erilaisia raskauskuviaMihin tämä aika oikeesti menee? Nyt ollaan jo raskausviikolla 29. Ihan uskomatonta, että käsillä viimeinen kolmannes. Tämä raskausaika on ehdottomasti mennyt nopeampaa vauhtia kuin kaksi edellistä. Eilen viimeksi Domille sanoin, että aina aikaisemmin olen toivonut lasketunajan tulevan nopeasti, mutta tällä kertaa minulla ei ole mikään kiire synnyttämään (älkääkä vaan muistuttako mua viimeisillä viikoilla, kuinka olen sanonut ettei minulla ole mikään kiire synnyttämään). Tässä raskaudessa on ehkä jopa hieman haikea fiilis siitä, että tämä on luultavasti viimeinen kerta, kun olen raskaana. Kaikista liitoskivuista huolimatta sitä haluaa nauttia jokaisesta hetkestä, koska en luultavimmin enää tämän jälkeen tule tuntemaan potkuja vatsassani tai ihmettelemään kasvavaa vyötärönympärystäni.erilaisia raskauskuviaNeuvolassa kaikki oli jälleen kerran hyvin. Verenpaineet ovat olleet hieman matalalla kotona mitattaessa 80-90/45-60 , mutta pystyssä ollaan siitä huolimatta pysytty. Supistuksia on jälleen kerran tullut jo totuttuun tapaan melko tiheään tahtiin ja myös kivuliaita, mutta sekin taitaa olla mulle vain ominaista raskauksissa. Aiemmat raskauteni ovat kuitenkin supisteluista huolimatta menneet täysille viikoille, joten tällä kertaa en ole enää supistuksista niin paljon stressannut. Minulla nyt vaan sattuu olemaan supistusherkkäkohtu. Kutinan takia jouduin  käymään verikokeissa, mutta toivotaan että nekin arvot ovat ihan ok, eikä kyse ole raskaushepatoosista.erilaisia raskauskuviaMuutenkin raskausaika on mennyt alkukankeuksien jälkeen semi helposti ja täytyy kyllä olla vaan superkiitollinen siitä. Tämä on myös ensimmäinen raskaus, missä raskausvatsaanikin on tullut kuvattua ahkerasti. Onhan se ihan hauska katsella myöhemmin kuvia ja nähdä vatsan kasvua. Itse asiassa melkein harmittaa, ettei jokaisesta raskaudesta minulla ole kunnon valokuvia muistona. Jos jotain suosittelen, niin käymään kunnon valokuvaajalla ikuistamassa raskausmahan, sitä kun ei saman lapsen kanssa saa enää takaisin. 

Instagramissa tulee myös päivittäin päiviteltyä kuulumisiamme vähintään Storyn puolelle, joten jos meidän kuulumiset kiinnostaa, niin käy ihmeessä seuraamassa meitä.

Ps. Mikäli etsit valokuvaajaa, niin kannattaa tsekata Domin uudet sivut 😉

LUE MYÖS

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Viikko sitten vietettiin koko päivä Särkänniemessä nauttien kauniista säästä, hurjista laitteista ja hyvistä vohveleista. Kumpikin Domin kanssa olemme muksuina rakastaneet huvipuistoja, joten on ollut täysin selvää, että haluamme suoda myös lapsillemme samoja kokemuksia. Onhan se mahtava fiilis, kun jonottaessa jo mahassa tuntuu, koska ei tiedä kuinka hurja laite on ja laitteessa sitä yrittää esittää coolia, vaikka pissat meinaa tulla housuihin. Samalla jännittävää, pelottavaa sekä hullun hauskaa.Saimme mukaan reissulle myös vanhempani, mikä helpotti huomattavasti. Dom juoksi Amelien kanssa laitteesta toiseen ja Amelie kerkesikin käydä kaikki alle 140 senttisille suunnatut laitteet läpi. Olin ehkä vähän yllättynyt miten hurjapäitä meidän kummatkin tytöt olivat. Amelie kävi sellaisissakin laitteissa, mihin itse en olisi uskaltanut mennä. Nyt oli raskaus hyvänä tekosyynä, niin ei tarvinnut myöntää pelkäävänsä, heh. Estella puolestaan kävi myös kaikki laitteet, missä hänellä pituus riitti ja mitä hurjempi laite oli, niin sitä parempi. Dom ja tyttöjen isovanhemmat menivät koko päivän tyttöjen perässä laitteesta seuraavaan ja itseasiassa olikin hyvä, että aikuisia oli useampi, niin kummatkin saivat rauhassa kierrellä omia laitteita aikuiset mukanaan. Nimittäin itse yritin mennä Estellan kanssa yhteen laitteeseen, mutta ympärysmittani takia minua pyydettiin poistumaan laitteesta. Eihän se turvakaari yksinkertaisesti mennyt kiinni lähellekään.Domille tämä oli ensimmäinen kerta Suomen huvipuistossa ja hän fiilisteli moniakin asioita verrattuna muiden maiden (mm. Italian ja Saksan) huvipuistoihin. Ensinnäkin kärryt lapsille ja eväille! Olen pitänyt ihan itsestäänselvyytenä, että meidän huvipuistoista löytyy perässä vedettävät kärryt koko päiväksi lainaan, mutta ei kaikissa huvipuistoissa ole näin. Kärryt helpottavat huomattavasti, koska sinne pystyy lastamaan kaikki päivän tavarat ja toki välillä kävellessä paikasta toiseen kärryissä istui myös lapset keräten voimiaan. Myös vessoja oli joka puolella ja ne olivat todella siistejä. Kolmas asia, mitä  fiilistelimme Domin kanssa oli laitteet. Särkänniemestä löytyi laitteita niin pienille kuin suurillekin hurjapäille. Meidän Estella oli vielä alta 100 senttinen, mutta hänellekin oli jo vaikka mitä laitteita. Dom puolestaan vertasi laitteita muiden maiden huvipuistojen laitteisiin ja hän totesi monta kertaa, että vaikka laitteita särkänniemessä oli vähemmän, niin laatu kyllä korvasi määrän. Laitteet olivat myös laitettu loogisesti vierekkäin ajatellen tiettyjä ikäryhmiä. Pienten lasten laitteet olivat yhdessä paikassa ja hurjemmat laitteet yhdessä paikassa, ei siis tarvinnut aina kävellä koko aluetta läpi halutessasi seuraavaan laitteeseen.Särkänniemen yksi iso plus varsinkin pikkulapsiperheille on Koiramäki. Meillä tytöt olivat niin innoissaan laitteista, että eivät malttaneet  jäädä ihailemaan eläimiä, mutta hieman rauhallisempien tai nuorempien lapsien kanssa paikka on ihan mahtava. Päivä kului aivan supernopeasti ja olimme alueella koko aukioloajan. Kotimatkalla Dom ja Amelie alkoivat jo suunnitella seuraavaa huvipuistoreissua tälle kesällä. Päivä siis oli todella onnistunut. 

LUE MYÖS

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Olen ollut äitinä pian kuusi kesää ja yhtä monta kesää olen ollut laittamatta aurinkorasvaa jälkikasvulleni. Siitä huolimatta lapsemme eivät ole milloinkaan palaneet ja olen aina suojannut hyvin heidän ihonsa auringolta. Aurinkorasva voi estää palamisen, mutta se ei estä uv-säteilyn pääsemistä iholle. Liian usein aurinkorasvoilla pitkitetään auringossaoloaikaa, vaikka tosiasiassa aurinkorasva ei suojaa ihoa täysin. Kun aurinkorasvan kuvitellaan suojaavan ihoa saattaa unohtua ne tärkeimmät suojat ihon suojaamisen kannalta. Kun aurinkorasva estää ihoa palamasta saatetaan suorassa auringonpaisteessa oleilla tuntitolkulla. Miksi siis suojaisin lasteni herkkää ihoa kemikaaleilla, mitkä eivät edes suojaa täysin ihoa, kun on parempiakin keinoja pitää heidän ihosta hyvää huolta.

Paras tapa suojautua auringolta on tietenkin lukittautua sisälle jokaiseksi aurinkoiseksi päiväksi ja mennä ulos rankka sateen aikana, kun taivas on täynnä tummia pilviä. Kesä on kuitenkin Suomessa aivan liian lyhyt tuhlataksemme kauniita aurinkoisia päiviä sisällä olemiseen, joten tätä suojautumiskeinoa aurinkoa vastaan ainakaan meillä ei todellakaan käytetä. Toiseksi paras suojakeino UV-säteilyä vastaan on vaatetus. Väljä vaate on parempi kuin ihonmyötäinen ja tumma tai värikäs vaate parempi kuin vaalea. Lapsille on nykyään myös saatavilla pitkähihaisia UV-uimapukuja ja rantavaatteita, mitkä ovat olleet ainakin meidän kesäpäivien pelastus.Meidän perheessä lapsilla on joka kesä olleet käytössä UV-uikkarit, mitkä ollaan todettu ihan superhyviksi. UV-uikkarit ja kunnon hattu ovat estäneet lastemme ihoa saamasta liikaa aurinkoa ja olemme kuitenkin voineet nauttia kesästä rannalla. Varsinkin ulkomailla ollessamme UV-uikkarit ovat olleet ihan must-juttu ja en voisi kuvitellakaan reissua tai kesää ilman niitä. Ei tarvitse jatkuvasti stressata ettei tytöt polta itseään eikä tarvitse uittaa heitä päästä varpaisiin aurinkorasvassa. Tänä vuonna yhteistyössä Kiddexin kanssa saimme aivan ihanat UV-vaatteet tytöille.  Stonzin UV-vaatteiden suojaustaso on 50UPF ja se on saavutettu täysin kemikaalittomasti. Vaatteissa olevat kuviot on kudottu tuotteeseen, mikä estää kuvan haalenemisen tai irtoamisen. Kangas on kosteutta poistava, joten se kuivuu nopeasti. Tuotteiden valmistuksessa on käytetty Thermocline-materiaalia, mikä tekee vaatteesta myös todella hengittävän. Olemme olleet näihin UV-vaatteisiin todella tyytyväisiä ja ulkonäkökin miellytti niin tyttöjen kuin äidinkin silmää. On niin rentoa lähteä rannalle, kun koko ajan ei tarvitse stressata auringon haittavaikutuksista lasten iholla. A-T Lastenturvasta löydät laajan valikoiman erilaisia STONZ:n UV-vaatteita.

 

On yksi lause, mitä en voi sietää, varsinkaan jos kuulen sen tulevan omasta suustani. Olen yrittänyt välttää tämän lauseen sanomista, mutta silti aina uudelleen ja uudelleen havahdun siihen, että totean “en ole ehtinyt” tai “en ole voinut, koska minulla on ollut niin kiire”. Tottakai elämässä tulee kiireisempiä ajanjaksoja milloin oikeasti ei ehdi tekemään kaikkea, mutta silloinkin minulla on käytössä sama 24 h vuorokaudessa. Kyse on siis täysin siitä miten priorisoin asiat. Jos en ehtinyt tekemään jotain, niin se tarkoittaa ainoastaan, että minulla oli jotain muuta mikä oli minulle tärkeämpää.Joku aika sitten Dom huomautti minua töiden tekemisestä illalla, sillä normaalisti pyrimme illat viettämään yhteistä aikaa. Vastaukseksi totesin minulla olleen niin kiire päivisin, että minun oli pakko tehdä työhommia illalla. Kiire oli siis tekosyy sille, että en ollut priorisoinut pariin päivään meidän suhdettamme. Faktahan oli, että noinakin päivinä minulla oli käytössä samat 24 h vuorokaudessa, mutta priorisoin muut asiat korkeammalle kuin avioliittoni. Osa asioista oli toki oikeasti todella tärkeitä, mutta päivän aikana tuli kerran jos toisenkin kulutettua aikaa myös sosiaalisessamediassa. Jos olisin tehnyt aktiivisesti työhommia jokaisen hetken päivällä, kun selasin Instagramia, niin olisin saanut hommia huomattavasti enemmän tehtyä. Jos olisin suunnitellut päivät hieman paremmin, enkä ajanut kaupunkiin ja takas neljää kertaa olisi minulta myös säästynyt melko paljon aikaa työhommia varten. Kyse ei siis rehellisesti sanottuna ollut kiireestä, vaan ennakoimattomuudestani sekä muiden asioiden priorisoinnista.Sadannen kerran pysähdyin taas miettimään, mikä minulle ihan oikeasti on tärkeää. Mihin haluan satsata elämässäni? Kun minulla on kiire, niin mille löytyy aina aikaa. Suhteeni taivaan Isään on priorisoinnissa korkeimmalla, mutta silti tätä suhdetta olen laiminlyönyt ehkä helpoiten. Toisena ovat avioliittoni sekä lapseni. Olemme todella perhekeskeinen perhe ja teemme paljon juttuja lastemme kanssa. Mielestäni olemme siis onnistuneet Domin kanssa todella hyvin priorisoimaan perheen, mutta kahdenkeskisestä ajasta edelleen herkästi nipistämme esim. työjuttuihin. Jos jotain olen elämäni aikana oppinut, niin sen, että avioliiton eteen täytyy tehdä töitä. Kun avioliittomme voi hyvin, myös perheemme voi hyvin. Tämän jälkeen tulee muut läheiset ihmiset, joita olen myös “kiireeni” takia nähnyt aivan liian vähän. Haluaisin olla enemmän läsnä, enemmän apuna ja palvella enemmän ihmisiä ympärilläni. Näiden juttujen jälkeen tulee duunikuviot, mitkä haluan myös hoitaa kunnialla ja vasta töiden jälkeen tulee treenaaminen. Sosiaalisenmedian en haluaisi kuuluvan ollenkaan prioriteetteihini, paitsi tietenkin töiden tiimoilta, mutta kuinka paljon tulee selattua Instagramia tai Pinterestiä päivässä ihan vaan muuten vaan… aivan liikaa.Mietittyäni minulle tärkeitä asioita ja niiden järjestystä totesin, että minun on yksinkertaisesti priorisoitava asiat sen mukaan kuinka tärkeitä ne ovat minulle. Somettaminen on osa työtämme, joten tottakai jatkan sitä edelleen, mutta rehellisesti sanottuna sometan paljon enemmän kuin tarvetta olisi, joten siitä on hyvä nipistää melko paljon pois. Minun on myös jälleen kerran otettava hyväksi havaittu systeemi käyttöön, nimittäin viikkosuunnitelma. Meille vaan yksinkertaisesti sopii paljon paremmin edellisellä viikolla tehty aikataulut seuraavaksi viikoksi kuin täysin fiiliksen mukaan meneminen. Näin asiat pystyy priorisoimaan eri tavalla ja asioita pystyy ennakoimaan. Saadaan paljon enemmän aikaiseksi, kun meillä on aikataulut ja ihan oikeasti Domin kanssa kumpikin nautimme aikatauluista ja rutiineista. En tiedä, miksi edes välillä yritämme elää ilman edellisellä viikolla tehtyjä suunnitelmia. Sitä paitsi, itselläni on niin tajuttoman huono muisti nykyään, että on ihan jees käydä asiat etukäteen läpi, jolloin Dom vähintään muistaa muistuttaa minua, jos itse meinaan unohtaa!

LUE MYÖS

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Jokainen joka tuntee minut muutaman vuoden takaa tietävät minun olevan todella puhelias, ulospäinsuuntautunut extrovertti, joka ei milloinkaan jännitä esillä oloa tai uusien ihmisten tapaamista. Sellaisena suurin osa pitää minua vieläkin, mutta huomaan vuosien tehneen minussa muutamia muutoksia. Täysin tuntemattoman tapaamista en vieläkään osaa jännittää, mutta puoli tuttujen kohtaaminen tuntuu välillä vaikealta ja huomaan ajattelevani aivan liikaa, mitä haluan itsestäni tai kuulumisistani kertoa. Luotettavassa ympäristössä olen hyvinkin avoin jakamaan elämästäni lähes kaiken, mutta puoli tuttuja kohdatessani iskee päälle joku extrasuodatin etten kerro itsestäni tai perheestäni lähes mitään. Puhun ehkä paljon, mutta en kerro itsestäni mitään. Moni ihminen on ihmetellyt, että miksi mietin mitä itsestäni tai perheestäni kerron, kun kerromme kaiken elämästämme julkisessa blogissa. Ensinnäkin haluan tuoda esille sen tosiasian, että emme missään nimessä jaa elämästämme kaikkea blogissamme, vaan tämä on vain pieni pintaraapaisu. Blogimme ei ole päiväkirjatyyppinen juttu, missä jaan elämäni kipeimpiä kohtia tai niitä parhaita hetkiä. Emme kanna kameraa mukanamme kuin muutaman tunnin viikossa ja nekin ennalta sovitusti, moni ihana hetki jää siis ikuistamatta. Pidämme yksityisyydestämme hyvinkin tarkasti huolta ja tämän takia moni asia ei milloinkaan päädy blogiin tuhansien ihmisten luettavaksi, vaikka sitäkin on meiltä bloggaajina muutamat puoli tuntemattomat vaatineet. Emme ole tilivelvollisia elämämme jokaisesta käänteestä, vaikka blogia kirjoitammekin. Ja arvostamme myös sitä, että kommenttikenttäämme ei jaeta esim. lastemme henkilökohtaisia asioita (nykyään meillä on moderaattori, joka käy kommentit läpi ennen julkaisua).Miksi sosiaaliset taitoni sitten ovat huonontuneet? Olen yksinkertaisesti oppinut kuinka ilkeitä aikuiset ihmiset osaavat olla, kuinka paljon he juoruavat asioista eteenpäin tietämättä puoliakaan ja kuinka julmasti he voivat puhua jopa pienten lasten asioita julkisesti ilman, että pysähtyvät edes sekunniksi miettimään puheidensa seurauksia. Kasvaessani olen valitettavasti oppinut, että ihmiset voivat hymyillä minulle ja todellisuudessa käyttäytyä minua tai läheisiäni kohtaan ilkeästi. Vaikka näitä ihmisiä on vain superpieni murto-osa, niin nämä ihmiset ovat saaneet minut seisomaan varpaillani ja miettimään tarkoin, mitä kerron ja kenelle.Toisaalta tämä kevät (ja kesä) on ollut se kevät, kun muutaman vuoden jälkeen olen uskaltanut vihdoin  olla avoimempi. Olen kertonut elämästäni hyvinkin henkilökohtaisia asioita monillekin ja huomannut näiden ihmisten olleen luottamuksen arvoisia. Olen tutustunut moniin aivan ihaniin ihmisiin, eikä minun ole hetkeäkään tarvinnut miettiä, mitä voin elämästäni jakaa. En ehkä ole enää se, joka juhlissa menee suurimman ihmisryhmän keskelle juttelemaan, vaan arvostan enemmän aitoja kahdenkeskisiä keskusteluja. Vaikka en nauti enää suurten ihmisryhmien keskellä olemisesta, niin en silti voi sanoa olevani missään määrin introvertti. Nautin edelleen suunnattomasti muiden ihmisten seurasta ja saan energiaa ollessani ihmisten kanssa tekemisissä.En tykkää juurikaan olla yksin. Pinnallisten keskustelujen sijaan taidan vain nykyään arvostaa enemmän aitoja keskusteluja ihmisten kanssa pienemmässä porukassa tai kaksin. Mietin tarkkaan, mitä suuressa ihmisryhmässä itsestäni kerron, mutta luotettavien ihmisten parissa olen hyvinkin avoin. Ehkä se on jopa tervettä itsesuojeluvaistoa, ettei itsestään tarvitse kertoa kaikkea kaikille.

Ihanaa juhannusta teille kaikille! <3

LUE MYÖS

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Tiedättekö sen tunteen, kun on saanut viettää monta päivää rakkaiden ihmisten kanssa ja ne päivät menivät liian nopeasti. Veljeni perheineen asuu toisella paikkakunnalla, joten emme pysty näkemään heitä läheskään päivittäin tai edes viikoittain. Ikävä on aina kova. Nyt he olivat muutaman päivän näillä huudeilla ja voi kuinka ihanaa se oli, olla kaikki yhdessä. Kävimme yhdessä picnicillä, juhlimme veljeni vaimon valmistumista, katselimme pikkuisten serkkujen leikkejä ja vain nautimme toistemme seurasta. Dom räpsi myös viikonlopun aikana muutamia kuvia ja tuli hieman haikea olo kuvia katsellessa. Voi, kunpa voisimme kaikki asua ihan lähekkäin ja nähdä toisiamme vaikka joka päivä!

Syyttäkää vaikka raskaushormooneita tai mitä tahansa, mutta eihän tätä kuvaa voi katsella ilman muutamaa kyyneltä. Kaikki niin rakkaita, tärkeitä ja uniikkeja. Olen niin äärimmäisen kiitollinen taivaan Isälle näistä jokaisesta aarteesta.

“Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
vaan ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vieressä käy,
vaan ihana enkeli vieressä käy.”

LUE MYÖS

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Minulta on kysytty useamman kerran miten muutin ruokavaliotani tai mitä lisäravinteita käytin ennen raskautta raskaana tulemisen maximointiin? Lupailin jo alkuraskaudessani kirjoittaa aiheesta postauksen, mutta jostain syystä se on jäänyt ja vasta nyt sain aikaiseksi istuutua alas ja kirjoittaa aiheesta.vaikuttaako ruokavalio raskaaksi tulemiseenKyllä, ruokavaliolla on tekemistä raskaaksi tulemisen kanssa, eikä se onneksi ole enää vaiettu salaisuus vaan yksinkertaisesti fakta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsettomuutta pystyttäisiin aina hoitamaan ruokavaliolla tai sitä, että lapsettomuuden syyt olisivat aina ravitsemuksessa. Ei myöskään sitä, että huonolla ravitsemuksella elävät eivät voisi tulla raskaaksi tai päinvastoin. Ravitsemuksemme kuitenkin vaikuttaa hyvinkin suoraan kehomme hyvinvointiin (painoomme, hormoneihin yms…), mikä puolestaan vaikuttaa raskaaksi tulemisen mahdollisuuksiin. Haluan kuitenkin vielä kerran sanoa, että lapsettomuus on aina kipeä asia ja sen taustalla voi olla todella monia erilaisia syitä, joista huono ravitsemus on vain yksi.vaikuttaako ruokavalio raskaaksi tulemiseenEn ole milloinkaan pitänyt raskaaksi tulemista itsestäänselvyytenä, päinvastoin. Olen jo teininä itkenyt monet kerrat, että mitä jos en milloinkaan tule raskaaksi tai saa adoptio-oikeutta (minulle ei ollut koskaan väliä ovatko lapset biologisesti minun vai eivät, minun he olisivat joka tapauksessa). Raskaaksi tuleminen ei todellakaan aina tapahdu suunnitellusti. Toinen tulee raskaaksi ehkäisystä huolimatta ja toinen ei raskaudu pitkästä yrittämisestä huolimatta, eikä syy missään nimessä aina ole ravitsemuksessa. Tämä ei missään nimessä tarkoita sitä, että raskaaksi tuleminen määrittelisi meitä tai kehoamme paremmaksi tai huonommaksi. Sinä olet tasan yhtä paljon nainen oletpa sitten äiti, naimisissa oleva, sinkku tai lapseton. Ja jokainen äiti on tasan yhtä paljon äiti, olipa sitten lapsesi biologisesti sinun tai ei (tämän pitäisi olla ihan itsestäänselvyys meille jokaiselle). Tämä postaus on siis ainoastaan vastaus kysymykseen, miten minä muutin (tai en muuttanut) ravitsemustani raskautta suunnittelessa tai mitä olisin muuttanut, mikäli en olisi pian raskautunut. En kuitenkaan missään nimessä ajattele, että ravitsemukseni takia tulin nopeasti raskaaksi tai pelkkä ravitsemuksen muuttaminen olisi aina ratkaisu lapsettomuusongelmiin.Itse en muuttanut ravitsemustani mihinkään suntaan, kun olimme päättäneet, että yksi lapsi olisi vielä tervetullut perheeseemme. Aluksi yritin puolittaa allergialääkkeiden käyttöä, koska niiden on todettu vaikeuttavan raskaaksi tulemista, mutta en yksinkertaisesti pystynyt vähentämään sitäkään. En myöskään käyttänyt mitään lisäravinteita, vaikka mm. foolihappo olisi syytä aloittaa jo ennen raskaaksi tulemista (aloitin foolihapon käytön, kun sain tietää olevani raskaana). En ole niitä tyyppejä, jotka popsivat purkista vitamiineja vaan päinvastoin. D-vitamiini on ainut, minkä yritän muistaa ottaa, mutta 80 % päivistä unohtuu sekin. Luotan siihen, että monipuolisesta ruokavaliosta saa tarpeeksi vitamiineja yms.vaikuttaako ruokavalio raskaaksi tulemiseenMikäli ruokavalioni olisi ollut täysin pyllyllään tai en olisi saanut tietää olevani raskaana jo muutaman viikon sisällä, niin toki olisin harkinnut muutoksia ruokavaliooni. Toisaalta koen, että ravitsemukseni oli jo ennen raskautta melko hyvä ja suuria muutoksia ei olisi joka tapauksessa tullut.  Pyrimme perheessämme käyttämään vain vähän sokeria, transrasvoja tai esim. makeutusaineita. Pyrimme syömään normaalia terveellistä ruokaa ja välttämään eineksiä (toki niitäkin joskus tulee syötyä). Tottakai meilläkin herkutellaan, mutta perusravitsemus on kunnossa satunnaisista herkutteluista huolimatta (btw, tätäkin kirjoittaessa syön suklaata ;)). Täytyy myöntää, että ainoa asia millä ajattelimme maximoida raskaaksi tulemisen mahdollisuutta oli ehkäisyn pois jättäminen. Jos raskaus ei olisi pian alkanut, niin olisin saattanut testata greippi-mehun toimivuutta, ainakin heitin asiasta läppää Domille, että jos ei vauva ilmoita tulostaan, niin jääkaappimme täyttyvät pian greippimehusta. Siitä nyt ei ainakaan mitään haittaakaan voi olla.vaikuttaako ruokavalio raskaaksi tulemiseenOlen jutellut muutaman naisen kanssa heidän ravitsemuksestaan ja raskautumisaikeista. Suosittelen aina syömään terveellisesti ja monipuolisesti sekä liikkumaan tarpeeksi. Meidän keho, kun on sellainen jännä kokonaisuus, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. En missään nimessä ensisijaisesti kehoita popsimaan kaikkia mahdollisia vitamiineja purkista, vaan satsaamaan normaaliin ravitsemukseen. Toki foolihappoa on hyvä alkaa syömään jo ennen raskautta. Suosittelen siis huolehtimaan siitä, että syöt tarpeeksi monipuolisesti, mikäli haaveissa on raskautuminen. En missään nimessä suosittele mitään stressaavia trendidieettejä, mitkä eivät ole hyväksi kenellekään, ei ne dieetit eikä stressi. Terveellinen tasapainoinen ruokavalio, minkä pystyt pitämään loppuelämäsi on ehdottomasti paras vaihtoehto.

Loppuun haluan jälleen kerran kuitenkin todeta, että lapsettomuuden taustalla on monia syitä eikä suinkaan vain vääränlainen ravitsemus. On myös täysin normaalia, että raskaus ei ala ensimmäisillä yrityksillä eikä se tarkoita, että kärsisit lapsettomuudesta. Ollaan armollisia itsellemme ja kehollemme sekä muistetaanhan olla tukena ja kuuntelevana olkapäänä, mikäli lähipiiristämme joku kamppailee lapsettomuuden kanssa.

Mekko / House Of Brandon

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Raskausaikana olen nähnyt unia varmaan enemmän kuin koko elämäni aikana. Kaiken lisäksi raskausaikana unet ovat tuntuneet todellisimmilta kuin koskaan. Viime yönä näin painajaista, minkä jälkeen minun oli vaikea nukahtaa uudelleen. Uni tosin alkoi todella hyvin.Ystävämme Demi on tällä hetkellä ystäviensä luona Californiassa ja muutamat kerrat ennen hänen lähtöään pyysimme häntä ottamaan meidän koko perheen mukaan matkalaukkuunsa. Hän kuitenkin koki tärkeämpänä pakata matkalaukkuihinsa perheemme sijaan vaihtovaatteita, tuliaisia yms. Reissultaan hän on lähettänyt minulle muutaman videon, joista olen edes hieman päässyt mukaan fiilikseen. Viime yönä pääsin vierailemaan oikein paikan päällä, mutta äkkiä uni muuttuikin painajaiseksi.Avasin verhot hotelli huoneessamme ja siinä avautui ihana rantamaisema. Terassilla oli tuoreita patonkeja, hedelmiä sekä tuoremehua. Käännyin Domiin päin ja totesin tämän olevan ihan täydellistä. Halasimme Domin kanssa ja ehdotin, että menisimme herättämään tytöt ja sitten lähtisimme rannalle, missä Demi ilmeisesti ystävineen jo oli. Tässä kohtaa tuo ihana uni muuttui painajaiseksi. Dom totesi minulle, että mehän jätimme tytöt Suomeen ja olemme 10 päivää reissussa ilman heitä.

Aloin itkemään aivan hysteerisesti ja pakata tavaroita, koska halusin mahdollisimman pian takaisin kotiin. Dom soitti lentoyhtiöön, mutta seuraavaan 10 päivään ei ollut ainuttakaan vapaata paikkaa yhdelläkään Suomi-lennolla. Ahdistuin aivan suunnattomasti ja tajusin kuinka typerästi olimme ajatelleet, että voisimme nauttia lomasta ilman lapsia. Rukoilin unessani, että oppisin lentämään ja voisin lentää lasteni luokse Suomeen. Soitimme isoäitille, joka vakuutteli lasten olevan hyvässä hoidossa ja kaiken olevan hyvin, mutta se ei silti helpottanut ikävää ja ahdistustani. Heräsin omaan itkuuni ja tajusin kaiken olevan unta. Huokaisin helpotuksesta, kun kuulin tuhinaa tyttöjen huoneesta ja tajusin olevani omassa kodissa.Siinä hetkessä tajusin, että en todellakaan nauttisi pitkästä lomareissusta ilman lapsia. Muutaman päivän lomareissut Domin kanssa yhdessä ilman lapsia ovat ihan jees (esim. lomamme Långvikissä), mutta pitkälle ulkomaanreissulle lapset tulevat aivan varmasti mukaamme. Uni oli ihan tarpeeksi todellinen ja sen todellisempaa kokemusta en tällä hetkellä tarvitse ilman lasten kanssa matkustelusta.

Unireissumme Jenkeissä olisi siis varmasti ollut aivan mahtava, mutta matkasta puuttui kaksi luottomatkustuskumppaniamme.

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Olen usein itsekseni miettinyt kuinka erilainen elämäni voisi olla, jos en olisi äiti. Miltä elämäni näyttäisi, jos saman katon alla ei asuisi kahta rakastakin rakkaampaa pikkumurua. Useimmiten olen asiaa miettinyt, mutta nyt Monnan ja Emman postaukset samaisesta aiheesta saivat minutkin istumaan alas ja kirjoittamaan tämän postauksen. Mitä ja millainen minä olisin, jos en olisi äiti.Useimmat vanhemmat sanoisivat tähän, että jos he eivät olisi vanhempia, niin he nukkuisivat yönsä ilman heräämisiä ja aamuisin eivät nousisi kukon laulun aikaan. Meillä tytöt nukkuvat yönsä ilman heräämisiä ja aamuisin olen itse ensimmäisenä hereillä, joten tämä klisee ei suoranaisesti minuun päde. Sen sijaan moni muu asia olisi varmasti toisin. Vaikka tytöt eivät itse minua valvota, niin voi kuinka monta kertaa murehtiessani heidän asioitaan olen menettänyt yöuneni.Jos en olisi äiti, en olisi yöllä itkenyt ja murehtinut heidän tulevaisuuttaan. Jos en olisi äiti, en olisi ylipäänsä itkenyt läheskään näin paljon, mitä nyt olen. Minä olen nimittäin juuri se äiti, joka itkee päiväkodin aloituspäivänä, päiväkodin lopetuspäivänä, harrastuksen kevätjuhlassa, huomatessani vaatteiden tulleen liian pieneksi tai lapsieni oppiessa uusia asioita, olipa tilanne iloinen tai surullinen, niin kyllä minulta muutama tippa silmänkulmasta putoaa. Jos en olisi äiti, en olisi ollut kotona viimeistä kuutta vuotta. Olisin opiskellut ehkä sairaanhoitajaksi ja todennut, että ei se ehkä ollutkaan se oma juttuni, jonka jälkeen jatkanut ehkä markkinointialalle. En olisi luultavasti milloinkaan aloittanut blogia ja Instagram olisi vain paikka jakaa omalle perheelle ja lähimmille ystäville kuvia. Jos en olisi äiti (ja raskaana), treenaisin enemmän. Jos en olisi äiti, kuluttaisin aikaani varmasti todella turhanpäiväisiin asioihin kuten netflixiin aivan liikaa.  Jos en olisi äiti, varmasti haaveilisin äitiydestä, enkä turhaan, onhan tämä mahtavaa. Jos en olisi äiti, minulta puuttuisi kaksi huikeaa matkustuskaveria. Minulta olisi jäänyt huomaamatta Tukholman portailla seisovan vartijan hymy, vaikka tämä yritti olla vakavana. Minulta olisi jäänyt huomaamatta maahan tippunut viiden sentin kolikko tai ainakaan en olisi vaivautunut nostamaan sitä ja pitämään siitä huolta kuin suurimmasta aarteestani. Minulta olisi jäänyt huomaamatta, kuinka Itävallan vuorilla suoraan purosta juominen voi olla ihan mielettömän huikea kokemus. Minulta olisi jäänyt huomaamatta, kuinka hissin hälytysnappia painaessa ei tapahdu mitään muuta kuin hissin ovien aukeaminen. Jos en olisi äiti, minä en seisoisi iltaisin lasteni sänkyjen vieressä ihmettellen heidän ihanuuttaan. En juoksisi paniikissa taaperon perässä, joka yrittää mennä tielle. En katsoisi kauhuissani esikoisen päälläseisonta-harjoituksia ja rukoilisi hänelle varjelusta. Emme keskustelisi Domin kanssa treffeillämme siitä, kuinka meitä on siunattu äärettömän sulosilla pikkutyypeillä. En menisi vessaan syömään salaa suklaata. En kysyisi jokaiselta vastaantulevalta koiran omistajalta, että saako hänen koiraansa silittää. En olisi saanut äitienpäivänä korttia, missä luki, että äidin tekee iloisimmaksi Amelie, Estella ja iskä. En olisi oppinut kuinka oikeaoppinen aarrekartta piirretään. En olisi saanut paniikkia, kun lapsi maistaa myrkkysientä tai syö kieloja, en muuten olisi soittanut näin monta kertaa myrkytystietokeskukseen. En olisi kokenut sitä hetkeä, kun kovan kivun keskellä syntyy pieni täydellinen aarre ja hän parkaisee ensimmäisen parkaisunsa. En olisi kulkenut pienen taaperon perässä, joka opettelee kävelemään ja pelännyt, että hän kaatuu. En olisi maannut lattialla kahden lapsen istuessa vatsani päällä ja miettinyt kuinka hyviä tyyppejä he ovat. Kukaan ei olisi pyytänyt minua siunaamaan vielä yhden kerran häntä yöunille ja piirtämään selkäänsä niin kauan, että hän nukahtaa. Emme olisi Domin kanssa seisoneet pakkasessa keskellä yötä kipeä lapsi peiton sisässä odottaen, että hänen laryngiittinsa helpottaisi. En olisi ollut huolesta soikeana, kun he ovat vain perusflunssassa. En olisi kirjoittanut tätä tekstiä ja itkenyt samalla, koska pelkkä ajatuskin siitä, että en olisi äiti tuntuu käsittämättömän pahalta.Äitiys on opettanut minulle  kärsivällisyyttä, rakkautta, huolenpitoa, johdonmukaisuutta ja ennen kaikkea nöyryyttä. Äitinä sitä tajuaa kuinka keskeneräinen ihminen vielä itsekin on. Äitiys on aina ollut suurimpia unelmiani, joten voisin kai todeta kliseisesti eläväni unelmaani. Ennen äidiksi tulemista luulin äitiyden olevan hyvin erilaista, mitä se oikeasti on. En tajunnut, että rakkauden lisäksi myös huoli kasvaa potenssiin miljoona. En tiennyt, kuinka paljon pienet lapset voivat haastaa omaa ajattelutapaani ja toimintaani huomaamattaan. En tajunnut, että äitinä minä en pelkästään opeta lapsiani, vaan he opettavat myös minua. Jos en olisi äiti, niin minulta olisi jäänyt aivan liian monta oppituntia käymättä!

Ps. äitiys on myös opettanut minua, ettei sillä ole mitään väliä, jos mekko on vähän rypyssä! 😉

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Ennen kuin joku vetää herneen nenään otsikostani, niin avaan sitä hieman. En ole huomannut missään muussa maassa (toki en jokaisessa maassa ole käynyt) samanlaista junttiutta kuin meiltä suomalaisilta ja vieläpä erityisesti suomalaisilta aikuisilta. Olen kahden pienen lapsen äiti, joista toinen on jo valitettavasti lopettanut moikkaamisen tuntemattomille ja tajunnut ettei sellaista tehdä Suomessa. Pienempi on vielä siinä iässä, että moikkaa iloisena kaikille ja hyvin harvoina päivinä onnekkaana saa hymyn tai jopa moikkauksen takaisin. Ruotsissa ollessamme ero oli jo valtava, itävallasta puhumattakaan. Siellä ihmiset moikkasivat iloisesti meidän pari vuotiaalle ja saattoivat vielä sanoa muutaman sanasenkin ilman, että siinä oli mitään outoa. Olisitte nähneet kuinka iloinen pieni Estella oli, kun poliisit vilkkuttivat hänelle takaisin poliisiautostaan ja vastaantulija kehui hänen hattuaan. Laivallakin porukat vielä hymyilivät jo moikkasivat lapsille, toki heistä n.98% oli ruotsalaisia. Suomalaisilla oli omat totutut tapansa laivallakin eikä sielläkään tehty poikkeusta.Mistä hitsistä tämä johtuu? Onko se raskasta sanoa hei takaisin pienelle lapselle tai antaa edes pientä hymyä. Ameliekin kysyi kerran, että miksi suomalaiset ovat enemmän “ärdepärdejä” kuin itävaltalaiset. Sinänsä ihan hyvä kysymys. Hän oli tehnyt tämän päätelmän täysin siitä lähtökohdasta, että suomalaiset eivät hymyile niin paljon eivätkä moikkaa toisilleen. Miksi se on niin vaikeaa hymyillä ventovieraalle ihmiselle tai jopa tervehtiä toista. Ei ole ollenkaan epätyypillistä, että kävellessäsi kadulla tervehdyksen sijaan vastaantuleva kääntää katseensa pois ettei vahingossakaan tulisi katsekontaktia.Lapsilla toisille hymyileminen ja toisten tervehtiminen tulee luonnostaan, kunnes he jossain vaiheessa meiltä aikuisilta oppivat olemaan tervehtimättä. Olenko hyvin epäsuomalainen, jos nyt ääneen kehtaan sanoa, että mielestäni tämä tapa on suorastaan typerä. Mielestäni fiksuihin käytöstapoihin kuuluu toisille ihmisille hymyileminen ja vastaan tulevien tervehtiminen. Haluan myös opettaa lapseni tervehtimään tuntemattomia sekä hymyilemään ihmisille, ei maailmassa voi olla liikaa hymyä.Päätimme Domin kanssa runsas viikko sitten aloittaa uuden tavan Suomessa ja moikata tuntemattomille silläkin uhalla, että he tekevät ilmoituksen häirinnästä. Jos siis asut lähellämme ja ihmettelet miksi kaksi aikuista ihmistä kävellessään sinua vastaan moikkaavat ja vieläpä hymyilevät sinulle, niin ei huolta. Nuo kaksi ihmistä olivat luultavasti minä ja Dom, emmekä moikkauksesta huolimatta odota kyläkutsua, murtaudu kotiisi, kidnappaa lapsiasi tai mitään muutakaan sen kummempaa. Haluamme ainoastaan tervehtiä iloisesti ihmisiä, koska hymyjä ei vaan voi olla tässä maailmassa liikaa ja emmekä tykkää tästä suomalaisesta tavasta, mikä tällä hetkellä on valloillaan. #TERVEHDISINÄKIN

Tyttöjen hatut* Breden Kids

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM