaja tuntui handlaavan tilanteen melko hienosti, nimittäin kaiken hässäkän keskellä hän ehti vielä sipaisemaan huulipunatkin huuleen, respect!Edellisessä kirjoituksessani koskien viime reissuamme Långvikissä kirjoitin hotellin aivan mielettömän ihanasta henkilökunnasta. “Pakko vielä erikseen hehkuttaa hotellin henkilökuntaa. Minulla ei ole minkään hotellin henkilökunnasta sanakaan negatiivista sanottavaa, vaan kokemukseni henkilökunnasta hotelleissa on aina ollut positiivinen. Siitä huolimatta tämän hotellin henkilökunta oli jotain poikkeuksellisen ystävällistä. Kaikki hymyilivät aina ja olivat niin sydämellisiä.” Tämän saman tekstin voin allekirjoittaa edelleenkin. <3 Suuri kiitos Långvikille<3 Tällä kertaa seurueemme ei ollut yhtä hiljainen kuin viime kerralla ollessamme Domin kanssa kahdestaan. Nyt mukana oli viisi vauvaa ja esimerkiksi illallistaessamme kaikki muut paitsi Lauran Iivo olivat hereillä ja melko väsyneinä koko porukka (niinkuin seuraavasta kuvastakin näkyy, niin viiden vauvan kanssa ravintolassa ei aina illallisteta istualteen…). Väsynyt vauva harvoin on parhaimmillaan. Pahoitellessamme pientä meteliä oli henkilökunta todella ihanaa ja ymmärtäväistä ja työntekijä totesi vain, että muistaa itsekin hyvin vielä nämä ajat. Toivatpa he keittiöltä vielä pienimmille ihanat yllätyksetkin, nimittäin bataattisosetta. Sose maistui erittäin hyvin pikkuporukalle. Eliana ei kuitenkaan vielä päässyt täysimetyksen takia tästä herkusta osalliseksi.Illallisen jälkeen suuntasimme takaisin hotellihuoneelle. Osa porukasta kävi vielä nauttimassa ihanasta kylpylä-alueesta, mutta suurinosa meistä jäi sviittiin. Suunnitelmana oli täyttää poreamme ja viettää yhdessä iltaa siellä lasten nukkuessa (Långvikissä jokaiselle lapselle oli mahdollista saada myös oma matkasänky), mutta niinkuin arvelimme, niin iltahan ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Sviitin sängyssä makasi vuorotellen joku äiti nukuttamassa vauvaansa ja omissa sängyissään nukkuvat vauvat havahtuivat hekin välillä hereille ja tarvitsivat äitejä turvakseen. Onneksi äitiporukassa tämäkään ei haitannut, nimittäin jokainen meistä oli samoilla fiiliksillä reissussa, kaikkea ei voi suunnitella ja ennakoida. Tai voi, mutta homma saattaa kääntyä täysin päälaelleen. Ei paljoa haitannut, vaikka poreammesuunnitelmat vaihtuivatkin perusjutteluun ja vuorotellen vauvojen rauhoitteluun. Joka tapauksessa meillä oli ihana ilta yhdessä<3Aamulla heräsimme ihanaan auringon paisteeseen. Totesin Iidalle ääneen, miten ihanaa on, että on aamu. Yöstä selvittiin ja uusi päivä alkoi, vaikkakin vähäiset unet nukuttuna. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka unet jäivät normaalia vähemmälle, niin sekään ei haitannut, kun takana oli niin ihanat päivät hyvässä seurassa. Vasta kotona illalla alkoi iskeä todellinen jäätävä väsymys, mutta onneksi kotona Dom toi mulle iltapalaksi sänkyyn suklaata ja jädeä, niin piristyihän sitä väkisinkin 😉

Kiitos vielä te kaikki ihanat naiset @ninnupinnu @jennilevavaara @iidanmatkassa @meidansuuriseikkailu <3  Kannattaa muuten ehdottomasti käydä myös tsekkaamassa näiden huikeiden mimmien IG-tilit!  Suuret kiitokset vielä kaikille yhteistyökumppaneille <3

Iidanmatkassa blogiin tulossa lähiaikoina myös postausta meidän tapaamisesta, joten käykää ihmeessä lukemassa, pus!

Ps. Myös Dom oli messissä kuvaajan roolissa (kaikki kuvat ovat siis Domin käsialaa) ja torstai-iltana saimme myös Jennin miehen seuraamme. Miehet pärjäsivät hyvin meidän mimmijengin kanssa ja olihan vauvoista 4/5 myös jätkiä. Vauvoista siis meidän Eliana oli ainoa neiti 🙂

LUE MYÖS

VAUVAMME SAI UUDEN NIMEN | MITEN VAIHTAA VAUVAN NIMI

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Kaupallinen yhteistyö yhdessä BMW-Suomen kanssa.

Wow, mikä matka!

2 valokuvaajaa, 5 päivää, 1500km ja noin 4000 kuvaa. Näistä numeroista koostui Lapin seikkailumme.

Ja Teemu Kallionpää:
1. Oli ilo pitää sinua matkaseurana. Kiitos, kun tulit!
2. Ja kun puhuin saksalaisesta soturista, en tarkoittanut sinua ;-P

  1. Ja kyllä, otin sinut mukaan pääosin siksi, että tarvitsin mukaani blondin hyvännäköisen suomalaismiehen, joka voi kääntää minulle tätä vietävän kieltä ;-DLinkitän Teemun Instagram-tilin postauksen loppuun. Hän on mahtava valokuvaaja ja vielä parempi ystävä. Käykää siis ihmeessä seuraamassa, tykkäämässä ja kommentoimassa hänen tiliään!

Kuvasimme kädellämme istuvia lintuja ja vaikuttavaa Riisitunturin kansallispuiston näkymää lumesta taipuneine puineen,  saimme kaikki toivomamme kuvat Myllykoskella, teimme autollamme donitseja ja juutuimme sillä lumeen. Jos minun täytyisi kuvata BMW X4:ää yhdellä lauseella, se olisi tämä: Todellinen saksalaissoturi, joka on aina keskittynyt ja valmis antamaan vielä vähän enemmän. Tuo on todella se tunne, mikä autosta jäi ja ensimmäisen päivän jälkeen sille jopa muodostui jääparta ;-).En yleensä halua kirjoittaa vain arviota autosta, mutta tähän postaukseen oli ihan pakko lisätä kuvien lisäksi myös statiikkaa. Statistiikan lisäksi annan kuvien puhua puolestaan. Minun täytyy sanoa, että hieman rakastuin tähän autoon. Mutta, tässä statistiikkaa: Minulle tämä X4 SUV-Coupe on optimaalinen auto, sillä se jaksoi tämän pätkän täydellisesti. Sillä on massiivinen etuosa ja juuri tämä on yksi asia miksi rakasta BMW:tä. Auton etuosa saa auton näyttämään vahvalta ja etenkin tässä M Exterior -versiossa, mikä meillä oli matkassa mukana. Jos katsot alustan siluettia, näet miten elegantti se voi silti olla. Auton sisätilat olivat todella mukavat ja sporttiset. Kojelaudan nopeusmittari, nopeusrajoitukset ja navigaattori eivät ole vain mukava lisä, vaan auttoivat minua pitämään katseeni tiessä. Niiden tärkeys korostui lumisella ja sumuisella säällä.

Kun sanoin, että BMW on kuin keskittynyt soturi, tarkoitin että minulla ei koskaan ollut kontrollin menettämisen pelkoa. X-Drive ja ESP:n kaltaiset järjestelmät pitävät hyvin huolta siitä, että pysymme turvallisesti tiellä myös silloin, kun alla ei ole nastarenkaita. Ja jos haluat pitää vielä enemmän hauskaa, voit vaihtaa sportti-vaihteelle. Tällöin tuntui, että X4 pystyy aina vielä vähän parempiin suorituksiin, kaasu menee vielä hieman enemmän pohjaan ja neliveto vastasi joka kerta vielä edellistä suuremmalla voimalla.  Ja silti juutuimme lumeen!

Oli reissumme viimeinen päivä ja olimme tunti ennen kotiinlähtöä Lammintuvan parkkipaikalla, jossa olimme juuri olleet husky-ajelulla. Parkkialueiden välillä oli lyhyitä pätkiä normaaleja teitä ja autoa ei ollut mahdollista kääntää. Tiellä oli auto, joka ei päässyt peruuttamaan ja tie oli tukossa. Hetken odotettuamme ajattelin, että tien sivulla oleva lumi ei olisi liian syvää ja X-Drive auttaisi toisen puolen autosta tien toiselle puolelle. Lunta näytti olevan saman verran joka puolella ja en nähnyt, että tien päättyessä oli noin 30cm kuoppa. Jäimme kiinni tähän kuoppaan ja joka kerta koettaessani mennä hitusen eteen- tai taaksepäin, menimmekin vain syvemmälle. Näin sieluni silmin jo itseni kaivamassa autoa kuopasta tai pyytämässä häpeillen jotakuta avuksi vetämään tämän BMW X4 nelivetomme pois lumesta. Peläten kumpaakin näistä vaihtoehdoista, koitin vielä viimeisen kerran ja tällä kertaa renkaat täysin tielle päin käännettynä täydellä teholla. Auto kirjaimellisesti hypähti takaisin tielle ja me pelastuimme. En olisi ikinä uskonut joutuvani näin lähelle kuolemaa Lapin reissulla.

-Dom

Ps. Teemun Instagram-tili löytyy täältä

LUE MYÖS

VINKKEJÄ VAUVAN KANSSA LENTÄMISEEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

—– English —–

 

Wow! What a great trip!

2 Photographers, 5 days, 1500km and about 4000 pictures. Those are the numbers of our Lapland adventure.

 

And Teemu Kallionpää: 1. Thank you so much for coming with me, it was a pleasure!

  1. No, I don’t mean you with the  Germanic Warrior ;-P
  2. And yes, I took you with me mainly because I needed a blond, good looking Finnish guy, who can translate this freaking language for me ;-D

 

I will link Teemu’s Instagram account in the end of the post, he’s a great photographer and even a better friend. I would be happy about everybody who takes a look at his account and gives him some love there.

 

We shot birds sitting on our hand, the impressive landscape of Riisitunturi National park with its snow bended trees, we got our bucket list shots at Myllykoski, made donuts with our car and got stuck in the snow with it.

 

If I had to describe the BMW X4 in one sentence, it is: A true Germanic Worrier, who always stays focused and is always ready for a bit more. That’s exactly the feeling I’ve got and after the first day it even had a frozen beard ;-).

 

Honestly, I don’t wanted to write a review about the car, I wanted to include just a few statistics into my Lapland trip post and let the pictures speak the rest. But, I really have to say that I have fallen in love with this car a bit. So I will just do it now ;-P.

 

For me, the X4 is optical a SUV-Coupe mix and makes this stretch perfectly. It has one of the most massive fronts a car could have and that’s exactly one of the things I love on the BMW: the front alone makes the car look strong, especially in the M exterior version we have had. If you look at the fine lines of the chassis from the side you see how elegant it can still be.

 

The interior was absolutely comfortable and still sporty. The projection of the speed, speed limit and navigation on the front window is not only a nice gadget for me, but it helped me to keep my eyes on the road which was really important on the snowy streets and foggy weather.

 

What I meant when I said that this BMW is always focused, is that I never had the feeling I’d lose control. X-Drive and systems like ESP have done a great job keeping us, even without spikes, safe on the track. And if you want to have even more fun, turn on the sport mode. That was the point when I got the feeling that the X4 can always do a bit more, the gas pedal would go a little lower every time I pushed it and the four-wheel drive responds every time with even more power.

 

And still we got stuck!

 

It was on our last day just an hour before we started to head back home, on the parking lot of Lammintupa, where we had had our husky ride before. There were parts of normal roads between the parking areas and there was a car that was not able to turn around. It wasn’t really safe to reverse and therefore it blocked most of the road. After waiting for a time I decided that the snow on the sides wouldn’t be too deep and the X-Drive would do the rest when driving the half of the car over the border of the street. What I didn’t see, because it seemed like there was the same amount of snow everywhere, was that after the street there was a slight drop of about 30 cm. So, we got caught in that pit and every time I tried to slightly reverse or go forward, we only drifted deeper into the snow. I already saw myself digging or at least asking the shameful question if somebody could pull your BMW X4 four-wheel out of the snow. Afraid of either one of those options, I gave it a last try, but this time forward with fully turned wheels to the street and full power. The car literally jumped back to the road and we were saved. Never thought I would come so close to death in Lapland.

Tyttöjen huoneet ovat olleet keskeneräisiä muutosta asti ja tuntuu etteivät ne koskaan tule valmiiksi. Kun vihdoin huone alkaa näyttämään mielestäni hyvältä, niin havahdun siihen, että pikkuneidit kasvavat liian nopeasti ja on aika taas tehdä pieniä muutoksia heidän huoneissaan. Elokuussa ollessani viimeisilläni raskaana tapetoimme kummankin pikkuneidin huoneet ja olemme todella tyytyväisiä tapettivalintoihin. Tapetoinnin lisäksi puhuimme Domin kanssa, että Amelien huone tarvitsisi pientä tuunausta. Ennen joulua Amelie sai huoneeseensa Jollyroomilta katoksen sänkyynsä (Amelien sänky on muuten aikoinaan minulle teetätetty ja nyt esikoiseni nukkuu samaisessa sängyssä) yläpuolelle, mihin laitoimme myös syysvalot. Syysvalot ovat katoksessa vieläkin ja ne toimivat myös kivana yövalona. Nyt tarkoituksena oli uudistaa Amelien huonetta säilytyksen tiimoilta, koska säilytystilaa oli yksinkertaisesti liian vähän neidin huoneessa.Jälleen kerran selailimme Jollyroomin sivuja ja sieltähän löytyi kaikki tarvitsemamme. Amelie sai huoneeseensa uuden kirjoituspöydän, missä ei itsessään ollut paljon säilytystilaa, mutta oli sitäkin tyylikkäämmän näköinen yksinkertaisuudessaan. Halusimme säilytystilan erikseen kirjoituspöydästä, koska itse fiilistelen hyvin pelkistettyjä kirjoituspöytiä, missä ei ole paljon tavaraa. Jollyroomilta löytyi ihana kirjahyllytalo, mikä sopi mielestäni hyvin pian koululaisen huoneeseen. Siihen mahtuu halutessaan kirjoja tai koriste-esineitä ja laatikostoon voi laittaa vaikka askartelutarvikkeita tai vaikka legot. Tämän lisäksi Jollyroomilta lähti tilaukseen myös Petite Decon rahi. Rahi oli vähän liiankin ihana, nimittäin siitä aiheutui pientä keskustelua, että kenenkä huoneeseen rahi sitten sijoitetaan. Onhan se nyt epäreilua jos samettinen ihana rahi ja sängyn päällä oleva prinsessakatos asetetaan saman neidin huoneeseen. Keskustelut ovat edelleen vähän kesken, nimittäin tämä rahi sopisi hyvin myös meidän olohuoneeseemme, heh! Mielestäni Amelien huone alkaa nyt näyttämään hyvältä, juuri meidän neidin näkönen huone. Vähän pinkkiä prinsessafiilistä sekä villiä seikkailumeininkiä puolapuineen!

*Tuotteet saatu Jollyroomilta yhteistyössä

LUE MYÖS

VINKKEJÄ VAUVAN KANSSA LENTÄMISEEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Pari viikkoa sitten suuntasimme toisen valokuuvajan @teemukallionpaa kanssa kohti pohjoista. Tarkoituksena oli kuvata revontulia, koska nehän siellä on ihan mahtavia. Säät eivät kuitenkaan olleet meidän puolellamme ja revontulet jäivät odottamaan seuraavaa reissua, mutta siitä huolimatta oli matkamme ikimuistoinen. Pääsimme reissuun BMW:ltä lainaksi saadun auton kyyditsemänä ja kohteessa meillä oli muutama eri majoituspaikka, mitkä kaikki ansaitsevat meiltä viisi tähteä! Sen lisäksi oli upea kokemus saapua pohjoiseen, kun maisema muuttui täysin ja puut kaartuivat, koska ne olivat niin täynnä lunta. Matkan kruunasi vielä Royal Rukan tarjoama Lappi-illallinen, mikä on tähän astisista syömistäni ruuista yksi ehdoton lempparini!royal rukaAivan rinteiden vieressä sijaitsi ihana kodikas hotelli Royal Ruka, missä meillä oli mahdollisuus yöpyä osan matkastamme. Hotellin henkilökunta oli todella ystävällistä ja koko siellä oloaikamme saimme kokea olevamme todella tervetulleita. Takkatulen ääressä oli mahdollista istuskella ja nauttia maisemista.
Royal Ruka tarjosi meille majoituksen, mutta sen lisäksi myös mahtavan ruokaelämyksen, nimittäin lappi-illallisen. Royal Rukalla on hotellitoiminnan lisäksi myös ravintolatoimintaa. Heidän menunsa sisältävät mm. alueen vesistöistä pyydettyjä muikkuja, tunturin rinteillä laiduntanutta poroa sekä metsämarjoja. Heidän keittiössään tärkeitä asioita ovat pohjoisen puhdas ruoka sekä puhtaat maut.royalrukaPäivät lapissa olivat aika kuvaustäyteisiä, sillä halusimme kaiken mahdollisen ajan käyttää hyödyksi. Kuusamossa nähtävää riitti. Suuria lumikinoksia, huskyajelua ja poroja. Reissumme Rukalla ja Kuusamossa oli niin ikimuistoinen, että buukkasimme jo uuden reissun koko perheellemme ensi kuulle. Suomen pohjoinen yllätti positiivisuudellaan, vaikka ei revontulia päästykään näkymään. Ehkä seuraavalla kerralla sitten! Tämä ei siis todellakaan jäänyt viimeiseksi reissuksemme Rukalla ja varmasti vierailemme myös Royal Rukassa toistamiseen, ainakin vien sinne jonain päivänä vaimoni syömään!

Kiitos vielä Teemulle hyvästä matkaseurasta!

Kolmikielisyydestä tulee tasaisin väliajoin kyselyä ja nyt vihdoin sain aikaiseksi kirjoittaa asiasta. Perheessämme puhutaan siis kolmea eri kieltä, suomea, saksaa sekä englantia. Me Domin kanssa sekä koko perheen kesken puhumme englantia. Tyttöjen kanssa puhuessani puhun heille aina suomea ja Dom puolestaan puhuu heille saksaa tai englantia. Melkoinen sekametelisoppa meillä siis on, vaikka itselle se tuntuu niin normaalilta, koska se on meidän arkea. Ei sitä edes enää tajua, että muille tämä voi kuulostaa ihan älyttömältä säätämiseltä tai kielisopalta, mutta meille se on ihan perusarkea.Meidän perheessä kuuluu usein lauseita, missä saattaa olla sekaisin paria tai jopa kolmeakin kieltä, koska varsinkin pari vuotiaamme vielä treenailee sitä, että mikä kieli on mitäkin. Itsellänikin menee kielet ihan sekaisin, kun kello on illalla liikaa ja väsymys iskee. Pari kuukautta sitten totesi Estella katsoessaan ulos ikkunasta ” autol sin mis sonne raisee kimpt”. Me kaikki tajusimme lauseen, mutta monelle muulle lause saattaisi kuulostaa täysin siansaksalta. Sitä ei varmasti ymmärrä kokonaan yksikään suomalainen, saksalainen tai englantia puhuva. Ameliekin välillä edelleen saattaa yhdistellä kieliä keskenään, vaikka harvemmin enää niin tekee. Vuosi sitten Amelie kysyi minulta, että voisimmeko lähteä iceskattelemaan eli luistelemaan. Lapset siis saattavat ottaa suomen tai saksan kielisen sanan ja taivuttaa sen suomalaisittan, kun puhuvat nopeasti. Amelie huomaa jo virheensä, kun hän yhdistää kieliä keskenään ja useimmiten itsekin nauraa hassujen lauseiden päälle. Estellalle homma on vielä ihan arkipäivää ja hän vetelee vielä tässä hommassa mutkat suoriksi. Ei ole mikään ongelma sanoa, että anna äiti pissi vettä, mikä ei suinkaan tarkoita pissa vettä, vaan vähän vettä. Oikeastaan vasta n. kuukausi sitten Estella alkoi tajuamaan, että äiti ja isä sanovat eri sanoja tarkoittaessaan samaa sanaa. Nykyään Estella sanoo usein, että äiti sanoo näin ja iskä sanoo näin, mihin hän toteaa lopuksi, että mitä Estella sitten sanoo.Amelien ja Estellan ehdottomasti vahvin kieli on suomi. Asumme Suomessa ja he kuulevat koko ajan suomea puhuttavan ympärillään. Useampi kieli perheessämme ei siis ole vaikuttanut heidän suomenkieleensä tai heidän puheen tuotantoonsa eikä Amelien lukemiseen oppimiseen. Amelien toisteksi vahvin kieli on ehdottomasti englanti, kun Estellalle se puolestaan on saksa. Keskenään tytöt puhuvat useimmiten suomea, mutta Amelien komentaessa Estellaa muuttuu kieli aina saksaksi. Onhan se fakta, että saksan kieli on aika kova kieli, joten ehkä se sopii paremmin komentamiseen. Rakkaudentunnustuksia taas jaellaan useimmiten suomeksi tai englanniksi, mitkä ovatkin ne pehmeämmät kielet ja kuulostavatkin paljon mukavemmilta :D. Pelejä pelatessa kieli on tytöillä myös useimmiten saksa. Tytöt ovat siis omaksuneet tiettyihin tilanteisiin tietyt kielet sen lisäksi, että ovat myös tottuneet siihen, että toisen vanhemman kanssa puhutaan suomea ja toisen saksaa ja koko perheen kesken englantia.Mielestäni siis kielisekametelisoppa sujuu todella hyvin perheessämme. Itse en osaa puhua saksaa, mutta ymmärrän kyllä täysin tyttöjen puhuessa saksaa. Dom puolestaan ymmärtää suomea jo todella hyvin ja puhuukin jo jonkun verran, vaikka Amelie aina sanookin kaikille ettei iskä puhu ollenkaan suomea, heh! Meidän perheen kauppalista sisältää kolmea eri kieltä, porukan puhuessa unissaan sieltä saattaa tulla ihan mitä sattuu sanoja millä kielellä tahansa, tunteita opetellaan kertomaan kolmella kielellä ja päivän tapahtumia jaetaan useammalla eri kielellä. Kolme kieltä, onhan se rikkaus, voi kertoa kolmella kielellä rakastavansa ja välittävänsä <3

LUE MYÖS

SINUN ROKOTUSVASTAISUUTESI VARANTAA MINUN VAUVANI

VINKKEJÄ VAUVAN KANSSA LENTÄMISEEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM