Eilen kirjoitin postauksen siitä, miten meidän nuorimman yöunirytmi on mennyt vähän sekaisin ja hyvät yöunet ovat pelkkä muisto vain. Tällä hetkellä hyvä yö on, jos pikkuneiti nukkuu edes tunnin putkeen ja vielä parempaa on, jos kaikki muut lapset sattuvat nukkumaan sen saman tunnin ilman heräämisiä. Elianan jatkuvien heräilyjen lisäksi meillä asuu yksi unissa kävelijä sekä yksi, jonka mielikuvitus on alkanut kehittyä ja hän herää välillä pahoihin uniin. Perus lapsiperheen yö, sanoisi varmasti monikin. Kokonaiset yöunet ovat vain kultainen muisto menneisyydessä! 

Monet vanhemmat ovat valvoneet vuosia, itsekin Amelien kanssa valvoin enemmän ja vähemmän ensimmäiset kolme vuotta, mutta nyt huonoja yöunia on takana vasta muutaman viikon ajan ja niiden vaikutukset näkyvät jo nyt. Estella ja Eliana alkoivat nukkumaan 8 viikon iässä 12h yöunia ilman heräämisiä. Estella on siitä asti nukkunut yönsä hyvin, paitsi sairastaessaan tai nähdessään pahaa unta. Eliana nukkui sen ensimmäiset 9-10 kuukautta myös täydet yöt, kunnes sitten itse menin sössimään koko homman (voit lukea edellisestä postauksesta). On siis ollut täysin oikeutettua sanoa meille, että olemme päässeet vauva-arjessa melko helpolla ja syystäkin elämä on tuntunut aika leppoisalta. Hyvät yöunet, kun vaikuttavat elämänlaatuun aivan suunnattoman paljon. Siksi vauvan rytmiin ja hyviin yöuniin kannattaa satsata! 

Nyt takana on siis muutaman viikon valvominen ja valvominen näkyy todella monessa asiassa.

  1. Ravitsemus

Olen aina halunnut syödä tervellisesti. Herkuttelut eivät minua haittaa, kunhan pohja on kunnossa. Viisi kunnollista ja ravitsevaa ateriaa päivässä säännöllisesti. Yöunien laadun heikettyä huomasin useammin ja useammin skippaavani ruokailun. Tein lapsille ruoan ja istuin heidän seurakseen, mutta itse en syönyt, koska jo ruokaa valmistaessa olin syönyt suklaata. Tästä tuli kierre, mikä nappasi mukaansa negatiiviseen kierteeseen. Huonosti nukuttu yö … huonoa ruokaa… kaikki varmasti arvaa, että väsymys oli taattu!

2. Huono olo

Huonot yöunet jo itsessään vaikuttavat olotilaan huonontavasti, mutta huono ravitsemus lisäsi huonon olon tunnetta ainakin puolella. Olo oli todella heikko ja väsynyt. Jossain vaiheessa puhuimme Domin kanssa, että jos kierre jatkuu liian pitkään, niin ei kohta ole enää energiaa hypätä siitä pois. Ei tarvinnut edes haaveilla päivätreenistä, hyvä että energiaa riitti ihan perusjuttuihin. Yhtenä päivänä itkin väsymystä isälleni ja siinä asioita puidessa totesin itsekin, että kaikki on oikeastaan todella hyvin. Oma oloni oli vain huono ja olin tehnyt ihan itse tietoisia valintoja, että oma olo oli huono. On asioita mihin ei voi vaikuttaa ja on asioita mihin voin vaikuttaa. Tällä hetkellä yöunet ovat, mitä ovat, mutta kaikkeen muuhun voin itse vaikuttaa. Tein päivä kerrallaan parempia valintoja ja olotila parani heti. Edelleen syön aivan liikaa sokeria, mutta syön myös ravitsevaa ruokaa säännöllisesti vuorokaudessa. Voin paremmin, ja se aloitti positiivisen kierteen…

3. Työjutut ja treenit

Kun nukuin huonosti ja söin huonosti, niin treenistä ei tarvinnut edes haaveilla. Kun ei treenannut, niin mielihyvähormoonien erittyminen myös puolestaan vähentyi, mikä jälleen johti negatiiviseen kierteeseen. Työjutut yritin hoitaa kunnialla, mutta välillä tuntui, että niitäkin oli aivan liikaa ja en saa mitään tehtyä. Asioiden aloittaminen otti aikaa ja moni pienikin juttu tuntui suurelta. Kaiken minkä pystyin niin karsin. Mm. blogikirjoituksia on yksi tai kaksi viime kuussa, kun normaalisti kirjoitin useamman kerran viikossa. Nyt kirjoitan jo toista postausta tälle viikolla ja ollaan vasta tiistaissa, voisin siis sanoa, että oli hyvä siirto alkaa syömään paremmin ja tekemään enemmän päivittäistä hyötyliikuntaa!

4. Parisuhde

Oma jaksaminen heijastuu heti parisuhteeseen. Kun on ihan väsynyt, niin pakollistenkin asioiden tekeminen ottaa voimille, niin ei siinä aina jaksa enää arjen keskellä keskittyä ja satsata parisuhteeseen. Illat menivät leffoja katsellessa ja useampi päivä sujahti ohitse ilman, että olimme kunnolla istuneet alas ja edes kysyneet mitä toisillemme kuuluu. Sitä, mitä parisuhteessa kylvää, niin sitä myös niittää. Niinhän se yksinkertaisesti vaan on. Onneksi, meillä on loppuelämä aikaa taas olla paremmat puolisot toisillemme.

5. Kärsivällisyys

Huonosti nukuttu yö aiheuttaa itselleni usein migreeniä ja päänsärkyä. Pienikin päänsärky laskee kärsivällisyystasoni hyvin alas, mitä tulee huutamiseen ja korkeisiin ääniin. Kolmen kimakkaäänisen tyttölapsen äitinä voin kertoa, että desipelit ovat perheessämme välillä korkeammalla kuin villeimmissäkään festareilla. Se on itselleni yksi pahin paikka, missä kärsivällisyyttäni testataan, kun olen muistuttanut jo useamman kymmenen kertaa sisä-äänestä. Yöunien laatu todellakin vaikuttaa omaan kärsivällisyyteni niin tässä kuin muissakin asioissa.

6. Perhe

Kaikki jo edellä mainitut asiat vaikuttavat tietenkin perheeseemme. Minun ja Domin välinen parisuhde vaikuttaa myös lapsiimme, meidän jaksaminen heijastuu heidän hyvinvointiinsa, meidän kärsivällisyytemme heijastuu heidän lapsuuteensa, niin se vaan menee. On siis sanomattakin selvää, että koko perheen kannalta ja myös lapsiemme kannalta on parempi, että me vanhemmat nukkuisimme myös hyvin. Niin ei kuitenkaan aina pysty tekemään, vaikka haluaisi ja siksi onkin tärkeää miettiä, mihin asioihin pystyy itse vaikuttamaan. Miten me voimme pitää huolta jaksamisestamme juuri nyt. Siitä kirjoitan huomenna blogipostauksen, mitä muutoksia me olemme tehneet elämäämme juuri nyt, että jaksaisimme mahdollisimman hyvin huonoista öistä huolimatta…

Mutta pakko vielä sanoa, että kyllä kaikista unettomista öistä ja kärsivällisyyttä koettelevista jutuista huolimatta, perhe on paras. On ne omat lapset ja puoliso vaan niin suuri siunaus elämässä, että ei sitä kiitollisuutta voi ikinä sanoin selittää!

LUE MYÖS

MITÄ TAPAHTUI HYVILLE YÖUNILLE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Jos haluat kokea olevasi maailman surkein lastenkasvattaja, niin heitä vaikka ajatuksiasi kasvattamisesta äitien keskustelupalstalle. Sillä ei juurikaan ole väliä, mitä kirjoitat, nimittäin saat anyway varmasti hyvän kasan ilkeitä kommentteja ja voit syyllistää itseäsi loppuviikon, kuinka et ole tehnyt mitään oikein. Jos et imetä vauvaasi, niin olet itsekäs (vaikka se johtuisi ihan puhtaasti sinusta riippumattomista asioista). Jos imetät vauvaasi, niin tulit ainoastaan leuhkimaan asiasta julkisesti tehdäksesi itsestäsi paremman äidin. Jos kannatat perhepetiä, niin unissasi käännyt kuitenkin hänen päälleen. Jos vauva nukkuu omassa sängyssään, et vastaa vauvan tarpeisiin ja vauva kokee olonsa hylätyksi. Mikäli synnytit sektiolla, et synnyttänyt ollenkaan. Mikäli synnytytit kivunlievityksen kanssa, niin et tiedä mitään synnytyksestä. Mikäli synnytit luomusti, niin pidä se omana tietonasi tai olet taas se ylpeilevä äiti, joka kerää timantteja kruunuunsa. Jos kerrot väsymyksestäsi, niin sinulta kysytään. miksi ikinä hankit lapsia, koska lapset voivat valvottaa. Jos taas lapsesi nukkuvat öisin kellonympäri, niin jälleen kerran pidä se omana tietonasi, kukaan ei halua kuulla sitä. Aloittaja tullaan luultavasti haukkumaan lastenkasvatustaidoistaan tai jos ei tulla, niin kommentit voidaan ainakin hyvällä väärinymmärryksellä ymmärtää niin. Sinun normaali kommenttisi voidaan aina tulkita ilkeilyksi, syyllistämiseksi tai leuhkimiseksi, vaikka olisit kuinka ystävällisesti kommentin lämpimin ajatuksin kirjoittanut.Siellä vallitsee aivan järkyttävä syyllistämisen sekä syyllistymisen kulttuuri. Äitiys on täynnä tunteita ylitsevuotavasta rakkaudesta jopa niihin ärsyyntymisen tunteisiin. Omat lapset ovat jotain niin äärettömän rakasta, tärkeää ja valloittavaa, mutta usko tai älä, joskus jopa äitiä saattaa ärsyttää. Varmasti (melkein) jokainen äiti haluaa lapsilleen vain parasta. Ehkä juuri siitä syystä me äidit syyllistymme helposti, eikä sitä yhtään helpota se, että sinua syyllistetään. Mikäli ei omaa hyvää itsetuntoa ja kovaa kuorta, niin en suosittele ensimmäisenä hakemaan apua tai tukea keskustelupalstoilta, missä kirjoittelee sadat äidit. Ymmärryksen ja myötätunnon sijaan saatat saada osaksi vain syyllistämistä ja haukkuja.Olen jo kauemmin miettinyt, että mistä tämä johtuu. Useimmiten ilkeilyn takana saattaa olla oma pahaolo, mitä puretaan muihin. Joskus kirjoituksen saattaa lukija tulkita väärin. Siinä, missä toisen tekstissä joka toinen merkki on hymynaama-emoji, niin toisen tekstissä saattaa olla hymynaamojen sijalla huutomerkkejä ilman sen kummempaa miettimistä, mitä ne merkit voivat lukijalle viestittää. Meillä jokaisella on erilainen tapa kirjoittaa ja tulkita tekstejä. Aina kyseessä ei ole kirjoittajan tahto tuomita tai syyllistää, vaan joskus toinen voi kertoa erilaisesta tavastaan toimia ihan hyvää hyvyyttään. Itse kerron mielelläni meidän vauvan rytmittämisestä, koska meidän perheessä se on ollut aivan mielettömän hyvä juttu. Haluan kertoa siitä, jos siitä on myös muille apua, en kertoakseni sen olevan ainoa oikea tapa toimia. Toinen ihminen saattaa kuitenkin tulkita tekstini väärin, vaikka niin ei missään nimessä ollut tarkoitukseni.Joskus oma toimintapa nähdään oikeana ja toisen vääränä, vaikka oikeasti usein kyseessä on kaksi oikeaa, mutta erilaista tapaa toimia. Itse en ole lapsentahtisuuden (täältä voit lukea, miksi loimme vauvallemme rytmin) kannattaja, mutta se ei silti missään nimessä ole väärä tapa toimia, vaan täysin yhtä oikea toimintapa kuin minun toimintapani. On paljon yhtä oikeita tapoja toimia, vaikka ne olisivatkin päinvastaiset. Aina ei ole oikeaa ja väärää, on erilaisia tapoja ja hyvä niin, sillä myös kaikki perheet ovat erilaisia. Tietenkin on olemassa myös niitä ääripää asioita, mitkä ovat ehdottomasti vääriä eikä ainoastaan erilainen tapa toimia ja niihin tilanteisiin tietenkin tulee myös ulkopuolisten puuttua, eikä vain antaa lasten kärsiä. Mutta on myös hyvä muistaa, että useimmiten kyseessä on kuitenkin kaksi yhtä oikeaa, mutta erilaista tapaa.

Tästä tullaankin siihen, että aina ei kyse ole ollenkaan toisen äidin syyllistämisestä (vaikka tätäkin äitipalstoilla on…paljon). Kuinka usein sitä itsekin syyllistyn asiasta ilman, että kukaan syyllisti minua. Kuinka usein koen toisen ihmisen hyökkäävän minua kohti, vaikka hän ainoastaan ehkä halusi tietää enemmän, miksi teen niinkuin teen. Äitiys on niin herkkä aihe puhua. Äitiys on jotain niin tärkeää, koska se millainen äiti minä olen kohdistuu suoraan lapsiini. Siksi ehkä pienetkin asiat saattavat sattua syvälle ja juuri tästä syystä meidän äitien pitäisi olla varovaisia miten toisillemme puhumme. Olemmeko toistemme tukena vai syyllistämmekö toisiamme tunteaksemme itsemme paremmiksi. On myös itse hyvä muistaa ettei syyllisty kaikesta, toisen kertoessaan erilaisesta tavastaan toimia, nimittäin ei ole vain oikeaa ja väärää tapaa. Olisi niin hienoa, että me äidit lopettaisimme kaiken toistemme syyllistämisen, mutta yhtä suuren ongelman näen olevan meidän äitien itsemme syyllistämisen. Ehkä äiti-palstat eivät ole ihan niin pahoja, mitä niistä puhutaan. Ehkä osan me äidit vain koemme liian raskaasti ja syyllistymme, koska luulimme toisen syyllistävän meitä.

LUE MYÖS

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Tula ja Kantotakki saatu Ipanaiselta yhteistyössä.

Yksi vauva-arkea helpottavista tekijöistä on ehdottomasti Tula- kantoreppu. Ensimmäinen Tula rantautui kotiimme vuonna 2012 ja se oli kovassa käytössä niin Amelien kuin Estellankin vauva-aikana. Tuon aikaisessa tulassa oli vain yksi miinus, nimittäin siihen piti hankkia erikseen vauvatuki, mikä ainakin kesävauvojani tuntui lämmittävän vähän liikaakin. Tullessani kolmannen kerran raskaaksi oli minulla kolme “must have”- hankintaa mielessä ja yksi näistä oli uusi Tula, mitä voisi käyttää heti vastasyntyneestä ilman erillistä vauvatukea. tula- kantoreppuTula helpottaa arkea niin kotona kuin reissussakin. Estella oli kaksi kuukautta, kun lensimme ensimmäisen kerran Itävaltaan ja voi kuinka helppoa oli kulkea lentokentällä, kun vauva pysyi kokoajan sylissä ihan lähellä ja kädet olivat vapaat auttamaan matkalaukkujen kantamisessa. Otimme reissuun myös matkarattaamme mukaan, mutta niille ei juurikaan tullut tulan ansiosta käyttöä. Totesin huomattavasti helpommaksi ja ihanammaksi vaihtoehdoksi pitää vauvaa lähellä kuin vaunuissa. Haastavassa maastossa myös Tulassa kantaminen oli helpompaa kuin vaunujen työntäminen ylös pitkin alppeja ja vielä enemmän kuumotti ne jyrkät alamäet Tirolissa. tula- kantoreppuTula on ehdottomasti ollut sellainen hankinta, mitä en ole hetkeäkään katunut, niinkuin esim. hoitopöydän hankkimista. Tula on meillä käytössä päivittäin myös siitä syystä, että vauvan nukkuessa Tulassa ei pienempi isosisko pääse häntä kesken unien yllättämään. Tula mahdollistaa myös kotitöiden tekemisen (tai suklaan syömisen 😀 ), vaikka vauva nukkuisikin sylissä, niin kädet ovat vapaina. Estellan vauva-aikana hän oli usein Tulassa minun treenatessa ja neiti toimi hyvin painona esim. askelkyykyille ;). Myös Elianan kanssa olemme ehtineet tehdä jo useamman reissun kotimaassamme ja tällöinkin Tula on ollut ihan mahtava apu. Vaikka omistammekin seitsemänpaikkaisen auton, niin siinäkin tilaa on rajallisesti. Kun viidelle ihmiselle ottaa muutaman päivän tavarat mukaan ja kamerat lamppuineen, niin auto on aikalaila täys. Tästä syystä ei aina matkaan mahdu vaunut ja tällöin Tula on ollut pelastus. tula- kantoreppuMeidän kaikki vauvat ovat viihtyneet hyvin tulassa, mutta on mahdollista ettei vauva viihdy siinä, jos ei ole pienestä asti siihen totutettu. Tästä syystä suosittelenkin hankkimaan tulan jo ihan vastasyntyneelle, että pienikin tottuu olemaan siinä. Pienet vauvathan tyypillisesti tykkäävät olla lähellä äitiä tiukassa paketissa ja ainakin itse nautin kantamisesta aivan suunnattomasti. On niin ihanaa pitää vauvaa ihan lähellä. Moni luulee, että vauvaa ei voi talvella kantaa rintarepussa. Nyt tulee hyviä uutisia, nimittäin voi. Ipanaiselta löytyy suuri valikoima erilaisia kantotakkeja, mitkä mahdollistavat vauvan kantamisen myös viileämmässä säässä. Amelien ja Estellan vauva-aikana en vielä tiennyt kantotakeista, joten en milloinkaan heidän vauva-aikanaan kantanut heitä ulkona kesää lukuunottamatta. Elianaa olen kantanut myös ulkona lähes päivittäin. Kantotakki mahdollistaa myös sen, että vauvan nukahtaessa sisällä Tulaan ei häntä tarvitse pipoa ja villatumppuja enempää pukea, kun itse laittaa kantotakin päälle. Ainakaan meidän vauva ei tähän pieneen pukemiseen herää, vaan voin kesken hänen päiväunienkin lähteä käymään esimerkiksi lähikaupassa pikkutyyppi sylissä.

LUE MYÖS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Luomusynnytys toiveissa, miksi?

Luomusynnytys toiveissa, minullako? En olisi ikinä uskonut sanovani tätä ääneen, mutta toivoisin tämän kolmannen kohdalla luomusynnytystä eli synnytystä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Luomusynnytys on toisten mielestä jäätävää kidutusta ja toisten mielestä kaunis kokemus. Minulla on kaksi hyvää synnytyskokemusta, missä olen saanut myös lääkkeellistä kivunlievitystä. Miksi ihmeessä sitten kolmannella kerralla toivoisin synnytyksen olevan luomusynnytys?luomusynnytysEdelliset synnytykseni ovat menneet suhteellisen nopeasti ja avautumisvaihe on kestänyt vain parisen tuntia sekä ponnistusvaihe vain minuutista pariin minuuttiin. Voisin siis kuvailla edellisiä synnytyksiäni helpoiksi nopeutensa takia. Estellan synnytyksessä lilluin ammeessa, kunnes kipu yltyi aivan järkyttäväksi. Siinä vaiheessa pyysin spinaalia, mutta spinaalin antamisen jälkeen aloinkin jo ponnistamaan. Spinaali alkoi vaikuttamaan, kun beibi oli onnellisesti jo sylissä. Voisin siis sanoa synnyttääneeni “melko”luomuna tämän viimeisimmän. Spinaali ei juurikaan ehtinyt auttamaan itse synnytyksessä, mutta vauvan jo synnyttyä se puudutti hieman paikkoja, mitä ei siinä vaiheessa olisi enää kaivattu. Myöhemmin ajattelin, että olisi ehkä ollut parempi jättää koko puudutus odottamatta, koska ei siitä sen kummempaa hyötyä ehtinyt olemaan.luomusynnytysAmelien synnytys puolestaan oli käynnistetty ja huomattavasti rajumpi kuin tämä pikkukakkosen synnytys. Amelien synnytyksessä spinaali ehti vaikuttaa puolisen tuntia ja se tuli kyllä tarpeeseen. Amelien synnytyksessä supistusten välissä ei juurikaan ollut taukoa, joten ei ollut pienintäkään hetkeä, missä olisi voinut hengähtää ja levätä. Vaikka synnytys olikin rankempi kuin toinen synnytykseni, niin silti minulla jäi ensimmäiselläkin kerralla todella positiivinen mieli synnytyksestä ja viitisen minuuttia synnytyksen jälkeen sanoin äidilleni, että voisin synnyttää koska vain uudelleen. Minulla ei siis ole käynnistyksestä mitään pahaa sanottavaa, mutta verrattuna luonnolliseen käynnistymiseen oli se rankempi ja tämän takia toivon ehdottomasti synnytyksen käynnistyvän luonnollisesti. Ja nimenomaan luonnollisesti käynnistyvässä synnytyksessä toivon luomusynnytystä. Jos synnytys joudutaan käynnistämään, niin tänne vaan spinaalit, epiduraalit ja kaikki mahdolliset mömmöt!luomusynnytysMiksi en haluaisi synnytyksen kulkuun puututtavan? Ihan siitä syystä, että se lisää komplikaatioiden riskiä. En siis missään nimessä ole päättänyt suoriutavani hommasta luomuna, vaan aion mennä avoimin mielin synnyttämään ja silloin tehdä päätökset, mitkä tuntuvat hyvältä. Toiveeni luomusynnytyksestä on ainoastaan toive, mikäli kaikki sujuu yhtä vauhdikkaasti ja helposti kuin edellisillä kerroilla. Koen myös pystyväni handlaamaan parisen tuntia kovaa kipua ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, mutta tottakai synnytyksen pitkittyessä olisin valmis ottamaan myös lääkkeellistä kivunlievitystä. Tällä kertaa haluaisin myös liikkua mahdollisimman loppuun asti. Lääkkellisessä kivunlievityksessä kun usein joudutaan laittamaan myös kanyyli yms, mitkä sitovat synnyttäjän sänkyyn. Itselläni ainakin makuuasento vain pahensi synnytyskipuja, joten tällä kertaa toivoisin voivani liikkua loppuun asti ja ehkä jopa ponnistaa seisoaltaan.

Minulla ei siis ole sanaakaan mitään negatiivista sanottavaa edellisistä synnytyksistä, mutta silti tällä kertaa lähtökohtaisesti toivoisin luomusynnytystä. Silloinhan sitä vasta näkee, miten kaikki sujuu ja kuinka sitä kipua sitten jaksaakaan. Olen siis ehdottomasti avoimin mielin ilman tiukkoja tavoitteita lähdössä synnärille, mutta ainahan voi toivoa ja miettiä, miten toivoisi asioiden menevän.

LUE MYÖS

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Minulta on kysytty useamman kerran miten muutin ruokavaliotani tai mitä lisäravinteita käytin ennen raskautta raskaana tulemisen maximointiin? Lupailin jo alkuraskaudessani kirjoittaa aiheesta postauksen, mutta jostain syystä se on jäänyt ja vasta nyt sain aikaiseksi istuutua alas ja kirjoittaa aiheesta.vaikuttaako ruokavalio raskaaksi tulemiseenKyllä, ruokavaliolla on tekemistä raskaaksi tulemisen kanssa, eikä se onneksi ole enää vaiettu salaisuus vaan yksinkertaisesti fakta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsettomuutta pystyttäisiin aina hoitamaan ruokavaliolla tai sitä, että lapsettomuuden syyt olisivat aina ravitsemuksessa. Ei myöskään sitä, että huonolla ravitsemuksella elävät eivät voisi tulla raskaaksi tai päinvastoin. Ravitsemuksemme kuitenkin vaikuttaa hyvinkin suoraan kehomme hyvinvointiin (painoomme, hormoneihin yms…), mikä puolestaan vaikuttaa raskaaksi tulemisen mahdollisuuksiin. Haluan kuitenkin vielä kerran sanoa, että lapsettomuus on aina kipeä asia ja sen taustalla voi olla todella monia erilaisia syitä, joista huono ravitsemus on vain yksi.vaikuttaako ruokavalio raskaaksi tulemiseenEn ole milloinkaan pitänyt raskaaksi tulemista itsestäänselvyytenä, päinvastoin. Olen jo teininä itkenyt monet kerrat, että mitä jos en milloinkaan tule raskaaksi tai saa adoptio-oikeutta (minulle ei ollut koskaan väliä ovatko lapset biologisesti minun vai eivät, minun he olisivat joka tapauksessa). Raskaaksi tuleminen ei todellakaan aina tapahdu suunnitellusti. Toinen tulee raskaaksi ehkäisystä huolimatta ja toinen ei raskaudu pitkästä yrittämisestä huolimatta, eikä syy missään nimessä aina ole ravitsemuksessa. Tämä ei missään nimessä tarkoita sitä, että raskaaksi tuleminen määrittelisi meitä tai kehoamme paremmaksi tai huonommaksi. Sinä olet tasan yhtä paljon nainen oletpa sitten äiti, naimisissa oleva, sinkku tai lapseton. Ja jokainen äiti on tasan yhtä paljon äiti, olipa sitten lapsesi biologisesti sinun tai ei (tämän pitäisi olla ihan itsestäänselvyys meille jokaiselle). Tämä postaus on siis ainoastaan vastaus kysymykseen, miten minä muutin (tai en muuttanut) ravitsemustani raskautta suunnittelessa tai mitä olisin muuttanut, mikäli en olisi pian raskautunut. En kuitenkaan missään nimessä ajattele, että ravitsemukseni takia tulin nopeasti raskaaksi tai pelkkä ravitsemuksen muuttaminen olisi aina ratkaisu lapsettomuusongelmiin.Itse en muuttanut ravitsemustani mihinkään suntaan, kun olimme päättäneet, että yksi lapsi olisi vielä tervetullut perheeseemme. Aluksi yritin puolittaa allergialääkkeiden käyttöä, koska niiden on todettu vaikeuttavan raskaaksi tulemista, mutta en yksinkertaisesti pystynyt vähentämään sitäkään. En myöskään käyttänyt mitään lisäravinteita, vaikka mm. foolihappo olisi syytä aloittaa jo ennen raskaaksi tulemista (aloitin foolihapon käytön, kun sain tietää olevani raskaana). En ole niitä tyyppejä, jotka popsivat purkista vitamiineja vaan päinvastoin. D-vitamiini on ainut, minkä yritän muistaa ottaa, mutta 80 % päivistä unohtuu sekin. Luotan siihen, että monipuolisesta ruokavaliosta saa tarpeeksi vitamiineja yms.vaikuttaako ruokavalio raskaaksi tulemiseenMikäli ruokavalioni olisi ollut täysin pyllyllään tai en olisi saanut tietää olevani raskaana jo muutaman viikon sisällä, niin toki olisin harkinnut muutoksia ruokavaliooni. Toisaalta koen, että ravitsemukseni oli jo ennen raskautta melko hyvä ja suuria muutoksia ei olisi joka tapauksessa tullut.  Pyrimme perheessämme käyttämään vain vähän sokeria, transrasvoja tai esim. makeutusaineita. Pyrimme syömään normaalia terveellistä ruokaa ja välttämään eineksiä (toki niitäkin joskus tulee syötyä). Tottakai meilläkin herkutellaan, mutta perusravitsemus on kunnossa satunnaisista herkutteluista huolimatta (btw, tätäkin kirjoittaessa syön suklaata ;)). Täytyy myöntää, että ainoa asia millä ajattelimme maximoida raskaaksi tulemisen mahdollisuutta oli ehkäisyn pois jättäminen. Jos raskaus ei olisi pian alkanut, niin olisin saattanut testata greippi-mehun toimivuutta, ainakin heitin asiasta läppää Domille, että jos ei vauva ilmoita tulostaan, niin jääkaappimme täyttyvät pian greippimehusta. Siitä nyt ei ainakaan mitään haittaakaan voi olla.vaikuttaako ruokavalio raskaaksi tulemiseenOlen jutellut muutaman naisen kanssa heidän ravitsemuksestaan ja raskautumisaikeista. Suosittelen aina syömään terveellisesti ja monipuolisesti sekä liikkumaan tarpeeksi. Meidän keho, kun on sellainen jännä kokonaisuus, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. En missään nimessä ensisijaisesti kehoita popsimaan kaikkia mahdollisia vitamiineja purkista, vaan satsaamaan normaaliin ravitsemukseen. Toki foolihappoa on hyvä alkaa syömään jo ennen raskautta. Suosittelen siis huolehtimaan siitä, että syöt tarpeeksi monipuolisesti, mikäli haaveissa on raskautuminen. En missään nimessä suosittele mitään stressaavia trendidieettejä, mitkä eivät ole hyväksi kenellekään, ei ne dieetit eikä stressi. Terveellinen tasapainoinen ruokavalio, minkä pystyt pitämään loppuelämäsi on ehdottomasti paras vaihtoehto.

Loppuun haluan jälleen kerran kuitenkin todeta, että lapsettomuuden taustalla on monia syitä eikä suinkaan vain vääränlainen ravitsemus. On myös täysin normaalia, että raskaus ei ala ensimmäisillä yrityksillä eikä se tarkoita, että kärsisit lapsettomuudesta. Ollaan armollisia itsellemme ja kehollemme sekä muistetaanhan olla tukena ja kuuntelevana olkapäänä, mikäli lähipiiristämme joku kamppailee lapsettomuuden kanssa.

Mekko / House Of Brandon

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Olen usein itsekseni miettinyt kuinka erilainen elämäni voisi olla, jos en olisi äiti. Miltä elämäni näyttäisi, jos saman katon alla ei asuisi kahta rakastakin rakkaampaa pikkumurua. Useimmiten olen asiaa miettinyt, mutta nyt Monnan ja Emman postaukset samaisesta aiheesta saivat minutkin istumaan alas ja kirjoittamaan tämän postauksen. Mitä ja millainen minä olisin, jos en olisi äiti.Useimmat vanhemmat sanoisivat tähän, että jos he eivät olisi vanhempia, niin he nukkuisivat yönsä ilman heräämisiä ja aamuisin eivät nousisi kukon laulun aikaan. Meillä tytöt nukkuvat yönsä ilman heräämisiä ja aamuisin olen itse ensimmäisenä hereillä, joten tämä klisee ei suoranaisesti minuun päde. Sen sijaan moni muu asia olisi varmasti toisin. Vaikka tytöt eivät itse minua valvota, niin voi kuinka monta kertaa murehtiessani heidän asioitaan olen menettänyt yöuneni.Jos en olisi äiti, en olisi yöllä itkenyt ja murehtinut heidän tulevaisuuttaan. Jos en olisi äiti, en olisi ylipäänsä itkenyt läheskään näin paljon, mitä nyt olen. Minä olen nimittäin juuri se äiti, joka itkee päiväkodin aloituspäivänä, päiväkodin lopetuspäivänä, harrastuksen kevätjuhlassa, huomatessani vaatteiden tulleen liian pieneksi tai lapsieni oppiessa uusia asioita, olipa tilanne iloinen tai surullinen, niin kyllä minulta muutama tippa silmänkulmasta putoaa. Jos en olisi äiti, en olisi ollut kotona viimeistä kuutta vuotta. Olisin opiskellut ehkä sairaanhoitajaksi ja todennut, että ei se ehkä ollutkaan se oma juttuni, jonka jälkeen jatkanut ehkä markkinointialalle. En olisi luultavasti milloinkaan aloittanut blogia ja Instagram olisi vain paikka jakaa omalle perheelle ja lähimmille ystäville kuvia. Jos en olisi äiti (ja raskaana), treenaisin enemmän. Jos en olisi äiti, kuluttaisin aikaani varmasti todella turhanpäiväisiin asioihin kuten netflixiin aivan liikaa.  Jos en olisi äiti, varmasti haaveilisin äitiydestä, enkä turhaan, onhan tämä mahtavaa. Jos en olisi äiti, minulta puuttuisi kaksi huikeaa matkustuskaveria. Minulta olisi jäänyt huomaamatta Tukholman portailla seisovan vartijan hymy, vaikka tämä yritti olla vakavana. Minulta olisi jäänyt huomaamatta maahan tippunut viiden sentin kolikko tai ainakaan en olisi vaivautunut nostamaan sitä ja pitämään siitä huolta kuin suurimmasta aarteestani. Minulta olisi jäänyt huomaamatta, kuinka Itävallan vuorilla suoraan purosta juominen voi olla ihan mielettömän huikea kokemus. Minulta olisi jäänyt huomaamatta, kuinka hissin hälytysnappia painaessa ei tapahdu mitään muuta kuin hissin ovien aukeaminen. Jos en olisi äiti, minä en seisoisi iltaisin lasteni sänkyjen vieressä ihmettellen heidän ihanuuttaan. En juoksisi paniikissa taaperon perässä, joka yrittää mennä tielle. En katsoisi kauhuissani esikoisen päälläseisonta-harjoituksia ja rukoilisi hänelle varjelusta. Emme keskustelisi Domin kanssa treffeillämme siitä, kuinka meitä on siunattu äärettömän sulosilla pikkutyypeillä. En menisi vessaan syömään salaa suklaata. En kysyisi jokaiselta vastaantulevalta koiran omistajalta, että saako hänen koiraansa silittää. En olisi saanut äitienpäivänä korttia, missä luki, että äidin tekee iloisimmaksi Amelie, Estella ja iskä. En olisi oppinut kuinka oikeaoppinen aarrekartta piirretään. En olisi saanut paniikkia, kun lapsi maistaa myrkkysientä tai syö kieloja, en muuten olisi soittanut näin monta kertaa myrkytystietokeskukseen. En olisi kokenut sitä hetkeä, kun kovan kivun keskellä syntyy pieni täydellinen aarre ja hän parkaisee ensimmäisen parkaisunsa. En olisi kulkenut pienen taaperon perässä, joka opettelee kävelemään ja pelännyt, että hän kaatuu. En olisi maannut lattialla kahden lapsen istuessa vatsani päällä ja miettinyt kuinka hyviä tyyppejä he ovat. Kukaan ei olisi pyytänyt minua siunaamaan vielä yhden kerran häntä yöunille ja piirtämään selkäänsä niin kauan, että hän nukahtaa. Emme olisi Domin kanssa seisoneet pakkasessa keskellä yötä kipeä lapsi peiton sisässä odottaen, että hänen laryngiittinsa helpottaisi. En olisi ollut huolesta soikeana, kun he ovat vain perusflunssassa. En olisi kirjoittanut tätä tekstiä ja itkenyt samalla, koska pelkkä ajatuskin siitä, että en olisi äiti tuntuu käsittämättömän pahalta.Äitiys on opettanut minulle  kärsivällisyyttä, rakkautta, huolenpitoa, johdonmukaisuutta ja ennen kaikkea nöyryyttä. Äitinä sitä tajuaa kuinka keskeneräinen ihminen vielä itsekin on. Äitiys on aina ollut suurimpia unelmiani, joten voisin kai todeta kliseisesti eläväni unelmaani. Ennen äidiksi tulemista luulin äitiyden olevan hyvin erilaista, mitä se oikeasti on. En tajunnut, että rakkauden lisäksi myös huoli kasvaa potenssiin miljoona. En tiennyt, kuinka paljon pienet lapset voivat haastaa omaa ajattelutapaani ja toimintaani huomaamattaan. En tajunnut, että äitinä minä en pelkästään opeta lapsiani, vaan he opettavat myös minua. Jos en olisi äiti, niin minulta olisi jäänyt aivan liian monta oppituntia käymättä!

Ps. äitiys on myös opettanut minua, ettei sillä ole mitään väliä, jos mekko on vähän rypyssä! 😉

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Tänä aamuna makoilin sängyssäni odottaen, että Dom ja työt tulevat “herättämään” minua. Pian ovelle tultiin ja sain maailman ihanimmat äitienpäiväonnittelut lahjoineen, kortteineen sekä aamupaloineen. Dom ja tytöt kömpivät viereeni sänkyyn. Nuorimmainen ehti syödä kakkupalaseni ennen kuin itse ehdin sitä edes maistaa. Kermavaahdot suupielillä pikkuneiti moiskautti suulleni oikein kunnon pusun. Luin Amelien tekemää korttia ja itkin onnesta, kortin luettuani isompi neiti totesi rakastavansa minua. Dom oli suunnitellut tyttöjen kanssa aivan ihanan aamun minulle ihan parhaasta lahjasta puhumattakaan, nimittäin taulusta, missä oli aivan äärettömän rakkaita ihmisiä, perheeni.  Siinä minä makasin kolmen murusen ympäröimänä ja tietenkin yksi vatsassani. Olin niin onnellinen, että tirautin monta kyyneltä. Olin niin onnellinen, että minulla on kaksi aivan ihanaa tytärtä, joiden ansiosta olen saanut uuden aivan ihanan nimen, äiti. Tänä aamuna asteikolla nollasta kymppiin oli onnellisuus- sekä kiitollisuusleveli jossain 11- paikkeilla. En voinut lakata kiittämästä taivaan Isää. Kuinka olenkaan etuoikeutettu, että saan olla pian kolmen lapsen äiti ja tämän lisäksi minulla on itselläni aivan mahtava äiti, joka on aivan huikea esikuva, mutta myös yksi parhaista ystävistäni. Oman elämän täytti tänään suuri rakkaus, kiitollisuus ja onnellisuus, mikä illemmalla vaihtui hieman syvällisemmäksi pohdinnaksi ja keskusteluksi Domin kanssa. Ja kyllä, taisin jälleen tirauttaa pari kyyneltä myötätunnosta, pahasta olosta sekä siitä, että en tiedä kuinka voisin nostaa tänään heitä, jotka tarvitsevat sitä tänään ehkä enemmän kuin koskaan.Iltapäivällä luin uutisia ja tajusin, että eilen on vietetty lapsettomien lauantaita. Kaikessa synttärihulinassa en ollut muistanut koko päivää. En muistanut mainita sanallakaan asiasta blogissani, vaikka ehdottomasti olisi pitänyt ja olisin halunnutkin. Eilen vietettiin heidän päiväänsä, joille tämä päivä on ehkä yksi rankimmista koko vuodessa. Tämä päivä ei ole kaikille vain onnea, iloa ja rakkautta. Tämä päivä on monelle surua, tuskaa ja muistutusta siitä, mitä ei ole koskaan saanut kokea. Tämä päivä herättää monissa vahvoja tunteita, mutta surullinen tosiasia on ettei kaikkien tunteet ole onnen tunteita, vaan päinvastoin.

Kuka sitten edes on äiti, kenelle saa toivottaa hyvää äitienpäivää? Oliko äiti Teresa äiti, vaikka ei koskaan ollut synnyttänyt? Entäpä ne äidit, joiden lapset eivät milloinkaan päässeet maailmaan asti? Entäpä lapsensa myöhemmin menettäneet äidit? Entä ne äidit, jotka huolehtivat lapsista, joiden biologiset äidit eivät kyenneet pitämään heistä huolta? Entäpä ne naiset, jotka hoivaavat ja huolehtivat kaikista ympärillä olevistaan niin kuin äiti Teresa? Kyllä, he ovat äitejä ja ansaitsevat saada hyvää äitienpäivä-toivotukset yhtä oikeutetusti kuin minäkin. Näille äideille haluan toivottaa vielä erityisen hyvää äitienpäivää!

Äitiys on varmasti maailman hienoimpia asioita ja mielestäni sitä saa ja kuuluukin juhlia (niinkuin myös isäinpäivää), mutta on tärkeää myös muistuttaa itseään ettei äitiys ole itsestäänselvyys. Ollaan kiitollisia lapsista, äideistä sekä äidillisistä ihmisistä. Äitiys on upeaa, mutta se ei arvoita sinua, kuka sinä olet. Sinä olet upea, tärkeä ja arvokas olitpa sitten äiti tai lapseton. Halusin tämän vielä ääneenkin sanoa, vaikka itsestäänselvyyshän sen pitäisi kaikille olla!

Loppuun haluan vielä laittaa yhden lempikuvistani, mikä on niin täynnä siskosten välistä rakkautta jo nyt, että itku meinaa tulla siitäkin! Tämä päivä on oikeesti ollut ihan huippu ihana, vaikka itkuakin on riittänyt niin ilosta kuin surullisistakin asioista. Eikä raskaushormoonit varmasti ainakaan helpota tätä tunnemyräkkää.

 

LUE MYÖS

VIIMEINEN KIRJOITUS PORNOSTA

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Amelien syntyessä olin vielä jonkun aikaa teini-ikäinen ja näin ollen sain kuulla olevani teiniäiti. Olin minä toki nuori Amelien syntyessä, mutta en silti olisi halunnut saada teiniäidin leimaa otsaani. Kaikki mitä tein tai jätin tekemättä voitiin aina pistää teiniäitiyden piikkiin, vaikka kyse olisikin ollut vain siitä, että olin tullut ensimmäistä kertaa äidiksi ja opettelin äitiyttä niinkuin muutkin ensikertalaiset. Toisen kohdalla tein monia asioita toisin. En sen takia, että olin vanhempi, vaan yksinkertaisesti siitä syystä, että minulla oli jo äitiydestä kokemusta. Ensimmäinen nukkui vieressäni ensimmäiset kolme vuotta jatkuvasti heräillen, kun kakkosen opetin alusta asti nukahtamaan itsekseen omaan sänkyyn ja hän onkin nukkunut yönsä heräämättä sitten kaksikuisesta asti. Ensimmäisen kanssa kaikki oli uutta ja pelottavaa. Soitin neuvolaan jatkuvasti varmistaakseni asioita enkä uskaltanut luottaa itseeni äitinä samalla tavalla kuin nyt. Olin nuori, mutta ennen kaikkea olin tuore äiti, joka vasta opetteli äitiyttä.Kuuntelin kaikkien ohjeita ja pelkäsin tehdä omia päätöksiä. Moni asia olisi varmasti ollut uutta ja outoa, vaikka ikää olisi ollut kymmenen vuotta enemmän, mutta uskon, että nuoren ikäni puolesta minuun ei luotettu samalla tavalla ja minä en luottanut itseeni samalla tavalla kuin nyt. Nyt pian kolmen lapsen äitinä katsoessani taaksepäin voin todeta, että äitiydessä on niin paljon kyse muusta kuin pelkästä iästä.

Muistan Amelien synnytyksen jälkeen kätilön todenneen minulle, että minä en osaa imettää ja vauva tulisi kasvamaan paremmin pullolla. Minä uskoin tuon lauseen, mutta siskoni ja äitini onneksi loivat minuun uskoa, että ihan varmasti osaan. Päätin, että kaksi viikkoa yritän vaikka itkien opetella imettämään ja jos ei onnistu, niin sitten luovutan. Kaksi viikkoa myöhemmin pystyin imettämään Amelieta jopa samalla kävellen. Imetin Amelieta vuoden ikään asti siitä huolimatta, että alan ammattilainen oli todennut minulle muutama tunti synnytyksen jälkeen ettei minusta ole imettäjäksi. Olisi todella mielenkiintoista tietää olisiko tämä kyseinen kätilö sanonut tätä lausetta minulle, jos olisin ollut kymmenen vuotta vanhempi. Toisen kohdalla kukaan ei epäillyt imetys”taitojani”. Tuntui, että ensimmäisellä kerralla äitiyttäni arvosteltiin heti alusta alkaen aivan eri tavalla kuin kakkosen kohdalla.Toisen lapsen kohdalla en ole kuullut mitään arvostelua tai vähättelyä miltään suunnilta. Toisen lapsen kohdalla äitiyteeni on uskottu aivan eri tavalla. Koen myös itse, että olen luottanut omaan äitiyteeni enemmän kakkosen kohdalla. Ensimmäisen kohdalla pelkäsin jatkuvasti tekeväni jotain väärin ja pilaavani lapseni lapsuuden. Kakkosen kohdalla olen todennut ettei lapsuus mene pilalle, vaikka yhtenä päivänä olisi eripari hanskat kädessä tai syötäisiin mikroruokaa. Olen myös oppinut, että toiselle sopii toinen tapa ja toiselle toinen. Ei ole olemassa vain yhtä tapaa toimia. Toinen liputtaa perhepedin puolesta, kun minä taas olen ehdottomasti huomannut toimivammaksi sen, että jokainen nukkuu omissa sängyissään. Meillä kaksi supersuloista tyttöä, jotka ovat todella erilaisia. Toista tarvitsee kieltää todella harvoin ja toista tarvitsee kieltä vähän väliä. Toinen on kova halailemaan ja pussailemaan jatkuvasti ja toiselle fyysinen kontakti tulee yhdessä kirjoja lukiessa tai selkään piirtäessä. Lapset ovat erilaisia, me vanhemmat olemme erilaisia ja elämäntilanteemme ovat erilaisia. Eihän siis arvostella toisiamme iän tai minkään muun asian takia. Sen sijaan voitamme kaikki, jos tuemme toisiamme parhaamme mukaan ja tietenkin voimme rakkaudella kertoa muillekin hyväksi kokemiamme vinkkejä! 🙂

Kuvissa minulla on meidän lempparipipokaupasta VAI-KO: sta saatu pipo.

LUE MYÖS

TULEEKO MEILLE TYTTÖVAUVA VAI POIKAVAUVA?

LÄHETE SIKIÖN NIPT-TUTKIMUKSEEN

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Onneksi olen jo kahden lapsen äiti, koska muussa tapauksessa lapset saattaisivat jäädä hankkimatta. Lehtijuttuja ja blogikirjoituksia lukiessani ihmettelen välillä, miksi porukka kirjottaa lapsista ja äitiydestä niin negatiiviseen sävyyn. Kuinka lasten kanssa elämä on hirveetä, kodistasi tulee vankilasi, puolisostasi ärsyttävä taakka, lapset itkevät yötäpäivää ja omaa elämää ei ole tai jos on, niin se on vähintäänkin kamalaa. Onneksi olin nuori saadessani esikoiseni, niin porukka ei ollut ehtinyt pelottelemaan minua. Muussa tapauksessa minulta olisi saattanut jäädä kokematta elämäni parhaimpia hetkiä. Olisi saattanut jäädä tutustumatta aivan mahtaviin tyyppeihin, joiden kanssa oikeasti nautin hengata.Älkääkä käsittäkö väärin. On todella hienoa, että äitiyden raskaistakin hetkistä pystytään puhumaan ääneen, mutta unohdetaanko me puhua niistä hienoista hetkistä? Ruokitaanko me huomaamatta vain niitä negatiivisa fiiliksiä, vaikka positiivisia olisikin oikeasti enemmän? Koska äitiydestä tuli etuoikeuden sijaan pakkopullaa. Äitiys on hienoa, hullun hienoa, mutta ei varmasti se helpoin tie. Jos haluat helpon elämän, niin suosittelen pysymään kaukana parisuhteista ja olla hankkimatta lapsia. Helppo elämä ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin onnellinen elämä, vaan päinvastoin. Kyllä, olen valvonut öitä lasteni kanssa. Minua on turhauttanut kiire ja oman ajan puuttuminen. Olen itkenyt keittiön lattialla, koska en tiennyt mikä itkevällä vauvalla oli hätänä. On päiviä, että olen katsonut kelloa ja odottanut lasten nukkumaanmenoaikaa. Olen ollut väsynyt. Päällimmäinen sana kuvaillessani äitiyttä on kuitenkin kaikkea muuta kuin negatiivisia sanoja. Äitinä oleminen on niin hienoa, ettei sitä voi edes sanoin kuvailla. Vaikka yritän nauttia tästä ajasta lasteni ollessa pieniä, niin siitä huolimatta melko varmasti kiikkustuolissa keinutellessani vanhana toivoisin voivani elää vielä muutaman päivän uudelleen tästä ajasta. Onhan omat lapset nyt ihan parasta hengausseuraa!Äitiys on elämän suurimpia lahjoja. Kaikki eivät saa sitä kokea, vaikka kuinka haluaisivat. On ihmisiä, jotka antaisivat lähes mitä tahansa, että saisivat olla vanhempia. Arvostetaan sitä mitä meillä on! Äitiys ei ole itsestäänselvyys, ei siis missään nimessä oteta sitä sellaisena. Mitkään negatiiviset asiat eivät pysty peittoamaan sitä rakkauden ja onnen määrää, mitä äitiys tuo tullessaan. Vaikka olisin kuinka väsynyt, niin en milloinkaan vaihtaisi pois äitinä olemista. Ei äitinä oleminen ole kamalaa vaan päinvastoin. Jos tämä olisi ihan hirveetä, niin tuskin heittäisimme Domin kanssa välillä ilmoille haaveita kolmannesta lapsesta joskus tulevaisuudessa. Äitinä oleminen on ihan parasta. Jos sinulla ei ole vielä lapsia, niin älä usko kaikkia kauhutarinoita, mitä netissä lukee. 😉Tyttöjen superihanat paidat ovat Kiddowilta. Olen aiemminkin blogissa kertonut Kiddowin aivan ihanista vaatteista, mitkä eivät mene jatkuvassa pesu-kuivausrumpu-kierteessäkään huonoksi. Ja nyt tulee hyviä uutisia, nimittäin meidän Instagramissa (huom, löydät meidät Instasta nykyään nimellä: fitfunfamilyblog ) arvotaan 50 euron lahjakortti Kiddowille ja ajankohta ei voisi olla parempi, nimittäin…. HUOMENNA Kiddow julkaisee uudet tuotteet! Nyt siis kannattaa ehdottomasti osallistua arvontaan ja voittaa itsellesi shoppailurahaa 😉

Äitiydessä suurin yllätys ei ollut oman ajan menettäminen tai edes unettomat yöt. Suurin yllätys oli ehdottomasti pelon ja huolen määrä. Muistan pienen rakkaan Amelien ollessa parin tunnin ikäinen, kun  hoitaja vei minut hän sylissäni osastolle. Siinä hän oli, täydellinen mustahiuksinen tyttö, minun tyttöni. Rakastin häntä jo silloin, rakastin häntä niin paljon, etten ollut milloinkaan pystynyt edes kuvittelemaan. että se tulisi tuntumaan siltä. En pystynyt kuvailemaan tunteitani. Ne olivat jotain onnen, huolen, helpotuksen, innostuneisuuden, pelon ja tajuttoman suuren rakkauden sekoitusta. Siinä hän oli ja katseli minua suurilla tummilla silmillään. Tuo pieni nyytti oli minun vastuullani, olihan se pelottavaa.En osannut kuvitella, että huoli ja niin suuri rakkaus voisi tuplaantua. Olin väärässä. Pieni ihana Estella tuplasi kaiken. Minulle kerrottiin, kuinka kahden lapsen kanssa tulee yllätyksenä kuinka rankkaa kaikki on, kaksin verroin rankempaa. Kuinka kahden lapsen kanssa oma-aika on minimissä, kaksin verroin kiireisempää, kaksin verroin enemmän unettomattomia öitä. Ne eivät kuitenkaan yllättäneet minua, eivätkä oikeastaan edes pitäneet suurelta osin paikkansa. Suurimmat yllätykset olivat siinä, kuinka huoli ja rakkaus voi konkreettisesti tuplaantua yhdessä sekunnissa. Tuo pieni blondi prinsessa parkaisi ensimmäisen huutonsa ja sain hänet rinnalleni. Siinä hän oli, toinen täydellinen tyttäreni. Toinen pieni nyytti ja meidän vastuullamme. Hoitaja vei minut taas tuttuun tapaan parin tunnin ikäisen pienen kääröni kanssa yöllä osastolle. Tunsin taas kaikkia mahdollisia tunteita, onnellisuutta, huolta, pelkoa, mutta suurin oli äärettömän suuri rakkaus. Siinä hetkessä tunsin olevani maailman onnekkain nainen, kahden pienen tytön äiti. Kahden täydellisen tytön äiti.  Tyttöjen syntymästä lähtien olen saanut tuntea jotain aivan mieletöntä rakkautta, mutta myös pelkoa. Se yllätti minut, se pelon ja huolen määrä. Siitä minulle ei kerrottu, mutta se yllätti eniten.

Sängyissään nukkuvat tällä hetkellä meidän kaksi äärettömän rakasta prinsessaamme, jotka tulevat aiheuttamaan meille huolta tasan niin kauan kuin meissä henki pihisee, halusivatpa tai eivät. Enemmän kuin mitään, haluamme Domin kanssa olla heille hyvät vanhemmat, rakastaa heitä, ohjata heitä oikeaan, rukoilla heidän puolestaa, olla olkapäänä, itkeä heidän kanssaan, nauraa heidän kanssaan, huolehtia heistä ja olla läsnä heidän elämässään. Kiitos Jeesus, että pidät huolta meidän neideistä!I rocked her in my arms
And kissed the tiny brow
I said “Darling I’m just as scared as you
But I promise you somehow”

I will take care of you
The very best that I can
With all of the love in my heart
And all of the strength in my hands
Your every joy I’ll share
For every tear I’ll be there
My whole life through