Tammikuussa kerroin, kuinka haluamme säästää ruokakuluissa 400 euroa kuukaudessa, mikä tarkoitti 100 euron leikkausta viikossa. Kerroin kuinka minulle on tärkeää, että koko perhe syömme terveellisesti ja pyrkimys oli vähentää ruokakuluissa edelleen terveellisesti syöden. Minulla oli tarkat suunnitelmat, mitä ruokia teemme, kuinka paljon ja koska. Tämä suunnitelma ehti olla käytössä about pari viikkoa, kun pikkuihminen sisälläni päätti pistää hommat uusiksi. Olen jokaisessa raskaudessa kärsinyt todella rajusta raskauspahoinvoinnista, mikä on vienyt minut myös sairaalaan tiputukseen. Lähes kaikki ruoka ällöttää ja syön juuri sitä, mikä sillä hetkellä ällöttää vähiten. Suunnitelmallisuutta tai terveellisyyttä omassa ruokavaliossani en ole noudattanut tällä hetkellä ollenkaan. Viimeistä pari päivää lukuunottamatta olen oksentanut kaikki päivät aamusta iltaan ja tärkeintä on ollut saada alas jotain, mitä tahansa, vaikka sitten hesburgerin valkoista majoneesia ja hampurilaisia. Jos syömiseni ei ole ollut terveellistä, niin ei se ollut tippaakaan taloudellistakaan. Ostaa nyt ruokaa, mikä ehtii olla vatsassa vain muutaman minuutin ja päätyy sen jälkeen vessapyttyyn. Tuntuu melkein rahan vessapyttyyn heittämiseltä. Näin äkkiseltään voisi siis kuvitella, että emme ole onnistunut, niin missään kohtaa suunnitelmaamme, mutta ei asia nyt ihan niinkään ole.

Dom on ottanut nyt perheessämme kokin(kin) vastuun ja tehnyt ruoat itselleen ja lapsille. Terveellistä, edullista ja ainakin lasten mielestä herkullista ruokaa tai ainakin herkullisempaa kuin minun tekemäni kuulemma. Meillä on myös aivan mahtavat perhe ja ystävät, jotka ovat myös auttaneet meitä aivan suunnattoman paljon. Välillä äiti on tuonut jauhelihakeittoa meille, välillä siskoni on kutsunut meidät kaikki heille syömään ja hyvät ystävämme olivat mm. koko viime viikonlopun meillä kokkailemassa, kun Dom opiskeli Helsingissä. Meillä muulla perheellä on siis edelleen ruokahuolto pelannut äärimmäisen hyvin, vaikka meikä onkin ollut poissa kuvioista ja itse syönyt ihan mitä sattuu.

Viime kuussa rahaa ruokaan meni 467 euroa eli 633 euroa vähemmän kuin joulu- ja tammikuussa. Kaikesta säädöstä ja ruoan vessanpyttyyn joutumisesta huolimatta ruokakulut tippuivat aivan hurjan paljon ja oli hyvin silmiä avaavaa huomata, kuinka paljon sitä voikaan ruokakuluissa säästää. Toki helmikuussa meille tosiaan on myös paljon perheemme ja ystävät tehneet ruokia, mikä luonnollisesti on myös säästänyt ruokakuluissa. Katsotaan miten käy nyt maaliskuussa.

Suuret kiitokset kaikille onnitteluista♥ Onnitteluita tuli paljon, joten emme ole vielä ehtineet vastata kaikkiin onnitteluihin, mutta vastaamme kyllä ajallaan jokaiselle! Kiitokset myös jokaisesta kysymyksestä ja postaustoiveesta raskauden tiimoilta. Blogimme ei ole muuttumassa pelkäksi “odotus-blogiksi”, mutta nyt alussa varmasti muutama postaus koskee raskautta. Ajatuksena oli kertoa tytöille raskaudesta vasta ensimmäisen kolmanneksen jälkeen, mutta runsas oksenteluni alkoi herättämään hieman kysymyksiä, joten päätimme kertoa raskaudesta jo aiemmin. Tytöt saivat kuulla raskaudestani siis jo hyvin alkuvaiheessa, kun olin vasta raskausviikolla 8. Dom kertoi tytöille raskaudesta piirtämällä kuvia ja Amelien piti arvata, kuka kuvassa on. Neljä ensimmäistä hahmoa Amelie arvasi oikein, siinähän oli äiti, iskä, Estella ja Amelie, mutta seuraava tyyppi herätti hieman kysymyksiä. Dom piirsi vatsaani vauvan ja tämän jälkeen Amelie luuli kuvassa olevan siskoni perhe, jonka perheessä on kolme lasta. Dom joutui hieman auttamaan ja sanoi, että Amelien ensimmäinen arvaus oli oikein ja kyseessä oli kyllä meidän perhe, mutta kuka tämä yksi tyyppi on. Sitten Amelien suu vääntyi aivan mielettömän suuren hymyyn ja hän huusi ääneen, että onko meille tulossa uusi lapsi. Amelie oli uutisesta ihan fiiliksissä ja Estella nyt oli innoissaan vaan Amelien reaktiosta. Estellallehan vauva-uutiset eivät kauheasti merkkanneet. Hän kyllä puhuu vauvasta, mutta lähinnä taputtelee omaa vatsaansa vauvasta puhuttaessa. Hän luultavasti ymmärtää, mikä on homman nimi, kun sairaalasta kannetaan perheen uusi kuopus kotiin ja hän joutuu luovuttamaan nuorimmaisen paikan eteenpäin.Amelie olisi halunnut kertoa uutisen heti kaikille, mutta kerroimme sen vielä hetken olevan vain meidän perheen salaisuus. Yllättävän hyvin meidän 5-vuotias piti näin suuren salaisuuden omana tietonaan. Pari kertaa hän taisi jollekin kertoa, miten perheellämme on salaisuus, mitä ei saa vielä kertoa. Lähes joka päivä Amelie kyseli, että joko uutisen saisi kertoa ja jossain vaiheessa sanoimme hänelle, että kyllä hän saa uutisen ystävilleen ja päiväkodissa kertoa. Tuntui jotenkin kohtuuttomalta, että pienen ihmisen piti salailla näin suurta asiaa. Amelie on siis jo pari viikkoa kertonut asiasta melko avoimesti, vaikka me emme vielä Domin kanssa raskaudesta kertoneetkaan muille kuin perheille.Ps. huomasittehan Domin äärimmäisen hienot tikku-ukot ja Dom on meistä kahdesta silti se parempi piirtäjä 😀

Haluatteko te lukea entiseen malliin ihan normaaleja postauksia blogista vai kiinnostaisiko teitä kuulla enemmänkin raskaudesta? Kertoka ihmeessä teidän fiiliksiä, niin osataan kirjotella teille mieleisiä postauksia! Myös meidän InstaStoryssa tulen varmasti kertomaan raskauskuulumisia enemmän, joten kannattaa seuraille meitä myös siellä.

LUE MYÖS

MEILLE TULEE VAUVA

HÄÄMME ITÄVALLAN ALPEILLA

ÄLÄ SANO, ETTÄ TIEDÄT MILTÄ TUNTUU OLLA YKSINHUOLTAJA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Miksi meidän blogi ja instagram on elänyt omaa hiljaiseloaan viimeiset pari kuukautta? Syy siihen on ollut ensin pari millinen ja nyt jo muutaman sentin kokoinen ihmisenalku, joka on pistänyt koko perheemme elämän hetkeksi sekaisin. Jos kaikki vaan menee hyvin, niin meidän perheessä on ensi syksynä kolme rakasta pikkumurua. Meille tulee vauva.Raskausaikani on mennyt melko samalla kaavalla kuin kaksi edellistäkin, eli oksentaen ja sairaalan tipasta nauttien. Olen jokaisessa raskaudessa kärsinyt runsaasta oksentelusta, mikä on johtanut siihen, että joudun käymään sairaalassa välillä pienellä nestetankkauksella. Ensimmäisen kerran runsas pahoinvointi kesti synnytykseen asti, toisella kerralla vain ensimmäiset 20 viikkoa, joten salaa toivomme varmasti koko perhe, että tällä kertaa pahoinvointi loppuisi vieläkin aikaisemmin.Rehellisesti sanottuna blogin ja instagramin päivittäminen on tuntunut lähes valehtelulta. Käydä salilla kääntymässä, ottaa parit valokuvat ja heittää vielä instaan hashtag kuntosalilla ja totuus on ihan toinen. Nyt voin siis kertoa, että edellisissä “treenikuvissa” instassa olen käynyt välissä oksentamassa ja kuvat on täysin feikattuja. Terveellistä ruokaa meidän perheessä on syönyt lapset ja Dom, mutta itse olen lähinnä syönyt mehujäitä. Elämä ei siis aina ole sitä miltä somessa näyttää. Tuntuu todella hyvältä julkaista tieto täällä ja jatkaa taas rehellisellä avoimella linjalla. Nyt siis takaisin normaaliin postaustahtiin.Olemme koko perhe äärimmäisen onnellisia pienestä ihmisen alusta, vaikka minusta ei ulkoisesti raskaushehkua loistakaan. Kerroimme tytöille jo muutama viikko sitten raskaudesta, koska käytännön syistä tätä on ollut todella vaikea piilottaa. Amelie oli heti aivan hullun fiiliksissä ja Estella kiljui innosta ihan vaan seurana tietämättä mitä hehkutetaan. Joka päivä Amelie tulee silittelemään vatsaani ja muistaa iltarukouksissa myös pikkusisarusta. Olemme aivan hullun kiitollisia taivaan Isälle tästä pienestä ihmisen alusta. En voi käsittää, että saan kolmannen kerran kantaa vatsassani pientä aarretta.

Suurimmalle osalle Bette Box on varmasti jo tuttu, mutta minulle tämä on ollut täysin uusi tuttavuus. Sain käsiini ensimmäisen Bette Boxin helmikuussa yhteistyön tiimoilta ja täytyy myöntää, että joka kuukautena ilmestyvä yllätyslaatikko sisältäen kauneudenhoitoon liittyviä tuotteita, on aika hullun jees. Kukapa nyt ei tykkäisi kauniista yllätyslahjoista?

Helmikuun Bette Boxin teema pyöri ihanasti ystävänpäivän ympärillä ja olipa pakettiin sujautettu pastellin värisiä karkkejakin. Karkit toki katosivat 10 minuutin sisällä paketin avaamisesta. Kaksi perheemme pikkuihmistä pitävät huolta ettei värikkäät karkit varmasti jää syömättä.

Bette Boxi sisälsi paljon erilaisia tuotteita eri kategorioista, mutta kaikkien värit mätsäsivät mielestäni ihanasti yhteen ja sopivat ystävänpäivään.

Mitä boxi sisälsi ja mitä mieltä siitä olin?

-Amikan kuivashampoo (Ovh: n. 27,90€/232,5ml)

Tämä on ensimmäinen kuivashampoo, mitä omistan. En ole milloinkaan kyseistä tuotetta hankkinut, koska lähinnä ajatuskin siitä että likaisiin hiuksiin laitetaan jotain ainetta, mikä saa ne näyttämään puhtaalta yksinkertaisesti ällöttää. Käyn mieluummin suihkussa ja pesen hiukseni. Saatuani tämän kuivashampoon päätin googletella mihin muuhun kuivashampoota voi käyttää vai jätänkö purkin avaamattomaksi. Nyt kuivashampoosta on tullut varmasti yksi niistä tuotteista, mitä tulen käyttämään lähes päivittäin. Tiesitkö, että kuivashampoo tekee hiuksista paremmin käsiteltävät ja estää liukkautta esimerkiksi kampausta tehdessä? Kuivashampoo antaa myös tuuheutta hiuksiin ja ponnarit sekä pinnit pysyvät hiuksissa huomattavasti helpommin. Ennakkoluuloistani huolimatta olinkin erittäin tyytyväinen saadessani tämän tuotteen.Bette Box

-Herbina shampoon Gloss and Shine kosteuttava shampoo 200 ml  (Ovh: n. 3€/200ml)

Meidän 5-v omi shampoo- purkin heti ihan vaan, koska pullo näytti prinsessan omalta shampoolta. Itse en siis shampoota päässyt testaamaan, mutta tuoksu oli ainakin ihana.

-Carmex huulivoide ( Ovh: n. 2,55€/7,5g)

Iso suositus tälle! Monet varmasti muistavatkin instagramissa, kun kerroin huulieni näin talvella rohtuvan jatkuvasti. Carmex on aivan mielettömän hyvä huulivoide ja tuoksuukin vielä ihanan raikkaalle.

-Lumene Sisu syväpuhdistava naamio 15ml (Ovh: n. 28,90€/75ml)

Tätä tuotetta en ole vielä ehtinyt testata, joten en osaa vielä sanoa mitään. Instassa voin myöhemmin kertoa kokemuksia, kun olen ehtinyt tuotetta testaamaan.

-Bio2You ravitseva 24h tyrnivoide pantenolilla 50 ml (Ovh: n. 29,70€/50ml)

Tämä oli täysin uusi tuttavuus, mutta tällä hetkellä näistä tuotteista eniten käyttämäni. Tuote rauhoittaa, ravitsee ja tämän lisäksi myös imeytyy nopeasti. Tämä on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen!

-Rfsun:n intiimigeeli (näytepakkaus) sekä herkkuna laatikon pohjalla pastellin värisiä karkkejaBette Box

Ps. Jos sinäkin haluaisit joka kuukausi saada oman yllätysboxin, niin laita ihmeessä tilaus menemään täältä.  Sieltä saa valittua eripituisia tilauksia, joten sinun ei tarvitse sitoutua seuraavaksi vuodeksi boxin tilaamiseen,

 

Meidän perhe rakastaa lomia, kukapa niitä ei rakastaisi. Lomalla voidaan laiskotella joka aamu ja tehdä kaikki päivät perheenä meidän lempparijuttuja. Tarkennetaan vielä, että lempparijuttuja, mitkä ei sisällä mitään suurta budjettia. Yllättäviä rahanmenoja on ollut ihan tarpeeksi ja kesällä ois tarkoitus reissata enemmänkin, joten nyt ei oltu varattu hiihtolomalle mitään satoja euroja eikä oikeastaan kovinkaan paljoa edes euroja, heh. Itse kuitenkin allekirjoitan sen, että hauskanpitoon ei tarvita paljoa rahaa. Useimmiten ne pienet asiat ovat niitä suurimpia, kun saa tehdä ne yhdessä rakkaiden ihmisten kanssa. Amelielta kysyin tänään, mikä lomalla oli parasta, niin hän vastasi laskettelun ja kaakaon juomisen ulkona. Lapset on ihan mahtavia, koska ne osaa nauttia niin pienistä arkisista asioista. Aiemmin tänään puhuin ääneen kuinka ihanaa olisi lähteä nyt johonkin kauas lämpimään auringon alle. Taisin jopa ääneen mainita, kuinka kivaa olisi, jos olisi ikuinen kesä. Meidän pikkuneiti siihen sitten totesi, että ilman talvea ja pakkasta me ei voitaisi koskaan hiihtää, luistella, lasketella tai juoda kylmässä ilmassa kuumaa kaakaota ja kyllä sitten harmittaisi, kun ei olisikaan talvea. Taas kerran tuo pieni 5-vuotias oli niin oikeassa. Kunpa osaisin joka hetki nähdä tämän maailman samoin kuin meidän pikkuneiti tai lapset ylipäänsä.Emme tehneet mitään erikoista tai kallista koko hiihtoloman aikana, mutta silti joka päivä teimme vaikka mitä. Parina päivänä lähdimme läheiseen rinteeseen ystäviemme kanssa laskettelemaan ja paistamaan makkaraa. Amelielle iski Itävallassa kunnon laskettelufiilis ja siitä lähtien lähes joka päivä neiti pyytää päästää rinteeseen. Amelien aiemmat haaveammatit parturi ja lääkäri ovat saaneet väistyä ja tilalle on tullut mäkihyppääjä. Neiti viihtyy rinteessä tasan niin kauan kunnes pikkusisko on syönyt kaikki eväät (siihen uppoaa äkkiä pari tuntia), laskenut pulkallaan tarpeeksi ja alkaa kyllästyä ulkoilemiseen, jolloin on pakko lähteä takaisin kotiin. Dom ja Amelie kyllä miettivät, jos seuraavalla kerralla lähtisivät rinteeseen ihan kahdestaan, niin saisivat rauhassa lasketella niin kauan kuin haluavat.Hiihtolomaan kuului myös olennaisena osana perheen ja ulkoilun lisäksi ystävät, hyvä ruoka ja vaan rento chillailu. Mikä onkaan parasta luistelureissun jälkeen kuin tulla kotiin ja syödä lämmintä kaakaota tai pullaa? Hiihtolomalla ollaan myös pelattu uunoa ja muistipeliä joka päivä monta matsia. Amelie ja Dom taitaa siinäkin olla porukan parhaat ja minullahan ei ole juuri mitään tsäännsejä voittaa ikinä. Ja mitä hiihtoloma olisikaan ollut ilman herkkuja? Ei mitään. Olemme siis hyvillä mielin nauttineet myös herkuista ja loman viimeisenä päivänä, tänään, söimme vielä ystävien kanssa lettuja suklaalla, mansikkahillolla, maapähkinävoilla ja banaaneilla. Tämä hiihtoloma on ollut hyvä, vaikka ei pitänytkään sisällään mitään suuren suuria kalliita seikkailuita.  Halvallakin budjetilla on siis mahdollista viettää huippu loma, kunhan sen tekee hyvien tyyppien ympäröimänä. Nyt on pian aika aloittaa uusi viikko ja loppu viikosta kannattaa pysyä kuulolla, nimittäin on tulossa aika jänniä uutisia! 😉

Ps. Jos haluut tsekkailla enemmän meidän menoa ja nähdä videoita, niin seuraa meitä ihmeessä instassa ja facebookissa. Instaan muuten tulossa myös maaliskuun alussa arvonta, mitä et halua missata! 🙂

LUE MYÖS

KOSKA ÄITIYDESTÄ TULI ETUOIKEUDEN SIJAAN TAAKKA

HÄÄMME ITÄVALLAN ALPEILLA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

Bloggaajina tunnemme kuvien voiman. Nykyään kuva voi määritellä sen, lukeeko joku postauksesi vai ei. Kuva voi motivoida, innoittaa ja herättää mielenkiintoa, mutta se voi myös herättää inhoa. Siitä on jo hieman yli vuosi, kun päätimme investoida parempaan kameraan ja joulukuuhun saakka kuvasimme kuvamme automaatilla. Hieman ennen uutta vuotta tajusin, että kun valo on huono, en aina pidä tavasta, jolla kamera kuvat ottaa. Joten, aloin tutkimaan netistä, miten ottaa valokuvia manuaalilla. Ei se voi olla niin vaikeaa. Vai voiko? Avasin Googlen ja boom! Tuloksena oli miljoonalta tuntuva määrä erilaisia tutoriaaleja aiheesta.

Olen aiemmin oppinut paljon tutorialeista, mutta olen aina ymmärtänyt ja muistanut asiat paremmin, kun minulla on ollut opettaja, jonka kanssa puhua kasvotusten. Siksi etsinkin opettajaa netistä ja löysin Alejandron. Hän on espanjalainen valokuvaaja, jolla on paljon kokemusta, joka asuu Helsingissä ja järjestää kaikenlaisia valokuvauskursseja. Lähetin hänelle heti sähköpostia ja kysyin, voisiko hän opettaa minua ottamaan parempia kuvia. Vastaus oli kyllä.Viime perjantaina oli ensimmäinen tuntini, jossa opin perusasioita, kuten valotuskolmio, valo ja kameran tekniset osat.  Tiedän, että nämä asiat kuulostava kuivilta, mutta Alejandrolla on aina huumorintajuinen ja helposti ymmärrettävä tapa selittää asiat. Hän on huippu opettaja! Tämän ensimmäisen tunnin jälkeen luotin itseeni ensimmäisen kerran tarpeeksi ottaakseni kuvamme täysin manuaalisti. Mikäli sinäkin kaipaat apua kuvaamisessa, niin kannattaa ehdottomasti tutustua Alejandron kursseihin. Kaikki Alejandron kurssit ovat löydettävissä www.valokuvauskurssi.fi ja enemmän infoa hänestä, hänen kuvista ja blogistaan löydät www.alejandrolorenzo.com. Odotan innolla taas uuden oppimista!Kuvaamisesta innostuneena olen luonut itselleni uuden Instagram-tilin, mikä painottuu nimenomaan kuvaamiseen. Mikäli haluat seurailla kuvailuani enemmän, niin seuraa ihmeessä @alpsalphaphoto. Toki myös blogissamme tulee jatkossakin lisää kirjoitettua valokuvaamisesta.

LUE MYÖS

KOSKA ÄITIYDESTÄ TULI ETUOIKEUDEN SIJAAN TAAKKA

HÄÄMME ITÄVALLAN ALPEILLA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Tuntuuko sinusta liikunnan aloittaminen vaikelta? Muista, että sinä et varmasti ole asian kanssa yksin ja huonoista fiiliksistä huolimatta sinun on mahdollista aloittaa liikunnallisempi elämä jo tänään. Liikunnan aloittaminen ei tarvitse tuntua mahdollisimman vastenmieliseltä ja rankalta. Liikunnan aloittaminen ei tarkoita maratoonin juoksemista ensimmäisenä päivänä eikä yhtä hienoja voltteja kuin Piia Pajunen vetää. Jos aiemmin et ole juurikaan liikkunut, niin aloita homma rauhassa ja hyvällä fiiliksellä eikä järjettömällä rääkillä, minkä jälkeen välttelet lopunelämääsi kaikkea urheiluun liittyvää. Pieniä askeleita ja pysyviä tuloksia. Tärkeintä on, että aloitat maltilla ja kuntotasollesi sopivalla tasolla, näin pystyt ylläpitämään liikunnan kuulumista elämääsi kauemmin kuin yhden viikon ajan. Muista antaa itsellesi aikaa, kaiken ei tarvitse eikä kaikki tapahdu parin viikon aikana. Muutos ottaa aikaa, mutta se on varmasti sen arvoista. Tässä muutamia vinkkejä, jos olet pitkästä aikaa päättänyt urheilun taas kuuluvan elämääsi.

  1. Tiedosta tilanteesi ja miksi et ole aiemmin liikkunut. Mieti, miksi olet ollut liikkumatta? Kun tiedostat syyn (kiireinen työ, lastenhoito, laiskuus vai joku muu), niin pystyt paremmin miettimään, mitä sinun tulisi tehdä toisin, että liikunta tulisi osaksi elämääsi.
  2. Muista antaa itsellesi aikaa. Muutos ottaa aikaa ja se auttaa, jos hyväksyt sen tosiasian.
  3. Aloita varovasti. Älä riko itseäsi. Älä katso paljonko edellisellä oli painoa jalkaprässissä, vaan pistä itsellesi sopivat painot. Jos aloitat liian kovaa ja rikot itsesi, niin urheiluun saattaa taas tulla pitkäkin paussi. Urheilun on tarkoitus olla hyväksi kropallesi ei rikkoa sitä.
  4. Älä aseta liian korkeita tavoitteita. Liian korkeat tavoitteet jäävät toteuttamatta ja ne lannistavat ihmisiä. Mikäli haluat asettaa itsellesi suuren tavoitteen, niin aseta myös välitavoitteita, että saat onnistumisen kokemuksia pienemmistäkin onnistumisista.
  5. Nauti siitä mitä teet. Sinun ei tarvitse käydä zumbaamassa, vaikka naapurin Pirkko käy. Jos ensimmäinen kokeilemasi liikuntamuoto ei napannut, niin kokeile rohkeasti jotain uutta. Jokaiselle löytyy varmasti jotakin.
  6. Treenaa kaverin kanssa. Toisille kaverin kanssa sovitut treenitreffit auttavat nostamaan takapuolen sohvalta ylös. Kysy rohkeasti mukaan ystäviäsi treenaamaan kanssasi, näin voit nauttia heidän seurastaan ja samalla huomaamattomasti tulee harrastettua urheiluakin.
  7. Muista hyötyliikunta. Aina liikunnan priorisoiminen ei kuulu listalla korkeimmalle. Tällöin on hyvä muistaa hyötyliikunta ja autolla ajamisen sijaan, vaikka kävellä lähikauppaan.Mikä on sinulle mieluisin liikuntamuoto? Onko liikunnan aloittaminen tuntunut välillä vaikelta?

Meikän supersöpöt Hertta-housut on saatu PinkkiHeidistä. Housuja löytyy hurja määrä erilaisia kuoseja, jos siis treenihousut on ostoslistalla, niin kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa.

Kaikki kuvat otettu meidän rakkaalla kotisalilla Energy Puls Wellness Centerillä!

LUE MYÖS

KYLLÄ, TÄMÄN KIRJOITTAMINEN TUNTUI VAIKEALTA

KOSKA ÄITIYDESTÄ TULI ETUOIKEUDEN SIJAAN TAAKKA

HÄÄMME ITÄVALLAN ALPEILLA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

Kyselin aiemmin Instagramissa, mistä lukijat toivoisivat minun kirjoittavan ja pyysivät faktoja, mitä en aiemmin ole kertonut. Tänään saatte siis lukea faktoja, mitä toivottavasti ette minusta aiemmin tienneet. 

  1. Pelkään oravia. Muksuna meidän naapuri kesytti oravia ja yksi näistä kesyistä yksilöistä päätti kiivetä jalkaani pitkin. Kerroin tapahtuneesta ystävälleni joka lohdutti, että onneksi orava ei sentään puraissut käteeni ja jäänyt roikkumaan siihen (koska oravat kuulemma purevat niin kauan kunnes hampaat osuvat yhteen). En siis tykkää oravista ja puolestani he saavat pysytellä kaukana minusta.
  2. Rakastan aikaisia aamuja. Tytöt heräävät noin kuuden aikaan, mutta itse herään useimmiten jo tuntia aiemmin. Nautin aamun hiljaisuudesta ennen kunnon tohinaa.
  3. Vastapainona edelliselle menen nukkumaan luvattoman aikaisin. Välillä saatan simahtaa jo seitsemän aikaan, mutta yhdeksään asti en kovinkaan vapaaehtoisesti valvo. Suhteemme alussa Dom epäili, että voiko tämä oikeasti olla normaalia, mutta nyt hänkin on jo tottunut rytmiini.
  4. Nukun suurimman osan ajasta katsoessani elokuvia. Koko perheeni ja ystäväni tietävät tämän. Ihan turha kysellä multa leffaehdotuksia, koska melko varmasti silmäni painuvat umpeen jo ensimmäisen vartin jälkeen.
  5. Rakastan suklaata. Tämä nyt ei enää blogin puolella ole salaisuus, mutta siltä varalta, jos joku on tämän faktan aiemmin missanut. Jos saisin valita yhden herkun, mikä olisi terveellistä, niin se olisi ehdottomasti suklaa.
  6. Olen surkea leipuri ja olen täysin sujut asian kanssa. En ole edes ajatellut harjoittelevani paremmaksi, vaan olen sitä mieltä, että kaikkien ei tarvitse olla hyviä kaikessa. Sen sijaan hyvä ystäväni ja siskoni osaavat leipoa senkin edestä. Tsekatkaa vaikka meidän neitien synttärikakku kuvia meidän Instasta. Ne on ihan mahtavia, jote miksi opetella leipomaan, kun ihmiset mun ympärillä osaa sen homman ihan mahtavasti.
  7. Mun lempparibiisit soi repeatilla ja kaikki muut on aina niihin jo kyllästyneitä.
  8. Inkivääri + valkosipuli- shotit, niillä alkaa päivä ihan hullun hyvin. Jotenkin tuntuu hyvälle juoda aamulla jotain ihan hirveen makuista.

Olen ollut kuusi vuotta äitinä ja kuulin ensimmäistä kertaa kantotakista pari viikkoa sitten. Voi, kunpa joku olisi kertonut minulle tästä takista jo tyttöjen ollessa vauvoja. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, eikös sitä niin sanota.

Meille saapui viime viikolla postissa paketti, mitä olin odottanut kovasti. Kyseessä oli nimittäin juuri tämä kyseinen kantotakki, mikä sopii myös odottavalle äidille tai äidille ilman vauvaa ja vatsaa. Avasin takin paketista ja fiilistelin heti takin monia käyttötarkoituksia. Takkiin saa kiinnitettyä vetoketjuilla erilaisia lisäosia. Yksi lisäkaistale sopii kantamiseen ja siinä on reikä sekä huppu lapsen päätä varten. Yksi lisäkaistale oli raskautta varten, eli antaa lisää tilaa vatsanseudulle. Ilman lisäkaistaleita takki on aivan täydellisesti istuva myös ilman raskautta tai beibiä. Tämä on siis takki, millä on oikeasti pitkä käyttöikä.Jos harkitset mammatakin ostamista, niin suosittelen ehdottomasti tätä, koska tämän takin käyttöikä jatkuu vielä pitkään raskaudenkin jälkeen. Enkä ilmeisesti ole ainoa, joka on ihastunut tähän takkiin, nimittäin valitettavasti tällä hetkellä takki on melkein loppuunmyyty (vielä löytyy varastosta yksi L- kokoinen takki nopeimmalle ostajalle). Mamashop on kuitenkin varautunut valmiiksi syksyyn sekä ensitalveen ja heidän varastoihinsa tulee lisää teknistä Softshell Kantotakkia loppu kesästä ja talveksi on vielä tulossa kahta erilaista kantotakkia. Mutta kannattaa tosiaan olla nopea, sillä takit loppuivat viimeksi ja varmasti kysyntä kasvaa ihmisten kokemuksien myötä.Olen aina nauttinut tyttöjen kantamisesta ja heidän lähellä pitämisestä. Varsinkin vauvana kumpikin tytöistä oli päivästä monta tuntia kantoliinassa tai kantorepussa. Vauvat olivat tyytyväisiä ja äitikin oli tyytyväinen. Kesällä ulkona kantaminenkin sujui moitteettomasti, mutta ongelmat tulivat syksyn tullessa. Kumpikaan meidän tytöistä ei ole viihtynyt kantovälineissä hullut ulkotamineet päällä. Kuka tahansa tuntisi olonsa siinä kankeaksi ja epämukavaksi. Kantaminen on siis useimmiten jäänyt syksyn sekä talven ajaksi ja kesällä aloitettu sitten uudelleen. Estella ei ole viime syksyn jälkeen kovinkaan hyvin kantorepussa viihtynyt, mutta kun sai olla vähemmissä vaatteissa lämpimässä äidin viekussa, niin neiti viihtyikin taas. Kunhan pahimmat pakkaset alkavat olemaan ohitte, niin voidaan lenkkeillä pidempiäkin lenkkejä meidän pikkuneidin kanssa ilman vaunuja.Sain tämän takin yhteistyössä MamaShopilta. He toimivat lastentarvikkeita myyvässä kivijalkamyymälässä Kajaanissa ja heidän verkkokauppansa on jo vuoden ollut toiminnassa. MamaShopin ydinajatus on nopea asiakaspalvelu ja nopea toimitus sekä edullinen laaja valikoima, jonka käyttöikä ei ole pelkästään tarkoitettu raskaus- ja imetysaikaan, vaan vaatteet sopivat vielä raskauden ja imetyksenkin jälkeen käytettäviksi. MamaShopin vaatteet sopivat myös heille, jotka eivät imetä tai ole raskaana, joten kannattaa rohkeasti käydä kurkkaamassa heidän valikoimiaan. Tämän lisäksi tykästyin kovasti MamaShopin työntekijöiden ystävällisyyteen. He todellakin hallitsevat asiakaspalvelun ja heidän kanssaan oli ihana asioida.

Fitnessbuumi on ollut pinnalla jo jonkun aikaa, eikä se näytä lähtevän laantumaan. Mielestäni on erittäin hyvä, että ihmiset ovat innostuneet pitämään huolta itsestään, treenaamaan ja syömään terveellisemmin. Mutta niinkuin lähes kaikissa asioissa, niin liika on yksinkertaisesti liikaa. Jostain kumman syystä treenaamisesta on tehty laiskuuden mittari. Mikäli olet ylipainoinen ei sinulla ole mitään itsekuria. Mikäli et omista six packia on kyse ainoastaan laiskuudestasi. Tosi asiassa teemme johtopäätöksiä, millä ei ole pakosti mitään pohjaa. Totta on, että jokainen voimme priorisoida terveellisen ruoan ja treenaamisen havitellessamme bikinifitnessvartaloa. Yhtä totta on myös se, että priorisoidassesi muut asiat tärkeämmäksi ei se tee sinusta automaattisesti laiskaa.Lähipiirissäni on ihmisiä, joiden prioriteettina ei ole käydä salilla ja hankkia itselleen six packiä. Siitä huolimatta nämä ihmiset ovat todella kaukana laiskoista ihmisistä, päinvastoin. Nämä naiset ovat ihan mielettömiä esikuvia, katson heitä ylöspäin, vaikka ovatkin fyysisesti itseäni lyhyempiä. He ovat äärimmäisen ahkeria, vastuuntuntoisia ja itsekurillisia, mutta he eivät priorisoi omaa treenaamista ja ulkonäköään huipun korkeimmalle. Treenaamaton kroppa kertoo siis yhtä paljon laiskuudesta kuin lumimyrsky kesän tulosta.

Jokaisella meillä on saman verran tunteja vuorokaudessa. Jokaisella meillä on vapaus valita, kuinka tunnit käytämme. Lapseton voi hyvin priorisoida omat treenaamiset kaiken edelle ja aika töiden ulkopuolella voidaan hyvin käyttää salilla. Lapsellinen taas toivottavasti priorisoi lapsensa ennen treenaamista. Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö lapsellinen voisi urheilla, vaan enemmän ajankäyttöä. Pitää miettiä, kuinka paljon aikaa voi treenaamiselle antaa. Äiti-ihmisen kertoessa, että hänellä ei ole aikaa salilla treenaamiseen, hänet usein leimataan laiskaksi. Itse näen, että tämä äiti ainoastaan priorisoi muut asiat tärkeämmiksi, eikä sillä pakosti ole mitään tekemistä laiskuuden kanssa. Tämän äidin koti on luultavasti huomattavasti siistimpi, kun esim. meikäläisen koti.Itselläni on välillä viikkoja, että käyn säännöllisesti vähintään kolme kertaa viikossa salilla. Säännöllisen treenaamisen jälkeen saattaa helposti vierähtää viikko jos toinenkin esimerkiksi lasten sairastaessa tai elämän muuten vain ollessa kiireisempää. Viikot eivät eroa toisistaan siten, että toisella viikolla treenaan hikihatussa ja toisella viikolla makaan räkäposkella sohvalla ja kokisin itseni ainoastaan laiskaksi tarpeettomaksi tyypiksi. Ei, ei missään nimessä. Usein niillä viikoilla, kun salille en ehdi ollenkaan koen tehneeni elämän tärkeimpiä asioita ja priorisoineeni aikaani perheelleni. Treenaaminen ei ole mikään mittari laiskuudelle. Kukaan ei tee kaikkea. Toinen panostaa opiskeluun, toinen töihin, toinen perheeseen, toinen treenaamiseen, toinen siivoamiseen, toinen läheisiin ja tottakai porukkaan kuuluu myös niitä, jotka panostavat koko elämänsä pleikkapeleihin sekä netflixiin, mutta kaikki jotka eivät käy salilla eivät kuulu tähän viimeiseen ryhmään. Älä siis tuomitse niitä, jotka eivät käy salilla, he eivät ole laiskoja, vaikka eivät priorisoi sixbackin hankkimista.Loppuun vielä äitini viisaita sanoja: “Kun hyväksyt itsesi sekä muut, voit iloita ympärillä olevasta elämästä huomattavasti enemmän. Jokainen meistä on ainutkertainen ja erilainen.” Arvostetaan siis itseämme ja toisiamme sekä ymmärretään se, että ajan eri tavalla priorisoiminen ei tee kenestäkään automaattisesti laiskaa!