Olen useasti hehkuttanut täällä, kuinka lasten kanssa ei kannata pelätä matkustamista. Olen kertonut, kuinka superhyviä matkustajia meidän tytöt ovat. Olen kertonut, kuinka lennot ovat menneet aina ihan liian helposti. Olen kertonut, kuinka suurimman osan matkustusajasta tytöt nukkuvat. Olen myös saattanut ääneen ihmetellä, miksi vanhemmat jännittävät lasten kanssa lentämistä. Hyvinhän ne lennot aina menee. No tällä kertaa ei muuten mennyt.Siinä missä Amelien kanssa lennot menivät ihan yhtä helposti kuin aina ennenkin, niin Estellan kanssa ei todellakaan mennyt. Jos lensit lauantai-iltana Helsingistä Müncheniin ja korvasi olivat hajota lapsen huudosta, niin suuret pahoittelut siitä. Kova ääni ei ollut lähtöisin palosireenistä, vaan meidän rakkaasta ihanasta tyttärestämme. Estella päätti aloittaa huutamisen jo ennen edes koneen käynnistämistä. Epätoivon partaalla me vanhemmat yritimme saada hänet rauhoittumaan. Dom totesi, että ehkä imetystaivalta olisi sittenkin pitänyt jatkaa vähintään kouluikään asti. Imetys, kun edellisillä lennoilla on aina estänyt tällaiset keissit. Homman jatkuessa Dom sanoi, että alkaa kohta itse imettämään Estellaa saadakseen hänet rauhoittumaan. Onneksi ei kuitenkaan näin tehnyt tai olisimme melko varmasti saaneet aikaiseksi jonkun sortin imetys-skandaalin.Tämä tilanne kesti maximissaan 15 minuuttia, mutta tuona aikana tajusimme miksi porukka jännittää lasten kanssa matkustamista. Ongelma ei ollut se, että emme itse olisi kestäneet oman lapsemme huutoa, vaan meidän kävi yksinkertaisesti sääliksi kanssamatkustajia. Teki mieli ostaa jokaiselle matkustajalle pahoitteluksi Fazerin suklaalevyt.  Dom heitti jo ilmoille, että paluumatkalle vuokrataan auto ja ajetaan kotiin. Voi, kuinka epätoivoiselta tuo hetki juuri silloin tuntui, eikä tilannetta yhtään auttanut se, että lentoemäntä yritti tulla kertomaan ettei kukaan oikeastaan edes huomannut neidin raivoavan. Niimpä, ei varmasti!  Nyt tämä asia jo naurattaa ja aiomme lentää jatkossakin lasten kanssa. Tämän 15 minuutin välikohtauksen jälkeen kummatkin tytöt nukahtivat ja nukkuivat loppulennon, joten oikeastaan tälläkin kertaa kaikenkaikkiaan matkustaminen sujui melko iisisti.

Valitettavasti itse lentomatkalta ei tullut otettua kuvan kuvaa, ihan syystä!

Tyttöjen matkalaukut ja reput saatu täältä.

LUE MYÖS

Muutoksia parisuhteessa

Älä sano, että tiedät miltä tuntuu olla yksinhuoltaja

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

Jos et halua kuulla, miten Jeesus muuttaa ihmisiä, niin suosittelen jättämään postauksen lukemisen tähän. Puhuimme eilen Domin kanssa kuluneesta vuodesta ja siitä, kuinka äärettömän hyvä vuosi on ollut. Puhuimme myös siitä, mitä haluamme viimeisen postauksemme vuonna 2017 sisältävän. Mietimme jakaisimmeko jokaiselta kuukaudelta lempihetkemme tai lempikuvamme vai julkaisisimmeko postauksen vuoden kiinnostavimmista aiheista blogissamme. Mikään niistä ei olisi kuitenkaan kertonut kuluneesta vuodestamme lähes mitään. Mietimme myös pitkään tämän postauksen julkaisemista, koska kaikki ei vaan rakasta Jeesusta ja osa ei halua kuulla Hänestä sanaakaan. Mutta en yksinkertaisesti voi kirjoittaa kuluneesta vuodesta ilman, että mainitsen Jeesusta. Meidän vuosi oli hyvä Jeesuksen ansiosta, joten en todellakaan voinut jättää tarinan sankaria pois kirjoituksestani. Moni on laittanut viestiä meille, kuinka ihana ja täydellinen parisuhde minulla ja Domilla on. Nyt saatte kuulla salaisuuden: ilman Jeesusta me oltaisiin varmaan heitetty hanskat tiskiin aikoja sitten. Meidän parisuhde ei todellakaan ole aina ollut hyvä, mutta tällä hetkellä voin rehellisesti todeta olevani äärimmäisen onnellinen ollessani Domin kanssa naimisissa. Uskallan jopa sanoa ääneen, että meillä menee juuri nyt ihan hullun hyvin. Kiitos siitä ei kuitenkaan kuulu minulle tai Domille vaan taivaan Isälle. Ilman Jeesusta me ei eihkä tänä vuonna annettaisi pusuja toisillemme Alpeilla rakettien paukkeessa. Meidän avioliitto oli jossain vaiheessa ihan pyllystä. Sellasta perussettiä lapsiperhearjen keskellä, kun kumpikin unohtaa pitää huolta parisuhteesta. Meillä oli kuitenkin tahtoa yrittää, joten alotettiin aina uusia päätöksiä, että tehdään näin ja näin, mutta se ei kuitenkaan muuttanut meidän asenteita. Ne ei muuttaneet meidän parisuhdetta, vaan loi vaan velvotteita rakkauden tekojen sijaan. Luulimme, että meidän tekemisillä tehdään muutos, vaikka oikeasti meidän sydämen piti muuttua.

Päätettiin herätä vuorotellen aamuisin, päätettiin jakaa kotityöt tasaisesti, päättettiin viettää enemmän kahdenkeskistä aikaa, mutta meidän sydämen asenne ei niillä muuttunut. Ne tehtiin velvollisuuden tunteesta eikä rakkaudesta. Meidän perheessä suurin muutos tapahtui, kun aloimme viettämään enemmän aikaa yhdessä ja erikseen Jeesuksen kanssa. Mitä enemmän me vietettiin aikaa Jeesuksen kanssa, sitä paremmaksi meidän avioliitto muuttui.  Meidän sydämen asenteet alkoi muuttumaan ja se alkoi näkymään meidän avioliitossa. Enää me ei palveltu toisiamme velvollisuudentunteesta tai pakosta, vaan rakkaudesta. Yhtäkkiä me huomattiin, että meidän avioliitto tuntuikin ihan hullun hyvältä. Tämä vuosi on muuttanut meitä ja meidän parisuhdetta. Tämä vuosi oli äärimmäisen hyvä ja opettavainen. Tuntuu tolkuttoman hyvältä aloittaa uusi vuosi rakkaan Domin ja superihanien tyttöjen kanssa tietäen, että meidän taivaan Isä pitää meistä ensi vuonna yhtä hyvää huolta kuin tänä vuonnakin. Oikein hyvää ja siunattua vuotta 2018 teille kaikille lukijoille! <3 

Ps. Jos haluat nähdä lisää videoita, tekstejä ja kuvia mm. meidän Itävallan reissusta, niin

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

 

Olimme sopineet Domin kanssa ettemme osta toisillemme lahjoja, koska lähdemme joulun jälkeen Itävaltaan ja siinä on meille kummallekin enemmän kuin tarpeeksi joululahjaa. Kyllähän te tiedätte, miten tällaisset sopimukset päättyvät: sopimuksen rikkomiseen kummankin osapuolen taholta. Niin kävi myös meillä. Domin antama lahja oli kuitenkin jotain, mitä en todellakaan osannut odottaa, jotain todella erityistä.Avasin Domilta saamani lahjan ja olin jo heittämässä ylimääräisiä papereita roskiin, kun Dom sanoi laatikon pohjalla vielä olevan jotain. Laatikon pohjalla paperien seassa oli pieni lahjapaketti, mistä paljastui aivan ihana Domin itse tekemä rannekoru. Kävimme Domin kanssa syksyllä keskustelua siitä, miten mielestäni itsetehdyt lahjat ovat parhaita. Kun toinen on antanut aikaansa ja ajatuksiaan lahjansaajalle. Aikaa, kun ei saa milloinkaan takaisin eikä sitä voi rahalla ostaa. Ajan antaminen toiselle on mielestäni yksi suurimmista rakkauden osoituksista.Amelielle oli myös osoitettu pieni paketti, samanlainen kuin minulle. Amelie avasi pakettinsa ja sieltä paljastui myös Domin tekemä rannekoru. Dom oli tehnyt meille aivan ihanat rannekorut. Amelien rannekorussa oli Suomen ja Itävallan värit. Minun koruni puolestaan oli hieman hillitymmän värinen. Olen edelleen ihan sanaton, rannekorut olivat olivat aivan mielettömän ihanat! Amelie totesi illalla mennessään nukkumaan, että Iskä rakastaa mua tosi paljon, kun oli tehnyt rannekorunkin minulle. Niinpä, tämä lahja sai meidät todellakin tuntemaan itsemme erityisiksi. Kiitos rakas Dom!

Joulupyhät olemme halunneet viettää perheenä ja jättää blogin hieman sivummalle. Parhaimmasta yrityksestäni huolimatta, ei ajastettu blogipostaus ollutkaan ilmestynyt blogimme, joten joulutervehdyksemme tulee hieman myöhässä. Haluamme kiittää teitä jokaista lukijaamme ja yhteistyökumppanejamme sekä toivomme, että teillä on ollut aivan  ihana joulu. Mekin palaamme huomenna takaisin blogin pariin, mutta tämän päivän nautimme vielä perheestä, yhdessäolosta ja hyvästä ruoasta.

“We’ve been waiting for it all year long
We feel it in the air and we hear it in the songs
There is peace on earth and no place like home
It’s what the world’s been missing
It’s finally Christmas

Daddy breaks out the Bible and brings it all back home
We gather to remember the greatest story ever told
How a Father sent His only Son to be our only hope
What the world’s been missing
That Jesus is the reason
It’s finally Christmas”

Tänään luukussa on joululaulut, mitä lapset ovat valinneet Spotify- soittolistalleen. Mukana on perinteisiä lasten joululauluja sekä muutama villikortti, millä ei ole mitään tekemistä joulun kanssa. Klikkaamalla laulun kohdalta pääset kuuntelemaan biisin suoraan Youtubesta.parhaat lasten joululaulut

Tässä muutama biisi, mitkä soi aikalailla nonstoppina tällä hetkellä kotonamme. Toivottavasti listalta löytyi myös jotain teidän mieleenne.

Viime joulun vietimme Ruotsissa hieman ennakkoon rakkaiden tyyppien ympäröimänä. Teimme ihmiskokeen, kuinka joulu onnistuu alle 60m² asunnossa 14 ihmisen voimin. Tulos oli erittäin positiivinen. Neljästötoista testiin osallistuneesta ihmisestä jokainen nautti joulusta. Tässä luukussa muutamia kuvia viime joulustamme. 

Katsellessani näitä kuvia toivon, että olen oppinut edes hitusen paremmaksi kuvaajaksi tai vähintään hieman paremmaksi kuvienmuokkaajaksi. Perheenjäsenteni kasvot eivät ole oikeasti oranssit, vika oli kuvaajassa.

Tänään on vuorossa blogimme ensimmäinen asukuvapostaus, koska sellaisia on meiltä monesti toivottu. Itsestä tuntuu vähän jopa hassulle lisätä tänne ainoastaan kuvia itsestäni ilman mitään pointtia tai siis pointtina esitelläkseni vain vaatteitani. Hassulta se tuntuu myös siksi, että blogimme ensimmäisessä asukuvapostauksessa päälläni eivät ole edes omat vaatteeni. Eilen aamulla en vielä tiennyt, mitä päälleni laitan illan joulujuhlaan, mutta ystäväni pelasti minut pulasta. Hän tuli luokseni kahden mekkonsa kanssa ja sanoi:” että laita sä niistä toinen, niin mä puen sitten sen, mitä sä et haluu.” Voitteko oikeesti kuvitella? Itse olisin varmastikin valinnut ensin itselleni ja antanut ylijääneen lainaan. Pakko vaan sanoa, että on mut ympäröity aika hullun epäitsekkäillä tyypeillä. Toivottavasti muistan tämän ja osaan itse seuraavalla kerralla itsekkyyden iskiessä päälle sysätä sen sivuun ja ajatella ensin lähimmäisiäni. Kiitos Demi, vielä mekon lainasta! joulujuhlavaatteetjoulujuhlavaatteetjoulujuhlavaatteet

En ole kovinkaan pro vielä näiden asukuvien ottamisessa tai siis paremminkin poseeraamisessa, mutta mikäli siitä huolimatta jatkossa haluaisitte nähdä blogissa asukuvia niin kertokaa ihmeessä!

PS. LEIKKIKEITTIÖARVONNAN VOITTI KALLE, SINUUN OLLAAN YHTEYDESSÄ.

LUE MYÖS

VIIMEINEN TEKSTINI PORNOSTA

 SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

Mietittiin viime perjantaina aamupala pöydässä koko perheen voimin, mitä ennen joulua vielä tarvitsee tehdä. Minun ja Domin aikomuksena oli käydä läpi työkuvioita ja kotitöitä, mutta Amelie ohjasi keskustelun heti sivuraiteille tai oikeastaan juuri oikeille raiteille. Amelie oli ilmeisesti myös pyöritellyt päässään pienimuotoista ToDo-listaa. Amelien lista kuulosti erinomaiselta, joten otettiin Domin kanssa koppi ideoista.Onko teillä vielä paljon hommia tekemättä ennen joulua vai onko joulurauha jo laskeutunut kotiin? Meistä Domin kanssa vähän tuntuu siltä, että ensi viikolla hommat alkavat jo hieman helpottamaan ja keskitytään enemmän tekemään Amelien listalta löytyviä juttuja.

  1. Piparkakkutalon teko
  2. Itävaltalaisten keksien leipominen
  3. Saunominen ja saunasta ulos lumeen juokseminen
  4. Kirjastosta pitää lainata paljon joulukirjoja
  5. Lahjojen paketointi
  6. Järjestää joulutorttu- ja glögi-ilta
  7. Pulkkamäessä pitää käydä
  8. Luistelemassa pitää käydä
  9. Kuunnella joululauluja ja lukea joulukirjoja sohvalla koko perheSaas nähdä ehditäänkö koko lista käydä läpi, mutta tämä lista vaikutti huomattavasti mielekkäämmältä kuin minun ja Domin lista.Tyttöjen aivan mielettömän ihanat muumi vaatteet saatu Martinexilta (www.martinex.fi ). Sieltä löytyy ihanat vaatteet tutuilla muumien, Peppi Pitkätossun tai Pikku Kakkosen kuvilla.

  1. High School Musical- Joulukalenteri veljeltä. Teini-ikäisenä olin vankkumaton HSM- fani. Kaikki krääsä, mikä liittyi kyseiseen leffaan oli ihan hullun kuumaa kamaa. Muistan, kun tulin kerran koulusta kotiin ja veljeni oli ostanut minulle High School Musical- joulukalenterin. Siis kuvitelkaa, mun isoveli oli ostanut mulle, 14-vuotiaalle pikkusiskolleen ikioman HSM-joulukalenterin. Olin niin fiiliksissä siitä, että multa pääsi itku. En tiedä tietääkö mun veli tänä päivänäkään, miten hullun paljon tuo kalenteri mulle sillon merkkasi.
  2. Siskoni kanssa joulushoppailemassa. Olin ehkä 7-vuotias, kun pääsin ensimmäistä kertaa siskoni kanssa kahdestaan kaupungille ilman vanhempiani. Se tapahtui vain pari päivää ennen joulua. Muistan vieläkin, miten jännittävää se oli. Muistan myös, että minulla ei ollut kovinkaan tarkkaa käsitystä rahasta. Äitini antoi siskolleni rahaa ja sanoi, että voisimme ostaa niillä jotain kivaa. Muistan miettineeni, miksi Jonna katsoi tuotteiden hintoja, kun kerrankin olisimme voineet ostaa mitä tahansa. Ostimme ainakin poropannan minulle sekä kävimme kahvilassa syömässä hillocroisantit. Oli ihan hullun siistiä olla siskon kanssa kahdestaan ensimmäistä kertaa kaupungilla. Nykyään, kun menemme siskoni kanssa yhdessä kaupungille on meillä yleensä mukana myös viisi ihanaa lasta.
  3. Jouluaamut. Jouluaamut olivat aina ihan superjänniä. Sain joka joulu herätä tunnelmalliseen jouluaamuun (äiti on pistänyt riman korkeelle, jos haluan tarjota lapsilleni saman). Äitini oli sytyttänyt kynttilät aina ennen heräämistämme. Kaikki oli niin kaunista. Kodissa tuoksui paistettu kinkku, jonka äiti ja iskä olivat yön aikana paistaneet.
  4. Joulukuusen haku. Meidän joulukuusi oli lähes aina metsästä itse kaadettu eikä Hong Kongista ostettu, kiitos iskän. Halutessamme Iskä otti aina myös meidät lapset mukaan kuusta kaatamaan. Muistan kerrankin, kun äiti oli pakannut meille lämmintä kaakaota ja evästä mukaan. Kävimme kaatamassa kuusen sekä teimme nuotion, missä herkuttelimme äidin tekemillä eväillä. Jalkani olivat todella kylmät, joten isäni hieroi lämmittäen niitä tulen äärellä.
  5. Joulupukin bongailu. Ennen pukin tuloa kävimme joulupäivällisellä isovanhempieni luona. Sieltä tullessamme oli jo kova kiire lahjoja avaamaan ja ajomatka tuntui loputtomalta. Siksi pelasimme usein peliä, ” kuka näkee eniten joulupukkeja matkan aikana.” Minusta se oli todella hauskaa ja ajattelin bongailla pukkeja nyt myös omien lasteni kanssa.
  6. Kuormasta syönti. Jouluruoan kanssa ei päde sanonta, ” älä syö kuormasta”. Kun äiti leipoi ja teki superherkullisia ruokia joulua varten, niin kyllä koko perhe kävi parhaansa mukaan napsimassa vähän väliä pelliltä juuri paistuneita lihapullia tai syömässä lusikallisen Nina Lincoln- kakun taikinasta.
  7. Joululeffat. Lapsuuden kodissani ei onneksi ollut telkkaria, joten on ollut pakko oppia käyttämään aikaansa muuhunkin kuin telkkarin tuijottamiseen. Meillä oli kuitenkin läppäri, mikä pyöritti hienosti dvd:tä. Joulua ennen kävimme koko perhe vuokraamassa joululeffoja, mitä sitten joulupyhinä saatoimme iltamyöhään katsella. Oli aina jännää mennä aatonaattona koko perheen voimin FilmTowniin ja päättää yhdessä mitä lainataan. Yksin Kotona Kolmonen oli kestosuosikkini.
  8. Salaa syödyt joulukalenterit. Suklaa on ollut aina heikkouteni. En ole koskaan ollut hyvä kontrolloimaan suklaan syöntiäni, en edes pienenä. Muistan, kun tulin kerran koulusta kotiin ja kukaan muu ei ollut kotona. Söin salaa joulukalenteristani lähes kaikki suklaat, mutta suljin luukut huolellisesti etten jäisi myöhemmin kiinni. Illalla minulle tuli niin huono omatunto, että paljastin itseni vanhemmilleni. He vain kiittivät rehellisyydestä ja nauroivat tekosilleni, äitini lohdutti, että olisi saattanut tehdä samoin.
  9. Sai valvoa niin myöhään kuin halusi. Vanhempani sanoivat aina, että jouluna ja uutena vuotena saa valvoa niin myöhään kuin jaksaa. Joka vuosi luulin jaksavani valvoa koko yön. Joka vuosi nukahdin viimeistään kymmeneltä. Mutta oli hienoa tietää, että kerrankin oli lupa valvoa loputtomasti.
  10. Lapsuuden muistoni ovat hyviä. Olen äärettömän onnekas muistellessani lapsuuden joulujani. Minun lapsuuden jouluni olivat todella rakkauden täyteisiä oman perheen ympäröimänä. Sain paljon pakettejakin, mutta mikään ei korvaa rakkaiden ihmisten läsnäoloa. Mikään lahja ei korvaa sitä tunnetta, kun vanhempasi halaavat sinua aamulla ja toivottavat hyvää joulua. Mikään lahja ei korvaa sitä, kun saat sisarustesi kanssa koristella kuusen. Mikään lahja ei korvaa sitä, kun saat syödä jouluruoan rakkaiden ihmisten ympäröimänä. Kaikilla asiat eivät ole yhtä hyvin kuin itselläni. On paljon ihmisiä, jotka syövät jouluruokansa yksin, juhlivat joulunsa yksin. Pidetäähän siis huolta toisistamme, sillä lahjat eivät korvaa läsnäoloa.

ps. Moni varmasti huomasikin ettei eilen ilmestynyt joulukalenteriluukkua. Valitettavasti FitFashionin sivut eivät eilen illalla toimineet. Pahoittelut!

 

LUE MYÖS

KUINKA PÄÄSEN EROON SUKLAAKOUKUSTA?

ARVONTA- LEIKKIKEITTIÖ

 SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM