Katselin tässä vaatekaappiani ja huomasin vaatteideni kokojen vaihtelevan XS:stä L:ään. Ystäväni totesi minulle, että ihmiset jotka eivät tiedä minun olleen viimeisen kolmen vuoden aikana kahta kertaa raskaana voisivat kuvitella minun jojoilevan painoni kanssa melko paljon. Kyse ei kuitenkaan ole jatkuvasta laihduttamisesta tai lihoamisesta, vaan yksinkertaisesti siitä tosiasiasta, että viimeisen kolmen vuoden aikana olen ollut kaksi kertaa raskaana ja kummallakin kerralla kerryttänyt ihan kiitettävästi kiloja. Ennen Estellan raskautta käytin kokoa XS, raskausaikana käytin kokoa S-L ja synnytyksen jälkeen käytin muutaman viikon kokoa M, jonka jälkeen siirryin kokoon S. Tämän raskauden alkuun asti kokoni oli S, mutta nyt on ollut aika vaihtaa jälleen kerran vaatekokoa kokoon M.Vaatekaappini sisältö on siis tällä hetkellä kokojen puolesta melko monipuolinen. Vaatteita, mitkä sopivat päälleni juuri nyt ei kaapistani kuitenkaan löydy liian montaa. Olen käyttänyt lähinnä mekkoja, mitkä eivät ole edes olleet virallisia raskausvaatteita, vaan ainoastaan hieman väljempiä mahdollistaen vatsani mahtumisen vaatteen sisään. En ole niitä ihmisiä, jotka malttavat ostaa kasan raskausvaatteita. Raskaus on kuitenkin niin lyhyt aika ja vaatteiden käyttöikä jää niin lyhyeksi, että en yksin kertaisesti malta tuhlata rahojani raskausvaatteisiin. Tämän takia olen suosinut tarpeeksi suuria mekkoja, mitä kaapistani on jo valmiiksi löytynyt. Myös bikinit ovat olleet oiva raskausvaate näin kuumilla kesähelteillä rannalla makoillen. Edellisessä postauksessa postasinkin omat top 6- luotto raskausvaatteet.Tällä hetkellä kolme lasta tuntuu sopivalta määrältä, mikä tarkoittaa sitä, että tämä olisi viimeinen raskaus minun kohdallani. Tämän raskauden jälkeen ajattelin tehdä pientä inventaariota vaatekaapissani ja laittaa eteenpäin isompia kokoja. En aio stressata painon tiputtamisen kanssa, mutta tavoitteenani olisi tällä hetkellä, että vuoden sisällä synnytyksestä raskauskilot olisivat pikku hiljaa poissa. Saas nähdä miten käy, mutta mielestäni se on ihan kohtuullinen tavoite. Ameliesta raskauskilot olivat poissa jo kaksi päivää synnytyksen jälkeen, mutta Estellan kohdalla vasta puolen vuoden jälkeen olin lähtöpainossani.On välillä jopa haikeaa ajatella, että tämän jälkeen en tule enää kokemaan raskautta ja vatsan kasvua. Toisaalta taas tuntuu ihan hyvältä ajatukselta, että aikansa kutakin. Meillä on pian kolme ihanaa neitiä talossa ja sitten kroppani saa levätä loppuelämän. Onhan tämä painonvaihtelu, lapsen kasvattaminen sisälläni ja hormoonien heittelyt olleet varmasti keholleni melkoinen puristus. Tämän raskauden jälkeen kehoni on hoitanut mielettömän duunin kolme kertaa ja mielestäni suoriutunut hommasta vieläpä aika moitteettomasti, joten on ehkä aika päästää kroppani näistä hommista eläkkeelle, hah! Sitten voisin keskitttyä pitämään vaatekokoni melko samana ja välttämään näin runsasta vaihtelua.

Ps. Instagramissa (@fitfunfamilyblog ) on meneillään kaksi arvontaa, joten kannattaa käydä osallistumassa!

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Tässä esittelyssä mun luottoraskausvaatteet, mitkä ei kiristä, purista tai aiheuta supistuksia! Mun päällä ei kovin usein enää nähdä urheilutrikoita ja crop-toppeja, heh.

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Kuka muu ei ole suuri hoitolaukkujen fani? Estellan vauva-aikana en omistanut ollenkaan ns. virallista hoitolaukkua ihan vaan siitä syystä, että en löytänyt ( tai  juurikaan edes etsinyt ) mieleistäni hoitolaukkua. Minulla oli Amelien vauva-ajasta hyvin muistoissa miltä perushoitolaukut näyttävät ja sellainen ei yksinkertaisesti miellyttänyt silmääni. Tällä kertaa huomasin Emmin blogissa kauniin hoitolaukun, mikä ei näyttänyt hoitolaukulta ja sillä hetkellä päätin etsiä itsellenikin tyylikkään hoitolaukun.Selailin eri nettisivuja ja Jollyroomin sivuilta löysin aivan ihanan hoitolaukun, mikä on päätynyt käyttööni jo nyt, vaikka vauva asusteleekin vielä vatsassani. Hoitolaukku on tarpeeksi tilava ja sinne mahtuu heittämällä läppäri, kirjoja, vaihtovaatteita, eväitä, kamera ja kaikki muukin tarpeellinen. Tämän lisäksi laukussa oli myös pienempi laukku, mihin voi laittaa esim. vaipat, puhdistuspyyheet yms.Tällä hetkellä laukku on ihan normikäytössä ja myöhemmin pääsee palvelemaan hoitolaukkuna. Tykkään kovasti tästä laukusta ja fiilistelen sitä, että laukun käyttöikä on pidempi, kun ei näytä pelkästään hoitolaukulta. Meidän Instagramissa meneillään 150 euron arvoisen lahjakortin arvonta, joten kannattaa ehdottomasti käydä osallistumassa!

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Istuimme sup-lautojen päällä merellä katsellen toisiamme ilta-auringon paistaessa kasvoihimme. Pidimme toisiamme kädestä kiinni. Siinä hetkessä tajusimme, että tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun olimme näin rennolla lomalla kaksin. Meillähän ei milloinkaan ollut sitä ns. normaalia treffailuaikaa, vaan hyppäsimme suoraan perhe-elämään, joten tällasia lomia ei ole paljoa tullut vietettyä. Rakastamme lapsiamme, nautimme suunnattomasti lomailla heidän kanssaan, mutta vuorokauden loma kaksin tuntui myös äärettömän hyvältä.långvik kylpylähotelliEi kiirettä, ei aikatauluja, vain me kaksi ja täydellinen paikka parisuhdelomalle. Täydellinen paikka, sitä todellakin Långvik Kylpylähotelli oli. Pitkiä kävelyjä yhdessä ja pystyimme pitämään toisiamme kädestä kiinni, koska ketään ei tarvinnut työntää vaunuissa, kantaa sylissä tai pitää kädestä kiinni. Oli vain me kaksi, yksityisranta, saunallinen sviitti, mielettömän hyvää ruokaa, kylpylässä loikoilua, suppailua ja pitkiä kävelyjä yhdessä. Tämä loma oli aivan täydellinen, vaikka kestoltaan olikin vain vuorokauden mittainen. Oikeastaan pienten lasten vanhemmille vuorokausi tuntui erittäin sopivalta ajalta, koska sitten alkoikin jo iskeä pieni koti-ikävä. långvik kylpylähotelliLångvikissä on otettu kokonaisvaltainen hyvinvointi huomioon ja kaikille löytyy jotain. Siellä oli aktiviteettilistalla kaikkea Golfista elokuvateatteriin. Meidän ensisijainen tarkoitus reissulla oli rentoutua ja viettää aikaa kaksin, joten emme täyttäneet päiviämme kokeilemalla kaikkia aktiviteetteja (seuraavalla reissulla sitten ;)). Perjantaina kävimme pitkällä rauhallisella kävelyllä hotellin kauniissa ympäristössä luonnonhelmassa. Illemmalla lähdimme kahdestaan suppailemaan ja koko rannalla tai merellä ei lisäksemme ollut muita, joten saimme todellakin nauttia rauhasta, rentoudesta ja toisistamme ilman hälyä. Suppailun jälkeen istuimme vain sup-lautojen päällä ja annoimme aaltojen kuljettaa meitä. Tuo hetki oli täynnä rakkautta, romantiikkaa ja rentoutumista. långvik kylpylähotelliAika kului niin siivillä sup-lautojen päällä, että yhtäkkiä huomasimme illallispöytävarauksemme olevan aivan kohta. Palautimme laudat ja palasimme sviittiimme. Kävimme suihkussa ja laittauduimme illallista varten. Illallispaikka oli hotellin alakerrassa, joten matka ei onneksi ollut pitkä. Ruoka oli niin loistavaa, että Dom jopa totesi ruoan olleen parasta, mitä Suomessa on saanut. Söimme kolmen ruokalajin illallisen, jonka jälkeen vatsamme olivat niin täynnä, että päätimme ottaa myös loppuillan rennosti hotellihuoneesta nauttien. Kävimme omassa poreammeessamme sekä saunassa, mistä oli merinäköala. Myöhemmin illalla söimme hedelmiä ja raakasuklaata sängyllä maaten. Olipa meille tuotu huoneeseen oma Shampanjakin, mutta jätimme pullon korkkaamatta. Suuret kiitokset näistä suussa sulavista herkuista Långvikille! Olimme illalla sopineet, että ennen seitsemää ei saa herättää toista. Kumpikin taisimme tietää, ketä varten tämä sääntö tehtiin, heh. Kyllä vain, minä heräsin tuttuun tapaan kello viisi täysin pirteänä ja odottelin, että kello tulisi seitsemän. En tarkalleen tiedä mitä kuuden aikaan on tapahtunut, mutta olin nukahtanut uudelleen (minulle ei todellakaan yleensä käy näin) ja heräsimme Domin kanssa yhdessä vasta kahdeksan aikaan. Nukuimme siis paremmin kuin hyvin hotellin lakanoissa. Menimme aamupalallekin vasta yhdeksän jälkeen, kun yleensä syömme aamupalan viimeistään kuuden aikaan. Olimme jo päässeet edellisenä iltana maistamaan Långvikin ruokia, joten odotuksemme olivat korkealla aamupalan suhteen ja täysin syystä. Aamupala oli aivan tajuttoman hyvä. Aamupalalla pystyit valitsemaan itsellesi myös kevyempiä ja terveellisempiä vaihtoehtoja. Tuoreiden hedelmien määrä oli aivan mieletön, siitä iso plussa! Toki ihan kunnon herkkujakin tuli syötyä aamupalalla enemmän kuin tarpeeksi, eihän letuille, croisanteille ja leivoksille voi sanoa ei. Aamupalan jälkeen menimme hyvästelemään huoneemme ja suuntasimme kohti kylpylää. Rentouduimme poreammeissa sekä kylpylän terassilla auringon alla maaten. Tuntui kuin olisimme olleet lomalla jo vähintään viikon, koska olo oli yksinkertaisesti niin rentoutunut. Långvik on täydellinen valinta niin aktiviiseen-, rentoutumis-, kuin parisuhdelomaankin. Långvik sijaitsee vain puolen tunnin päässä Helsingistä, joten sieltä pääsee myös helposti piipahtamaan Helsingissä. “HISTORIAN HAVINAA

Kirkkonummen Tanskarlaan vuonna 1976 valmistunut rakennus tunnettiin Kansallis-Osake-Pankin koulutuskeskuksena viime vuosituhannen loppuun saakka. Noista ajoista muistuttavat KOP:n veikeät oravat ovenkahvoissamme. KOP:n entisen pääjohtajan Jaakko Lassilan vieraanvaraisuudesta nautti näissä samoissa tiloissa presidentti Urho Kaleva Kekkonen. Vuosisata aiemmin Tanskarlan tiedetään olleen myös J.V. Snellmannin pidetty kesänviettopaikka. Nykyisin Långvikin kokous- ja kylpylähotelli tarjoaa upean tapahtumapaikan sekä ainutlaatuisia hengähdyshetkiä arkeen. Nauti vieraanvaraisuudestamme kuten Kekkonen aikoinaan.”Ps. Pakko vielä erikseen hehkuttaa hotellin henkilökuntaa. Minulla ei ole minkään hotellin henkilökunnasta sanakaan negatiivista sanottavaa, vaan kokemukseni henkilökunnasta hotelleissa on aina ollut positiivinen. Siitä huolimatta tämän hotellin henkilökunta oli jotain poikkeuksellisen ystävällistä. Kaikki hymyilivät aina ja olivat niin sydämellisiä.

Maaret Kallio aloitti ilmiön #olisinpatiennyt, johon itsekin ehdottomasti halusin ottaa osaa.

Olisinpa 19-21-vuotiaana tiennyt, että jonain päivänä kaikki on hyvin ja nukun jälleen yöni hyvin. Olisinpa tiennyt, että elämässäni tapahtuneet asiat eivät määrittele sitä kuka minä olen. Olisinpa tiennyt, että minun ei tarvitse pärjätä yksin, vaan apua saa ja pitääkin pyytää. Olisinpa tiennyt, että minä kyllä pärjään ja rakas perhe sekä ystävät ovat tukenani joka hetki. Olisinpa tiennyt, kuinka elämä voi kääntyä yhtä nopeasti jälleen hyväksi kuin se kääntyi painajaiseksikin. Olisinpa tiennyt, että omista töppäilyistäni huolimatta Taivaan Isä tulee aina olemaan uskollinen ja hänellä on minun elämälleni suunnitelma. Olisinpa tiennyt, että jonain päivänä istun kirjoittamassa tätä tekstiä omassa pihassamme vaahterapuun alla kahden rakkaan prinsessan nukkuessa omissa sängyissään, yhden prinsessan potkiessa vatsassani ja rakastavan puolison tuodessa minulle juotavaa. Voi, olisinpa tiennyt, että minun ei tarvitse murehtia.Olisinpa tiennyt, että kaikki mitä tapahtui ei ollut minun käsissäni tai minun syytäni. Olisinpa tiennyt ja osannut nähdä ne asiat mihin olisin voinut vaikuttaa, mutta myös ne asiat, mitkä eivät olleet minusta riippuvaisia.  Olisinpa tiennyt, että vaikeista tapahtumista huolimatta minä olisin voinut jättää monta omaa typerää valintaani väliin. Olisinpa tiennyt, että menneisyyteni ei määrittellyt milloinkaan sitä kuka olin. Olisinpa tiennyt, että mitkään tapahtuneet eivät vähentäneet arvoani. Olisinpa tiennyt, että murehtimalla en voi muuttaa mitään.Olisinpa tiennyt, että elämä menee eteenpäin ja tilanteet muuttuvat. Olisinpa tiennyt, että jonain päivänä olen oppinut paljon kaikesta kokemastani. Olisinpa tiennyt, että jonain päivänä pystyn tukemaan heitä, jotka ovat käyneet samoja asioita läpi kuin minä. Olisinpa tiennyt, että kaikki kokemani tulee opettamaan minulle armollisuutta ja kiitollisuutta. Olisinpa tiennyt, että jonain iltana mennessäni nukkumaan itkemisen sijaan sydämeni on niin täynnä kiitosta, ettei sitä voi edes käsittää. Olisinpa tiennyt, että jonain päivänä minä en edes enää muista koska minulla viimeksi on ollut paniikkikohtaus. Voi, olisinpa tiennyt niin monia asioita!

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Odottavia äitejä suositellaan välttämään joitakin elintarvikkeita mm. listeria-vaaran takia. Osa äideistä ovat syömisistään todella tarkkoja, osa noudattaa melko hyvin raskaana oleville tarkoitettuja ohjeita ja osa syö kaikkea välittämättä ohjeista. Riski saada listeriassa on melko pieni, mutta seuraamukset tartunnasta voivat olla sitäkin vakavammat. Vuonna 2016 todettiin vain yksi listeriatapaus raskaana olevalla (yhteensä tapauksia oli 67), joten sairastuminen listeriaan todellakin on harvinaista.Listeria voi kuitenkin aiheuttaa raskaana olevalla myös sikiön infektoitumisen ja sikiölle seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Listeria voi aiheuttaa keskenmenon, ennen aikaisen synnytyksen, sikiön sairastumisen tai jopa sikiökuoleman. Tauti voi siis olla todella vaarallinen sikiölle, vaikka on myös mahdollisuus, että raskaus jatkuu normaalisti eikä sikiö infektoidu. Vaikka tauti onkin harvinainen, niin yksikin sairastuminen ja sikiökuolema on liikaa. Lapsensa menettäneitä äitejä ei varmasti helpota tieto siitä, että kyseessä oli harvinainen tauti ja on todennäköisempää voittaa lotossa kuin saada listeria. En siis missään nimessä näe turhana paniikin lietsontana sitä, että raskaana olevia kehoitetaan välttämään muutamia elintarvikkeita muutaman kuukauden ajan. Jokainen odottava äiti tekee itse tietenkin päätöksen, mitä suuhunsa laittaa, mutta ainakin heitä on varoitettu välttämään tiettyjä elintarvikkeita.listeria raskausaikanaAmelien raskausaikana pelkäsin listeriaa aivan hysteriaan asti. En syönyt mitään pehmeitä juustoa, edes pastoroituja. En uskaltanut syödä mitään majoneeseja, en syönyt muiden tekemää salaattia (koska en voinut tietää olivatko salaatit hyvin pestyjä), en syönyt lounasbuffeteissa, en ottanut ravintoloissa tuoreita vihanneksia lautaselleni, lista jatkuisi loputtomiin, jos kertoisin kaiken mitä vältin ensimmäisessä raskaudessa. Neuvolan listan lisäksi lisäsin vielä itsekin listaan paljon asioita ja se homma meni totaalisesti överiksi, olin hysteerinen. Estellan raskausaikana homma rauhoittui jo huomattavasti. Vältin neuvolassa kiellettyjä elintarvikkeita ja uskalsin syödä myös muiden tekemää salaattia sekä kävin syömässä myös lounasbuffeteissa, heh. Kolmannen kohdalla olen taas hieman rentoutunut lisää, mutta toki edelleen vältän esimerkiksi raakaakalaa, rakaa lihaa, pastoroimattomia maitotuotteita, pesen hyvin salaattini yms, mutta en ole hysteerinen.listeria raskausaikanaJos haluaisin olla varma, että en milloinkaan saa listeriaa pitäisi minun lopettaa syöminen kokonaan. Vauva sekä minä tarvitsemme monipuolista terveellistä ruokavaliota, mikä sisältää riskin listeriasta, koska lähes mistä vain voi listerian saada. Vältän elintarvikkeita, mitkä ovat suuren riskin elintarvikkeita, mutta syön silti rennosti ja yritän olla liikaa miettimättä. Tiesitkö muuten, että 1990- luvulla Suomessa oli kaksi suurta listeriaepidemiaa ja ne olivat lähtöisin meijerivoista. Jos siis haluaisin varmasti välttyä listerialta, niin pitäisi minun lopettaa syöminen kokonaan, mutta sekään ratkaisu pidemmän päälle tuskin olisi kovin hyvä minulle tai lapselle. Uskon, että on hyvä noudattaa neuvolasta saatuja ohjeita, mutta hysteria taas ei auta ketään. Voin toki pelätä loppuraskauden listeriaa, koska sen saaminen on mahdollista tai nauttia raskaudesta, syödä fikususti ja pitää se tosiasian mielessä, että vaarallisempaa on ylittää katu kuin syödä normaalisti.listeria raskausaikanaTämä on ensimmäinen raskaus, missä minulta on listeriavasta-aineet ja kyllähän se välillä mielessä käy, että mitä jos. Tiedän kyllä olevan todella epätodennäköistä, että minulla listeria olisi, mutta kyllähän sitä tulosta silti välillä miettii. Vasta-aineet otettiin siis vain varmuuden vuoksi, joten kaiken järjen mukaan näytteen pitäisi olla täysin ok, mutta silti se mietityttää.

LUE MYÖS

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Kun muistelen teinivuosiani, ajattelin aina, että perhe näyttää seuraavanlaiselta: kaksi tai kolme lasta, mieluiten niin, että esikoinen on poika ja kuopus pieni prinsessa. Tähän saattoi vaikuttaa se, että olen itse isoveli pikkusiskolleni. Elämä harvoin menee suunnitelmien mukaan, eikö?Saamme pian kolmannen tyttäremme ja juuri nyt tuntuu, että se on hyvä määrä. Se kylläkin tarkoittaa sitä, että minulla ei enää juuri ole mahdollisuuksia saada poikaa. Sen jälkeen kun ilmoitimme vauvamme sukupuolen, ihmiset ovat usein kysyneet, miltä kolmannen tyttären saaminen minusta tuntuu. Minusta tuntuu usein, että he säälivät minua.Rehellisesti sanottuna, olen todella onnellinen! Ennen kuin minusta tuli isä, en uskonut, että tietäisin mitä tehdä tai miten leikkiä tyttöjen kanssa. Mutta kaikki se tuli aika luonnostaan. Nykyään rakastan kun saan leikkiä tyttöjeni kanssa nukkevauvoilla, lentää ympäri taloa kuin Rainbow Dash tai käyttää taikaani kuten Twilight Sparkle (kyllä, tiedän kaikkien My Little Ponien nimet) ja lisäksi Edena tykkää paljon liikunnasta, mikä menee yksiin omien kiinnostuksen kohteiden kanssa.Minulla on niin hauskaa heidän kanssaan, etten oikein tiedä, voisiko muka olla jotain, mitä poika minulle antaisi, mitä tyttöni eivät voi antaa. Tunnen olevani todella siunattu, kun saan olla kolmen pikku prinsessan isä ja olen valmis tekemään mitä tahansa, jotta voin kasvattaa heistä vahvoja, onnellisia ja rakastavia naisia. Ja jos siihen vaaditaan Anna ja Elsa -leikkejä, tai mitä muuta tahansa, olen siihen valmis!

LUE MYÖS

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

English —

I Will Never have a Son

When I think back on my teenage years, this is what I thought a family looked like: two or three kids, preferably the firstborn a boy and the youngest a little princess. This might be because I’m an older brother and I have a little sister. Things rarely turn out the way you thought, huh?

We are getting our third girl and for now feel like three is good. But that means then that my chances for having a son are now more or less zero. People quite often, after announcing the gender, ask me how I feel to get a third girl. Often it sounds like they’re feeling pity for me.

I truly have to say that I’m just extremely happy! Before I became a father I thought I don’t know what to do with girls or what to play with them. But it came really naturally. Nowadays I love to play all kind of baby doll games with them, fly through the house like Rainbow Dash or use my magic like Twilight Sparkle (oh yes, I know all My Little Ponies) and Edena is very much into sports and that matches really well with my interests.

I have so much fun with them that I really don’t know if there’s anything a boy would give me that my girls can’t. I feel really blessed to soon be a father of three little princesses and I will do everything I can to raise them into strong, happy and loving women. And if it means I have to play Elsa and Anna, or whatever else it might be in the future, I will do it 😉

 

Ennen äidiksi tulemista en osannut käsittääkään sitä pelon ja huolen määrää, mikä lasten myötä tulisi. Jo Amelien raskausaikana huomasin murehtivani lähes kaikkea ja rakastin pikkunyyttiä jo ennen kuin olin edes nähnyt häntä. Nämä kaksi seuraavaa raskausaikaa ovat menneet samalla kaavalla. Minut todellakin yllätti se kuinka paljon huolta voi olla jo raskausaikana. Synnytyksien jälkeen huoli ei missään nimessä ole loppunut, vaan ainoastaan muuttanut muotoaan. Lasten kasvaessa huoli ei vähene tai lopu, vaan jälleen kerran ainoastaan muuttaa muotoaan. Lapsia tullessa lisää huoli ei todellakaan katoa, vaan tuplaantuu. Äitinä olen tuntenut enemmän huolta ja pelkoa rakkaideni puolesta kuin koskaan aiemmin. Tänään oli yksi niistä päivistä, kun olen itkenyt vähän väliä, ollut huolissani, ollut peloissani ja vain rukoillut pikkutyyppieni puolesta. Meillä on kolme pientä aarretta (joista yksi on vielä vatsassa), eikä yhtäkään ylimääräistä. Kolme pientä aarretta, joita rakastamme Domin kanssa niin paljon ettei sitä voi edes sanoin kuvailla. Kolme pientä aarretta, joiden vuoksi olemme valmiita tekemään mitä tahansa. Kolme pientä aarretta, joita emme kuitenkaan voi kasvattaa kuplassa. Tänään on ollut yksi niistä päivistä, kun olen ollut suoraan sanottuna ahdistunut siitä, että en yksinkertaisesti pysty suojelemaan lapsiani kaikelta pahalta. En pysty suojelemaan heitä jokaiselta kolhulta. Vaikka kuinka haluaisin pystyä suojelemaan heitä aina kaikelta en yksinkertaisesti pysty, se jos mikä tuntuu aivan äärettömän pahalta. En pysty suojelemaan heitä jokaiselta kolhulta, mutta pystyn itkemään heidän kanssaan, pystyn nauraamaan heidän kanssaan, pystyn keskustelemaan heidän kanssaan, pystyn puhaltamaan pintanaarmuja ja pitämään sylissä. Ennen kaikkea pystyn rukoilemaan heille varjelusta ja olemaan läsnä heidän jokaisessa ylä- ja alamäessä. Enemmän kuin mitään haluaisin kokea jokaisen naarmun ja pahanolon lasteni puolesta. Toivoisin heille hyviä ihmissuhteita, mitkä opettavat heille empatiaa, epäitsekkyyttä, rakkautta, anteliaisuutta ja toisten kunnioittamista. Toivoisin lasteni välttyvän jokaiselta pahalta mieleltä ja haluaisin olla aina paikalla, kun he tarvitsevat jonkun kuivaamaan kyyneliään. Samalla kuitenkin tiedostan, että päivä päivältä he kasvavat ja välillä he menevät myös ilman äitiä. Ajatus siitä, kun kyyneleet valuvat pitkin lasteni poskia ja äiti ei olekaan parin metrin päässä lohduttamassa, tuntuu aivan liian pahalta. Nämä kolme pikkutyttöä ovat niin äärimmäisen rakkaat minulle, että varmasti lopunelämääni tulen kokemaan suuren rakkauden lisäksi myös huolta ja pelkoa. Jos en vielä maininnut, niin meidän tytöt ovat ihan mahtavia ja olen ihan tajuttoman ylpeä saadessani kutsua itseäni heidän äidikseen.

LUE MYÖS

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Oltiin perheenä ajelemassa uimarannalle ja kuunneltiin Ruudolfin uutta levyä Spotify:sta. Fiilisteltiin vaan hyvää musiikkia, kaunista elämää, perheen yhteistä aikaa enkä keskittynyt niin paljon sanoihin. Vaikka suurinta osaa sanoista en edes kuunnellut, niin yhden lauseen kuulin sitäkin paremmin ja fiilistelin sitä lausetta aika paljon.

“Luulin, et mä tiesin. Nyt mä tiedän, et mä luulin.”

Miten hullun monesti elämässäni olen luullut tietäväni jotain ja myöhemmin tajunnut, että ainoastaan luulin tietäväni. Kuinka monesti olen heittänyt ilmoille jonkun faktan ja myöhemmin oppinut, että olinkin väärässä tai vähintään asia ei ollut niin mustavalkoinen. Kuinka monesti olen ottanut kantaa asioihin, mistä en ole oikeastaan tiennyt mitään, vaan ainoastaan luullut tietäväni. Kuinka monesti olen kertonut kuulemani juorun ja “tiennyt” sen olevan totta, mutta myöhemmin saanut tietää, että ainoastaan luulin tietäväni ja asiat eivät todellakaan olleet niin kuin luulin. On kaksi täysin eri asiaa tietää tai luulla tietävänsä.

Juttelimme Domin kanssa pitkän aikaa kyseisestä lauseesta ja Dom sanoi, että se on ollut yksi vaikeimpia asioita hänelle myöntää itselleen sekä muille, että monia asioita hän on ainoastaan luullut tietävänsä. Onhan se aina nöyrtymisen paikka myöntää muille vain luulleensa tietäneen ja tuskin meistä kukaan nauttii siitä, mutta toisaalta onhan elämässä niin paljon asioita, mitä luulemme tietävämme. Kuinka paljon asioita päivittäin tiedämme, mutta saadessamme lisää tietoa ja tutkimustuloksia huomaamme, että mehän vain luulimme tietävämme. Kuinka paljon asioita vanhempamme ovat tietäneet, mutta jossain vaiheessa huomanneet ainoastaan luulleensa tietävän. Sitähän elämä on, jatkuvaa oppimista ja nöyrtymistä, että olikin väärässä.Olin nuorena melko mustavalkoinen ja naiivi. Kantapään kautta olen oppinut, että ne asiat mitä tiesin, niin ainoastaan luulin tietäneeni. Olen joutunut kerta toisensa jälkeen nöyrtymään ja toteamaan, että olen ollut monissa asioissa väärässä. Olen joutunut pyytämään anteeksi omia sanojani ja käytöstäni. Olen oppinut, että vaikka kuulet joltain faktatietoa toisista ihmisistä, niin he tietämisen sijaan vain ehkä luulevat tietävänsä. Olen oppinut olemaan kriittisempi, mitä kuulen muiden ihmisten puhuvan muista ihmisistä. Olen oppinut, että itseni lisäksi täällä maapallolla tallaa myös paljon muita ihmisiä, jotka luulevat, että tietävät.

Myös parisuhteessa luulen usein tietäväni olevani oikeassa. Riidellessämme Domin kanssa helposti oikeutan oman toimintani, vaikka minulla ei olisikaan siihen mitään syytä. Vaikka olenkin omassa elämässäni huomannut usein luulevani tietäväni ja yrittänyt päästä siitä pois, niin siitä huolimatta melkein päivittäin tulee uusia tilanteita, että jälleen kerran huomaan ainoastaan luulleeni tietäväni ja on nöyrtymisen paikka jälleen kerran myöntää olleensa väärässä.Ennen kuin voimme oppia uutta meidän on oltava avoimia sille ajatukselle, että tietomme saattaa olla pelkkää luulemista. Jos haluamme pitää siitä kiinni, että olemme aina oikeassa, niin se estää oppimista. Jos jotain hyvää tarvitsee etsiä omista kämmäilyistään elämäni aikana, niin sen, että olen joutunut liian monta kertaa näkemään luulleeni tietäväni. Sehän on alku oppimisille, että tiedostaa mahdollisuuden väärässä olemisesta. Parisuhteessa tilanteita, joissa täytyy myöntää olleensa väärässä tulee melko usein, mutta siitä alkaa myös parisuhteessa paremman alku. Kaikki me välillä kämmätään, mutta elämä jatkuu ja seuraavalla kerralla voidaan tehdä paremmin, koska opittiin edellisestä kerrasta. Oikeastaan on aika lohduttavaa tajuta, että se on ihan fine, että joskus elämässä luulee tietävänsä jotain vaikka ei tiedä. Tärkeintä on, että huomattuaan sen toimii oikein ja yrittää seuraavalla kerralla toimia paremmin.

LUE MYÖS

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

VIIMEINEN KIRJOITUS PORNOSTA

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Nuorempana suunnittelin adoptoivani kaikki lapseni, koska en yksinkertaisesti kestänyt edes ajatusta itse synnytyksestä. Olin kuullut ihan liian monta kauhutarinaa, kuinka synnytys on ihan horroria ja kaikki menee pieleen joka tapauksessa. Olin myös itse googlaillut ihan liikaa synnytyksen kulusta lapsivesiemboliaan ja lisännyt synnytyspelkoani entisestään. Ensimmäisen raskauden aikana kävin myös synnytyspelkopolilla, missä heitin ilmoille jopa mahdollisen halukkuuden suunniteltuun sektioon. Kätilö kuunteli pelkojani, oli ymmärtäväinen, mutta kertoi minulle faktoja sektiosta sekä alatiesynnytyksestä. Hän loi minuun uskoa, että suurinosa synnytyksistä menee hyvin ja toipuminen sektiosta olisi huomattavasti pidempi prosessi. Tuon keskustelun jälkeen pelkäsin enemmän sektiota kuin synnytystä, joten suunniteltu sektio ei missään määrin ollut enää edes ajatuksen tasolla oleva kaukainen toive. Ensimmäisen raskauden aikana synnytys oli täysin tuntematon asia ja kuuntelin kauhulla muiden äitien tarinoita synnytyksestä. Ensimmäisen synnytykseni jälkeen totesin synnytyksessä mukana olleelle kätilölle, kuinka helppo synnytys oli ja kuinka kaikki meni todella hyvin. Kätilö totesi tällöin minulle, että suurin osa synnytyksistä menee niinkuin minulla, mutta jostain syystä nettiin ei kerrota niitä hyviä kokemuksia eikä vauvapiireissä jaeta niitä hyviä kokemuksia.synnytyspelko Estellan raskausaikana pieni synnytyspelko alkoi jälleen nostaa päätään. Amelien synnytys oli mennyt liian hyvin. Voisiko vielä toinenkin synnytys mennä yhtä hyvin. Toki synnytys sattui, mutta se kipu oli jotenkin ns. luonnollista kipua (vaikka ensimmäinen synnytykseni olikin käynnistetty ja silloin supistukset huomattavasti rajumpia ja tulivat tiheämmin). Pelkäsin synnytystä ja raskauden edetessä huomasin stressaavani enemmän ja enemmän lähenevää synnytystä. Estellan synnytys oli vieläkin helpompi kuin Amelien. Lähdimme sairaalassa käymään vaan varmuuden vuoksi ja parin tunnin sisällä neiti oli jo ulkona. Jos olisin ollut kotona niin kauan kuin pystyin, niin pikkukakkonen olisi syntynyt eteisen lattialle tai vähintään autoon. Dom on myöhemmin pari kertaa sanonut, että meikä on kauemmin vessassa asioilla kuin synnyttämässä. Minulla on siis takana kaksi synnytystä, mitkä mielestäni kumpikin ovat menneet paremmin kuin hyvin. Olemme kummatkin vauvan kanssa voineet hyvin ja toipumiseni on ollut todella nopeaa. Miksi ihmeessä siis taas stressaan synnytystä?synnytyspelkoKukaanhan ei ole luvannut minulle, että kolmas synnytys menisi yhtä hyvin kuin kaksi edellistä. Itse asiassa tuntuu jopa mahdottomuudelta, että yhdelle ihmiselle voisi sattua vielä kolmannenkin kerran näin helppo synnytys. Hävettää ehkä hieman myöntää näiden hyvien kokemusten jälkeen, mutta oikeasti minua pelottaa synnytys. Kipu ei ole se asia, mitä pelkäisin eniten. Kipu on vain kipua ja loppuu ajallaan, mutta sen sijaan pelkään komplikaatioita. Pelkään sitä, että oma henkeni tai vauvamme henki on vaarassa. Ensimmäisellä kerralla pelkäsin vain vauvan puolesta, mutta nyt jo kahden pienen lapsen äitinä olen alkanut pelkäämään myös omasta puolestani. Mitä, jos kaikki ei menekään niinkuin pitää? Turhahan tätä asiaa on stressata, koska tämä on yksi niistä miljoonista asioista minkä kulkua en yksinkertaisesti voi itse päättää. Silti huomaan varsinkin öisin herätessä miettiväni tulevaa syksyä ja synnytystä. Kummatkin synnytykseni ovat olleet todella nopeita. Ehdimmekö tällä kertaa edes sairaalaan? Faktahan on, että meiltä sairaalaan ajaa runsas 10min, joten uskon ihan hyvin sinne ehtivämme, mutta jostain syystä aivoni ovat taas alkaneet pohtimaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta.

Synnytykseen on vielä aikaa melko paljon, joten yritän olla ajattelematta sitä asiaa liikaa. Pitäisi taas kerran muistuttaa itseäni siitä, että kaikki asiat eivät yksinkertaisesti ole omissa käsissäni  ja on vain luotettava taivaan Isää, jonka käsissä on aivan kaikki. Murehtimalla en voi muuttaa mitään.