Nukkekoti saatu Lekmeriltä

Itse olen kasvanut hyvin perinteisessä kahden vanhemman, kolmen lapsen perheessä ja asuimme omakotitalossa kahden koiran kanssa. Melko stereotyyppinen suomalainen perhe, vai mitä?! Lapsuuden leikeissäni perheet näyttivät melko samalta kuin oma perheeni. Omakotitalo, äiti, isä ja no, useimmiten lapsia oli neljä, koska toivoin niin hartaasti että meidänkin perheessä lapsia olisi ollut neljä. Näin vanhempana huomaan, että monesti omat lapsuudenleikkini ja nykyään omien lasteni leikit heijastavat heidän omaa elämäänsä.Tyttöjen leikit sisältävät usein asioita heidän oikeasta elämästään ja liiankin usein kuulen nukkekodin äidin sanovan minun sanomiani lauseita. Koti rakennetaan enemmän ja vähemmän samalla tyylillä kuin miltä meidänkin koti näyttää. Nukkekodin siskokset nukkuvat samassa sängyssä, koska niinhän siskot aina tekevät. Jokaisen lapsen oma elämä on heille se normi ja usein pienemmät lapset ajattelevat, että näin kaikki tekevät, asuvat tai sanovat. Jokaisen elämä on kuitenkin eri näköinen ja jokaisen lapsen leikki näyttää erilaiselta.Yhä useampi lapsi nykypäivänä asuu kahdessa kodissa yhden sijaan, vanhempia saattaa olla useampia ja kerrostaloasuminenkaan ei ole enää harvinaista, vaikka lapsia olisikin enemmän kuin yksi. Uusi Lundbyn nukkekoti on ottanut aivan ihanasti huomioon lasten erilaiset elämäntilanteet sekä asumisjärjestelyt. Uusi Lundbyn nukkekoti mahdollistaa lapselle juuri hänen näköisensä nukkekodin. Lundby Roomin avulla lapsi rakentaa juuri haluamanlaisensa nukkekodin. Talon rakentamisen voi aloittaa pikkuhiljaa hankkimalla ensin vain yhden huoneen ja halutessaan myöhemmin lisää. Tämän nukkekodin ei tarvitse olla omakotitalo, vaan se voi olla kerrostalo portaineen tai siitä voi tehdä kaksi erillistä kotia. Lapsi voi tehdä siitä juuri hänen näköisensä, mikä hänestä tuntuu hyvälle. Uskon tämän myös muuttavan asioita siitä, että lapsi ei koe omaa perhejärjestelyään huonommaksi vaikka se olisikin erilainen kuin valtaosalla, koska nukkekodissakin lapset voivat asua näin. Lapsi saa myös omatessaan erilaisen perheen rakentaa juuri hänen näköisensä nukkekodin, missä asuminen voi näyttää juuri samalta kuin hänenkin, olipa se sitten ydinperhe omakotitalossa tai kaksi kotia ja kummatkin kerrostalossa.

Nukkekoti moduuleita on kolmessa eri koossa. Seinät ovat tapetoitu kauniilla Sandber Wallpaper- tapeteilla. Talosta saa myös halutessaan seinät pois ja tämä mahdollistaa lapsen leikkimisen talon kummaltakin puolelta. Yksi meidän lasten iso hitti tässä talossa oli paristoilla toimivat valot!

Tämä nukkekoti on mielestäni aivan huikea ja fiilistelen paljon sitä, miten hyvin lasten erilaiset lähtökohdat on otettu tässä huomioon. Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus leikkiin, missä hän pystyy heijastamaan omaa elämäänsä.

Tämä nukkekoti on eksklusiivisesti saatavilla vain Lekmeriltä.

Eilen kirjoitin postauksen siitä, miten meidän nuorimman yöunirytmi on mennyt vähän sekaisin ja hyvät yöunet ovat pelkkä muisto vain. Tällä hetkellä hyvä yö on, jos pikkuneiti nukkuu edes tunnin putkeen ja vielä parempaa on, jos kaikki muut lapset sattuvat nukkumaan sen saman tunnin ilman heräämisiä. Elianan jatkuvien heräilyjen lisäksi meillä asuu yksi unissa kävelijä sekä yksi, jonka mielikuvitus on alkanut kehittyä ja hän herää välillä pahoihin uniin. Perus lapsiperheen yö, sanoisi varmasti monikin. Kokonaiset yöunet ovat vain kultainen muisto menneisyydessä! 

Monet vanhemmat ovat valvoneet vuosia, itsekin Amelien kanssa valvoin enemmän ja vähemmän ensimmäiset kolme vuotta, mutta nyt huonoja yöunia on takana vasta muutaman viikon ajan ja niiden vaikutukset näkyvät jo nyt. Estella ja Eliana alkoivat nukkumaan 8 viikon iässä 12h yöunia ilman heräämisiä. Estella on siitä asti nukkunut yönsä hyvin, paitsi sairastaessaan tai nähdessään pahaa unta. Eliana nukkui sen ensimmäiset 9-10 kuukautta myös täydet yöt, kunnes sitten itse menin sössimään koko homman (voit lukea edellisestä postauksesta). On siis ollut täysin oikeutettua sanoa meille, että olemme päässeet vauva-arjessa melko helpolla ja syystäkin elämä on tuntunut aika leppoisalta. Hyvät yöunet, kun vaikuttavat elämänlaatuun aivan suunnattoman paljon. Siksi vauvan rytmiin ja hyviin yöuniin kannattaa satsata! 

Nyt takana on siis muutaman viikon valvominen ja valvominen näkyy todella monessa asiassa.

  1. Ravitsemus

Olen aina halunnut syödä tervellisesti. Herkuttelut eivät minua haittaa, kunhan pohja on kunnossa. Viisi kunnollista ja ravitsevaa ateriaa päivässä säännöllisesti. Yöunien laadun heikettyä huomasin useammin ja useammin skippaavani ruokailun. Tein lapsille ruoan ja istuin heidän seurakseen, mutta itse en syönyt, koska jo ruokaa valmistaessa olin syönyt suklaata. Tästä tuli kierre, mikä nappasi mukaansa negatiiviseen kierteeseen. Huonosti nukuttu yö … huonoa ruokaa… kaikki varmasti arvaa, että väsymys oli taattu!

2. Huono olo

Huonot yöunet jo itsessään vaikuttavat olotilaan huonontavasti, mutta huono ravitsemus lisäsi huonon olon tunnetta ainakin puolella. Olo oli todella heikko ja väsynyt. Jossain vaiheessa puhuimme Domin kanssa, että jos kierre jatkuu liian pitkään, niin ei kohta ole enää energiaa hypätä siitä pois. Ei tarvinnut edes haaveilla päivätreenistä, hyvä että energiaa riitti ihan perusjuttuihin. Yhtenä päivänä itkin väsymystä isälleni ja siinä asioita puidessa totesin itsekin, että kaikki on oikeastaan todella hyvin. Oma oloni oli vain huono ja olin tehnyt ihan itse tietoisia valintoja, että oma olo oli huono. On asioita mihin ei voi vaikuttaa ja on asioita mihin voin vaikuttaa. Tällä hetkellä yöunet ovat, mitä ovat, mutta kaikkeen muuhun voin itse vaikuttaa. Tein päivä kerrallaan parempia valintoja ja olotila parani heti. Edelleen syön aivan liikaa sokeria, mutta syön myös ravitsevaa ruokaa säännöllisesti vuorokaudessa. Voin paremmin, ja se aloitti positiivisen kierteen…

3. Työjutut ja treenit

Kun nukuin huonosti ja söin huonosti, niin treenistä ei tarvinnut edes haaveilla. Kun ei treenannut, niin mielihyvähormoonien erittyminen myös puolestaan vähentyi, mikä jälleen johti negatiiviseen kierteeseen. Työjutut yritin hoitaa kunnialla, mutta välillä tuntui, että niitäkin oli aivan liikaa ja en saa mitään tehtyä. Asioiden aloittaminen otti aikaa ja moni pienikin juttu tuntui suurelta. Kaiken minkä pystyin niin karsin. Mm. blogikirjoituksia on yksi tai kaksi viime kuussa, kun normaalisti kirjoitin useamman kerran viikossa. Nyt kirjoitan jo toista postausta tälle viikolla ja ollaan vasta tiistaissa, voisin siis sanoa, että oli hyvä siirto alkaa syömään paremmin ja tekemään enemmän päivittäistä hyötyliikuntaa!

4. Parisuhde

Oma jaksaminen heijastuu heti parisuhteeseen. Kun on ihan väsynyt, niin pakollistenkin asioiden tekeminen ottaa voimille, niin ei siinä aina jaksa enää arjen keskellä keskittyä ja satsata parisuhteeseen. Illat menivät leffoja katsellessa ja useampi päivä sujahti ohitse ilman, että olimme kunnolla istuneet alas ja edes kysyneet mitä toisillemme kuuluu. Sitä, mitä parisuhteessa kylvää, niin sitä myös niittää. Niinhän se yksinkertaisesti vaan on. Onneksi, meillä on loppuelämä aikaa taas olla paremmat puolisot toisillemme.

5. Kärsivällisyys

Huonosti nukuttu yö aiheuttaa itselleni usein migreeniä ja päänsärkyä. Pienikin päänsärky laskee kärsivällisyystasoni hyvin alas, mitä tulee huutamiseen ja korkeisiin ääniin. Kolmen kimakkaäänisen tyttölapsen äitinä voin kertoa, että desipelit ovat perheessämme välillä korkeammalla kuin villeimmissäkään festareilla. Se on itselleni yksi pahin paikka, missä kärsivällisyyttäni testataan, kun olen muistuttanut jo useamman kymmenen kertaa sisä-äänestä. Yöunien laatu todellakin vaikuttaa omaan kärsivällisyyteni niin tässä kuin muissakin asioissa.

6. Perhe

Kaikki jo edellä mainitut asiat vaikuttavat tietenkin perheeseemme. Minun ja Domin välinen parisuhde vaikuttaa myös lapsiimme, meidän jaksaminen heijastuu heidän hyvinvointiinsa, meidän kärsivällisyytemme heijastuu heidän lapsuuteensa, niin se vaan menee. On siis sanomattakin selvää, että koko perheen kannalta ja myös lapsiemme kannalta on parempi, että me vanhemmat nukkuisimme myös hyvin. Niin ei kuitenkaan aina pysty tekemään, vaikka haluaisi ja siksi onkin tärkeää miettiä, mihin asioihin pystyy itse vaikuttamaan. Miten me voimme pitää huolta jaksamisestamme juuri nyt. Siitä kirjoitan huomenna blogipostauksen, mitä muutoksia me olemme tehneet elämäämme juuri nyt, että jaksaisimme mahdollisimman hyvin huonoista öistä huolimatta…

Mutta pakko vielä sanoa, että kyllä kaikista unettomista öistä ja kärsivällisyyttä koettelevista jutuista huolimatta, perhe on paras. On ne omat lapset ja puoliso vaan niin suuri siunaus elämässä, että ei sitä kiitollisuutta voi ikinä sanoin selittää!

LUE MYÖS

MITÄ TAPAHTUI HYVILLE YÖUNILLE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Meillä alkaa vauvavuosi pian olemaan taputeltu ja pakko kyllä sanoa, että vuosi on ollut yksi elämäni parhaista. Perheemme täydentyi 10 kuukautta sitten pienellä Elianalla ja olemme kaikki hänestä aivan tavattoman kiitollisia. Nämä kuukaudet ovat olleet täynnä rakkautta, haleja ja kuolaisia pusuja, mutta viime viikot ovat olleet myös täynnä huonosti nukuttuja öitä.

Olen aiemmin täällä blogissa (lopussa linkki myös siihen postaukseen) sekä Instagramissa kertonut vauvan rytmittämisestä sekä siitä, miksi niin päädyimme tekemään. Lyhyesti sanottuna halusimme vastata vauvan tarpeisiin jo ennen kuin hänen tarvitsee itkeä niiden perään. Plussana rytmitykselle oli myös täydet yöunet jo muutaman viikon iässä, sillä vauva oppi siihen ettei hänen tarvinnut öisin itkeä ruokansa perään, vaan hänet herätetään kun on ruokailun aikaa. Kun me emme enää herättäneet häntä öisin 3h välein (jätimme yöherätykset pois 6 viikon iässä portaistetusti), niin hän ei itsekään herännyt, koska oli tottunut jo siihen, että hänet herätetään,kun ruoka-aika koittaa. Eliana nukkui 12 h putkeen 8 viikon iässä ja oli silti täysi-imetyksellä. Hän kasvoi hyvin, voi hyvin ja koko perhe nukuimme hyvin. Myös päiväunet nukuttiin erittäin hyvin ja säännöllisesti. Uskonkin, että tämä oli yksi suuri syy sille, miksi olen kokenut vauvavuoden todella helppona ja leppoisana. En ollut ensimmäiseen 9kk kokenut. että itse Elianan  vauva-aika olisi ollut yhtäkään sekuntia rankkaa. Sen ääneen sanominen joskus jopa hävetti, tiedostin itsekin, että olimme päässeet vauva-aikana todella helpolla ja perhettämme oltiin siunattu helpolla vauvalla ja vauvan rytmittäminen takasi myös sen, ettei vauvan tarvinnut itkeä edes ruokansa perään. Eliana ei ole juurikaan itkenyt, kunhan äiti pysyy lähellä. Jos häviän näköpiiristä, niin hän kyllä osaa myös itkeä ja lujaa. Ei siis tarvitse ajatella, että veisimme Elianaa hoitoon edes pariksi tunniksi.Hyviä yöunia kesti ensimmäiset 9,5 kk, kunnes neidille puhkesi kuukauden sijaan kuusi hammasta. En tiedä oliko hampaiden syytä, vai johtuiko jostain muusta, mutta pikkuisemme aloitti yövalvomiset. Hän heräsi keskellä yötä ja oli täysin pirteä, joskus hän myös itkeskeli, mutta harvoin. Tuli yö ja Eliana oli jälleen hereillä, olimme Domin kanssa aivan todella väsyneitä ,koska tätä oli edeltänyt toisen lapsemme sairastelu ja hänen kanssaan valvotut yöt. Sanoin Domille, että lämmin maito nukuttaisi vauvan ja pääsisimme sinä yönä helpommalla. Dom heitti ilmoille fakta, mikä piti paikkansa. Dom sanoi, että Eliana ei ole moneen kuukauteen juonut yömaitoa eikä hän kaipaakaan sitä, mutta jos nyt aloitan imettämään häntä öisin, niin tuleekohan siitä kierre. No, tulihan siitä. Sinä yönä imetin Elianan kaksi kertaa, seuraavana parina yönä myös kaksi kertaa ja ajattelin, että sehän on oikeastaan ihanaa herätä paristi yössä pikkuisen kanssa kahdestaan ja syöttää hänet. Paitsi että, niiden parin yön jälkeen hänelle kehittyi tapa syödä joka kerta havahtuessaan unesta. Tällä hetkellä hän siis syö n. 40 minuutin välein. Tätä on jatkunut nyt noin 3 -4 viikkoa ja pakko sanoa, että kyllähän tässä alkaa väsyttämään.

Eniten harmittaa se, että olen opettanut vauvallemme tavan, mistä joskus pitää opettaa pois. Lähtökohtaisesti pyrin lastenkasvattamisessa siihen, että en haluaisi opettaa heille tapoja, mistä pitää opetella pois (toki lapset kasvavat ja iän mukana moni asia muuttuu, enkä tällä nyt siis tarkoita sellaisia iän mukana tulevia asioita). Tarkoitan sitä, että en halua opettaa lapselle rauhoittumiskeinona yölle ruokaa, koska  joskus siitä pitää opetella pois ja pienelle lapselle tutusta asiasta pois opettelu tuntuu varmasti pelottavalle. Sama asia, jos opettaa vauvan aina nukahtamaan syliin ja yhtäkkiä vuoden iässä vauva opetetaankin nukahtamaan yksin omaan huoneeseen, tuntuu varmasti pelottavalta.

Nyt kuitenkin olen toiminut omia periaatteitani vastaan, opettanut vauvan syömään öisin, vain siksi, että sinä yhtenä yönä pääsin helpommalla. Kurjaa tässä on, että Eliana ei edes itse kaivannut maitoa, vaan minä tarjoamalla tarjosin sitä hänelle parempien yöunien toivossa. Faktahan on, että jossain vaiheessa tästä tavasta on myös opeteltava eroon ja se tuntuu pahalta, enkä oikein edes tiedä miten sen teemme.

Unikoulut ovat aika ehdoton nou nou. Yksi mahdollisuus toki on jatkaa tätä niin kauan, että lapsi itse lopettaa yösyömiset, mutta uskon koko perheemme kärsivän, jos äiti heräilee seuraavat pari vuotta 40 minuutin välein. Jotain siis on tehtävä, mutta en tiedä miten saisimme yöunet jälleen hyviksi, kaikki vinkit otetaan vastaan. Eliana siis edelleen nukahtaa iltalaulun jälkeen itse omaan sänkyyn ilman ongelmia, se ei siis ole ongelma. Ongelma on nimenomaan se, että hänen äitinsä opetti hänelle tavan syödä öisin ja nyt tämä sama äiti pohtii, miten päästä tästä tavasta eroon…

LUE MYÖS

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
vaan ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vieressä käy,
vaan ihana enkeli vieressä käy.On pimeä korpi ja kivinen tie,
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Jo lapsikin helposti langeta vois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
vaan ihana enkeli kotihin vie.
Oi laps, ethän milloinkaan ottaa sä vois
sun kättäsi enkelin kädestä pois,sun kättäsi enkelin kädestä pois.”

Siitä on vain hetki, kun tämä nuori neito syntyi ja hänet ojennettiin syliini ensimmäisen kerran. Ensimmäisenä yönä hormoonihuuruissani pitelin tytärtäni sylissä yksinäni ja rukoilin hänen puolestaan. Siunasin jopa hänen tulevia kouluvuosiaan, mikä tuntui hieman jopa typerältä, sillä olihan siihen ikuisuus vielä aikaa, kun tuo silloin juuri syntynyt käärö menisi kouluun. Nyt seitsemän vuotta ja kolme päivää myöhemmin istuin kirkossa katsoen, kun tämä nuoreksi neidiksi kasvanut tyttö asteli kirkkoon kantaen ristiä ja johdattaen koko ihanan eskariryhmän sisälle.

Pienin askelin käveli Amelie Itävallan kansallispuku päällään pitkin kirkon käytäviä muiden eskariystäviensä kanssa. Taustalla soi “maan korvessa kulkevi lapsosen tie”. Pyyhin kyyneleen poskeltani, mutta samassa sekunnissa tuo haikeus unohtui hetkeksi ja muuttui pieneen huvittuneisuuteen, kun pieni Estellamme katseli monia muitakin äitejä ja kysyi Domilta, että miksi kaikille tuli yhtäkkiä paha mieli. Eihän se pahaa mieltä ollut, se oli onnen ja haikeuden kyyneliä samaan aikaan. Nyt on yksi elämänvaihe taputeltu ja uudet seikkailut kutsuvat. Lapset kasvavat ja kasvaessaan heidän tilansa kasvaa myös.

Vuoden vanhana Amelie itki perääni, jos yritin käydä edes vessassa yksin. Tänään minä katsoin ikkunasta ja pyyhin silmän nurkasta kyyneleen, kun Amelie lähti yksin hakemaan ystäväänsä. Niin nopeasti hän kuitenkin on kasvanut, vaikka hänen syntyessään luulin, että hän olisi ainakin ikuisuuden vauva. Olihan sitä silloin vaikeaa edes kuvitella, miten nopeasti se aika sitten meneekin. Nyt olen pian ensimmäistä kertaa koululaisen äiti. Ensimmäistä kertaa lähettämässä tytärtämme kouluun. Ensimmäistä kertaa olen käynyt myös vanhempainillassa ja ensimmäistä kertaa ottanut lapseni lukujärjestyksestä kuvan. Olen ensimmäistä kertaa lukenut luokkien nimilistaa läpi toivoen, että naapurin lapset pääsevät samalle luokalle. Ensimmäistä kertaa olen ylpeä kohta ekaluokkalaisen äiti. 

Ps. Nyt sinulla on mahdollisuus kuunnella Storytellin äänikirjoja maksutta 30 päivän ajan. Tätä mahdollisuutta ei kannata missata. Saat ilmaista kuunteluaikaa tämän linkin kautta. (Yhteistyö Storytellin kanssa)

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Mikään ei kestä ikuisesti, vaikka joskus sen toivoisikin kestävän. Vauva-aika on kulunut jokaisella kerralla aivan liian nopeasti ja yhtä nopeasti tuntuu kuluvan tämä pikkulapsiaikakin. Meistä varmasti moni muistaa niitä hetkiä, kun makoili itse lapsena siinä äidin ja iskän vieressä ja kerta toisensa jälkeen ne päivitteli, miten aika muka kuluu niin nopeesti ja miten niiden “vauva on jo näin iso”. Lapsena sitä eli niin hetkessä ja vaan unelmoitti siitä, miten jonain päivänä sais itsekin olla äiti ja siihen johonkin päivään tuntui olevan ihan loputtoman kauan aikaa. Olin ihan varma, että maailman loppukin tulee varmasti ennen sitä kuin minä saisin kokea äitiyden ihanuuden. Siihen tuntui olevan niin pitkä aika ja silloin se oma elämä, mitä oli ehtinyt sen about kymmenen vuotta elämään tuntui jo tosi pitkältä ajalta. Siihen vielä about saman verran lisää ennen kuin äidiksi tuleminen olisi edes harkintalistalla, niin tuntuihan se nyt tuhottoman pitkältä ajalta, eikä sillä hetkellä tuntunut siltä “miten aika menee niin nopeesti.” Muksuna yks kouluviikkokin tuntui kestävän joku puoli vuosituhatta kuin viikonloppu taas kesti sen puoli sekuntia. Lapsena jotenkin ajankulu tuntui niin erilaiselta eikä niitä aikuisten ihmettelyjä ymmärtänyt, jotenkin se tuntui lähinnä vaan huvittavalta fraasilta. Nyt itse olen juuri se äiti, joka makoilee lasten kanssa lattialla ja päivittelee, miten mun vauvat ovat kasvaneet jo näin paljon. En voi käsittää miten just vasta sain mun ensimmäisen tyttären mun rinnalleni ja mietin, miten kreisiä on, että mulla on oma tytär. Nyt mulla on niitä kolme ja ensimmäinen aloittaa pian jo koulun, keskimmäinen on jo päiväkodissa ja kuopuskin opettelee kovaa vauhtia istumista. Missä mun kaikki vastasyntyneet kippurajalat on? Ensimmäisen kohdalla luuli eroahdistuksen kestävän loppuelämän ja sitähän jotkut mulle sanoivatkin, että älä pidä liikaa lasta sylissä, tottuu vielä siihen. Onnekseni minulla oli äiti, joka aina muistutti ettei lapsia voisi pitää liikaa sylissä ja kertoi kuinka nopeasti ne pienet kasvavatkaan.Pienet ovat pieniä vain niin pienen hetken. Liian nopeasti tulee se päivä, kun ne juoksevat sylistä pois, laajentavat reviriiään, haluavat olla ilman äitiä ja silloin haikeana muistelee niitä hetkiä, kun vessaankin mentiin yhdessä pikkutyyppi mukana. Nyt ymmärrän, mitä aikuiset aina tarkoittivat sillä, että aika kuluu niin äkkiä. Päivät saattavat tuntua joskus pitkiltä, mutta vuodet ovat sitäkin lyhyempiä. Nauti siis vauva-ajasta, nauti pikkulapsiajasta, naura kaatuneelle maitomukille tai maalatulle tapetille, nauti siitä kun pieni käärö ei halua olla sekuntiakaan pois sylistäsi, se kaikki on sellaista vain pienen hetken. Yhtenä päivänä se pieni käärö haluaakin sylin sijaan juosta temmeltää, maitolasit eivät enää kaadu ja yötkin nukutaan ilman heräämistä. Hienoa on varmasti sekin aika, mutta onhan tämä pikkulapsi aikakin ihan mieletöntä seikkailua päivästä toiseen. Olen niin kiitollinen näistä mineistä ja siitä, että olen saanut etuoikeuden olla juuri heidän äitinsä. Elämä on aika mieletöntä näiden tyyppien kanssa!

Ps. Oletko jo nähnyt meidän uusimman tube-videon?

Treenivaatteet saatu Starlinedancewearilta. Sieltä löytyy aivan ihanilla pirteillä printeillä varusteltuja treenikuteita!

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

“Älä anna köyhälle kalaa vaan opeta hänet kalastamaan”  Ei varmasti olisi ensimmäinen kerta historiassa, kun uudet sukupolvet eivät enää osaisi asioita, mitä aiemmat sukupolvet osasivat. Pidetäänhän siis huolta siitä, että annetaan meidän tieto perintönä seuraaville sukupolville. Omat vanhempani ovat pitäneet huolen siitä, että he eivät ole jättämässä meitä perinnöttä. Enkä siis suinkaan puhu rahallisesta perinnöstä, vaan päinvastoin. Rahallinen perintö voi haihtua kuin tuhka tuuleen yhdessä päivässä rahan arvon romahtaessa, kallis taulukokoelma voidaan varastaa sinulta yhdessä yössä ja kauniista asunnostakin voi löytyä hometta eikä sekään enää ole arvokasta omaisuutta. On kuitenkin olemassa perintöä, mitä ei voida varastaa tai minkä arvo ei romahda. Niinkuin vanha sananlaskukin sanoo :”älä anna köyhälle kalaa, vaan opeta hänet kalastamaan.” Kaikki voivat ostaa rahalla kalaa, mutta ne jotka osaavat kalastaa, saavat sitä ilman rahaakin. Kukaan meistä ei tiedä huomisesta. Vaikka nyt toimeentulo olisi taattu, niin tilanne ei ehkä ole sama lapsillamme sadan vuoden päästä. Olen todella kiitollinen vanhemmilleni siitä, että he ovat vieneet minua metsään ja luontoon. Olen oppinut sytyttämään tulen, kalastamaan ja perkaamaan kalan. Olen rymynnyt metsässä, kerännyt sieniä ja marjoja, olen jopa käynyt pissalla metsän siimeksessä. Olen hoitanut kesän lampaita, mistä syksyllä tehtiin lihaa. Vanhempani ovat opettaneet minua arvostamaan luontoa ja elämää. He ovat pitäneet huolta etten koskaan vieraannu luonnosta, vaan tiedän mistä liha tulee ja näin myös olen oppinut miten ruokaa kuuluu kunnioittaa. Nyt minulla itselläni on omia lapsia ja haluan ehdottomasti vaalia tätä perinnettä ja oppia itse vielä niin paljon lisää.

Isäni on oikea luonnonsupersankari, jep olen ylpeä isästäni! 🙂 Hän on kulkenut metsissä koko ikänsä ja tietää lähes kaikesta kaiken (ainakin minun mielestäni). Olipa kyse sitten sienistä, marjoista tai kaloista, niin hän erottaa ne kaikki toisistaan ja tietää, mitkä ovat syötäviä ja miten ne kuuluu valmistaa ruoaksi.  Ollessamme Rukalla isäni  sytytti nuotion muutamassa sekunissa lumen päälle ja tällöin totesin Domille, että meillä on vielä niin paljon opittavaa. Vaikka vanhempani ovatkin opettaneet minulle paljon, niin tuntuu, että tiedän vain niin pienen murto-osan siitä mitä he tietävät. Eihän näitä juttuja opi silmänräpäyksessä, vaan yhteisistä kokemuksista. Siksi pidänkin äärimmäisen tärkeänä niitä hetkiä, kun olemme koko perhe yhdessä. Ne hetket ovat paitsi ihan mahtavia juttuja yhdessä, mutta myös opettavaisia. Niissä hetkissä jaetaan perintöä, mitä ei rahalla saa.Pyrimme käymään lasten kanssa säännöllisesti metsässä ja usein sinne lähtee meidän lisäksemme myös sisarukseni perheineen sekä vanhempani. Metsäretket yhdessä perheen kanssa ovat ehdottomasti meidän lemppareimpia juttuja. Uskallan väittää, että yhdellä metsäretkellä meidän lapset oppivat paljon enemmän, mitä muutamalla biologian tunnilla. Luonnossa he oppivat tunnistamaan kasveja ja marjoja, he tietävät miten sytyttää tulen tai miten rakentaa laavun. He oppivat miten kalastaa ja miten perata kalat. He oppivat, että jauheliha tulee eläimestä ja tästä syystä ruokaa tulee kunniottaa eikä sitä kuulu heittää roskiin. On meidän käsisämme tuleeko seuraavasta sukupolvesta tämä paljon puhuttu “pullamössösukupolvi”, joka ei tiedä muista kuin tietokone peleistä ja heidän selviytymistaitonsa ovat pyöreä nolla. Me voimme vaikuttaa siihen osaavatko seuraavat sukupolvet liikkua luonnossa, tehdä ruokaa luonnossa ja selviytyä luonnossa. Mitä lähempänä luontoa he kasvavat sitä enemmän he luontoa ja ruokaa kunnioittavat. Seuraavat sukupolvet todellakin ansaitsevat tietää kuinka hieno maa heillä on missä asua. He ansaitsevat saada tietoonsa ne arvokkaat tiedot, mitkä aiemmat sukupolvet ovat saaneet. Oma isäni on kulkenut metsissä monet kymmenet vuodet ja hän on hankkinut tietoonsa paljon arvokasta tietoa ja nyt hän jakaa sitä tietoa meille. Me saamme kaiken tiedon häneltä ilmaiseksi. Meidän ei tarvitse ensin syödä kymmeniä eri sienilajeja ja maata sairaalassa myrkytyksen takia, koska emme tienneet mitkä sienet ovat syötäviä. Meidän on mahdollisuus sienestää isäni kanssa ja saada ilmaiseksi häneltä tietoa, mitä sieniä voimme syödä ja miten ne valmistetaan. Ja luota muhun, kirjasta opittu tieto on täysin eri asia kuin käytäntöön pantu tieto. Älä siis missaa niitä hetkiä, kun voit lähteä vanhempiesi kanssa metsään. Lähde vanhempiesi kanssa metsäretkille niin kauan kuin voit, vie omat lapsesi luontoon niin usein kuin pystyt. Arvosta sitä duunia, mitä aiemmat sukupolvet on meidän puolesta tehnyt ja anna se perintönä eteenpäin. 

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

“Kuinka paljon teillä vauva saa katsoa ruutua päivässä?”

Heti aluksi haluan sanoa, että vastaan meille esitettyyn kysymykseen, niinkuin me toimimme. En sano, että meidän perheen tapa toimia on ainoa oikea. Uskon, että me vanhemmat kasvatamme lapsiamme parhaimmalla mahdollisella tavalla, minkä sillä hetkeksi koemme oikeaksi. Ruutuaika on yksi niistä asioista, mistä helposti syyllistetään ja syyllistytään. Tarkoitukseni ei siis ole syyllistää ketään tai kertoa, että meidän tapa toimia on ainoa oikea. Me toimimme näin, koska koemme sen oikeaksi ja tällä hetkellä voimavaramme siihen myös riittävät. Elämä kuitenkin muuttuu, elämäntilanteet muuttuvat ja voimavarat muuttuvat. Esimerkiksi loppuraskaudestani lastemme ruutuaika oli huomattavasti enemmän, mitä normaalisti. Kysyin Ig:ssä, että mistä toivoisitte mun kirjoittavan ja nappasin ensimmäisen toiveaiheen. Ensimmäinen kysymys oli ruutuajasta meidän nuorimmaisemme kohdalla. Eliana on nyt 6 kuukautta ja hänen kohdallaan ruutuaikaa ei ole ollenkaan. Pyrimme olemaan hyvin varovaisia myös sen suhteen ettei hän katsoisi edes vahingossa ruutua. Jos tytöt katsovat ohjelmaa, niin Eliana ei ole samassa huoneessa. Ravintolassa valitsemme paikan, missä ei Elianan ole mahdollista katsoa ruutua ja kotona pyrimme käyttämään pääsääntöisesti puhelinta niin ettei Eliana näkisi ruutua.

Meillä on muutenkin melko tarkat säännöt isompienkin tyttöjen kohdalla, koska ruutua katsellaan ja ruokapöytä tai lyhyet ajomatkat (alle 2h) eivät ole niitä paikkoja. Tottakai meillä lapset katselevat välillä lastenohjelmia ja esimerkiksi ollessani mahataudissa (Dom oli lapissa) tytöt katsoivat valehtelematta lähes koko päivän ruutua, koska silloin mentiin sieltä mistä aita oli matalimmillaan ja tarkoituksena oli vain selvitä. Pääsääntöisesti kuitenkin pyrimme rajoittamaan ohjelmien katselun vain maximissaan pariin kertaan viikossa ja Amelie tietenkin saa käyttää ruutua enemmän (joka päivä n.15 minuuttia) , koska on jo vanhempi ja pelaa mm. ekapeliä sillä. Emme kuitenkaan koe, että pari vuotiaan tulisi osata käyttää Ipadia ja mitä vauvaan tulee, niin hänelle siitä ei ole mielestämme muuta kuin haittaa.vauvan ruutuaikaTiesitkö, että pienen 1-4 vuotiaan lapsen aivot ovat herkässä kehitysvaiheessa, puhumattakaan alta 1- vuotiaasta. Jos lapsi viettää pienenä runsaasti aikaa tablettien, puhelimien ja muiden ruutujen parissa on mahdollista, että aivot kehittyvät keskittymisen kannalta haitalliseen suuntaan. Vaikka ongelmia ei pikkulapsiaikana ilmenisikään, niin niitä voi tulla myöhemmin. En väitä, että päivittäinenkään esim. pikkukakkosen katselu aiheuttaa mitään haittaa, mutta en näe sitä myöskään kehityksen kannalta tärkeänä asiana. Tästä syystä siis mieluummin rajoitamme ruutuaikaa hieman rajummin.  Meillä remutaan metsässä, kiipeillään puissa, roikutaan renkaissa, rakennetaan robotteja ja lähes päivittäin valitetaan myös tylsyyttä. Emme kuitenkaan usko tylsyyden olevan huono juttu, vaan elämään kuuluva asia, mitä ei tarvitse välttää. vauvan ruutuaikaPelit antavat lapsille välitöntä positiivista palautetta. Uskon, että tästä syystä lapset helposti jämähtävät katselemaan tai pelailemaan pitkäksikin aikaa, jos aikaa ei rajoiteta. Lapsi elää hetkessä eikä osaa miettiä pidemmälle. Lapsesta esimerkiksi ulos lähteminen voi tuntua vaivalloiselta ja tylsältä, jos vaihtoehtona on leffan katsominen. Tästä syystä meillä on ruutuaika rajoitettu tiettyyn aikaan, jolloin lapsille ei tule edes kiusausta kysellä ruutua muuna aikana. Se on spessua, jos me Domin kanssa ehdotetaan muuna aikana, että halauvatko katsoa ohjelmaa tai pelata. vauvan ruutuaikaPienimmäisellämme ei ruutuaikaa ole edes kerran viikossa. Domin kanssa haluamme pitää Elianan niin kauan pois ruudun äärestä, kunnes hän itse osaa sitä pyytää. Eli aikaisintaan n. 1- vuotiaana Eliana voi ensimmäistä kertaa katsoa ohjelmaa ja aluksi tietenkin vain pieniä hetkiä esim. 10 minuuttia. Pikkuhiljaa ruutuaikaa nostetaan lapsen kasvaessa, mutta meidän mielestämme vauvan paikka ei ole telkkarin edessä eikä vauva jää mistään paitsi, vaikka ei saakaan katsoa ystävien kylää tai pikkukakkosta siskojensa kanssa.

Tulipas tekstistä pitkä, mutta siis vastauksena vauvamme ruutuaikaan, niin hänellä on sitä 0 minuuttia viikossa 🙂 Olisi kiva kuulla muidenkin ajatuksia ruutuajasta?

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Tänään oli erityinen päivä. Heräsin jo ennen neljää ja itkin ensimmäiset itkut. Ajattelin itkeä varastoon, niin ei tarvitsisi itkeä lasten nähden. Hyvä suunnitelma, mutta niinhän siinä kävi, että muutama kyynel tuli vieritettyä myös lasten nähden. Ennen kuin lähdimme ovesta ulos harjasin tyttöjen hiuksia ja kyyneleet alkoivat vieriä pitkin poskiani. Estella katsoi minua toi minulle vessapaperia ja kysyi, miksi itken. Hyvä kysymys. Itkin onnesta ja ilosta, että minulla on kolme ihanaa aarretta kenen kasvua saan seurata. Itkin haikeudesta, että yksi aikakausi keskimmäisemme elämässä on ohitse. Itkin huolesta, miten pienimmäisemme pärjäisi uudessa elämänvaiheessaan. Sydän oli täynnä tunteita ja ne tunteet tulivat ulos itkuna

Meidän pieni elämää täynnä oleva ilopilleri, keskimmäinen tyttömme, tuo pieni energinen blondi, rakas tulinen höpönassumme lähti tänään ensimmäistä päivää päiväkotiin. Tässä minä nyt istun töitä tehden, mutta en edes kykene kirjoittamaan sähköposteja, koska ajatuksissani kirjoittaisin varmasti fiksun mailin sijaan rakkauden tunnustuksia pari vuotiaallemme. Miten aika on mennyt yhtäkkiä näin nopeasti. Miten on mahdollista, että tuo pieni kolmikiloinen kaveri on jo hyvä tavaton sentään metrin mittainen, omatoiminen, viisitoistakiloinen ja reipas ihanuus. Koska hän kasvoi?! Miksi ihmeessä lapset kasvavat näin nopeasti ja puolestaan raskausaika ei matele eteenpäin millään! Kuka kumma tämän ajan nopeuttaa, kun lapsi saapuu vatsan ulkopuolelle. Veimme koko perhe Estellan yhdessä päiväkotiin. Isosisko Amelie näytti pikkusiskolleen paikkoja ja pikkusisko meni reippaasti omaan ryhmäänsä minun pidätellessä itkuani. Nielin omaa itkuani Estellan vilkuttaessa minulle. Hän oli niin innoissaan päiväkodista, mutta silti minulle iski pieni haikeus. Yksi elämänvaihe on takanapäin. Keskimmäisemme on päiväkodissa, vaikkakin vain 8 h viikossa, mutta silti! Kävellessämme pois päin päiväkodista totesin, että kaksi palasta sydämestäni jäi nyt tuohon rakennukseen. Dom halasi minua ja tsemppasi, että lapsemme pärjäävät varmasti paremmin kuin minä. Sinne he kumpikin jäivät hymy kasvoillaan ja pienimmäisellä varmasti pieniä perhosia vatsassa. 

Olen katsonut kelloa about minuutin välein, koska voin hakea pikku-Estellamme takaisin kotiin. Tehokas työpäivä tämä ei ole ollut, mutta sainpahan ainakin tämän postauksen kirjoitettua. Sydän on haljeta siitä rakkaudesta, mitä omia lapsiani kohtaan tunnen. Ja se tunne, että he ovat kauempana enkä näe ja kuule, miten he kokoajan voivat tuntuu todella pahalta. Amelien aloittaessa päiväkodin luulin tämän olevan helpompaa kakkosen kohdalla. Ei muuten ole! Miten se voikin tuntua niin pahalta jättää oma lapsi hoitoon, vaikka hän jäi sinne hyvin mielellään? Nyt on vain luotettava siihen, että siellä on hyviä tyyppejä pitämässä huolta meidän rakkaista. Seuraava työpäivä toivottavasti on vähän tehokkaampi tai tässä Lina-Estellan hoitoon laittamisessa ei ollut mitään järkeä. Ehkä tähän tottuu ja pianhan on jo kesäloma! 🙂

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLEN ONNELLINEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM


Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä yhdessä Viaplayn kanssa*

Pian tulee kolme vuotta täyteen, kun edellisen kerran kävin leffateatterissa. Yksinkertaisesti nautin niin paljon enemmän katsella leffoja omalta kotisohvalta. Syitä tähän on monia. Oma sohva on vaan niin paljon pehmeämpi ja siinä voi makoilla toisin kuin leffasalissa. Kotona jääkaappi on lähellä ja halutessani voin stopata elokuvan juuri silloin kuin haluan ja pitää paussin hakiessani vielä vähän lisää Ben & Jerrys jätskiä. Ja se suurin syy, kotona voin nukahtaa kesken leffan ja katsoa sen loppuun vaikka seuraavana aamuna ilman, että joudun maksamaan uudelleen viittätoista euroa. Jep, mä oon just se joka ei yksinkertaisesti kykene katsomaan leffaa loppuun ilman nukahtamista. Me siis yleensä katotaan Domin kanssa kaikki leffat puoltoista kertaa. Ensimmäisellä kerralla katotaan puolet yhdessä ja toiset puolet Dom kattoo yksin mun nukkuessa. Seuraavana iltana lasten mentyä nukkumaan katotaan se toiset puolet, minkä Dom jo kertaalleen on nähnyt. Miettikää nyt miten ihana toi mun mies on, että kerta toisensa jälkeen hän jaksaa katsoa mun kanssa leffat puoltoista kertaa!Meillä siis ei juurikaan käydä leffassa, vaan elokuvat katotaan kotisohvalla. Eniten leffoja tulee katsottua kahdestaan Domin kanssa jo tyttöjen mentyä nukkumaan. Talon hiljentyessä on ihana laittaa vähän pientä snägäriä esim. laskiaispullaa ja katsoa vieretysten leffaa. Meidän leffalemppareita on ehdottomasti kaikki supermies elokuvat. Nyt uusimpana katsottiin Viaplaysta Logan ja jälleen kerran ei supermiesleffa pettänyt! Logan tuli Viaplayihin 25.1 , joten jos sä et oo vielä nähnyt sitä, niin se todellakin on katsomisen arvoinen (klikkaa siis itsesi ihmeessä Viaplayihin, jos et ole vielä sitä hänyt.). Viaplayssa on myös hullun paljon muita hyviä leffoja, joten tästä syystä se on meidän top 1- mesta kattella leffoja. Viaplaysta löytyy myös mun lempparisarja, nimittäin Grayn Anatomia. Mulla on kerran viikossa päivä, että olen päättänyt vaan istua ja chillata tyttöjen päikkäriajan. Aina se ei onnistu, mutta pyrin pitämään siitä kiinni. Silloin istun,syön ja katselen Greyn anatomiaa. Viaplay mahdollistaa sen, että voin istua juuri siellä missä haluan. Useimmiten etsin mukavan nojatuolin ja syön posket pullollaan herkkuja katsellen suolistoleikkauksia, haha! Domista en ole kyseisen sarjan katsomiseen saanut seuraa. Paitsi, että näiden kuvien ottamisen lomassa hän “joutui” katsomaan sitä pari minuuttia ja kertoi sen olleen pisin aika, mitä hän kanssani sitä katsoo, haha! Annettakoot tämä hänelle kuitenkin anteeksi, koska katsoihan hän kaikki Twilightit mun kanssa (nekin muuten Viaplaysta;)). Lasten kanssa katsotaan melko harvoin leffoja, mutta jouluna, hiihtolomalla ja muina spessuina aikoina tulee yleensä järkättyä yksi family movie night ja tällöin etsitään hyvä perhe-elokuva Viaplaysta, makoillaan vieretysten ja syödään herkkuja! Se on huippua! Tytöt (ja Dom) ovatkin jo päättäneet seuraavan leffan, mitä leffaillassa katsotaan. 29.1 Nimittäin tuli myös Petteri Kaniini Viaplayihin, joten onhan se nyt nähtävä. Lähiaikoina onkin siis varmasti järjestettävä taas uusi leffailta<3 

Ps. Viaplayn offline-toiminto mahdollistaa myös leffojen katselun ilman nettiä. Meidän lentomatkalla se oli todellakin aika hullun jees toiminto!

#VIAPLAYVIIKONLOPPU

LUE MYÖS

VINKKEJÄ VAUVAN KANSSA LENTÄMISEEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Instagramissa saitte esittää mulle kysymyksiä äitiyteen liittyen ja lupasin vastailla niihin blogipostauksen muodossa. Itse rakastan lukea kysymys-vastaus-postauksia, mutta siitä huolimatta tämä taitaa olla ensimmäinen tällainen postaus omassa blogissani. Jatkossa on ainakin tulossa vähintään yksi kysymys-vastaus-postaus lisää, sillä kaikki kysymyksiä en pystynyt mahduttamaan yhteen postaukseen. Tämä on siis osa 1 kysymistänne kysymyksistä.

1″.Minkä ikäisenä tulit äidiksi?”

Amelie syntyi ollessani 19-vuotias, joten virallisesti olin hetken aikaa teini-äiti. Aiemmin olen kirjoittanut teini-äitinä olemisesta täällä: MILTÄ TUNTUI OLLA TEINI-ÄITI.

2.”Luin just jutun äitien hermojen menetyksestä… Meneekö sulla ikinä hermot lasten kanssa?”

Kyllä ja ei. Mulla ei ikinä ole mennyt hermot lasten kanssa niin, että menettäisin itse hillintäni. Sen sijaan päivittäin on niitä hetkiä, että mua saattaa alkaa ärsyttämään ja joudun kerran jos toisenkin laskemaan kymmeneen. Joskus saatan lähteä tilanteesta hetkeksi pois (esim. käyn vessassa), jonka jälkeen palaan uudelleen selvittelemään tilannetta. Koen kuitenkin, että mulla on semi hyvät hermot ja useimmiten tilanteessa helpottaa, kun miettii, miksi lapsi toimii niin. Yritän siis ennen hermostumista asettua itse lapsen tilanteeseen sekä kysyä heiltä, että miksi ja mikä heitä harmittaa. Mutta, kyllä minullakin välillä on pinna kiireellä ja erityisesti kiireessä pienetkin asiat saattavat alkaa ärsyttämään. Koen nämä kuitenkin todella normaaleina tunteina, mitä varmasti jokaisessa ihmissuhteessa joskus tulee. Faktahan on, että omien lasten kanssa tuntee kaikkia mahdollisia tunteita ylitsevuotavasta rakkaudesta siihen ärsyyntymiseen asti.

3. “Jos voit antaa yhden vinkin äidiksi tulevalle, niin mikä se on”

Saako antaa useamman? 😀 Jos pitää antaa vain yksi, niin sanoisin, että jokainen äiti kokee joskus epävarmuutta, mutta se ei silti tarkoita sitä etteikö olisi hyvä äiti. Kun lapsella on rakkautta, ruokaa ja rajoja, niin sillä pääsee jo pitkälle <3

4.”Mikä on ollut vaikeinta? Oletko jäänyt kaipaamaan jotain elämästä ennen lapsia?”

Vaikeinta on hyväksyä pelon määrä. Tullessani äidiksi tajusin, että huolen määrä voi olla aivan valtava. Huoli lasten terveydestä, ihmissuhteista, tulevaisuudesta ja kaikesta mahdollisesta on välillä ihan valtavan suuri ja joskus se jopa ahdistaa suuresti.

En ole jäänyt kaipaamaan mitään elämästäni ennen lapsia. Ehkä tähän vaikuttaa myös se, että olin niin nuori saadessani ensimmäisen lapsen, että ei ehtinyt tulemaan aikuisena omia rutiineja ja juttuja, vaan kaiken on tottunut tekemään lasten kanssa. Lapset on ihan parhaita ja joka päivä vaan ihmettelen sitä, miten voin olla näin onnekas, että just mulla on kolme supersöpöä pikkukaveria mun elämässä. Me tehdään yhdessä lasten kanssa paljon juttuja, enkä koe, että lapset olisi jotenkin rajoittaneet meidän elämän vaan pyörimään kotona. Ne on huippua matkaseuraa ja me koetaan ja tehdään uusia juttuja yhdessä heidän kanssaan. Sen sjiaan, että näen heidät esteenä toteuttaa esim. matkoja, niin me otetaan heidät meidän reissuille mukaan ja suunnitellaan unelmia yhdessä heidän kanssaan! Ollaan jo nyt suunniteltu, että tyttöjen ollessa monta monta monta vuotta vanhempia me aiotaan koko perhe ajaa pyörällä Suomesta Itävaltaan. Se meidän unelma, perheenä!

5. “Voiko pienten lasten vanhemmilla olla seksielämää?”

Jos ei voisi, niin siinä tapauksessa jokaisen lapsiluku taitaisi jäädä siihen yhteen tai lasten ikäerot olisivat semi suuret. Joten kyllä! 🙂

6. “Miltä synnyttäminen tuntuu?”

Mahtavalta. Sitä tunnetta ei voi edes sanoin selittää. Se on jotain niin uskomattoman hienoa ja upeaa. Olen niin kiitollinen, että olen nainen ja olen saanut etuoikeuden synnyttää maailmaan kolme pikkuneitiä! Kivusta huolimatta, mikään ei vedä vertoja synnyttämiselle. Se hetki, kun oma lapsi annetaan kaiken kivun jälkeen syliin on jotain niin mieletöntä. Siinä pakahtuu rakkaudesta.

7. “Olet kertonut, että haluat opettaa lapsillesi epäitsekkyyttä. Miten?”

Uskon, että omalla esimerkillä on tässä suurin merkitys. Pyrin siis itse elämään niinkuin toivon lapsieni käyttäytyvän. Myös arjessa opetan lapsia ottamaan muut ihmiset huomioon. Esim. eilen Ameliella oli eskarissa eväsretki lähimetsään. Pakkasimme yhdessä neidille eväät reppuun, mutta pakkasimme sinne useammat eväät, jos joku sattuisi olemaan retkellä ilman eväitä. Amelie ei siis ikinä lähde eväsretkelle vain omien eväidensä kanssa, vaan ottaa aina mukaan myös muille. Nämä ovat arjessa todella pieniä juttuja, mutta juuri näillä pienillä jutuilla uskon olevan merkitystä.

8″Käytätkö hormonaalista ehkäisyä?”

En. Minulla on aurallinen migreeni, joten suurin osa hormonaalisista ehkäisyistä ei edes sopisi minulle. 🙂

LUE MYÖS

VINKKEJÄ VAUVAN KANSSA LENTÄMISEEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM