Eilen kirjoitin postauksen siitä, miten meidän nuorimman yöunirytmi on mennyt vähän sekaisin ja hyvät yöunet ovat pelkkä muisto vain. Tällä hetkellä hyvä yö on, jos pikkuneiti nukkuu edes tunnin putkeen ja vielä parempaa on, jos kaikki muut lapset sattuvat nukkumaan sen saman tunnin ilman heräämisiä. Elianan jatkuvien heräilyjen lisäksi meillä asuu yksi unissa kävelijä sekä yksi, jonka mielikuvitus on alkanut kehittyä ja hän herää välillä pahoihin uniin. Perus lapsiperheen yö, sanoisi varmasti monikin. Kokonaiset yöunet ovat vain kultainen muisto menneisyydessä! 

Monet vanhemmat ovat valvoneet vuosia, itsekin Amelien kanssa valvoin enemmän ja vähemmän ensimmäiset kolme vuotta, mutta nyt huonoja yöunia on takana vasta muutaman viikon ajan ja niiden vaikutukset näkyvät jo nyt. Estella ja Eliana alkoivat nukkumaan 8 viikon iässä 12h yöunia ilman heräämisiä. Estella on siitä asti nukkunut yönsä hyvin, paitsi sairastaessaan tai nähdessään pahaa unta. Eliana nukkui sen ensimmäiset 9-10 kuukautta myös täydet yöt, kunnes sitten itse menin sössimään koko homman (voit lukea edellisestä postauksesta). On siis ollut täysin oikeutettua sanoa meille, että olemme päässeet vauva-arjessa melko helpolla ja syystäkin elämä on tuntunut aika leppoisalta. Hyvät yöunet, kun vaikuttavat elämänlaatuun aivan suunnattoman paljon. Siksi vauvan rytmiin ja hyviin yöuniin kannattaa satsata! 

Nyt takana on siis muutaman viikon valvominen ja valvominen näkyy todella monessa asiassa.

  1. Ravitsemus

Olen aina halunnut syödä tervellisesti. Herkuttelut eivät minua haittaa, kunhan pohja on kunnossa. Viisi kunnollista ja ravitsevaa ateriaa päivässä säännöllisesti. Yöunien laadun heikettyä huomasin useammin ja useammin skippaavani ruokailun. Tein lapsille ruoan ja istuin heidän seurakseen, mutta itse en syönyt, koska jo ruokaa valmistaessa olin syönyt suklaata. Tästä tuli kierre, mikä nappasi mukaansa negatiiviseen kierteeseen. Huonosti nukuttu yö … huonoa ruokaa… kaikki varmasti arvaa, että väsymys oli taattu!

2. Huono olo

Huonot yöunet jo itsessään vaikuttavat olotilaan huonontavasti, mutta huono ravitsemus lisäsi huonon olon tunnetta ainakin puolella. Olo oli todella heikko ja väsynyt. Jossain vaiheessa puhuimme Domin kanssa, että jos kierre jatkuu liian pitkään, niin ei kohta ole enää energiaa hypätä siitä pois. Ei tarvinnut edes haaveilla päivätreenistä, hyvä että energiaa riitti ihan perusjuttuihin. Yhtenä päivänä itkin väsymystä isälleni ja siinä asioita puidessa totesin itsekin, että kaikki on oikeastaan todella hyvin. Oma oloni oli vain huono ja olin tehnyt ihan itse tietoisia valintoja, että oma olo oli huono. On asioita mihin ei voi vaikuttaa ja on asioita mihin voin vaikuttaa. Tällä hetkellä yöunet ovat, mitä ovat, mutta kaikkeen muuhun voin itse vaikuttaa. Tein päivä kerrallaan parempia valintoja ja olotila parani heti. Edelleen syön aivan liikaa sokeria, mutta syön myös ravitsevaa ruokaa säännöllisesti vuorokaudessa. Voin paremmin, ja se aloitti positiivisen kierteen…

3. Työjutut ja treenit

Kun nukuin huonosti ja söin huonosti, niin treenistä ei tarvinnut edes haaveilla. Kun ei treenannut, niin mielihyvähormoonien erittyminen myös puolestaan vähentyi, mikä jälleen johti negatiiviseen kierteeseen. Työjutut yritin hoitaa kunnialla, mutta välillä tuntui, että niitäkin oli aivan liikaa ja en saa mitään tehtyä. Asioiden aloittaminen otti aikaa ja moni pienikin juttu tuntui suurelta. Kaiken minkä pystyin niin karsin. Mm. blogikirjoituksia on yksi tai kaksi viime kuussa, kun normaalisti kirjoitin useamman kerran viikossa. Nyt kirjoitan jo toista postausta tälle viikolla ja ollaan vasta tiistaissa, voisin siis sanoa, että oli hyvä siirto alkaa syömään paremmin ja tekemään enemmän päivittäistä hyötyliikuntaa!

4. Parisuhde

Oma jaksaminen heijastuu heti parisuhteeseen. Kun on ihan väsynyt, niin pakollistenkin asioiden tekeminen ottaa voimille, niin ei siinä aina jaksa enää arjen keskellä keskittyä ja satsata parisuhteeseen. Illat menivät leffoja katsellessa ja useampi päivä sujahti ohitse ilman, että olimme kunnolla istuneet alas ja edes kysyneet mitä toisillemme kuuluu. Sitä, mitä parisuhteessa kylvää, niin sitä myös niittää. Niinhän se yksinkertaisesti vaan on. Onneksi, meillä on loppuelämä aikaa taas olla paremmat puolisot toisillemme.

5. Kärsivällisyys

Huonosti nukuttu yö aiheuttaa itselleni usein migreeniä ja päänsärkyä. Pienikin päänsärky laskee kärsivällisyystasoni hyvin alas, mitä tulee huutamiseen ja korkeisiin ääniin. Kolmen kimakkaäänisen tyttölapsen äitinä voin kertoa, että desipelit ovat perheessämme välillä korkeammalla kuin villeimmissäkään festareilla. Se on itselleni yksi pahin paikka, missä kärsivällisyyttäni testataan, kun olen muistuttanut jo useamman kymmenen kertaa sisä-äänestä. Yöunien laatu todellakin vaikuttaa omaan kärsivällisyyteni niin tässä kuin muissakin asioissa.

6. Perhe

Kaikki jo edellä mainitut asiat vaikuttavat tietenkin perheeseemme. Minun ja Domin välinen parisuhde vaikuttaa myös lapsiimme, meidän jaksaminen heijastuu heidän hyvinvointiinsa, meidän kärsivällisyytemme heijastuu heidän lapsuuteensa, niin se vaan menee. On siis sanomattakin selvää, että koko perheen kannalta ja myös lapsiemme kannalta on parempi, että me vanhemmat nukkuisimme myös hyvin. Niin ei kuitenkaan aina pysty tekemään, vaikka haluaisi ja siksi onkin tärkeää miettiä, mihin asioihin pystyy itse vaikuttamaan. Miten me voimme pitää huolta jaksamisestamme juuri nyt. Siitä kirjoitan huomenna blogipostauksen, mitä muutoksia me olemme tehneet elämäämme juuri nyt, että jaksaisimme mahdollisimman hyvin huonoista öistä huolimatta…

Mutta pakko vielä sanoa, että kyllä kaikista unettomista öistä ja kärsivällisyyttä koettelevista jutuista huolimatta, perhe on paras. On ne omat lapset ja puoliso vaan niin suuri siunaus elämässä, että ei sitä kiitollisuutta voi ikinä sanoin selittää!

LUE MYÖS

MITÄ TAPAHTUI HYVILLE YÖUNILLE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Instagramin puolella olemmekin jo kertoneet, että pienimmäisemme sai uuden nimen. Rakkaan tyttäremme nimeksi tuli Bella-Eliana. Bella tarkoittaa kaunista ja Eliana tarkoittaa, Jumalan vastausta. Sellainen hän on, kaunis Jumalan vastaus meidän rukouksiimme. miten vaihtaa vauvan nimiMoni on kysynyt, miksi päätimme vaihtaa tyttäremme nimen ja miten muut suhtautuivat nimen vaihdokseen. Yhteensä 26(!) ihmistä Instagramin puolella kertoivat myös harkinneensa lapsensa nimen vaihtamista ja kysyivät meiltä kokemuksiamme, joten päätimme kirjoittaa aiheesta blogiimme. Vaihdoimme tyttäremme nimen käytännönsyiden takia. Mielestämme hänen entinen nimensä oli myös todella kaunis, emmekä olisi muuten vain lähteneet hänen nimeään vaihtamaan. Nyt kuitenkin olemme jo kaikki tottuneet hänen uuteen nimeensä ja pakko todea, että tykkäämme paljon enemmän hänen nykyisestä nimestään. Olemme siis hyvin tyytyväisiä, että uskalsimme vaihtaa hänen nimensä, vaikka olimmekin häntä Alessa-Elianaksi ehtineet kutsua jo tovin.miten vaihtaa vauvan nimiOlimme ehtineet kutsua tytärtämme Alessa-Elianaksi jo pari kuukautta ennen hänen syntymäänsä ja yli kolme kuukautta hänen syntymänsä jälkeen. Lienee siis varmasti jokaiselle selvää, että tottuminen uuteen nimeen otti aikansa ja Lina-Estellalle se oli jopa hieman hämmentävää. Kerroimme tytölle, että heidän pikkusiskonsa nimi vaihtuu ja yhdessä pohdimme uutta nimeä. Kun olimme päättäneet hänen nimensä, niin istuimme jälleen koko perhe sohvalle ja kerroimme tytöille, että heidän rakas siskonsa on nykyään Bella-Eliana. Illalla iltapalapöydässä Lina-Estella söi puuroaan ja selitti samalla, että ensin oli Alessa-Eliana ja nyt äiti sanoo Bella-Eliana ja Lina sanoo Madagaskari. Linalta tuo oli suurta rakkautta, nimittäin Madagaskar on ehdottomasti hänen tämän hetkinen lemppari ja varmasti hänen mielestään paras mahdollinen nimi omalle pikkusiskolle. Jätimme kuitenkin Linan ehdottaman nimen käyttämättä, joten hän voi sitten harkita sitä vaikka omille lapsilleen…Kun aloimme harkitsemaan nimen vaihtamista, niin kerroimme siitä heti minun sisaruksilleni sekä vanhemmilleni. He siis tiesivät heti nimenvaihtoaikeistamme sekä olivat ensimmäiset joille ilmoitimme myös uuden nimen. Heidän kaikkien mielestä uusi nimi oli myös kaunis ja luonnollisesti he kaikki suhtautuivat nimenvaihdokseen hyvin. Siitä päivästä lähtien he alkoivat kutsua tytärtämme Bella-Elianaksi. Ilmoitimme myös muutamille ystäville nimenvaihdoksesta ja lopuksi ilmoitimme nimen Instagramissa. Kaikki ovat ymmärtäneet, miksi vaihdoimme nimen ja alkaneet käyttämään tyttömme uutta nimeä. Tottakai edelleen itse tai joku muu kutsuu häntä vahingossa Alessaksi, mutta se nyt on ihan normaalia. Sitä paitsi kaunis nimi sekin, joten eihän siinä mitään pahaa ole 😉miten vaihtaa vauvan nimiItävallassa nimenvaihdos ei juurikaan aiheuttanut mitään muutoksia. Kaikki kutsuivat häntä alunperinkin vain Elianaksi tai Ellieksi, joten siellä ei oikeastaan ollut edes käytännönväliä, vaikka muutimmekin kaksiosaisen nimen ensimmäisen nimen. Hän on edelleen Eliana! 🙂

No, sitten nämä käytännön asiat. Nämä viralliset asiat saa hoidettua melko nopeasti ja helposti, joten ne eivät missään nimessä ole este lapsen nimen vaihtamiselle. Itse näen suurimpana ongelmana sen, jos lapsi on jo niin iso, että on tottunut omaan nimeensä, niin silloin nimen muuttaminen voi sekoittaa pientä lasta. Itse en lähtisi enää muuttamaan esimerkiksi pari vuotiaan nimeä. Mutta kukin tyylillään. On kuitenkin tärkeää muistaa vanha sananlasku “ei nimi miestä pahenna ellei mies nimeä”. Niinhän se menee, ei se nimi lasta tee vaan lapsi nimen. Jos kuitenkin harkitset lapsesi nimen vaihtamista, niin yksi suurimpia helpottavia tekijöitä siinä on avoimuus. Kannattaa mahdollisimman avoimesti kertoa lapsen uusi nimi, että mahdollisimman moni alkaa käyttämään lapsen uutta nimeä. Ylipäänsä lähes kaikessa uskon avoimuuden olevan hyvä juttu. Mikäli lapsi on jo vanhempi, niin suosittelen myös avoimesti keskustelemaan hänen kanssaan asiasta. Tämän jälkeen voit maistraatissa täyttää lomakkeen “nimenmuutos“. Sitten täytyykin enää hankkia uudet kortit ja passi! That´s it, ei kovin monimutkaista 🙂

Kaupallinen yhteistyö: Kuvissa näkyvät vaatteeni ovat täältä. Koodilla FITFUN15 saat -15% yli 50 euron ostoksesta. Koodi on voimassa tammikuun loppuun ja koodi ei koske ale-tuotteita.

LUE MYÖS

VINKKEJÄ VAUVAN KANSSA LENTÄMISEEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Jos haluat kokea olevasi maailman surkein lastenkasvattaja, niin heitä vaikka ajatuksiasi kasvattamisesta äitien keskustelupalstalle. Sillä ei juurikaan ole väliä, mitä kirjoitat, nimittäin saat anyway varmasti hyvän kasan ilkeitä kommentteja ja voit syyllistää itseäsi loppuviikon, kuinka et ole tehnyt mitään oikein. Jos et imetä vauvaasi, niin olet itsekäs (vaikka se johtuisi ihan puhtaasti sinusta riippumattomista asioista). Jos imetät vauvaasi, niin tulit ainoastaan leuhkimaan asiasta julkisesti tehdäksesi itsestäsi paremman äidin. Jos kannatat perhepetiä, niin unissasi käännyt kuitenkin hänen päälleen. Jos vauva nukkuu omassa sängyssään, et vastaa vauvan tarpeisiin ja vauva kokee olonsa hylätyksi. Mikäli synnytit sektiolla, et synnyttänyt ollenkaan. Mikäli synnytytit kivunlievityksen kanssa, niin et tiedä mitään synnytyksestä. Mikäli synnytit luomusti, niin pidä se omana tietonasi tai olet taas se ylpeilevä äiti, joka kerää timantteja kruunuunsa. Jos kerrot väsymyksestäsi, niin sinulta kysytään. miksi ikinä hankit lapsia, koska lapset voivat valvottaa. Jos taas lapsesi nukkuvat öisin kellonympäri, niin jälleen kerran pidä se omana tietonasi, kukaan ei halua kuulla sitä. Aloittaja tullaan luultavasti haukkumaan lastenkasvatustaidoistaan tai jos ei tulla, niin kommentit voidaan ainakin hyvällä väärinymmärryksellä ymmärtää niin. Sinun normaali kommenttisi voidaan aina tulkita ilkeilyksi, syyllistämiseksi tai leuhkimiseksi, vaikka olisit kuinka ystävällisesti kommentin lämpimin ajatuksin kirjoittanut.Siellä vallitsee aivan järkyttävä syyllistämisen sekä syyllistymisen kulttuuri. Äitiys on täynnä tunteita ylitsevuotavasta rakkaudesta jopa niihin ärsyyntymisen tunteisiin. Omat lapset ovat jotain niin äärettömän rakasta, tärkeää ja valloittavaa, mutta usko tai älä, joskus jopa äitiä saattaa ärsyttää. Varmasti (melkein) jokainen äiti haluaa lapsilleen vain parasta. Ehkä juuri siitä syystä me äidit syyllistymme helposti, eikä sitä yhtään helpota se, että sinua syyllistetään. Mikäli ei omaa hyvää itsetuntoa ja kovaa kuorta, niin en suosittele ensimmäisenä hakemaan apua tai tukea keskustelupalstoilta, missä kirjoittelee sadat äidit. Ymmärryksen ja myötätunnon sijaan saatat saada osaksi vain syyllistämistä ja haukkuja.Olen jo kauemmin miettinyt, että mistä tämä johtuu. Useimmiten ilkeilyn takana saattaa olla oma pahaolo, mitä puretaan muihin. Joskus kirjoituksen saattaa lukija tulkita väärin. Siinä, missä toisen tekstissä joka toinen merkki on hymynaama-emoji, niin toisen tekstissä saattaa olla hymynaamojen sijalla huutomerkkejä ilman sen kummempaa miettimistä, mitä ne merkit voivat lukijalle viestittää. Meillä jokaisella on erilainen tapa kirjoittaa ja tulkita tekstejä. Aina kyseessä ei ole kirjoittajan tahto tuomita tai syyllistää, vaan joskus toinen voi kertoa erilaisesta tavastaan toimia ihan hyvää hyvyyttään. Itse kerron mielelläni meidän vauvan rytmittämisestä, koska meidän perheessä se on ollut aivan mielettömän hyvä juttu. Haluan kertoa siitä, jos siitä on myös muille apua, en kertoakseni sen olevan ainoa oikea tapa toimia. Toinen ihminen saattaa kuitenkin tulkita tekstini väärin, vaikka niin ei missään nimessä ollut tarkoitukseni.Joskus oma toimintapa nähdään oikeana ja toisen vääränä, vaikka oikeasti usein kyseessä on kaksi oikeaa, mutta erilaista tapaa toimia. Itse en ole lapsentahtisuuden (täältä voit lukea, miksi loimme vauvallemme rytmin) kannattaja, mutta se ei silti missään nimessä ole väärä tapa toimia, vaan täysin yhtä oikea toimintapa kuin minun toimintapani. On paljon yhtä oikeita tapoja toimia, vaikka ne olisivatkin päinvastaiset. Aina ei ole oikeaa ja väärää, on erilaisia tapoja ja hyvä niin, sillä myös kaikki perheet ovat erilaisia. Tietenkin on olemassa myös niitä ääripää asioita, mitkä ovat ehdottomasti vääriä eikä ainoastaan erilainen tapa toimia ja niihin tilanteisiin tietenkin tulee myös ulkopuolisten puuttua, eikä vain antaa lasten kärsiä. Mutta on myös hyvä muistaa, että useimmiten kyseessä on kuitenkin kaksi yhtä oikeaa, mutta erilaista tapaa.

Tästä tullaankin siihen, että aina ei kyse ole ollenkaan toisen äidin syyllistämisestä (vaikka tätäkin äitipalstoilla on…paljon). Kuinka usein sitä itsekin syyllistyn asiasta ilman, että kukaan syyllisti minua. Kuinka usein koen toisen ihmisen hyökkäävän minua kohti, vaikka hän ainoastaan ehkä halusi tietää enemmän, miksi teen niinkuin teen. Äitiys on niin herkkä aihe puhua. Äitiys on jotain niin tärkeää, koska se millainen äiti minä olen kohdistuu suoraan lapsiini. Siksi ehkä pienetkin asiat saattavat sattua syvälle ja juuri tästä syystä meidän äitien pitäisi olla varovaisia miten toisillemme puhumme. Olemmeko toistemme tukena vai syyllistämmekö toisiamme tunteaksemme itsemme paremmiksi. On myös itse hyvä muistaa ettei syyllisty kaikesta, toisen kertoessaan erilaisesta tavastaan toimia, nimittäin ei ole vain oikeaa ja väärää tapaa. Olisi niin hienoa, että me äidit lopettaisimme kaiken toistemme syyllistämisen, mutta yhtä suuren ongelman näen olevan meidän äitien itsemme syyllistämisen. Ehkä äiti-palstat eivät ole ihan niin pahoja, mitä niistä puhutaan. Ehkä osan me äidit vain koemme liian raskaasti ja syyllistymme, koska luulimme toisen syyllistävän meitä.

LUE MYÖS

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Sosiaalinenmedia, tuo kaiken pahan alku ja juuri. minkä jälkeen kenenkään elämä ei ole ollut enää entisensä. Sosiaalisenmedian myötä on onnistuttu luomaan illuusioita elämistä, mitä ei todellisuudessa ole olemassa. Uskallan väittää julkisessa blogissani, missä kaikkea kirjoittamaani voidaan käyttää minua vastaan, ettei kenenkään ihmisen elämä ole täydellistä. Ei edes minun, vaikka kirjoitankin Instagramissani eläväni unelmaani. Lauseeni on ehkä johtanut muutamia harhaan, joten korjataanhan pari faktaa. Vaikka lause pitääkin paikkansa ja voinkin kolmen pienen lapsen äitinä sekä yhden miehen vaimona sanoa, että olen aivan äärimmäisen kiitollinen tästä elämästä. Koen itseni etuoikeutetuksi ja siunatuksi, että minä saan seurata tyttärieni elämää sekä nähdä heidän kasvavan. Koen suurta kiitollisuutta käpertyessäni illalla Domin kainaloon juttelemaan päivän tapahtumista. Siitä huolimatta elämäni on kaukana täydellisestä.Instagramissa tulee seurattua erilaisia ihmisiä ja heillä tietenkin on erilaisia vahvuuksia. Yksi ihminen on aina laitettu ja hiukset mintissä, toisen koti loistaa aina puhtaana ja kolmen ruokalajin illallista tarjoillaan lähes joka ilta, kolmannella on supertreenattu kroppa viidestä lapsesta huolimatta, neljäs ehtii kiireisen arjen keskellä satsamaan ihan mielettömästi parisuhteeseen sekä lapsiin ja viidennen uraputki senkun etenee. Sitten selaillessani näiden eri ihmisten Instagramia luon päässäni illuusion, että kaikki muut pystyvät olemaan kaikkea, mutta minä en saa edes kotia pidettyä siistinä. Totuushan ei kuitenkaan mennyt niin, vaan jokaisella ihmisellä oli se oma vahvuus ei suinkaan kaikkia. Meillä jokaisella on vain 24 h aikaa vuorokaudessa ei yhtään enempää tai vähempää. Eikä sillä meidän naapurillakaan ole aikaa tippakaan enempää kuin itsellämme. Uskallan siis väittää, että on melko mahdoton suoritua kiitettävin arvosanoin jokaisesta elämänosa-alueesta, koska tunnit yksinkertaisesti loppuvat kesken. Jos taas ajattelet olevasi superihminen, joka muiden nukkuessa satsaakin uraansa tai treenaamiseen, niin kosahtaa sekin homma jossain vaiheessa ja tällöin omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ei ainakaan ole kunnossa.

Jos siis kuulut siihen porukkaan mihin itse kuulun, että et ole onnistunut handlaamaan koko palettia täydellisesti, niin voit huokaista helpotuksesta. Luultavasti tähän porukkaan kuuluu huomattavasti enemmän ihmisiä kuin tähän täydellisten sakkiin. Itse asiassa onko näitä täydellisiä edes olemassa. Jos koti kiiltää kuin kulta, töitä tehdään kellonympäri ja vapaa-ajalla kaikki aika käytetään treenamiseen, niin mitenkäs ihmissuhteet voi? Kenenkään elämä ei ole täydellistä, eikä sen ole tarkoituskaan olla. Kenenkään elämä ei ole täydellistä, vaikka se Instagramissa saattaisi siltä näyttää. Suurinosa meistä jakaa somessa ne jutut, missä olemme hyviä, mutta jätämme ehkä kertomatta ne, mitkä eivät ole vahvuuksiamme. Onkin siis varmasti ihan hyvä muistuttaa itseä sekä toisiamme, että otetaan ihan rennosti ja nautitaan elämästä eikä verrata omaa elämäämme Instagram- täydellisyyksiin, mitä ei ole olemmassa. Lopetetaan myös vertaamasta sitä kumppania niihin superpuolisoihin, mitä myöskään ei ole olemassa. Me jokainen olemme ihmisiä, teemme virheitä ja jopa väsymme. Ei ole täydellistä ihmistä, ei täydellistä ihmissuhdetta (koska niissä valitettavasti on vähintään kaksi epätäydellistä ihmistä) eikä täydellistä elämää.

Elämä on huomattavasti leppoisampaa, kun ymmärtää ettei jokaisessa asiassa tarvitse olla täydellinen. Ollaan siis armollisia toisillemme sekä itsellemme. Seuraavaksi menenkin postailemaan Instagramin puolelle, jonkun ihanan söpön kuvan lapsista. Ne samat lapset juuri vähän aikaa sitten tappelivat nukkumaanmenosta ja meinasi mennä hermot, koska oli stressi tulla postaamaan uusi blogipostaus. Todettakoot tähän loppuun vielä, että vaikka sydämeni on täynnä kiitosta joka ikinen päivä katsoessani ympärilleni, niin kyllä meilläkin ihan normaalia arkea eletään ylä- ja alamäkineen.

 

LUE MYÖS

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

Tämä on varmasti tähän asti toivotuin postausaihe ja pahoittelut, että tekstin kirjoittamisessa on kulunut aivan luvattoman kauan aikaa. Tarkoituksena ei ollut alunperin kirjoittaa aiheesta blogiin, koska en ole vauvojen ammattilainen, vaan ihan tavallinen kolmen lapsen äiti. Ja mitä äitiyteen ja tapoihin toimia tulee, niin näissä jutuissa ihmiset loukkaantuvat kovin helposti, vaikka tarkoituksena olisi vain auttaa ja jakaa erilaisia näkökulmia. Postaukseni tarkoitus ei ole “käännyttää” jokaista äitiä tekemään samalla tavalla kuin me teemme, vaan kertoa avoimesti, miksi teemme niinkuin teemme ja mitä oikeastaan teemme. Postaus on kirjoitettu omista kokemuksista käsin ja se sisältää omia mielipiteitäni. Postaus on kirjoitettu useamman ihmisen pyynnöstä.miten saada vauva nukkumaanOlen niin onnellinen, että aikoinaan minut haastettiin ajattelemaan, oliko tapani toimia oikeasti vauvalle ja perheellemme paras. Olen myös onnellinen, että minulle annettiin konkreettisia vinkkejä, miten vauva voisi nukkua hyvin ja koko perhe voisi voida paremmin. Näistä lähtökohdista siis itsekin kirjoitan. Toivottavasti tekstistäni on jollekin apua. Ota tai jätä! 🙂

Tekstini on melko pitkä, koska olen halunnut avata hieman enemmän syitä, miksi näin teemme. Mielestäni on todella tärkeää tietää miksi tekee niinkuin tekee. En usko siihen, että parhaat lopputulokset syntyisivät fiilispohjalta.miten saada vauva nukkumaanAlkuun haluan myös kertoa, että olen valvonut esikoisemme kanssa enemmän ja vähemmän ensimmäiset kolme vuotta. Olen googlettanut voiko väsymykseen kuolla. Olen mieluummin valvonut useamman vuoden kuin pitänyt minkään näköistä unikoulua, en vaan pystyisi unikouluttamaan omaa lastani ja edelleenkään en näe sitä hyvänä vaihtoehtona. Olen imettänyt yön aikana lähes kaksikymmentä kertaa. Olen itkenyt päivisin sitä, että olen aamulla herätessä väsyneempi kuin illalla mennessäni nukkumaan. Uskon kuitenkin vahvasti, että kaikki tämä valvominen olisi ollut vältettävissä. Olin itse opettanut vauvani nukahtamaan tissille, koska ensimmäiset viikot se tapa oli helpoin. En ollut luonut mitään rytmiä vauvalle, vaan menimme vauvan tahtisesti, koska ensimmäiset viikot se oli helpoin tapa toimia ja näin kehoitettiin myös neuvolassa. Luulin aidosti toimivani niinkuin vauvalle oli paras, niinkuin meille kaikille oli paras. Nykyään olen eri mieltä (sinun ei tarvitse olla kanssani samaa mieltä). Helppous vauva-arjesta kuitenkin katosi jossain vaiheessa ja tilalle tuli lyhyet pätkittäiset päiväunet ja vielä lyhyemmissä pätkissä nukuttiin yöt. Olin yksi niistä äideistä, joka valitti väsymystään ja unettomia öitä.

Suomessa puhuttaessa kiintymysvanhemmuudesta ja hyvästä vanhemmuudesta siihen useimmiten yhdistetään vauvantahtisuus ja ei edes mietitä, voisiko olla muitakin jopa parempia vaihtoehtoja kaikille osapuolille. Vauvantahdittomuuteen taas helposti yhdistetään vauvan huudattaminen, mikä on ehdottomasti väärin ja millä ei ole mitään tekemistä rytmin luomisen kanssa. Vauvantahtisuudessa hyvin moni joutuu jossain vaiheessa joko valvomaan tai unikouluttamaan lastaan, enkä itse pidä kumpaakaan vaihtoehtoa hyvänä. Onnekseni olin päässyt ennen toisen lapsen syntymää seuraamaan läheltä, mitä vauvan rytmittäminen voi parhaimmillaan olla. Olin päässyt todistamaan kuinka paljon lempeämpi tapa vauvalle oli rytmin kanssa eläminen kuin rytmittömyyden kanssa eläminen. Olin nähnyt kuinka pirteä pienen vauvan äitikin voi olla ja kuinka hyvin koko perhe voi voida. Päätimme Domin kanssa jo raskausaikanani, että luomme vauvalle rytmin, monestakin syystä.miten saada vauva nukkumaanMiksi vauvan tarvitsisi itkeä nälkäänsä? Eikö meidän vanhempien pitäisi pitää huolta, että ruokaa tarjotaan aina säännöllisesti ilman itkuakin. Kuinka moni vauva itkee väsymystään? Muistan Amelien kohdalla kuinka päikkärit nukuttiin 10 minuutin pätkissä, ei siis ihme, jos kaveria vähän kiukutti. Tuntuu huomattavasti luontevammalta, että lapsella on tietty uniaika ja silloin nukutaan pidempi pätkä. Ja mitä yöuniin tulee, niin uskon koko perheen (myös vauvan) kannalta olevan parempi, että myös äiti saa nukuttua. Pirteästä äidistä on paljon enemmän iloa myös lapsille kuin äidistä, joka yrittää selviytyä päivästä kahvin voimalla. No, miten vauvan voi opettaa nukkumaan pitkät pätkät ja syömään kellon mukaan ilman huudattamista? Onko oikeasti mahdollista täysimettää vauvaa ja saada jopa nukuttua öisin?

Kyseessä ei siis ole vauvan huudatuskoulu, missä vauvaa huudatetaan sängyssään kunnes hän ei jaksa enää huutaa ja on oppinut, ettei hänen tarpeisiinsa vastata. Ei missään nimessä, vaan päinvastoin. Tavoitteena on pitää huolta vauvan tarpeista jo ennen kuin hänen tarvitsee itkeä. Tavoitteena on luoda rytmiä ja rutiineja, mistä ei tarvitse opettaa vauvaa pois muutaman kuukauden iässä, vaan vauva saa pitää totutuista tavoistaan kiinni myös kasvaessa. Tavoitteena on antaa vauvalle turvallinen ja ennalta-arvattava vauva-aika sekä plussana hyvät yöunet kaikille. Tässä vaiheessa on varmasti hyvä vielä todeta, että vanhemmat ovat erilaisia, vauvat ovat erilaisia ja perheet ovat erilaisia. Sinun perheessäsi ei tarvitse tehdä niinkuin meidän perheessämme. On paljon myös vauvoja joilla on vaivoja ja tällöin ehkä mikään ei paranna pätkittäisiä unia.Mitä me sitten oikeastaan teemme? Tapamme toimia pohjautuu kirjaan nimeltä : “On Becoming Baby Wise”, mutta tietenkin saattaa olla jotain pieniä juttuja, mitä teemme eri tavalla kuin kirjassa.

Ensin tavoitteena oli ainoastaan luoda rytmi, mitä tehdään ja missä järjestyksessä sekä saada maidontuotanto kunnolla käyntiin. Minulle oli todella tärkeää imettäminen ja tämä rytmittäminen tukee myös imetyksen onnistumista, koska vauvan ei anneta nukkua aluksi yli kolmea tuntia ja näin vältytään liian pitkiltä tauoilta. Herätämme siis vauvaa kolmen tunnin välein yötä päivää myös sen jälkeen, kun hän oli saavuttanut syntymäpainonsa. Tässä saattaa välillä iskeä kiusaus antaa vauvan esim. yöllä nukkua pidempiä pätkiä, mutta aluksi on tärkeää herättää vauvaa säännöllisesti.

On tärkeää, että vauva nukkuu, syö ja on hereillä, juuri tuossa järjestyksessä. Unien jälkeen vauvalla on voimia syödä vatsansa täyteen, jonka jälkeen hän on pienen hetken hereillä (me vaihdamme yleensä vaipan ruokailun jälkeen ja vastasyntynyt useimmiten herää siihen). Hereilläolon jälkeen vauva menee nukkumaan tilanteessa, mikä on koko unillaoloajan samanlainen, että hän havahtuessaan unesta pystyy jatkamaan unia ilman apuja.

On tärkeää, että vauva saa syödä ns. pirteimmillään maitonsa eli heti unien jälkeen. Jos vauva syö vain vähän väsyneenä ja nukahtaa kesken ruokailun, niin tottakai pikkuisella on pian nälkä uudelleen ja hän saattaa itkeä nälkäänsä jo muutaman kymmenen minuutin jälkeen. Jos vauva ei ole syönyt tarpeeksi, niin on aivan turha yrittää pitää vauvaa hereillä tyytyväisenä ja tämän jälkeen saada häntä pitkille päiväunille. Tästä syystä on tärkeää, että vauva otetaan rinnalle heti herättyään. Syötyään vatsansa täyteen tulisi vauvan olla hetki hereillä. Vastasyntyneen kanssa hereilläoloaika voi olla vain minuutteja, mutta tärkeintä on, että hän on pienen hetken hereillä lopetettuaan ruokailen (ettei kehity uniassosisaatiota rintaan). Hereilläoloajan jälkeen vauva laitetaan nukkumaan.

Nukkumiseen ei kannata liittää rutiineja, mitä ei pysty jatkamaan koko yötä. Vauvat havahtuvat unestaan monta kertaa yön aikana. Aikuistakin pelottaisi, jos olisi nukahtanut omaan sänkyyn pimeässä ja heräisikin valaistussa vessassa. Ei siis yhtään ihme, jos vauvakin herää itkemään, mikäli nukahtamistilanne on eri kuin herätessään ja tällöin vauvan on lähes mahdoton jatkaa rauhallisena uniaan ennenkuin tilanne on jälleen sama kuin nukahtaessa. Mikäli vauva on jo tottunut nukahtamaan tietyllä tavalla, niin voi olla todella vaikea enää totuttaa häntä uuteen tapaan. Meillä nukahtamista on auttanut kapalointi, mikä rauhoittaa vauvaa, mutta merkitsee myös nukkumisaikaa. Vauva tietää, että on aika nukkua, kun hänet kapaloidaan. Toinen hyvä juttu on ollut nukuttaa vauvaa eri paikassa päivisin ja öisin, näin vauva oppii helpommin tunnistamaan päivä- ja yöunien eron. Meillä valitettavasti tämä onnistuu ainoastaan silloin, kun keskimmäisemme ei ole kotona. Muussa tapauksessa meidän Estella saattaa käydä nappaamassa pikkusiskon sohvalta alas. Vauvamme nukkuu aina unipesässä, koska se on huomattavasti pienempi ja turvallisemman tuntuinen mielestäni kuin iso pinnasänky. Elianan unipesä on saatu KaislaStarilta.

Syötämme vauvaa siis n. 3 h välein ( +\- 30min) tällä hetkellä. Tottakai, jos vauva itkisi nälkäänsä muuna aikana, niin ruokkisin hänet. Tarkoituksena ei siis ole pitää lasta nälässä, vaan päinvastoin. Runsaan kolmen viikon iässä huomasimme, että vauvamme heräsi unesta useammin ja oli levoton, joten imetin häntä huomattavasti useammin. Seuraavana päivänä vauva palasi itse takaisin totuttuun rytmiin. Kyseessä taisi siis olla tiheänimunkausi, mikä kesti tuon yhden päivän. Kolmen tunnin rytmi tuli kuin itsestään, kunhan pidämme huolta, että vauva syö pirteänä (niin pirteänä kuin vastasyntynyt nyt voi olla, heh), on hetken hereillä ja nukkuu.

Jos minun pitäisi antaa yksinkertainen neuvo, mistä kannattaa aloittaa rytmin luominen, niin se olisi ehdottomasti hereillä pitäminen ruokailun jälkeen. Ei siis kannata opettaa vauvaa nukahtamaan ruokailessa, vaan pitää nukahtaminen ja ruokailu erillään toisistaan. Tämä ei kuitenkaan estä sitä, ettetkö voisi pitää lasta lähelläsi. Toinen asia olisi pitää huolta, että vauva saa tarpeeksi unta ennen ruokailua. Joskus voi olla vaikeaa saada lapsi nukkumaan pidemmän pätkän ja tällöin on hyvä miettiä, mikä olisi ratkaisu. Jos lapsi nukkuu liikkuvissa vaunuissa hyvin, niin voit aloittaa parin tunnin vaunulenkillä, jonka jälkeen vauva on levännyt ja jaksaa syödä. Tämä voi olla yksi tapa katkaista kierre, mutta niinkuin sanoin, niin paras on aloittaa vastasyntyneen kanssa, kun opittuja tapoja ei ole vielä muodostunut.

Tässä meidän tämän hetkinen aikataulu, minkä mukaan mennään varmaan vielä pari kuukautta. Lapsen kasvaessa tietenkin hereilläoloaika ruokailun jälkeen pitenee ja jossain vaiheessa jätämme yhdet päikkärit pois. Olen myös kirjoittanut vauvan yleisimmät nukkumapaikat, mutta toki ne hieman vaihtelevat päivästä riippuen.

07.00 vauva herätetään ja imetään

07.00-08.00 vauva on hereillä

08.00-10.00 vauva nukkuu (omassa sängyssään tai tulassa)

10.00 vauva herätetään ja imetetään

10.00-11.00 vauva hereillä

11.00-13.00 vauva nukkuu (vaunuissa)

13.00 vauva herätetään ja imetetään

13.00-14.00 vauva hereillä

14.00-16.00 vauva nukkuu (useimmiten Tulassa tai vaunuissa ulkoillessa)

16.00 vauva herätetään ja imetetään

16.00-17.00 vauva hereillä

17.00-19.00 (18.45) vauva nukkuu (useimmiten tulassa tai omassa sängyssään)

19.00 vauva herätetään ja vauva syö (tämä on ainoa kerta päivästä, kun Eliana herää itse ilman herätystä ja hän herää yleensä jo 18.30 jälkeen, joten hän ruokailee jo heti herättyään. Tässä kohtaa ei siis yleensä ikinä tule ihan kolmen tunnin taukoa syömisestä.

19.00-19.30 vauva hereillä

19.30-22.00 vauva nukkuu

22.00 vauva herätetään ja imetetään (tässä kohtaa vaihdan vaipan ruokailun jälkeen normaalisti, mutta vauvaa ei enää pidetä kauempaa hereillä)

22.00-01.00 vauva nukkuu

01.00 vauva herätetään ja imetetään (huoneessa hämärä valaistus ja ei pidetä hereillä)

01.00-04.00 vauva nukkuu

04.00 vauva herätetään ja imetetään (hämärä valaistus, vauvaa ei pidetä hereillä)

04.00-07.00 vauva nukkuu

07.00 vauva herätetään, laitetaan valot päälle ja vauva syö

Tältä siis näyttää meidän päivämme ja tällä tavoin toimimme myös Estellan vauva-aikana. Estella oli vajaa 8 viikkoa, kun lopettimme hänen herättämisensä yöllä ja hän alkoi nukkumaan yönsä putkeen. Hyvistä yöunista huolimatta täysimetin Estellaa 6kk ja imetin häntä 1,5 vuotiaaksi.

LUE MYÖS

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Huomenna tulee tasan kuukausi siitä, kun rakas Eliana saapui täydentämään perhettämme. Voitteko kuvitella, että siitä on jo kuukausi, kun pieni Elianamme syntyi, parkaisi ensimmäisen kerran ja sai vanhempansa itkemään kiitollisuudesta ja rakkaudesta. Kuukausi sitten saivat isosisarukset nähdä pienen nyytin ensimmäistä kertaa ja sen jälkeen ei rakkaudenosoituksia olla säästelty. Kuukausi sitten pieni nyytti oli aivan uusi ja nyt tuntuu kuin hän olisi aina ollut luonamme. Kuukausi sitten pienokaisemme vain lähinnä nukkui ja söi, mutta nyt hän on syömisen jälkeen jo tunnin ajan hereillä. Kuukauden ajan Dom on herännyt joka aamu isompien tyttöjen kanssa ja minä olen jäänyt sänkyyn pienimmän kanssa (iso kiitos tästä Domille). Kuukauden ajan olemme opetelleet uutta arkea ja uusia rutiineja. Kuukauden ajan olemme olleet uppoutuneena vauvakuplaan ja toivon ettei se puhkea ikinä, voisiko ajan edes hetkeksi pysäyttää. Tuntuu ettei mitenkään kerkeä nauttimaan tarpeeksi jokaisesta hetkestä. Kuukauden ajan olemme saaneet ihastella uutta vauvaamme, joka on aivan äärimmäisen rakas meille kaikille. Kulunut kuukausi on mennyt paljon helpommin kuin kuvittelimme. Eliana on todella tyytyväinen vauva ja hän on syntymänsä jälkeen itkenyt kaksi kertaa ja nekin kerrat kestivät alta viisi sekuntia. Sen lisäksi, että uskon rutiineilla olleen myös vaikutusta, sillä hänen ei tarvitse itkeä väsymystä tai nälkäänsä juurikaan, niin uskon hänen olevan myös luonteeltaan melko chilli ja rauhallinen tapaus. Olemme siis saaneet nauttia hyvin leppoisasta suurperheen arjesta ja täytyy todeta, että vauvan syntymä ei kyllä mitenkään ole tehnyt arkeamme rankemmaksi ainakaan vielä. Päinvastoin. Tuntuu, että koko perheemme ottaa kaikki asiat paljon rennommin ja rutiinit ovat lähteneet hyvin rullaamaan. Arki tietenkin muuttuu kokoajan, kun vauva kasvaa, mutta tällä hetkellä perhe-elämä vauvan syntymän jälkeen ei ole kovinkaan paljoa muuttunut. Mitä öihin tulee, niin nekin sujuvat todella hyvin. Herätämme edelleen Elianaa kolmen tunnin välein, mutta parin viikon päästä jätämme yhden yöherätyksen välistä (mikäli vauva itse herää itkemään nälkäänsä, niin syötän toki hänet). Emme siis odota, että vauva alkaa itkemään nälkäänsä, vaan herätämme hänet myös öisin jo ennen kuin kova nälkä yllättää. Kolmen tunnin yöherätykset eivät tunnu tällä hetkellä ollenkaan rankoilta, kiitos varmasti hormonien. Olen vielä niin vauvahuuruissa, että herätyskellon soidessa mielelläni herätän pikkutyypin ja hengailen hänen kanssaan kaikessa rauhassa. Ihan oikeasti, pitäkää minua vaan hulluna, mutta tällä hetkellä aidosti nautin myös yöimetyksistä. Olen myös tällä kertaa saanut hyvin unta heti imetyksen jälkeen, joten sekin on luonnollisesti auttanut jaksamaa. Dom on myös omalta osaltaan ollut isona apuna, että saan nukuttua tarpeeksi. Dom ei tietenkään voi imettää vauvaa, mutta hän on herännyt joka aamu isompien tyttöjen kanssa ja minä olen voinut nukkua vauvan kanssa vauvan ruoka-aikaan asti. Elämä sujuu siis hyvin leppoisasti täällä ainakin toistaiseksi, emmekä missään nimessä pidä sitä itsestäänselvyytenä, vaan olemme tästä todella kiitollisia. Suurimmat haasteet ovat keskimmäisen mustasukkaisuuden kanssa, mikä sekin on ihan luonnollista, kun perheeseen tuli uusi kuopus. Toinen suuri haaste on meidän pihassa makaavat lehdet. Parikymmentä puuta voi ehkä näyttää kauniille, mutta syksyisin tämä lehtien määrä on aivan tajuton. Ja ei, meitä ei Domin kanssa haravoiminen voisi vähempääkään kiinnostaa tällä hetkellä. Pienet ovat siis meidän ongelmamme tällä hetkellä ja siitä olemme aivan mielettömän kiitollisia Taivaan Isälle.Huomenna tulossa paljon kaivattu postaus, nimittäin postausta vauvan rutiineista!

LUE MYÖS

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM