Amelie alkoi muutama viikko sitten puhumaan, että heidän huoneeseensa sopisi hyvin pieni karhumatto tiipii-teltan eteen. Yritin etsiä netistä sopivaa karhumattoa ja muutaman löysinkin, mutta neidin vastaus oli aina sama, “ei tollanen.”  Selailin yhtenä iltana pinterestissä ideoita lastenhuoneen sisustukseen ja sieltä silmiini osui karhumatto. Näytin kuvaa aamulla Amelielle ja matto oli juuri sellainen, kun hän oli tarkoittanut. Ainut ongelma oli, että mattoon ei ollut minkäännäköistä ohjetta, mutta Amelien mielestä se ei ollut ongelma. Niimpä tuumasta toimeen aloin tekemään karhumattoa tyttöjen huoneeseen. Matto oli kertaalleen jo täysin valmis, mutta se meni hieman rullalle, joten jouduin purkamaan koko maton ja alottamaan alusta. Nyt vihdoin matto on valmis ja aseteltu tiipii-teltan “eteisen” matoksi. Tässä vielä ohje, mikäli joku muukin haluaa kotiinsa karhumaton. Suosittelen tekemään ontelokuteesta, jolloin matosta tulee hieman jämäkämpi. Itse tein trikookuteesta ja matto on hieman “löysä”(en nyt keksinyt parempaa sanaa kuvamaan maton ryhdikkyyttä). ideoita lastenhuoneen sisustukseenideoita lastenhuoneen sisustukseen

1.krs : Virkkaa viisi ketjusilmukkaa ja sulje ne renkaaksi yhdellä piilosilmukalla

2.krs: Virkkaa renkaaseen 8 kiinteää silmukkaa

3. krs: Virkkaa jokaiseen silmukkaan (8) kaksi kiinteää silmukkaa. Tämän kierroksen jälkeen sinulla tulisi olla 16 silmukkaa tällä rivillä.

4. krs: Virkkaa joka toiseen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa. Joka toiseen silmukkaan yksi.

5.krs: Virkkaa joka kolmanteen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa. Muihin yksi.

6. krs: Virkkaa joka neljänteen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa. Muihin yksi.

7. krs: Ei lisäyksiä, eli yksi kiinteäsilmukka jokaiseen silmukkaan.

8.krs: Joka viidenteen silmukkaan kaksi, muihin yksi.

9.krs: Joka kuudenteen kaksi, muihin yksi

10.krs. Ei lisäyksiä. Yksi kiinteä silmukka per silmukka.

11.krs: joka seitsemänteen kaksi silmukkaa, muihin yksi

12.krs: joka kahdeksanteen kaksi silmukkaa, muihin yksi

13. krs: Ei lisäyksiä

Jata virkkaamista tällä tavoin, kunnes matto on sopivan kokoinen.  Eli kaksi kerrosta lisäyksillä ja yksi kerros ilman lisäyksiä.

Silmät ja nenä

Meidän matostamme puuttuvat vielä nenä sekä silmät ja saattaapi olla ettei niitä koskaan tulekaan. Mutta halutessasi voit sellaiset tehdä. Virkkaa silmät ja nenä samalla tavalla kuin maton, kunnes ne ovat sopivan kokoiset.

Korvat

Ota silmukat maton reunasta ja aloita virkkaamaan niiden päälle kiinteitä silmukoita (jätä rivin ensimmäinen silmukka aina virkkaamatta), kunnes korvat ovat sopivan kokoiset.ideoita lastenhuoneen sisustukseen

Olimme viikonloppuna Domin kanssa Lahdessa tsekkaamassa Nordic Fitness Expon ja päällimmäinen fiilis on proteiiniähky. Kova treenaaminen kulkee useimmiten käsi kädessä hyvän ravitsemuksen kanssa, ainakin mikäli tavoittelee hyviä tuloksia treenaamisesta. Mutta jostain kumman syystä terveellinen ravitsemus näytti ainakin messuilla siltä, että se olisi yhtäkuin hurjat määrät protskua. Olin oikeasti vähän pettynyt messujen proteiinituputukseen. Minulle yritettiin myydä proteiinipatukoita kertomalla, että niillä on kätevä korvata lounas. Siis, että mitä? Proteiinivalmisteita tulisi käyttää lisänä, mikäli niitä tarvitsee, ei todellakaan korvata kunnon ruokaa. Toinen yritti myydä minulle proteiinivanukkaita myyntipuheella, että kerrankin voi syödä herkkua niin paljon kuin haluaa. Niinkö tosiaan? Se, että suklaalevyyn lisätään proteiinia ei tee siitä terveellistä. Proteiinilisät ovat hyvä juttu omalla paikallaan, nimittäin nimenomaan proteiinilisänä.

Proteiinilisät ovat toki hyvä juttu joissakin tapauksissa ja kovaa treenatessa monet tarvitsevat proteiinilisää. Mutta perusaktiivisesti liikkuva ihminen, jos hieman katselee mitä syö ja kuinka paljon, niin ei edes tarvitse proteiinilisiä. Proteiininsyönti tuntuu räjähtäneen käsiin ja sitä luullaan, että kaikki missä on proteiinia on terveellistä. Ei sillä väliä, että proteiinipatukka saattaa sisältää proteiinin lisäksi vaikka mitä kakkaa. Messuilla tuli maisteltua paljon erilaisia tuotteita ja osa niistä maistuivat niin teolliselta kuin olla ja saattaa. Tuotteita maistellessa totesin Domille, että ei osa näistä jutuista voi vaan mitenkään olla hyväksi ihmisen kropalle, ei vaikka kuinka niissä olisi proteiinia sata grammaa sadassa grammassa. Ja kuinka moni proteiinilisän käyttäjistä edes tarvitsisi proteiinilisää? Sanotaan nyt vielä kerran, että omalla paikallaan ne ovat hyvä juttu, lisänä hyvää ravitsemusta, mikäli on tarvetta proteiinilisälle.proteiinilisä

Hiilarit tuntuivat olevan pahin vihollinen siellä. Pastat vaihdetaan proteiinipastaksi, ettei tule syötyä liikaa hiilareita. Proteiinipatukoista hehkutettiin kuinka vähähiilarisia ne ovat. Miksei messulla mainostettu hyviä hiilareita? Miksi messuilla ei hehkutettu hiilarien tärkeyttä? Miksi hiilarit ovat niin väärinymmärretty makroravinne? Miksi siellä ei ollut näytteilleasettajia, jotka olisiva puhuneet hiilarien tärkeyden puolesta. Jos oletetaan porukan treenaavan niin kovaa, että jokaisella on järjettömän suuri tarve lisäprotskulle, niin eiköhän heillä olisi myös aika järjettömän suuri tarve hyville hiilareille? Ihminen tarvitsee myös hiilareita! Entä hyvät rasvat, vihannekset, marjat ja hedelmät? Just saying.

Mikäli käytät proteiinilisiä, niin suosittelen ihan mielenkiinnosta laskemaan paljonko oikeasti tarvitset proteiinia ja paljonko sitä saat. Jos syöt todella proteiinipitoista ruokaa ja sen lisäksi vedät protskupatukoita sekä muita proteiinivalmisteita, niin saatat todellakin saada liikaa proteiinia. Proteiinit eivät ole poikkeus, liika on liikaa. *Kuinka paljon tarvitset proteiinia riippuu myös luonnollisesti koostasi sekä tavoitteistasi. Treenatessasi kovaa on aiheellista pitää huolta riittävästä proteiinin saannista lihasten korjaamisen sekä rakentamisen kannalta. Mutta liiallinen proteiininsaanti ei nopeuta prosessia. Liiallinen proteiinin saaminen voi olla haitallista esimerkiksi munuaisille.

Olisin kaivannut messuille enemmän näytteilleasettajia, jotka puhuvat terveellisen ravitsemuksen puolesta ja vähemmän proteiinipatukoita. Sekä minua harmitti se, että ihmisille myydään proteiinipatukoita, mitä “voi syödä ihan niin paljon kuin haluaa ilman huonoa omaatuntoa.” Tänään käyn ostamassa ihan kunnon rehellisen suklaapatukan ihan vaan sen takia, että tekee mieli ja voin syödä myös sen täysin hyvällä omalla tunnolla ilman, että siihen on lisätty proteiinia. Kun muu ravitsemus on kunnossa, niin viikossa pari suklaapatukkaa eivät kaada kuppia nurin sekä päinvastoin. Jos koko muu ravitsemus on pyllyllään, niin proteiinilisät eivät sitä yksinään paranna.

*Mutta niinkuin jo aiemmin sanoin, niin proteiinilisät ei ole itsessään se paha juttu, mutta liika vaan on liikaa. Itsekin käytän proteiinivalmisteita välillä ja Dom käyttää niitä päivittäin. Ja mitä vielä proteiinilisiin ja niiden teolliseen makuun tulee, niin messujen jälkeen enemmän kuin koskaan olen iloinen, että on olemassa myös yrityksiä, joiden protskut eivät ole täynnä makeutusaineita yms…!

*Muokattu tekstiä julkaisemisen jälkeen

Musiikilla on todettu olevan yhteys niin verbaalisiin kuin matemaattisiin taitoihin. Musiikin kuuntelu väitetään vaikuttavan ihmisten mielialaan ja vireystilaan. Onpa jotkut tutkimukset näyttäneet myös, että musiikin kuuntelu auttaisi parantamaan aivoinfarktista toipuvien kognitiivista kuntoutumista sekä mielialaa. Musiikin kuuntelun on todettu olevan todella hyödyllistä, eikä pelkästään hyödyllistä, vaan onhan se myös aivan ihana tunnelman luoja.Olemme saaneet CoolStuff:lta kannettavan retrohenkisen bluetooth- kaiuttimen. Se on tehnyt mahdolliseksi sen, että missä tahansa olemmekaan, voimme aina kuunnella musiikkia. Olimme viikonlopun reissussa ihan kahdestaan Domin kanssa. Päästyämme hotellihuoneelle omaan telttaamme (tulossa postaus myöhempää) hyppäsimme sängyllä toistemme viereen ja laitoimme meille tärkeitä biisejä soimaan taustalle. Kuuntelimme biisejä, mitä oltiin soitettu myös häissämme. “Teltassamme” oli romantiikkaa, vaikka muille jakaa. Ja uskallan väittää, että musiikilla oli varmasti suuri osa romantiikan luomisessa.Kun tytöt nukahtavat laitamme useimmiten(tai ainakin pyrimme tähän, joskus toki illat tuntuvat niin kiireisiltä, että ei ehdä muuta kun antamaan iltasuukon) Domin kanssa jonkun hyvän biisin soimaan ja makoilemme vierekkäin. Keskustelemme päivän asioista ja vaihdamme kuulumisia. Olemme huomanneet, että meitä musiikki auttaa rauhoittumaan ja rentoutumaan. Tykkäämme kuunnella musiikkia myös paljon kotona, koska arkiseenkin hetkeen saa luotua paljon tunnelmaa sytyttämällä kynttilän pöydälle ja laittamalla tunnelmaan sopivan musiikin taustalle. Myös meidän tytöt nauttivat musiikista. Meidän Amelien ja Estellan aamut alkavat nykyään lähes poikkeuksetta aamutanssibiisillä. Tyttöjen hittibiisi on Today Is The Day- The Land Before The Time.Pieni matkakaiutin oli helppo ottaa mukaan reissuun, koska se ei vie tilaa lähes ollenkaan. Kaiutin kulkee mukana, kun lähdemme ystävien kanssa picnicille. Kaiutinta käytetään myös kotona ja sitä on helppo siirrellä huoneesta toiseen ilman pistorasian etsimistä ja johtojen roudaamista. Jos kaipaat yksinkertaisesta helposti mukaan otettavaa tunnelman luojaa, niin suosittelen tätä Bluethooth- kaiutinta. Nyt kun isäinpäiväkin on tulossa, niin tämä on erityisen hyvä lahja, mistä nauttivat varmasti muukin perhe 😉

 

Olimme lähdössä juuri kaupunkiin ja laittamassa kenkiä jalkaan, kun keskustelimme hyvän ystäväni kanssa toisten ihmisten auttamisesta ja vieraanvaraisuudesta. Mitä se oikeastaan on? Olenko minä vieraanvarainen tai autanko muita ilman, että odotan vastapalveluksia?

Itse mukavuudenhaluisena ihmisenä tykkään hengata minulle läheisten ihmisten kanssa ja toki parhaani mukaan autan heitä, mikäli he apua tarvitsevat. Mutta entä tuntemattomat? Luulin parhaani mukaan auttavani myös tuntemattomia, mutta ystäväni sanat pysäyttivät minut todella. Hän kertoi Californiassa ollessaan miettineensä paljon ihmisten auttamista. Autammeko me ihmisiä vain, kun meillä on ylimääräistä? Vai annammeko todella omastamme? Keskustelusta asti olen pyörittänyt näitä kysymyksiä päässäni ja todennut, että minä autan helposti vain ylimääräisestä. Autan, jos minulla on ylimääräistä. Annan takin pois, koska en enää itse sitä käytä. Entä jos omistan kaksi takkia ja kumpikin on lempparitakkini, antaisinko toisen jollekin, jolla ei ole yhtään? Olenko valmis antamaan omastani, vaikka se olisi pois minulta?

Liian helposti ajattelen, että oma rahatilanne ei ole paras mahdollinen, joten en pysty auttamaan muita. Se on niin valetta. Jos minulla on katto pääni päällä, ruokaa ja vaatteita täynnä oleva vaatekaappi, niin ei ole yhtäkään tekosyytä miksi en pystyisi antamaan omastani muille.Jokainen meistä voi auttaa. Jos en pysty auttamaan rahallisesti, niin voin antaa aikaani jollekin sitä tarvitsevalle? Voi kuinka helposti itse vedän, äiti-kortin ja kerron elämäni olevan niin kiireistä. Elämä on priorisointia. Olenko valmis luopumaan omasta ajastani antaakseni aikaani, jollekin joka sitä tarvitsisi. Ajan antaminen toiselle on yksi suurimmista uhrauksista, koska aikaa minulle ei voida antaa takaisin. Olenko siitä huolimatta valmis antamaan aikaani vain toisten ihmisten auttamiselle ilman, että saan mitään takaisin? Olenko valmis auttamaan ilman, että saan rahallista korvausta? Olenko valmis auttamaan ilman, että kukaan saa tietää siitä? Olenko valmis auttamaan, vaikka on riski, että joku käyttäisi kiltteyttäni hyväkseen? Olenko valmis auttamaan, vaikka se tarkottaisi oman elintasoni laskemista? En ehkä ole ollut, mutta haluan olla ja haluan pyrkiä kohti sitä!

Ilmat ovat viilenneet, ulkona on raikkaampi hengittää ja uusi syksy on lähtenyt rytinällä käyntiin. Olen sitä mieltä, että elämässä suuret ilonaiheet ovat useimmiten pieniä ja arkisia. Miettiessäni tämän syksyn bucket listaa huomasin, että listani täyttyikin juuri niistä arkisista asioista. Jännien seikkailujen sijaan kaiverran mieluummin kurpitsoja kotona kynttilöiden palaessa. Kutsukaa vain tylsäksi, mutta juuri tällaista tältä syksyltä kaipaisin.

Listasin jo etukäteen muutamia arjen pieniä iloja, mitä haluan ehdottomasti syksyn aikana tehdä. Välillä kaikki tuntuu olevan enemmän ja vähemmän suorittamista eikä kunnon rentoutumiselle ole muka aikaa. Tänä syksynä bucket list on täynnä juuri niitä rentoja tekemisiä. Tekemisen kuuluu tuntua suorittamisen sijaan ilolta.bucket listLue kirjoja, niin omia kuin lastenkin… Rakastan sitä hetkeä, kun makoilemme koko perhe sohvalla ja lueskelemme yhdessä kirjoja.

Polta kynttilöitä… Muutamana aamuna olen heti herättyäni sytyttänyt pimeään keittiöön sekä olohuoneeseen kynttilöitä ja voi, kuinka mukavalta se onkaan tuntunut. Tätä tapaa on pakko jatkaa!

Katso Domin kainalossa GOT:ia… On ihana käpertyä toisen viereen sohvalle ja katsoa hyvää sarjaa.

Syö illallista Domin kanssa kynttilöiden valossa… Viime aikoina meidän treffi-illat ovat olleet aika vähissä. Emme juurikaan ole jaksaneet iltaisin lähteä mihinkään tai järjestää kotonakaan sen kummempia treffejä. Tähän on hyvä tehdä muutos heti!

Kaiverra kurpitsoja koko perheen voimin… Amelie on kysellyt jo toukokuussa ensimmäisen kerran, koska on aika kaivertaa kurpitsoja, joten tätä juttua todellakin meidän perheessä odotetaan.

Järjestä tuparit… Muutimme uuteen omaan kotiin, joten nyt olisi täydellinen aika tupareille.bucket listVietä grillibileet kodassa… Meidän pihassa on aivan ihana kota, mikä valitettavasti on jäänyt hyvin vähälle huomiolle. Olisi vähintään reilua kotaa kohtaan, että järjestäisimme siellä syksyn grillibileet ihanien ihmisten kanssa.

Tee iso lehtikasa ja anna lasten hyppiä siinä… Meidän pihassa on yli 20 puuta ja suuri osa niistä vaahteroita. Voitte siis ehkä kuvitella, että pihastamme löytyy tällä hetkellä muutama pudonnut lehti.

Järjestä glögi-ilta… Kukapa nyt ei rakastaisi glögiä ja joulutorttuja?

Tee paljon käsitöitä… Syksyisin nyt vaan kuuluu tehdä käsitöitä. Myös Amelie on innostunut tekemään käsitöitä. Eilenkin illalla pikkusiskon mentyä nukkumaan, istuimme sänkymme päällä yhdessä käsitöitä tehden. Nauroimme, juttelimme ja teimme omia töitämme, kyllä siinä hetkessä väkisinkin hymyilytti.

Nauti ulkoilusta… Ulkoilma tuntuu aina hyvälle yksin, perheenä tai ystävän kanssa.

Käy retkellä perheen kanssa… Retki, hyvät eväät ja huippuseura!

Treenaa… Kaiken rentouden keskellä on hyvä muistaa myös huolehtia omasta kunnostaan sekä ruokavaliostaan!

Takki ja mekko saatu House of Brandonilta, missä tällä hetkellä meneillään seasonin suurimmat alet vielä tänään! Kannattaa siis käydä vähän syksyshoppailemassa vielä tänään ennen alejen loppumista!

 

 

Kerroin muutama päivä sitten Instagramin puolella käsityöhistoriastani sekä opettajastani ala-asteella, joka muisti sanoa lähes joka tunnilla, etten osannut tehdä käsitöitä. Vaikka kotona minua tsempattiinkin ja töitäni kehuttiin, niin ei se silti saanut unohtamaan opettajani sanoja. Luulin käsitöiden olevan lähes rakettitiedettä, mitä jotkut ihmiset ei milloinkaan voi oppia, minä olin yksi heistä. Opettajani kertoi minulle myös, ettei äitinikään osannut tehdä käsitöitä, ehkä se siis kulkikin meidän geeneissämme. Amelien raskausaikana olin vuodelevossa ja valitin tylsyyttäni. Äitini ja siskoni lähtivät käymään kaupassa ja toivat minulle tuliaisiksi virkkuukoukun ja lankakeran sekä suklaalevyn. Suklaalevy oli huippu juttu, mutta ihmettelin, miksi ihmeessä he toivat minulle lankakerän ja virkkuukoukun. Enhän minä osannut virkata.virkatut aamutossutSiskoni ja äitini tsemppasivat minua, että nyt jos joskus minulla olisi aikaa harjoitella. Perheessäni sanottiin aina, että kaikkea voi oppia kunhan harjoittelee. Siitä alkoi minun käsityöurani. Virkkasin ensimmäiseksi hiuspannan, mikä piti sisällään pelkkää kiinteetä silmukkaa. Olin ylpeä saadessani sen valmiiksi. Niin ylpeä, että päätin aloittaa seuraavan virkkaustyön ja sitä seuraavan ja sitä seuraavan. Joskus tekisi mieli soittaa ala-asteen opettajalleni ja kertoa, että minäkin opein ja nykyään tykkään tehdä käsitöitä. Kaikkea voi oppia, kunhan harjoittelee. Paitsi ehkä laulamista minun kohdallani, heh!

Syksyn saapuessa selaan treenivideoiden sijaan käsityöideoita pinterestistä. Tallennan kasapäin ideoita ja aloitan samana päivänä useamman, joista murto-osa valmistuu tänä syksynä ja muita jatketaan taas ensi syksynä. Tänä vuonna olen tehnyt Amelielle kahdet aamutossut sekä tyttöjen huoneeseen karhumaton. Kaikkia käsityöprojekteitani yhdistää edelleen niiden helpot ohjeet. Kiinteäsilmukka, puolipylväs ja pylväs on hallussa, joten mielellään ohje sisältäen näitä edellä mainittuja.virkatut aamutossutNämä virkatut aamutossut ovat täydelliset lämmittämään lapsien jalkoja aamuhämärässä tai ne voi kääräistä kauniiseen lahjapaperiin ja antaa lahjaksi. Näiden virkkattujen aamutossujen ohje on superhelppo. Kun osaat tehdä kiinteitä silmukoita, osaat tehdä nämä tossut! Aikaakaan näihin ei mene paljoa, joten nappaa ihmeessä virkkuukouku käteen ja ala hommiin.

Luo aloitussilmukka + 3 ketjusilmukkaa (kjs) + yhdistä silmukat renkaaksi yhdellä piilosilmukalla (ps)

2.krs : 2 kiinteää silmukkaa (ks) jokaiseen kiinteään silmukkaan (ks), jne.. kunnes olet mennyt ympäri

3. krs: 2 ks seuraavaan ks, 1ks, 2ks, 1ks, jne..kunnes olet mennyt ympäri

4. krs : 2ks seuraavaan kiinteään silmukkaan, 1ks seuraavaan kahteen kiinteään silmukkaan, 2 ks seuraavaan yhteen kiinteään silmukkaan, 1ks seuraavaan kahteen kiinteään silmukkaan, jne…kunnes olet mennyt ympäri

5.krs:  1 kiinteä silmukka jokaiseen silmukkaan, kunnes olet mennyt ympäri

6.krs: 2 kiinteää silmukkaa seuraavaan silmukkaan, 1 kiinteä silmukka seuraavaan kolmeen kiinteään silmukkaan, jne.. Kunnes olet mennyt  ympäri.

7. krs: 1 kiinteä silmukka jokaiseen silmukkaan, kunnes olet mennyt tossun ympäri

8. krs: 2 kiinteää silmukkaan seuraavaan silmukkaan, 1 kiinteä silmukka seuraavaan neljään silmukkaan, toista, kunnes olet mennyt tossun ympäri

Jatka lisäyksiä näin, kunnes tossun ympärysmitta on jalan ympärysmitan kokoinen. Tai oikeastaan suosittelen sen olemaan hieman pienempi, nimittäin se venyy hieman. Amelien tossuista esimerkiksi tuli ensin hieman liian isot.

Kun ympärysmitta on riittävä, jatka tossun virkkaamista 1ks jokaiseen silmukkaan. Virkatessasi voit mitata tossun kokoa laittamalla jalkaasi tossun sisälle. Kun tossu ulottuu peittämään jalkapöydän, aloitetaan virkkaamaan kantaosaa. Kantaosa virkataan edestakaisin kiinteillä silmukoilla. Muuten siis samalla tavalla kuin aiemmin, mutta sen sijaan, että siirryt seuraavalle riville, niin lähdetkin virkkaamaan takaisin päin.virkatut aamutossutJos haluat, niin voit virkata tossuun vielä varren myöhemmin. Itse virkkasin Amelien tossuihin vielä vaaleanpunaiset reunukset.

 

Olemme juuri muuttaneet, joten onhan se ihan oikeutettua käpertyä omaan kotiin ja vaan nauttia siitä. Mutta tämähän tuntuu tapahtuvan joka syksy, joten se ei johdu ainoastaan muutosta. Syksy tuntuu olevan minulla ehdottomasti se vuodenaika, kun haluaisin viettää kotona jokaisen hetken. Lämpimässä kodissa villasukat jalassa ja keskeneräinen virkkaustyö kädessä. Syksy on se aika vuodesta, kun innostun tekemään käsitöitä ja aloitankin yleensä vähintään kolme eri projektia, joista yksi ehkä valmistuu. Mutta entäs se treenaaminen?ravintovalmentajaOllaanko peruspositiivisia ja sanotaan vaan, että paremminkin voisi mennä. Toisin sanoen, mitä saliin tulee, niin lähin kontaktini kuntosalin kanssa viime viikkoina on ollut, kun olen hakenut Domin sieltä. Eihän sali toki ole ainoa paikka, missä voi treenata. Meillä on kotona treenivälineitä, vaikka muille jakaa, mutta jostain kumman syystä ne ovat pysyneet omilla paikoillaan hyvinkin siististi viime viikkoina. Muistankoha enää mitä sana, treenata, edes tarkoittaa? Olisiko aika ottaa itseään niskasta kiinni?

Onhan minulla ollut flunssakin, jota voin helposti syyttää jo tervehdyttyäni ainakin sen kuukauden jos toisenkin, hah! Ei vaan, nyt on paluu arkeen ja myös paluu treeneihin. En usko siihen, että muutos alkaa huomenna. Kun päätän tehdä jotain huomenna, se on vähän sama kuin ei koskaan. Siksi sanonkin, että aloitan paluun normaaliin elämään ja treeneihin tänään. Kahden lapsen äitinä en aio priorisoida salia ykköseksi enkä edes kakkoseksi, mutta ainakin pari/kolme kertaa viikossa yritän siellä käydä. Sekä tietysti Estellan päikkäriaikoina yritän pari kertaa viikossa vetästä pienet kotitreenit, joko kotosalla tai lähimetsässä riippuen nukkuuko Estella vaunuissa vai sängyssään.ravintovalmentajaSuuri muutos tulee myös ravitsemukseeni, nimittäin nyt loppuu epäsäännöllisesti syöminen ja suklaan mussuttaminen. Ravintovalmentajana valmennan jatkuvasti ihmisiä, kuinka heidän tulisi syödä oikein (ja säännöllisesti) ja sitten itse en ole ehtinyt syömään tai  tekemään ruokaa ja vetäsen kiireessä suklaapatukan. “Suutarin lapsilla ei ole kenkiä,” vai miten se meni? Kysehän harvoin on siitä, että ei oikeasti ehtisi. Yleensähän kiire tulee siitä, että asioita ei suunnittele. Meidän perheessä ainakin suunnitteleminen helpottaa arkea niin paljon ja kaikkien ravitsemuskin on huomattavasti parempi, kun ruoat suunnitellaan etukäteen.ravintovalmentajaNyt siis tämä kotiäiti palaa painojen ja terveellisen ruoan pariin! Minulla ei ole halua pudottaa painoa. Suurin tavoitteeni on saada yläkroppaan lisää voimaa, sillä ryhtini menee helposti hieman “kasaan”, jos en treenaa. Sekä muokata hieman kehonkoostumusta. Puntari ei kerro kaikkea, mutta silti punnitsin itseni, miksi? Todistaakseni sen, että puntari ei todellakaan kerro kaikkea.  Otin myös valokuvat, jotta voin verrata ennen jälkeen kuvia ja ehkä nähdä, että vaikka vaakanumero ei muutu, niin kroppani siitä huolimatta voi muuttua. Ehkä jaan niitä myös blogissamme myöhemmin?

 

Vihdoin meidänkin tytöillä on talvivaatteet pakkasia odottamassa. Talvivaatteissa tärkeintä minulle on, että ne pitävät lapset lämpimänä, mutta Suomen talvet tietäen, myös kuivana. Kaikissa muissa lasten vaatteissa ja tavaroissa voin hyödyntää kirpparia ja käytettyjä, mutta toppavaatteet ja turvaistuimet hankimme aina uusina. Olemme viiden vuoden aikana ehtineet kokeilla erilaisia haalareita ja eri merkkejä, mutta Reimatec ei ole vielä koskaan pettänyt.  Reimatecin vaatteet tuntuvat pitävät lapsemme lämpiminä ja kuivina sekä kestävät kunnon kulutusta, joten tästä syystä myös tänä vuonna päädyimme tähän merkkiin. Lasten Taikamaa- verkkokaupasta löysimme tytöille juuri täydelliset haalarit vastaamaan juuri heidän tarpeitaan.Estellan haalarin valitsin minä, mutta Amelie sai itse muutamista vaihtoehdoista valita mieleisensä haalarin. Amelie päätyi Reimatecin Kiddo Snowy -haalariin, joka miellytti kyllä äidinkin silmää kovasti. Mutta tärkeintä on, että haalarissa on hyvä vedenpitävyys sekä kaikki saumat teipattu vedenpitäviksi. Lahkeensuista, takamuksesta ja polvista löytyy myös vahvikkeet. Haalari päällä saa ja kuuluukin römytä ulkona, joten vahvikkeet ovat iso plussa. Haalari on valmistettu tuulen- ja vedenpitävästä sekä hengittävästä materiaalista, joka hylkii tehokkaasti likaa ja vettä.lasten talvivaatteetEstellan haalariksi valitsin Reimatecin Puhuri Flower- haalarin. Tässä haalarissa tärkeimmät saumat on liimattu. Tämänkin haalarin kangasmateriaali on veden- ja tuulenpitävä sekä likaa hylkivä. Estellan istuskelee maassa vielä aika paljonkin, joten tämän haalarin iso plussa oli takamuksessa oleva lämmike, joka antaa lisälämpöä hangessa istuessa. Sileä vuori sekä pitkä vetoketju myös helpottavat haalarin pukemista sekä riisumista. Pitkä vetoketju on aivan huippu varsinkin, jos lapsi nukahtaa ja häntä haluaa riisua ilman herättämistä.

lasten talvivaatteet

Jos lapsiltasi puuttuu vielä ulkoiluvaatteetn, niin mulla on sulle hyviä uutisia! Nimittäin normaalihintaiset ulkoiluvaatteet Lasten Taikamaa- verkkokaupasta (Reima, Ticket To Heaven, Minymo, Lego Wear ja Mini Rodini) on -20 % koodilla: WINTER . Tarjous ei koske  Lego Wear Jazz Ninjago-kampanjaa. Nyt kannattaa käydä shoppailemassa, jos vielä ulkoiluvaatteita uupuu!

Koodi voimassa: 27.9- 2.10

 

“Winter is coming,” eikä ainoastaan Game of Thrones:ssa, vaan myös meillä Suomessa.  Ilmat on viilentynyt ja korvia paleltaa jo ilman pipoa.  Ei tee enää mieli lähteä ulos ilman pipoa, paitsi meidän Blini (Estella) tietenkin on poikkeus, joka lähtisi mielellään ihan nakkena ulos säästä huolimatta. Kävimme tyttöjen kanssa kaupungilla etsimässä talvipipoja, jotka olisivat villaa. Ja välihuomautuksena muuten pakko sanoa, etten voi käsittää tätä surkeaa villavaatteiden saatavuutta Suomessa (tai ainakin Porissa). Menimme kaupasta toiseen ja aina löytyi fleece-pipoja sekä puuvillaisia, mutta ei villasia.  Miksikö sitten halusin villapipot? Villa on lämmin materiaali, joka ei ime kosteutta itseensä. Varsinkin pitkäkestoiseen liikuntaan, kannattaa alusvaattet sekä pipo olla merinovillaa, sillä se siirtää hyvin kosteutta, lämmittää märkänä, ei kutita tai ala haista helposti. Merinovilla on siis myös hajuja ja likaa hylkivä materiaali, eikä vaadi juurikaan pesua, vaan tuuletus riittää. Just täydellinen materiaali myös hieman laiskojen äitien lapsille, haha! Varsinkin lapsille halusin ehdottomasti villapipot ja tietysti toivoin, jos sellaiset löytyisivät myös minulle ja Domille. No, ei löytynyt kaupungilta, mutta onneksi on ystävämme internet.Kului viikon verran ja törmäsin netissä nimeen VAI-KØ . Siellä oli aivan mieletön määrä erilaisia pipoja, mitkä oli valmistettu merinovillasta.  Ja mikä parasta, niin heidän missionaan on tehdä tyylikkäitä vaatetuotteita niin ympäristö ja ihmisystävällisesti kuin mahdollista. Tästä syystä heidän kaikki piponsa ovat tehty GOTS-sertifioidusta 100% luomu merinovillasta, joka tulee Patagoniasta, mutta ommellaan kokoon Suomen Kokkolassa. Lisäksi pipot ovat myös Bluesign- sertifioituja, joka onkin vaateteollisuuden tiukimpia sertifikaatteja ja keskittyy eettiseen tuotantoon. Luomu Merinovilla on täysin  luonnollista eikä sisällä kemikaaleja tai muoveja, eikä siten kuormita ympäristöä, tuotannon tekijöitä tai tuotteen käyttäjää. Aivan mielettömän hyvä valinta siis myös pikkuihmisille.Saimme postauksessa näkyvät kuvat yhteistyönä VAI-KØ:lta.